" Täydelliset" moku-liitot...
Mua ihmetyttää kun täällä kaikki hehkuttaa löytäneensä sen " maailman upeimman, täydellisen, sen oikean miehen" puolisokseen. Joillekin on sattunut joku psykopaatti mieheksi, mutta siitäkin on päästy eroon ja uuden ulkomaalaisen miehen kanssa onkin kaikki sitten ruusuilla tanssimista.
Onko suomalaiset naiset tosiaan niin naiiveja, että tumma mies puhuu ne ihan pökerryksiin ja saa ne uskomaan mitä vaan? Vai esittääkö täällä kaikki elämänsä olevan jotain mitä se on vain haaveissa?
Mä ite tapasin afrikkalaisen mieheni ihan teininä ja uskoin sen olevan niin ihana ja uskollinen ja " täydellinen" miltä se vaikutti. Nyt kolmekymppisenä neljän lapsen äitinä olen jo monta vuotta ollut perillä mieheni todellisesta luonteesta. Naisia on joka sormelle ja kaikille varmaankin runoillaan niin kauniita niin kauniita... ja kaikki menee läpi! Ite olen uskollinen enkä tollasta pettämistä ymmärrä, mutta mun luoksehan se kuitenkin aina palaa, se on pääasia. Eikä mieheni tajua että tiedän sen naisjutuista, se luulee mun uskovan kaiken mitä se sanoo. (Tyhmä suomalainen nainen kun olen...) Kotona mies on ihana mulle ja lapsille, se riittää mulle. Ei se vaihtamalla parane kuitenkaan. Yksin en haluais olla ja kaikissa miehissä on jotain vikaa, joku hakkaa, toinen juo ja suurin osa pettää...
Mun mielestä stereotypia mustasta miehestä joka iskee kaikkia valkosia naisia pitää aika hyvin paikkansa. Ainakin mun miehen kaikki kaverit on just samanlaisia. Oli sitten vaimo ja lapsia tai ei niin kaikki ne samanlailla käyttää nuoria tyttöjä hyväkseen. Ainakin täällä Tampereella missä me asutaan. Ei tulis mieleenkään tulla johonkin vertaistukiryhmään hymyilemään muille vaimoille, kun tiedän kuitenkin mitä miehensä tekevät selän takana...
Naiset, herätkää! Jos ette halua tyytyä samaan kuin mä niin miettikää tosissanne kannattaako miehen puheita uskoa. Uskokaa tai älkää, mut miehet osaa olla tosi romanttisia ja ihania usein just sen takia että ne voi peittää todellisen luonteensa.
Olen ite edelleen aika vetävän näköinen muori ja kuljen sitten yksin tai lasten kanssa kaupungin katuja niin teidän ulkomaalaiset miehenne päivittäin yrittää iskeä mua! Kai mulla on joku näkymätön leima otsassa " olen antanut mustalle miehelle" , mikä niitä houkuttelee...
Tämä nyt ihan varoituksen sanaksi ja totuuden julki tuomiseksi kaikille! Toivoa on aina, eli toivottavasti joku on löytänyt helmenkin kaiken sen roskan joukosta!
Kommentit (70)
saada muut miettimään ja varsinkin epäilemään omaa viehätysvoimaansa ja liiton lujuutta. Eikä se nykyään ole ollenkaan vaikeaa, kun joka paikka tursuaa seksiä niin, että jokainen käy vähän ylikierroksilla...
Mulla on yks ainoo mokuperheellinen kaveri joka kyseli multa mokuplikoista et oonko mukana. sanoin et mua ei kiinnosta, mut päätettiin ottaa selvää. Sillä ei oo konetta ja luotiin yhessä sille käyttäjätunnus (en halua edelleenkään vakinimimerkkiäni paljastaa tamperelaiseks). Otin sitte sen tunnuksen käyttöön tähän aiheeseen, en ollu tietonen että toi nimimerkki vaihtu senkin viestiin. Ok, mut ollaan siis kaks eri tyyppiä, nyt meistä toinen nolompi, kun miehen seikkailut paljastu kaverillekin... Mut terkkuja sulle m-i, toivottavasti ollaan viä kavereita...;)
ruusu1:
saada muut miettimään ja varsinkin epäilemään omaa viehätysvoimaansa ja liiton lujuutta.
Ja minä jo ehdin tosissaan huolestua totuudentorven hyvinvoinnista ja kärsimyksistä. Pitäisi kai oppia lukemaan suodattimen läpi joitakin " tositarinoita" ja erottamaan ainakin provot sieltä seasta ;)
Halpaan menin, myönnettäköön (pahus!). Mutta Jomarin ilmaisua lainatakseni: Ihan [b]aikuisen oikeasti[/b] joku tässä elämässä kärsii ihan [b]aikuisen oikeasti[/b]kin. Siksipä yritän olla kääntämättä selkääni, jos joku onkin ihan [b]aikuisen oikeasti[/b] avun tai tuen tarpeessa.
Jaa, että mitäs tämä purkaus nyt tarkoitti? Heräsi vain mieleeni, kun luin noita paria aikaisempaa viestiketjua :)
Minun ongelmani kun tässä nettikirjoittelussakin on se, että olen ihan oikeasti ihan oma itseni ja oikeasti täältäkin tunnistettavissa. Enää oma nimi puuttuu, mutta mitenkään kamalaa ei olisi täällä esiintyä vaikka ihan omana itsenäni. Ainoa este sille on se, että koska kyseessä on ihan julkinen nettipalsta, kaikki kylähullutkin pääsevät juttuja lukemaan. Ja koska minulla nyt kuitenkin on kaksi alaikäistä lasta, niin heitä ajatellen on tietty parempi, ettei äitiäkään pysty kukaan nettikirjoittelun vuoksi livenä hätyyttelemään.
En siis ole jalautunut persoonallisuus, en vaan tajunnu et olis pitäny luoda kaverille ihan oma tunnus, sori sekaannus! Kaverilleni saa edelleenkin tietääkseni lähettää sähköpostia ;)
ok, olisi kai ollu parempi pitää mölyt mahassa ja paha olo itellään ku ei mikään purkautumiskanava tunnu auttavan. Mut tätä on tää mun elämä, paras kai jatkaa tekohymyä ja näytellä et kaikki on ihan " perfect" . Monet tuntui kuitenkin ymmärtävän tuskani, yritän pitää sen mielessä ja pohtia myös saamiani neuvoja.
Alkoi ihmetyttämään tuo vahingossa tehty löytö siellä toisessa ketjussa. Hyvä jos et ole :) siis provo. Tai siis surullista luettavaa tarinasi on :(
Palailen astialle myöhemmin, tenaville pitää nyt ruveta paistamaan urakalla lättyjä.
(Meni vähä sekasin noi viesti mrs_O: kans, taidettiin kirjotella päällekkäin)
Aika pitkään oon täällä palstaillu ja kommentoinu aiheeseen ku aiheeseen. Nyt ku ekaa kertaa alotin keskustelun kipeestä aiheesta, mut tunnistettiin, ku oon niin käsi tietokoneen kans, hieno juttu... Lukasin alotukseni uudestaan ja tajusin että se ei jotenkin kuulostanu multa, en oo yleensä niin jyrkkä mielipiteissäni. Taisin olla jossain hetkellisessä mielenhäiriössä, kun alotin kirjottaa :) Kai sitä muutki syyllistyy liiotteluun ku joku asia ottaa päähän! Mut aika kurja tunne tuli, ku epäillään vaa kansankiihotuksesta ja yrityksestä tuottaa toisille pahaa mieltä ja ongelmia ;( Meillä saattaa olla edessä muutto pois paikkakunnalta ja kai siksikin jo kauhulla odotan uusien tyttöjen houkuttelevan miestäni yhä enemmän. Mut tän jälkeen voi tietty olla tarpeenkin muuttaa, ku juorut alkaa liikkuu :(
Miksi ihmeessä siedät tommosta käytöstä mieheltäsi? En voi käsittää:(
Itse en kyllä tollaista menoa katselis hetkeäkään...ihan jo lastenkin takia, koska olisin varmaan hermoraunio ja paha olo väistämättä heijastuu ulospäin, ja kyllä lapsetkin sen vaistoaa.
Hankkiudu eroon miehestä, joka ei arvosta sinua. Kyllä varmasti vaihtamalla paranee!
Ja kuka sinut on tunnistanut? Et ole tainnut mainita edes miehesi kansallisuutta? Jos nyt esim. minä arvailuissani oikeaan osuin (mitä kuitenkin suuresti epäilen), niin tieto ei ainakaan minulta eteenpäin leviä. Sitäpaitsi kyllä maailmaan ääntä mahtuu, anna idioottien juoruta, jollei niillä parempaakaan tekemistä ole ;) Vastuussa tekemisistäsi ja ratkaisuistasi olet vain itsellesi -ja lapsillesi!
totuudentorvi:
(Meni vähä sekasin noi viesti mrs_O: kans, taidettiin kirjotella päällekkäin)
Juu, niin meni. Onneksi täällä tulevat myös kellonajat näkyviin :)
totuudentorvi:
Taisin olla jossain hetkellisessä mielenhäiriössä, kun alotin kirjottaa :) Kai sitä muutki syyllistyy liiotteluun ku joku asia ottaa päähän!
Kuka tahansa olisi jo jonkinasteisessa mielenhäiriössä, jos saa puolisonsa kiinni pettämisestä. Ja vielä jatkuvasta sellaisesta. Syy, miksi minä reagoin aiheeseen melko voimakkaasti lasten puolesta, on se, että sain itse oman isäni kiinni melkein " rysän päältä" äitini pettämisestä aikoinaan. Olin itse tuolloin teini-iässä. Koko lapsuutemme katselimme velipojan kanssa sitä hullunmyllyä ja tappelua ja isompina ymmärsimme sitten jo enemmänkin aiheista. Katselimme äidin pahaa mieltä, unettomuutta ja kärsimystä.
Kun sitten kasvoimme, alkoivat kyläjuorut kantautua myös meidän lasten korviin. Ukko petti äitiämme kaikkien suostuvaisten kanssa, vuodesta toiseen. Silti niitä kulisseja pidettiin vuodesta toiseen yllä. Ja edelleen " onnellinen" pari asustaa yhdessä, kun ei äitini koskaan uskaltanut lähteä kokeilemaan niitä omia siipiään. Hänellekin isäni on ollut se ainoa mies, ensimmäinen ja heidän tapauksessaan sitten viimeinenkin, sen verran vanha pari kyseessä. Äidilläni ei ole viimeiseen 20 vuoteen ollut enää minkäänlaista elämäniloa jäljellä. Haluatko sinä, että vähitellen näivetyt suhteessa, jossa sinua ei arvosteta ja kunnioiteta? Haluatko, että lapsesi saavat korviinsa " hyvää tarkoittavat" juorut?
totuudentorvi:
Meillä saattaa olla edessä muutto pois paikkakunnalta ja kai siksikin jo kauhulla odotan uusien tyttöjen houkuttelevan miestäni yhä enemmän. Mut tän jälkeen voi tietty olla tarpeenkin muuttaa, ku juorut alkaa liikkuu :(
Miksi muutatte? Alkaako maa polttelemaan miehesi jalkojen alla? Onko enää hetkestä kiinni, kun kaikki paljastuu virallisesti myös sinulle? Eli onko muutto sinun vai miehesi idea vai yhdessä suunniteltu? Miten sinun käy uudella paikkakunnalla, missä et tunne ketään? Sekö muuton tarkoituksena ehkä onkin, että miehesi saa sinut vielä enemmän valtansa alle? Ja oletko tullut ajatelleeksi, miten sinun ja lasten sitten käy, kun mies päättääkin olla jonkin naikkosen luota enää palaamatta? Eli mitä jos mies löytää uuden?
Anteeksi, jos näyttää kovalta tekstiltä, mutta kun on sivusta seurannut monia ihmiskohtaloita, joskus yhdessä itkutkin itketty -ja luottoihmisenä kuunnellut joskus jopa niiden pettureiden tarinoita, niin aika kyyniseksi olen tullut. Moni on jo täällä kirjoittanutkin, että taitaisi teidän tapauksessanne mies vaihtamalla parantua :)
Olitte yhdessä tai erossa, joka tapauksessa lapsilla tulee aina olemaan vain se yksi oma isä. Isästä itsestäänhän sitten riippuisi, kuinka hyvin vastuunsa eron jälkeenkin hoitaisi ja lapsensa huomioisi.
Mutta [b]SINÄ ANSAITSET PAREMPAA!!!![/b]
tuhve:
Oma mieheni ei petä, mutta se johtuu aivan olosuhteiden pakosta. En tiedä, pettäisikö hän, jos hänen elämäntilanteensa olisi toinen.
Eivät kaikki petä, kaikilla se vain ei ole verissä. Eli tarkoitan sanoa, että jos miehesi pettää haluaisi, hän sen tekisi, olivat ne olosuhteet mitkä hyvänsä. Usko pois, tuolla munahaukkamarkkinoilla kaikki kelpaa ja kaikki käy ja jotkut epäsuotuisat olosuhteet olisivat vain hidasteita, jos tahtoa ja halua pettämiseen löytyy. Eli älä suotta spekuloi ;)
hän ei tätä usein lue, mutta nyt oli haeskellu omaa viestiään ja huomasi nimimerkin vaihtuneen. luettuaan mun tekstin otti sit muhun yhteyttä. Eihän siinä enää auttanu ku tunnustaa että meidän perheestä on kyse. Oli tosi järkyttyny, ei olis mun ukosta kuulemma uskonu. En toki epäile et hän alkais meidän asioita levitteleen pitkin kaupunkia, mut eihän siihen tarvita kun yks pieni lipsahdus tai joku ilme tai ele niin huhumylly alkaa pyöriin...
Kauheeta oli lukea mrs_O:n vanhempien tarinaa, en tietty meille halua tollasta elämää. Mutta ku mun mies on kaikin puolin muuten hyvä mies. Kaikillahan on vikansa, onhan toi tietenkin jo aika iso vika, mut enkös mä oo luvannu olla mieheni kans " myötä ja vastamäessä" ? Mä en vaan näe sellasta vaihtoehtoo että me erottais, jotenki vaan jaksan uskoo parempaan huomiseen ja siihen että mies joskus järkiintyy ja lopettaa noi touhut. Tiedän ettei se missään nimessä haluis lasten saavan tollasia asioita selville, ne on sille kaikki kaikessa!
Mahdolliseen muuttoon vaikuttaa monikin asia, mies on kyllästyny työllisyystilanteeseen täällä ja muitaki syitä on, esim sukulaiset. Voihan olla että mies haluaakin alottaa puhtaalta pöydältä niin ettei enää tarvi pelätä törmäävänsä hoitoihin kaupungilla... who knows!Kulissit on nyt tainnu alkaa rakoilla, saa nähä kuinka käy.
Ja mitä kun asia hänelle joskus valkenee, siis että sinä hymyillen olet tiennyt kaikista naisista jo ties kuinka kauan! Teet MINUN MIELESTÄNI itsestäsi totaalisen heittopussin, mitäpä sitä yksiavioiseksi turhaan kun vaimolle asia on ok...?!
Minun on ainakin vaikea uskoa, että jaksaisit pitää kulisseja pystyssä vuodesta toiseen ajatellen että jokaisellahan on " pikku" vikansa. Itse ainakin katkeroituisin, tulisin vainoharhaiseksi jokaisesta miehen menosta ja varmasti menettäisin omanarvontuntoni. Eipä miehesi voi sinua kamalasti kunnioittaa ja arvostaa jos vedättää mennen tullen :(
Itsekin valitettavasti olen vierestä seurannut erästä onnetonta avioliittoa. Mies ei petä, eikä vaimokaan, mutta rakkaus ja ennenkaikkea molemminpuolinen kunnioitus puuttuu kokonaan. Pikkuhiljaa ovat ajautuneet tilanteeseen eikä kumpikaan osaa/halua lähteä suhteesta. nainen ajattelee ettei kuitenkaan löytäisi parempaa, mies pelkää ajatusta vieraasta miehestä kasvattamassa omia lapsiaan... Lasten kuullen tapellaan ja haukutaan mitä ikävimmillä nimityksillä ja joka asiasta nuristaan. Jatkuvasti.
Kukin tyylillään, mutta minusta ei olisi tuohon. Parempi yksin kuin epätasa-arvoisessa suhteessa. Eikä naisen uusi miesystävä ole automaattisesti lapsille ISÄ! Lapsillasi on jo isä.
näin suoraan sanottuna että helevettiäkös se sulle kuuluu missä meidän ukot lietsuaa.
ja nämä " pohja sakka" ulkkikset yrittää pokailla kaikkia jotka vaan liikkuu kahdella (joskus myös kontaten...) jalalla ja edes hiukan näyttää naisilta. joten suurta meriittiä en tuosta pokailusta itselleni antaisi.
Enkä oo asialla mitenkään leveilly, vaan päinvastoin! Anteeks jos sua jotenkin loukkasin, enhän mä sun miehestä oo puhunu, ku en tiedä kuka oot!
Mut se mua ihmetyttää että missä näitten " pohjasakka" ulkkisten (kuten sisisisko heitä kutsui) vaimot on? Täällä ku ei kukaan muu oo myöntäny olevansa samassa tilanteessa ku mä. Vai eikö kukaan vaimo tosiaan tiedä miehen touhuista? Koska mä TIEDÄN että niitä vaimoja on, ku se " pohjasakka" on naimisissa!
Toinen asia mikä mietityttää, et eikö kukaan pettäjämies oo tosiaan koskaan muuttanu tapojaan? Kaikki täällä on sitä mieltä että mun pitäis jättää mieheni, ootteko ihan satavarmoja että toivoa ei ole?
Olis ollu kiva vaihtaa ajatuksia jonku toisen petetyn kans, mut edelleen tuntuu että täällä kaikilla muilla on niin ihanat puolisot että! Joo joo, on niitä pikkuongelmia, mut vakavista aiheista vaietaan...
Meidän liitto ei kuitenkaan oo onneton. Meillä on tosi hauskaa yhessä. Lasten nähden ei tapella eikä meillä muita isoja ongelmia oo. Me eletään ihan normaalia pehe-elämää, jutellaan asioista ja ollaan läheisiä. Mun mielestä me ollaan vieläkin iha rakastunu pari. Tämä on ainoa asia josta meillä ei puhuta, otin joskus puheeks mutta siitä nousi niin iso sota, että päätin jättää sikseen. Ku en mitenkään voi asiaa todistaa niin mies tietty kieltää kaiken.
Mut jos kohtalotovereita ei löydy niin taidan jättää asian tähän. Mitä tätä enempää vatvomaa, enkä haluu ketään loukata enempää.
Kiitos ja anteeks!
Ainahan voi sitten sanoa olleensa oikeassa: jos joku tunnustaa, että mies pettää, voi sanoa olleensa oikeassa ja jos kukaan ei tunnusta, voi sanoa, että vaimot eivät vain tiedä miestensä touhuista.
Luulen, ettei tällainen suht julkinen palsta innosta levittelemään kaikkia yksityisasioita. Jos mä täällä kertoisin mieheni pettävän mua (mitä hän ei tietääkseni tee, mutta mistäs voisin olla varma), siitä tiedettäisiin kohta työpaikallani ja tuttavapiirissäni. Tämä palsta vain ei ole se foorumi, josta hakisin vertaistukea pettämiseen. Ehkä voisin puhua asiasta myöhemmin, kun olisi miehen kanssa ensin välit selvitetty.
kun täällä totuutta torvella toitotetaan niin totuutensa kullakin, tässä yksi näkökulma:
AP on katkera hyvästä syystä, mies pettää. Reaktiona on tuoda isompi lauma miehiä " tampereen afrikkalaismiehet" tähän jengiin, helpottaa järkytyksessä asian käsittelyä eli laiha lohtu on shokissa lohtu sekin " muutkin näin tekee, en ole ainoa/mieheni ei ole ainoa" .
Järkytyksessä kaipaa toivoa. Kun sitä ei ole näkyvillä niin kauan kun mies ITSE tajuaa tehneensä väärin, tunnustavan ja yhdessä alkaa rakentaa luottamussuhdetta vaimonsa kanssa, järkytyksessä oleva vaimo hakee oljenkorren mistä vaan " kyllä se tästä" " voihan se tulla järkiinsä" jne.
Eli tämä vaihe kestää aikansa ja sitten voi tulla vaihe, jolloin tajuaa, toista en voi muuttaa, itsäni voin ja silloin voi tulla se ratkaisukin asiaan.
Voi olla, että tarina päättyy, että kulissia jatketaan hamaan kuolemaan asti.
Voi olla, että mies katuu, tunnustaa, muuttuu jne.
Mutta totuus on NYT tämä:
" Mieheni pettää MINUA. Mitä teen asialle?" Teenkö jotakin sellaista, joka on askel rakentavampaan vai
lohduttaudunko, että ei tämä niin paha ole
On miljoonia naisia, jotka suostuva miehensä pettämisreissuihin, jos näin tekee, mitäpä se minulle kuuluu,
mutta se, että omaa pahaa oloa puretaan yleistämällä suurempi joukko ihmisiä pettäjiksi muutaman tapauksen perusteella kertoo jotakin oleellista ihmisen kriisistä
Minusta olisi syytä kääntyä ammattiauttajan puoleen kuin hakea lohtua provosoivilla viesteilla tällä foorumeilla,
koska asia on niin ISO ja kipeä, tulisi AP:n saada kaikki mahdollinen tuki ja tieto, miten edetä...
provotyylillä tuskin tukea saa :(
... vielä, että kun tuttavani pääsi eroon väkivaltaisesta miehestään, hän sanoi, että aina nähdessään pariskuntia kaupungilla hän miettii, että taitaa tuokin ukko vetää akkaansa kuonoon... eli tarkoitan tällä esimerkillä just aikaisempaan viestiini viitaten, että kun yleistää tuskansa muihin (oli sitten todistusaineistoa tai ei) ei tarvitse kohdata omaa tuskaansa, että MITA MINA TEEN nyt... eli shokkivaiheessa se on laiha lohtu, että niinhän ne muutkin tekee....
siksi ammattiapu on tarpeen mielestäni
vääristyneissä suhteissa alkaa helposti nähdä muutkin ihmiset vääristyneesti " tuokin NÄYTTELEE onnellista, tuskin on" ja kuitenkin on monia ihmisia, jotka on AIDOSTI onnellisia liitoissaan/suhteissaan ja jos joku näyttelee, eiköhän se ole raskainta tälle ihmisille itselleen kun näyttelee jotakin, jota ei ole, eli syytä on silläkään päätään vaivata, kenen ONNI on aito kenen ei... Mutta toisten parisuhteita vahtiessa ei tarvitse kohdata kysymystä MITA MINA TEEN itse tässä tilanteessani?
Kansallisella tasolla meilla on Iltasanomat ja Iltalehti pitämässä huolen siitä, että Matti ja Merja:n liiton salat tulevat julki, niin saa parisuhdeongelmissaan painivat lohdukkeen " eipä mene yhtä huonosti" tai " no, menee muillakin huonosti"
jotenkin kieroutunutta ajatella niin, että toisten onni ei ole itselle positiivinen asia esim. lohtu paremmasta, " minullekin voi käydä noin joskus" vaan toisten onni onkin " teekskentelyä" : kieroa on,että se on iso lohtu, jos näkee, että muillakin menee yhtä huonosti tai vielä huonommin... :(
en nyt jaksanut koko viestiketjua lukea läpi kun ei ole aikaa, mutta jos asia on sulle ok, niin eipä siihen muiden ole puuttuminen. Kehoittaisin sinua kuitenkin käymään säännöllisesti lääkärissä sukupuolitautitesteissa ihan varmuuden vuoksi.
tuhve:
En tietysti lue ihan jokaista ketjua, mutta minultakin on tämä miesten ylistys mennyt ihan ohi. Ymmärrän, että omaa puolisoa kehutaan, niin minä ainakin tekisin, koska nyt erityistä haukkumistakaan ei löydy, arkipäiväisiä nillityksiä lukuunottamatta, mutta ne eivät minusta ole mainitsemisen arvoisia.
Kyllä minulla ainakin on ihana mies, vaikka välillä tuon edesottamukset saavat minullakin otsasuonen pullistumaan. En olisi edes nainut tuota, jos hän ei olisi ollut ihana, omalla tavallaan.
Minusta pettämisen spekulointi täällä netissä on ihan turhaa, koska viime kädessä suhteen pitää perustua molemminpuoliselle luottamukselle. Koska kukaan meistä ei voi tietää toisesta aivan kaikkea, ei auta muu kuin luottaa. Se on tietoinen päätös, mielestäni.
Asia tietysti muuttuu siinä vaiheessa, kun on näyttöä siitä, että toinen pettää. Meillä on selvät sävelet miehen kanssa tältä osin: Jos petät, olet sanonut itsesi suhteesta irti. Koskee meitä molempia.