Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen suku päsmäröi joka asiassa. Aivan uskomatonta sakkia.
27.02.2020 |
Mieheni on kotoisin peräkyliltä, kuten itse vitsikkäästi kertoo. Sen kyllä huomaa. En jaksa niiden lähisuvun tapaa ottaa kantaa joka asiaan. Kun mieheni veli erosi, jokaisella oli siihen mielipide. Ilman että henkilö itse pyysi, anoppi ja appi järjestivät ns. muuttotalkoot. Siellä oltiin kantamassa sohvaa pakettiautoon ja anoppi jakoi tavaroita. Sanoin hänelle, että onkohan se ihan sopivaa jakaa täällä tavaroita, kun ex-vaimo ei ollut paikalla. Anoppi totesi, että sille ei jätetä mummun vanhaa piironkia ja mitä niitä nyt oli.
Meidän asioita ohjeistetaan myös. ”Tulette joulupäivänä sitten syömään perinneruokaa”. Appi ottaa kantaa autoasioihin, asuntoasioihin, jokaiseen isompaan hankintaan. Mieheni kävi viimeksi isänsä kanssa televisio-ostoksilla. Kysyin häneltä, eikö tullut mieleen, että minä ehkä katson sitä tekkkua meidän kotona enemmän kuin isänsä. Siihen hän pahoitteli, että kun he on tottuneet tekemään omalla porukalla kaiken, niin ei aina muista, ettei tarvitsisi. Omalla porukalla pestään matotkin kesällä. Viimeksi oli neljän huushollin matot pestävänä. Koko päivä meni siinä vouhotuksessa. Kesäisin anoppi myös monesti laittaa saunaan tulet ja sen jälkeen soittaa, että tulettehan saunomaan ja pulahtamaan järveen. Minä en aina viitsi, mutta mieheni lähtee joka kerta, koska rantasauna on hänestä niin hieno keksintö.
Jollain tavalla sitä hajurakoa pitäisi saada, mutta miten? Mieheni ei anna minun komennella itseään, eikä kiristää, joten niitä on turha yrittää. Hän ei jotenkin tajua, että tuollainen vanhemmissa ja sisaruksissa roikkuminen on minusta rasittavaa.
Kommentit (320)
Nuorena sitä ollaan ehdottomia. Mutta elämä höylää kyllä.
Itsekin nuorena hermostuin, kun anoppini halusi että puoliso pukee sotlaspuvun päälleen jouluna, että saadaan kuva veljeksistä sotilaspuvuissa. Minulle koko armeijapalvelus kun oli vaan kipeää eroa ja turhaa keskeytystä opiskeluihin.
Mutta joo, anopissa oli muitakin puolia kyllä. Ja minussakin.
Nykyään perheeni on uskomaton uusperhe. Siihen kuuluu: minä ja nykyinen puoliso. Jotka asumme yhdessä. Koiramme kanssa. Ja minun kolmekymppiset tyttäret, toinen sinkku, toinen avioliitossa, ja hänen puolisonsa kuuluu perheeseen myös. Miehen lapset seka heidän kumppaninsa ja lapsensa (lapsia kuusi) sekä pojan kumppanin lapset (2 kpl). "Perheeseen" kuuluvat myös nykyään sinkku veljeni sekä leskenä elelevä äitini, sekä läheisin ystäväpariskuntamme.
Jos ydinperhe on minä ja mies, ja laajennettu perhe on tuo edellä kuvattu, niin sitten meillä on vielä laajennetusta laajennettu perhe. Siihen kuuluvat eksät ja heidän nykyiset kumppaninsa. Siihen kuuluvat myös lastemme appivanhemmat, läheisimmät ystävät ja myös omien läheisimmän ystäväpariskunnan lapset perheineen. Siihen kuuluvat puolison sisarukset perheineen ( he ansaitsisivat läheisemmän suhteen, mutta omista syistään ovat tässä kauemmassa piirissä; kuitenkin lojaliteetin piirissä), ja muutama serkusperhe (minun sekä miehen).
Meidän kaikissa perheissä on kovasti rajoja. Ja minussa itsessäni on kovasti paljonkin rajoja. Silti pystyn rakastamaan koko tätä suurta porukkaa. Ja tulemaan toimeen näiden tyyppien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sitä ollaan ehdottomia. Mutta elämä höylää kyllä.
Itsekin nuorena hermostuin, kun anoppini halusi että puoliso pukee sotlaspuvun päälleen jouluna, että saadaan kuva veljeksistä sotilaspuvuissa. Minulle koko armeijapalvelus kun oli vaan kipeää eroa ja turhaa keskeytystä opiskeluihin.
Mutta joo, anopissa oli muitakin puolia kyllä. Ja minussakin.
Nykyään perheeni on uskomaton uusperhe. Siihen kuuluu: minä ja nykyinen puoliso. Jotka asumme yhdessä. Koiramme kanssa. Ja minun kolmekymppiset tyttäret, toinen sinkku, toinen avioliitossa, ja hänen puolisonsa kuuluu perheeseen myös. Miehen lapset seka heidän kumppaninsa ja lapsensa (lapsia kuusi) sekä pojan kumppanin lapset (2 kpl). "Perheeseen" kuuluvat myös nykyään sinkku veljeni sekä leskenä elelevä äitini, sekä läheisin ystäväpariskuntamme.
Jos ydinperhe on minä ja mies, ja laajennettu perhe on tuo edellä kuvattu, niin sitten meillä on vielä laajennetusta laajennettu perhe. Siihen kuuluvat eksät ja heidän nykyiset kumppaninsa. Siihen kuuluvat myös lastemme appivanhemmat, läheisimmät ystävät ja myös omien läheisimmän ystäväpariskunnan lapset perheineen. Siihen kuuluvat puolison sisarukset perheineen ( he ansaitsisivat läheisemmän suhteen, mutta omista syistään ovat tässä kauemmassa piirissä; kuitenkin lojaliteetin piirissä), ja muutama serkusperhe (minun sekä miehen).
Meidän kaikissa perheissä on kovasti rajoja. Ja minussa itsessäni on kovasti paljonkin rajoja. Silti pystyn rakastamaan koko tätä suurta porukkaa. Ja tulemaan toimeen näiden tyyppien kanssa.
Se että päsmäröi toisen kodissa ei ole rakkautta.
Itse olen vanhemmiten tajunnut, että appivanhempieni käytös oli yksiselitteisesti törkeää. Nuorena yritin kuvitella, että minun pitää siihen alistua.
Kauhealta kuulostaa. Etenkin tuo matonpesupäivä, luoja! Että koko suvun matot yhdessä pestään. Onneksi olen oppinut sanomaan sanan EI. Kiitos, mutta pesen mattoni itse. Kiitos, kutsusta, mutta en halua sotkeutua kenenkään huonekalujen jakoon. Kiitos, mutta tänä vuonna vietetään joulu kotona. Kiitos, valmiiksi lämmitetty rantasauna. Voin tuoda pari siideriä tullessa, tuonko teillekin? Ja mies tietää, että meille ei tule yhtään laitetta tai huonekalua, jota en ole mukana valitsemassa. Se on ihan sinusta kiinni, ei kenestäkään muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta extempore rantasaunaan kutsuminen tai yhteiset matonpesutalkoot kuulostavat tosi kivoilta. Mutta VAIN siinä tapauksessa että menemistä ei automaattisesti oleteta eikä kieltäytymisestä loukkaannuta. Omatkin vanhempani tekevät tuota tyyliin "hei, laitettiin juuri iso kala uuniin, tuletko syömään kolmelta?" Siihen voin vastata ei, jos on jo muita suunnitelmia tai sitten kyllä. Kumpikin vastaus otetaan ihan yhtä hyvin vastaan eikä jäädä jankuttamaan. En nyt ymmärrä miksi läheisten kesken pitäisi sopia jotain kahvitteluja yms useita päiviä etukäteen, virallisemmat menot kuten juhlat ovat tietenkin eri asia. Kyllä minulla on ystäviäkin jotka saattavat keskellä päivää laittaa "mennäänkö töiden jälkeen kahville/elokuviin?", minusta on vain mukavaa että kysyvät, vaikka aina ei tulekaan mentyä.
No ne appivanhemmathan eivät ole sen vävyn tai miniän läheisiä.
Miehen läheisiä ovat. Ja jos naimisissa ollaan niin olisi aika hassua kutsua pelkästään mies, kyllä silloin on kohteliasta kutsua puolisokin. Mies ilmeisesti kuitenkin noista kutsuista ilahtuu ja haluaa mennä, puoliso voi jäädä kotiin jos ei huvita. En ymmärrä mikä ongelma tässä on? Toki jos puolisoa väkisin painostetaan osallistumaan niin se on ikävää.
Ja millaista perhe-elämää se pojan perhe sitten elää, kun sitä käytännössä hallitsee ulkopuolinen ihminen kutsuillaan. Ja jopa sisustaa ja jopa tekee kodinkonehankinnat.
Eihän se tuolla lailla voi toimia.
Jos haluavat sen poikansa sinne kyläilemään niin kutsu niin aikaisin, että se pojan oma perhe ehtii järjestää esim itselleenkin silloin jotain tekemistä.
Okei, no meillä on sitten erilaiset toiveet ja odotukset perhe-elämälle. Meidän perheessä on ihan ok että jos toisen ystävä vaikka pyytää samana päivänä elokuviin eikä muuta menoa ole sovittu niin sinne leffaan voi mennä. Eivät aikuiset ihmiset ole toistensa huoltajia tai joudu pyytämään "lupaa" omiin menoihinsa. Ilmoittaa tietenkin pitää, se on kohteliasta.
Meillä on myös kaikilla omia harrastuksia säännöllisesti. Kaikkea ei tarvitse tehdä puolisoa kädestä pitäen vaikka asuisikin samassa taloudessa.
Lapsista aloituksessa ei mainittu, mutta näkisin hyvänä asiana jos lapsillakin on läheiset välit isovanhempiin ja näkevät yhteisöllistä perhemallia. Lapsistakin varmaan ihan kivaa lähteä välillä sinne saunaan. Jos puoliso ei halua mennä niin ei hänen tarvitse, aikuinen ihminen osaa olla yksin kotona.
Ap:n tapauksessahan ei ollut leffaan kutsuvasta yksittäisestä ystävästä vaan kokonaisesta suvusta, joka vyöryy päälle.
Joka ei kunnioita ap:ta yhtään, edes ymmärrä että ap tekee kotinsa päätökset eikä he jne.
Tuollainen malli on yksiselitteisesti henkistä väkivaltaa, eikä ainakaan lasten pidä missään tapauksessa tuollaisen keskellä elää.
”Ap tekee kotinsa päätökset”. Yksin?
Rautalangasta: Kodin ulkopuoliset ihmiset eivät tee mitään kotia koskevia päätöksiä tai hankintoja.
Jos nyt vaikka kusipäinen saivartelijakin tajuaisi.
Miten se on ulkopuolisen päätöksen tekemistä jos pyytää saunaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta extempore rantasaunaan kutsuminen tai yhteiset matonpesutalkoot kuulostavat tosi kivoilta. Mutta VAIN siinä tapauksessa että menemistä ei automaattisesti oleteta eikä kieltäytymisestä loukkaannuta. Omatkin vanhempani tekevät tuota tyyliin "hei, laitettiin juuri iso kala uuniin, tuletko syömään kolmelta?" Siihen voin vastata ei, jos on jo muita suunnitelmia tai sitten kyllä. Kumpikin vastaus otetaan ihan yhtä hyvin vastaan eikä jäädä jankuttamaan. En nyt ymmärrä miksi läheisten kesken pitäisi sopia jotain kahvitteluja yms useita päiviä etukäteen, virallisemmat menot kuten juhlat ovat tietenkin eri asia. Kyllä minulla on ystäviäkin jotka saattavat keskellä päivää laittaa "mennäänkö töiden jälkeen kahville/elokuviin?", minusta on vain mukavaa että kysyvät, vaikka aina ei tulekaan mentyä.
No ne appivanhemmathan eivät ole sen vävyn tai miniän läheisiä.
Miehen läheisiä ovat. Ja jos naimisissa ollaan niin olisi aika hassua kutsua pelkästään mies, kyllä silloin on kohteliasta kutsua puolisokin. Mies ilmeisesti kuitenkin noista kutsuista ilahtuu ja haluaa mennä, puoliso voi jäädä kotiin jos ei huvita. En ymmärrä mikä ongelma tässä on? Toki jos puolisoa väkisin painostetaan osallistumaan niin se on ikävää.
Ja millaista perhe-elämää se pojan perhe sitten elää, kun sitä käytännössä hallitsee ulkopuolinen ihminen kutsuillaan. Ja jopa sisustaa ja jopa tekee kodinkonehankinnat.
Eihän se tuolla lailla voi toimia.
Jos haluavat sen poikansa sinne kyläilemään niin kutsu niin aikaisin, että se pojan oma perhe ehtii järjestää esim itselleenkin silloin jotain tekemistä.
Okei, no meillä on sitten erilaiset toiveet ja odotukset perhe-elämälle. Meidän perheessä on ihan ok että jos toisen ystävä vaikka pyytää samana päivänä elokuviin eikä muuta menoa ole sovittu niin sinne leffaan voi mennä. Eivät aikuiset ihmiset ole toistensa huoltajia tai joudu pyytämään "lupaa" omiin menoihinsa. Ilmoittaa tietenkin pitää, se on kohteliasta.
Meillä on myös kaikilla omia harrastuksia säännöllisesti. Kaikkea ei tarvitse tehdä puolisoa kädestä pitäen vaikka asuisikin samassa taloudessa.
Lapsista aloituksessa ei mainittu, mutta näkisin hyvänä asiana jos lapsillakin on läheiset välit isovanhempiin ja näkevät yhteisöllistä perhemallia. Lapsistakin varmaan ihan kivaa lähteä välillä sinne saunaan. Jos puoliso ei halua mennä niin ei hänen tarvitse, aikuinen ihminen osaa olla yksin kotona.
Ap:n tapauksessahan ei ollut leffaan kutsuvasta yksittäisestä ystävästä vaan kokonaisesta suvusta, joka vyöryy päälle.
Joka ei kunnioita ap:ta yhtään, edes ymmärrä että ap tekee kotinsa päätökset eikä he jne.
Tuollainen malli on yksiselitteisesti henkistä väkivaltaa, eikä ainakaan lasten pidä missään tapauksessa tuollaisen keskellä elää.
”Ap tekee kotinsa päätökset”. Yksin?
Rautalangasta: Kodin ulkopuoliset ihmiset eivät tee mitään kotia koskevia päätöksiä tai hankintoja.
Jos nyt vaikka kusipäinen saivartelijakin tajuaisi.
Miten se on ulkopuolisen päätöksen tekemistä jos pyytää saunaan?
Länkytivänkyti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi voi voi, en tiiä voiko teitä enää auttaa. Sulle toi on kamalaa, jolleki muulle se olis ihanne. Mutta kun osia ei voi vaihtaa. Ehkä sun pitää tyytyä tohon tai tehdä asialle jotain. Eikä toi sauna niin pahalta kuulosta. Mun vanhemmat asuu parin kilsan päässä, mutta eivät oo käyneet 4 vuoteen kylässä. Heillä on auto, mulla ei. Silti mun pitäs aina mennä sinne ja muutenki yhteydenpito on kokonaan mun varassa. Olisin otettu huomaamisesta edes joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sitä ollaan ehdottomia. Mutta elämä höylää kyllä.
Itsekin nuorena hermostuin, kun anoppini halusi että puoliso pukee sotlaspuvun päälleen jouluna, että saadaan kuva veljeksistä sotilaspuvuissa. Minulle koko armeijapalvelus kun oli vaan kipeää eroa ja turhaa keskeytystä opiskeluihin.
Mutta joo, anopissa oli muitakin puolia kyllä. Ja minussakin.
Nykyään perheeni on uskomaton uusperhe. Siihen kuuluu: minä ja nykyinen puoliso. Jotka asumme yhdessä. Koiramme kanssa. Ja minun kolmekymppiset tyttäret, toinen sinkku, toinen avioliitossa, ja hänen puolisonsa kuuluu perheeseen myös. Miehen lapset seka heidän kumppaninsa ja lapsensa (lapsia kuusi) sekä pojan kumppanin lapset (2 kpl). "Perheeseen" kuuluvat myös nykyään sinkku veljeni sekä leskenä elelevä äitini, sekä läheisin ystäväpariskuntamme.
Jos ydinperhe on minä ja mies, ja laajennettu perhe on tuo edellä kuvattu, niin sitten meillä on vielä laajennetusta laajennettu perhe. Siihen kuuluvat eksät ja heidän nykyiset kumppaninsa. Siihen kuuluvat myös lastemme appivanhemmat, läheisimmät ystävät ja myös omien läheisimmän ystäväpariskunnan lapset perheineen. Siihen kuuluvat puolison sisarukset perheineen ( he ansaitsisivat läheisemmän suhteen, mutta omista syistään ovat tässä kauemmassa piirissä; kuitenkin lojaliteetin piirissä), ja muutama serkusperhe (minun sekä miehen).
Meidän kaikissa perheissä on kovasti rajoja. Ja minussa itsessäni on kovasti paljonkin rajoja. Silti pystyn rakastamaan koko tätä suurta porukkaa. Ja tulemaan toimeen näiden tyyppien kanssa.
Se että päsmäröi toisen kodissa ei ole rakkautta.
Itse olen vanhemmiten tajunnut, että appivanhempieni käytös oli yksiselitteisesti törkeää. Nuorena yritin kuvitella, että minun pitää siihen alistua.
Tuossa se raja suurin piirtein varmaan kulkeekin.
Että vanhempani ei päsmäröi minun kodissani.
Enkä minä vanhempieni tai appivanhempieni kodissa. Tai puolisoni vanhempiensa tai appivanhempiensa (minun vanhempieni)kodissa. Omaisuuksien suhteen tietysti sama jako. Ja ajan suhteen. Näin se menee.
Hyvä huomio sinulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauhealta kuulostaa. Etenkin tuo matonpesupäivä, luoja! Että koko suvun matot yhdessä pestään. Onneksi olen oppinut sanomaan sanan EI. Kiitos, mutta pesen mattoni itse. Kiitos, kutsusta, mutta en halua sotkeutua kenenkään huonekalujen jakoon. Kiitos, mutta tänä vuonna vietetään joulu kotona. Kiitos, valmiiksi lämmitetty rantasauna. Voin tuoda pari siideriä tullessa, tuonko teillekin? Ja mies tietää, että meille ei tule yhtään laitetta tai huonekalua, jota en ole mukana valitsemassa. Se on ihan sinusta kiinni, ei kenestäkään muusta.
Mun mielestä on kiva pestä mattoja yhdessä. Toki tykkään muutenkin hengata serkkujeni kanssa. Ja siellä on niitä puolisojakin välillä näkynyt
Vierailija kirjoitti:
Voi voi voi voi, en tiiä voiko teitä enää auttaa. Sulle toi on kamalaa, jolleki muulle se olis ihanne. Mutta kun osia ei voi vaihtaa. Ehkä sun pitää tyytyä tohon tai tehdä asialle jotain. Eikä toi sauna niin pahalta kuulosta. Mun vanhemmat asuu parin kilsan päässä, mutta eivät oo käyneet 4 vuoteen kylässä. Heillä on auto, mulla ei. Silti mun pitäs aina mennä sinne ja muutenki yhteydenpito on kokonaan mun varassa. Olisin otettu huomaamisesta edes joskus.
Siis miten ap:n miehen suku sinun mielestäsi HUOMIOI ap:n? Hehän käyttäytyy kuin häntä ei olisi olemassakaan ja yllyttää jopa ap:n miestä käyttäytymään samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaistun :,D minä olen vegaani ja anoppi joka ikinen kerta vääntää jotain oikein lihaisaa ruokaa kun mennään heille ja sanoo ”voit sinä nyt sitä syödä.” Öö no en kyllä voi. Appi taas katsoi asiakseen sanella millaisen asunnon me saamme ostaa ja suuttui kun sanoin ettei haluta sellaista.
Tottakai vegaani voi syödä lihapataa, sen ei vaan tee mieli, ja sitten kehtaa pajoittaa muitten mielen. Huonoa käytöstä!! Et sinä siitä lihapadasta kuole, kotona voit sitten syödä vegepaskaa.
Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.
Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä. Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.
Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan. Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.
Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta extempore rantasaunaan kutsuminen tai yhteiset matonpesutalkoot kuulostavat tosi kivoilta. Mutta VAIN siinä tapauksessa että menemistä ei automaattisesti oleteta eikä kieltäytymisestä loukkaannuta. Omatkin vanhempani tekevät tuota tyyliin "hei, laitettiin juuri iso kala uuniin, tuletko syömään kolmelta?" Siihen voin vastata ei, jos on jo muita suunnitelmia tai sitten kyllä. Kumpikin vastaus otetaan ihan yhtä hyvin vastaan eikä jäädä jankuttamaan. En nyt ymmärrä miksi läheisten kesken pitäisi sopia jotain kahvitteluja yms useita päiviä etukäteen, virallisemmat menot kuten juhlat ovat tietenkin eri asia. Kyllä minulla on ystäviäkin jotka saattavat keskellä päivää laittaa "mennäänkö töiden jälkeen kahville/elokuviin?", minusta on vain mukavaa että kysyvät, vaikka aina ei tulekaan mentyä.
No ne appivanhemmathan eivät ole sen vävyn tai miniän läheisiä.
Miehen läheisiä ovat. Ja jos naimisissa ollaan niin olisi aika hassua kutsua pelkästään mies, kyllä silloin on kohteliasta kutsua puolisokin. Mies ilmeisesti kuitenkin noista kutsuista ilahtuu ja haluaa mennä, puoliso voi jäädä kotiin jos ei huvita. En ymmärrä mikä ongelma tässä on? Toki jos puolisoa väkisin painostetaan osallistumaan niin se on ikävää.
Ja millaista perhe-elämää se pojan perhe sitten elää, kun sitä käytännössä hallitsee ulkopuolinen ihminen kutsuillaan. Ja jopa sisustaa ja jopa tekee kodinkonehankinnat.
Eihän se tuolla lailla voi toimia.
Jos haluavat sen poikansa sinne kyläilemään niin kutsu niin aikaisin, että se pojan oma perhe ehtii järjestää esim itselleenkin silloin jotain tekemistä.
Okei, no meillä on sitten erilaiset toiveet ja odotukset perhe-elämälle. Meidän perheessä on ihan ok että jos toisen ystävä vaikka pyytää samana päivänä elokuviin eikä muuta menoa ole sovittu niin sinne leffaan voi mennä. Eivät aikuiset ihmiset ole toistensa huoltajia tai joudu pyytämään "lupaa" omiin menoihinsa. Ilmoittaa tietenkin pitää, se on kohteliasta.
Meillä on myös kaikilla omia harrastuksia säännöllisesti. Kaikkea ei tarvitse tehdä puolisoa kädestä pitäen vaikka asuisikin samassa taloudessa.
Lapsista aloituksessa ei mainittu, mutta näkisin hyvänä asiana jos lapsillakin on läheiset välit isovanhempiin ja näkevät yhteisöllistä perhemallia. Lapsistakin varmaan ihan kivaa lähteä välillä sinne saunaan. Jos puoliso ei halua mennä niin ei hänen tarvitse, aikuinen ihminen osaa olla yksin kotona.
Ap:n tapauksessahan ei ollut leffaan kutsuvasta yksittäisestä ystävästä vaan kokonaisesta suvusta, joka vyöryy päälle.
Joka ei kunnioita ap:ta yhtään, edes ymmärrä että ap tekee kotinsa päätökset eikä he jne.
Tuollainen malli on yksiselitteisesti henkistä väkivaltaa, eikä ainakaan lasten pidä missään tapauksessa tuollaisen keskellä elää.
”Ap tekee kotinsa päätökset”. Yksin?
Rautalangasta: Kodin ulkopuoliset ihmiset eivät tee mitään kotia koskevia päätöksiä tai hankintoja.
Jos nyt vaikka kusipäinen saivartelijakin tajuaisi.
Miten se on ulkopuolisen päätöksen tekemistä jos pyytää saunaan?
Länkytivänkyti...
Kyllä tällä viiltävällä ja perustellulla vastauksellasi vedit maton alta kaikilta vastaväitteiltä 👍
Vierailija kirjoitti:
Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.
Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä. Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.
Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan. Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.
Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.
Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Von Stroganoff kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun :,D minä olen vegaani ja anoppi joka ikinen kerta vääntää jotain oikein lihaisaa ruokaa kun mennään heille ja sanoo ”voit sinä nyt sitä syödä.” Öö no en kyllä voi. Appi taas katsoi asiakseen sanella millaisen asunnon me saamme ostaa ja suuttui kun sanoin ettei haluta sellaista.
Tottakai vegaani voi syödä lihapataa, sen ei vaan tee mieli, ja sitten kehtaa pajoittaa muitten mielen. Huonoa käytöstä!! Et sinä siitä lihapadasta kuole, kotona voit sitten syödä vegepaskaa.
Mikähän sairaus on tuollainen, että haluaa määrätä mitä toiset ihmiset syö? On aika viheliäinen tauti ympäristölleen. t.ohis
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa. Itse aion näin 5v yhdessäolon jälkeen erota, kun en saanutkaan sellaista miestä minkä luulin saaneeni. Miehelläni on ihanat vanhemmat, ja hän on heidän kanssaan sopivasti tekemisissä mutta ei liikaa, sen sijaan olen tässä vuosien saatossa huomannut että kaikki saavat pompottaa miestäni, eikä hän koskaan unohda tehdä niin kuin muut toivovat tai käskevät. Kaikki muut paitsi minä, ja me tulemme ensin. Tämän huomasin uuden vuoden päivänä, kun meidän oli tarkoitus mennä naimisiin, mutta mies ei ollut tätä muistanut, tai "muistanut". Eihän sitä varmaan muista tällaisia ei niin tärkeitä juttuja kun on niin kiire hypätä toisten pillien mukaan.
Tämä lainaamani kommentti oli oikeastaan pitkän ketjun ainut mielenkiintoinen ja pöyristyttävä kertomus elävästä elämästä.
Mies ei muistanut, että piti mennä naimisiin uudenvuodenpäivänä?!
Mitä tässä tapahtui? Oliko mies sopinut, että menette hänen vanhemmilleen juhlimaan? Mitä sinä sanoit, miten mies reagoi?
Jos näin oleellisen asian omassa parisuhteessaan ”unohtaa” niin miten voi luottaa toisen sitoutumiseen.. olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti löydät rinnallesi jämäkämmän kumppanin tai miehesi löytää kartalle.
Onko ap:n miehen suku Karjalasta? Entä mistä ap:n oma suku? Olisiko vaan kulttuurieroja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.
Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä. Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.
Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan. Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.
Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.
Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?
Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.
Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä. Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.
Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan. Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.
Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.
Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?
Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.
Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?
Vain se ainoa neuvo, mikä täällä annetaan aina, aina: Jätä se. Ota ero, se on sinulle ap paras ratkaisu.
Alue: Aihe vapaa
Ei kyse ole eristämisestä vaan rajoista. Kunnioituksesta ja käytöstavoista.
Ihan joka paikassa joka maassa miniät voi pahoin jos miehen vanhemmat ei tajua paikkaansa vaan käyttäytyvät kuin he olisivat naimisissa poikansa kanssa. Eikä se miniä.