Miehen suku päsmäröi joka asiassa. Aivan uskomatonta sakkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap ei pärjäää miehen suvun kanssa niin ottakoon eron.

Aivan varmasti löytyy naisia ja vaimoja jotka tykkäävätkin elää yhteisöllisesti eikä murjotella kotona.  Ei ketkään miehet viihdy pelkällä oleilulla, mies tarvitsee toimintaa ja virikkeita.

Oikea mies ei pyöri äitin helmoissa ja puuhaile isukin kanssa.

Ai? Mun mielestä oikea mies päättää itse kenen kanssa on tekemisissä. Se on just sitä omin rajojen asettamista.

Aikuinen mies ei käyttäydy kuin tahdoton taapero. Hänellä on oma elämä, omat ajatukset, omat valinnat, omat ystävät.

En minä ainakaan antaisi sukuni vanhaa piironkia eroavalle miniälle. Ihme kun se on edes annettu sille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.

Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä.  Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.

Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan.  Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.

Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.

Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?

Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.

Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?

Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa  viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?

Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".

Missä siinä se JOUSTO on?

Ehkä mä olen jotenki tyhmä, mutta voitko kertoa mikä tuossa on sun mielestä se ratkaisu? Ja kyllä mä omassa elämässäni saan niitä tehdä. Jos mun veljen vaimo ei haluais olal meidän kanssa tekemisissä, niin kyllä mä siltikin saisin esittää kutsuja veljelleni. Se olis sen mun veljen tehtävä sit toimia miten haluaa.

Kerro nyt mulle mikä se jousto on?

Jos kerran ratkaisu on jousto ja erilaisuuden sietäminen niin miksi sitä ei edellytetä muilta kuin ap:lta?

Ei ap ole sanonut ettei hän siedä miehen sukulaisia, vaan että hän on väsynyt näiden päsmäröintiin. Eikö se ratkaisu silloin yksinkertaisesti juurikin ole se, että päsmäröinti lopetetaan, aletaan joustaa ja sietää erilaisuutta?

Oikeastiko olet tuota mieltä? Että joustoa olisi se, että mies käytännössä jättäisi yhteydenpidon sukulaistensa kanssa? Tämäkö ei sinusta yhtään kuulosta kiristykseltä ja toisen puolesta päättämiseltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.

Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä.  Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.

Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan.  Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.

Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.

Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?

Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.

Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?

Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa  viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?

Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".

Missä siinä se JOUSTO on?

Onhan siinä Ap:lla ihan samat my way tai highway. Hän saa tasan tarkkaan päättää omasta osuudestaan. Vai pitäisikö hänen siis saada päättää miehenkin puolesta? Vai peräti koko suvun puolesta? Se, että kysytään saunomaan, ei edes vaadi mitään joustoa. Se on vain ehdotus. Mies tykkää siitä ja menee saunomaan. Ap menee tai ei mene. Missä kohtaa tässä tarvitaan joustoa? Onko kyse siis siitä, että Ap ei haluaisi miehetkään menevän ja kokee että saunapyynnöt on häneltä jotain pois? Vai miten tässä pitäisi joustaa? Jättää kutsumatta saunaan?

Ei ole sama.

Ap saa vain olla joko yksin tai totella. Koska häntähän ei edes varoiteta ennakkoon, jotta hän voisi sitten samaan aikaan tehdä jonkun muun kanssa jotain.

Jos kerran kyse on yhteisöllisestä _yhteisestä_ tekemisestä, siinä saa _kaikki_ olla sanomassa ja päättämässä mitä se on, miten tehdään, missä, koskan jne. Se on sitä joustamista ja erilaisuuden sietämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.

Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä.  Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.

Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan.  Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.

Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.

Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?

Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.

Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?

Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa  viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?

Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".

Missä siinä se JOUSTO on?

Ehkä mä olen jotenki tyhmä, mutta voitko kertoa mikä tuossa on sun mielestä se ratkaisu? Ja kyllä mä omassa elämässäni saan niitä tehdä. Jos mun veljen vaimo ei haluais olal meidän kanssa tekemisissä, niin kyllä mä siltikin saisin esittää kutsuja veljelleni. Se olis sen mun veljen tehtävä sit toimia miten haluaa.

Kerro nyt mulle mikä se jousto on?

Jos kerran ratkaisu on jousto ja erilaisuuden sietäminen niin miksi sitä ei edellytetä muilta kuin ap:lta?

Ei ap ole sanonut ettei hän siedä miehen sukulaisia, vaan että hän on väsynyt näiden päsmäröintiin. Eikö se ratkaisu silloin yksinkertaisesti juurikin ole se, että päsmäröinti lopetetaan, aletaan joustaa ja sietää erilaisuutta?

Oikeastiko olet tuota mieltä? Että joustoa olisi se, että mies käytännössä jättäisi yhteydenpidon sukulaistensa kanssa? Tämäkö ei sinusta yhtään kuulosta kiristykseltä ja toisen puolesta päättämiseltä?

Missähän tuolla niin lukee??? Että vaihtoehdot on koko suvun täydellinen hylkääminen tai se että ap jatkaa kynnysmattona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap ei pärjäää miehen suvun kanssa niin ottakoon eron.

Aivan varmasti löytyy naisia ja vaimoja jotka tykkäävätkin elää yhteisöllisesti eikä murjotella kotona.  Ei ketkään miehet viihdy pelkällä oleilulla, mies tarvitsee toimintaa ja virikkeita.

Oikea mies ei pyöri äitin helmoissa ja puuhaile isukin kanssa.

Ai? Mun mielestä oikea mies päättää itse kenen kanssa on tekemisissä. Se on just sitä omin rajojen asettamista.

Aikuinen mies ei käyttäydy kuin tahdoton taapero. Hänellä on oma elämä, omat ajatukset, omat valinnat, omat ystävät.

Aivan. Jos mies siis haluaa olla sukulaistensa kanssa tekemisissä, se on hänen valintansa.

Kun seurustelee tai on naimisissa eihän se tarkoita että oma suku pitää jättää totaalisesti ja aina alkaa riidellä rajoista tai muusta. Lapsetkin kasvaa onnettomiksi tuollaisissa liitoissa jossa paljon riidellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.

Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä.  Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.

Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan.  Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.

Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.

Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?

Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.

Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?

Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa  viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?

Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".

Missä siinä se JOUSTO on?

Ehkä mä olen jotenki tyhmä, mutta voitko kertoa mikä tuossa on sun mielestä se ratkaisu? Ja kyllä mä omassa elämässäni saan niitä tehdä. Jos mun veljen vaimo ei haluais olal meidän kanssa tekemisissä, niin kyllä mä siltikin saisin esittää kutsuja veljelleni. Se olis sen mun veljen tehtävä sit toimia miten haluaa.

Kerro nyt mulle mikä se jousto on?

Jos kerran ratkaisu on jousto ja erilaisuuden sietäminen niin miksi sitä ei edellytetä muilta kuin ap:lta?

Ei ap ole sanonut ettei hän siedä miehen sukulaisia, vaan että hän on väsynyt näiden päsmäröintiin. Eikö se ratkaisu silloin yksinkertaisesti juurikin ole se, että päsmäröinti lopetetaan, aletaan joustaa ja sietää erilaisuutta?

Oikeastiko olet tuota mieltä? Että joustoa olisi se, että mies käytännössä jättäisi yhteydenpidon sukulaistensa kanssa? Tämäkö ei sinusta yhtään kuulosta kiristykseltä ja toisen puolesta päättämiseltä?

Missähän tuolla niin lukee??? Että vaihtoehdot on koko suvun täydellinen hylkääminen tai se että ap jatkaa kynnysmattona?

Eihän ap ole mikään kynnysmatto. Hänen ei ole pakko osallistua kaikkiin suvun hömpötyksiin, eikä hän niin teekään. Mutta miehen ja suvun väleistä hän ei kyllä pääse päättämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap ei pärjäää miehen suvun kanssa niin ottakoon eron.

Aivan varmasti löytyy naisia ja vaimoja jotka tykkäävätkin elää yhteisöllisesti eikä murjotella kotona.  Ei ketkään miehet viihdy pelkällä oleilulla, mies tarvitsee toimintaa ja virikkeita.

Oikea mies ei pyöri äitin helmoissa ja puuhaile isukin kanssa.

Ai? Mun mielestä oikea mies päättää itse kenen kanssa on tekemisissä. Se on just sitä omin rajojen asettamista.

Aikuinen mies ei käyttäydy kuin tahdoton taapero. Hänellä on oma elämä, omat ajatukset, omat valinnat, omat ystävät.

Aivan. Jos mies siis haluaa olla sukulaistensa kanssa tekemisissä, se on hänen valintansa.

Niin. Hän voi jäädä tahdottomaksi taaperoksi, joka ei koskaan aikuistu. Toki. Se on vain aika surkeaa elämää aikuiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.

Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä.  Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.

Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan.  Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.

Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.

Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?

Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.

Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?

Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa  viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?

Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".

Missä siinä se JOUSTO on?

Ehkä mä olen jotenki tyhmä, mutta voitko kertoa mikä tuossa on sun mielestä se ratkaisu? Ja kyllä mä omassa elämässäni saan niitä tehdä. Jos mun veljen vaimo ei haluais olal meidän kanssa tekemisissä, niin kyllä mä siltikin saisin esittää kutsuja veljelleni. Se olis sen mun veljen tehtävä sit toimia miten haluaa.

Kerro nyt mulle mikä se jousto on?

Jos kerran ratkaisu on jousto ja erilaisuuden sietäminen niin miksi sitä ei edellytetä muilta kuin ap:lta?

Ei ap ole sanonut ettei hän siedä miehen sukulaisia, vaan että hän on väsynyt näiden päsmäröintiin. Eikö se ratkaisu silloin yksinkertaisesti juurikin ole se, että päsmäröinti lopetetaan, aletaan joustaa ja sietää erilaisuutta?

Oikeastiko olet tuota mieltä? Että joustoa olisi se, että mies käytännössä jättäisi yhteydenpidon sukulaistensa kanssa? Tämäkö ei sinusta yhtään kuulosta kiristykseltä ja toisen puolesta päättämiseltä?

Missähän tuolla niin lukee??? Että vaihtoehdot on koko suvun täydellinen hylkääminen tai se että ap jatkaa kynnysmattona?

Eihän ap ole mikään kynnysmatto. Hänen ei ole pakko osallistua kaikkiin suvun hömpötyksiin, eikä hän niin teekään. Mutta miehen ja suvun väleistä hän ei kyllä pääse päättämään.

Onhan hän. Nimetön kynnysmatto.

Eikä hän ole halunnut päättää suvun asioista. Hän ei vain halua niitä sukulaisia päättämään omista asioistaan.

Ap:n miehen suku kuulostaa ihanalta! Jos ap haluaa eirstäytyä niin senkus. Kunhan muistat, että miestäsi et siihen voi pakottaa. Etkä enää voi luottaa suvun apuun tarpeen tullen. Se, joka luo itselleen aidat, jää myös niiden taakse.

Mulla on vaan niin vaikea ymmärtää nykyajan individualismia. Ei se ainakaan onnellisuutta tunnu tuovan kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.

Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä.  Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.

Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan.  Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.

Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.

Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?

Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.

Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?

Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa  viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?

Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".

Missä siinä se JOUSTO on?

Onhan siinä Ap:lla ihan samat my way tai highway. Hän saa tasan tarkkaan päättää omasta osuudestaan. Vai pitäisikö hänen siis saada päättää miehenkin puolesta? Vai peräti koko suvun puolesta? Se, että kysytään saunomaan, ei edes vaadi mitään joustoa. Se on vain ehdotus. Mies tykkää siitä ja menee saunomaan. Ap menee tai ei mene. Missä kohtaa tässä tarvitaan joustoa? Onko kyse siis siitä, että Ap ei haluaisi miehetkään menevän ja kokee että saunapyynnöt on häneltä jotain pois? Vai miten tässä pitäisi joustaa? Jättää kutsumatta saunaan?

Ei ole sama.

Ap saa vain olla joko yksin tai totella. Koska häntähän ei edes varoiteta ennakkoon, jotta hän voisi sitten samaan aikaan tehdä jonkun muun kanssa jotain.

Jos kerran kyse on yhteisöllisestä _yhteisestä_ tekemisestä, siinä saa _kaikki_ olla sanomassa ja päättämässä mitä se on, miten tehdään, missä, koskan jne. Se on sitä joustamista ja erilaisuuden sietämistä.

Saahan ap halutessaan esittää kutsuja suvulle ja osallistua ihan vaan avaamalla suunsa. Mutta hänhän ei halua osallistua! Pitääkö sen tarkoittaa sitä, ettei mieskään osallistu?

Sitä en tajua ollenkaan, että joku ennakkovaroitus pitäisi antaa. Miten hän ei voi tehdä jonkun muun kanssa, tai itsekseen, jotain, jos mies lähtee saunomaan? Ja siis jos ei voi tehdä mitään ilman miestä, eikö kyse ole Ap:n ja miehen keskinäisistä väleistä, eikä siitä, että joku kutsuu saunomaan? Eikö hänen pitäisi nimenomaan miehen kanssa käydä se keskustelu, että kokee jäävänsä yksin jos ei tottele (en tosin mistään saanut kuvaa, että häntä käskettäisiin tekemään yhtään mitään).

Meillä ollut samaa ongelmaa, mutta mies on oppinut sanomaan ei. Vieläkin on turhan arka sanomaan äidilleen ei, mutta edistystä on tapahtunut. Kun anoppi soittaa ja pyytää saunomaan, niin se ei ole pyyntö vaan käsky. Jos kieltäytyy, niin sitä muistellaan pitkään ja pahalla. Kerran oltiin 300 km päässä kotoa lomailemassa ja kieltäytyminen oli katastrofi. Varsinkin se, että oltiin lähdetty lomalle ilman että oltiin kerrottu anopille asiasta.

Anoppi oli kerran ostanut meille ikkunaverhot, rumat sellaiset. Kielsin tuomasta niitä meille. Mies yritti sanoa, että nehän on vain verhot. Kimpaannuin, ja sanoin että seuraavaa teknistä vimpainta tarvitessaan saa konsultoida äitiään. Verhot jäivät anopille.

Yksi riemukkaimmista oli, kun anoppi oli lapion kanssa meidän pihassa, oli juuri aloittamassa kuopan kaivamista. Oli ostanut kasan männyn taimia kun halvalla sai, ja ajatteli yllättää meidät istuttamalla yli jääneet taimet meidän pihaan.

Meillä on myös puututtu lasten määrään, lasten nimiin, kouluvalintaan... ja aina marttyyri-itkua, kun hänen tahtoaan ei totella. Todella raskas ja vastenmielinen tapaus. Jostain syystä välit ovat hyiset nykyään.

Ap ei missään tapauksessa voi muuttaa miehen suvun toimintaa, sen nyt pitäisi olla ihan selvä asia. Vai onko jollain osoittaa esimerkki siitä, että joku on muuttanut kokonaisen perheen käytäntöjä onnistuneesti? Hän voi muuttaa joko omaa toimintaansa ja asennettaan, tai jossain määrin myös parisuhdettaan. Hän ei oikein voi määräillä kenen kanssa mies saa olla tekemisissä, mutta voihan hän pyytää miestään ymmärtämään oman kantansa. Mitä ilmeisimmin mies aikoo kuitenkin jatkossakin käydä saunomassa vanhemmillaan ja osallistua suvun yhteisiin juttuihin. Jos ongelma on se, että Ap ei osaa tehdä mitään itse silloin kun mies häippäsee rantasaunaan, juuri se ongelma on otettava puheeksi. Koska tässä vaiheessa miehellä ei ole asian suhteen ongelmaa, ainoastaan Ap:llä on. Jos mies ymmärtää mikä merkitys asialla on, siinä voidaan päätyä johonkin kompromissiin. Mutta vastuun siirtäminen suvun harteille ei tuo tilanteeseen mitään ratkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.

Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä.  Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.

Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan.  Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.

Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.

Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?

Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.

Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?

Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa  viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?

Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".

Missä siinä se JOUSTO on?

Onhan siinä Ap:lla ihan samat my way tai highway. Hän saa tasan tarkkaan päättää omasta osuudestaan. Vai pitäisikö hänen siis saada päättää miehenkin puolesta? Vai peräti koko suvun puolesta? Se, että kysytään saunomaan, ei edes vaadi mitään joustoa. Se on vain ehdotus. Mies tykkää siitä ja menee saunomaan. Ap menee tai ei mene. Missä kohtaa tässä tarvitaan joustoa? Onko kyse siis siitä, että Ap ei haluaisi miehetkään menevän ja kokee että saunapyynnöt on häneltä jotain pois? Vai miten tässä pitäisi joustaa? Jättää kutsumatta saunaan?

Ei ole sama.

Ap saa vain olla joko yksin tai totella. Koska häntähän ei edes varoiteta ennakkoon, jotta hän voisi sitten samaan aikaan tehdä jonkun muun kanssa jotain.

Jos kerran kyse on yhteisöllisestä _yhteisestä_ tekemisestä, siinä saa _kaikki_ olla sanomassa ja päättämässä mitä se on, miten tehdään, missä, koskan jne. Se on sitä joustamista ja erilaisuuden sietämistä.

Saahan ap halutessaan esittää kutsuja suvulle ja osallistua ihan vaan avaamalla suunsa. Mutta hänhän ei halua osallistua! Pitääkö sen tarkoittaa sitä, ettei mieskään osallistu?

Sitä en tajua ollenkaan, että joku ennakkovaroitus pitäisi antaa. Miten hän ei voi tehdä jonkun muun kanssa, tai itsekseen, jotain, jos mies lähtee saunomaan? Ja siis jos ei voi tehdä mitään ilman miestä, eikö kyse ole Ap:n ja miehen keskinäisistä väleistä, eikä siitä, että joku kutsuu saunomaan? Eikö hänen pitäisi nimenomaan miehen kanssa käydä se keskustelu, että kokee jäävänsä yksin jos ei tottele (en tosin mistään saanut kuvaa, että häntä käskettäisiin tekemään yhtään mitään).

Idiootti. Jos ap tietää esim sunnuntaina, että mies menee saunomaan torstaina, hänellä on aikaa miettiä itselleen tekemistä ja kutsua joku muukin tekemään kanssaan jotain.

Jos hän kuulee torstaina kello 18, että mies meneekin saunomaan 18.30, mistä hän siihen hätään sitten itselleen jonkin suunnitelman ja seuraa rykäisee? Onko se asiallista käytöstä sitten omia ystäviä kohtaan? Tai omia sukulaisia?

Ja ei kai kukaan nyt vielä tuon sukulaisten pakkohääräämisen lisäksi niitä sukulaisia vielä halua kutsua jonnekin? Kun jo muutenkin ovat tunkemassa ovista ja ikkunoista?

Ei mies ole onneksi vietävissä vaan omasta halustaan perheensä toiminnoissa mukana, niinkuin AP kertoi että hän ei voi miehensä päätä kääntää. Ei ole siis tahdoton mies. Hienoa että tuollaisia miehiäkin on eikä kaikki ole jees jees man.

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan antaisi sukuni vanhaa piironkia eroavalle miniälle. Ihme kun se on edes annettu sille.

Ei se tuossa vaiheessa ole suvun piironginlaatikosta, vaan sen eroavan pariskunnan, ellei ole ollut lainassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan antaisi sukuni vanhaa piironkia eroavalle miniälle. Ihme kun se on edes annettu sille.

Ei se tuossa vaiheessa ole suvun piironginlaatikosta, vaan sen eroavan pariskunnan, ellei ole ollut lainassa.

Stanan autocorrect, siis koko piironki, ei pelkkä laatikko 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.

Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä.  Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.

Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan.  Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.

Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.

Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?

Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.

Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?

Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa  viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?

Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".

Missä siinä se JOUSTO on?

Onhan siinä Ap:lla ihan samat my way tai highway. Hän saa tasan tarkkaan päättää omasta osuudestaan. Vai pitäisikö hänen siis saada päättää miehenkin puolesta? Vai peräti koko suvun puolesta? Se, että kysytään saunomaan, ei edes vaadi mitään joustoa. Se on vain ehdotus. Mies tykkää siitä ja menee saunomaan. Ap menee tai ei mene. Missä kohtaa tässä tarvitaan joustoa? Onko kyse siis siitä, että Ap ei haluaisi miehetkään menevän ja kokee että saunapyynnöt on häneltä jotain pois? Vai miten tässä pitäisi joustaa? Jättää kutsumatta saunaan?

Ei ole sama.

Ap saa vain olla joko yksin tai totella. Koska häntähän ei edes varoiteta ennakkoon, jotta hän voisi sitten samaan aikaan tehdä jonkun muun kanssa jotain.

Jos kerran kyse on yhteisöllisestä _yhteisestä_ tekemisestä, siinä saa _kaikki_ olla sanomassa ja päättämässä mitä se on, miten tehdään, missä, koskan jne. Se on sitä joustamista ja erilaisuuden sietämistä.

Saahan ap halutessaan esittää kutsuja suvulle ja osallistua ihan vaan avaamalla suunsa. Mutta hänhän ei halua osallistua! Pitääkö sen tarkoittaa sitä, ettei mieskään osallistu?

Sitä en tajua ollenkaan, että joku ennakkovaroitus pitäisi antaa. Miten hän ei voi tehdä jonkun muun kanssa, tai itsekseen, jotain, jos mies lähtee saunomaan? Ja siis jos ei voi tehdä mitään ilman miestä, eikö kyse ole Ap:n ja miehen keskinäisistä väleistä, eikä siitä, että joku kutsuu saunomaan? Eikö hänen pitäisi nimenomaan miehen kanssa käydä se keskustelu, että kokee jäävänsä yksin jos ei tottele (en tosin mistään saanut kuvaa, että häntä käskettäisiin tekemään yhtään mitään).

Idiootti. Jos ap tietää esim sunnuntaina, että mies menee saunomaan torstaina, hänellä on aikaa miettiä itselleen tekemistä ja kutsua joku muukin tekemään kanssaan jotain.

Jos hän kuulee torstaina kello 18, että mies meneekin saunomaan 18.30, mistä hän siihen hätään sitten itselleen jonkin suunnitelman ja seuraa rykäisee? Onko se asiallista käytöstä sitten omia ystäviä kohtaan? Tai omia sukulaisia?

Ja ei kai kukaan nyt vielä tuon sukulaisten pakkohääräämisen lisäksi niitä sukulaisia vielä halua kutsua jonnekin? Kun jo muutenkin ovat tunkemassa ovista ja ikkunoista?

Onko ap joku vauva? Eihän hän kaitsijaa tarvitse. Senkus tekee sitä mitä olisi tehnyt muutenkin jos mies äkkiä päättääkin lähteä saunomaan. Voisihan mies päättää lähteä lähipubiin kaljallekin, tai lenkille, tai minne tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.

Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä.  Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.

Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan.  Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.

Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.

Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?

Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.

Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?

Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa  viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?

Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".

Missä siinä se JOUSTO on?

Onhan siinä Ap:lla ihan samat my way tai highway. Hän saa tasan tarkkaan päättää omasta osuudestaan. Vai pitäisikö hänen siis saada päättää miehenkin puolesta? Vai peräti koko suvun puolesta? Se, että kysytään saunomaan, ei edes vaadi mitään joustoa. Se on vain ehdotus. Mies tykkää siitä ja menee saunomaan. Ap menee tai ei mene. Missä kohtaa tässä tarvitaan joustoa? Onko kyse siis siitä, että Ap ei haluaisi miehetkään menevän ja kokee että saunapyynnöt on häneltä jotain pois? Vai miten tässä pitäisi joustaa? Jättää kutsumatta saunaan?

Ei ole sama.

Ap saa vain olla joko yksin tai totella. Koska häntähän ei edes varoiteta ennakkoon, jotta hän voisi sitten samaan aikaan tehdä jonkun muun kanssa jotain.

Jos kerran kyse on yhteisöllisestä _yhteisestä_ tekemisestä, siinä saa _kaikki_ olla sanomassa ja päättämässä mitä se on, miten tehdään, missä, koskan jne. Se on sitä joustamista ja erilaisuuden sietämistä.

Saahan ap halutessaan esittää kutsuja suvulle ja osallistua ihan vaan avaamalla suunsa. Mutta hänhän ei halua osallistua! Pitääkö sen tarkoittaa sitä, ettei mieskään osallistu?

Sitä en tajua ollenkaan, että joku ennakkovaroitus pitäisi antaa. Miten hän ei voi tehdä jonkun muun kanssa, tai itsekseen, jotain, jos mies lähtee saunomaan? Ja siis jos ei voi tehdä mitään ilman miestä, eikö kyse ole Ap:n ja miehen keskinäisistä väleistä, eikä siitä, että joku kutsuu saunomaan? Eikö hänen pitäisi nimenomaan miehen kanssa käydä se keskustelu, että kokee jäävänsä yksin jos ei tottele (en tosin mistään saanut kuvaa, että häntä käskettäisiin tekemään yhtään mitään).

Idiootti. Jos ap tietää esim sunnuntaina, että mies menee saunomaan torstaina, hänellä on aikaa miettiä itselleen tekemistä ja kutsua joku muukin tekemään kanssaan jotain.

Jos hän kuulee torstaina kello 18, että mies meneekin saunomaan 18.30, mistä hän siihen hätään sitten itselleen jonkin suunnitelman ja seuraa rykäisee? Onko se asiallista käytöstä sitten omia ystäviä kohtaan? Tai omia sukulaisia?

Ja ei kai kukaan nyt vielä tuon sukulaisten pakkohääräämisen lisäksi niitä sukulaisia vielä halua kutsua jonnekin? Kun jo muutenkin ovat tunkemassa ovista ja ikkunoista?

Onko ap joku vauva? Eihän hän kaitsijaa tarvitse. Senkus tekee sitä mitä olisi tehnyt muutenkin jos mies äkkiä päättääkin lähteä saunomaan. Voisihan mies päättää lähteä lähipubiin kaljallekin, tai lenkille, tai minne tahansa.

O-saat-ko lu-ke-a????