Huoli ilmoitus jonka johdosta jouduttiin pyöritykseen

Kylläpä täällä lauma Kelan elättejä taas uhoaa. Hoitaisitte kakaranne paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Olen sote-alalla töissä ja voin sanoa näin nimettömänä että sossu mielellään ahdistelee ja ratsaa näitä kunnon perheitä typeristä huoli-ilmoituksista kun se on sossuille itselleen turvallista ja kivaa. Sen sijaan niihin oikeisiin tapauksiin ne välttelee puuttumista viimeiseen asti. Juuri kukaan sossu ei uskalla puuttua todelliseen kaltoinkohteluun narkkiperheessä, liivikerholaisten perheessä, rikollisen perheessä tai muussa vastaavassa. Sillä näissä on vaara joutua ITSE uhkailluksi, maalitetuksi, henkisen väkivallan kohteeksi.

Sossut välttelevät viimeiseen asti oikeisiin ongelmiin puuttumista ja mielummin näpertelevät näitä tukiverkottomia ja muita joilla ei oikeasti mitään ongelmaa olekaan.

Tavallaan ymmärrän heitä sillä tuo on inhimillistä. Jokainen valitsee kivat ja helpot työt vaikeita ja raskaita ennen.

Tämä. Jotkut huolikriteerit pitäisi saada jottei tavalliset perheet joudu kärsimään tuolla.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä lauma Kelan elättejä taas uhoaa. Hoitaisitte kakaranne paremmin.

Ketään ei kiinnosta sun surkeat häpeähiljentämisyritykset.

Olen sosiaalityöntekijä ja työkokemusta on lastensuojelusta. Oulun tilanteesta ei, mutta keskusteluissa sen tuntuu nousevan ongelmallisena työympäristönä myös osin ammattilaisten keskuudessa.

Prosessi menee niin, että joku ulkopuolinen taho tai vaikkapa perhe itse voi tehdä itsestään lastensuojeluilmoituksen ja tämä käynnistää lain mukaan palvelutarpeen arvion. Sen tulee olla valmis kolmessa kuukaudessa. Tämän jälkeen voidaan aloittaa kevyttä tukea sisältävä sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus. Tai sitten jos oikeasti on vakava huoli mennään lastensuojeluun. Omalla työpaikallani lastensuojeluun tarvitaan todellakin ihan tooodella vakava huoli. Sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus on vapaaehtoinen, lastensuojelu on sitten jo pakko. Jos jostakusta tulee kiusailmoituksia (omassa työssäni harvinaisia, mutta olemassaoleva ilmiö) voi olla että ihan puhelinsoitto riittää jos perheen tilanne on jo tarkastettu.

Perheellä on aina oikeus tilata perhepalvelujen ja lastensuojelun kirjaukset. Kotipaikkakunnan kirjaamosta ne saa. Hyvän hallinnon mukaista on, että jos soittaa esim. kunnan vaihteeseen niin sieltä neuvotaan mitä pitää tehdä. Sossut itse eivät voi näitä kirjauksia luovuttaa kun sitten olisimme syytteessä tietojen luvattomasta luovuttamisesta. Mutta tuota toista kautta ne saa. Aina. 

Eli: jos todella on palvelutarpeen arviointi kestänyt vuoden, niin se on täysin laiton tilanne. Kehottaisin ap:ta kysymään onko teillä joku asiakkuus ja tilaamaan kirjaukset. Lisäksi kehottaisin ottamaan yhteyttä sosiaaliasiamieheen, jollainen jokaisessa kunnassa on. Hänelle kun kertoo asian niin on hänen tehtävänsä selvittää puolestasi asiaa eteenpäin.

Lastensuojelun työ on todella raskasta, kiireistä ja kuormittavaa ja tuskallista sikäli, että ei ole palveluja (esim. lasten- ja nuortenpsykiatrisia palveluja) joihin ohjata ihmisiä toipumaan. Koen että kaikessa on säästetty ja sitten koko soppa lopulta kaatuu lastensuojeluun kun on monesti liian myöhäistä. Tämä yleisenä työn kuvauksena, se ei puolusta laittomuuksia. Sosiaalityö nimenomaan ei ole, eikä saa olla, mielivaltaista vaan virkamiesten on noudatettava lakia. 

Eli ota tilanteestasi selvä ap, se on oikeutesi.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä lauma Kelan elättejä taas uhoaa. Hoitaisitte kakaranne paremmin.

Ihan olen akateeminen ja tulot 80ke vuodessa. Sinä taidat itse olla se sossulokki.

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaalityöntekijä ja työkokemusta on lastensuojelusta. Oulun tilanteesta ei, mutta keskusteluissa sen tuntuu nousevan ongelmallisena työympäristönä myös osin ammattilaisten keskuudessa.

Prosessi menee niin, että joku ulkopuolinen taho tai vaikkapa perhe itse voi tehdä itsestään lastensuojeluilmoituksen ja tämä käynnistää lain mukaan palvelutarpeen arvion. Sen tulee olla valmis kolmessa kuukaudessa. Tämän jälkeen voidaan aloittaa kevyttä tukea sisältävä sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus. Tai sitten jos oikeasti on vakava huoli mennään lastensuojeluun. Omalla työpaikallani lastensuojeluun tarvitaan todellakin ihan tooodella vakava huoli. Sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus on vapaaehtoinen, lastensuojelu on sitten jo pakko. Jos jostakusta tulee kiusailmoituksia (omassa työssäni harvinaisia, mutta olemassaoleva ilmiö) voi olla että ihan puhelinsoitto riittää jos perheen tilanne on jo tarkastettu.

Perheellä on aina oikeus tilata perhepalvelujen ja lastensuojelun kirjaukset. Kotipaikkakunnan kirjaamosta ne saa. Hyvän hallinnon mukaista on, että jos soittaa esim. kunnan vaihteeseen niin sieltä neuvotaan mitä pitää tehdä. Sossut itse eivät voi näitä kirjauksia luovuttaa kun sitten olisimme syytteessä tietojen luvattomasta luovuttamisesta. Mutta tuota toista kautta ne saa. Aina. 

Eli: jos todella on palvelutarpeen arviointi kestänyt vuoden, niin se on täysin laiton tilanne. Kehottaisin ap:ta kysymään onko teillä joku asiakkuus ja tilaamaan kirjaukset. Lisäksi kehottaisin ottamaan yhteyttä sosiaaliasiamieheen, jollainen jokaisessa kunnassa on. Hänelle kun kertoo asian niin on hänen tehtävänsä selvittää puolestasi asiaa eteenpäin.

Lastensuojelun työ on todella raskasta, kiireistä ja kuormittavaa ja tuskallista sikäli, että ei ole palveluja (esim. lasten- ja nuortenpsykiatrisia palveluja) joihin ohjata ihmisiä toipumaan. Koen että kaikessa on säästetty ja sitten koko soppa lopulta kaatuu lastensuojeluun kun on monesti liian myöhäistä. Tämä yleisenä työn kuvauksena, se ei puolusta laittomuuksia. Sosiaalityö nimenomaan ei ole, eikä saa olla, mielivaltaista vaan virkamiesten on noudatettava lakia. 

Eli ota tilanteestasi selvä ap, se on oikeutesi.

Mitä sosiaalityöntekijä sanoo näistä neuvolantätien pölhöistö huoli-ilmoituksista kun ei ole tukiverkkoa?

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaalityöntekijä ja työkokemusta on lastensuojelusta. Oulun tilanteesta ei, mutta keskusteluissa sen tuntuu nousevan ongelmallisena työympäristönä myös osin ammattilaisten keskuudessa.

Prosessi menee niin, että joku ulkopuolinen taho tai vaikkapa perhe itse voi tehdä itsestään lastensuojeluilmoituksen ja tämä käynnistää lain mukaan palvelutarpeen arvion. Sen tulee olla valmis kolmessa kuukaudessa. Tämän jälkeen voidaan aloittaa kevyttä tukea sisältävä sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus. Tai sitten jos oikeasti on vakava huoli mennään lastensuojeluun. Omalla työpaikallani lastensuojeluun tarvitaan todellakin ihan tooodella vakava huoli. Sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus on vapaaehtoinen, lastensuojelu on sitten jo pakko. Jos jostakusta tulee kiusailmoituksia (omassa työssäni harvinaisia, mutta olemassaoleva ilmiö) voi olla että ihan puhelinsoitto riittää jos perheen tilanne on jo tarkastettu.

Perheellä on aina oikeus tilata perhepalvelujen ja lastensuojelun kirjaukset. Kotipaikkakunnan kirjaamosta ne saa. Hyvän hallinnon mukaista on, että jos soittaa esim. kunnan vaihteeseen niin sieltä neuvotaan mitä pitää tehdä. Sossut itse eivät voi näitä kirjauksia luovuttaa kun sitten olisimme syytteessä tietojen luvattomasta luovuttamisesta. Mutta tuota toista kautta ne saa. Aina. 

Eli: jos todella on palvelutarpeen arviointi kestänyt vuoden, niin se on täysin laiton tilanne. Kehottaisin ap:ta kysymään onko teillä joku asiakkuus ja tilaamaan kirjaukset. Lisäksi kehottaisin ottamaan yhteyttä sosiaaliasiamieheen, jollainen jokaisessa kunnassa on. Hänelle kun kertoo asian niin on hänen tehtävänsä selvittää puolestasi asiaa eteenpäin.

Lastensuojelun työ on todella raskasta, kiireistä ja kuormittavaa ja tuskallista sikäli, että ei ole palveluja (esim. lasten- ja nuortenpsykiatrisia palveluja) joihin ohjata ihmisiä toipumaan. Koen että kaikessa on säästetty ja sitten koko soppa lopulta kaatuu lastensuojeluun kun on monesti liian myöhäistä. Tämä yleisenä työn kuvauksena, se ei puolusta laittomuuksia. Sosiaalityö nimenomaan ei ole, eikä saa olla, mielivaltaista vaan virkamiesten on noudatettava lakia. 

Eli ota tilanteestasi selvä ap, se on oikeutesi.

Tuokaa tekin esiin juuri noita pointteja että mitä palveluja puuttuu jotta perheet ei kaikki tulisi lastensuojelulle. Tää nykyinen tilanne on järjetön.

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaalityöntekijä ja työkokemusta on lastensuojelusta. Oulun tilanteesta ei, mutta keskusteluissa sen tuntuu nousevan ongelmallisena työympäristönä myös osin ammattilaisten keskuudessa.

Prosessi menee niin, että joku ulkopuolinen taho tai vaikkapa perhe itse voi tehdä itsestään lastensuojeluilmoituksen ja tämä käynnistää lain mukaan palvelutarpeen arvion. Sen tulee olla valmis kolmessa kuukaudessa. Tämän jälkeen voidaan aloittaa kevyttä tukea sisältävä sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus. Tai sitten jos oikeasti on vakava huoli mennään lastensuojeluun. Omalla työpaikallani lastensuojeluun tarvitaan todellakin ihan tooodella vakava huoli. Sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus on vapaaehtoinen, lastensuojelu on sitten jo pakko. Jos jostakusta tulee kiusailmoituksia (omassa työssäni harvinaisia, mutta olemassaoleva ilmiö) voi olla että ihan puhelinsoitto riittää jos perheen tilanne on jo tarkastettu.

Perheellä on aina oikeus tilata perhepalvelujen ja lastensuojelun kirjaukset. Kotipaikkakunnan kirjaamosta ne saa. Hyvän hallinnon mukaista on, että jos soittaa esim. kunnan vaihteeseen niin sieltä neuvotaan mitä pitää tehdä. Sossut itse eivät voi näitä kirjauksia luovuttaa kun sitten olisimme syytteessä tietojen luvattomasta luovuttamisesta. Mutta tuota toista kautta ne saa. Aina. 

Eli: jos todella on palvelutarpeen arviointi kestänyt vuoden, niin se on täysin laiton tilanne. Kehottaisin ap:ta kysymään onko teillä joku asiakkuus ja tilaamaan kirjaukset. Lisäksi kehottaisin ottamaan yhteyttä sosiaaliasiamieheen, jollainen jokaisessa kunnassa on. Hänelle kun kertoo asian niin on hänen tehtävänsä selvittää puolestasi asiaa eteenpäin.

Lastensuojelun työ on todella raskasta, kiireistä ja kuormittavaa ja tuskallista sikäli, että ei ole palveluja (esim. lasten- ja nuortenpsykiatrisia palveluja) joihin ohjata ihmisiä toipumaan. Koen että kaikessa on säästetty ja sitten koko soppa lopulta kaatuu lastensuojeluun kun on monesti liian myöhäistä. Tämä yleisenä työn kuvauksena, se ei puolusta laittomuuksia. Sosiaalityö nimenomaan ei ole, eikä saa olla, mielivaltaista vaan virkamiesten on noudatettava lakia. 

Eli ota tilanteestasi selvä ap, se on oikeutesi.

Mitäs kun se lastensuojelu viis veisaa laista ja oikeuksista?

Jos lakia ei noudateta, kyseessä on virkarikos.

Sosiaalityöntekijä jatkaa. Neuvolan (samoin tarhan, koulun yms.) ilmoituksissa on laatueroja. Otamme huomioon sen, että kyseessä on terveyshuollon ammattilainen, meillä sossuilla on yhteiskuntatieteilijän koulutus niin katsomme asioita yleensä vähän eri vinkkelistä. Joskus terveydenhoitaja voi tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä yksittäisistä asioista. Meidän on otettava kaikki ilmoitukset lähtökohtaisesti vakavasti, mutta eivätpä useatkaan ilmoitukset johda yhtään mihinkään. Se mikä jäi sanomatta (mikä on tosiaan ihan keskeistä, sori unohduksesta) on se, että suurin osa ilmoituksista ei johda yhtään mihinkään asiakkuuteen. 

Ja kyllä ns. rakenteellinen sosiaalityö eli sen seikan takominen päättäjien päähän, että jossain systeemissä ei ole minkään maailman järkeä, kuuluu sossun hommaan. Se on sitten eri asia kuunteleeko kukaan (Ei :D). Kehotankin kaikkia kansalaisia äänestämään kunnallisvaaleissa ja olemaan tarkkana, että äänestätte teille tärkeistä asioista kiinnostunutta asiantuntevaa henkilöä. Parempi, että asioihin vaikutetaan ulkoapäin (vaaleilla) ja sisältäpäin (me ammattilaiset alalla kuin alalla järjestelmän sisällä).

Sitäkään ei ole kieltäminen että sosiaalityöntekijällä on lastensuojelussa (muilla kentillä huomattavasti vähemmän) on ihan hel-ve-tis-ti valtaa ja sen kanssa joko oppii tai ei opi olemaan hyvin varovainen ja harkitseva. Itselläni on onneksi sattunut tosi ammattimainen ja hätiköimätön työkokemus, että "ensin tutkitaan ja sitten tuskin hutkitaan"-mentaliteetti ja tiukka lakisääteisyyden vaatimus. Tiedän kyllä, että joka paikassa siihen ei pystytä. Mutta jos (ja kun) epäkohtia tulee, niistä kannattaa valittaa. Esim. sosiaaliasiamiehen nootti (on osunut itsellekin kohdille) tulee pomolle heti tietoon ja se käsitellään tosi nopsaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos lakia ei noudateta, kyseessä on virkarikos.

No sitten vedotaan resurssipulaan.

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö kukaan faktoja että voivatko oikeasti tehdä noin? Tulla noin vain käymään sopimatta? Itse varmaan sanoisin että nyt ei ehditä, ollaa juuri lähdössä sinne ja sinne, että en ole saanut mitään ilmoitusta että tulette käymään. Olen kuullut pelkästään tapauksista, että on ilmoitettu etukäteen milloin tulevat nii pahimmatkin sottapytyt ehtii siivota kämpän putipuhtaaksi ja laittaa pullot piiloon.

Tiedän erään tapauksen jossa perheen vanhemmat juovat melkein joka päivä. Eivät ole mitään örveltäjiä mutta kuitenkin. Sossut kävivät kylässä ja kysyivät että voisitteko juoda hieman vähemmän. Tottakai voidaan. Ei muuta. Ihan sama vaikka lasten koulunumerot laskevat kuin lehmän häntä, siinähän on vain lasten tulevaisuus vaakalaudalla...

Ls voi tulla milloin haluaa. Lakia saattavat tulla rikkoneeksi.

Mikä se semmoinen ”pahin sottapytty” on, joka saa asunnon putipuhtaaksi tuosta noin vaan, kun antaa muutaman päivän eteen?

Tietääkseni pahimpien sottapyttykerhon asunnot menevät remonttiin sitten kun sotat on kannettu ulos ja tämä ei ihan käden käänteessä käy elämänhallintataidottomilta vanhemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Jos lakia ei noudateta, kyseessä on virkarikos.

Mikä on sanktio virkarikoksesta ihan vaikka, jos lakiin kirjattu neuvontavelvollisuus on laiminlyöty ja sen pystyy osoittamaan.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee kantelu jos mielestäsi sinua kohdeltiin asiattomasti.

Tää on varmaan ainoa mahdollinen keino vaikuttaa että kaikki syyttöminä tai järjettömien syiden vuoksi noihin tutkintoihin joutuneet kantelevat. Kun niitä kanteluja alkaa kasaantua ne hiljalleen tajuavat että jossain on vikaa.

Tai sitten käy ilmi , että olisi pitänyt puuttua jo aiemmin. Kyllähän monet lapsiparat pääsisi paremmin elämänalkuun täysipäisten kasvattamina.

Kannattaa myöskin miettiä sitä omaa käytöstään. Paljonko olet verkottomuuttasi valittanut ja väsymystäsi ulissut?

Tuo viimeinen kysymys kiteyttääkin nykyisen meiningin hyvin. Vanhemana et saa edes puhua väsymyksestä tai muuten herää huoli.

Minä menin myöntämään että olen väsynyt. Nyt olen entistä väsyneempi koska mitään rauhaa ei heiltä saa, vaan perhetyöntekijä käy useamman kerran viikossa ja aina on palaveria, mikä ei ainakaan itseäni ole auttanut jaksamaan.

Ja sossu kerran vielä. Pohdin lähinnä sitä, että missä maailmassa yllätys/kyttäyskäynnit tuottavat mitään hyvää. Tarkoitushan olisi selvittää onko jotain ongelmaa ja sen jälkeen työskennellä yhdessä sen asian parantamiseksi. Sotkuisen kodin vuoksi ei ketään sijoiteta kotoa pois, vaan sitten tilaillaan raivaussiivouksia ja muita. Laki sanoo yksiselitteisesti, että lapsen paikka on kotona jos se mitenkään on mahdollista. 

Liikaa asiakkaita ja kiire johtaa kyllä varmasti tilanteisiin, joissa asiakkaalla on aika rajatusti vaikutusvaltaa tapaamisajoista päättämiseen. Mutta AINA niistä informoidaan. Jos ei ilmoitella niin kyseessä on esimerkiksi sosiaalipäivystys, joka tulee vaikkapa hätäkeskusilmoituksen perusteella. Ja silloin on monesti poliisikin mukana koska ei sitä ihan noin vaan sosiaalityöntekijä toisen kotiin mene. Se olisi myös aikamoinen työturvallisuusriski lähteä asiaa kartoittamatta kotikäynneille.

Edelleenkin: pyytäkää papereita ja pistäkää sosiaaliasiamies hommiin. Jos epäkohdat johtuvatkin kiireestä, niistä tulee tieto esimiehille. Ja ennenkaikkea esimiesten esimiesten esimiehille, jotka isoissa kaupungeissa tuntuvat istuvan rahamassien päällä.

Alkaa kuulostaa about samalta kuin se, että vankila on täynnä syyttömiä ihmisiä, joista kukaan ei ole tehnyt mitään ja valtiovalta vain ihan ilkeyksissään tai mistä lie syystä on ottanut heidät silmätikukseen.. ja aina joutuvat sinne vankilaan uudestaan, ihan ilman mitään perusteita.

Eikö jo kaikki tajua että neuvolassa ei saa puhua MISTÄÄN!! Ei uupumuksesta, ei parisuhdeongelmasta, ei väsymyksestä, ei tukiverkottomuusesta, ei varsinkaan ahdistuksesta tai masennuksesta.

Neuvola ei ole aikuisia varten. Aikuinen ei saa sieltä mitään apua. Sieltä ei saa edes kotiapua, minäkään en saanut tilanteessa jossa raaja murtui ja en voinut nostaa/kantaa kahta kotihoidossa olevaa lastani. Tukiverkkoja ei ole, isovanhemmat juoppoja, ja neuvola sanoi että se on vaan kysyttävä isovanhemmilta...

Neuvola = kyttäyslaitos jossa etsitään pienikin syy lasulle. Kerran täällä oli joku saanut lasun siitä että äiti oli nuutuneen ja nuhjuisen näköinen.

Vierailija kirjoitti:

Ja sossu kerran vielä. Pohdin lähinnä sitä, että missä maailmassa yllätys/kyttäyskäynnit tuottavat mitään hyvää. Tarkoitushan olisi selvittää onko jotain ongelmaa ja sen jälkeen työskennellä yhdessä sen asian parantamiseksi. Sotkuisen kodin vuoksi ei ketään sijoiteta kotoa pois, vaan sitten tilaillaan raivaussiivouksia ja muita. Laki sanoo yksiselitteisesti, että lapsen paikka on kotona jos se mitenkään on mahdollista. 

Liikaa asiakkaita ja kiire johtaa kyllä varmasti tilanteisiin, joissa asiakkaalla on aika rajatusti vaikutusvaltaa tapaamisajoista päättämiseen. Mutta AINA niistä informoidaan. Jos ei ilmoitella niin kyseessä on esimerkiksi sosiaalipäivystys, joka tulee vaikkapa hätäkeskusilmoituksen perusteella. Ja silloin on monesti poliisikin mukana koska ei sitä ihan noin vaan sosiaalityöntekijä toisen kotiin mene. Se olisi myös aikamoinen työturvallisuusriski lähteä asiaa kartoittamatta kotikäynneille.

Edelleenkin: pyytäkää papereita ja pistäkää sosiaaliasiamies hommiin. Jos epäkohdat johtuvatkin kiireestä, niistä tulee tieto esimiehille. Ja ennenkaikkea esimiesten esimiesten esimiehille, jotka isoissa kaupungeissa tuntuvat istuvan rahamassien päällä.

Sosiaaliasiamies on yhtä tyhjän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sossu kerran vielä. Pohdin lähinnä sitä, että missä maailmassa yllätys/kyttäyskäynnit tuottavat mitään hyvää. Tarkoitushan olisi selvittää onko jotain ongelmaa ja sen jälkeen työskennellä yhdessä sen asian parantamiseksi. Sotkuisen kodin vuoksi ei ketään sijoiteta kotoa pois, vaan sitten tilaillaan raivaussiivouksia ja muita. Laki sanoo yksiselitteisesti, että lapsen paikka on kotona jos se mitenkään on mahdollista. 

Liikaa asiakkaita ja kiire johtaa kyllä varmasti tilanteisiin, joissa asiakkaalla on aika rajatusti vaikutusvaltaa tapaamisajoista päättämiseen. Mutta AINA niistä informoidaan. Jos ei ilmoitella niin kyseessä on esimerkiksi sosiaalipäivystys, joka tulee vaikkapa hätäkeskusilmoituksen perusteella. Ja silloin on monesti poliisikin mukana koska ei sitä ihan noin vaan sosiaalityöntekijä toisen kotiin mene. Se olisi myös aikamoinen työturvallisuusriski lähteä asiaa kartoittamatta kotikäynneille.

Edelleenkin: pyytäkää papereita ja pistäkää sosiaaliasiamies hommiin. Jos epäkohdat johtuvatkin kiireestä, niistä tulee tieto esimiehille. Ja ennenkaikkea esimiesten esimiesten esimiehille, jotka isoissa kaupungeissa tuntuvat istuvan rahamassien päällä.

Sosiaaliasiamies on yhtä tyhjän kanssa.

Tuo on totta. Perheillä ei ole mitään _oikeita_ oikeusturvakeinoja.