Perheterapeutin mielestä minua vaivaa kiintymyssuhteen trauma äidistäni

Vierailija kirjoitti:

ymmärtäkää että nyt lapseni kärsimys on pelkästään äitini syytä. Painakaa päähännr se. Äitini vääristi minun tunne-elämäni kokemukset niin että toimintamalli säteilee käytöksestäni ja se on äitini syytä. Syyllinen on äitini en minä!!!

Ap

Niin mutta sinä teet hänet iloiseksi antamalla hänen vaikuttaa elämääsi vieläkin. Vielä kerran: sinä olet vapaa ihminen ja sinulla on oma elämäsi, joten unohda hänet. Helppoa se ei ole mutta ainoa vaihtoehtosi jos haluat onnelliseksi. Muista että ainoa virhe on se, jos lakkaa yrittämästä.

Mutta en oo enää soittanut ja valittanut äidilleni, koska joulun alla tajusin, että narsisti halveksii muiden mielipiteitä. Eli häntä ei kiiinnosta asioiden selvittäminen ja hyvissä väleissä oleminen, vaan hän halveksii oikeastaan kaikkia muita paitsi itseään, ja sen takia hänen ymmärryksensä kasvattaminen ei johda yhtään mihinkään.

Sehän ei auta lapsiani YHTÄÄN tämä oivallus. Kuitenkaan.

Ap

Teidän syytettävä pahastaolostani äitiäni, olen hänen uhrinsa ja jopa ammattilaiset ovat sitä mieltä että äitini aiheuttanut pahaa minulle. En siivoa käskystä, en nauti siitä. Miksi elämänvalinta ja halu pitää tehdä äidin mielen mukaisesti tai elämä ei mene hyväksyttävästi? En sulata kiusaajia, te raukat joilla ei ole muuta kuin kiusata oikeasti kärsivää. Saatteko tyydytystä minun diagnoosistani? Miksi esitätte somessa muuta kuin täällä vauva-palstalla, ettekö ymmärrä mitä kaksinaismoralisteja olette. Kääntäkää kasvot empatian puolelle ja tuomitkaa äitini käytös. Kylmäkiskoisesti alistatte minua ja ette edes tunne minua. Olette tuntevinanne ja haukutte PASKAKSI. Tunne-elämäni on kärsinyt riittävästi.

Ap

Insinööri Vantaalta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ymmärtäkää että nyt lapseni kärsimys on pelkästään äitini syytä. Painakaa päähännr se. Äitini vääristi minun tunne-elämäni kokemukset niin että toimintamalli säteilee käytöksestäni ja se on äitini syytä. Syyllinen on äitini en minä!!!

Ap

Niin mutta sinä teet hänet iloiseksi antamalla hänen vaikuttaa elämääsi vieläkin. Vielä kerran: sinä olet vapaa ihminen ja sinulla on oma elämäsi, joten unohda hänet. Helppoa se ei ole mutta ainoa vaihtoehtosi jos haluat onnelliseksi. Muista että ainoa virhe on se, jos lakkaa yrittämästä.

Ei hän enää yritä vaikuttaa elämääni :( Kaikki isot valinnat on jo valittu ja katsottu, että ne eivät sovi minulle ja aiheuttavat tuskaa.

Ap

Tipitii.

No vidduako tulet tänne paasaamaan, paska. Pysy siellä sometililläsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaansaamisella elvistelevät ovat vain kateellisiaihmisille, joilla ei ole mitään tarvetta elää elämäänsä aikaansaamisen kautta, koska ovat saaneet kaiken valmiina, sen kuin vain nauttivat siitä! :D

Ap

Ei minulle aikaansaaminen ole suorittamista. On ihan sairaan siistiä oppia uusi kieli, tehdä villapusero, siivota kaappi, oppia ammatti, perustaa firma, ottaa haltuun työtehtävä, rakentaa/sisustaa koti jne. 

Minusta ihan tyhmää. Mun elämäni on ollut valmiina, mun ei tartte saavuttaa mitään, vaan nauttia vain. Sitä äitini ei sietänyt, vaan haukkui sellaisen halun. Sellaista haluava oli hänestä kaikkia muita huonompi ihminen.

Ap

No sen takia et saakaan itseäsi kuntoon ja jatkat elämääsi lapsena. 

Minkä takia? Tietenkään asiat valmiina saavan kohdalla oma kunto ei liity niihin asioihin mitenkään. Tai ainoastaan niin, että ne ovat hyviä asioita.

Ap

Et saa itseäsi henkisesti kuntoon, koska se on työ, joka sinun pitäisi tehdä. Ei terapeutti voi sitä sinun puolestasi tehdä. Eikä äitisi. Vaan sinä itse. Mutta kun et halua tehdä mitään, koska kaikki tekeminen on täyttä paskaa ja luusereille. Nauti siis passiivisesti kaivamastasi kuopasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni kärsivät totta kai sopeutumattomuudestani äitiyteen, mutta sopeutumattomuuteni on äitini syy, tai oikeimmin SE on äitini syy, että pakotti minut sopeutumaan itselleni pahaa oloa tuottaviin asioihin ja sen takia en voinut arvioida itse, haluanko sellaista elämää, mitä lapset tuovat tullessaan, koska äiti arvioi sen, ja se oli ok. Ja siis kaikkea, mitä minä olisin valinnut hän halveksi muita huonomman ihmisen valintana.

Joten.....lasten kärsimys on äitini syytä.

Ap

Ja se on äitini VALINTA, koska hän olisi voinut valita pitää oman lapsensa valintoja yhtä hyvinä, kuin mitä itse olisi valinnut, ja olla hiljaa siitä, että ajattelee itse jotain muuta. Mutta ei. Koska hän ei rakastanut lastaan, hän väitti, että olisin muita ja myös häntä huonompi valitessani toisella tavalla.

Ap

Miksi mielestäsi äitisi valitsi huonon äitiyden, mutta sinä olet vain ilkeän äitisi uhri ja siksi kaikki tekemäsi vääryydet ovat äitisi syytä? Etkö sinä ihan yhtä lailla valitse olla tuollainen paska äiti?

Vierailija kirjoitti:

Olette kateellisia kun minulla on omaisuutta. Mies, lapset, talo. Olen suosittu ja tyyliäni kadehditaan. Haukkukaa vaan. Se asunto viebä kuntoon ja vuokraan sitä. Älkää luulko että saatte alennusta. Ap[/quote

Et kai ihan tosissasi otaksu/luule/usko, että minunlaiseni taloton, perintöasunton, mutta aviomiehinen ja lapsenkin aikuiseksi saattanut olisi kateellinen sinulle, joka yhäti muistelee jankaten niitä päiviä, jolloin äiti käskytti ja sanoi pahasti.

83

Vierailija kirjoitti:

Susta vois tehdä jo elokuvan. Kauhuelokuvan.

Stephen King: Carrie 2..

Te jotka täällä kyseenalaistatte valintojani ja pahaa-oloani, te voitte poistua elämästäni vakoilemasta. Voinnistani odotetaan tietoa, mikä nautinto teille jotka odotatte että joutuisin sairaalaan. Miksi pahansuopuus elää teissä? Kateusko sitä pitää yllä? Olen elänyt äitini valintojen kautta ja saanut kuulla että halveksittava ihminen valitsee toisin. Perhe-elämä on utopia, valintoja jotka eivät tehneet onnelliseksi, muiden miellyttämistä, muiden valintojen mukaan elämä. Kärsimys pitää otteessaan ja paino rinnalla. Luminen luonto auttaa hetken ja metsä, heti kun tulen sisälle lapset muistuttavat omasta lapsuudesta minua. Elä siinä sitten tuskassa-

Ap

Vierailija kirjoitti:

ymmärtäkää että nyt lapseni kärsimys on pelkästään äitini syytä. Painakaa päähännr se. Äitini vääristi minun tunne-elämäni kokemukset niin että toimintamalli säteilee käytöksestäni ja se on äitini syytä. Syyllinen on äitini en minä!!!

Ap

Ei ole merkitystä mikä on kenenkin syy. On todella ikävää, että et pääse syytöksistäsi eroon. Mutta aina kun sinut valtaa viha äitiäsi kohtaa ja syytät häntä pahasti olostasi, et ota vastuuta itsestäsi, omista tunteista tai käytöksestä. Vähän sama asia kun että murhaisit jonkun ja syyttäisit teosta äitiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Olette kateellisia kun minulla on omaisuutta. Mies, lapset, talo. Olen suosittu ja tyyliäni kadehditaan. Haukkukaa vaan. Se asunto viebä kuntoon ja vuokraan sitä. Älkää luulko että saatte alennusta. Ap[/quote

Et kai ihan tosissasi otaksu/luule/usko, että minunlaiseni taloton, perintöasunton, mutta aviomiehinen ja lapsenkin aikuiseksi saattanut olisi kateellinen sinulle, joka yhäti muistelee jankaten niitä päiviä, jolloin äiti käskytti ja sanoi pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni kärsivät totta kai sopeutumattomuudestani äitiyteen, mutta sopeutumattomuuteni on äitini syy, tai oikeimmin SE on äitini syy, että pakotti minut sopeutumaan itselleni pahaa oloa tuottaviin asioihin ja sen takia en voinut arvioida itse, haluanko sellaista elämää, mitä lapset tuovat tullessaan, koska äiti arvioi sen, ja se oli ok. Ja siis kaikkea, mitä minä olisin valinnut hän halveksi muita huonomman ihmisen valintana.

Joten.....lasten kärsimys on äitini syytä.

Ap

Ja se on äitini VALINTA, koska hän olisi voinut valita pitää oman lapsensa valintoja yhtä hyvinä, kuin mitä itse olisi valinnut, ja olla hiljaa siitä, että ajattelee itse jotain muuta. Mutta ei. Koska hän ei rakastanut lastaan, hän väitti, että olisin muita ja myös häntä huonompi valitessani toisella tavalla.

Ap

Miksi mielestäsi äitisi valitsi huonon äitiyden, mutta sinä olet vain ilkeän äitisi uhri ja siksi kaikki tekemäsi vääryydet ovat äitisi syytä? Etkö sinä ihan yhtä lailla valitse olla tuollainen paska äiti?

Koska MUN LAPSENI eivät ole ikinä huutaneet tuskasta mulle, että tee toisin ja älä satuta ja kiusaa heitä, ja mä vain jatkaisin! Äitini on ollut se äiti, joka voi muuttua, joka voi vaihtaa kurssia, joka voi lakata kiusaamasta lastaan, EIKÄ TEHNYT NIIN! Käskin häntä MONTA KERTAA! Mietipä vaikka, että luuletko sä, että mä menin hyvillä mielin poimimaan hänelle äitienpäivävalkovuokkoja? En IKINÄ tekisi sellaista lapsilleni, että jos en äitinä saa onnitteluja, sanoisin lapsilleni, että olen vihainen! Miksi olisin? Se ois suora palaute siitä, minkä arvoinen olisin äitinä, ja jos siinä jollain ois korjattavaa, niin MULLA! Mun äidillä oli, miksi ei korjannut?

Ap

Sinun lapsistasi tulee yhtä hulluja ja häiriintyneitä kuin sinustakin koska se on teillä sukuvika. Niinhän sitä sanotaan että pieni vika, mutta kun on päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ymmärtäkää että nyt lapseni kärsimys on pelkästään äitini syytä. Painakaa päähännr se. Äitini vääristi minun tunne-elämäni kokemukset niin että toimintamalli säteilee käytöksestäni ja se on äitini syytä. Syyllinen on äitini en minä!!!

Ap

Ei ole merkitystä mikä on kenenkin syy. On todella ikävää, että et pääse syytöksistäsi eroon. Mutta aina kun sinut valtaa viha äitiäsi kohtaa ja syytät häntä pahasti olostasi, et ota vastuuta itsestäsi, omista tunteista tai käytöksestä. Vähän sama asia kun että murhaisit jonkun ja syyttäisit teosta äitiäsi.

Onhan hän murhannut. Itsensä. Ja suhteensa lapsiinsa. Millään ei ole mitään väliä. Ei omalla itsellä. Ei lapsilla, joiden eteen moni äiti uhraisi oman henkensä. Vain sillä on väliä, ettei ap koe äitinsä rakastavan häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ymmärtäkää että nyt lapseni kärsimys on pelkästään äitini syytä. Painakaa päähännr se. Äitini vääristi minun tunne-elämäni kokemukset niin että toimintamalli säteilee käytöksestäni ja se on äitini syytä. Syyllinen on äitini en minä!!!

Ap

Ei ole merkitystä mikä on kenenkin syy. On todella ikävää, että et pääse syytöksistäsi eroon. Mutta aina kun sinut valtaa viha äitiäsi kohtaa ja syytät häntä pahasti olostasi, et ota vastuuta itsestäsi, omista tunteista tai käytöksestä. Vähän sama asia kun että murhaisit jonkun ja syyttäisit teosta äitiäsi.

Mutta voisin mur.hata sen jonkun johtuen tunteista, jotka ovat äitini syytä.

Ap

Oletko tullut ajatelleeksi, että äitisi kohtelee sinua samoin, kun häntä on kohdeltu pienenä, joten se trauma, jonka olet äidiltäsi saanut on sama, jonka hän on saanut omaltaan eli sinun mummilta. Sinun äitisi kin on yhtä uri kun sinäkin. Luultavasti hän kamppailee samojen ongemien kanssa kun sinä,ei hän välttämättä niitä sinulle kerro..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ymmärtäkää että nyt lapseni kärsimys on pelkästään äitini syytä. Painakaa päähännr se. Äitini vääristi minun tunne-elämäni kokemukset niin että toimintamalli säteilee käytöksestäni ja se on äitini syytä. Syyllinen on äitini en minä!!!

Ap

Ei ole merkitystä mikä on kenenkin syy. On todella ikävää, että et pääse syytöksistäsi eroon. Mutta aina kun sinut valtaa viha äitiäsi kohtaa ja syytät häntä pahasti olostasi, et ota vastuuta itsestäsi, omista tunteista tai käytöksestä. Vähän sama asia kun että murhaisit jonkun ja syyttäisit teosta äitiäsi.

Tunteeni ovatkin äitini syytä, täysin! Henkinen pahoinpitely vaikuttaa niissä, äiti on siitä vastuussa. Aivan kuin hyvyyskin vaikuttaa ihmisten tunteissa ja on hyvän tuojan ansiota (mitä siitä jalostuikaan).

Ap

Nämä kiusaajaäidit voisi polttaa roviolla. Näiden alistamisten ja nöyryytysten kasauma palaa päivittäin päähäni ja nieleskelen niitä. Miksi elämänvalinnat on niin tärkeitä ja mustavalkoinen ajattelutapa tuomita oma lapsi ja muistuttaa vääristä valinoista jatkuvasti. Jopa aikuisena vakaumukseni tuomittu, Halujani ei lapsena kuultu ja mielitekojani ei ollut näin ollen olemassa. Äiti ei perunut koskaan sanojaan vaan pää pystyssä nautti kun kärsin. Äiti sai voimaa kun sai olla vain oikeassa ja hänen hallintansa sai voimaa. PAHUUS  elää hänessä ja  tuomitsevuus. Valkovuokkoja en kerää äitilleni enää. Olkoon yksin ja haukkukoon liian lyhyitä kukanvarsia. Minun lapset , heidän ei tarvitse kerätä valkovuokkoja en huuda heille siitä. Kyynisyys lapselle kukkien väärästä pituudesta, joka vuosi väärän pituisia. Äitini pilasi elämäni peruuttamattomasti!

Ap