Mitä työtä Suomessa voi tehdä äo:lla 70? Olen huolissani

Postiin pääsee ilman koulutusta vaikka lajittelukeskukseen, jossa huolehtii yhdestä pisteestä. Näin työ toistuu aina ja aina samanlaisena.

No mitä teen työkseni? Olen ollut kassatarjoilijana ja nyt keikkatyöntekijänä kaupan kassalla. Minullah on autismin lisäksi diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet, jotka juurikin kääntyvät selvällä suomella heikkolahjaisuudeksi, ja diagnoosi on mielestäni perusteltu, kun testeissä tulokset olleet epätasaisia, älykkyysprofiili heikon ja heikon keskitason välimaastossa lukuun ottamatta yleistietoa ja matriisitehtävää, jotka olivat hyvällä tasolla.

Oma karkea arvio on, että äo:ni on 80-85 kun kuitenkin kykenen asumaan itsenäisesti, tiedän miten ratkaista tilanne jos ei voi maksaa laskua eräpäivään mennessä, miten haetaan töitä ja miten laaditaan cv jne. Ei kukaan ole huomannut omatoiminnan ohjauksen haasteita, joita selvästi aiemmin oli mutta olen jo pitkään tietänyt työympäristössä miten ja mistä aloittaa ja päättää työpäivä. 

Minulla nyt vain hankaluutena on se, että en ehkä pysty enää kaupan kassallakaan työskentelemään johtuen Sjögrenin oireyhtymän tuomista silmäoireista (valonarkuus ja kuivasilmäisyys), jotka ovat pahentuneet ollessani tiloissa, joissa pääni päällä on erittäin kirkkaat loisteputkivalot, tehden silmäni vetisiksi aihauettaen polton tunnetta, ja siihen päälle sinivalolla varustettu kassanäyttö, niin hyvä tulee. Päähän koskee, väsyttää herkemmin, olen meinannut jopa nukahtaa, on tullut unohduksia (puomi jäänyt auki kassan avatessa, kerran jäi hyvittämättä pullonpalautuskuitti). Tätä samaa oireilua on viime aikoina tapahtunut liikkuessani kauppakeskuskessa tai kaupassa, joissa 20-vuotiaana ihan normaalisti liikuin ilman, että silmät olisivat menneet mitenkään ristiin tai kuivuneet enkä käyttänyt vielä noihin aikoihin silmälaseja. Juuri eilenkin oli sellainen tunne, etten minnekään jaksa lähteä ja kävellessäni kävelytietä pelkäsin nukahtavani. Pelkään, että olen kohta vaaraksi silmäoireiden takia. En usko ajokorttia saavani näillä silmillä, ja pelkäisin mahdollisia vaaratilanteita. 

Tuntuu, ettei tässä oikeasti keksi enää mitään ammattia, minkä saisi vain ammattikoulutuksella hankittua. Olen hankkinut tavallisesta ammattikoulusta tarjoilijan ja merkonomin koulutuksen. Jos matematiikan taidot olisivat yhtään sitä tasoa, että osaisin yhtälöitä ratkoa ja tajuaisin jotain talousmatematiikasta, niin olisin varmaan jossain toimistossa tai assistentin roolissa, jossa tarkkuus ja järjestelmällisyys on kaiken a ja o, ja missä voi olla vaikka miten outo ja hiljainen, tosin siihen voi luottaa että osaan edes tervehtiä. En nyt sentään täysin hikky ole, small talkkiin olen lähes kykenemätön. 

Olen huomannut tuon tarkkuuteni ja täsmällisyyteni esim. perheenjäsenen yrityksellä, jossa katsonut tarkkaan yrityksen almanakan muistuttaen ja kehoittaen tarkkaamatonta, huonomuistista yrittäjää infoamaan poikkeavat aukioloajat. Myös minä yleensä tarkistan, että kaikki puitteet on kunnossa kertoen mitä pitää nyt ostaa ja hoidan juoksevat asiat käyden kaupassa. Ihan kuin pyrkisin olemaan se lankoja käsissä pitävä ihminen, minkä tyyppinen työ ehkä voisi sopia minulle. Tunnen olevani jotenkin elementissä näin tehdessä. Se on sitten toinen juttu, missä ammatissa voisin sitten tuota ominaisuutta toteuttaa matalammalla koulutuksella. 

Vierailija kirjoitti:

No mitä teen työkseni? Olen ollut kassatarjoilijana ja nyt keikkatyöntekijänä kaupan kassalla. Minullah on autismin lisäksi diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet, jotka juurikin kääntyvät selvällä suomella heikkolahjaisuudeksi, ja diagnoosi on mielestäni perusteltu, kun testeissä tulokset olleet epätasaisia, älykkyysprofiili heikon ja heikon keskitason välimaastossa lukuun ottamatta yleistietoa ja matriisitehtävää, jotka olivat hyvällä tasolla.

Oma karkea arvio on, että äo:ni on 80-85 kun kuitenkin kykenen asumaan itsenäisesti, tiedän miten ratkaista tilanne jos ei voi maksaa laskua eräpäivään mennessä, miten haetaan töitä ja miten laaditaan cv jne. Ei kukaan ole huomannut omatoiminnan ohjauksen haasteita, joita selvästi aiemmin oli mutta olen jo pitkään tietänyt työympäristössä miten ja mistä aloittaa ja päättää työpäivä. 

Minulla nyt vain hankaluutena on se, että en ehkä pysty enää kaupan kassallakaa

Lisään tähän kommentoija nro. 268:na: koen myös mokaavani haastattelut sillä perusteella, että en ole nopeasanainen. Hyvä kun ääneen sano "mmmm". Tuntuu, että työhaastatteluissa pitää puhua kuin ruuneperi "myydäkseen" itseään rekrytoijille. Jo se perinteisin kysymys "Miksi sinut pitäisi valita?" sai aiemmin niskavillani pystyyn. Toki vitsillä tekisi mieli välillä vastata, että tarvitsen rahaa elättääkseni itseni (oikeasti, jossain keskustelussa joku kirjoitti toteneensa näin, hah) sen sijaan, että antaisin konkreettisia esimerkkejä työsuorituksistani ravintola-alalla tai kaupan kassalla.

Mietin usein, että mokaanko ihan oikeasti ne haastattelut, vaikka miten selväsanainen olen. Toki tiedostan hakijoita olevan muitakin, mistä valita. Varmaksi voin sanoa, että vaateliikkeessä tapahtuneen ryhmähaastattelun mokasin täysin vierustoverin ollessa sanavalmiimpi ja spontaanimpi jyräten minut verbaalisesti, kun itse sain viimeisenä sanottua vastaukseni ja senkin hitaasti sanoittaen, taisi myös jossain kohdin todeta "mmm" ennen varsinaisen vastauksen muodostusta. Myymälän puolella yritin parhaani, mutta siinä huono puoli oli se, että sen nk. pistokokeen aikana oli hiljaista ja kaikki oli tiptop. Pari asiakasta pääsin tervehtimään kysyen voisinko olla avuksi. Ehkä en sitten tarpeeksi ulospäinsuuntautunutta kuvaa antanut itsestäni.

Juuri vaan tällaisten hetkien koittaessa toivon välillä, että olisin jossain omassa nurkassa burgeroimassa tehden omia juttuja, niin ei tarvitsisi mokailla sosiaalisissa tilanteissa ja suun avatessa, muttei sellaista työtä ammattikoulutasolla ole. Jo ihan myymälässäkin on välillä mennyt sormi suuhun muutaman kerran, kun urheiluvälineliikkeessä oli asiakas kysynyt sopivia ulkoiluhousuja pitkälle, hoikalle lapselle. Tunsin siinä itseni niin epävarmaksi etsien ja miettien niitä ideaaleja ulkoiluhousuja, ja näköhavaintojen perusteella yritin tehdä arviota onko sopivat. Kyllä sitä tuntee itsensä niin avuttomaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä teen työkseni? Olen ollut kassatarjoilijana ja nyt keikkatyöntekijänä kaupan kassalla. Minullah on autismin lisäksi diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet, jotka juurikin kääntyvät selvällä suomella heikkolahjaisuudeksi, ja diagnoosi on mielestäni perusteltu, kun testeissä tulokset olleet epätasaisia, älykkyysprofiili heikon ja heikon keskitason välimaastossa lukuun ottamatta yleistietoa ja matriisitehtävää, jotka olivat hyvällä tasolla.

Oma karkea arvio on, että äo:ni on 80-85 kun kuitenkin kykenen asumaan itsenäisesti, tiedän miten ratkaista tilanne jos ei voi maksaa laskua eräpäivään mennessä, miten haetaan töitä ja miten laaditaan cv jne. Ei kukaan ole huomannut omatoiminnan ohjauksen haasteita, joita selvästi aiemmin oli mutta olen jo pitkään tietänyt työympäristössä miten ja mistä aloittaa ja päättää työpäivä. 

Minulla nyt vain hankaluutena o

Kyllä olen niin avuton kaikessa paitsi oman tilanteen voivottelussa. En osaa esimerkiksi korjata, rakentaa ja luoda mitään itse, mikä koituu omassa kodissakin ongelmaksi kun esim. en osaa koota Ikean sohvaa, äkkiä räsähtäisi jos minä alkaisin kokoamaan huonekaluja, imurista meni suulake rikki enkä saa itse paikattua sitä, mikä on todella hieno alku mahdollista muuttosiivousta ajatellen, jos nyt sen edullisemman asunnon jostain saan. En nyt ihan pommin jäljiltä olevaksi voi asuntoa jättää. Piirtäminenkin menee vituralleen käsien vapistessa. Tiedä mikä sarjakuvataiteilija nyt olisin, jos olisin jatkanut sarjakuvalehtien piirtämistä koululaisena. Tekisin nyt jotain mustaa huumoria ja satiiria sisältäviä sarjakuvia. Siinä olisi introvertin työ. Tämä käsien vapina on näkynyt myös ravintola-alalla harjoitellessani pursotuksia tai drinkkien valmistusta. Pysyn syystäkin kaukana ravintola-alasta, minun kohdalla kävisi niin että kakut läsähtäisi vaikka kuinka oikeaoppisesti tekisin ne. Ja refluksin, Sjögrenin yms. myötä ruokavalio on rajoittunut, joten hankalaa olisi melko rajoittuneella ruokavaliolla (ei viljoja, ei sokeria) maistella ruokia kropan reagoidesa sopimattomiin ruokiin eri tavalla.

Teoreettiselle alallekaan (en olisi hullukaan, että havittelisin psykologiksi tai arkkitehdiksi) en sovellu, se on ihan selvää mitä todettiin ammatillisessa kuntoutusselvityksessä kykytestien perusteella (äidinkieli heikko, sanavarasto kapea, joku silmien ja käsien yhteistyötä edellyttävä työ olisi sopiva mutta mikä, kun on näkökin melkein pilalla, ihottumiakin saan nykyään herkemmin, tukehdun pölyyn, äänikin kärsii kuivan suun oireiden takia, vielä puuttuisi että olisin vedelle allerginen). Ei ole mitään kiinnostuksen kohteitakaan ja vaikka olisi, ei niitä voi missään hyödyntää, mikä on vaan saanut minut pettymään.

Tuomittu ikuisesti köyhyyteen, mikä tarkoittaa sitä että joudun olemaan jopa ruoatta kuten nyt kävi näin rahan mennessä vuokraan, ja silmätipatkin saavat odottaa vie apteekin hyllyllä, joista ei mitään hyötyä ole. Tekee mieli välillä kysyä Jumalata miksi hän loi minulle näin heikon ihmisen piirteet, vaikka olenkin tällainen agnostikko.

Äo 89 ja itse liityin nuorempana pilottitakki järjestöihin. Niissä pärjäsi myös 70 äo:lla. Onneksi ymmärsin lähteä niistä porukoista väkivallan takia. Muistoksi jäi huonosti töherretty hakaristi tatuointi. Ryhdistäydyin ja lopetin hölmöilyn, olen tehnyt työkseni puhelinmyyntiä, lajitellut postia ja ollut tehtaassa. Nyt eläkkeellä, onneksi.