Perheterapeutin mielestä minua vaivaa kiintymyssuhteen trauma äidistäni

Etkö olekin Sinde-boy, joka aikanaan kiusasi ihmisiä mm. mielenterveys- ja seksuaalirikos-palstoilla Suomi24:ssä? Nimiä ja hahmoja satamäärin, erilaiset teko- ja oikeatkin sairaat 116jankutukset jatkuneet varmaan parikymmentä vuotta, eikä loppua näy. Turha kuvitella, että saat yhteiskunnalta vapautuksen vastuusta näillä selityksillä.

Äitini ei onneksi ole edes mitenkään erityisen onnistunut missään. Työelämänkin päätti eräs elimellinen sairaus, minkä takia joutui sairaseläkkeelle ennen aikaisesti. Ja avioliittokin hajosi, ja lapsesta on ollut surua ja huolta koko ajan. Nice :) Kunnes lapsi kehtaakin periä vattu miljoonan ja ei anna äidille senttiäkään.

Ap

Minä en todellakaan ymmärrä sinua. 

Sinä olisit halunnut olla oktona ja tehdä vaan niitä juttuja joka sinua kiinnostaa. Sinä olisit halunnut vaan pitää hauskaa.

Oletko oikeasti sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse käydä koulua koska sitä ei huvita? Oletko oikeasti sitä mieltä jokainen saa tehdä juuri sitä mitä sitä huvittaa. Eli jos haluan tulla sinun kotiin ja paskantaa lattialle, niin minulla on siihen oikeus kun minun ei tarvitse noudattaa yleisiä sääntöja.

Jos lapsi haluaa pitrtää seinälle niin se on ihan ok, vaan koska jos kiellän niin se on lannistamista.

SInulla on pahasti mielenterveys sekaisin ja täällä olikin hyvin hiljaista kun olit hoidossa. Ota ne lääkkeet joka lääkäri sinulle kirjoitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten äitisi olisi voinut jättää työt ja matkustella, ellei isäsi olisi turvannut häntä taloudellisesti nykyisyydessä ja tulevaisuudessa?

Niin että voihan sitä arkeakin elää niin, että nauttii :))) Ja se on hiukan helpompaa, jos ei eroa siitä, kellä on kaikki rahat 👌

Ap

Ikävää että isäsi hylkäsi teidät ja lähti viettämään makeaa elämää uuden naisen kans. Se on varmasti ollut äidillesi vaikeaa, ja voimiavievää. Liikutun kun eläydyn hänen tilanteeseensa. Hienoa että hän jaksoi silti yrittää huolehtia lapsen eli sinun perustarpeista. Harmi että kaikki ei ollut täydellistä.

Ei, vaan äitini hylkäsi hänet. Ja isällä meni 12 vuotta ennen kuin elämään tuli se kumppani, jonka kanssa nauttivat vapaasta ja elämisestä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Se oli just hyvä, niin näin isällä oli mahdollisimman paljon aikaa viettää minun kanssani silloin kun olin vielä lapsi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei onneksi ole edes mitenkään erityisen onnistunut missään. Työelämänkin päätti eräs elimellinen sairaus, minkä takia joutui sairaseläkkeelle ennen aikaisesti. Ja avioliittokin hajosi, ja lapsesta on ollut surua ja huolta koko ajan. Nice :) Kunnes lapsi kehtaakin periä vattu miljoonan ja ei anna äidille senttiäkään.

Ap

Totuus on, että kohta sinulla ei ole hallintaa sihen Vattu miljoonaan. Jos olisin ex-niehesi laittaisin sinut holhouksen alaiseksi, varsinkin koska et maksa elatausapua. Sinulla ei ole elämätilanne hallinnassa, ja kohta sinulla ei ole edes pankikkorttia.

Vierailija kirjoitti:

Minä en todellakaan ymmärrä sinua. 

Sinä olisit halunnut olla oktona ja tehdä vaan niitä juttuja joka sinua kiinnostaa. Sinä olisit halunnut vaan pitää hauskaa.

Oletko oikeasti sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse käydä koulua koska sitä ei huvita? Oletko oikeasti sitä mieltä jokainen saa tehdä juuri sitä mitä sitä huvittaa. Eli jos haluan tulla sinun kotiin ja paskantaa lattialle, niin minulla on siihen oikeus kun minun ei tarvitse noudattaa yleisiä sääntöja.

Jos lapsi haluaa pitrtää seinälle niin se on ihan ok, vaan koska jos kiellän niin se on lannistamista.

SInulla on pahasti mielenterveys sekaisin ja täällä olikin hyvin hiljaista kun olit hoidossa. Ota ne lääkkeet joka lääkäri sinulle kirjoitti.

Missä sanoin, että olisin vain halunnut olla kotona? En todellakaan sellaista halunnut ja toivonut, juntti. Ja siis et nyt oikein tajunnut sitä, millainen ihminen on, joka kuvittelee muille onnen tulevan kärsimyksestä, koska niin elää muita parempi ihminen. Äitini taisi todellakin pelätä että itsestä ja omasta elämästä nauttiminen on väärin. Toivon hänen jatkavan valitsemallaan tiellä. Mutta saa jatkaa siellä ilman minua.

Ap

Mä olen ap ajatellut sua vuosia lämmöllä - ja ajattelen edelleen, kaikesta tästä vihan täyttämästä monologistasi ja dialogistasi huolimatta. Toivottavasti vielä jonain päivänä voit päästää vihasta irti. Hyväksyä kaiken, mitä on tapahtunut, sen ettei kukaan ole täydellinen, ja päättää, että jatkossa et anna äidillesi tai menneisyydellesi niin suurta valtaa tunteistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei onneksi ole edes mitenkään erityisen onnistunut missään. Työelämänkin päätti eräs elimellinen sairaus, minkä takia joutui sairaseläkkeelle ennen aikaisesti. Ja avioliittokin hajosi, ja lapsesta on ollut surua ja huolta koko ajan. Nice :) Kunnes lapsi kehtaakin periä vattu miljoonan ja ei anna äidille senttiäkään.

Ap

Totuus on, että kohta sinulla ei ole hallintaa sihen Vattu miljoonaan. Jos olisin ex-niehesi laittaisin sinut holhouksen alaiseksi, varsinkin koska et maksa elatausapua. Sinulla ei ole elämätilanne hallinnassa, ja kohta sinulla ei ole edes pankikkorttia.

Millä lailla ”kohta ei ole”? Ja siis lasten isä on ollut voinnistani todella huolissaan, hän ei ikinä tekisi mitään, mikä satuttaa minua lisää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ap ajatellut sua vuosia lämmöllä - ja ajattelen edelleen, kaikesta tästä vihan täyttämästä monologistasi ja dialogistasi huolimatta. Toivottavasti vielä jonain päivänä voit päästää vihasta irti. Hyväksyä kaiken, mitä on tapahtunut, sen ettei kukaan ole täydellinen, ja päättää, että jatkossa et anna äidillesi tai menneisyydellesi niin suurta valtaa tunteistasi.

Voi ihanaa, kiitos. Äidissäni on ollut harvinaisen vahvana kaikenlainen negatiivisen kautta ajattelu. Ja koitti jalostaa sen hyvyydeksi. Tosiaan tuo on silmiä avaavaa, että äiti uskoo edelleen, että isäni ois ollut onnellisempi pienentäessään itsensä niihin kotitöihin, työhön ja arjen monotonisuuteen. Se kertoo paljon pahaa ihmisestä. Eli äidistäni.

Ap

Kommentoin vain tämän kerran. Kyllä, kontrolloivuus, tunteiden ohittaminen, hankalasta temperamentista syyllistäminen ja lapsen leimaaminen pahaksi ovat kaikki kaltoinkohtelua. MUTTA ylenpalttinen hemmottelu, rajojen asettamattomuus ja harhaisten suuruusfantasioiden iskostaminen lapseen ovat kaikki myös kaltoinkohtelua, eivätkä yhtään vähempää kuin aikaisemmin mainitut. Kun vanhemmat eivät vedä yhtä köyttä, tulee rumaa jälkeä, ihminen menee täysin sekaisin. En ole kertaakaan asettanut kyseenalaiseksi trauman olemassaoloa, senhän näkee jo siitä, miten täällä ei kirjoittele kokonainen persoona, vaan "moodi" vaihtuu kuin katkaisijasta. Sen sijaan sanon vain, että kenelläkään ei ole yksioikoisesti rajatonta oikeutta kaikkien muiden aikaan ja tukeen, eikä kukaan pysty tuohon kaivoon kaatamaan niin paljon, että se riittäisi. Olen varsinkin alussa kirjoittanut niitä kannustavia viestejä, mutta kaikella on määränsä. Enempää ei irtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei onneksi ole edes mitenkään erityisen onnistunut missään. Työelämänkin päätti eräs elimellinen sairaus, minkä takia joutui sairaseläkkeelle ennen aikaisesti. Ja avioliittokin hajosi, ja lapsesta on ollut surua ja huolta koko ajan. Nice :) Kunnes lapsi kehtaakin periä vattu miljoonan ja ei anna äidille senttiäkään.

Ap

Totuus on, että kohta sinulla ei ole hallintaa sihen Vattu miljoonaan. Jos olisin ex-niehesi laittaisin sinut holhouksen alaiseksi, varsinkin koska et maksa elatausapua. Sinulla ei ole elämätilanne hallinnassa, ja kohta sinulla ei ole edes pankikkorttia.

Millä lailla ”kohta ei ole”? Ja siis lasten isä on ollut voinnistani todella huolissaan, hän ei ikinä tekisi mitään, mikä satuttaa minua lisää.

Ap

En olisi niin vrama. Sen verran huonosti olet kohdellu hänta ja lapsiasi, joten joku päivä mitta on hänellä täynnä. Niin kuin monella muulla sinun ympärillä. Ihmiset sietävät paljon, mutta joku päivä tule mitta täyteen ja silloin sinulla ei ole paljon sanottavaa, kun vuosia olet samat asiat jankuttanut, milloin olet lapselle kostamassa ja milloin äidille. Ex-mies saa varmasti joku päivä tarpeeksi sinusta ja silloin sinulla ei ole enää hauskaa.

Annoin sitäpaitsi miehelle just tonnin tosta perinnöstä, vaikken ole sitä itse vielä saanut. Siis sen lisäksi, että oon maksanut elatusapua (minimin mukaan toistaiseksi).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei onneksi ole edes mitenkään erityisen onnistunut missään. Työelämänkin päätti eräs elimellinen sairaus, minkä takia joutui sairaseläkkeelle ennen aikaisesti. Ja avioliittokin hajosi, ja lapsesta on ollut surua ja huolta koko ajan. Nice :) Kunnes lapsi kehtaakin periä vattu miljoonan ja ei anna äidille senttiäkään.

Ap

Totuus on, että kohta sinulla ei ole hallintaa sihen Vattu miljoonaan. Jos olisin ex-niehesi laittaisin sinut holhouksen alaiseksi, varsinkin koska et maksa elatausapua. Sinulla ei ole elämätilanne hallinnassa, ja kohta sinulla ei ole edes pankikkorttia.

Millä lailla ”kohta ei ole”? Ja siis lasten isä on ollut voinnistani todella huolissaan, hän ei ikinä tekisi mitään, mikä satuttaa minua lisää.

Ap

En olisi niin vrama. Sen verran huonosti olet kohdellu hänta ja lapsiasi, joten joku päivä mitta on hänellä täynnä. Niin kuin monella muulla sinun ympärillä. Ihmiset sietävät paljon, mutta joku päivä tule mitta täyteen ja silloin sinulla ei ole paljon sanottavaa, kun vuosia olet samat asiat jankuttanut, milloin olet lapselle kostamassa ja milloin äidille. Ex-mies saa varmasti joku päivä tarpeeksi sinusta ja silloin sinulla ei ole enää hauskaa.

En ole kohdellut huonosti, ihminen ITSE VALITSEE SOPEUTUA PASKAAN. Ja mies tietää tämän. Etkö sä ole vastuussa siitä, jos sua kohdellaan askasti? Oletpas. Sä itse sopeudut siihen, oma on vikasi. Mies tietää sen, ja on itse valinnut ratkaisunsa olla around.

Ap

Äitisi ja isäsi välirikossa lienee monimutkaisempiakin kuvioita kuin vain että toi en halusi tylsää elämää ja toimen kivaa. Jos isäsi

On 12 vuotta myöhemmin osannut toimia paremmin suhteessa ja kehitellä kivoj reissuja ym, se johtuu ehkä juuri siitä että ensimmäisessä avioliitossa ei onnistunut esim lapsen takia toteuttamaan sellaist elämää. Oot kokenut kaltoinkohtelua, mutt myöskään isäsi ei ole pyhimys. Terapia avaa ajatuksia ja tunteita, hyvä että päädyt sinne.

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin vain tämän kerran. Kyllä, kontrolloivuus, tunteiden ohittaminen, hankalasta temperamentista syyllistäminen ja lapsen leimaaminen pahaksi ovat kaikki kaltoinkohtelua. MUTTA ylenpalttinen hemmottelu, rajojen asettamattomuus ja harhaisten suuruusfantasioiden iskostaminen lapseen ovat kaikki myös kaltoinkohtelua, eivätkä yhtään vähempää kuin aikaisemmin mainitut. Kun vanhemmat eivät vedä yhtä köyttä, tulee rumaa jälkeä, ihminen menee täysin sekaisin. En ole kertaakaan asettanut kyseenalaiseksi trauman olemassaoloa, senhän näkee jo siitä, miten täällä ei kirjoittele kokonainen persoona, vaan "moodi" vaihtuu kuin katkaisijasta. Sen sijaan sanon vain, että kenelläkään ei ole yksioikoisesti rajatonta oikeutta kaikkien muiden aikaan ja tukeen, eikä kukaan pysty tuohon kaivoon kaatamaan niin paljon, että se riittäisi. Olen varsinkin alussa kirjoittanut niitä kannustavia viestejä, mutta kaikella on määränsä. Enempää ei irtoa.

Tässä ei olekaan mistään minun oikeuksistani rajattomaan tukeen tai paskan kaatamiseen kenenkään niskaan, vaan kyse on siitä, mihin saakka kukin sopeutuu siihen, että joku tarttee tukea tai kaataa paskaa niskaan.

Ap

Sinähän elät vielä, ja rahaakin ilmeisesti on. Haluaisitko vielä kokeilla kivoja juttuja? Mitä haluaisit kokeilla tai tehdä? Voisitko unelmoida jostain, suunnitella jotain mukavaa tulevaan? Viedä vaikka ne lapset kesällä lomamatkalle, tai mikä sinulle nyt iloa vain toisi.

Vierailija kirjoitti:

Äitisi ja isäsi välirikossa lienee monimutkaisempiakin kuvioita kuin vain että toi en halusi tylsää elämää ja toimen kivaa. Jos isäsi

On 12 vuotta myöhemmin osannut toimia paremmin suhteessa ja kehitellä kivoj reissuja ym, se johtuu ehkä juuri siitä että ensimmäisessä avioliitossa ei onnistunut esim lapsen takia toteuttamaan sellaist elämää. Oot kokenut kaltoinkohtelua, mutt myöskään isäsi ei ole pyhimys. Terapia avaa ajatuksia ja tunteita, hyvä että päädyt sinne.

Ei hän mitenkään paremmin osannut toimia toisessa liitossaan. Vaan se toinen ihminen ei syleillyt elämän paskaa jumalanaan niin kuin äitini, eikä varmasti varsinkaan kuvitellut olevansa muita parempi ihminen jos istuu tuhkimona keittiössä.

Ap

Nyt olisi hyvä että ap:lle kommentoidaan joko ymmärtävästi tai sitten ei ollenkaan.

Kaikki rautalangasta vääntämiset, uhkailut, haukkumiset, päivittelyt, hulluksi nimittelyt yms. Vain pahentavat hänen tilaansa.

Kyse ei ole enää mistään asennevammasta vaan tilasta, joka vaatii pikaista hoitoa.

Ap on sokea näkemään asioita ns. Järkevästi.

Kokee ihmiset uhkaavana ja kaikki negatiivisuus paisuttaa tätä uhkakuvaa entisestään ja voimistaa ap:n tahtoa puolustaa itseään.

Ap selvästi kärsii hyvin huonosta itsetunnosta, rajojen asettamisesta omassa elämässään, kaipaa suuresti lohtua ja hyväksyntää, ja ennen kaikkea apua.

Tämä palsta tosin ei ole millään tavalla oikea paikka hakea lohtua ja ymmärrystä.

Ap, sinun täytyy nyt keskittyä omaan paranemiseesi. Se vie aikaa.

Huono juttu:

Et tule todennäköisesti koskaan saamaan anteeksipyyntöä tai sinua vapauttavaa "synnintunnustusta" äidiltäsi. Joko siksi että sitä ei tule, sinä et tunnista sitä, tai siksi että että mikään sanottu ei riitä täyttämään sitä pohjatonta aukkoa mikä sinussa on.

Hyvä juttu:

Toipuminen ei ole onneksi sen varassa että "rikollinen" pyytää anteeksi, myöntää kaiken pahan, tajuaa syvällä sisimmässään mitä onkaan aiheuttanut ja kärsii siitä yhtä suuria tuskia. Ei se sinua mitenkään taianomaisesti vapauttaisi kaikesta kuonasta. Olennaista on tajuta että "lukko on häkkisi sisäpuolella ja avain on taskussasi". Se on hirveän työlästä, mutta olennaista on se, että toipumisesti ei ole kenenkään muun varassa!

Kysy itseltäsi miten oikein haluat elää loppuelämäsi, haluatko oikeasti parantua? Haluatko voida hyvin, tehdä niitä asioita mistä pidät, nauttia elämästäsi, päästä irti? Jos haluat, niin sinun on pakko tajuta että et voi enää jatkaa tällä tavalla, yrittämällä 24/7 saada toista ihmistä tajuamaan ja kokemaan omaa tuskaasi.  Jos koko elämäsi sisältö on äidille kostaminen, niin etkö näe että tuhoat siinä itsesi,omat mahdollisuutesi onneen, suhteesi omiin lapsiin, kaiken, onko se sitä mitä sinä haluat? Onko se sen arvoista, oletko sitten voittanut? Entä jos äitisi ei siltikään ymmärrä mitä on tehnyt?

Käy terapiassa, käytä kaikki tukimahdollisuudet ja päästä irti, voit vielä saada onnellisen elämän!

Vierailija kirjoitti:

Sinähän elät vielä, ja rahaakin ilmeisesti on. Haluaisitko vielä kokeilla kivoja juttuja? Mitä haluaisit kokeilla tai tehdä? Voisitko unelmoida jostain, suunnitella jotain mukavaa tulevaan? Viedä vaikka ne lapset kesällä lomamatkalle, tai mikä sinulle nyt iloa vain toisi.

Sanoin, että rakastetuksi tulemisen tunne ja hyvä äitiys. Siinä ne. Matkat tai muu kuorrute on toinen juttu. Toki iloa niistäkin saa, mutta se ei riitä.

Ap