Perheterapeutin mielestä minua vaivaa kiintymyssuhteen trauma äidistäni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa tuon onnettoa mt ongelmaisen meiskata yksin. Kyllästyy kun kukaan ei vastaa. En tiedä mitä iloa saatte hänen kanssa riitelystä - eikö voisi vain olemaan tyytyväinen, että itse kykenee onnellisempaan elämään, olemaan läheisilleen, omille lapsilleen ja muulle perheelle rakastavampi läheinen kuin tämä onneton. JOka jatkaa onnettomana niin kauan kun kaikki syy on muissa, muita ei voi muuttaa, ainoastaa itseään ja omaa ajatteluaan, ja sitähän tämä ihminen ei halua, siis meiskatkoon yksin, vahingoittaa niin vähiten muita.

Ai kykenee? Siis se kyky mussa on, mutta äitini melkein tappoi ja hävitti sen minulta! Ainoa syy, miksi se ei kuollut, on lasteni isän antama tuki minulle! Ja ainoa syy, mistä se koskaan syntyi, oli OMAN ISÄNI antama elämisen malli minulle! On tietenkin äitikin antanut mallia, muissa asioissa, mutta isän asenne oli just niin oikea että elämästä pitää nauttia! Ja mun saatanan pilutelinemutsi kuvittelee, että isäni elämän on i olisi ollut siinä, kun kokee itsensä paremmaksi ihmiseksi kärsiessään arkea, tehden siinä monotonisesti yhtä ja samaa, mistä äitini ois ollut hyvilläön. Miten itsekästä koplata oma hyvinvointi toisen pahoinvointiin!

Ap

Ihmettelen sitä miksi kukaan yleensä haluaa vastailla sinulle. Jatka sinä omaa elämääsi, minä jatkan omaani, kumpikin niin onnellisena kuin kykenee. Ja jos joskus luet onnellisuustutkimuksia huomaat, että onnellisuus on paljon kiinni omasta asenteesta: huomattavasti sinun lapsuutta kehnommista oloista tulleet ihmiset kykenevät elämään elämänsä ihan onnellisina, monet, kuten sinä jää kiinni negatiivisuuteen ja lapsuuden traumoihin. Päihdeperheiden lapset, sotatilassa eläneet lapset, väkivaltaisten perheiden lapset, monet selviävät, kykenevät tekemään rauhan menneisyytensä kanssa ja keskittyvät kaikkeen hyvään mikä edessä, sinulta menee omien lastesi lapsuus täysin ohi kun tuijotat noita pieniä kärsimiäsi vääryyksiä koko ikäsi. OK niin, harmi vain, että halusit äidiksi ja siirrät onnettomuutta seuraavaan sukupolveen. Mutta tämä viimeinen kerta kun aukaisen ketjujasi, toivotan hyvää, jospa joskus uskaltaisit katsoa myös itseäsi peiliin samoilla silmillä millä katsot äitiäsi, peilistä näkemällesi, sen käyttäytymiselle muita kohtaan voisit jotakin jos haluaisit.

Et tajuakaan, että mun kohdalla on kyse henkisestä väkivallasta, eikä siitä, ettei voisi olla onnellinen. Äitini sanoi, että olisin muita huonompi ihminen valintoineni, (jotka olisivat tuntuneet paremmilta, kuin hänen ohjeensa) niin miksi olisin niitä valinnut?

Ap

No, minulla meni 25-vuotiaaksi asti, että opin elämään omaa elämääni, tekemään omat ratkaisuni ja kantamaan vastuun niistä. Ehkä sinä viisikymppisenä opit, ei se ole koskaan liian myöhäistä ja vaatii itsenäistymistä, irrottautumista, katseen luomista omaan itseen ja onneen sekä omien tarpeiden tunnistamista ja rohkeutta lähteä tavoittelemaan niitä.

Sinähän elät sinulle asetettua polkua. Olet kuunnellut äitiäsi ja pedannut elämäsi edellisten polvien perinnön varaan. Missä ovat omat saavutuksesi? Mitä projekteja olet tehnyt, joista olet saanut tyydytystä ja onnistumisentunnetta? Ei ihmekään, että tunnet itsesi lapseksi. Et tee aikuisten juttuja. 

Noooo, en tiedä tuost aikuistumisesta.... minusta se i ole mikään ihanan elämän mittari. Mutta se olisi, ettei tuollainen pskainen et ole hyvä etkä edes riittävä ihminen, ellet elä elämääsi tietyillä tavoilla -asenne haittaisi siinä. Minusta ois ollut kivaa ajelehtia ympäriinsä elämässä ja päätyä kokemaan kaikkea kivaa.

Ap

Minua vain häiritsi siinä se äitini asenne, että en silloin olisi hyvä ihminen. Olisin jotenkin häntä ja kaikkia muita huonopi ihminen. Se on aina ollut hänen asenteensa minua kohtaan. Se on ollut ihan kamalaa. En minä mitään kaipaa saavuttaa. Saavutuksethan ois elämästä nauttiessa sivutuote, ei välttämättömiä mitenkään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäänikin äiti syytti aina siitä, että tämä halusi elämän olevan kivaa, eikä sopeutunut tylsään perhearkeen, eli rutiineihin ja tapahtumattomuuteen. En edes lapsena ymmärtänyt, miksi äiti halusi mieluummin sellaista elämää? Kuin vaihtelua, ja sitä, että nautitaan? Jotain vikaa pään ruuveissa, selkeästi. Minusta isä oli hyvä just siks, että tahtoi tehdä kaikkea kivaa. Jos arjen askareet aiheuttavat vittuuntumista, niin miksi ottaa niitä vastuulleen? Idiotismia.

Ap

Tätä ei voi kysyä äidiltä, koska hän alkaa välittömästi vain huutaa. Miten hän sai aina tehdä kaiken yksin ja sellaista? So? Mitä jos muut eivät halua elämänsä olevan paskaa kotitöiden takia? En tajua, mitä väärää siinä on.

Ap

Kun äiti siis vielä erottuaankin selitti, miten he olisivat hyvin voineet jatkaa, jos isäni vain olisi suostunut elämään ankeaa arkiaskare-elämää. Eli hänestä sellainen olisi hyvä asia ihmiselle, jota rakasti? En tajua. Isä oli siinä vaiheessa jo löytänyt uuden, jonka kanssa jäi pois työelämästä ja alkoi nauttia elämästä matkustellen ulkomailla yms. Niin äitini vain jankutti, miyen paljon PAREMPI ihminen isäni ois ollut, jos ois kärsinyt äitini kanssa. Se oli se asian ydin. Parempi ihminen. Minusta tuollainen on ITSEKÄSTÄ, isä oli varmasti ONNELLISEMPI ihminen, kun ei tarvinnut sellaista paskaa sietää. Mutta se, että mun piti oli se ongelman alku ja ydin.

Ap[/

Miksi isäsi ei ottanut sinua luokseen elämään tuota onnellista elämää? Olen ymmärtänyt, että hänelle alkoholi maistui enemmän kuin hyvin. Jos äitisi ei jaksanut katsella isäsi viinanhuuruista, hauskaa elämää ja siksi erosi hänestä?

Olisiko isäsi kustantanut tuon elämän myös äidillesi vai odotettiinko äitisi tuovan jotain elantoa perheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan paras kosto sit olis että hoidat pääsi kuntoon, löydät aidon onnen ja tasapainon ja opettelet päästämäänirti äidistä. Suosittelen EMDR terapiaa!

EI OIS, koska siinä ois just se olemus, että muita parempi ihminen elää niin. Toteutti äidin tavoitteet. Jos siis ajatellaan, ettei pääni ois kunnossa. Äitini päähän tässä ei ole kunnossa, mun on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäänikin äiti syytti aina siitä, että tämä halusi elämän olevan kivaa, eikä sopeutunut tylsään perhearkeen, eli rutiineihin ja tapahtumattomuuteen. En edes lapsena ymmärtänyt, miksi äiti halusi mieluummin sellaista elämää? Kuin vaihtelua, ja sitä, että nautitaan? Jotain vikaa pään ruuveissa, selkeästi. Minusta isä oli hyvä just siks, että tahtoi tehdä kaikkea kivaa. Jos arjen askareet aiheuttavat vittuuntumista, niin miksi ottaa niitä vastuulleen? Idiotismia.

Ap

Tätä ei voi kysyä äidiltä, koska hän alkaa välittömästi vain huutaa. Miten hän sai aina tehdä kaiken yksin ja sellaista? So? Mitä jos muut eivät halua elämänsä olevan paskaa kotitöiden takia? En tajua, mitä väärää siinä on.

Ap

Kun äiti siis vielä erottuaankin selitti, miten he olisivat hyvin voineet jatkaa, jos isäni vain olisi suostunut elämään ankeaa arkiaskare-elämää. Eli hänestä sellainen olisi hyvä asia ihmiselle, jota rakasti? En tajua. Isä oli siinä vaiheessa jo löytänyt uuden, jonka kanssa jäi pois työelämästä ja alkoi nauttia elämästä matkustellen ulkomailla yms. Niin äitini vain jankutti, miyen paljon PAREMPI ihminen isäni ois ollut, jos ois kärsinyt äitini kanssa. Se oli se asian ydin. Parempi ihminen. Minusta tuollainen on ITSEKÄSTÄ, isä oli varmasti ONNELLISEMPI ihminen, kun ei tarvinnut sellaista paskaa sietää. Mutta se, että mun piti oli se ongelman alku ja ydin.

Ap[/

Miksi isäsi ei ottanut sinua luokseen elämään tuota onnellista elämää? Olen ymmärtänyt, että hänelle alkoholi maistui enemmän kuin hyvin. Jos äitisi ei jaksanut katsella isäsi viinanhuuruista, hauskaa elämää ja siksi erosi hänestä?

Olisiko isäsi kustantanut tuon elämän myös äidillesi vai odotettiinko äitisi tuovan jotain elantoa perheeseen?

Mitä tarkoitat? Äitini HALUSI tehdä töitä.

Ap

Teot merkitsee enemmän kuin puheet. En usko pätkääkään siihen mitä ap puhuu. Kaikki merkit osoittavat sen suuntaan, että ap olisi tyytyväinen vasta sitten, kun hän itse tuntee, että äiti rakastaa häntä ja hyväksyy hänet. Vasta se rauhoittaisi hänet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäänikin äiti syytti aina siitä, että tämä halusi elämän olevan kivaa, eikä sopeutunut tylsään perhearkeen, eli rutiineihin ja tapahtumattomuuteen. En edes lapsena ymmärtänyt, miksi äiti halusi mieluummin sellaista elämää? Kuin vaihtelua, ja sitä, että nautitaan? Jotain vikaa pään ruuveissa, selkeästi. Minusta isä oli hyvä just siks, että tahtoi tehdä kaikkea kivaa. Jos arjen askareet aiheuttavat vittuuntumista, niin miksi ottaa niitä vastuulleen? Idiotismia.

Ap

Tätä ei voi kysyä äidiltä, koska hän alkaa välittömästi vain huutaa. Miten hän sai aina tehdä kaiken yksin ja sellaista? So? Mitä jos muut eivät halua elämänsä olevan paskaa kotitöiden takia? En tajua, mitä väärää siinä on.

Ap

Kun äiti siis vielä erottuaankin selitti, miten he olisivat hyvin voineet jatkaa, jos isäni vain olisi suostunut elämään ankeaa arkiaskare-elämää. Eli hänestä sellainen olisi hyvä asia ihmiselle, jota rakasti? En tajua. Isä oli siinä vaiheessa jo löytänyt uuden, jonka kanssa jäi pois työelämästä ja alkoi nauttia elämästä matkustellen ulkomailla yms. Niin äitini vain jankutti, miyen paljon PAREMPI ihminen isäni ois ollut, jos ois kärsinyt äitini kanssa. Se oli se asian ydin. Parempi ihminen. Minusta tuollainen on ITSEKÄSTÄ, isä oli varmasti ONNELLISEMPI ihminen, kun ei tarvinnut sellaista paskaa sietää. Mutta se, että mun piti oli se ongelman alku ja ydin.

Ap[/

Miksi isäsi ei ottanut sinua luokseen elämään tuota onnellista elämää? Olen ymmärtänyt, että hänelle alkoholi maistui enemmän kuin hyvin. Jos äitisi ei jaksanut katsella isäsi viinanhuuruista, hauskaa elämää ja siksi erosi hänestä?

Olisiko isäsi kustantanut tuon elämän myös äidillesi vai odotettiinko äitisi tuovan jotain elantoa perheeseen?

Mitä tarkoitat? Äitini HALUSI tehdä töitä.

Ap

Äiti halusi olla uranainen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäänikin äiti syytti aina siitä, että tämä halusi elämän olevan kivaa, eikä sopeutunut tylsään perhearkeen, eli rutiineihin ja tapahtumattomuuteen. En edes lapsena ymmärtänyt, miksi äiti halusi mieluummin sellaista elämää? Kuin vaihtelua, ja sitä, että nautitaan? Jotain vikaa pään ruuveissa, selkeästi. Minusta isä oli hyvä just siks, että tahtoi tehdä kaikkea kivaa. Jos arjen askareet aiheuttavat vittuuntumista, niin miksi ottaa niitä vastuulleen? Idiotismia.

Ap

Tätä ei voi kysyä äidiltä, koska hän alkaa välittömästi vain huutaa. Miten hän sai aina tehdä kaiken yksin ja sellaista? So? Mitä jos muut eivät halua elämänsä olevan paskaa kotitöiden takia? En tajua, mitä väärää siinä on.

Ap

Kun äiti siis vielä erottuaankin selitti, miten he olisivat hyvin voineet jatkaa, jos isäni vain olisi suostunut elämään ankeaa arkiaskare-elämää. Eli hänestä sellainen olisi hyvä asia ihmiselle, jota rakasti? En tajua. Isä oli siinä vaiheessa jo löytänyt uuden, jonka kanssa jäi pois työelämästä ja alkoi nauttia elämästä matkustellen ulkomailla yms. Niin äitini vain jankutti, miyen paljon PAREMPI ihminen isäni ois ollut, jos ois kärsinyt äitini kanssa. Se oli se asian ydin. Parempi ihminen. Minusta tuollainen on ITSEKÄSTÄ, isä oli varmasti ONNELLISEMPI ihminen, kun ei tarvinnut sellaista paskaa sietää. Mutta se, että mun piti oli se ongelman alku ja ydin.

Ap[/

Miksi isäsi ei ottanut sinua luokseen elämään tuota onnellista elämää? Olen ymmärtänyt, että hänelle alkoholi maistui enemmän kuin hyvin. Jos äitisi ei jaksanut katsella isäsi viinanhuuruista, hauskaa elämää ja siksi erosi hänestä?

Olisiko isäsi kustantanut tuon elämän myös äidillesi vai odotettiinko äitisi tuovan jotain elantoa perheeseen?

Ihme vammanen, naisten asemaa halventava kysymys.

Ap

”Odoetettiinko äitisi tuovan elanto...” wtf? Painu sä sinne 50-luvullesi, vtun urpo.

Ap

Vttu semmonen nainen, joka haluaa lojua kotona ja saatana hoitaa lapsia. Päästään sekaisin.

Ap

Tai no voihan sitä sellainenkin nainen joku haluta olla, että odottaa kotona, että mies antaa rahaa, mutta mua se ainakin oksettaa.

Ap

Hoiti äiti tosin minut kotona 3-vuotiaaksi. Koska muita paremmat ihmiset tekevät niin.

Ap

No miten äitisi olisi voinut jättää työt ja matkustella, ellei isäsi olisi turvannut häntä taloudellisesti nykyisyydessä ja tulevaisuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Hoiti äiti tosin minut kotona 3-vuotiaaksi. Koska muita paremmat ihmiset tekevät niin.

Ap

Mutta erosi jo sinä aikana. Se ei tietenkään ole muita paremman ihmisen ratkaisu, mutta siis erohan olikin äidistä isäni vika 👌

Ap

Vierailija kirjoitti:

No miten äitisi olisi voinut jättää työt ja matkustella, ellei isäsi olisi turvannut häntä taloudellisesti nykyisyydessä ja tulevaisuudessa?

Kotiakin voi hoitaa niin, ettei se okseta. Ei ole pakko olla tietyn näköistä jne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, hyväksytään faktaksi että olet äitisi uhri. Olet lapsuudessa kaltoinkohdelluksi tullut uhri, joka ei trauman vuoksi pysty aikuisenakaan tekemään omia valintoja tai elämään kuten haluaa. Mikään huono asia elämässäsi, pieleen mennyt tekosi tai huono valintasi ei ole omaa syytäsi, vaan äitisi syytä. Koko maailma myöntää tämän ja saat virallisen todistuksen, joka leimaa äitisi syylliseksi ihan kaikkeen mikä on huonoa sinussa ja elämässäsi.

Saatko sitten rauhan?

En. Rauha sijaitsee itsen kokemisessa rakastetuksi ja hyvässä suhteessa lapsiini, jossa ei se, että äitini vaati minun olevan pahoinvoiva ja onneton, häiritse.

Ap

Juuri näin. Siksi sinun ei kannattaisi keskittyä äitisi huonouden todisteluun ja pohtimiseen.

Tiedät, että hyvä suhde lapsiisi toisi sinulle rauhan. Mitä konkreettista voisit tänään tai tällä viikolla tehdä asian hyväksi?

Vierailija kirjoitti:

No miten äitisi olisi voinut jättää työt ja matkustella, ellei isäsi olisi turvannut häntä taloudellisesti nykyisyydessä ja tulevaisuudessa?

Niin että voihan sitä arkeakin elää niin, että nauttii :))) Ja se on hiukan helpompaa, jos ei eroa siitä, kellä on kaikki rahat 👌

Ap

Oletko nyt humalassa? Voitko levätä ja pohtia näitä juttuja paremmalla hetkellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, hyväksytään faktaksi että olet äitisi uhri. Olet lapsuudessa kaltoinkohdelluksi tullut uhri, joka ei trauman vuoksi pysty aikuisenakaan tekemään omia valintoja tai elämään kuten haluaa. Mikään huono asia elämässäsi, pieleen mennyt tekosi tai huono valintasi ei ole omaa syytäsi, vaan äitisi syytä. Koko maailma myöntää tämän ja saat virallisen todistuksen, joka leimaa äitisi syylliseksi ihan kaikkeen mikä on huonoa sinussa ja elämässäsi.

Saatko sitten rauhan?

En. Rauha sijaitsee itsen kokemisessa rakastetuksi ja hyvässä suhteessa lapsiini, jossa ei se, että äitini vaati minun olevan pahoinvoiva ja onneton, häiritse.

Ap

Juuri näin. Siksi sinun ei kannattaisi keskittyä äitisi huonouden todisteluun ja pohtimiseen.

Tiedät, että hyvä suhde lapsiisi toisi sinulle rauhan. Mitä konkreettista voisit tänään tai tällä viikolla tehdä asian hyväksi?

Enpä tiedä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko nyt humalassa? Voitko levätä ja pohtia näitä juttuja paremmalla hetkellä?

En ole.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten äitisi olisi voinut jättää työt ja matkustella, ellei isäsi olisi turvannut häntä taloudellisesti nykyisyydessä ja tulevaisuudessa?

Niin että voihan sitä arkeakin elää niin, että nauttii :))) Ja se on hiukan helpompaa, jos ei eroa siitä, kellä on kaikki rahat 👌

Ap

Ikävää että isäsi hylkäsi teidät ja lähti viettämään makeaa elämää uuden naisen kans. Se on varmasti ollut äidillesi vaikeaa, ja voimiavievää. Liikutun kun eläydyn hänen tilanteeseensa. Hienoa että hän jaksoi silti yrittää huolehtia lapsen eli sinun perustarpeista. Harmi että kaikki ei ollut täydellistä.