Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen suku päsmäröi joka asiassa. Aivan uskomatonta sakkia.
27.02.2020 |
Mieheni on kotoisin peräkyliltä, kuten itse vitsikkäästi kertoo. Sen kyllä huomaa. En jaksa niiden lähisuvun tapaa ottaa kantaa joka asiaan. Kun mieheni veli erosi, jokaisella oli siihen mielipide. Ilman että henkilö itse pyysi, anoppi ja appi järjestivät ns. muuttotalkoot. Siellä oltiin kantamassa sohvaa pakettiautoon ja anoppi jakoi tavaroita. Sanoin hänelle, että onkohan se ihan sopivaa jakaa täällä tavaroita, kun ex-vaimo ei ollut paikalla. Anoppi totesi, että sille ei jätetä mummun vanhaa piironkia ja mitä niitä nyt oli.
Meidän asioita ohjeistetaan myös. ”Tulette joulupäivänä sitten syömään perinneruokaa”. Appi ottaa kantaa autoasioihin, asuntoasioihin, jokaiseen isompaan hankintaan. Mieheni kävi viimeksi isänsä kanssa televisio-ostoksilla. Kysyin häneltä, eikö tullut mieleen, että minä ehkä katson sitä tekkkua meidän kotona enemmän kuin isänsä. Siihen hän pahoitteli, että kun he on tottuneet tekemään omalla porukalla kaiken, niin ei aina muista, ettei tarvitsisi. Omalla porukalla pestään matotkin kesällä. Viimeksi oli neljän huushollin matot pestävänä. Koko päivä meni siinä vouhotuksessa. Kesäisin anoppi myös monesti laittaa saunaan tulet ja sen jälkeen soittaa, että tulettehan saunomaan ja pulahtamaan järveen. Minä en aina viitsi, mutta mieheni lähtee joka kerta, koska rantasauna on hänestä niin hieno keksintö.
Jollain tavalla sitä hajurakoa pitäisi saada, mutta miten? Mieheni ei anna minun komennella itseään, eikä kiristää, joten niitä on turha yrittää. Hän ei jotenkin tajua, että tuollainen vanhemmissa ja sisaruksissa roikkuminen on minusta rasittavaa.
Kommentit (320)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni äiti huonossa fyysisessä kunnossa eikä pärjää omillaan. Mies arkipäivät töissä ja viikonloput äitinsä vuoksi asuu äitinsä luona omaishoitajana. Yksittäiset avustuskäynnit ymmärrän mutta tästä tullut viikottaista että mies äitinsä toiveesta hyysääjänä puoli viikkoa putkeen poissa perheemme luota vessattamassa ja taluttamassa äitiään viikoittain ja arkenakin äitinsä haluaa poikaansa kyläilemään tunneiksi töiden jälkeen vapaa-ajalla. Ja ne heidän monen tunnin päivittäiset puhelumarathonit joita äitinsä soittelee yhtenään yksinäisyyteensä.. Ja tämä anoppi ei halua nähdä minua tai lapsenlapsia jos joku ehdottaa vaihtoehtona että anoppi olisi vaikkapa luonamme tai kyläilisimme hänellä. Lapsemme kyselevät isää jota näkevät nykytilanteessa liian vähän, kotisairaanhoitoon anoppi ei suostu saati hoivakotiin muuttoon. Oli pakko purkaa tänne edes tätä tilannetta joka alkaa hiertää ja pahasti
Tämä kuvastaa sitä, mite epäperhekeskeisiä suomalaiset ovat.
Mies hoivaa sairasta äitiään ja se on huono asia... ööö.
Niin. Mies on epäperhekeskeinen ja laiminlyö täysin perhettään juostakseen sukulaisen käskyläisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.
Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä. Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.
Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan. Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.
Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.
Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?
Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.
Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?
Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?
Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".
Missä siinä se JOUSTO on?
Onhan siinä Ap:lla ihan samat my way tai highway. Hän saa tasan tarkkaan päättää omasta osuudestaan. Vai pitäisikö hänen siis saada päättää miehenkin puolesta? Vai peräti koko suvun puolesta? Se, että kysytään saunomaan, ei edes vaadi mitään joustoa. Se on vain ehdotus. Mies tykkää siitä ja menee saunomaan. Ap menee tai ei mene. Missä kohtaa tässä tarvitaan joustoa? Onko kyse siis siitä, että Ap ei haluaisi miehetkään menevän ja kokee että saunapyynnöt on häneltä jotain pois? Vai miten tässä pitäisi joustaa? Jättää kutsumatta saunaan?
Ei ole sama.
Ap saa vain olla joko yksin tai totella. Koska häntähän ei edes varoiteta ennakkoon, jotta hän voisi sitten samaan aikaan tehdä jonkun muun kanssa jotain.
Jos kerran kyse on yhteisöllisestä _yhteisestä_ tekemisestä, siinä saa _kaikki_ olla sanomassa ja päättämässä mitä se on, miten tehdään, missä, koskan jne. Se on sitä joustamista ja erilaisuuden sietämistä.
Saahan ap halutessaan esittää kutsuja suvulle ja osallistua ihan vaan avaamalla suunsa. Mutta hänhän ei halua osallistua! Pitääkö sen tarkoittaa sitä, ettei mieskään osallistu?
Sitä en tajua ollenkaan, että joku ennakkovaroitus pitäisi antaa. Miten hän ei voi tehdä jonkun muun kanssa, tai itsekseen, jotain, jos mies lähtee saunomaan? Ja siis jos ei voi tehdä mitään ilman miestä, eikö kyse ole Ap:n ja miehen keskinäisistä väleistä, eikä siitä, että joku kutsuu saunomaan? Eikö hänen pitäisi nimenomaan miehen kanssa käydä se keskustelu, että kokee jäävänsä yksin jos ei tottele (en tosin mistään saanut kuvaa, että häntä käskettäisiin tekemään yhtään mitään).
Idiootti. Jos ap tietää esim sunnuntaina, että mies menee saunomaan torstaina, hänellä on aikaa miettiä itselleen tekemistä ja kutsua joku muukin tekemään kanssaan jotain.
Jos hän kuulee torstaina kello 18, että mies meneekin saunomaan 18.30, mistä hän siihen hätään sitten itselleen jonkin suunnitelman ja seuraa rykäisee? Onko se asiallista käytöstä sitten omia ystäviä kohtaan? Tai omia sukulaisia?
Ja ei kai kukaan nyt vielä tuon sukulaisten pakkohääräämisen lisäksi niitä sukulaisia vielä halua kutsua jonnekin? Kun jo muutenkin ovat tunkemassa ovista ja ikkunoista?
Onko tälläisiä ihmisiä olemassa jotka eivät pärjää ilman puolisoa muutamaa tuntia? :o
En ainakaan itse ole törmännyt muualla kuin av:lla. :D Mun mies käy perheensä kanssa saunomassa kerran tai kaksi viikossa, ei ole tullut mieleenkään että mun pitäis aina kutsua tänne joku siksi aikaa tai järjestää itselleni varta vasten jotain ohjelmaa. Mä voin olla kotona ihan normaalisti.
/1
Eihän kyse ole siitä ettei pärjää vaan siitä, että se ap miehineen päivystää sen miehen suvun oikkuja eikä kykene elämään omaa elämää koskaan koska se perheen elämä pyörii suvun tahdon ympärillä.
Ap istuu kotona ja pelkää koska anoppi soittaa ja pyytää saunomaan :,D
Ei vaan miehen suku hyppyyttää miestä jolloin perheen oma elämä menee koko ajan sekaisin eikä mitään rauhaa ole tai mitään ei voi suunnitella.
Siis ihan oikeasti, aseellako anoppi uhkaa että saunaan on tultava? :D Jos mies haluaa saunoa niin ei kai anoppia voi syyttää.
Tuntuu muutenkin ihan utopistiselta, että osan mielestä on normaalia elää sekunnilleen (vaimon suunnitelmien mukaan) aikataulutettua elämää, jossa "mitään ei voi suunnitella" kun välillä tulee saunakutsu.
Vähän ahdistaa, enemmän huvittaa. :D
/1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.
Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä. Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.
Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan. Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.
Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.
Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?
Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.
Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?
Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?
Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".
Missä siinä se JOUSTO on?
Onhan siinä Ap:lla ihan samat my way tai highway. Hän saa tasan tarkkaan päättää omasta osuudestaan. Vai pitäisikö hänen siis saada päättää miehenkin puolesta? Vai peräti koko suvun puolesta? Se, että kysytään saunomaan, ei edes vaadi mitään joustoa. Se on vain ehdotus. Mies tykkää siitä ja menee saunomaan. Ap menee tai ei mene. Missä kohtaa tässä tarvitaan joustoa? Onko kyse siis siitä, että Ap ei haluaisi miehetkään menevän ja kokee että saunapyynnöt on häneltä jotain pois? Vai miten tässä pitäisi joustaa? Jättää kutsumatta saunaan?
Ei ole sama.
Ap saa vain olla joko yksin tai totella. Koska häntähän ei edes varoiteta ennakkoon, jotta hän voisi sitten samaan aikaan tehdä jonkun muun kanssa jotain.
Jos kerran kyse on yhteisöllisestä _yhteisestä_ tekemisestä, siinä saa _kaikki_ olla sanomassa ja päättämässä mitä se on, miten tehdään, missä, koskan jne. Se on sitä joustamista ja erilaisuuden sietämistä.
Saahan ap halutessaan esittää kutsuja suvulle ja osallistua ihan vaan avaamalla suunsa. Mutta hänhän ei halua osallistua! Pitääkö sen tarkoittaa sitä, ettei mieskään osallistu?
Sitä en tajua ollenkaan, että joku ennakkovaroitus pitäisi antaa. Miten hän ei voi tehdä jonkun muun kanssa, tai itsekseen, jotain, jos mies lähtee saunomaan? Ja siis jos ei voi tehdä mitään ilman miestä, eikö kyse ole Ap:n ja miehen keskinäisistä väleistä, eikä siitä, että joku kutsuu saunomaan? Eikö hänen pitäisi nimenomaan miehen kanssa käydä se keskustelu, että kokee jäävänsä yksin jos ei tottele (en tosin mistään saanut kuvaa, että häntä käskettäisiin tekemään yhtään mitään).
Idiootti. Jos ap tietää esim sunnuntaina, että mies menee saunomaan torstaina, hänellä on aikaa miettiä itselleen tekemistä ja kutsua joku muukin tekemään kanssaan jotain.
Jos hän kuulee torstaina kello 18, että mies meneekin saunomaan 18.30, mistä hän siihen hätään sitten itselleen jonkin suunnitelman ja seuraa rykäisee? Onko se asiallista käytöstä sitten omia ystäviä kohtaan? Tai omia sukulaisia?
Ja ei kai kukaan nyt vielä tuon sukulaisten pakkohääräämisen lisäksi niitä sukulaisia vielä halua kutsua jonnekin? Kun jo muutenkin ovat tunkemassa ovista ja ikkunoista?
Onko tälläisiä ihmisiä olemassa jotka eivät pärjää ilman puolisoa muutamaa tuntia? :o
En ainakaan itse ole törmännyt muualla kuin av:lla. :D Mun mies käy perheensä kanssa saunomassa kerran tai kaksi viikossa, ei ole tullut mieleenkään että mun pitäis aina kutsua tänne joku siksi aikaa tai järjestää itselleni varta vasten jotain ohjelmaa. Mä voin olla kotona ihan normaalisti.
/1
Eihän kyse ole siitä ettei pärjää vaan siitä, että se ap miehineen päivystää sen miehen suvun oikkuja eikä kykene elämään omaa elämää koskaan koska se perheen elämä pyörii suvun tahdon ympärillä.
Ap istuu kotona ja pelkää koska anoppi soittaa ja pyytää saunomaan :,D
Ei vaan miehen suku hyppyyttää miestä jolloin perheen oma elämä menee koko ajan sekaisin eikä mitään rauhaa ole tai mitään ei voi suunnitella.
Siis ihan oikeasti, aseellako anoppi uhkaa että saunaan on tultava? :D Jos mies haluaa saunoa niin ei kai anoppia voi syyttää.
Tuntuu muutenkin ihan utopistiselta, että osan mielestä on normaalia elää sekunnilleen (vaimon suunnitelmien mukaan) aikataulutettua elämää, jossa "mitään ei voi suunnitella" kun välillä tulee saunakutsu.
Vähän ahdistaa, enemmän huvittaa. :D
/1
Kun lapsi kasvatetaan tuollaiseen sairaaseen symbioosiin, hänellä voi mennä vuosia että hän edes tajuaa kuvion sairaaksi ja vuosia irrota siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni äiti huonossa fyysisessä kunnossa eikä pärjää omillaan. Mies arkipäivät töissä ja viikonloput äitinsä vuoksi asuu äitinsä luona omaishoitajana. Yksittäiset avustuskäynnit ymmärrän mutta tästä tullut viikottaista että mies äitinsä toiveesta hyysääjänä puoli viikkoa putkeen poissa perheemme luota vessattamassa ja taluttamassa äitiään viikoittain ja arkenakin äitinsä haluaa poikaansa kyläilemään tunneiksi töiden jälkeen vapaa-ajalla. Ja ne heidän monen tunnin päivittäiset puhelumarathonit joita äitinsä soittelee yhtenään yksinäisyyteensä.. Ja tämä anoppi ei halua nähdä minua tai lapsenlapsia jos joku ehdottaa vaihtoehtona että anoppi olisi vaikkapa luonamme tai kyläilisimme hänellä. Lapsemme kyselevät isää jota näkevät nykytilanteessa liian vähän, kotisairaanhoitoon anoppi ei suostu saati hoivakotiin muuttoon. Oli pakko purkaa tänne edes tätä tilannetta joka alkaa hiertää ja pahasti
Tämä kuvastaa sitä, mite epäperhekeskeisiä suomalaiset ovat.
Mies hoivaa sairasta äitiään ja se on huono asia... ööö.
Jos nyt yhtään tajusit niin todella perhekeskeinenhän tuo anoppikin on, ettei suostu muuhun kuin poikansa kanssa oleskeluun. Perheellinen ihminen ei vain voi olla 24/7 tai kaiken vapaa-ajan yhden vanhuksen käytettävissä, jos on lapsia ja vaimo kotona. Vaimo ei ole siellä hoitamassa yhteisiä lapsia siksi, että yksi itsekäs vanhus ei suostu ottamaan apua vastaan muualta saati tulemaan puolitiehen vastaan. Kaikki voittaisivat jos anoppi tulisi poikansa luo kylään, vaan ei. Korkea ikä ei toimi selityksenä tuollaiselle oikuttelulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni äiti huonossa fyysisessä kunnossa eikä pärjää omillaan. Mies arkipäivät töissä ja viikonloput äitinsä vuoksi asuu äitinsä luona omaishoitajana. Yksittäiset avustuskäynnit ymmärrän mutta tästä tullut viikottaista että mies äitinsä toiveesta hyysääjänä puoli viikkoa putkeen poissa perheemme luota vessattamassa ja taluttamassa äitiään viikoittain ja arkenakin äitinsä haluaa poikaansa kyläilemään tunneiksi töiden jälkeen vapaa-ajalla. Ja ne heidän monen tunnin päivittäiset puhelumarathonit joita äitinsä soittelee yhtenään yksinäisyyteensä.. Ja tämä anoppi ei halua nähdä minua tai lapsenlapsia jos joku ehdottaa vaihtoehtona että anoppi olisi vaikkapa luonamme tai kyläilisimme hänellä. Lapsemme kyselevät isää jota näkevät nykytilanteessa liian vähän, kotisairaanhoitoon anoppi ei suostu saati hoivakotiin muuttoon. Oli pakko purkaa tänne edes tätä tilannetta joka alkaa hiertää ja pahasti
Tämä kuvastaa sitä, mite epäperhekeskeisiä suomalaiset ovat.
Mies hoivaa sairasta äitiään ja se on huono asia... ööö.
Niin. Mies on epäperhekeskeinen ja laiminlyö täysin perhettään juostakseen sukulaisen käskyläisenä.
Tämä huonossa kunnossa oleva anoppi yhä työikäinen eikä mikään 80v mummu. Mieheni omaishoitajana saamatta mitään korvausta. Anoppi ei hoitajasta valmis maksamaan. Anoppi antaa kuvan että olisi huonommassa kunnossa kuin mitä on mutta samalla postaa itsestään pirteitä kuvia someen. Ymmärrän sen että viikoittain näkee äitiään mutta se että ei nykytilanteessa äitinsä vuoksi aikaa omalle pikkulapsiperheelle ja miehen oma jaksaminenkin burn outin rajoilla vaivaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.
Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä. Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.
Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan. Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.
Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.
Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?
Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.
Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?
Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?
Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".
Missä siinä se JOUSTO on?
Onhan siinä Ap:lla ihan samat my way tai highway. Hän saa tasan tarkkaan päättää omasta osuudestaan. Vai pitäisikö hänen siis saada päättää miehenkin puolesta? Vai peräti koko suvun puolesta? Se, että kysytään saunomaan, ei edes vaadi mitään joustoa. Se on vain ehdotus. Mies tykkää siitä ja menee saunomaan. Ap menee tai ei mene. Missä kohtaa tässä tarvitaan joustoa? Onko kyse siis siitä, että Ap ei haluaisi miehetkään menevän ja kokee että saunapyynnöt on häneltä jotain pois? Vai miten tässä pitäisi joustaa? Jättää kutsumatta saunaan?
Ei ole sama.
Ap saa vain olla joko yksin tai totella. Koska häntähän ei edes varoiteta ennakkoon, jotta hän voisi sitten samaan aikaan tehdä jonkun muun kanssa jotain.
Jos kerran kyse on yhteisöllisestä _yhteisestä_ tekemisestä, siinä saa _kaikki_ olla sanomassa ja päättämässä mitä se on, miten tehdään, missä, koskan jne. Se on sitä joustamista ja erilaisuuden sietämistä.
Saahan ap halutessaan esittää kutsuja suvulle ja osallistua ihan vaan avaamalla suunsa. Mutta hänhän ei halua osallistua! Pitääkö sen tarkoittaa sitä, ettei mieskään osallistu?
Sitä en tajua ollenkaan, että joku ennakkovaroitus pitäisi antaa. Miten hän ei voi tehdä jonkun muun kanssa, tai itsekseen, jotain, jos mies lähtee saunomaan? Ja siis jos ei voi tehdä mitään ilman miestä, eikö kyse ole Ap:n ja miehen keskinäisistä väleistä, eikä siitä, että joku kutsuu saunomaan? Eikö hänen pitäisi nimenomaan miehen kanssa käydä se keskustelu, että kokee jäävänsä yksin jos ei tottele (en tosin mistään saanut kuvaa, että häntä käskettäisiin tekemään yhtään mitään).
Idiootti. Jos ap tietää esim sunnuntaina, että mies menee saunomaan torstaina, hänellä on aikaa miettiä itselleen tekemistä ja kutsua joku muukin tekemään kanssaan jotain.
Jos hän kuulee torstaina kello 18, että mies meneekin saunomaan 18.30, mistä hän siihen hätään sitten itselleen jonkin suunnitelman ja seuraa rykäisee? Onko se asiallista käytöstä sitten omia ystäviä kohtaan? Tai omia sukulaisia?
Ja ei kai kukaan nyt vielä tuon sukulaisten pakkohääräämisen lisäksi niitä sukulaisia vielä halua kutsua jonnekin? Kun jo muutenkin ovat tunkemassa ovista ja ikkunoista?
Onko tälläisiä ihmisiä olemassa jotka eivät pärjää ilman puolisoa muutamaa tuntia? :o
En ainakaan itse ole törmännyt muualla kuin av:lla. :D Mun mies käy perheensä kanssa saunomassa kerran tai kaksi viikossa, ei ole tullut mieleenkään että mun pitäis aina kutsua tänne joku siksi aikaa tai järjestää itselleni varta vasten jotain ohjelmaa. Mä voin olla kotona ihan normaalisti.
/1
Eihän kyse ole siitä ettei pärjää vaan siitä, että se ap miehineen päivystää sen miehen suvun oikkuja eikä kykene elämään omaa elämää koskaan koska se perheen elämä pyörii suvun tahdon ympärillä.
Ap istuu kotona ja pelkää koska anoppi soittaa ja pyytää saunomaan :,D
Ei vaan miehen suku hyppyyttää miestä jolloin perheen oma elämä menee koko ajan sekaisin eikä mitään rauhaa ole tai mitään ei voi suunnitella.
Siis ihan oikeasti, aseellako anoppi uhkaa että saunaan on tultava? :D Jos mies haluaa saunoa niin ei kai anoppia voi syyttää.
Tuntuu muutenkin ihan utopistiselta, että osan mielestä on normaalia elää sekunnilleen (vaimon suunnitelmien mukaan) aikataulutettua elämää, jossa "mitään ei voi suunnitella" kun välillä tulee saunakutsu.
Vähän ahdistaa, enemmän huvittaa. :D
/1
Kun lapsi kasvatetaan tuollaiseen sairaaseen symbioosiin, hänellä voi mennä vuosia että hän edes tajuaa kuvion sairaaksi ja vuosia irrota siitä.
Niin, mikä sitten kenenkin mielestä on sairasta. Itse pidän luonnottomana suvusta ja läheisistä eristäytymistä vaimon ahdistuneisuuden vuoksi. Ihminen on sosiaalinen laumaeläin joka kiintyy läheisiinsä. Ilmeisesti joidenkin naisten mielestä mies ei saa kiintyä kuin vaimoonsa, jonka sana on laki.
Kuten sanottua, taidan elää väärässä kulttuurissa. :D
/1
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, että perhe pitää yhtä! Niin harvinaista Suomessa enää tänäpäivänä. Kuvittele, että sinulle tai teille tulisi joku hätä (toivottavasti ei koskaan), niin varmasti saisitte pyyteettömästi apua perheeltä ja myös toisinpäin tietty. Tukiverkko jne.
Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin puoliso yrittää manipuloida ja erottaa toista perheestään. Todella itsekästä!
Ja järvisauna ON mahtava keksintö. Menisin aina jos joku vaan kutsuisi.
Jos huomasit, niin ap:ta harvemmin kutsutaan, se on vain mies jonka odotetaan tulevan paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, että perhe pitää yhtä! Niin harvinaista Suomessa enää tänäpäivänä. Kuvittele, että sinulle tai teille tulisi joku hätä (toivottavasti ei koskaan), niin varmasti saisitte pyyteettömästi apua perheeltä ja myös toisinpäin tietty. Tukiverkko jne.
Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin puoliso yrittää manipuloida ja erottaa toista perheestään. Todella itsekästä!
Ja järvisauna ON mahtava keksintö. Menisin aina jos joku vaan kutsuisi.
Jos huomasit, niin ap:ta harvemmin kutsutaan, se on vain mies jonka odotetaan tulevan paikalle.
Molemmat kutsutaan, ap ei mene. Eikä silloin tietenkään mieskään saisi mennä, koska tyrannisymbioosi.
/1
Meillä oikeasti appivanhemmat aiheuttaa sellaisen päivystävän hälytystilan. Aina josyritetään sopia kyläilyä, he peruu sen viime tipassa. Jopa niin että ollaan pihassa mutta he onkin häipyneet.
Tulevat ilmoittamatta oven taa.
Kun heidät kutsuu, he tulee päivää liian aikaisin. Jos tulevat, mikään meidän tarjoama ei käykään ja kiukuttelevat ruoasta. Tuovat ilmoittamatta lauman muita sukulaisia samalla.
Sotkevat asiansa säännööllisesti ja vaativat apua. Mutta tunkevat silti mielipiteitään kaikkeen vaikkeivät omia asioitansakaan saa hoidettua.
Mies on matkatöissä ja minulla voi olla viikonloppuna töitä. Meidän pitää suunnitella aikataulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, että perhe pitää yhtä! Niin harvinaista Suomessa enää tänäpäivänä. Kuvittele, että sinulle tai teille tulisi joku hätä (toivottavasti ei koskaan), niin varmasti saisitte pyyteettömästi apua perheeltä ja myös toisinpäin tietty. Tukiverkko jne.
Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin puoliso yrittää manipuloida ja erottaa toista perheestään. Todella itsekästä!
Ja järvisauna ON mahtava keksintö. Menisin aina jos joku vaan kutsuisi.
Jos huomasit, niin ap:ta harvemmin kutsutaan, se on vain mies jonka odotetaan tulevan paikalle.
Molemmat kutsutaan, ap ei mene. Eikä silloin tietenkään mieskään saisi mennä, koska tyrannisymbioosi.
/1
Miehen pitäisi tajuta omat ja perheensä rajat jotta voi alkaa tervehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peräkylä, jonne voit mennä noin vain iltasella saunomaan? Aika lähellä se peräkylä taitaa olla.
Lisäksi appiukolla on lupa puuttua asumisasioihin, koska hänhän sitä lainaanne on takaamassa.Höpöhöpö, meillä ei ole kukaan takaamassa lainoja. Peräkylän rantasaunalle on meiltä matkaa 27 km, ja se on ihan maaseutua. Se ei kuitenkaan ollut pointti. Olkoon vaikka lähiön kerrostalon sauna, mutta se tyyli oudoksuttaa, että ensin laitetaan tulet pesään ja sitten soitetaan, että tulkaa saunomaan, täällä sauna jo kuumenee. Soittaisi vaikka maanantaina ja kysyisi, onko teillä menoja keskiviikkona ja jos ei ole, niin tervetuloa saunomaan. Aina ei tarvitse olla menojakaan, mutta joskus minua ainakin huvittaa olla vain kotona.
-ap
En mä ymmärrä miks sun takapuoltas kaivaa jos ukkos haluaa käydä saunassa. Ei sun ole pakko noihin ns kotkotuksiin mennä mukaan,pysyt kotona!
niin mun isä kävi sukulaisissaan,osa sisaruksista meni mukaan,mutta mä en koskaan,eikä äitikään. EI minusta mitenkään hullua tullut,eri lapsuusmuistoja vaan sisarusten kanssa.
Ne on ihan omia,päänsisäisiä juttuja tuommoiset. Aivan kuten matkustelu,et voi niitä fiiliksiä jakaa semmoiselle joka ei välitä matkustella. Tai kirjopistonta. Tai lukeminen. Tai uiminen. Anna olla,mitä se sua haittaa. Meet joskus mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törmäsin tuohon ilmiöön eksäni kanssa, ja tajusin hyvin pian, että se raasu oli perinyt samat mielenterveysongelmat sisarensa kanssa kuin mikä äidillään ja isoäidilläänkin oli. Jatkuva epävakaa meno heijastui parisuhteeseemme, ja se oli syy, miksi päätin erota, koska tajusin että käymällä itse psykologilla se touhu ei muutu ja sekoan vain itse pahemmin. Jokainen hankinta piti neuvotella ensin suvun kanssa, ja minuun suhtauduttiin kuin kerjäläiseen joka loisii miehen rahoilla. Sinänsä hassu ajatus, koska kävin töissä ja opiskelin samaan aikaan. Opintoaikakin oli hiukan haasteellista, koska rahatilanne oli niin heikko ja minun olisi pitänyt taikaiskusta rikastua todella nopeasti että miehen valtava stressi heikosta rahatilanteesta helpottaa. ":D" Tulin toimeen, joten tuo oli täysin tuulesta temmattua.
Mies kävi joskus terapoimass aitseään siskonsa luona, ja tuli takaisin yleensä ympäri kännissä ja haukkui minut pystyyn, eli siskonsa pyöritti taustalla myllyä. Se oli viimeinen riitamme jonka kävimme, ja miehellä kesti tajuta että olin tosissani. Varsinkin sen jälkeen kun siskonsa kirjoitti, että minun olisi aika katsoa peiliin ja mitä kaikkea soopaa hän suolsikaan, totesin että annan sirkuksen pyöriä ja minä en siihen jää strapetsitaiteilijaksi. Pahinta oli, ettei mies ymmärtänyt millään mikä oli ongelma tässäkin. Hänestä siskonsa oli oikeassa - vaikka ei tiennyt elämästämme yhtään mitään vaan sen mitä mies rikkinäinen puhelin periaatteella kertoi - ja minun pitäisi pyytää anteeksi siskolta. En pyytänyt. Siinä kohtaa suutuin tosissani, kun mies oli mennyt kyselemään puolestani siskoltaan ja siskonsa mieheltä miten he suhtautuvat minuun ja miten he antavat anteeksi minulle, mutta kuulemma minun suunnalta aloitteen pitäisi tulla.
Eipä tullut, vaan nykyisin olen naimisissa aivan toisenlaisen miehen kanssa ja meillä on lapsikin. Eksä jaksoi niin kauan roikkua minussa kunnes paljastin että olen pieniin päin, kertoo varmasti jotain hänen ymmärryskyvystään.
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin tuohon ilmiöön eksäni kanssa, ja tajusin hyvin pian, että se raasu oli perinyt samat mielenterveysongelmat sisarensa kanssa kuin mikä äidillään ja isoäidilläänkin oli. Jatkuva epävakaa meno heijastui parisuhteeseemme, ja se oli syy, miksi päätin erota, koska tajusin että käymällä itse psykologilla se touhu ei muutu ja sekoan vain itse pahemmin. Jokainen hankinta piti neuvotella ensin suvun kanssa, ja minuun suhtauduttiin kuin kerjäläiseen joka loisii miehen rahoilla. Sinänsä hassu ajatus, koska kävin töissä ja opiskelin samaan aikaan. Opintoaikakin oli hiukan haasteellista, koska rahatilanne oli niin heikko ja minun olisi pitänyt taikaiskusta rikastua todella nopeasti että miehen valtava stressi heikosta rahatilanteesta helpottaa. ":D" Tulin toimeen, joten tuo oli täysin tuulesta temmattua.
Mies kävi joskus terapoimass aitseään siskonsa luona, ja tuli takaisin yleensä ympäri kännissä ja haukkui minut pystyyn, eli siskonsa pyöritti taustalla myllyä. Se oli viimeinen riitamme jonka kävimme, ja miehellä kesti tajuta että olin tosissani. Varsinkin sen jälkeen kun siskonsa kirjoitti, että minun olisi aika katsoa peiliin ja mitä kaikkea soopaa hän suolsikaan, totesin että annan sirkuksen pyöriä ja minä en siihen jää strapetsitaiteilijaksi. Pahinta oli, ettei mies ymmärtänyt millään mikä oli ongelma tässäkin. Hänestä siskonsa oli oikeassa - vaikka ei tiennyt elämästämme yhtään mitään vaan sen mitä mies rikkinäinen puhelin periaatteella kertoi - ja minun pitäisi pyytää anteeksi siskolta. En pyytänyt. Siinä kohtaa suutuin tosissani, kun mies oli mennyt kyselemään puolestani siskoltaan ja siskonsa mieheltä miten he suhtautuvat minuun ja miten he antavat anteeksi minulle, mutta kuulemma minun suunnalta aloitteen pitäisi tulla.
Eipä tullut, vaan nykyisin olen naimisissa aivan toisenlaisen miehen kanssa ja meillä on lapsikin. Eksä jaksoi niin kauan roikkua minussa kunnes paljastin että olen pieniin päin, kertoo varmasti jotain hänen ymmärryskyvystään.
Meillä myös oli tällaista aivan päätöntä väitettä, että minä jotenkin laiskana makaan heidän poikansa rahoilla - jotka jotenkin oli heidän mielissään heidän rahoja.
Ostimme esimerkiksi asunnon puoliksi. Siitä puhuttiin aina "Matin asuntona" ja sinne tultiin kuin se olisi käytännössä oikeastaan "suvun asunto".
Hirvittävän elämöinti kaikesta rahankäytöstä - minä olen oikeasti supertarkka ja jopa nuuka. Heillä ei raha pysy millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa menoa täälläkin, välimatkaa useampi sata kilsaa, mikä helpottaa, mutta sekin on jännä miten matka sieltä tänne on pidempi kuin täältä sinne. Meidän odotetaan pakkaavan koko perhe kissoineen ja koirineen, anopin mielestä joka toinen viikonloppu tulisi viettää heidän luonaan. Olemme siis ruuhkavuosia elävä, monilapsinen perhe, jossa vanhemmat töissä. Tuo joka toinen vkl kuulostaa lasten tapaamissopimukselta. :D
Oikein mistään heidän kanssaan ei voi keskustella, sillä he tietävät aina paremmin. Nyt kevään tullessa anoppi aloitti puutarha-aiheisen keskustelun, ja minä tyhmä menin mainitsemaan esikasvatuksistani. Siitä tuli tunnin saarna miten teen väärin, ei tule onnistumaan, heität kuule chilit kompostiin ja käyt taimistolta ostamassa kunnolliset taimet toukokuussa. Niin hänkin tekee kaikkien taimien kanssa. Olen ollut aktiivinen multasormi noin 20 vuotta, joten ehkä jotain tietoa jo on, mutta anopin mielestä en tiedä mitään. Kuten en tiedä lapsista, autoista, asunnoista.... Mistään. Todella raskasta seuraa.
277 jatkaa, että meilläkin minun omistamani auto on aina "Herpertin auto". Kyseessä perheemme ainoa auto. Se on ihan koomista. Nykyään korjaan joka kerta, että auto on minun eikä Herpertin. :D Kun appiväki kerran vuodessa tai kahdessa vaivautuu käymään meillä, he lähtevät aina käymään Herpertillä, minun nimeäni ei vahingossakaan mainita.
Vierailija kirjoitti:
277 jatkaa, että meilläkin minun omistamani auto on aina "Herpertin auto". Kyseessä perheemme ainoa auto. Se on ihan koomista. Nykyään korjaan joka kerta, että auto on minun eikä Herpertin. :D Kun appiväki kerran vuodessa tai kahdessa vaivautuu käymään meillä, he lähtevät aina käymään Herpertillä, minun nimeäni ei vahingossakaan mainita.
Täällä yksi, joka myös ”loisii” miehensä siivellä. Ainakin, jos anopilta kysytään. Vaihdoin äskettäin autoa, anoppi ihmetteli, että miten ”Simo” on mennyt rahaa mun autoon tuhlaamaan, kun edellinen vielä starttaa. Ihan omilla rahoilla sen ostin, mies toki oli mukana konsultoimassa, kun ymmärtää autoista enemmän kuin minä. Mulla ei anopin maailmassa ole myöskään nimeä, olen ”Simon emäntä”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
277 jatkaa, että meilläkin minun omistamani auto on aina "Herpertin auto". Kyseessä perheemme ainoa auto. Se on ihan koomista. Nykyään korjaan joka kerta, että auto on minun eikä Herpertin. :D Kun appiväki kerran vuodessa tai kahdessa vaivautuu käymään meillä, he lähtevät aina käymään Herpertillä, minun nimeäni ei vahingossakaan mainita.
Täällä yksi, joka myös ”loisii” miehensä siivellä. Ainakin, jos anopilta kysytään. Vaihdoin äskettäin autoa, anoppi ihmetteli, että miten ”Simo” on mennyt rahaa mun autoon tuhlaamaan, kun edellinen vielä starttaa. Ihan omilla rahoilla sen ostin, mies toki oli mukana konsultoimassa, kun ymmärtää autoista enemmän kuin minä. Mulla ei anopin maailmassa ole myöskään nimeä, olen ”Simon emäntä”.
Me saatiin jopa häälahja pelkästään miehen nimellä... ja anoppi etsii lehdistä mulle työpaikkailmoituksia - olen oman alan vakituisessa työssä, akateeminen. Kälyt molemmat työttömiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista nähdä kyllä joku kysely siitä, kuinka moni nainen on kiinteästi yhteydessä omaan äitiinsä ja isäänsä versus kuinka moni mies omaan äitiinsä ja isäänsä. Mutu-tuntumani on, että naiset eivät edes tajua, kuinka paljon heidän äitinsä ja isänsä, siskonsa ja joskus kaverinsakin vaikuttavat hänen perheensä elämään, ja kuinka se vain on hyväksyttyä; sen sijaan miehen taustaperheen vaikuttaminen ja läsnäolo on ihan saatanasta, väärin ja epäreilua.
Tämä.
Tiedän useita pariskuntia, joissa naisen äiti tai sisko on alvariinsa nurkissa päsmäröimässä. Paljon vähemmän tiedän semmoisia, joissa päsmäröitsijä on miehen äiti.
Meillä se päsmäröijä on miehen äiti. On joutunut useampaan otteeseen joutunut selittämään, että anopilla ei ole asiaa kutsua meille vieraita, ei ole oikeutta sisustaa meidän kotia, ei ole oikeutta lainata meiltä tavaroita omin luvin. Enkä kyllä muutenkaan mielelläni hänelle lainaa mitään, kun palautuessaan (jos edes palautuvat) tavarat ovat likaisia tai hajalla.
Kuulostaa painajaismaiselta. Minua ärsyttää pelkät "mitä kuuluu" -puhelutkin ja olisi vielä pajempaa jos jokaiseen elämänvalintaani tulisi joku mielipide. Kysyn kyllä kun haluan kuulla. Jos ei ole mitään asiaa niin en halua, että minulle soitetaan. On kivaa, jos toiset viihtyvät keskenään usein, mutta ei tarvitse olettaa kaikkien olevan samanlaisia.
Alue: Aihe vapaa
Tämä kuvastaa sitä, mite epäperhekeskeisiä suomalaiset ovat.
Mies hoivaa sairasta äitiään ja se on huono asia... ööö.