Mikä olisi kamalin työpaikka, mitä voisitte kuvitella omalle kohdallenne?

Kantamassa matkalaukkuja rajan yli suomeen. Menisin mieluummin vankilaan.

Paskaviemäreiden putsaaja.

Vierailija kirjoitti:

Työ, jossa joutuisi esiintymään isojen ihmisjoukkojen edessä.

Ihanaa, ihan sama minulla... oli kaksikymmentä vuotta sitten: halusin tuijotella vain "piirrustuslautaa ja laskutikkua" ja ratkoa yksinäisyydessä matemaattisia kaavoja. Nyt joudun luennoimaan niin livenä kuin virtuaalisestikin. Sitä parempi, mitä enemmän ad-hoc -tilanteeseen joudun. 

Vierailija kirjoitti:

Joku koe-eläin laboratorio

Olin tulossa laittamaan lasten parissa työskentelyn, mutta kyllä tämä olisi pahempi 😱

Kyllä se olisi joku norsujen kouluttaja sillä ehdolla, että pakotettaisiin käyttämään jotain sähköpiiskaa yms. Näitä työssä mies  nähnyt jonkin verran ja luojan kiitos järjestön avulla ainakin tietyiltä aluilta onnistuivat lopettamaan tämän täysin. Se on todella tarkkaan valvottua ja vankeustuomion uhalla "mahdollista" jos joku uskaltaa kokeilla. Ei ole puoleen vuoteen kukaan yrittänyt ja norsut saivat/saavat kunnollista hoitoa.

Mikä tahansa 3-vuorotyö.

Monet vartijan työtehtävät, olen vähän joskus tehnytkin niitä. Pahimmillaan äärimmäisen tylsää, voi sisältää pitkiä yövuorojakin. Heikosti palkattua. Nollatuntisopimukset yleisiä.

Joku polkupyöräkauppa, missä joutuisi myymään oksettavia jopoja. Miten kukaan kehtaa ikinä polkea niin naurettavalla pyörällä? Kuin sirkuspyörä, jalat törröttävät koomisesti sivuille. Törkeän ylihintainen myös. Eikö ihmisillä ole enää aivoja?

Kiusaamisen kyllästämä työyhteisö olisi pahin, alaan tai ammattiin katsomatta. Se olisi maanpäällinen helvetti.

Vastaanottokeskus. Kokeilin. "Asiakkailla" hirveästi vaatimuksia, mutta ei mitään vastuuta. Suomea ei ymmärretä, jos pitää selvittää jotain hankalaa asiaa, mutta jos on tarjolla ilmaista tavaraa tai etuja, silloin kieli sujuu. Samoin jos on jokin hankala keskustelu, isät tuovat pienimmän lapsen mukaan puskuriksi. Normaalissa arjessa naiset hoitavat lapset ja miehet polttavat tupakkaa isoissa laumoissa. V-tutti joka hetki siellä.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisen kyllästämä työyhteisö olisi pahin, alaan tai ammattiin katsomatta. Se olisi maanpäällinen helvetti.

Aivan totta. Mulle on melko sama mikä työ on jos sillä rahallisesti pärjää jotenkin. Mutta työssä pitää pystyä olemaan niiden ihmisten kanssa. Se on kaiken a ja o, ainakin perus järkevällä ihmisellä. Kiusaaminen on asia jota ei hyvällä palkalla korvata.

Vierailija kirjoitti:

työpaikka ylipäätään.

Ei oo työnteko minun juttuni.

Mulla ihan päin vastoin. Mun psyyke todella tarvitsee työn. Se tuo arkeen rytmiä jne. Hirvittää jos ei olisi työtä 🙄 Toisaalta ei pitäisi olla työstään kenenkään myöskään riippuvainen näin epävarmassa maailmassa. Siis silleen ettei tunne olevansa oikein mikään ilman työtä, sekään ei ole hyvä.

Kaupan kassa, liittymämyyjä, puhelinmyyjä, baarimikko, julkkis. Sit kaikki missä on liikaa vastuuta, kuten joku aivokirurgi. Stressaantuisin kuoliaaksi.

Pahin homma olisi ehdottomasti ihmisten eritteiden kanssa tekemisiin joutuminen. Olen emetofoobikko eli oksennuskammoinen, ja lisäksi yökin herkästi voimakkaista hajuista = kamala yhdistelmä.

Toinen olisi sellaista suorittavaa työtä tunnista toiseen, esim. liukuhihnatyö, jossa pitää olla nopea. Minulla meni kokeilussakin jo pasmat sekaisin enkä pärjännyt hetkeäkään, sain onneksi siirron muihin tehtäviin. 

Työskentelisin ihan mielelläni lasten, eläinten tai turkisten/ruhojen kanssa (ja olen ruhoja aiemmin käsitellytkin, siedin hajut ihan ok). Lapsia en kuitenkaan uskalla alkaa hoitamaan tuon erite-jutun takia, riittää että jonkun nenä valuu niin meinaan yökätä. :/

t.t kirjoitti:

Eräs makeisfirma,Vantaalla.Työnjohtajat on ex-työläisiä.Pahoja selkään puukottajia.Niskaan huohottajia,vaaditaan ,enempi ja enempi.Ammattitaidotonta johtamista.Siellä sa-loman syyt on kaikille julkisia,kysyt vaan pomolta,niin kaikki sen sitten tietävät.Kova-ääniset mölyäjät,ovat pomojen kätyriä,hiljaiset ahkerat savustetaan pois osastolta.Jollet ole "sopuli",niin sitten on oltana todella itsenäinen ja vahva.Siellä eräskin 5-lapsen äiti,lirkutteli äijille,niin että oma mies teki itsarin.Nyt on miesten suosiossa,kun on niin yhteisöllinen ja antava.Henkistä väkivaltaa ja vaatimuksia.

Puoliso on töissä saman firman toisessa pisteessä, jumalauta sitä kyttäämisen määrää...

Olin Puustellilla töissä kolme kuukautta. Ihan painajaista. Ovelta ovelle myyntiä ja soittelua, maailman kammottavinta hommaa. Ahdistaa vieläkin vaikka siitä on jo yli 20 vuotta aikaa. Jäi ikuiset traumat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrisessa sairaalassa hoitajana. Olen itse joutunut aikoinani sellaiseen ja vapauden menettäminen oli minulle pahinta helvettiä mitä voi olla. Minua ahdistaisi valtavasti katsoa niiden pakkohoitopotilaiden hätää.

Samoin, taumat jäi pitkälle jälkeenpäin.

Tosin tuossa työssä minulla olisi ehkä enemmän annettavaa kuin kenellä tahansa, muistelisin että hoitajat olivat aika kaukaisia eivätkä kuunnelleet ja tukeneet kun jollakulla oli hätä. Sellainen "hälläväliä noiden hullujen kanssa" paistoi rivien väleistä monella.

Olen ollut psykiatrisessa avohoidossa osastolla pariin otteeseen, ja joka kerta on tullut sama fiilis. :/ Istuvat vaan lasikopissaan, jossa on oikein sellainen keltamustaraita-tarrakin oven edessä (ettei kukaan vaan yrittäisi mennä askeltakaan sisäänpäin, mikä on luonnollinen reaktio, kun haetaan keskustelukontaktia jonkun kanssa) ja tuijottavat näyttöä. Kaikkeen on oma kellonaikansa; jos kello on varttia liian vähän tai liikaa, et saa esim. unilääkettä. Kelläkään ei ole aikaa keskusteluun, kukaan ei ole valtuutettu ottamaan kantaa lääkkeisiin tai niiden mahdollisiin annostuksiin (hoetaan vaan "lääkäri on tän kuitenkin sulle määrännyt"). Suomalainen terveydenhoito on muuallakin jäykkää, mutta etenkin psykiatrisella puolella se korostuu: ruoka ja lääkkeet tulee kyllä ajallaan, mutta kellään ei ole aikaa, kiinnostusta tai pelisilmää kysyä mitä sulle just nyt kuuluu. 

Onhan noita

-teini-ikäisten haistattelijoiden kanssa toimiminen, pahin olisi yläkoulun opettaja

-kaikenlaisten power-työkalujen kanssa tekeminen, en tekisi kauaa, sillä olisi pian käsi tai sormet sahattu irti

-ensiavussa lääkärinä tai hoitajana, sähläisin paniikissa kaikki päin hemmettiä, potilaita kuolisi

-puhelinmyyjä tai feissari, pitäisi huijata eläkeläisiä ostamaan lehtiä, joita eivät tarvitse, tai ahdistella porukkaa kadulla

-rekkakuski, nukahtaisin rattiin

Oikeastaan melkein kaikki mitä en ammatikseni tee (toimistosihteeri, en osaa mitään muuta)

Paska-astioiden tyhjentäjä ja pesijä. Viemärisukeltaja.

Vierailija kirjoitti:

Olin Puustellilla töissä kolme kuukautta. Ihan painajaista. Ovelta ovelle myyntiä ja soittelua, maailman kammottavinta hommaa. Ahdistaa vieläkin vaikka siitä on jo yli 20 vuotta aikaa. Jäi ikuiset traumat. 

Ei tosta nyt varmaan kuitenkaan traumoja jäänyt sorry vaan. Rankkaa työtä sen uskon, mutta että traumat?

Vierailija kirjoitti:

Joku polkupyöräkauppa, missä joutuisi myymään oksettavia jopoja. Miten kukaan kehtaa ikinä polkea niin naurettavalla pyörällä? Kuin sirkuspyörä, jalat törröttävät koomisesti sivuille. Törkeän ylihintainen myös. Eikö ihmisillä ole enää aivoja?

Kiitos. Nauroin vedet silmissä :) Ei, ei niillä ole - aivoja.