Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempani myivät talonsa ja aikovat nyt muuttaa lähelle minua ja perhettäni - APUA!
03.03.2020 |
Vanhempani myivät omakotitalonsa. Asuvat tällä hetkellä 150 kilometrin päässä. Mielestäni tämä on hyvä matka, koska autoritäärinen ja pomottava äitini on vaikea ihminen. Äitini määräilevä käytös on suuri syy, miksi aikoinaan muutin hieman kauemmas heistä. Äitini suhtautuu minuun edelleen kuin pieneen lapseen ja kommentoi elämääni negatiiviseen sävyyn.
Järkytykseni olikin suuri, kun kuulin, että vanhempani aikovat nyt muuttaa samaan kaupunkiin kanssani. Heillä ei ole täällä ketään tuttuja (perheeni lisäksi). Äitini on nyt jo "vitsikkäästi" sanonut, että tulee sitten meille joka päivä hoitamaan kotia ja lapsia.
MUTTA kun minä en halua! En halua äitiäni meille päivittäin. Käymme mieheni kanssa molemmat töissä, lapset ovat eskari/viskari- ikäiset. Meillä käy tarvittaessa lapsenvahti, myös viikkosiivous on ulkoistettu. Olen rakentanut mieleisen ja kivan elämän, en kaipaa äitiäni tähän pyörimään.
Molemmat vanhempani ovat hyvässä kunnossa. Olemme veljeni kanssa hyvillä mielin siitä, että lähtivät omakotitalosta, ennenkuin ikä alkaa painaa liikaa ja oma talo olisi muuttunet taakaksi.
Isäni viettää paljon aikaa mökillä, joten hän tuskin alkaa meillä aktiivisesti käymään.
Olen kysynyt vanhemmiltani, että mitä aikovat tehdä, kun ovat muuttaneet? Onko heillä sosiaalisia kontakteja, aikovat aloittaa harrastuksen tms? Mökkimatka lyhynee, joten isäni tulee todennäköisesti viettämään mökillä vielä enemmän aikaa (mökki talviasuttava). Äitini vain hokee mantraa "tulen sitten teille hoitamaan lapsia."
Onko joku muu ollut vastaavassa tilanteessa? Miten sanoa kauniisti (äidilleni), että en halua häntä tänne päivittäin tai välttämättä edes viikottain.
Kommentit (62)
Älä päästä kylään, jos tulee ilmoittamatta. Jos soittaa ennakkoon, niin kerrot vain, että teillä on muita menoja. Älä missään nimessä anna avainta äidillesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jospa sanot sille äidille ihan suoraan ja selkeillä sanoilla, etkä mitenkään kierrellen ja kaunistellen, että et halua häntä päivittäin hoitamaan. Asiat tulee sanoa suoraan ja selkeästi, mutta ei ilkeästi. Niin kuin silleen, että "Äiti, minä en halua, että tulet päivittäin meille lapsia hoitamaan. Pärjäämme hyvin, kuten tähänkin asti olemme pärjänneet, ja tarvitsemme myös perheenä omaa aikaa ja rauhaa. Kerron, jos tarvitsemme jonain päivänä apua, mutta muuten hoidamme lasten hoidon itse". Ja jos kiellosta huolimatta yrittää tunkea paikalle, niin et avaa ovea. Käytä tämä tilaisuus nyt siihen, että kasvat aikuiseksi ja otat itse vastuun siitä, miten annat muiden ihmisten sinua kohdella.
Epäilen, että kauniisti sanominen ei auta, vaan on sanottava suoraan asiat. Kyllä aikuinen ihminen siihen pystyy, vaikka vastassa on oma äiti. Sanot vaan lujasti, miten haluat asioiden olevan.
Juu avainta ei pidä mennä antamaan missään tapauksessa, edes lainaksi!!! Takaisin et sitä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti käyn päivät töissä, illat ja viikonloput kuluvat kuluvat perheen harrastuksissa, levätessä ja kotihommissa. Minulla ei riitä aika seuraneidiksesi, missä omat ystäväsi ovat, jää heidän luokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa, todellakin. Tuo olisi kaamea painajainen minullekin.
Mun äitini muutti kuuden minuutin päähän. Ajaa bussilla talomme ohi. Painajainenhan tämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiität kauniisti ja sanot, että soitat, kun on hoitajalle tarvetta (=nevö). Kaikki keskustelut tuohon suuntaan lopetat samalla tyylillä, että aloite tulee sitten sinulta, kun teillä on tarvetta. Toistoa, toistoa, toistoa..
Nimim. Olen surutta v-pää oman äitini kanssa ja toimin puskurina esim. mummon ja lapsenlasten välillä, kun mummo ei kuuntele eitä ja lapset (ja mies) eivät uskalla sanoa äidilleni ei. Kymmenen vuotta on nyt mennyt, mutta enää ei kyseenalaista, kun minä kerron tilanteen (juuri tällä viikolla viimeksi, kun ei uskonut, ettei teini halua lähteä mummon kanssa museoon vaan levätä kotona ja olla kavereiden kanssa. Tämä vain yksi pieni esimerkki siis).
Teillä taitaa kohta olla edessä "napanuoran katkaisu". Se voi olla hankalaa.
Meillä se kävi niin, että eräs joulu ilmoitin, että en tule vanhempieni kotiin joulua viettämään. Sukulaisistani pidän kyllä kovasti, mutta joulut kävivät vuosi vuodelta rasittavimmiksi pomottavan äidin takia. Se oli sellaista syyllistämistä: "saat sinäkin luvan tehdä jotain" (luonnollisestikaan tämä ei koskenut kahta veljeäni). Kysyin äidiltäni, että oliko tuo olevinaan kutsu? Äiti heitti jotenkin ylimielisesti, että meinaatkos, ettet tule. Ikään kuin sinne meneminen olisi ollut ainoa vaihtoehto.
Sanoin, että kyllä, sitä se meinaa ja jatkossa tulen vain kutsuttuna vieraana. Jäin pois siitä joulusta ja se aiheutti hirveän mykkäkoulun! Sen jälkeen välit ovat parantuneet huomattavasti ja joulutkin ovat sujuneet yhteisymmärryksessä.
Tsemppiä teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko uusi asunto jo vuokrattu/ostettu? Jos ei, niin soittaisin ja kysyisin, että minkälaiset odotukset heillä on muuton ja teidän suhteen? Ja jos tosiaan noin epärealistiset, niin sanoisin jo heti alkuunsa, että ei tule onnistumaan. Puhuisin myös isän kanssa, että hän ainakin ymmärtäisi.
Sanot jo nyt molemmille vanhemmillesi, että teillä on oma elämä ja teille tullaan kutsuttuna. Ei muuten. Sano suoraan eli ei mitään siloittelua.
Oikeasti suu olisi pitänyt avata jo heti, kun äitisi vitsaili asialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota tää mahdollisuutena kerrankin repäistä se laastari. Vaikuttaa siltä, ettet uskalla sanoa äidillesi asioista suoraan, mikä on todella huolestuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ota tää mahdollisuutena kerrankin repäistä se laastari. Vaikuttaa siltä, ettet uskalla sanoa äidillesi asioista suoraan, mikä on todella huolestuttavaa.
On olemassa ihmistyyppi joka ei kuuntele mitään.
t. se jonka äiti muutti "auttamaan" kuuden minuutin päähän
Vierailija kirjoitti:
Teillä taitaa kohta olla edessä "napanuoran katkaisu". Se voi olla hankalaa.
Meillä se kävi niin, että eräs joulu ilmoitin, että en tule vanhempieni kotiin joulua viettämään. Sukulaisistani pidän kyllä kovasti, mutta joulut kävivät vuosi vuodelta rasittavimmiksi pomottavan äidin takia. Se oli sellaista syyllistämistä: "saat sinäkin luvan tehdä jotain" (luonnollisestikaan tämä ei koskenut kahta veljeäni). Kysyin äidiltäni, että oliko tuo olevinaan kutsu? Äiti heitti jotenkin ylimielisesti, että meinaatkos, ettet tule. Ikään kuin sinne meneminen olisi ollut ainoa vaihtoehto.
Sanoin, että kyllä, sitä se meinaa ja jatkossa tulen vain kutsuttuna vieraana. Jäin pois siitä joulusta ja se aiheutti hirveän mykkäkoulun! Sen jälkeen välit ovat parantuneet huomattavasti ja joulutkin ovat sujuneet yhteisymmärryksessä.
Tsemppiä teille.
On tuokin huolestuttavaa jos kukaan perheestä ei voi missään auttaa. Tulee joko 100% passattavaksi tai ei ollenkaan...Mitenhän voisi välttää kasvattamasta lapsia tuollaisiksi vätyksiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota tää mahdollisuutena kerrankin repäistä se laastari. Vaikuttaa siltä, ettet uskalla sanoa äidillesi asioista suoraan, mikä on todella huolestuttavaa.
On olemassa ihmistyyppi joka ei kuuntele mitään.
t. se jonka äiti muutti "auttamaan" kuuden minuutin päähän
On. Mutta asiaa ei auta se, ettei toinen osapuoli ilmaise itseään. Ensin sanotaan asiasta niin, ettei toiselle voi jäädä mitään epäselvyyttä tai tulkinnanvaraa. Ja jos tämä ei auta, niin sitten ei parane olla tekemisissä.
Tuo on rasittavaa. Mikä noita mummoja vaivaa, omasta tuttavapiiristä tunnen kaksi, jotka muuttivat tyttäriensä riesaksi vieraaseen kaupunkiin "avuksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota tää mahdollisuutena kerrankin repäistä se laastari. Vaikuttaa siltä, ettet uskalla sanoa äidillesi asioista suoraan, mikä on todella huolestuttavaa.
On olemassa ihmistyyppi joka ei kuuntele mitään.
t. se jonka äiti muutti "auttamaan" kuuden minuutin päähän
Kyllä nekin lopulta kuuntelevat, kun on pakko. Tietysti siitä sitten syntyy draama, mutta jos vaihtoehtona on itse alistuminen ja kärsiminen, niin kyllä siinä saa lujana ollakin. Itkeköön vaikka, mutta minua ja minun perhettä ne ei pompota.
Alue: Aihe vapaa
Sanot äidillesi, että sovitte vierailut etukäteen ja että pyydät kyllä sitten, kun tarvitset apua lasten kanssa. Asuuko veljesi jossain kolmannessa kaupungissa, voisitko suunnata äitisi tarmon hänen suuntaansa?