Miten niin monet pitävät ihanteellisena 8-16 päivätyötä ma-pe?
Tuntuu, että päivätyötä pidetään ihanteellisena.
Siis miten te jaksatte tota samaa oravanpyörää vuodesta toiseen? Aina ma-pe 8-16 tai vastaavat kellonajat. Aamulla heräät väsyneenä, samat iänikuiset aamutoimet joka ikinen aamu, sitten olet siellä kauheassa ruuhkassa, klo 16 pääset kotiin, taas kauhea ruuhka, kaupan kautta kotiin, iltatoimet ja melkeen kohta saakin mennä jo nukkumaan. Sitten odotetaan perjantaita kun on ruhtinaalliset 2 päivää vapaana, sitten klassinen sunnuntaiahdistus ja taas alkaa sama rumba maanantaina. Mitään lisiäkään ei koskaan tipu tietenkään.
Miten ihmeessä te jaksatte tota? Jaksoin 2kk päivätyössä ja se oli niin kauheeta oravanpyörää ja kaikki päivät tuntui ihan samalta. Ainoa positiivinen asia päivätyössä on se, että juhlapyhät on aina vapaat.
Kommentit (102)
Työaikani klo8-15.40, kotoa lähden klo7.45 ja kotona olen klo15.50, ei valitettavaa.
Kolmivuorotyö vasta perseestä olikin. Vapaita millon sattuu, ei hirveästi ilostuta ykkösvapaa keskellä viikkoa. Kaikilla muilla viikonloput vapaat ja itsellä ainakin oli tosi hankalaa sovittaa sosiaalista elämää kolmivuorotyön rytmiin. Lisäks ihania ilta-aamu-yhdistelmiä ja yövuorothan nyt on niin kidutusta, ettei lisätkään lohduta.
Nyt saan tehdä päivätyötä ja on ihanaa. Olen aamuvirkku ja herään vapaapäivinäkin aikaisin, joten säännöllisellä työajalla vuorokausirytmini pysyy luonnollisena. Kaikki viikonloput, pyhät ja juhlat on vapaata, eikä tarvi pelätä, että jouluaattoiltana joutuisi töihin. Ja mikä parasta, omaa kumppania näkee päivittäin koko illan ja joka viikonloppu.
En tykännyt epäsäännöllisestä kolmivuorotyöstä. Tuntui että työ oli kaikessa etusijalla ja sen ehdoilla mentiin täysin. Yövuorot oli tosi kuormittavia. Mihinkään säännöllisesti kokoontuvaan harrastusryhmään ei voinut osallistua. Tapaamisia oli vaikea sopia kun yleensä itse töissä kun kaverit vapaalla. Juhlapyhät töissä kun olisi ollut kiva tavata sukua yms.
Ne lisät ei paljoa lohduttaneet kun monet saa saman palkan päivätyöstä. Varsinkin perheelliselle painajaista tuollaiset työajat. Hoitoala kyseessä. Käsittääkseni teollisuudessa tehdään säännöllistä kolmivuoroa eli viikko kerrallaan samaa vuoroa. Ei ole niin jakomielitautista ja uuvuttavaa kuin hoitoalalla. Mutta päivätyö ehdottomasti paras, saa rauhassa palautua kun elämä on säännöllistä. Esim. iltavuoro-aamuvuoro jotain järkyttävää mutta yövuorot pahimpia.
Minä tykkään tästä tasaisuudesta. Ei väsytä, paitsi joskus marraskuussa, mutta varmaan väsyttäisi silloin vaikka mitä tekisi. Raha ei kyllä sitä korvaisi, että pitäisi olla iltaisin tai öisin töissä. Lisäksi mikäli olen oikein käsittänyt, niin aika harvassa vuorotyössä on liukumaa tai etätyömahdollisuutta. Minun ei myöskään tartte mitenkään raportoida kenellekään miten tai milloin olen työaikana käyttänyt, kunhan vaan on sovitut hommat ajoissa tehtynä.
En todellakaan pidä.
Yötyö, maksimilisät ja pitkät vapaat. Netflixiä mä kattosin kotonakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen vuorotyötä osa-aikaisena ja tienaan saman kuin päivätyössä kokoaikaisena, kyllä kelpaa 😂👌
Ihanaa kun voi käyttää elämässään aikaa muuhunkin kuin työntekoon.En yhtään kadehdi niitä vuorotyöläisten 12h+ vuoroja, vaikka olisikin sitten vapaata päivä tai pari perään.
5 päivää vapaata kahden 12 tunnin yövuoron jälkeen tuntuu ihan kivalta. Periaatteessa siis kuusi iltaa tehdä mitä lystää.
Sama täällä. Lisäksi työryhmän isoin palkka.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä tykkään päivätöistä ja sopii minulle parhaiten. Lisäksi tienaan enemmän mitä ystäväni joka hoitoalalla tekee kolmivuorotyötä.
3,5 yövuoroa viikossa ja 4000 brutto.
Mikäs se sun palkka onkaan?
-laitossektorin yökkö
Itse olen päiväkodissa töissä, aikaisintaan pääsen töistä 14.15 ja myöhäisin aika on 16.30. Tykkään kovasti. Työmatka bussilla 10 minsaa, joten ei ole mitään ruuhkassa istumisia. Pidän siitä, että illat ja viikonloput ovat vapaita eikä tyttären tarvitse olla silloin yksinään. Hän on koulussa silloin, kun minä olen töissä. Vuorotyötä olen joskus tehnyt enkä pitänyt siitä yhtään. Varmaan kahden aikuisen perheissä toimii ihan hyvin, ja tokihan siitä saisi enemmän rahaa. Mutta näinkin olemme pärjänneet. Olen iltavirkku, mutta oppinut menemään iltaisin nukkumaan niin, että herään (enimmäkseen) tarpeeksi levänneenä aamuisin. Ei myöskään ole mikään pakko töiden jälkeen sinne kauppaan raahautua, voihan ne ostokset hoitaa muulloinkin.
Oon aina tehny 7-15.30.20vuotta työelämässä.Ei pää kestäis mitään vuorotöitä siinähän menee ihan sekasin.Iltavuorossa menee koko päivä pilalle kun aamulla herää niin sitten se on semmosta kellon kyttäämistä koska pitää lähtee töihin.Sit seuraavalla viikolla aamuvuoroon.Yövuoro kuulostaa vielä hullummalta.Eiei.Muutenkin työelämä on mennyt 10kertaa stressaavammaksi kun aikoinaan alotin töissä käymisen.Hullu määrä töitä mahdollisimman pienellä porukalla ja vakituiseks kun johonkin pääsee niin se on kun lottovoitto,yhtä harvinaista.Ennen oltiin se puoli vuotta ensin ja sit pääsi vakkariks jos oli pätevä työntekijä.
20 vuotta kolmivuorotyötä takana ja nyt virka-aikainen päivätyö. Nykyinen työ on taivas.
Vuosikausia tein vuorotyötä ja haaveilin aina päivävuorosta. Aluksi oli päivävuoro ja pomo sanoi että mennään väliaikaiseksi vuoroon. No, se jäit sitten päälle. En kestänyt sitä kuin kymmenisen vuotta kun oli pakko lopettaa ja vaihtaa työnantajaa. Nukkumisvaikeuksia ja kaikkea alkoi olla liikaa. Haittasi liikaa myös sosiaalista elämää.
Minulle sopii parhaiten 7-15. Tein vähän aikaa vuorotyötä, mutta se pisti kroppani täysin sekaisin kun ei ollut säännöllistä rytmiä syömisen ja nukkumisen kanssa. Vatsa reistaili ja uni ei meinannut tulla ollenkaan. Muuten kyllä tykkäsin vuorotyöstä.
Säännölliset työajat sopivat minulle täydellisesti. Tarvitsen tiukat raamit arkeeni, jotta voin suunnitella muuta tekemistä niiden ympärille. Vuorotyössä ollessani en osannut tehdä yhtään mitään milloinkaan, kun työajat vaihtelivat koko ajan. Se oli ankeaa aikaa se.
Iltatyö on pahinta, varsinaisesta yötyöstä ei ole kokemusta. Koko päivä menee odotelles iltaa...
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä heräisin väsyneenä aamuisin? Menen nukkumaan kympin jälkeen ja herään ilman herätyskelloa viimeistään puoli seiskalta, jolloin unta on tullut jo kiitettävästi. En myöskään istu missään ruuhkissa, vaan ajelen autollani kymmenessä minuutissa perille. Aamulla teinit hoitavat omat heräämisensä ja en vahdi heitä ollenkaan, kaksi kertaa viikossa kyllä keskimmäinen tulee kyytiin, kun lukio alkaa kasin jälkeen.
En käy myöskään kaupassa kuin pari kertaa viikossa, joten se ei ole mikään kummoinen juttu. Iltasella on hyvin aikaa olla perheen kanssa, harrastaa ja möllöttää vain.
Tykkään työstäni hyvin paljon ja minua ei ole ikinä ahdistanut sinne meneminen vaan päinvastoin lomien lopullakin oikein odotan, että saan aloittaa taas normaalin arjen.
Jos ihminen ei osaa nauttia arjestaan, niin elämä on varmasti tylsää. Itse nautin arjesta ja siitä, että kaikki rullaa omalla painollaan helposti eteenpäin. En odota oikeastaan edes lomia vaikka ne ovatkin mukavia.
Olet juuri sellainen ihminen, joka on painajaiseni :D. Kukonlaulun aikaan pirteänä ylös ja töistä nauttimaan. Lomallakin oikein odottaa arjen alkamista. Ai että. Onneksi en ole tällainen :).
Itse teen töitä, jossa liukuva työaika, mutta yleisemmin noin 9-16. Jonkin verran iltatöitä ja viikonloppuja, jotka pääosin pystyy itse sopimaan, oikeita yötöitä ei koskaan. Käytännössä kaikki juhlapyhät aina vapaat. Ilta- ja viikonlopputöiden tuntien ansiosta pystyy pitämään lomapätkiä pitkin vuotta (jouluna aina ainakin kaksi viikkoa vapaata) ja yksittäisi arkivapaita tai aamupäivävapaita. En kestäisi, jos joka arkipäivä olisi 8-16 ja se viisi hassua viikkoa lomaa vuodessa.
Sekoaisin vuorotyössä. Sekoaisin 8-16 toimistotöissä. Teen mieluiten töitä vaikka koko päivän, mutta en kestä olla sidottu kellonaikoihin. Olen nykyään freelancer.
Kun tekee päivätyössä, tietää että kaikki viikonloput ovat vapaita ellei ylitöistä joskus halua tehdä. Voi suunnitella menemisiä ja tekemisiä pitkällekin viikkojen päähän. Liukuva työaika mahdollistaa sen, että joskus voi nukkua pitempään tai lopettaa aikaisemmin työn, jos niin haluaa.
Itselläni on kokemusta 2-vuorotyöstä, jossa työvuorot oli tiedossa ehkä 6 viikkoa eteenpäin. 2 viikonloppua kolmesta oli aina työvuoro. Eli noin joka kolmas viikonloppu vapaata. Ja toisinaan oli 7 tai 8 päivääkin putkeen töitä, ehkä yksi vapaa välissä ja ehkä vielä 4 päivää töitä perään. Sitten ehkä 3 vapaata peräkkäin. Ja myöhäisen iltavuoron jälkeen oli aivan kaamea nousta aamuvuoroon. En tähän rumbaan enää alkaisi.
No minä ainakin pidän kaikista ihanteellisempana passiivista työtä. Raha tekee töitä sulle, etkä sä töitä rahan vuoksi.
5 päivää vapaata kahden 12 tunnin yövuoron jälkeen tuntuu ihan kivalta. Periaatteessa siis kuusi iltaa tehdä mitä lystää.