Lue keskustelun säännöt.
Ystävästäni tuli kapeakatseinen idiootti lapsen saamisen jälkeen
26.02.2020 |
Olen tuntenut ystäväni kymmenen vuotta. Hänen kanssaan on ollut mukava viettää aikaa ja jutut ovat käyneet hyvin yksiin. Ainoa ystävyyttä varjostava asia on ollut silloin tällöin kumpuava kateus ystäväni puolelta (esim. saamaani opiskelupaikkaan tai joihinkin ulkoisiin tekijöihin liittyviin juttuihin) , mutta hän on hyvin pystynyt sanoittamaan tunteitaan ja asiat eivät ole jääneet jäytämään välejämme. Koko tuntemisemme ajan tämä ystäväni on ollut saman miehen kanssa eikä sekään ole vaikuttanut hänen olemiseensa mitenkään. Kaikki kuitenkin muuttui sen jälkeen kun hän sai tältä vihkisormuksen sormeensa. Elämä alkoi pyöriä pelkän vaimouden ympärillä. Ja kaikki tämä toiminta vielä korostui sen jälkeen kun ystäväni alkoi odottaa heidän yhteistä lastaan ja täysin höperöksi homma meni sen jälkeen kun lapsi syntyi. Ystäväni ei ole enää mistään muusta kiinnostunut kuin vaimona olemisesta ja äitiydestä. On jopa vaihtanut instagramiinkin kuvauksen itsestään kuulumaan ainoastaan "mom and wife". Muuta ei taida olla jäljellä... Ymmärrän, että oma lapsi on tärkeintä maailmassa ja eka vuosi voi mennä vauvakuplassa, mutta tämä taapero täyttää tänä vuonna jo 2v ja ystäväni on edelleen tiukasti kuplassa. Muiden kuulumiset eivät kiinnosta yhtään ja kun häneltä utelee kuulumisia, alkaa hän puhua välikausihaalarien hinnoista. Kun yrittää keskustella jostain, hän keskeyttää ja ryhtyy kertomaan taaperosta tai vaimoudestaan. Lisäksi hän kauhistelee muunlaisia elämänvalintoja: joku aika sitten meillä tuli puheeksi minun sinkkuuteni ja kun sanoin, että viihdyn vallan hyvin yksin, hän lähes kirkui silmät lautasen kokoisina että "MITEN SÄ ET HALUA PARISUHDETTA? SÄHÄN OOT KOKO AJAN YKSINÄINEN?!" Selitin rauhallisesti että olen pitkässä parisuhteessa ja kihloissakin kyllä ollut, se ei ollut minun juttuni ja kaikki eivät välttämättä halua ja että minulla on hyvä näin. Tämä tieto kuitenkin järkytti häntä syvästi. Hänen elämänpiirinsä ja kiinnostuksenkohteensa tuntuvat rajoittuvan nykyään vain hääohjelmien katsomiseen, kavereiden polttareiden järjestelystä intoiluun ja Gugguu-merkkisistä vaatteista höpöttämiseen. Gugguu ja Metsola, niitä pitää olla. Myös vähän Tommy Hilfigeriä.
En ymmärrä mihin ystäväni on kadonnut. Muillakin ystävilläni on lapsia ja vauvakuplan helpotettua asiat ovat palanneet ns. normaalimpaa, mutta ystäväni vaikuttaa siltä kuin hänet olisi jotenkin riivattu.
Ja ei, en ole kateellinen ja katkera, ennen kuin joku ehtii siitä sanoa. Ystävyyden pitäisi olla vastavuoroista, mutta en saa ystävästäni mitään irti. Ei tunnu kovin kovin mieltä ylentävältä että kun vaikka itse hakee tukea suruunsa (toinen ystäväni kuoli hetki sitten) ja laittaa tälle äitiystävälleen viestiä niin sieltä ei kommentoida viestiini liittyen yhtään mitään, vaan saan kuvasarjan hänen taaperostaan ja sen tekemisistä.
Tiedän, että tämä aloitus nyt varmaan ärsyttää suurta osaa ihmisistä ja varsinkin äideistä ja haluankin painottaa, että tiedän, etteivät kaikki vaimot ja äiti-ihmiset käyttäydy näin. Mutta mikä ihme ystävääni on mennyt?
Kommentit (85)
Niinkuin sanoit ei hänellä ole muuta. Ei ilmeisesti töitä, ei opiskelua, ei harrastuksia. On vain se vaimous ja lapsi. Ne ovat hänen identiteettinsä. Voi sitä romahduksen määrää kun lapsi lähtee kotoaan ja mahdollinen avioero sattuu kohdalle. Naamakin rupsahtaa. Sitten vasta se kuule kauheaksi käykin.
Jos et jaksa kuunnella hänen juttujaan etkä saa "ystävyydestä" mitään irti, anna hänen olla ja lopeta hänen kuuntelu. En sinun tarvitse häntä miellyttää oman henkisen hyvinvointisi kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, olisiko mahdollista puhua tästä suoraan ystäväsi kanssa. Vauvapalstalla kirjoittelu on vastausten perusteella ajanhukkaa. Mikäli puhuminen tästä ei sitten onnistu, tiedät ystävyytenne tilan. Tsemppiä!
Paskasta ei tarvitse pitää kiinni. Mitä enemmän aikaa menee, sitä vähemmän sitä on jäljellä. Nykypäivänä jos kukaan tuttuni, ystäväni tai kollegani alkaa sekoilla kuvaamaasi tyyliin, annan heille mahdollisuuden konfrontaatiossa kuunnella minua. Jos ei mene perille, se on siinä. En jää miettimään, eli olen ihan tosissani sen suhteen mitä heille sanon. Tähän mennessä tulokset ovat olleet että olen tullut kuulluksi (juurikin koska olen oikeasti tarkoittanut mitä sanon). En kyllä ap sinun tilanteessasi pitäisi koko kaveria enää millään tavalla kalenterissa. Ihan turhaa kanailua. Mitä saat siitä itse? Kysy sitä itseltäsi. Mitä saat siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on ap:n lisäksi vain muutama järjen omaava yksilö. Muut ovat ... noh....tiedätte kyllä. Huvittavia huutelijoita.
Juu, kaikki erimieltä olevat ovat ääliöitä! Me muut ollaan fiksuja!
Saatana!Tuolla kommentilla todistit ainakin oman lapsellisuutesi. 😂
Niin voiko olla totta, että ihmiset eivät tunnista nykyään ironiaa ja sarkasmia ja läpällä kirjoitettua viestiä? Ihan räkänauruhymiötä pukkaa...
Kaffepulla kirjoitti:
Itse olen raivannut tuollaiset ihmiset elämästäni, samoin uskoon tulleet, päihdeongelmaiset ym. hurahtaneet.
Ei ole mitään yhteistä, joten turha muodon vuoksi pitää ystävyyttä yllä. Ei mulla ole aikaa eikä mielenkiintoa.
Kannatan tätä näkökulmaa. Turha porukka elämästä ulos, eikä itketä miks toiset tekee niin ja näin, eikä just sillälailla kun minä haluan. Katson, että jokaisella on oikeus elää elämänsä niinkuin haluaa. En ole perään parkumassa niinkuin tämä ap. Kerran viikossa tästä aiheesta pitää valittaa. Grow up. Et omista ystäviäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen miehen instassa lukee "husband and father of two" tms. 😂
No tämä. Eikö näitä mammaintoilijoita häiritse olla ensisijaisesti jonkun toisen puoliso ja äiti, eikä oma itsensä? Onneksi omassa lähipiirissä ei näitä ole.
Terveisin lapseton mies.
Vähemmistöhän nämä ovat.
Aika moni mieltää itsensä suhteessa muihin ihmisiin ensisijaisesti sen mukaan, mitä on ”aikuisten maailmassa”. Jos mulla olisi joku henkilöstäni kertova some käytössä, olisin siellä ihminen, joka on kiinteistöpäällikkö, partiolainen ja luontoharrastaja. Satunnaisesti voisin koittaa edistää mielestäni tärkeitä asioita.
Äitiys on rooleistani tärkein, mutta myös yksityisin. Suhdetta ystäviin se ei käytännössä ole muuttanut juuri mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Hänen maailma pyörii nyt navan ympärillä.
Hyvin tavallista.
Joiltain irtoaa aivot istukan mukana.
😂😂Just näin! 👍😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen miehen instassa lukee "husband and father of two" tms. 😂
Miehet ovatkin eri sukupuolta, eivät kanna kehittyvää lasta sisällään 9 kuukautta ja pukerra sitä sitten ulos.
Vähän enemmän ymmärrystä toisiamme kohtaan Toivon.
Olemme kaikki erilaisia ja muutumme koko ajan. Mikä on yhdelle iso asia elämässä, on toiselle pikkujuttu.
Persoonallisuus ei pysy samanlaisena vuodesta toiseen, muutos on luonnollista.
Ap:n kuvaama ihmistyyppi ei kerta kaikkiaan tajua puhuvansa taukoamatta itsestään ja omista asioistaan vaan luulee olevansa kovinkin sosiaalinen ja kiinnostava sekä trenditietoinen gugguineen kaikkineen. Olen itse ollut kerran mm. tilanteessa, jossa olimme melko isolla porukalla työkaverin luona illallisella. Kollega oli laittanut ihanat ruoat ja viinit tarjolle, ja asetuimme pöytään. Siinä sitten eräs äiti-ihminen alkoi samantien selostaa juurta jaksain lastensa oksennustaudin vaiheita. Juttua kesti noin viisitoista minuuttia, minkä jälkeen kukaan ei halunnut keskustella sanaakaan tämän kyseisen avautujan kanssa. Minäkään en tuon episodin jälkeen ole halunnut olla juurikaan hänen kanssaan tekemisissä. Huomasin, kuinka minäkeskeinen hän on kaikessa muussakin, kehuu itseään ja lapsiaan aina kun voi. Ap, elämäsi helpottuu, kun jätät itsekään ystäväsi rauhaan etkä mieti hänen sanomisiaan enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän voi olla uupunutkin, itselleni ainakin kävi äitiyden myötä niin, että keksittymiskyky aleni merkittävästi ja päässä pyöri vain se oma arki. Höpöttelin maanisesti omia juttujani, enkä oikein ollut edes läsnä. Niin voi oikeasti käydä jos on esimerkiksi paljon univelkaa, tai mahdollisuudet syventyä omiin ajatuksiinsa puuttuvat. Aivot menevät ylikierroksille levon puutteesta.
Minäkin tunnistan itsessäni tämän piirteen. Esim. kun olin huolissani sairaista vanhemmistani, en jaksanut lukea kirjoja enkä käydä elokuvissa saati keskustella niistä. Päässä pyöri vain, mitä seuraavaksi pitää tehdä äidin ja isän kanssa. Työt tein niin hyvin kuin pystyin, mutta siinä se olikin. Olin varmaan hyvin tylsää seuraa ja kaikki pyöri oman navan ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika. Tuskinpa se tuosta enää järkiinsä tulee, ainakaan ennen kuin kaikki lapsensa ovat täysi-ikäisiä - ja niitä tulee vielä lisää.
Tai itseasiassa ei senkään jälkeen. Jos hän käyttää aktiivisimmat vuotensa rakentaakseen identiteettinsä äitiyden ja vaimouden varaan, hänelle ei jää mitään. Kun lapsi muuttaa pois kotoa, puhutaan siitä miten hän menestyy koulussa, missä on käynyt vaihdossa, millä arvosanoilla valmistui jne tämän jälkeen työmenestys, asunto, lapsenlapset...
Tällaiselle ihmiselle ei tule kuulumaan enää mitään, vain lapselleen kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävässäsi ei ole mitään vikaa, eikä sinussakaan.
Ette vaan sovi enää yhteen. Ehkä joskus taas, ehkä ette.
Nyt kun sait purettua sydäntäsi, voinet jatkaa elämässä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika. Tuskinpa se tuosta enää järkiinsä tulee, ainakaan ennen kuin kaikki lapsensa ovat täysi-ikäisiä - ja niitä tulee vielä lisää.
Lapsenlapsista sekoaminen on tuo potenssiin kymmenen. Unohda, toivottavasti sulla on muitakin kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönnän kyllä, että perheen perustamisen jälkeen ei ole yhtään kiinnostanut kuunnella lapsettomien jaaritteluja turistikohteissa pyörimisestä, kännisekoiluista eli "viiniharrastuksesta", kirppislöydöistä, vaateostoksista, eettisistä dilemmoista ja muista tyhjän elämän täyttämisyrityksistä. Lasten myötä tuli rauha ja vapaus.
Vierailija kirjoitti:
Myönnän kyllä, että perheen perustamisen jälkeen ei ole yhtään kiinnostanut kuunnella lapsettomien jaaritteluja turistikohteissa pyörimisestä, kännisekoiluista eli "viiniharrastuksesta", kirppislöydöistä, vaateostoksista, eettisistä dilemmoista ja muista tyhjän elämän täyttämisyrityksistä. Lasten myötä tuli rauha ja vapaus.
😳🔫
Vierailija kirjoitti:
Myönnän kyllä, että perheen perustamisen jälkeen ei ole yhtään kiinnostanut kuunnella lapsettomien jaaritteluja turistikohteissa pyörimisestä, kännisekoiluista eli "viiniharrastuksesta", kirppislöydöistä, vaateostoksista, eettisistä dilemmoista ja muista tyhjän elämän täyttämisyrityksistä. Lasten myötä tuli rauha ja vapaus.
Nostat itsesi ällöttävällä tavalla jalustalle.
Miksi perheettömien ihmisten puheet ovat aiheesta riippumatta "jaaritteluja". Ei saatana että rupesi vituttamaan tuo ylemmyydentunne jota monet persehedelmän ulos puskeneet naiset harjoittavat.
Vierailija kirjoitti:
Sukka kirjoitti:
Minä jaksoin lukea ihan hyvin tämän tekstin, ehkä myös siksi koska olen pohtinut samaa asiaa, että mitä minulle tapahtuu sitten kun lapsen saan. Laskettu aika siis 4.3 eli ihan pian.
Olen siis hyvin tiiviistä kaveriporukasta se ensimmäinen joka saa lapsen ja kyllähän se vääjäämättä tuntuu menevän niin, että ne kaverit joilla ei ole lapsia, jäävät vähän ns ”taka-alalle”. Joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti.
Kaverisuhteet tuntuvat vaihtuvan vuosien varrella ja ystäväsi on huomannut että oma lapsi ja vaimona oleminen on se hänen ”juttunsa” mikä sitten tuo hänelle niin paljon sisältöä elämään, eikä se väärin ole.
Elämän tilanteenne ovat niin erinlaiset että ei välttämättä nyt vaan ajatukset ja muut kohtaa kertakaikkiaan ollenkaan, jolloin ei ehkä kannata mitään suuria odotella kaverisuhteelta vaan antaa mennä asiat omalla painollaan.
En tiedä saitko tästä mitään irti, mutta oli pakko tuoda esiin omat pohdinnat asian suhteen ja jokainen tekee miten tekee.
Sinä, toisin kuin ap, olet todella fiksu, et sorru matamieliseen haukkumiseen.
Sinä, toisin kuin ap, tunnut sortuvan jatkuvaan matalamieliseen haukkumiseen. Taidat olla sen ap:n kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän kyllä, että perheen perustamisen jälkeen ei ole yhtään kiinnostanut kuunnella lapsettomien jaaritteluja turistikohteissa pyörimisestä, kännisekoiluista eli "viiniharrastuksesta", kirppislöydöistä, vaateostoksista, eettisistä dilemmoista ja muista tyhjän elämän täyttämisyrityksistä. Lasten myötä tuli rauha ja vapaus.
Nostat itsesi ällöttävällä tavalla jalustalle.
Miksi perheettömien ihmisten puheet ovat aiheesta riippumatta "jaaritteluja". Ei saatana että rupesi vituttamaan tuo ylemmyydentunne jota monet persehedelmän ulos puskeneet naiset harjoittavat.
Myötätuntoa täältä sinulle ap! Olen itse kahden pienen lapsen äiti, mutta jopa vauvakuplassa olen pyrkinyt pysymään niin aktiivisena sosiaalisesti kuin mahdollista. Tunnen, että ystäväni ovat pitäneet minut järjissään, kun olen saanut kuulla muutakin kuin vauvajuttuja. Vauvan kanssahan nimenomaan on helppo vierailla kavereiden luona ja käydä kahviloissa.
Sen sijaan mammaryhmät olen jättänyt väliin, olen varmaan ennakkoluuloinen, mutta kuvittelen niiden olevan sellaisia pönkityspiirejä, kuka imettää pisimpään ja kuka tarjoaa vain luomuruokaa jne. Uskon itse, että omille lapsilleni parasta on, kun minunkin aivoni saavat vähän tuulettua lapsiaiheista. Onneksi lähipiirissäni on muitakin äitejä, joille voin tarvittaessa avautua äitiyteen liittyvistä asioista. En oleta, että sinkkuystäviäni ne juurikaan kiinnostaisi.
En osaa antaa neuvoja sinulle ap, harmi että ystävyytesi on muuttunut tuollaiseksi :( ystäväsi ei ehkä ymmärrä, että ystävyyden säilyttämiseksi pitäisi nähdä vaivaa. Lähinnä herättää sääliä, jos jonkun elämässä tärkeintä ovat lapsen merkkivaatteet.
Nykyajan naiset ovat naurettavia, kaikilla kakaroilla on samat merkkikrääsät päällä ja akat kantaa Vuittonin muovista tehtyä tusinalaukkua kun ei ole varaa nahkaiseen. Säälittävää sakkia nämä nuoret naiset nykyään.....aivot jääneet kehittymättä. Sitten ne sössöttää sinne älypuhelimeen niin ettei oma kersa opi puhumaan.....työntelee niitä naurettavia merkkivaunujaan pitkin kaupunkia tukkien kulkuväylät. Istuu kahviloissa niiden huutavien kersojen kanssa. Kuskaa sairaana olevia kersojaan pitkin kaupunki kun pitää sitä kasvislattea päästä juomaan kahvilaan, siinähän ne kersat sitten tartuttaa kaikki muutkin tautiin. Itsekästä itsekästä itsekästä.........ennen oli älykkyyttä ja tapoja, ei vain minä minä minä ja mun kersa ja mun älypuhelin ja mun sitä ja tätä. Toivon todella että asiat muuttuu parempaan suuntaan, nykyaika on järkyttävää ja ihmiset samoin.
Luultavasti hän on aina ollut kapeakatseinen (ehkä idioottikin), mutta katsoi kanssasi samaan suuntaan niin se ei haitannut sinua. Nyt kun hänellä on muutakin elämässä, sinua ärsyttää.