Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen suku päsmäröi joka asiassa. Aivan uskomatonta sakkia.
27.02.2020 |
Mieheni on kotoisin peräkyliltä, kuten itse vitsikkäästi kertoo. Sen kyllä huomaa. En jaksa niiden lähisuvun tapaa ottaa kantaa joka asiaan. Kun mieheni veli erosi, jokaisella oli siihen mielipide. Ilman että henkilö itse pyysi, anoppi ja appi järjestivät ns. muuttotalkoot. Siellä oltiin kantamassa sohvaa pakettiautoon ja anoppi jakoi tavaroita. Sanoin hänelle, että onkohan se ihan sopivaa jakaa täällä tavaroita, kun ex-vaimo ei ollut paikalla. Anoppi totesi, että sille ei jätetä mummun vanhaa piironkia ja mitä niitä nyt oli.
Meidän asioita ohjeistetaan myös. ”Tulette joulupäivänä sitten syömään perinneruokaa”. Appi ottaa kantaa autoasioihin, asuntoasioihin, jokaiseen isompaan hankintaan. Mieheni kävi viimeksi isänsä kanssa televisio-ostoksilla. Kysyin häneltä, eikö tullut mieleen, että minä ehkä katson sitä tekkkua meidän kotona enemmän kuin isänsä. Siihen hän pahoitteli, että kun he on tottuneet tekemään omalla porukalla kaiken, niin ei aina muista, ettei tarvitsisi. Omalla porukalla pestään matotkin kesällä. Viimeksi oli neljän huushollin matot pestävänä. Koko päivä meni siinä vouhotuksessa. Kesäisin anoppi myös monesti laittaa saunaan tulet ja sen jälkeen soittaa, että tulettehan saunomaan ja pulahtamaan järveen. Minä en aina viitsi, mutta mieheni lähtee joka kerta, koska rantasauna on hänestä niin hieno keksintö.
Jollain tavalla sitä hajurakoa pitäisi saada, mutta miten? Mieheni ei anna minun komennella itseään, eikä kiristää, joten niitä on turha yrittää. Hän ei jotenkin tajua, että tuollainen vanhemmissa ja sisaruksissa roikkuminen on minusta rasittavaa.
Kommentit (320)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa painajaismaiselta. Minua ärsyttää pelkät "mitä kuuluu" -puhelutkin ja olisi vielä pajempaa jos jokaiseen elämänvalintaani tulisi joku mielipide. Kysyn kyllä kun haluan kuulla. Jos ei ole mitään asiaa niin en halua, että minulle soitetaan. On kivaa, jos toiset viihtyvät keskenään usein, mutta ei tarvitse olettaa kaikkien olevan samanlaisia.
Anoppi ei soita ikinä mitä kuuluu -puheluita. Joka kerta hänelläpä miehelleni joku tehtävä. Nykyään on vähän rauhoittunut soittelu, kun mies ei enää ole 24/7 äitinsä käytettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
277 jatkaa, että meilläkin minun omistamani auto on aina "Herpertin auto". Kyseessä perheemme ainoa auto. Se on ihan koomista. Nykyään korjaan joka kerta, että auto on minun eikä Herpertin. :D Kun appiväki kerran vuodessa tai kahdessa vaivautuu käymään meillä, he lähtevät aina käymään Herpertillä, minun nimeäni ei vahingossakaan mainita.
Täällä yksi, joka myös ”loisii” miehensä siivellä. Ainakin, jos anopilta kysytään. Vaihdoin äskettäin autoa, anoppi ihmetteli, että miten ”Simo” on mennyt rahaa mun autoon tuhlaamaan, kun edellinen vielä starttaa. Ihan omilla rahoilla sen ostin, mies toki oli mukana konsultoimassa, kun ymmärtää autoista enemmän kuin minä. Mulla ei anopin maailmassa ole myöskään nimeä, olen ”Simon emäntä”.
Me saatiin jopa häälahja pelkästään miehen nimellä... ja anoppi etsii lehdistä mulle työpaikkailmoituksia - olen oman alan vakituisessa työssä, akateeminen. Kälyt molemmat työttömiä...
Mulle anoppi suositteli lähihoitajaopintoja, kun mulla ei ole kunnollista työpaikkaa. Olen it-alalla pienehkössä firmassa, josta anoppi ei ole ikinä kuullutkaan. Lisäksi naiset eivät ole soveliaita tekniselle alalle.
Minulle taas anoppi lähettelee tekstiviestejä ja jopa kännykkään kuvia, jos on minun alan työpaikkoja heidän paikkakunnalla. Olen sanonut monta kertaa, että en ole kiinnostunut muuttamaan sinne. Ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää.
Hän haluaisi, että poikakultansa ja meidän lapset on lähellä. Kerran suunnitteli ääneen, että meille olisi myynnissä hyvä tontti rakentaa oma talo ihan heidän lähellä. Minä tai mieheni ei olla rakentajia. Sanoin anopille, että a. meillä ei tule olemaan ikinä varaa rakennuttaa omakotitaloa ja b. se tontti sijaitsee ihan väärällä paikkakunnalla.
Jos anoppia niin kiinnostaa olla jatkuvasti meidän seurassa, niin ainahan tänne meidän paikkakunnalle voi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
277 jatkaa, että meilläkin minun omistamani auto on aina "Herpertin auto". Kyseessä perheemme ainoa auto. Se on ihan koomista. Nykyään korjaan joka kerta, että auto on minun eikä Herpertin. :D Kun appiväki kerran vuodessa tai kahdessa vaivautuu käymään meillä, he lähtevät aina käymään Herpertillä, minun nimeäni ei vahingossakaan mainita.
Täällä yksi, joka myös ”loisii” miehensä siivellä. Ainakin, jos anopilta kysytään. Vaihdoin äskettäin autoa, anoppi ihmetteli, että miten ”Simo” on mennyt rahaa mun autoon tuhlaamaan, kun edellinen vielä starttaa. Ihan omilla rahoilla sen ostin, mies toki oli mukana konsultoimassa, kun ymmärtää autoista enemmän kuin minä. Mulla ei anopin maailmassa ole myöskään nimeä, olen ”Simon emäntä”.
Me saatiin jopa häälahja pelkästään miehen nimellä... ja anoppi etsii lehdistä mulle työpaikkailmoituksia - olen oman alan vakituisessa työssä, akateeminen. Kälyt molemmat työttömiä...
Mulle anoppi suositteli lähihoitajaopintoja, kun mulla ei ole kunnollista työpaikkaa. Olen it-alalla pienehkössä firmassa, josta anoppi ei ole ikinä kuullutkaan. Lisäksi naiset eivät ole soveliaita tekniselle alalle.
Minulle taas anoppi lähettelee tekstiviestejä ja jopa kännykkään kuvia, jos on minun alan työpaikkoja heidän paikkakunnalla. Olen sanonut monta kertaa, että en ole kiinnostunut muuttamaan sinne. Ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää.
Hän haluaisi, että poikakultansa ja meidän lapset on lähellä. Kerran suunnitteli ääneen, että meille olisi myynnissä hyvä tontti rakentaa oma talo ihan heidän lähellä. Minä tai mieheni ei olla rakentajia. Sanoin anopille, että a. meillä ei tule olemaan ikinä varaa rakennuttaa omakotitaloa ja b. se tontti sijaitsee ihan väärällä paikkakunnalla.
Jos anoppia niin kiinnostaa olla jatkuvasti meidän seurassa, niin ainahan tänne meidän paikkakunnalle voi muuttaa.
Minulle appi soitti, että mieheni (DI) pitää tulla yrittäjiksi heidän kanssaan Mikkeliin. Hänellä hyvä työpaikka täällä Helsingissä. Samaten minun olisi pitänyt vain lähteä kotikaupungistani suit sait, jättää sukulaiset ja ystävät ja menestyvä oma yritys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
277 jatkaa, että meilläkin minun omistamani auto on aina "Herpertin auto". Kyseessä perheemme ainoa auto. Se on ihan koomista. Nykyään korjaan joka kerta, että auto on minun eikä Herpertin. :D Kun appiväki kerran vuodessa tai kahdessa vaivautuu käymään meillä, he lähtevät aina käymään Herpertillä, minun nimeäni ei vahingossakaan mainita.
Täällä yksi, joka myös ”loisii” miehensä siivellä. Ainakin, jos anopilta kysytään. Vaihdoin äskettäin autoa, anoppi ihmetteli, että miten ”Simo” on mennyt rahaa mun autoon tuhlaamaan, kun edellinen vielä starttaa. Ihan omilla rahoilla sen ostin, mies toki oli mukana konsultoimassa, kun ymmärtää autoista enemmän kuin minä. Mulla ei anopin maailmassa ole myöskään nimeä, olen ”Simon emäntä”.
Me saatiin jopa häälahja pelkästään miehen nimellä... ja anoppi etsii lehdistä mulle työpaikkailmoituksia - olen oman alan vakituisessa työssä, akateeminen. Kälyt molemmat työttömiä...
Mulle anoppi suositteli lähihoitajaopintoja, kun mulla ei ole kunnollista työpaikkaa. Olen it-alalla pienehkössä firmassa, josta anoppi ei ole ikinä kuullutkaan. Lisäksi naiset eivät ole soveliaita tekniselle alalle.
Minulle taas anoppi lähettelee tekstiviestejä ja jopa kännykkään kuvia, jos on minun alan työpaikkoja heidän paikkakunnalla. Olen sanonut monta kertaa, että en ole kiinnostunut muuttamaan sinne. Ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää.
Hän haluaisi, että poikakultansa ja meidän lapset on lähellä. Kerran suunnitteli ääneen, että meille olisi myynnissä hyvä tontti rakentaa oma talo ihan heidän lähellä. Minä tai mieheni ei olla rakentajia. Sanoin anopille, että a. meillä ei tule olemaan ikinä varaa rakennuttaa omakotitaloa ja b. se tontti sijaitsee ihan väärällä paikkakunnalla.
Jos anoppia niin kiinnostaa olla jatkuvasti meidän seurassa, niin ainahan tänne meidän paikkakunnalle voi muuttaa.
No meillä se mummo muutti melkein viereen, koska haluaa että teinit käy hänen luonaan enemmän. No, en minä nyt vaan enää teinejä saa sinne mummolaan joka päivä askartelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kauhealta kuulostaa. Etenkin tuo matonpesupäivä, luoja! Että koko suvun matot yhdessä pestään. Onneksi olen oppinut sanomaan sanan EI. Kiitos, mutta pesen mattoni itse. Kiitos, kutsusta, mutta en halua sotkeutua kenenkään huonekalujen jakoon. Kiitos, mutta tänä vuonna vietetään joulu kotona. Kiitos, valmiiksi lämmitetty rantasauna. Voin tuoda pari siideriä tullessa, tuonko teillekin? Ja mies tietää, että meille ei tule yhtään laitetta tai huonekalua, jota en ole mukana valitsemassa. Se on ihan sinusta kiinni, ei kenestäkään muusta.
Joku vielä ajattelee terveesti tekemättä näistä niin kauheita ongelmia!
Ihmissuhteista ei kannata tehdä peliä tai mitään kiitollisuudenveloilla pelaavaa mafiakuviota. Kanssakäymistä sen verran mitä haluaa ja mikä tuntuu itsestä hyvältä. Ja yhdessä osoitteessa asuvat ovat perusyksikkö joka huomioidaan ensin, sitten muut. Tolleen ei tule stressiä.
Tietty jos haluaa sitä kudelmaa ylläpitää niin itsehän siinä verkossa sitten rimpuilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.
Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä. Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.
Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan. Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.
Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.
Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?
Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.
Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?
Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?
Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".
Missä siinä se JOUSTO on?
Onhan siinä Ap:lla ihan samat my way tai highway. Hän saa tasan tarkkaan päättää omasta osuudestaan. Vai pitäisikö hänen siis saada päättää miehenkin puolesta? Vai peräti koko suvun puolesta? Se, että kysytään saunomaan, ei edes vaadi mitään joustoa. Se on vain ehdotus. Mies tykkää siitä ja menee saunomaan. Ap menee tai ei mene. Missä kohtaa tässä tarvitaan joustoa? Onko kyse siis siitä, että Ap ei haluaisi miehetkään menevän ja kokee että saunapyynnöt on häneltä jotain pois? Vai miten tässä pitäisi joustaa? Jättää kutsumatta saunaan?
Ei ole sama.
Ap saa vain olla joko yksin tai totella. Koska häntähän ei edes varoiteta ennakkoon, jotta hän voisi sitten samaan aikaan tehdä jonkun muun kanssa jotain.
Jos kerran kyse on yhteisöllisestä _yhteisestä_ tekemisestä, siinä saa _kaikki_ olla sanomassa ja päättämässä mitä se on, miten tehdään, missä, koskan jne. Se on sitä joustamista ja erilaisuuden sietämistä.
Saahan ap halutessaan esittää kutsuja suvulle ja osallistua ihan vaan avaamalla suunsa. Mutta hänhän ei halua osallistua! Pitääkö sen tarkoittaa sitä, ettei mieskään osallistu?
Sitä en tajua ollenkaan, että joku ennakkovaroitus pitäisi antaa. Miten hän ei voi tehdä jonkun muun kanssa, tai itsekseen, jotain, jos mies lähtee saunomaan? Ja siis jos ei voi tehdä mitään ilman miestä, eikö kyse ole Ap:n ja miehen keskinäisistä väleistä, eikä siitä, että joku kutsuu saunomaan? Eikö hänen pitäisi nimenomaan miehen kanssa käydä se keskustelu, että kokee jäävänsä yksin jos ei tottele (en tosin mistään saanut kuvaa, että häntä käskettäisiin tekemään yhtään mitään).
Idiootti. Jos ap tietää esim sunnuntaina, että mies menee saunomaan torstaina, hänellä on aikaa miettiä itselleen tekemistä ja kutsua joku muukin tekemään kanssaan jotain.
Jos hän kuulee torstaina kello 18, että mies meneekin saunomaan 18.30, mistä hän siihen hätään sitten itselleen jonkin suunnitelman ja seuraa rykäisee? Onko se asiallista käytöstä sitten omia ystäviä kohtaan? Tai omia sukulaisia?
Ja ei kai kukaan nyt vielä tuon sukulaisten pakkohääräämisen lisäksi niitä sukulaisia vielä halua kutsua jonnekin? Kun jo muutenkin ovat tunkemassa ovista ja ikkunoista?
Onko tälläisiä ihmisiä olemassa jotka eivät pärjää ilman puolisoa muutamaa tuntia? :o
En ainakaan itse ole törmännyt muualla kuin av:lla. :D Mun mies käy perheensä kanssa saunomassa kerran tai kaksi viikossa, ei ole tullut mieleenkään että mun pitäis aina kutsua tänne joku siksi aikaa tai järjestää itselleni varta vasten jotain ohjelmaa. Mä voin olla kotona ihan normaalisti.
/1
Eihän kyse ole siitä ettei pärjää vaan siitä, että se ap miehineen päivystää sen miehen suvun oikkuja eikä kykene elämään omaa elämää koskaan koska se perheen elämä pyörii suvun tahdon ympärillä.
Ap istuu kotona ja pelkää koska anoppi soittaa ja pyytää saunomaan :,D
Ei vaan miehen suku hyppyyttää miestä jolloin perheen oma elämä menee koko ajan sekaisin eikä mitään rauhaa ole tai mitään ei voi suunnitella.
Siis ihan oikeasti, aseellako anoppi uhkaa että saunaan on tultava? :D Jos mies haluaa saunoa niin ei kai anoppia voi syyttää.
Tuntuu muutenkin ihan utopistiselta, että osan mielestä on normaalia elää sekunnilleen (vaimon suunnitelmien mukaan) aikataulutettua elämää, jossa "mitään ei voi suunnitella" kun välillä tulee saunakutsu.
Vähän ahdistaa, enemmän huvittaa. :D
/1
Kun lapsi kasvatetaan tuollaiseen sairaaseen symbioosiin, hänellä voi mennä vuosia että hän edes tajuaa kuvion sairaaksi ja vuosia irrota siitä.
Niin, mikä sitten kenenkin mielestä on sairasta. Itse pidän luonnottomana suvusta ja läheisistä eristäytymistä vaimon ahdistuneisuuden vuoksi. Ihminen on sosiaalinen laumaeläin joka kiintyy läheisiinsä. Ilmeisesti joidenkin naisten mielestä mies ei saa kiintyä kuin vaimoonsa, jonka sana on laki.
Kuten sanottua, taidan elää väärässä kulttuurissa. :D
/1
Sanoit että sinä pidät. Muut eivät. He eivät velvoita sinua tekemään tavallaan, etkä sinä muuta muita. Makuasia, miksi tosta kiistelemään koska mikään ei sillä muutu?
Vierailija kirjoitti:
Jos ei miniää huvita,niin pysyypi sitten poissa.Katsotaanhan ,kauanko liittonne kestää jos pitää olla partaharallaan vastaan.Läheiset ihmiset ovat tuki ja turva,älä väheksy,vaan sopeudu,tavalla tai toisella.On oma asiasi oppia sanomaan EI,jollei passaa.Älä muita syyttele!!!
Juuri noin. Anoppi voi kysyä miniältä että tarviiko se apua vai ei. Jos päätös on ei, niin mennä sitten tukineen ja turvineen jonnekin muualla kauniisti kiittäen.
Liitto kestää paremmin jos anoppi on kasvattanut pojastaan itsenäisen eikä mitään äidin talutusnuorassa olevaa vässykkää.
Sekö siinä on ongelmana, että pelkäät jonkun vaihtavan sun kasvattamasi pikkupojan oikeaan mieheen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.
Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä. Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.
Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan. Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.
Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.
Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?
Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.
Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?
Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?
Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".
Missä siinä se JOUSTO on?
Onhan siinä Ap:lla ihan samat my way tai highway. Hän saa tasan tarkkaan päättää omasta osuudestaan. Vai pitäisikö hänen siis saada päättää miehenkin puolesta? Vai peräti koko suvun puolesta? Se, että kysytään saunomaan, ei edes vaadi mitään joustoa. Se on vain ehdotus. Mies tykkää siitä ja menee saunomaan. Ap menee tai ei mene. Missä kohtaa tässä tarvitaan joustoa? Onko kyse siis siitä, että Ap ei haluaisi miehetkään menevän ja kokee että saunapyynnöt on häneltä jotain pois? Vai miten tässä pitäisi joustaa? Jättää kutsumatta saunaan?
Ei ole sama.
Ap saa vain olla joko yksin tai totella. Koska häntähän ei edes varoiteta ennakkoon, jotta hän voisi sitten samaan aikaan tehdä jonkun muun kanssa jotain.
Jos kerran kyse on yhteisöllisestä _yhteisestä_ tekemisestä, siinä saa _kaikki_ olla sanomassa ja päättämässä mitä se on, miten tehdään, missä, koskan jne. Se on sitä joustamista ja erilaisuuden sietämistä.
Saahan ap halutessaan esittää kutsuja suvulle ja osallistua ihan vaan avaamalla suunsa. Mutta hänhän ei halua osallistua! Pitääkö sen tarkoittaa sitä, ettei mieskään osallistu?
Sitä en tajua ollenkaan, että joku ennakkovaroitus pitäisi antaa. Miten hän ei voi tehdä jonkun muun kanssa, tai itsekseen, jotain, jos mies lähtee saunomaan? Ja siis jos ei voi tehdä mitään ilman miestä, eikö kyse ole Ap:n ja miehen keskinäisistä väleistä, eikä siitä, että joku kutsuu saunomaan? Eikö hänen pitäisi nimenomaan miehen kanssa käydä se keskustelu, että kokee jäävänsä yksin jos ei tottele (en tosin mistään saanut kuvaa, että häntä käskettäisiin tekemään yhtään mitään).
Idiootti. Jos ap tietää esim sunnuntaina, että mies menee saunomaan torstaina, hänellä on aikaa miettiä itselleen tekemistä ja kutsua joku muukin tekemään kanssaan jotain.
Jos hän kuulee torstaina kello 18, että mies meneekin saunomaan 18.30, mistä hän siihen hätään sitten itselleen jonkin suunnitelman ja seuraa rykäisee? Onko se asiallista käytöstä sitten omia ystäviä kohtaan? Tai omia sukulaisia?
Ja ei kai kukaan nyt vielä tuon sukulaisten pakkohääräämisen lisäksi niitä sukulaisia vielä halua kutsua jonnekin? Kun jo muutenkin ovat tunkemassa ovista ja ikkunoista?
Onko tälläisiä ihmisiä olemassa jotka eivät pärjää ilman puolisoa muutamaa tuntia? :o
En ainakaan itse ole törmännyt muualla kuin av:lla. :D Mun mies käy perheensä kanssa saunomassa kerran tai kaksi viikossa, ei ole tullut mieleenkään että mun pitäis aina kutsua tänne joku siksi aikaa tai järjestää itselleni varta vasten jotain ohjelmaa. Mä voin olla kotona ihan normaalisti.
/1
Eihän kyse ole siitä ettei pärjää vaan siitä, että se ap miehineen päivystää sen miehen suvun oikkuja eikä kykene elämään omaa elämää koskaan koska se perheen elämä pyörii suvun tahdon ympärillä.
Ap istuu kotona ja pelkää koska anoppi soittaa ja pyytää saunomaan :,D
Ei kai siinä mitään ongelmaa ole. Vain siinä, että jos ei voi kieltäytyä ilman valitusta.
Tuollaiset perheen asioihin puuttumiset pitää karsia heti. Harva vaan tajuaa sitä siinä tilanteessa kun anoppi ensimmäistä mattoa kantaa poikansa ja sen luntun kotiin. Silloin pitää nakata matto päättäväisesti pihalle. Ja mies perässä jos se ei hoida tuollasta asiaa. Niitä on parempiakin.
Itse olen mies ja tuollaisesta äidistä kärsinyt. Aikaa siitä on jo parikymmentä vuotta, mutta piti sanoa ihan suoraa ja aika vihaisestikin että meille ei tule mitään mitä me ei olla valittu. Rauhallisesti, mutta kuitenkin sanoilla ÄLÄ KOSKAAN OSTA MEILLE YHTÄÄN MITÄÄN. Pari vuotta sai sanoa ennen kuin uskoi. Suosittelen lämpimästi samaa.
Kovapäisiä rkeleitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aivan omalta suvultani.
Muutin alle tunnin ajomatkan päähän vanhempieni kotikunnasta ja yhtäkkiä äitini alkaa ilmoittelemaan että minähän olen tulossa sitten tänä viikonloppuna saunomaan ja yökylään yms. eikä todellakaan mitään kertaluontoisia silloin tällöin ilmoituksia vaan joka viikko... Ja tosiaan ilmoituksia, ei kyselyjä.
Ja asuntoni sisustus.... Äitini avautui päiväkausia "väärän kokoisista" valaisimistani ja kerran vanhempani (joilla silloin vielä typeryyttäni säilytin vara-avaintani, tästä on opittu) tulivat kotiini kun olin töissä ja mm. isä oli vienyt jotain koriste-esineitäni koska olivat hänestä liian rumia joten en varmasti halua niitä ja olivat tuoneet minulle uuden kodinkoneen jota en ollut pyytänyt... Ja pistivät siitä kyllä laskunkin minulle. Olivat vain niinkin vakaasti sitä mieltä, etten pärjää ilman.
Jäätävää kontrollointia ja "mitä vittua" meininkiä minkä alussa laitoin vanhuuden höperöyden piikkiin, mutta siinä vaiheessa kun äitini sekosi täysin koska pesin omat mattoni "väärin" ja jopa isäni kävi asunnossani viemässä liian rumia koriste-esineitä tuli tajuttua että ei jumalauta ei tämä ole normaalia.
On vain hankalaa alkaa vetämään rajoja kun moni hokee että vanhempien kanssa pitäisi viettää mahdollisimman paljon aikaa ennen kuin kuolevat vanhuuteen, mutta tällä menolla vanhempieni kuollessa tulen olemaan helpottunut ja se tuntuu hirveältä ajatukselta.
Muuhun sukuun on aika sujuvasti saanut väliä otettua, mutta vanhemmat on hankalat.
Nils kirjoitti:
Kuulostaa aivan omalta suvultani.
Muutin alle tunnin ajomatkan päähän vanhempieni kotikunnasta ja yhtäkkiä äitini alkaa ilmoittelemaan että minähän olen tulossa sitten tänä viikonloppuna saunomaan ja yökylään yms. eikä todellakaan mitään kertaluontoisia silloin tällöin ilmoituksia vaan joka viikko... Ja tosiaan ilmoituksia, ei kyselyjä.
Ja asuntoni sisustus.... Äitini avautui päiväkausia "väärän kokoisista" valaisimistani ja kerran vanhempani (joilla silloin vielä typeryyttäni säilytin vara-avaintani, tästä on opittu) tulivat kotiini kun olin töissä ja mm. isä oli vienyt jotain koriste-esineitäni koska olivat hänestä liian rumia joten en varmasti halua niitä ja olivat tuoneet minulle uuden kodinkoneen jota en ollut pyytänyt... Ja pistivät siitä kyllä laskunkin minulle. Olivat vain niinkin vakaasti sitä mieltä, etten pärjää ilman.
Jäätävää kontrollointia ja "mitä vittua" meininkiä minkä alussa laitoin vanhuuden höperöyden piikkiin, mutta siinä vaiheessa kun äitini sekosi täysin koska pesin omat mattoni "väärin" ja jopa isäni kävi asunnossani viemässä liian rumia koriste-esineitä tuli tajuttua että ei jumalauta ei tämä ole normaalia.
On vain hankalaa alkaa vetämään rajoja kun moni hokee että vanhempien kanssa pitäisi viettää mahdollisimman paljon aikaa ennen kuin kuolevat vanhuuteen, mutta tällä menolla vanhempieni kuollessa tulen olemaan helpottunut ja se tuntuu hirveältä ajatukselta.
Muuhun sukuun on aika sujuvasti saanut väliä otettua, mutta vanhemmat on hankalat.
Olin kerran 40 asteen kuumeessa ja siskoni tunki väkisin "auttamaan". Havahduin makkaristani siihen kun hän siirtelee painavia huonekaluja olohuoneessa ja kulkee edestakaisin pitkin asuntoa siirrellen koriste-esineitä jne. Oli tuonut jopa jotain ihmeellisiä värjättyjä kukkia ja etsiskeli niille paikkoja jne. Omituinen hurmioitunut ilme naamalla kun pääsi kerrankin hääräämään estoitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei exälle vieraan suvun perintökalut kuulukaan.
Mitä sitten? Ei aikuisen ihmisen vanhempien tarvitse tulla sekaantumaan tavaroiden jakamiseen eron jälkeen. Erotessaan pariskunnalla on oikeus sopia keskenään, miten tavarat jaetaan. Tästä vaan nähdään, että se nainen teki ainoan oikean ratkaisun, otti ja erosi.
Vierailija kirjoitti:
Ja vanhemmat ovat perhettä, halusit tai et. Vai onko mulle unohdettu kertoa, että olis pitäny poismuuton yhteydessä alkaa viittaamaan vanhempiini sukulaisina, ei missään nimessä äitinä ja isänä. :D
Vain av-jutut.
/1
Ihmettelen myös tätä palstan "kutistettua" ydinperheajattelua. Enkä puhu tässä ap:n tilanteesta vaan kommenteista yleisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vanhemmat ovat perhettä, halusit tai et. Vai onko mulle unohdettu kertoa, että olis pitäny poismuuton yhteydessä alkaa viittaamaan vanhempiini sukulaisina, ei missään nimessä äitinä ja isänä. :D
Vain av-jutut.
/1
Ihmettelen myös tätä palstan "kutistettua" ydinperheajattelua. Enkä puhu tässä ap:n tilanteesta vaan kommenteista yleisesti
Mikä on kutistettu ydinperhe?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vanhemmat ovat perhettä, halusit tai et. Vai onko mulle unohdettu kertoa, että olis pitäny poismuuton yhteydessä alkaa viittaamaan vanhempiini sukulaisina, ei missään nimessä äitinä ja isänä. :D
Vain av-jutut.
/1
Ihmettelen myös tätä palstan "kutistettua" ydinperheajattelua. Enkä puhu tässä ap:n tilanteesta vaan kommenteista yleisesti
No vaikka olisit itse rajaton, kyllä sinun pitää ymmärtää, että kaikki eivät ole. Tai että vaikka teidän suvussanne kaikki olisivat juntteja, kaikki eivät ole.
Rajat ja käytöstavat ja sivistys on ne keinot, joilla ihmiset tulee keskenään toimeen. Riitti sulla tähän ymmärrys tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.
Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä. Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.
Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan. Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.
Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.
Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?
Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.
Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?
Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?
Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".
Missä siinä se JOUSTO on?
Onhan siinä Ap:lla ihan samat my way tai highway. Hän saa tasan tarkkaan päättää omasta osuudestaan. Vai pitäisikö hänen siis saada päättää miehenkin puolesta? Vai peräti koko suvun puolesta? Se, että kysytään saunomaan, ei edes vaadi mitään joustoa. Se on vain ehdotus. Mies tykkää siitä ja menee saunomaan. Ap menee tai ei mene. Missä kohtaa tässä tarvitaan joustoa? Onko kyse siis siitä, että Ap ei haluaisi miehetkään menevän ja kokee että saunapyynnöt on häneltä jotain pois? Vai miten tässä pitäisi joustaa? Jättää kutsumatta saunaan?
Ei ole sama.
Ap saa vain olla joko yksin tai totella. Koska häntähän ei edes varoiteta ennakkoon, jotta hän voisi sitten samaan aikaan tehdä jonkun muun kanssa jotain.
Jos kerran kyse on yhteisöllisestä _yhteisestä_ tekemisestä, siinä saa _kaikki_ olla sanomassa ja päättämässä mitä se on, miten tehdään, missä, koskan jne. Se on sitä joustamista ja erilaisuuden sietämistä.
Saahan ap halutessaan esittää kutsuja suvulle ja osallistua ihan vaan avaamalla suunsa. Mutta hänhän ei halua osallistua! Pitääkö sen tarkoittaa sitä, ettei mieskään osallistu?
Sitä en tajua ollenkaan, että joku ennakkovaroitus pitäisi antaa. Miten hän ei voi tehdä jonkun muun kanssa, tai itsekseen, jotain, jos mies lähtee saunomaan? Ja siis jos ei voi tehdä mitään ilman miestä, eikö kyse ole Ap:n ja miehen keskinäisistä väleistä, eikä siitä, että joku kutsuu saunomaan? Eikö hänen pitäisi nimenomaan miehen kanssa käydä se keskustelu, että kokee jäävänsä yksin jos ei tottele (en tosin mistään saanut kuvaa, että häntä käskettäisiin tekemään yhtään mitään).
Idiootti. Jos ap tietää esim sunnuntaina, että mies menee saunomaan torstaina, hänellä on aikaa miettiä itselleen tekemistä ja kutsua joku muukin tekemään kanssaan jotain.
Jos hän kuulee torstaina kello 18, että mies meneekin saunomaan 18.30, mistä hän siihen hätään sitten itselleen jonkin suunnitelman ja seuraa rykäisee? Onko se asiallista käytöstä sitten omia ystäviä kohtaan? Tai omia sukulaisia?
Ja ei kai kukaan nyt vielä tuon sukulaisten pakkohääräämisen lisäksi niitä sukulaisia vielä halua kutsua jonnekin? Kun jo muutenkin ovat tunkemassa ovista ja ikkunoista?
Onko tälläisiä ihmisiä olemassa jotka eivät pärjää ilman puolisoa muutamaa tuntia? :o
En ainakaan itse ole törmännyt muualla kuin av:lla. :D Mun mies käy perheensä kanssa saunomassa kerran tai kaksi viikossa, ei ole tullut mieleenkään että mun pitäis aina kutsua tänne joku siksi aikaa tai järjestää itselleni varta vasten jotain ohjelmaa. Mä voin olla kotona ihan normaalisti.
/1
No johan on paksua tarinaa. Siis montako miestä sinulla on???? Ekalla sivulla kerrot, että mies ei ole läheinen oman sukunsa ja perheensä kanssa, niin siksi siitä on niin kiva, kun voi hengata sinun perheesi kanssa. Ja nyt sinun miehesi käykin saunomassa perheensä kanssa kerran tai kahdesti viikossa. Siis sen sinun perheesi kanssa vai onko sinulla useampikin mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kuulostaa ihanalta. Toivon, että välini perheeseeni ja sukuuni pysyvät tuollaisina loppuun asti.
Niin. Kyse onkin siitä että haluaako se sun puolisosi elää tuolla lailla.
Jos ei halua, niin tietää kyllä missä ovi on. :) On alusta asti tiennyt kupletin juonen.
Hyvin on sulautunut sukuun, ja on sanonut että harmittaa kun hänen sukunsa ei koskaan ole ollut läheinen. Sukujuhlatkin pelkkää tervanjuontia ja kiusallista pönötystä.
/1
Harmi. Ettei miehesi suku ole koskaan ollut läheinen. Olen pahoillani, että miehesi joutuu käymään saunomassa heidän kanssaan kerran tai kahdesti viikossa, kuten myöhemmin ketjussa kerrot. Mahtaa olla tervanjuontia se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.
Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä. Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.
Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan. Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.
Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.
Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?
Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.
Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?
Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?
Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".
Missä siinä se JOUSTO on?
Onhan siinä Ap:lla ihan samat my way tai highway. Hän saa tasan tarkkaan päättää omasta osuudestaan. Vai pitäisikö hänen siis saada päättää miehenkin puolesta? Vai peräti koko suvun puolesta? Se, että kysytään saunomaan, ei edes vaadi mitään joustoa. Se on vain ehdotus. Mies tykkää siitä ja menee saunomaan. Ap menee tai ei mene. Missä kohtaa tässä tarvitaan joustoa? Onko kyse siis siitä, että Ap ei haluaisi miehetkään menevän ja kokee että saunapyynnöt on häneltä jotain pois? Vai miten tässä pitäisi joustaa? Jättää kutsumatta saunaan?
Ei ole sama.
Ap saa vain olla joko yksin tai totella. Koska häntähän ei edes varoiteta ennakkoon, jotta hän voisi sitten samaan aikaan tehdä jonkun muun kanssa jotain.
Jos kerran kyse on yhteisöllisestä _yhteisestä_ tekemisestä, siinä saa _kaikki_ olla sanomassa ja päättämässä mitä se on, miten tehdään, missä, koskan jne. Se on sitä joustamista ja erilaisuuden sietämistä.
Saahan ap halutessaan esittää kutsuja suvulle ja osallistua ihan vaan avaamalla suunsa. Mutta hänhän ei halua osallistua! Pitääkö sen tarkoittaa sitä, ettei mieskään osallistu?
Sitä en tajua ollenkaan, että joku ennakkovaroitus pitäisi antaa. Miten hän ei voi tehdä jonkun muun kanssa, tai itsekseen, jotain, jos mies lähtee saunomaan? Ja siis jos ei voi tehdä mitään ilman miestä, eikö kyse ole Ap:n ja miehen keskinäisistä väleistä, eikä siitä, että joku kutsuu saunomaan? Eikö hänen pitäisi nimenomaan miehen kanssa käydä se keskustelu, että kokee jäävänsä yksin jos ei tottele (en tosin mistään saanut kuvaa, että häntä käskettäisiin tekemään yhtään mitään).
Idiootti. Jos ap tietää esim sunnuntaina, että mies menee saunomaan torstaina, hänellä on aikaa miettiä itselleen tekemistä ja kutsua joku muukin tekemään kanssaan jotain.
Jos hän kuulee torstaina kello 18, että mies meneekin saunomaan 18.30, mistä hän siihen hätään sitten itselleen jonkin suunnitelman ja seuraa rykäisee? Onko se asiallista käytöstä sitten omia ystäviä kohtaan? Tai omia sukulaisia?
Ja ei kai kukaan nyt vielä tuon sukulaisten pakkohääräämisen lisäksi niitä sukulaisia vielä halua kutsua jonnekin? Kun jo muutenkin ovat tunkemassa ovista ja ikkunoista?
Onko tälläisiä ihmisiä olemassa jotka eivät pärjää ilman puolisoa muutamaa tuntia? :o
En ainakaan itse ole törmännyt muualla kuin av:lla. :D Mun mies käy perheensä kanssa saunomassa kerran tai kaksi viikossa, ei ole tullut mieleenkään että mun pitäis aina kutsua tänne joku siksi aikaa tai järjestää itselleni varta vasten jotain ohjelmaa. Mä voin olla kotona ihan normaalisti.
/1
Eihän kyse ole siitä ettei pärjää vaan siitä, että se ap miehineen päivystää sen miehen suvun oikkuja eikä kykene elämään omaa elämää koskaan koska se perheen elämä pyörii suvun tahdon ympärillä.
Ap istuu kotona ja pelkää koska anoppi soittaa ja pyytää saunomaan :,D
Ei vaan miehen suku hyppyyttää miestä jolloin perheen oma elämä menee koko ajan sekaisin eikä mitään rauhaa ole tai mitään ei voi suunnitella.
Siis ihan oikeasti, aseellako anoppi uhkaa että saunaan on tultava? :D Jos mies haluaa saunoa niin ei kai anoppia voi syyttää.
Tuntuu muutenkin ihan utopistiselta, että osan mielestä on normaalia elää sekunnilleen (vaimon suunnitelmien mukaan) aikataulutettua elämää, jossa "mitään ei voi suunnitella" kun välillä tulee saunakutsu.
Vähän ahdistaa, enemmän huvittaa. :D
/1
Kun lapsi kasvatetaan tuollaiseen sairaaseen symbioosiin, hänellä voi mennä vuosia että hän edes tajuaa kuvion sairaaksi ja vuosia irrota siitä.
Niin, mikä sitten kenenkin mielestä on sairasta. Itse pidän luonnottomana suvusta ja läheisistä eristäytymistä vaimon ahdistuneisuuden vuoksi. Ihminen on sosiaalinen laumaeläin joka kiintyy läheisiinsä. Ilmeisesti joidenkin naisten mielestä mies ei saa kiintyä kuin vaimoonsa, jonka sana on laki.
Kuten sanottua, taidan elää väärässä kulttuurissa. :D
/1
Sanoit että sinä pidät. Muut eivät. He eivät velvoita sinua tekemään tavallaan, etkä sinä muuta muita. Makuasia, miksi tosta kiistelemään koska mikään ei sillä muutu?
Niinpä. :) Kukin toimikoon tavallaan. Älkää kuitenkaan painostako miehiänne toimimaan samoin kuin te. Kaikki eivät katkaise välejään perheeseen parisuhteen vuoksi.
/1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.
Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä. Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.
Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan. Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.
Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.
Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?
Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.
Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?
Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?
Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".
Missä siinä se JOUSTO on?
Onhan siinä Ap:lla ihan samat my way tai highway. Hän saa tasan tarkkaan päättää omasta osuudestaan. Vai pitäisikö hänen siis saada päättää miehenkin puolesta? Vai peräti koko suvun puolesta? Se, että kysytään saunomaan, ei edes vaadi mitään joustoa. Se on vain ehdotus. Mies tykkää siitä ja menee saunomaan. Ap menee tai ei mene. Missä kohtaa tässä tarvitaan joustoa? Onko kyse siis siitä, että Ap ei haluaisi miehetkään menevän ja kokee että saunapyynnöt on häneltä jotain pois? Vai miten tässä pitäisi joustaa? Jättää kutsumatta saunaan?
Ei ole sama.
Ap saa vain olla joko yksin tai totella. Koska häntähän ei edes varoiteta ennakkoon, jotta hän voisi sitten samaan aikaan tehdä jonkun muun kanssa jotain.
Jos kerran kyse on yhteisöllisestä _yhteisestä_ tekemisestä, siinä saa _kaikki_ olla sanomassa ja päättämässä mitä se on, miten tehdään, missä, koskan jne. Se on sitä joustamista ja erilaisuuden sietämistä.
Saahan ap halutessaan esittää kutsuja suvulle ja osallistua ihan vaan avaamalla suunsa. Mutta hänhän ei halua osallistua! Pitääkö sen tarkoittaa sitä, ettei mieskään osallistu?
Sitä en tajua ollenkaan, että joku ennakkovaroitus pitäisi antaa. Miten hän ei voi tehdä jonkun muun kanssa, tai itsekseen, jotain, jos mies lähtee saunomaan? Ja siis jos ei voi tehdä mitään ilman miestä, eikö kyse ole Ap:n ja miehen keskinäisistä väleistä, eikä siitä, että joku kutsuu saunomaan? Eikö hänen pitäisi nimenomaan miehen kanssa käydä se keskustelu, että kokee jäävänsä yksin jos ei tottele (en tosin mistään saanut kuvaa, että häntä käskettäisiin tekemään yhtään mitään).
Idiootti. Jos ap tietää esim sunnuntaina, että mies menee saunomaan torstaina, hänellä on aikaa miettiä itselleen tekemistä ja kutsua joku muukin tekemään kanssaan jotain.
Jos hän kuulee torstaina kello 18, että mies meneekin saunomaan 18.30, mistä hän siihen hätään sitten itselleen jonkin suunnitelman ja seuraa rykäisee? Onko se asiallista käytöstä sitten omia ystäviä kohtaan? Tai omia sukulaisia?
Ja ei kai kukaan nyt vielä tuon sukulaisten pakkohääräämisen lisäksi niitä sukulaisia vielä halua kutsua jonnekin? Kun jo muutenkin ovat tunkemassa ovista ja ikkunoista?
Onko tälläisiä ihmisiä olemassa jotka eivät pärjää ilman puolisoa muutamaa tuntia? :o
En ainakaan itse ole törmännyt muualla kuin av:lla. :D Mun mies käy perheensä kanssa saunomassa kerran tai kaksi viikossa, ei ole tullut mieleenkään että mun pitäis aina kutsua tänne joku siksi aikaa tai järjestää itselleni varta vasten jotain ohjelmaa. Mä voin olla kotona ihan normaalisti.
/1
No johan on paksua tarinaa. Siis montako miestä sinulla on???? Ekalla sivulla kerrot, että mies ei ole läheinen oman sukunsa ja perheensä kanssa, niin siksi siitä on niin kiva, kun voi hengata sinun perheesi kanssa. Ja nyt sinun miehesi käykin saunomassa perheensä kanssa kerran tai kahdesti viikossa. Siis sen sinun perheesi kanssa vai onko sinulla useampikin mies?
Niin, isänsä, veljiensä ja mummunsa kanssa on läheinen. Heidän kanssaan saunoo. Muuta sukua, äitiään lukuunottamatta, näkee max. kerran vuodessa.
Minä olen läheinen koko äidin puolen suuren suvun kanssa, ja siitä mies on sanonut että olispa kiva jos ois tollasta.
/1
Alue: Aihe vapaa
Mulle anoppi suositteli lähihoitajaopintoja, kun mulla ei ole kunnollista työpaikkaa. Olen it-alalla pienehkössä firmassa, josta anoppi ei ole ikinä kuullutkaan. Lisäksi naiset eivät ole soveliaita tekniselle alalle.