" Täydelliset" moku-liitot...
Mua ihmetyttää kun täällä kaikki hehkuttaa löytäneensä sen " maailman upeimman, täydellisen, sen oikean miehen" puolisokseen. Joillekin on sattunut joku psykopaatti mieheksi, mutta siitäkin on päästy eroon ja uuden ulkomaalaisen miehen kanssa onkin kaikki sitten ruusuilla tanssimista.
Onko suomalaiset naiset tosiaan niin naiiveja, että tumma mies puhuu ne ihan pökerryksiin ja saa ne uskomaan mitä vaan? Vai esittääkö täällä kaikki elämänsä olevan jotain mitä se on vain haaveissa?
Mä ite tapasin afrikkalaisen mieheni ihan teininä ja uskoin sen olevan niin ihana ja uskollinen ja " täydellinen" miltä se vaikutti. Nyt kolmekymppisenä neljän lapsen äitinä olen jo monta vuotta ollut perillä mieheni todellisesta luonteesta. Naisia on joka sormelle ja kaikille varmaankin runoillaan niin kauniita niin kauniita... ja kaikki menee läpi! Ite olen uskollinen enkä tollasta pettämistä ymmärrä, mutta mun luoksehan se kuitenkin aina palaa, se on pääasia. Eikä mieheni tajua että tiedän sen naisjutuista, se luulee mun uskovan kaiken mitä se sanoo. (Tyhmä suomalainen nainen kun olen...) Kotona mies on ihana mulle ja lapsille, se riittää mulle. Ei se vaihtamalla parane kuitenkaan. Yksin en haluais olla ja kaikissa miehissä on jotain vikaa, joku hakkaa, toinen juo ja suurin osa pettää...
Mun mielestä stereotypia mustasta miehestä joka iskee kaikkia valkosia naisia pitää aika hyvin paikkansa. Ainakin mun miehen kaikki kaverit on just samanlaisia. Oli sitten vaimo ja lapsia tai ei niin kaikki ne samanlailla käyttää nuoria tyttöjä hyväkseen. Ainakin täällä Tampereella missä me asutaan. Ei tulis mieleenkään tulla johonkin vertaistukiryhmään hymyilemään muille vaimoille, kun tiedän kuitenkin mitä miehensä tekevät selän takana...
Naiset, herätkää! Jos ette halua tyytyä samaan kuin mä niin miettikää tosissanne kannattaako miehen puheita uskoa. Uskokaa tai älkää, mut miehet osaa olla tosi romanttisia ja ihania usein just sen takia että ne voi peittää todellisen luonteensa.
Olen ite edelleen aika vetävän näköinen muori ja kuljen sitten yksin tai lasten kanssa kaupungin katuja niin teidän ulkomaalaiset miehenne päivittäin yrittää iskeä mua! Kai mulla on joku näkymätön leima otsassa " olen antanut mustalle miehelle" , mikä niitä houkuttelee...
Tämä nyt ihan varoituksen sanaksi ja totuuden julki tuomiseksi kaikille! Toivoa on aina, eli toivottavasti joku on löytänyt helmenkin kaiken sen roskan joukosta!
Kommentit (70)
Minkä kissan kuumetta nosti pöydälle? Tyttö ei nyt ymmärrä. Senkö, että (jotkut) miehet pettävät? Vai senkö, että jotkut tekevät sen tosi törkeästi? Vai senkö, että jotkut naiset ovat turhan sinisilmäisiä omaksi hyväkseen?
Minustä kaikki nämä ovat aika vanhoja kissoja. Kaikkia näitä on silitetty myötä- ja vastakarvaan vuosien varrella vaikka kuinka monta kertaa. Kukaan ei ole kieltänyt puhumasta asiasta eikä se mikään tabu ole, kun pettäminen on vähintään kerran kesässä jokikisen julkaisun sivuilla. Onko tässä nyt jotain ihmeellistä. Ja moku-keskustelupalstoilla pettäminen tuntuu olevan aika kulunut aihe. Ehkä sen takia onkin siirrytty suhteen ylistämiseen, kun haukkumisesta on kaikki otettu jo irti... ;)
Olen ninnin kanssa samaa mieltä siitä, että kunnollisiakin miehiä on olemassa ja pidätän itselläni oikeuden luottaa omaan aviomieheeni. Luottamus on kuitenkin suhteen peruskivi. Turhapa tässä olisi samaa mökkiä asuttaa, jos jatkuvasti pitäisi miettiä, missä se mies mahtaa aikaansa viettää. Jos joku lyö todisteet eteen, että mies pettää, niin se tietysti muuttaa asian, mutta sitä ennen minusta on ihan turha suoda asialle ajatuksen puolikastakaan. En ymmärrä mitä lisäarvoa moinen " realismi" - siis se, että muka tiedostaa miehen pettäväisen luonteen ja silloin tällöin epäilee - tuo suhteeseen? Ei yhtään mitään. Minä uskon ihmisen vapaaseen valinnan mahdollisuuteen ja jos mies valitsee pettää, sitten hän niin tekee. Hän tietää myös valintansa seuraukset. Se on minusta tärkeämpi asia kuin epäillä miestä aika ajoin vain sen takia, että hän on mies.
Samalla tavoin naisella on kyky ja joillain halukin pettää. Joten hiphei - toivottavasti kaikki osaavat elää jatkuvassa epävarmuudessa.
aiheeseen. ei olisi pitänyt, mutta vahinkoja sattuu tekevälle, tässä tapauksessa lukijalle/kirjoittajalle.
tästä kun tulee vaan juupas-eipäs ketju, jos tätä jatkaa. joten minä osaltani lopetan tähän.
hyvää onnea vaimo ja 3 lapsen äiti.
ps. päätin olla puuttumatta heidän elämäntyyliinsä, ehkä he kaikki haluavat elää tietämättöminä asioiden oikeista laidoista. Itse olisin puuttunut asiaan,mutta mieheni kanssa käymän keskustelun jälkeen annan heidän olla. Ko. mies kuulemma omistaa monta tyttöystävää...
kuumetta:
Sitä minä ihmettelen kuinka tällä palstalla tämä asia on niin tabu, jos joku siitä puhuu niin heti ollaan kyynisiä vanhoja akkoja, muuten en ole vanha enkä tunne itseäni vanhaksi ;))) En tiedä onko teille jollekkin häpeä myöntää pettämisen olemassa oloa, sitä kun on tapahtunut maailman alusta saakka.Mutta ilmeisesti täällä on turha pettämisestä puhua, koska teidän mielestänne sitä ei in real life tapahdu, ne vain keksitään ja kerrotaan tarinoina eteenpäin.
Minusta aivan yhtä lailla on ikävää tehdä suora olettamus, että ihmiset, jotka valitsevat kyynisyyden (itse kai kutsuit realismiksi?) sijaan luottamuksen elinkumppaninsa hyvyyteen, ovat sinisilmäisiä typeryksiä ja että heidän mielestä koko asiasta ei saisi puhua... (En tosin usko, että ihan suoraan olet ihmisiä sinisilmäisiksi väittänytkään, mutta puolustuskannalle siirtyvä tapasi kirjoittaa kyllä kielii siitä.)
Minusta kaikkien olisi ihan tervettä ymmärtää, että ihmiset ovat yksilöitä: toiset pettävät joka käänteessä, toiset eivät koskaan. Hyvä on tietenkin olla tietoinen siitä, että sieltä omista pilvilinnoistakin SAATTAA pudota ja huomata, että mies pettää, mutta se on minusta sitten sen ajan murhe. En ymmärrä todellakaan (kuten ZKelvinkin sanoi), että mitä ihmeen lisäarvoa elämälle toisi se, että epäilisi puolisoaan? Mielummin elän siellä pilvilinnoissa onnellisena niin kauan kuin elän ja putoan sitten jos putoan...
Ja ps. minusta tällä palstalla asiasta on saanut kyllä ihan vapaasti ja rakentavasti keskustella, kunhan ei lähde väittämään, että jokainen monikulttuurinen suhde on valheiden ja pettämisen kehto. :o/ Räikeä yleistäminen saa aina ihmisten karvat pystyyn, oli kyse sitten ihan mistä aiheesta tahansa.
Etkös sitten itse huomannut missä se vitsi piili? Musta ainakin oli hulvattoman hauskaa, että ensin AP määritteli suurinpiirtein kaikki Tampereen mokumiehet pettureiksi... ja sitten sinä vedit vielä paremmaksi tällä:
kuumetta:
Eli ei ne liitot aina niin onnellisia ole mitä ulospäin hehkutetaan tai ehkä on vaimojen mielestä...mies ei ajattele ku mihin päin muna osoittaa.
Kannattaa avata silmät ennenkuin on liian myöhäistä, sillä [b]maailmasta ei löydä miestä joka ei elämässään ole kertaakaan käynyt vieraissa. [/b]
;) ;) ;)
Anteeksi, jos minun käsitykseni huumorista ei vetoa sinuun :)
Mutta ilmeisesti täällä on turha pettämisestä puhua, koska teidän mielestänne sitä ei in real life tapahdu, ne vain keksitään ja kerrotaan tarinoina eteenpäin.
Noh noh... pidät kovasti yleistämisestä ;) Tai olen kai sitten jossain sivulauseessa kirjoittanut jotakin, jonka voi ymmärtää tavallasi. Toivottavasti nyt kuitenkin ymmärrät niinkuin sen tarkoitan :) Mut kummin päin vaan niin mukavaa ja iloista kesän jatkoa :)
Ai niin, omaan aiheeseesi sen verran, että jos minun ystäväni tietäisi jotakin, mikä minunkin olisi hyvä tietää, mutta ei kerro sitä minulle ja saan myöhemmin tietooni hänen asiasta tietäneen, hän tuskin enää on sen jälkeen ystäväni. Ymmärsitkö pointin? Jos minulla olisi vastaavia tietoja jonkun ystäväni miehestä, kertoisin tietoni ilman muuta eteenpäin. Mutta kuka mitenkin ystävyyden punnitsee ja määrittelee...
zkelvin:
Olen ninnin kanssa samaa mieltä siitä, että kunnollisiakin miehiä on olemassa ja pidätän itselläni oikeuden luottaa omaan aviomieheeni. Luottamus on kuitenkin suhteen peruskivi. Turhapa tässä olisi samaa mökkiä asuttaa, jos jatkuvasti pitäisi miettiä, missä se mies mahtaa aikaansa viettää. Jos joku lyö todisteet eteen, että mies pettää, niin se tietysti muuttaa asian, mutta sitä ennen minusta on ihan turha suoda asialle ajatuksen puolikastakaan. En ymmärrä mitä lisäarvoa moinen " realismi" - siis se, että muka tiedostaa miehen pettäväisen luonteen ja silloin tällöin epäilee - tuo suhteeseen? Ei yhtään mitään. Minä uskon ihmisen vapaaseen valinnan mahdollisuuteen ja jos mies valitsee pettää, sitten hän niin tekee. Hän tietää myös valintansa seuraukset. Se on minusta tärkeämpi asia kuin epäillä miestä aika ajoin vain sen takia, että hän on mies.Samalla tavoin naisella on kyky ja joillain halukin pettää. Joten hiphei - toivottavasti kaikki osaavat elää jatkuvassa epävarmuudessa.
Amen to that :)
En ole aikonut minäkään tuota tällä palstalla paljon ihannoitua pettämiskyttäämistä aloittaa täällä Tampereella, kun en itseäni asialla hysterisoinut silloinkaan, kun oltiin mieheni kanssa vielä eri maissa (siis minä täällä ja mies muualla). Jos miehelle joskus tulee tarvetta ryhtyä yhdeksi Tampereen gigoloista, niin sepä on sitten hänen oma ratkaisunsa. Mutta ennen tuota ajankohtaa olen ajatellut kyllä nautiskella elämästäni tuon oman sohvaperunani kanssa ihan kaikessa rauhassa :)
Eiköhän tässäkin aiheessa mennä taas osittain sinne itsetuntoalueelle ja itsensä arvostamiseen. Tosiasia nyt kuitenkin on se, että elämäänsä ei voi elää onnellisena, jos liikaa ajattelee muiden tekemisiä ja ajatuksia. Eikä sitä kumppania pysty vahtimalla itsellään pidättämään. Jos mies tai nainen on meneväistä sorttia, niin ei siinä auta minkään sortin vahtimiset... se pettäminen onnistuu kyllä, jos yksilö siihen kokee jonkinlaista tarvetta.
Sen turhan kyttäämisen ja pelkäämisen sijaan voisikin säästää energiansa johonkin yhteiseen kivaan ;)
Ai niin, vielä loppukommentti sinulle " kuumetta" . Minä en ole tullut kertaakaan miettineeksi, pettääkö mieheni mahdollisesti minua. Ei minun tarvitse. Eikä mieheni tarvitse miettiä sitä minun osaltani. Kuten zkelvinkin mainitsi: " Luottamus on kuitenkin suhteen peruskivi." Ilman luottamusta suhdetta on minunkin mielestäni keinotekoista edes ylläpitää. Tapaani saa ihan rauhassa tituleerata kyynisyydeksi, vanhoilliseksi, tyhmyydeksi, realismiksi jne. ihan kuinka kestäkin lukijasta sattuu lukiessa tuntumaan ;) Mutta en edelleenkään aio tuota ukkokultaa liekaan laittaa, kun hyvin tuo tässä kotiruokinnassa pysyy ihan muutenkin ;)
Tuohan nyt tuli ilmi jo aiemmistakin viesteistäsi hyvä " kuumetta" :)
Joko kerroit ystävällesi asiasta, vai ajatteletko edelleenkin seuraavasi tilannetta vahingon iloisena vierestä? Ajattelepa, jos sinulle tehtäisiin samalla tavalla...
Ensinnäkin väittämä, että kaikki miehet pettää jne. on nyt melkoista bullshitia ja asenteellista. On varmasti totta, etta jotkut naiset eivät ole elämänpiiirssään nähneet muita kuin miehiä, jokta pettävät oli sitten kyse oman perheen jälsenistä tai serkun kummin kaimasta. Sille ei voi mitään aina, mihin on syntynyt ja mitkä ihmiset sattuu kohdalle. Omassa parisuhteessa voi sitten valinnan tehdä jos pettämistä tapahtuu.
Haluaisin muistuttaa, että elämänvakaumus vaikuttaa paljon myös. Vaikka uskovissa kristityissäkin varmasti löytyy joitakin pettäjiä, tiedän myös muutaman, voin sanoa, että kun " niissä piiresssä" kulkee ei paljon sellaista pettjäaineista löydy. Siis jos on omatunto sellaista vastaan, vaälttää myös kiusauksia...
Tiedän uskovan kristityn afikkaliasmiehen, jonka suomalainen vaimo petti aivan " surutta" ...
tiedän joitakin suomalaisia ja muunmaalaisia miehiä, jotka vakaumuksessaan eivät petä vaimoaan, vaikka jodienkin kohdalla se oma eukko olisi melkoinen pirttihirmu :)
Eli mitä koitan valoittaa, sitä, että mies tai nainen voi pettää mistä pain onkaan kotoisin, mutta ei petä jos omatunto sotii sitä vastaan, vaikka kukaan ei virheetön oelkaan ja muita mokia tulisi...
...joskus vaistoaa, että puoliso salaa jotain
mutta toisaalta, joskus puoliso voi olla puhdas pulumunen pettämisen suhteen, mutta salaa jotain muuta
tai sitten nainen itse on perusturvaton ihminen ja kokee turvaa vain silloin kun voi hallita miestään, ohjailla ja kontrolloida
miten vaan
perusturvaton iheminen voi kelpuuttaa viereelleen myös petttäjämiehen, " kunhan nyt vain on joku periaatteeella" :(
tai pysyy " lasten takia"
näissä nyt on vaikka mitä vaihtoehtoja ja ammatti-ihmiset yleensä auttavat kaivamaan ' perussyitä" kunkin ratkaisuihin ja ajatuskulkuihin.
Mun mielestä omaan puolisoa ei pidä kytätä mahdottomasti, mutta pitää käyttää järkeä. Eli jos on paljon pois, välttelee, salailee jne. tuntosarvet pitää olla koholla. Minun eikä kenekään ei tarvi olla neuroottinen, muttei sinisilmäinenkään siinä mielessä, että jos hänen käytöksessaän on jotain outoa, jos vähänkään epäilyttää, ottaa asiasta selvää, mutta ei ala neuroottisesti kyttäämään, vaa luotta, että ennen pitkään kaikki tulee ilmi jos on jotain salattavaa.
En ole hirveen kyynikko, mutta olen elämässä oppinut, että kenekään ei pidä luottaa 100% kun ihminen on aina erehtyväinen. ei tarvi pettää, mutta tehdä jotain muuta, joka voi kyseenalaistaa luottamusta,
En luota kenenkään, mutta koen luottmusta moneen. ( I dont trust anyone but I have confidence in certain people in my life)
Luottamus ansaitaan käytännön tekojen kautta. Jos toinen on osoittautunut luottamuksen arvoiseksi, mitäpä toista kytttäämään ja jos taas on epäilyttävää käytöstä, asia pöydälle päivänvaloon...
Makau:
Luottamus ansaitaan käytännön tekojen kautta. Jos toinen on osoittautunut luottamuksen arvoiseksi, mitäpä toista kytttäämään ja jos taas on epäilyttävää käytöstä, asia pöydälle päivänvaloon...
Olen siis aivan samaa mieltä.
En todellakaan ymmärrä miksi minun pitäisi alkaa epäilemään miestäni vain siksi, että hän on ulkomaalainen, tai mikä parasta, siksi että hän on MIES. Se, että joku vahtaa omaa miestään, epäilee ja kyylää on tottakai ihan ok. Kyllähän niitä pettäviä miehiäkin on ja paljon, mutta enpä ole itse valmis stressaamaan ja katkeroitumaan (tai siis muuttumaan realistiksi ;) )
vain sen takia että mieheni ehkä saattaa minua pettää jossakin elämän vaiheessa. Jos näin tapahtuu, no can do, se olkoon sitten sen ajan murhe. Toistaiseksi ei ole ollut syytä epäillä tai edes kuvitella että mitä jos mieheni minua pettäisi. Mutta kukin tyylillään...
Ja vielä näistä moku-piireistä...en nyt mene itse ainakaan allkirjooittamaan kommenttia siitä, että mitä vähemmän moku-pariskuntia tunnetaan niin sitä onnistuneempi liitto. Mutta toisaalta olen kyllä ilmeisesti autuaan tietämätön näistä täällä paljon puhutuista katkerista ja kateellisista ulkkarin vaimoista ja häntäheikki miehistä ja munahaukoista ja ties mistä :D Omaan ystäväpiiriimme kuuluu muutama moku-pariskunta, mutta pääosin he ovat lapsuuden kavereitani jotka ovat avioituneet/seurustelevat ulkomaalaisen miehen kanssa asuttuaan ulkomailla. Ja osaan olemmet tutustuneet ulkomailla asuessamme. Ihan tavallista porukkaa he ovat, emmekä valikoi ystäviämme kansalaisuuden tai ihonvärin perusteella.
vaikka iltsikan kyselyiden mukaan puolet suomalaisista olisi valmiita kesäpettämään, ja vaikka monilla mokusuhteiden afrikaanoilla olisikin kielletyn moniavioisuuden malli toiminnassa, ei se tarkoita, että kaikki miehet ovat mätiä *******.
Sen oikean, tai sanotaan vaikka, että sen sopivan, löytäminen voi olla työn ja tuskan takana, mutta siihen auttaa ainakin se, ettei hyppää jokaisen kaksilahkeisen matkaan ja se, että ei hyväksy sellaista toimintaa joka itseä satuttaa (jos oma moraali ei sano mitään pettämiseen, eikä vaimokaan, niin mikäs sitten sellaista miestä estäisi).