Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen suku päsmäröi joka asiassa. Aivan uskomatonta sakkia.
27.02.2020 |
Mieheni on kotoisin peräkyliltä, kuten itse vitsikkäästi kertoo. Sen kyllä huomaa. En jaksa niiden lähisuvun tapaa ottaa kantaa joka asiaan. Kun mieheni veli erosi, jokaisella oli siihen mielipide. Ilman että henkilö itse pyysi, anoppi ja appi järjestivät ns. muuttotalkoot. Siellä oltiin kantamassa sohvaa pakettiautoon ja anoppi jakoi tavaroita. Sanoin hänelle, että onkohan se ihan sopivaa jakaa täällä tavaroita, kun ex-vaimo ei ollut paikalla. Anoppi totesi, että sille ei jätetä mummun vanhaa piironkia ja mitä niitä nyt oli.
Meidän asioita ohjeistetaan myös. ”Tulette joulupäivänä sitten syömään perinneruokaa”. Appi ottaa kantaa autoasioihin, asuntoasioihin, jokaiseen isompaan hankintaan. Mieheni kävi viimeksi isänsä kanssa televisio-ostoksilla. Kysyin häneltä, eikö tullut mieleen, että minä ehkä katson sitä tekkkua meidän kotona enemmän kuin isänsä. Siihen hän pahoitteli, että kun he on tottuneet tekemään omalla porukalla kaiken, niin ei aina muista, ettei tarvitsisi. Omalla porukalla pestään matotkin kesällä. Viimeksi oli neljän huushollin matot pestävänä. Koko päivä meni siinä vouhotuksessa. Kesäisin anoppi myös monesti laittaa saunaan tulet ja sen jälkeen soittaa, että tulettehan saunomaan ja pulahtamaan järveen. Minä en aina viitsi, mutta mieheni lähtee joka kerta, koska rantasauna on hänestä niin hieno keksintö.
Jollain tavalla sitä hajurakoa pitäisi saada, mutta miten? Mieheni ei anna minun komennella itseään, eikä kiristää, joten niitä on turha yrittää. Hän ei jotenkin tajua, että tuollainen vanhemmissa ja sisaruksissa roikkuminen on minusta rasittavaa.
Kommentit (320)
VierailijaMieheni kävi viimeksi isänsä kanssa televisio-ostoksilla. Kysyin häneltä, eikö tullut mieleen, että minä ehkä katson sitä tekkkua meidän kotona enemmän kuin isänsä. Siihen hän pahoitteli, että kun he on tottuneet tekemään omalla porukalla kaiken, niin ei aina muista, ettei tarvitsisi. [/quote kirjoitti:
Tässäpä se isoin ongelma sit onkin. Et oo sitä "omaa porukkaa" vaan pelkästään ulkopuolinen. Suosittelen et lähdet kävelemään mielummin ennemmin kuin myöhemmin etkä varsinkaan lapsia mene tuon ääliön kanssa hankkimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.
Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä. Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.
Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan. Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.
Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.
Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?
Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.
Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?
Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?
Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".
Missä siinä se JOUSTO on?
Onhan siinä Ap:lla ihan samat my way tai highway. Hän saa tasan tarkkaan päättää omasta osuudestaan. Vai pitäisikö hänen siis saada päättää miehenkin puolesta? Vai peräti koko suvun puolesta? Se, että kysytään saunomaan, ei edes vaadi mitään joustoa. Se on vain ehdotus. Mies tykkää siitä ja menee saunomaan. Ap menee tai ei mene. Missä kohtaa tässä tarvitaan joustoa? Onko kyse siis siitä, että Ap ei haluaisi miehetkään menevän ja kokee että saunapyynnöt on häneltä jotain pois? Vai miten tässä pitäisi joustaa? Jättää kutsumatta saunaan?
Ei ole sama.
Ap saa vain olla joko yksin tai totella. Koska häntähän ei edes varoiteta ennakkoon, jotta hän voisi sitten samaan aikaan tehdä jonkun muun kanssa jotain.
Jos kerran kyse on yhteisöllisestä _yhteisestä_ tekemisestä, siinä saa _kaikki_ olla sanomassa ja päättämässä mitä se on, miten tehdään, missä, koskan jne. Se on sitä joustamista ja erilaisuuden sietämistä.
Saahan ap halutessaan esittää kutsuja suvulle ja osallistua ihan vaan avaamalla suunsa. Mutta hänhän ei halua osallistua! Pitääkö sen tarkoittaa sitä, ettei mieskään osallistu?
Sitä en tajua ollenkaan, että joku ennakkovaroitus pitäisi antaa. Miten hän ei voi tehdä jonkun muun kanssa, tai itsekseen, jotain, jos mies lähtee saunomaan? Ja siis jos ei voi tehdä mitään ilman miestä, eikö kyse ole Ap:n ja miehen keskinäisistä väleistä, eikä siitä, että joku kutsuu saunomaan? Eikö hänen pitäisi nimenomaan miehen kanssa käydä se keskustelu, että kokee jäävänsä yksin jos ei tottele (en tosin mistään saanut kuvaa, että häntä käskettäisiin tekemään yhtään mitään).
Idiootti. Jos ap tietää esim sunnuntaina, että mies menee saunomaan torstaina, hänellä on aikaa miettiä itselleen tekemistä ja kutsua joku muukin tekemään kanssaan jotain.
Jos hän kuulee torstaina kello 18, että mies meneekin saunomaan 18.30, mistä hän siihen hätään sitten itselleen jonkin suunnitelman ja seuraa rykäisee? Onko se asiallista käytöstä sitten omia ystäviä kohtaan? Tai omia sukulaisia?
Ja ei kai kukaan nyt vielä tuon sukulaisten pakkohääräämisen lisäksi niitä sukulaisia vielä halua kutsua jonnekin? Kun jo muutenkin ovat tunkemassa ovista ja ikkunoista?
Onko tälläisiä ihmisiä olemassa jotka eivät pärjää ilman puolisoa muutamaa tuntia? :o
En ainakaan itse ole törmännyt muualla kuin av:lla. :D Mun mies käy perheensä kanssa saunomassa kerran tai kaksi viikossa, ei ole tullut mieleenkään että mun pitäis aina kutsua tänne joku siksi aikaa tai järjestää itselleni varta vasten jotain ohjelmaa. Mä voin olla kotona ihan normaalisti.
/1
Eihän kyse ole siitä ettei pärjää vaan siitä, että se ap miehineen päivystää sen miehen suvun oikkuja eikä kykene elämään omaa elämää koskaan koska se perheen elämä pyörii suvun tahdon ympärillä.
Ei saa olla noin omistushaluinen ja mustasukkainen!
Antakaa miehillenne myös omaa elämää ja aikaa. Ei mikään parisuhde kestä jos ei saa tehdä mitään omia juttuja.
Meillä tilanne on vähän toisinpäin. Mies haluaa, että me oltais enemmän yhdessä ja harrastettaisiin yhdessä mutta mä tarvitsen omaa tilaa ja yksinäisyyttä. Mä nautin kun saan tehdä rauhassa asioita ihan itsekseni.
Ja minusta se on parempi, että puoliso hengailee sukulaistensa kanssa, eipähän tarvitse epäillä pettämistä.
Kuulostaa tutulta. Eksän perheellä ei ollut napanuora koskaan katkennut, jos jotain niin kasvanut tiukemmin kiinni vaan. Mitään pienimpiäkään ostopäätöksiä ei tehty ilman äitin ja isin siunausta asialle, olipa kyseessä lattianpesuaine, imuri tai sänky. Kun saimme perheenlisäystä, tarvitsimme isomman auton ja voi niitä lukemattomia tunteja kun pyörittiin autokaupoilla koko perheen voimin, mukana appi, anoppi, käly ja tämän mies. Minun sanalla ei ollut painoarvoa, minun mielipiteeni ohitettiin olankohautuksella. Lopulta tajusin olevani heille yhtä tyhjän kanssa joten jätin suosiolla autokaupat eksän ja hänen vanhempiensa hoidettavaksi. Saimme käyttöömme appiukon vanhan autonrämän jota käytettiin korjaamolla kk välein, kun appi osti itselleen tilavan ja kalliin uuden auton.
Anoppi puhui minulle usein kuin aivan pikkulapselle, lässyttävällä tavalla, opettaen mm mitä pitäisi osata pakata ulkomaille niin itselle kuin lapselle. Kun hankimme lemmikkiä ja kävimme kennelissä katselemassa eläimiä, nostin yhden pennun syliin ja lepertelin jotain "olisitko sinä minun pikkuinen?" Anoppi suuttui etten saa kutsua lemmikkiä omakseni, koska eksä sen maksaa (vaatimalla vaati saada tehdä näin).
Joka sunnuntai käytiin heidän luonaan päivällisellä, joka juhlapyhä appi, anoppi ja käly paukkasivat omilla avaimillaan ovesta sisään, mutta kun minun vanhempani olisivat halunneet tulla kahville, eksältä piti saada siihen lupa. Aina lupaa ei saanut vaan vanhempani ajoivat 30km meille tavatakseen minua kotimme parkkipaikalla koska "eksä ei jaksanut juuri sillä hetkellä ottaa vastaan vieraita". Käsittämätöntä että sallin kaiken tuon tapahtua.. Lopulta nostin kytkintä ja jätin taakseni koko sekopäisen suvun. Siitäkin seurasi vuosien riita, kuinka kehtasin kohdella heidän poikaansa näin kiittämättömällä tavalla!
On eri asia olla läheinen perheensä kanssa, ja on toinen asia jäädä henkisesti lapseksi kiinni napanuoraan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Eksän perheellä ei ollut napanuora koskaan katkennut, jos jotain niin kasvanut tiukemmin kiinni vaan. Mitään pienimpiäkään ostopäätöksiä ei tehty ilman äitin ja isin siunausta asialle, olipa kyseessä lattianpesuaine, imuri tai sänky. Kun saimme perheenlisäystä, tarvitsimme isomman auton ja voi niitä lukemattomia tunteja kun pyörittiin autokaupoilla koko perheen voimin, mukana appi, anoppi, käly ja tämän mies. Minun sanalla ei ollut painoarvoa, minun mielipiteeni ohitettiin olankohautuksella. Lopulta tajusin olevani heille yhtä tyhjän kanssa joten jätin suosiolla autokaupat eksän ja hänen vanhempiensa hoidettavaksi. Saimme käyttöömme appiukon vanhan autonrämän jota käytettiin korjaamolla kk välein, kun appi osti itselleen tilavan ja kalliin uuden auton.
Anoppi puhui minulle usein kuin aivan pikkulapselle, lässyttävällä tavalla, opettaen mm mitä pitäisi osata pakata ulkomaille niin itselle kuin lapselle. Kun hankimme lemmikkiä ja kävimme kennelissä katselemassa eläimiä, nostin yhden pennun syliin ja lepertelin jotain "olisitko sinä minun pikkuinen?" Anoppi suuttui etten saa kutsua lemmikkiä omakseni, koska eksä sen maksaa (vaatimalla vaati saada tehdä näin).
Joka sunnuntai käytiin heidän luonaan päivällisellä, joka juhlapyhä appi, anoppi ja käly paukkasivat omilla avaimillaan ovesta sisään, mutta kun minun vanhempani olisivat halunneet tulla kahville, eksältä piti saada siihen lupa. Aina lupaa ei saanut vaan vanhempani ajoivat 30km meille tavatakseen minua kotimme parkkipaikalla koska "eksä ei jaksanut juuri sillä hetkellä ottaa vastaan vieraita". Käsittämätöntä että sallin kaiken tuon tapahtua.. Lopulta nostin kytkintä ja jätin taakseni koko sekopäisen suvun. Siitäkin seurasi vuosien riita, kuinka kehtasin kohdella heidän poikaansa näin kiittämättömällä tavalla!
On eri asia olla läheinen perheensä kanssa, ja on toinen asia jäädä henkisesti lapseksi kiinni napanuoraan.
Tähän lisäykseksi vielä että kun lapsemme syntyi, halusin järjestää ristiäiset itsekseni äitini ja Isoäitini avustuksella. Olemme kohtuullisen taitavia käsistämme kaikki ja ristiäisten järjestely sujui ilman suurempia hössötyksiä ja vieraamme kehuivat tarjoiluja ja ihanan rentoa tunnelmaa. Ristiäisissä anoppi suuttui koska en ollut kääntynyt heidän puoleensa kun tarvitsin apua ristiäisjärjestelyissä. Tuolloin vastasin hänelle, että he ovat auttaneet perhettämme jo niin monessa asiassa, että ajattelin tarjota heille mahdollisuuden vain nauttia juhlista kerrankin. Anoppi nieli selityksen. Todellisuudessa en olisi jaksanut sitä hirvittävää hössöttämistä ja sotkemista ja puuttumista jokaiseen asiaan että asiat olisivat menneet eksän perheen mielen mukaan. Tarjolla olisi varmaan ollut heidän suurinta juhlaherkkuaan: lehmän kieltä ja kanansydänkeittoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalia tarinoita. Miksi kukaan haluaa elää miehen kanssa kun kauppaan kuuluu anopit ja apet, jotka tulee tyyliin sänkyyn asti neuvomaan? Miksi? Eihän tossa ole mitään parisuhdetta tms. Ja jos huomasi liian myöhään niin miksei ota eroa?
Minä olin 20 vuotta naimisissa miehen kanssa, jolla oli tuollainen suku. Saattoivat tulla käymään, kävellen suoraan pihalle ilman kellon soittamista. Halusivat nähdä monta kertaa viikossa.
Se oli rasittavaa. Elämäni onnellisimmat ajat olivat silloin, kun asuimme ulkomailla. Suvusta sai silloin hajurakoa.
Erotessa ajattelin, että yksi parhaimmista asioista on se, että pääsee suvusta eroon.... onhan se outoa, koska kaikki tyypit ovat oikein mukavia. Ei heissä mitään ”vikaa” ollut. Meidän suku ei vain ole niin sukurakasta, introverttinä en jaksa olla sosiaalinen, eli sen vähän sosiaalisen ajan mieluummin vietän valitsemieni ihmisten seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamalia tarinoita. Miksi kukaan haluaa elää miehen kanssa kun kauppaan kuuluu anopit ja apet, jotka tulee tyyliin sänkyyn asti neuvomaan? Miksi? Eihän tossa ole mitään parisuhdetta tms. Ja jos huomasi liian myöhään niin miksei ota eroa?
Pahin oli se pervomies, joka vastaa kesken seksin äidilleen puhelimeen. Yögh.
Vierailija kirjoitti:
Kamalia tarinoita. Miksi kukaan haluaa elää miehen kanssa kun kauppaan kuuluu anopit ja apet, jotka tulee tyyliin sänkyyn asti neuvomaan? Miksi? Eihän tossa ole mitään parisuhdetta tms. Ja jos huomasi liian myöhään niin miksei ota eroa?
No monihan kertookin eronneensa.
Ei se välttämättä ole tuollaista aiemmin. Meillä meni ihan hyvin siihen asti kun saatiin toinen lapsi. Sen jälkeen oli täydellinen piiritystila, eikä meillä ollut mitään omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se meni vielä siihen että ne sukulaiset tappeli keskenään että saavatko samanlaisen "osuuden" eli jos yhtä tätiä kutsui kylään, kaksi muuta suuttui. Jos yksi antoi lahjaksi jotain, kaksi muuta raijasi saman asian isompana.
Jos yritti säätää tilannetta sillä että jokainen sai auttaa esim lapsen synttäreissä, loppujen lopuksi kaikki kolme haukkui selän takana minut hyväksikäyttäjäksi.
Eli sen lisäksi että tungettiin ja päsmäröitiin, koko ajan haukuttiin ja lopulta kaikki tehtiin kuitenkin väärin.
Viimeisin yhdessäolo oli sitten esikoisen kuusivuotissynttärit, joista tehtiin farssinomainen juhlaviikko, jolla jokainen toi oman kakkunsa ja vaati oman juhla-ajankohdan. Ja selän takana yhdessä haukkui meidät.
Siihen loppui minulta se minkäänlainen sosiaalinen yrittäminen heidän kanssaan.
Jos ei miniää huvita,niin pysyypi sitten poissa.Katsotaanhan ,kauanko liittonne kestää jos pitää olla partaharallaan vastaan.Läheiset ihmiset ovat tuki ja turva,älä väheksy,vaan sopeudu,tavalla tai toisella.On oma asiasi oppia sanomaan EI,jollei passaa.Älä muita syyttele!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei miniää huvita,niin pysyypi sitten poissa.Katsotaanhan ,kauanko liittonne kestää jos pitää olla partaharallaan vastaan.Läheiset ihmiset ovat tuki ja turva,älä väheksy,vaan sopeudu,tavalla tai toisella.On oma asiasi oppia sanomaan EI,jollei passaa.Älä muita syyttele!!!
Päällepäsmärit eivät koskaan ole läheisiä eivätkä tue.
Ihanaa, että perhe pitää yhtä! Niin harvinaista Suomessa enää tänäpäivänä. Kuvittele, että sinulle tai teille tulisi joku hätä (toivottavasti ei koskaan), niin varmasti saisitte pyyteettömästi apua perheeltä ja myös toisinpäin tietty. Tukiverkko jne.
Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin puoliso yrittää manipuloida ja erottaa toista perheestään. Todella itsekästä!
Ja järvisauna ON mahtava keksintö. Menisin aina jos joku vaan kutsuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, että perhe pitää yhtä! Niin harvinaista Suomessa enää tänäpäivänä. Kuvittele, että sinulle tai teille tulisi joku hätä (toivottavasti ei koskaan), niin varmasti saisitte pyyteettömästi apua perheeltä ja myös toisinpäin tietty. Tukiverkko jne.
Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin puoliso yrittää manipuloida ja erottaa toista perheestään. Todella itsekästä!
Ja järvisauna ON mahtava keksintö. Menisin aina jos joku vaan kutsuisi.
Tuossa se suku on se häiriötekijä. Ei perhe.
Vierailija kirjoitti:
Minun oma isäni on juuri tuollainen, et haluaisi määrätä ihan kaiken ja suuttuu jos pullikoi vastaan. Äiti peesaa isää ja vaikkei olisikaan samaa mieltä, kulkee perässä eikä sano mitään. Nyt oman 20v avioliiton jälkeen käyn terapiassa hoitamassa itseäni kuntoon. Kontrolloiva vanhempi on todella kamala. Minulla on kestänyt vuosikausia tajuta, että tämä ei ole tervettä ja itse asiassa minä olen tilanteessa ollut vuosikausia se uhri.
Ymmärrän niin sinua ap, tilanne on todella kummallinen kun omat vanhemmat ei anna aikuiselle lapselle tilaa elää omaa elämäänsä. Ja sinun tilanteessa kyseessä puoliso, joka omien vanhempiensa toimesta ikään kuin pakotetaan valitsemaan oman lapsuudenperheen ja oman ydinperheen välillä.
Tosta se yksi askel eteenpäin on se että tajiat että uhrin asema aikuisena on oma valinta eikä siitä enää voi syyttää vanhempia.
Mieheni äiti huonossa fyysisessä kunnossa eikä pärjää omillaan. Mies arkipäivät töissä ja viikonloput äitinsä vuoksi asuu äitinsä luona omaishoitajana. Yksittäiset avustuskäynnit ymmärrän mutta tästä tullut viikottaista että mies äitinsä toiveesta hyysääjänä puoli viikkoa putkeen poissa perheemme luota vessattamassa ja taluttamassa äitiään viikoittain ja arkenakin äitinsä haluaa poikaansa kyläilemään tunneiksi töiden jälkeen vapaa-ajalla. Ja ne heidän monen tunnin päivittäiset puhelumarathonit joita äitinsä soittelee yhtenään yksinäisyyteensä.. Ja tämä anoppi ei halua nähdä minua tai lapsenlapsia jos joku ehdottaa vaihtoehtona että anoppi olisi vaikkapa luonamme tai kyläilisimme hänellä. Lapsemme kyselevät isää jota näkevät nykytilanteessa liian vähän, kotisairaanhoitoon anoppi ei suostu saati hoivakotiin muuttoon. Oli pakko purkaa tänne edes tätä tilannetta joka alkaa hiertää ja pahasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.
Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä. Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.
Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan. Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.
Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.
Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?
Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.
Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?
Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?
Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".
Missä siinä se JOUSTO on?
Onhan siinä Ap:lla ihan samat my way tai highway. Hän saa tasan tarkkaan päättää omasta osuudestaan. Vai pitäisikö hänen siis saada päättää miehenkin puolesta? Vai peräti koko suvun puolesta? Se, että kysytään saunomaan, ei edes vaadi mitään joustoa. Se on vain ehdotus. Mies tykkää siitä ja menee saunomaan. Ap menee tai ei mene. Missä kohtaa tässä tarvitaan joustoa? Onko kyse siis siitä, että Ap ei haluaisi miehetkään menevän ja kokee että saunapyynnöt on häneltä jotain pois? Vai miten tässä pitäisi joustaa? Jättää kutsumatta saunaan?
Ei ole sama.
Ap saa vain olla joko yksin tai totella. Koska häntähän ei edes varoiteta ennakkoon, jotta hän voisi sitten samaan aikaan tehdä jonkun muun kanssa jotain.
Jos kerran kyse on yhteisöllisestä _yhteisestä_ tekemisestä, siinä saa _kaikki_ olla sanomassa ja päättämässä mitä se on, miten tehdään, missä, koskan jne. Se on sitä joustamista ja erilaisuuden sietämistä.
Saahan ap halutessaan esittää kutsuja suvulle ja osallistua ihan vaan avaamalla suunsa. Mutta hänhän ei halua osallistua! Pitääkö sen tarkoittaa sitä, ettei mieskään osallistu?
Sitä en tajua ollenkaan, että joku ennakkovaroitus pitäisi antaa. Miten hän ei voi tehdä jonkun muun kanssa, tai itsekseen, jotain, jos mies lähtee saunomaan? Ja siis jos ei voi tehdä mitään ilman miestä, eikö kyse ole Ap:n ja miehen keskinäisistä väleistä, eikä siitä, että joku kutsuu saunomaan? Eikö hänen pitäisi nimenomaan miehen kanssa käydä se keskustelu, että kokee jäävänsä yksin jos ei tottele (en tosin mistään saanut kuvaa, että häntä käskettäisiin tekemään yhtään mitään).
Idiootti. Jos ap tietää esim sunnuntaina, että mies menee saunomaan torstaina, hänellä on aikaa miettiä itselleen tekemistä ja kutsua joku muukin tekemään kanssaan jotain.
Jos hän kuulee torstaina kello 18, että mies meneekin saunomaan 18.30, mistä hän siihen hätään sitten itselleen jonkin suunnitelman ja seuraa rykäisee? Onko se asiallista käytöstä sitten omia ystäviä kohtaan? Tai omia sukulaisia?
Ja ei kai kukaan nyt vielä tuon sukulaisten pakkohääräämisen lisäksi niitä sukulaisia vielä halua kutsua jonnekin? Kun jo muutenkin ovat tunkemassa ovista ja ikkunoista?
Onko tälläisiä ihmisiä olemassa jotka eivät pärjää ilman puolisoa muutamaa tuntia? :o
En ainakaan itse ole törmännyt muualla kuin av:lla. :D Mun mies käy perheensä kanssa saunomassa kerran tai kaksi viikossa, ei ole tullut mieleenkään että mun pitäis aina kutsua tänne joku siksi aikaa tai järjestää itselleni varta vasten jotain ohjelmaa. Mä voin olla kotona ihan normaalisti.
/1
Eihän kyse ole siitä ettei pärjää vaan siitä, että se ap miehineen päivystää sen miehen suvun oikkuja eikä kykene elämään omaa elämää koskaan koska se perheen elämä pyörii suvun tahdon ympärillä.
Ap istuu kotona ja pelkää koska anoppi soittaa ja pyytää saunomaan :,D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.
Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä. Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.
Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan. Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.
Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.
Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?
Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.
Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?
Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?
Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".
Missä siinä se JOUSTO on?
Onhan siinä Ap:lla ihan samat my way tai highway. Hän saa tasan tarkkaan päättää omasta osuudestaan. Vai pitäisikö hänen siis saada päättää miehenkin puolesta? Vai peräti koko suvun puolesta? Se, että kysytään saunomaan, ei edes vaadi mitään joustoa. Se on vain ehdotus. Mies tykkää siitä ja menee saunomaan. Ap menee tai ei mene. Missä kohtaa tässä tarvitaan joustoa? Onko kyse siis siitä, että Ap ei haluaisi miehetkään menevän ja kokee että saunapyynnöt on häneltä jotain pois? Vai miten tässä pitäisi joustaa? Jättää kutsumatta saunaan?
Ei ole sama.
Ap saa vain olla joko yksin tai totella. Koska häntähän ei edes varoiteta ennakkoon, jotta hän voisi sitten samaan aikaan tehdä jonkun muun kanssa jotain.
Jos kerran kyse on yhteisöllisestä _yhteisestä_ tekemisestä, siinä saa _kaikki_ olla sanomassa ja päättämässä mitä se on, miten tehdään, missä, koskan jne. Se on sitä joustamista ja erilaisuuden sietämistä.
Saahan ap halutessaan esittää kutsuja suvulle ja osallistua ihan vaan avaamalla suunsa. Mutta hänhän ei halua osallistua! Pitääkö sen tarkoittaa sitä, ettei mieskään osallistu?
Sitä en tajua ollenkaan, että joku ennakkovaroitus pitäisi antaa. Miten hän ei voi tehdä jonkun muun kanssa, tai itsekseen, jotain, jos mies lähtee saunomaan? Ja siis jos ei voi tehdä mitään ilman miestä, eikö kyse ole Ap:n ja miehen keskinäisistä väleistä, eikä siitä, että joku kutsuu saunomaan? Eikö hänen pitäisi nimenomaan miehen kanssa käydä se keskustelu, että kokee jäävänsä yksin jos ei tottele (en tosin mistään saanut kuvaa, että häntä käskettäisiin tekemään yhtään mitään).
Idiootti. Jos ap tietää esim sunnuntaina, että mies menee saunomaan torstaina, hänellä on aikaa miettiä itselleen tekemistä ja kutsua joku muukin tekemään kanssaan jotain.
Jos hän kuulee torstaina kello 18, että mies meneekin saunomaan 18.30, mistä hän siihen hätään sitten itselleen jonkin suunnitelman ja seuraa rykäisee? Onko se asiallista käytöstä sitten omia ystäviä kohtaan? Tai omia sukulaisia?
Ja ei kai kukaan nyt vielä tuon sukulaisten pakkohääräämisen lisäksi niitä sukulaisia vielä halua kutsua jonnekin? Kun jo muutenkin ovat tunkemassa ovista ja ikkunoista?
Onko tälläisiä ihmisiä olemassa jotka eivät pärjää ilman puolisoa muutamaa tuntia? :o
En ainakaan itse ole törmännyt muualla kuin av:lla. :D Mun mies käy perheensä kanssa saunomassa kerran tai kaksi viikossa, ei ole tullut mieleenkään että mun pitäis aina kutsua tänne joku siksi aikaa tai järjestää itselleni varta vasten jotain ohjelmaa. Mä voin olla kotona ihan normaalisti.
/1
Eihän kyse ole siitä ettei pärjää vaan siitä, että se ap miehineen päivystää sen miehen suvun oikkuja eikä kykene elämään omaa elämää koskaan koska se perheen elämä pyörii suvun tahdon ympärillä.
Ap istuu kotona ja pelkää koska anoppi soittaa ja pyytää saunomaan :,D
Ei vaan miehen suku hyppyyttää miestä jolloin perheen oma elämä menee koko ajan sekaisin eikä mitään rauhaa ole tai mitään ei voi suunnitella.
Huh, onneksi oman mieheni suku asuu täältä Helsingistä 2200 km etelään. Suosittelen 😂
Alue: Aihe vapaa
En ainakaan itse ole törmännyt muualla kuin av:lla. :D Mun mies käy perheensä kanssa saunomassa kerran tai kaksi viikossa, ei ole tullut mieleenkään että mun pitäis aina kutsua tänne joku siksi aikaa tai järjestää itselleni varta vasten jotain ohjelmaa. Mä voin olla kotona ihan normaalisti.
/1