Perheterapeutin mielestä minua vaivaa kiintymyssuhteen trauma äidistäni

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että äitisi kohtelee sinua samoin, kun häntä on kohdeltu pienenä, joten se trauma, jonka olet äidiltäsi saanut on sama, jonka hän on saanut omaltaan eli sinun mummilta. Sinun äitisi kin on yhtä uri kun sinäkin. Luultavasti hän kamppailee samojen ongemien kanssa kun sinä,ei hän välttämättä niitä sinulle kerro..

Voi olla, sillä ei ole väliä, koska hän liittoutui minua vastaan, ei puolelleni.

Ap

Se, että lapset eivät kerro, ei korreloi mitenkään sen kanssa, että he eivät olisi pettyneet, traumatisoituneet, kokisi itseään hylätyksi tms.

Yleensä pahimmassa jamassa olevat lapset  ovat ylikilttejä eivätkä todellakaan vaadi oikeuksiaan, koska tietävät, ettei se johda mihinkään tulokseen. 

Sinulla sen sijaan oli sen verran toivoa äitiisi, että pystyit kertomaan tarpeistasi ja ajatuksistasi ja teet sen edelleen. Meitä on täällä lastesi lisäksi satoja, jotka olemme kärsineet yksin haavamme saamatta oikeutusta tai lohdutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Se, että lapset eivät kerro, ei korreloi mitenkään sen kanssa, että he eivät olisi pettyneet, traumatisoituneet, kokisi itseään hylätyksi tms.

Yleensä pahimmassa jamassa olevat lapset  ovat ylikilttejä eivätkä todellakaan vaadi oikeuksiaan, koska tietävät, ettei se johda mihinkään tulokseen. 

Sinulla sen sijaan oli sen verran toivoa äitiisi, että pystyit kertomaan tarpeistasi ja ajatuksistasi ja teet sen edelleen. Meitä on täällä lastesi lisäksi satoja, jotka olemme kärsineet yksin haavamme saamatta oikeutusta tai lohdutusta. 

No kyllä mä tiedän, että he eivät ole kokeneet sellaista mitä minä tai lähellekään. Mä en edes ajattele, että olisi niin, että omien halujensa mukaan elävä ihminen on jotain normia noudattavaa huonompi!!!! Äitini mukaan oli.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni kärsivät totta kai sopeutumattomuudestani äitiyteen, mutta sopeutumattomuuteni on äitini syy, tai oikeimmin SE on äitini syy, että pakotti minut sopeutumaan itselleni pahaa oloa tuottaviin asioihin ja sen takia en voinut arvioida itse, haluanko sellaista elämää, mitä lapset tuovat tullessaan, koska äiti arvioi sen, ja se oli ok. Ja siis kaikkea, mitä minä olisin valinnut hän halveksi muita huonomman ihmisen valintana.

Joten.....lasten kärsimys on äitini syytä.

Ap

Ja se on äitini VALINTA, koska hän olisi voinut valita pitää oman lapsensa valintoja yhtä hyvinä, kuin mitä itse olisi valinnut, ja olla hiljaa siitä, että ajattelee itse jotain muuta. Mutta ei. Koska hän ei rakastanut lastaan, hän väitti, että olisin muita ja myös häntä huonompi valitessani toisella tavalla.

Ap

Miksi mielestäsi äitisi valitsi huonon äitiyden, mutta sinä olet vain ilkeän äitisi uhri ja siksi kaikki tekemäsi vääryydet ovat äitisi syytä? Etkö sinä ihan yhtä lailla valitse olla tuollainen paska äiti?

Koska MUN LAPSENI eivät ole ikinä huutaneet tuskasta mulle, että tee toisin ja älä satuta ja kiusaa heitä, ja mä vain jatkaisin! Äitini on ollut se äiti, joka voi muuttua, joka voi vaihtaa kurssia, joka voi lakata kiusaamasta lastaan, EIKÄ TEHNYT NIIN! Käskin häntä MONTA KERTAA! Mietipä vaikka, että luuletko sä, että mä menin hyvillä mielin poimimaan hänelle äitienpäivävalkovuokkoja? En IKINÄ tekisi sellaista lapsilleni, että jos en äitinä saa onnitteluja, sanoisin lapsilleni, että olen vihainen! Miksi olisin? Se ois suora palaute siitä, minkä arvoinen olisin äitinä, ja jos siinä jollain ois korjattavaa, niin MULLA! Mun äidillä oli, miksi ei korjannut?

Ap

Sinun lapsesi todennäköisesti pelkää sinua. Sen takia ne eivät uskalla sanoa mitään sinulle vastaan. Täälläkin ollaan keskusteltu sinun kanssa siitä miten se on väärin kostaa lapselle, kun sinä olit hermostunut kun lapsi uskalsi kysyä jotain kun sinulla oli kahvihetki. Älä yritä edes väittää, että et ole osoittanut mieltä lapsellesi. Sinä olet totaallisesti häiriintynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni kärsivät totta kai sopeutumattomuudestani äitiyteen, mutta sopeutumattomuuteni on äitini syy, tai oikeimmin SE on äitini syy, että pakotti minut sopeutumaan itselleni pahaa oloa tuottaviin asioihin ja sen takia en voinut arvioida itse, haluanko sellaista elämää, mitä lapset tuovat tullessaan, koska äiti arvioi sen, ja se oli ok. Ja siis kaikkea, mitä minä olisin valinnut hän halveksi muita huonomman ihmisen valintana.

Joten.....lasten kärsimys on äitini syytä.

Ap

Ja se on äitini VALINTA, koska hän olisi voinut valita pitää oman lapsensa valintoja yhtä hyvinä, kuin mitä itse olisi valinnut, ja olla hiljaa siitä, että ajattelee itse jotain muuta. Mutta ei. Koska hän ei rakastanut lastaan, hän väitti, että olisin muita ja myös häntä huonompi valitessani toisella tavalla.

Ap

Miksi mielestäsi äitisi valitsi huonon äitiyden, mutta sinä olet vain ilkeän äitisi uhri ja siksi kaikki tekemäsi vääryydet ovat äitisi syytä? Etkö sinä ihan yhtä lailla valitse olla tuollainen paska äiti?

Koska MUN LAPSENI eivät ole ikinä huutaneet tuskasta mulle, että tee toisin ja älä satuta ja kiusaa heitä, ja mä vain jatkaisin! Äitini on ollut se äiti, joka voi muuttua, joka voi vaihtaa kurssia, joka voi lakata kiusaamasta lastaan, EIKÄ TEHNYT NIIN! Käskin häntä MONTA KERTAA! Mietipä vaikka, että luuletko sä, että mä menin hyvillä mielin poimimaan hänelle äitienpäivävalkovuokkoja? En IKINÄ tekisi sellaista lapsilleni, että jos en äitinä saa onnitteluja, sanoisin lapsilleni, että olen vihainen! Miksi olisin? Se ois suora palaute siitä, minkä arvoinen olisin äitinä, ja jos siinä jollain ois korjattavaa, niin MULLA! Mun äidillä oli, miksi ei korjannut?

Ap

En tiedä miksi äitisi teki sitä mitä hän teki. Tiedän vain sen, että SINÄ jatkat tietoisesti omien lastesi kaltoinkohtelua päivästä toiseen tuon uhrimentaliteettisi varjolla. Traumatisoit ITSE omat lapsesi, vaikka he oireilevatkin asiasta eri tavalla kuin sinä oireilit omassa lapsuudessasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että lapset eivät kerro, ei korreloi mitenkään sen kanssa, että he eivät olisi pettyneet, traumatisoituneet, kokisi itseään hylätyksi tms.

Yleensä pahimmassa jamassa olevat lapset  ovat ylikilttejä eivätkä todellakaan vaadi oikeuksiaan, koska tietävät, ettei se johda mihinkään tulokseen. 

Sinulla sen sijaan oli sen verran toivoa äitiisi, että pystyit kertomaan tarpeistasi ja ajatuksistasi ja teet sen edelleen. Meitä on täällä lastesi lisäksi satoja, jotka olemme kärsineet yksin haavamme saamatta oikeutusta tai lohdutusta. 

No kyllä mä tiedän, että he eivät ole kokeneet sellaista mitä minä tai lähellekään. Mä en edes ajattele, että olisi niin, että omien halujensa mukaan elävä ihminen on jotain normia noudattavaa huonompi!!!! Äitini mukaan oli.

Ap

Sinun lapsesi ovat vain kokeneet vaikeaseti mielenterveysongelmaisen, läpikotansa itsekeskeisen äidin sekä hylkäämisen. Jotain, mitä onneksi moni lapsi ei joudu kokemaan. 

KOKO KETJU ON HARHAISEA,MIELENVIKAISEN TÖHERRYSTÄ.TÄLLÄISET PILAA KOKO KETJUN,PITÄISI EHDOTTOMASTI POISTAA!!!!

Siis onko tämä ihminen oikeasti Instagramissa! Ei voi olla totta. Minkälaista valheellista kiiltokuvaelämää hän siellä esittää?

Vierailija kirjoitti:

Se, että lapset eivät kerro, ei korreloi mitenkään sen kanssa, että he eivät olisi pettyneet, traumatisoituneet, kokisi itseään hylätyksi tms.

Yleensä pahimmassa jamassa olevat lapset  ovat ylikilttejä eivätkä todellakaan vaadi oikeuksiaan, koska tietävät, ettei se johda mihinkään tulokseen. 

Sinulla sen sijaan oli sen verran toivoa äitiisi, että pystyit kertomaan tarpeistasi ja ajatuksistasi ja teet sen edelleen. Meitä on täällä lastesi lisäksi satoja, jotka olemme kärsineet yksin haavamme saamatta oikeutusta tai lohdutusta. 

Korreloi sinä itsesi korroosiin ja korona-virukseen!

Ap

Olet vaan kateellinen minulle! Kuitenkin minulla on yli 138 tuhatta seuraajaa. Sinä puhut itsellesi itse. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olette joko puolellani tai minua vastaan. Näen miten käyttäydytte kaksinaamaisesti. Kehuja instaan, haukkuja vauva-palstalle. Kasvottomana ilkeyttä harrastavat voi rinnastaa äitini kaltaisiin mustiin sieluihin joissa elää demoni. Päätavoite pilata toisen elämä peruuttamattomasti. Päivän teko hallita mielipiteitä ja saada pilattua toiselta hyvämieli. Ulkoilin tänään ja hetken oli hyvä-olo. Kun selasin viestejö, joita kirjoititte, tuntui samalle kuin äitini mielipiteet, jyrkiltä ja ehdottomilta ja mustilta. Kateellisuus vie empatiakyvyn. Minä osaan ja te ette. Repikää siitä. Olen esteettisesti lahjakas ja se on synnynnäinen lahja. Äitini on myös tästä kateellinen ja demoni hänessä nostaa päätään, hän ei ole tervetullut kotiini enää! En soita enää hänelle, oivalsin ison asian.

Ap

Sinä olet kyllä aivan väärä ihminen läksyttämään muita empatiakyvyttömyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni kärsivät totta kai sopeutumattomuudestani äitiyteen, mutta sopeutumattomuuteni on äitini syy, tai oikeimmin SE on äitini syy, että pakotti minut sopeutumaan itselleni pahaa oloa tuottaviin asioihin ja sen takia en voinut arvioida itse, haluanko sellaista elämää, mitä lapset tuovat tullessaan, koska äiti arvioi sen, ja se oli ok. Ja siis kaikkea, mitä minä olisin valinnut hän halveksi muita huonomman ihmisen valintana.

Joten.....lasten kärsimys on äitini syytä.

Ap

Ja se on äitini VALINTA, koska hän olisi voinut valita pitää oman lapsensa valintoja yhtä hyvinä, kuin mitä itse olisi valinnut, ja olla hiljaa siitä, että ajattelee itse jotain muuta. Mutta ei. Koska hän ei rakastanut lastaan, hän väitti, että olisin muita ja myös häntä huonompi valitessani toisella tavalla.

Ap

En tuhri lapseni lakanoita ja syytä lapsiani siitä. Vieraiden tullessa syytä lasta tujhrinnasta, mitä todellisuudessa ei tapahtunut. Kateellinen alistaa ja halventaa toista. Missä empatia?

Ap

Miksi mielestäsi äitisi valitsi huonon äitiyden, mutta sinä olet vain ilkeän äitisi uhri ja siksi kaikki tekemäsi vääryydet ovat äitisi syytä? Etkö sinä ihan yhtä lailla valitse olla tuollainen paska äiti?

Koska MUN LAPSENI eivät ole ikinä huutaneet tuskasta mulle, että tee toisin ja älä satuta ja kiusaa heitä, ja mä vain jatkaisin! Äitini on ollut se äiti, joka voi muuttua, joka voi vaihtaa kurssia, joka voi lakata kiusaamasta lastaan, EIKÄ TEHNYT NIIN! Käskin häntä MONTA KERTAA! Mietipä vaikka, että luuletko sä, että mä menin hyvillä mielin poimimaan hänelle äitienpäivävalkovuokkoja? En IKINÄ tekisi sellaista lapsilleni, että jos en äitinä saa onnitteluja, sanoisin lapsilleni, että olen vihainen! Miksi olisin? Se ois suora palaute siitä, minkä arvoinen olisin äitinä, ja jos siinä jollain ois korjattavaa, niin MULLA! Mun äidillä oli, miksi ei korjannut?

Ap

En tiedä miksi äitisi teki sitä mitä hän teki. Tiedän vain sen, että SINÄ jatkat tietoisesti omien lastesi kaltoinkohtelua päivästä toiseen tuon uhrimentaliteettisi varjolla. Traumatisoit ITSE omat lapsesi, vaikka he oireilevatkin asiasta eri tavalla kuin sinä oireilit omassa lapsuudessasi.

Vierailija kirjoitti:

Teidän syytettävä pahastaolostani äitiäni, olen hänen uhrinsa ja jopa ammattilaiset ovat sitä mieltä että äitini aiheuttanut pahaa minulle. En siivoa käskystä, en nauti siitä. Miksi elämänvalinta ja halu pitää tehdä äidin mielen mukaisesti tai elämä ei mene hyväksyttävästi? En sulata kiusaajia, te raukat joilla ei ole muuta kuin kiusata oikeasti kärsivää. Saatteko tyydytystä minun diagnoosistani? Miksi esitätte somessa muuta kuin täällä vauva-palstalla, ettekö ymmärrä mitä kaksinaismoralisteja olette. Kääntäkää kasvot empatian puolelle ja tuomitkaa äitini käytös. Kylmäkiskoisesti alistatte minua ja ette edes tunne minua. Olette tuntevinanne ja haukutte PASKAKSI. Tunne-elämäni on kärsinyt riittävästi.

Ap

Äitisi oli tavallinen 70-luvua äiti. Jopa lempeä.

Sinä olet huono äiti, epä-äiti.

Luitko alusta kun kerroin äitini vihamieslisestä ja passiivis-agressiivisesta tavasta hallita minua? Täällä lauotaan muutaman kommentin perusteella tuomioita ja sitten osa näistä kirjoittajista toimii kuten äitini ja seuraa minua muka hyviksenä instassa ja tänne sitten haukutaan ja ei asennoiduta minun asemaani. Äitini aiheuttamat traumat ovat rikkoneet minun vanhemmuuteni, perhe-elämäni ja suhteeni omaan äitiin, kaikkeen syyllinen löytyy äidistäni. Psykoterapiassa ammattilaisen suusta todettua, olen rikki äitini alistamisen vuoksi. En keksi muuta kuin että olette sairaan kateellisia minulle, seuraatte minua ja kadehditte ja kostatte täällä jhalveksuvin kommentein ja näin osoitatte oman valintanne joka on samanlaista kuin äitini, hänen tapansa elämässä ja valintansa vain niitä oikeita. Sanon että mitä toivotte minulle, toivon tuhatkertaisesti teille kullekkin takaisin.

Ap

Kyllä, ap. Ongelmasi johtuvat tuosta kaikesta. Nyt kun tiedät sen, mitä aiot tehdä asialle?

Nyt vain ongelmana on, mistä v*tusta saan apua ÄITINI MINULLE JA LASTENI HAITAKSI aikaansaamaan kiintymyssuhteen traumaan...😢 Oma terapiani keskittyy MINUN sopeutumiseni lopettamiseen, mutta EIHÄN SE auta kiintymyssuhdetraumassa jonka ÄITINI synnytti. Eikä auta lasten suhteen yhtään.

Oma tekstini vastaa numerolle 383. Kukaan ei osaa auttaa ja helvetin paha-olo kokoajan. Keskustelut terapiassa on lapsuuden traumojen läpi käymistä, ei se auta lapsiani yhtään. 

Ap

Osaako joku palstapsykologi tehdä diagnoosin äitihullulle? Tiesin joskus vastaavanlaisen tapauksen joka kirjoitteli psykoottisesti elämänsä aikana kokemistaan "vääryyksistä" ja kirjoitustyyli oli samankaltaista jankkaavaa ja puolelta toiselle heittelevää, aihe vain eri. Kiinnostaa mikä tällaisen tapauksen tautiluokitus on.

Vierailija kirjoitti:

Nyt vain ongelmana on, mistä v*tusta saan apua ÄITINI MINULLE JA LASTENI HAITAKSI aikaansaamaan kiintymyssuhteen traumaan...😢 Oma terapiani keskittyy MINUN sopeutumiseni lopettamiseen, mutta EIHÄN SE auta kiintymyssuhdetraumassa jonka ÄITINI synnytti. Eikä auta lasten suhteen yhtään.

Ap

Sen takiahan terapiassa käydään, että voi käydä läpi omia tunteitaan ja oppia hallitsemaan niitä.

Kyllä, juuri SINUN täytyy yrittää päästä traumastasi yli. Et voi muuttaa enää menneisyyttäsi, sinun täytyy oppia elämään sen kanssa. Tuollainen "tämä trauma ei parane ikinä"-asenne ei kuulu terapiaan. Miksi sitten edes käyt siellä, jos et kykene muuttumaan?

Sitä paitsi terapeuttisi tietää asiasta vain sinun kertomasi puolet, eikä äitisi tai lapsesi pääse kertomaan hänelle, miten he näkevät asian.

Tällä palstalla monet ovat vahvistaneet mielipiteesi että äitisi on narsisti, joka ei osannut oikealla tavalla rakastaa sinua. Sen tajuaminen on tietysti osa paranemisprosessia, mutta seuraava osa on se että yrität päästä narsistin varjosta parempaan oloon ja elämään itse. SINUN pitää tehdä se työ. Mutta tätähän et halua kuulla, vaan olen tietysti nyt yksi kiusaajista.

Vierailija kirjoitti:

Nyt vain ongelmana on, mistä v*tusta saan apua ÄITINI MINULLE JA LASTENI HAITAKSI aikaansaamaan kiintymyssuhteen traumaan...😢 Oma terapiani keskittyy MINUN sopeutumiseni lopettamiseen, mutta EIHÄN SE auta kiintymyssuhdetraumassa jonka ÄITINI synnytti. Eikä auta lasten suhteen yhtään.

Oma tekstini vastaa numerolle 383. Kukaan ei osaa auttaa ja helvetin paha-olo kokoajan. Keskustelut terapiassa on lapsuuden traumojen läpi käymistä, ei se auta lapsiani yhtään. 

Ap

Katkaise välit lapsiisi. Jos et jaksa olla oikeasti äiti, niin se olisi heille parempi kuin katkera äiti, joka kostaa kaikki lapsuudessa kokemansa vääryydet heille.

Lapsiasi auttaisi, että saisivat kasvaa ilman sinua. Voisivat sitten joskus aikuisena ottaa yhteyttä, jos haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Osaako joku palstapsykologi tehdä diagnoosin äitihullulle? Tiesin joskus vastaavanlaisen tapauksen joka kirjoitteli psykoottisesti elämänsä aikana kokemistaan "vääryyksistä" ja kirjoitustyyli oli samankaltaista jankkaavaa ja puolelta toiselle heittelevää, aihe vain eri. Kiinnostaa mikä tällaisen tapauksen tautiluokitus on.

Sinun tautiluokituksesti on muiden ongelmilla mässäily ja saat ylemmyyden tunnnetta alentamalla toisia. Kuitenkin seuraat minua instassa ja esität ystävää, täällä käännät takkisi kuin äitini. On vain sinun tapasi elää ja tehdä asioita. Halveksiva tyylisi rinnastaa sinut äitini kaltaisiin mustiin sieluihin.

Ap