Ystävästäni tuli kapeakatseinen idiootti lapsen saamisen jälkeen
Olen tuntenut ystäväni kymmenen vuotta. Hänen kanssaan on ollut mukava viettää aikaa ja jutut ovat käyneet hyvin yksiin. Ainoa ystävyyttä varjostava asia on ollut silloin tällöin kumpuava kateus ystäväni puolelta (esim. saamaani opiskelupaikkaan tai joihinkin ulkoisiin tekijöihin liittyviin juttuihin) , mutta hän on hyvin pystynyt sanoittamaan tunteitaan ja asiat eivät ole jääneet jäytämään välejämme. Koko tuntemisemme ajan tämä ystäväni on ollut saman miehen kanssa eikä sekään ole vaikuttanut hänen olemiseensa mitenkään. Kaikki kuitenkin muuttui sen jälkeen kun hän sai tältä vihkisormuksen sormeensa. Elämä alkoi pyöriä pelkän vaimouden ympärillä. Ja kaikki tämä toiminta vielä korostui sen jälkeen kun ystäväni alkoi odottaa heidän yhteistä lastaan ja täysin höperöksi homma meni sen jälkeen kun lapsi syntyi. Ystäväni ei ole enää mistään muusta kiinnostunut kuin vaimona olemisesta ja äitiydestä. On jopa vaihtanut instagramiinkin kuvauksen itsestään kuulumaan ainoastaan "mom and wife". Muuta ei taida olla jäljellä... Ymmärrän, että oma lapsi on tärkeintä maailmassa ja eka vuosi voi mennä vauvakuplassa, mutta tämä taapero täyttää tänä vuonna jo 2v ja ystäväni on edelleen tiukasti kuplassa. Muiden kuulumiset eivät kiinnosta yhtään ja kun häneltä utelee kuulumisia, alkaa hän puhua välikausihaalarien hinnoista. Kun yrittää keskustella jostain, hän keskeyttää ja ryhtyy kertomaan taaperosta tai vaimoudestaan. Lisäksi hän kauhistelee muunlaisia elämänvalintoja: joku aika sitten meillä tuli puheeksi minun sinkkuuteni ja kun sanoin, että viihdyn vallan hyvin yksin, hän lähes kirkui silmät lautasen kokoisina että "MITEN SÄ ET HALUA PARISUHDETTA? SÄHÄN OOT KOKO AJAN YKSINÄINEN?!" Selitin rauhallisesti että olen pitkässä parisuhteessa ja kihloissakin kyllä ollut, se ei ollut minun juttuni ja kaikki eivät välttämättä halua ja että minulla on hyvä näin. Tämä tieto kuitenkin järkytti häntä syvästi. Hänen elämänpiirinsä ja kiinnostuksenkohteensa tuntuvat rajoittuvan nykyään vain hääohjelmien katsomiseen, kavereiden polttareiden järjestelystä intoiluun ja Gugguu-merkkisistä vaatteista höpöttämiseen. Gugguu ja Metsola, niitä pitää olla. Myös vähän Tommy Hilfigeriä.
En ymmärrä mihin ystäväni on kadonnut. Muillakin ystävilläni on lapsia ja vauvakuplan helpotettua asiat ovat palanneet ns. normaalimpaa, mutta ystäväni vaikuttaa siltä kuin hänet olisi jotenkin riivattu.
Ja ei, en ole kateellinen ja katkera, ennen kuin joku ehtii siitä sanoa. Ystävyyden pitäisi olla vastavuoroista, mutta en saa ystävästäni mitään irti. Ei tunnu kovin kovin mieltä ylentävältä että kun vaikka itse hakee tukea suruunsa (toinen ystäväni kuoli hetki sitten) ja laittaa tälle äitiystävälleen viestiä niin sieltä ei kommentoida viestiini liittyen yhtään mitään, vaan saan kuvasarjan hänen taaperostaan ja sen tekemisistä.
Tiedän, että tämä aloitus nyt varmaan ärsyttää suurta osaa ihmisistä ja varsinkin äideistä ja haluankin painottaa, että tiedän, etteivät kaikki vaimot ja äiti-ihmiset käyttäydy näin. Mutta mikä ihme ystävääni on mennyt?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa samanlaiselta ihmiseltä kuin eräs entinen työkaverini. Kun elämä pyörii yhden ainoan asian ympärillä, niin mistään muusta ei saisi hänen kanssaan keskustella. Jos yrittää puhua muusta, niin hän kääntää asian aina omaan juttuunsa. Kotona hänellä on kymmenkunta hurttaa ja mistään muusta ei ikinä julkaise juttuja kuin niistä.
Nämä yhden asian ihmiset ovat todella rasittavia. Vaikka se heidän asiansa olisi itsellekin mieluinen, niin ei sitä yhtä ja samaa levyä jaksa loputtomiin kuunnella. Minä rakastan koiria ja menettäisin silti varmasti järkeni tuon ex-työkaverisi kanssa.
Hän voi olla uupunutkin, itselleni ainakin kävi äitiyden myötä niin, että keksittymiskyky aleni merkittävästi ja päässä pyöri vain se oma arki. Höpöttelin maanisesti omia juttujani, enkä oikein ollut edes läsnä. Niin voi oikeasti käydä jos on esimerkiksi paljon univelkaa, tai mahdollisuudet syventyä omiin ajatuksiinsa puuttuvat. Aivot menevät ylikierroksille levon puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on nyt niin tuohtuneita ja aggressiivisia kommentteja, että tuli pakosti mieleen, tunnistiko ap:n mammakaveri itsensä vai osuiko muuten vain samantyylisen ihmisen hermoon...
Höpö höpö, te ette vain kestä, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kuin te. Mistä me tiedämme sen apn ystävän mielipiteen. Hän voisi ehkä kirjoittaa apstä vastaavan tekstin.
Minä olen sinkku, osa ystävistäni on, eipä me olla sen kiinnostavampia kuin perheelliset ystävämme, kyllä ne puheenaiheet suodattuvat meidän kauttamne. Tylsiä ollaan. Ja tympiihän se joskus, kun näkee miten onnellinen voi ihminen perheestään olla.
Tämän ketjun perusteella iso osa meistä sinkuista on ikäviä, happamia ihmisiä sellaisia vanhojapiikoja asenteeltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on nyt niin tuohtuneita ja aggressiivisia kommentteja, että tuli pakosti mieleen, tunnistiko ap:n mammakaveri itsensä vai osuiko muuten vain samantyylisen ihmisen hermoon...
Höpö höpö, te ette vain kestä, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kuin te. Mistä me tiedämme sen apn ystävän mielipiteen. Hän voisi ehkä kirjoittaa apstä vastaavan tekstin.
Minä olen sinkku, osa ystävistäni on, eipä me olla sen kiinnostavampia kuin perheelliset ystävämme, kyllä ne puheenaiheet suodattuvat meidän kauttamne. Tylsiä ollaan. Ja tympiihän se joskus, kun näkee miten onnellinen voi ihminen perheestään olla.
Tämän ketjun perusteella iso osa meistä sinkuista on ikäviä, happamia ihmisiä sellaisia vanhojapiikoja asenteeltaan.
Miks tää aina menee siihen että sinkut vs. perheelliset ja kummat on kiinnostavampia ja parempia ihmisiä. Aloituksessa ei käsittääkseni ollut siitä kysymys, mutta jännästi keskustelussa on ajauduttu verissäpäin puolustamaan omia näkemyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on ap:n lisäksi vain muutama järjen omaava yksilö. Muut ovat ... noh....tiedätte kyllä. Huvittavia huutelijoita.
Juu, kaikki erimieltä olevat ovat ääliöitä! Me muut ollaan fiksuja!
Saatana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on ap:n lisäksi vain muutama järjen omaava yksilö. Muut ovat ... noh....tiedätte kyllä. Huvittavia huutelijoita.
Juu, kaikki erimieltä olevat ovat ääliöitä! Me muut ollaan fiksuja!
Saatana!
Tuolla kommentilla todistit ainakin oman lapsellisuutesi. 😂
Vierailija kirjoitti:
Mutta mikä ihme ystävääni on mennyt?.
Lapselliset nyt ovat lapsellisia.
Katso tilanne muutaman vuoden päästä, josko psykoosi on menny ohi.
Vierailija kirjoitti:
Sukka kirjoitti:
Minä jaksoin lukea ihan hyvin tämän tekstin, ehkä myös siksi koska olen pohtinut samaa asiaa, että mitä minulle tapahtuu sitten kun lapsen saan. Laskettu aika siis 4.3 eli ihan pian.
Olen siis hyvin tiiviistä kaveriporukasta se ensimmäinen joka saa lapsen ja kyllähän se vääjäämättä tuntuu menevän niin, että ne kaverit joilla ei ole lapsia, jäävät vähän ns ”taka-alalle”. Joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti.
Kaverisuhteet tuntuvat vaihtuvan vuosien varrella ja ystäväsi on huomannut että oma lapsi ja vaimona oleminen on se hänen ”juttunsa” mikä sitten tuo hänelle niin paljon sisältöä elämään, eikä se väärin ole.
Elämän tilanteenne ovat niin erinlaiset että ei välttämättä nyt vaan ajatukset ja muut kohtaa kertakaikkiaan ollenkaan, jolloin ei ehkä kannata mitään suuria odotella kaverisuhteelta vaan antaa mennä asiat omalla painollaan.
En tiedä saitko tästä mitään irti, mutta oli pakko tuoda esiin omat pohdinnat asian suhteen ja jokainen tekee miten tekee.
Kiitos asiallisesta vastauksesta! Sain kiinni näkemyksestäsi ja olet varmasti ihan oikeassakin.
Tsemppiä viimeisiin odotuspäiviin ja alkavaan vauva-arkeen!-ap
Kiitos, jännityksellä odotan :)
Toivon myös sinulle hyvää jatkoa, voin kuvitella miten voi turhauttaa kun tunnutte olleen todella hyviäkin ystäviä ennen, mutta life goes on ja paras lääke siihen voipi olla se että löytää itselleen sen ”jutun”. Mikä se ikinä onkaan :)
Vierailija kirjoitti:
Jollain ihmisillä vaan ei ole muuta sisältöä elämässään kuin perhe.
Se on kyllä ihan hyvä sisältö, ei siinä mitään vikaa. Jokainen tekee elämästään sellaista kuin haluaa ja panostaa asioihin mihin haluaa. Näköjään hänelle ei ystävät ole nyt kovin tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain ihmisillä vaan ei ole muuta sisältöä elämässään kuin perhe.
Onko tämä paha?
Ehkä se ei ole paha, mutta onhan sellainen ihminen hirveän tylsää seuraa. Elämänpiirin kavetessa ajattelukin kapenee. Tunnen tällaisen perhekeskeisen äiti-ihmisen ja tuntuu, ettei hän ole kehittynyt ihmisenä yhtään sen jälkeen, kun sai esikoisensa noin 25 vuotta sitten. Yhä, jos häneltä kysyy, mitä hänelle kuuluu, hän kertoo kotoa muuttaneiden lastensa kuulumiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain ihmisillä vaan ei ole muuta sisältöä elämässään kuin perhe.
Se on kyllä ihan hyvä sisältö, ei siinä mitään vikaa. Jokainen tekee elämästään sellaista kuin haluaa ja panostaa asioihin mihin haluaa. Näköjään hänelle ei ystävät ole nyt kovin tärkeitä.
Kyl se nyt on hyvä tietää että elämä on tuolla ulkona.
Mutta ymmärrettävää että tovi menee siinä rumpassa.
Jos teidän ystävyys on vaan sitten ohi. Eihän kaikki ystävyydet kestä ikuisesti. Uutta matoa koukkuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa samanlaiselta ihmiseltä kuin eräs entinen työkaverini. Kun elämä pyörii yhden ainoan asian ympärillä, niin mistään muusta ei saisi hänen kanssaan keskustella. Jos yrittää puhua muusta, niin hän kääntää asian aina omaan juttuunsa. Kotona hänellä on kymmenkunta hurttaa ja mistään muusta ei ikinä julkaise juttuja kuin niistä.
Nämä yhden asian ihmiset ovat todella rasittavia. Vaikka se heidän asiansa olisi itsellekin mieluinen, niin ei sitä yhtä ja samaa levyä jaksa loputtomiin kuunnella. Minä rakastan koiria ja menettäisin silti varmasti järkeni tuon ex-työkaverisi kanssa.
Kaiken lisäksi hänen työnsä liittyy hännänheiluttajiin, koirankasvattaja kun sattuu olemaan. Ei yhtä ainutta päivää ilman koirankuvaa, juttuja tulevista näyttelyistä, palkinnoista, koirien syntymäpäivistä yms. asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea aloitusta, mutta olet oikeassa.
Ei ihme, että ihmisten luetun ymmärtäminen ja lukutaito ovat nykyään heikoissa kantimissa kun tuon mittaista tekstiä ei jakseta lukea.
No, ap sanoo mm. että "olen parisuhteessa, mutta se ei ollut minun juttuni". Kaikkia tekstejä ei ole järkevää lukea.
Siis äitiys, lastenvaatteet ja koirat pääasiassa. Aivan painajaismainen ihminen, eiköhän ap:n olisi syytä lopettaa ystävyys kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea aloitusta, mutta olet oikeassa.
Ei ihme, että ihmisten luetun ymmärtäminen ja lukutaito ovat nykyään heikoissa kantimissa kun tuon mittaista tekstiä ei jakseta lukea.
No, ap sanoo mm. että "olen parisuhteessa, mutta se ei ollut minun juttuni". Kaikkia tekstejä ei ole järkevää lukea.
HUOH!!! LUE TARKEMMIN! "OLEN PITKÄSSÄ PARISUHTEESSA JA KIHLOISSAKIN OLLUT"
Tämä on juurikin se seikka mikä mättää. Ihmiset eivät osaa ja jaksa lukea.
Muistuttaa erästä ystävääni, Kun mummini kuoli ja kerroin tästä tekstiviestillä, tuli takaisin hehkutusta jostain merkkilastenvaatteiden alesta. Mihinkään ei lähtenyt ilman lastaan, ei edes yhdelle kahvikupposelle. Sotki oman liittonsakin kun halusi lapsen nukkuvan aina vaan välissä ja oletti miehen tyytyvän tälläiseen... mieshän sitten turhautuneena petti. Ap:n ystävä sentään on Mom and Wife mutta tästä ystävästäni tuli pelkkä Mom. Nyt lapsi on eskarissa ja tämä ex-ystäväni semmoinen curling-mamma ettei paremmasta väliä! On haalinut uusia, samansieluisia ystäviä ympärilleen koska entiset moukat eivät kertakaikkiaan ymmärtäneet ettei hän voi jättää 1-vuotiasta isälleen ja lähteä "Marin" synttärilounaalle Rossoon.
Kuulostaa tutulta!
Minulla oli myös yksi aloituksen kaltainen ihminen ystävänä. Tosiaan kyseinen ystävä jotenkin sekosi raskaaksi tullessaan ja alkoi arvostelemaan kovasti muita raskaana olevia tai lapsellisia naisia. Somen täytti vauva hehkutuksilla ja suunnilleen esitti maailman parasta äitiä.
Raskaana ollessaan poltti tupakkaa askin päivässä ja jankkasi sen olevan lapselle parempi vaihtoehto mitä tupakoinnin lopettamisesta tuleva stressi. Hän teki kaiken oikein ja hän oli paras! Kuulumisia kysellessä hän kertoi lapsensa kuulumiset ja pommitti kuvilla.
Katkaisin tähän ystävään välit ja niin teki monet muutkin.
Siis ymmärsinkö nyt oikein, että täällä on oikeasti suurin osa sitä mieltä, että ap:n ystävän käytös on ok? Että on ok esim. olla ottamatta osaa läheisen kuolemaan ja jauhaa vaan siinäkin tilanteessa omasta lapsestaan, kuten ap tuolla mainitsi? Nyt ihmiset valoja päälle.
Äitiys on tärkeä juttu, mutta tilannetajua pitää olla.