Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Ei tarvitse käyttää, koska
1) ilmoitus itsessään on jo hieno asia ja lisää ilmoittajan arvostusta, vaikka hän olisi vainoaja/kiusaaja
2) jos kohde on uhri, niin häneen kohdistuu epäluulo jo valmiiksi etenkin, jos hän on järkyttynyt, kyseenalaistaa ilmoituksen tietoja ja varsinkin, jos kertoo yhtään mitään ikävää ilmoittajasta (todisteita ei haluta edes nähdä)
3) sukupuolesta saa sympatioita sen mukaan, kumpaa työntekijä alitajuisesti (tai tietoisesti) haluaa tukea
Näillä pääsee jo aika pitkälle siinä, kumman puolella haluaa olla. Ei tarvitse lomakkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen viranomainen Suomessa on sitoutunut huolellisuusvelvoitteseen lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa. Se tarkoittaa sitä, että jokaisen on tehtävä kaikkensa tunnistaakseen lähisuhdeväkivallalle altistuneet tai sen uhan alla elävät lapset. Mikään syy ei ole pätevä laistamaan tästä.
Lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja sen puheeksi ottamiseen kehitettiin Violence Intervention in Specialist Health Care eli VISH-projektissa helppokäyttöinen lähisuhdeväkivallan suodatin- ja kartoituslomake, jossa kolmen kysymyksen avulla voidaan luontevasti osana anamneesia kysyä asiakkaalta väkivallasta (Notko ym. 2011). Projektin jälkeen suodatin- ja kartoituslomake on valtakunnallistettu ja THL on ohjeistanut käyttämään suodatin- ja kartoituslomaketta rutiininomaisesti esimerkiksi neuvoloissa (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013).
Miksei näitä käytetä rutiininomaisesti myös lastensuojeluilmoituksissa? Olisi todella hyvä askel, että nämä kysymykset kysyttäisiin vaikka ihan ensimmäiseksi riippumatta siitä, mitä ilmoitus koskee.
Suodatinkysymykset ovat:
1. Onko sinuun kohdistunut lähisuhteissasi joissakin elämänvaiheessa fyysistä, henkistä tai seksuaalista väkivaltaa tai kaltoinkohtelua?
2. Vaikuttaako kokemasi väkivalta edelleen terveyteesi, hyvinvointiisi tai elämänhallintaasi?
3. Onko lähisuhteissasi tällä hetkellä fyysistä, henkistä tai seksuaalista väkivaltaa tai kaltoinkohtelua?
Työntekijä esittää kysymykset kahdenkeskisessä tilanteessa ja mikäli asiakas vastaa myönteisesti kysymyksiin kaksi tai kolme, kysytään kokemuksista tarkemmin. Tarkentavilla kartoituskysymyksillä kerätään lisätietoa väkivallan kokemuksista ja niiden vaikutuksista elämään tällä hetkellä. Tämän jälkeen asiakkaan kanssa tehdään yhdessä hoidon tai tuen tarpeen arviointi ja sovitaan jatkosta. Ilman järjestelmällisesti suoritettua puheeksi ottoa avuntarvetta voi olla vaikeaa tunnistaa.
Miten on kuitenkin yleisesti hyväksyttyä, että lasten avuntarve kyllä tunnistetaan ilman järjestelmällisesti suoritettua keskustelua tai samoin osataan päättää, ettei ilmoitus ole kiusaamis- tai kostomielessä tehty.
Lähisuhdeväkivallan seulonta nostaa esiin väkivaltakokemuksia ja mahdollistaa näin varhaisen puuttumisen väkivaltaan.
Perhe- ja lapsensurmien taustoista tehdyn selvityksen (SM & THL 2012) johtopäätöksissä todetaan, että viranomaisten tulisi tarjota perhettä tukevia toimenpiteitä ja tehdä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa, jotta tukitoimia voidaan tarjota riittävän varhain. Väkivallan tunnistaminen on edellytys varhaiselle puuttumiselle. Yksi perhe- ja lapsensurma -selvityksen johtopäätöksistä oli, että Suomessa tulisi sosiaali- ja terveyspalveluissa ottaa käyttöön systemaattinen väkivaltakokemusten kartoitusväline (lähisuhdeväkivallan suodatin- ja kartoituslomake) sekä parisuhdeväkivallan uusiutumisen riskinarviointi (MARAK) aina, kun asiakas kertoo väkivallasta tai sen uhasta. Suosituksissa todetaan myös, että lainsäädäntöön tulee sisällyttää velvollisuus riskinarvioinnista.
Riskinarviointivelvoite on myös yksi Istanbulin sopimuksen artikloista (artikla 51).
Väkivallan puheeksi ottaminen olisi hyvä myös kirjata sosiaali- ja terveyspalveluissa, jotta tehty työ tulee näkyväksi alueella. Myös valtakunnallisesti olisi tärkeä tietää kuinka usein ja missä palveluissa riskinarviointia tehdään, sekä kuinka usein se johtaa jonkinlaisiin toimenpiteisiin.
MIKSI ei tehdä lastensuojelussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi esitettiin väite, ettei toisiaan syyttelevien vanhempien välillä olisi mahdollista saada tosiasiallisesta tilanteesta käsitystä?
Miksi ehdotettiin, että pitäisi mennä molempien luo käymään ja tutkimaan?
Tiedetään, että vallankäyttäjät / väkivaltaiset omaavat tiettyjä ominaispiirteitä ja toistavat käyttäytymismalleja. Tiedetään myös, että uhreja voi tunnistaa, mm. pelosta (sen ilmaiseminen turhaan on hyvin harvinaista tutkimusten mukaan) ja posttraumaattisen stressireaktion perusteella.
Vallankäyttäjille on tyypillistä, että
-ongelmia on ollut pitkään, ne ovat olleet monipuolista, usein näkymätöntä väkivaltaa, mahdollisesti alkaneet jo ennen lapsen syntymään (näistä kertoo uhri, kun taas väkivaltainen kieltää kaiken)
-ongelmat pahenevat / muuttavat muotoaan eron jälkeen
- usein useitakin psykopatian piirteitä, hyvin vähän tai ei lainkaan syyllisyydentuntoa siitä, mitä aiheuttaa jopa omalle lapselleen (myös nämä lastensuojelututkimukset)
- uhriutuminen
- toisten syyllistäminen
- psykopatiaan viittaavia piirteitä myös elämän muilla osa-alueilla, esimerkiksi loisiva elämäntyyli ja rajattomuus, patologinen valehtelu (tämä on äärimmäisen hyvä erotusdiagnostiikassa, koska uhrit eivät juuri koskaan jää kiinni mistään valehtelusta, kun taas väkivaltainen valehtelee työasioista, asumisesta, parisuhteesta, harrastuksista, sairauksista)
- väkivaltaiset eivät yleensä ole kiinnostuneita lapsen yleisestä hyvinvoinnista (yhtäkkiä nämä lastensuojeluilmoitukset kuitenkin), he eivät ole huolehtineet elatusmaksuista tai muutenkaan osallistuneet lapsen taloudelliseen hyvinvointiin mitenkään
- talousvaikeudet, luottotiedottomuus
- työttömyys
- syrjäytyneisyys
- impulssikontrollin puutteita
- vihaa, katkeruutta, uhkauksia, kostonhimoa (näistä uhrilla tekstiviestejä, sähköposteja tai muita todisteita)
- monipuoliset keinot harjoittaa vainoa
- mustamaalauskampanjat, joihin suostuteltu muita läheisiä, jos läheisiä on
Entä kun yhteishuoltajuudessa olevan lapsen kumpikin vanhempi syyttää toista vanhempaa mielenterveysongelmista ja väkivallata lasta kohtaan? Asia selvitetään kanadalaista tutkimusta katsomalla? Koska toinen vanhemmista sanoo, että toinen valehtelee ja samaa sanoo myös toinen?
Ei se silläkään selviä että sinne lähetetään pahantahtoinen lähihoitaja kahville.
Kerrotko millä se selviää? Kun kumpikin käyttää lasta lääkärissä katsomassa mustelmia?
Perheneuvola.
Ei se ammattitaidoton tarkkailija sitä ainakaan selvitä.
Omassa kunnassani perheneuvolan jono on n. 6kk ellei ylikin. Puhutaan väkivallasta lasta kohtaan. Aika monet pieksämiset ennättää tulla ennen kuin perheneuvolassa on ensimmäistäkään aikaa. Mikäänhän ei estä perhettä hakeutumaan perheneuvolaan jo silloin kun huoltajuusasiassa herää ongelmia.
Meillä perheneuvolan työntekijät ihastuivat isään kovin. Isä kertoi, että rakastaa ihan kamalasti ja että kaikki on niin hienosti. Kertoivat sen sitten pelkäävälle lapsellekin, että sinä kuule olet nyt väärässä, että isä rakastaa. Eivät selvittäneet yhtäkään ristiriitaa isän puheista, eivät yhdenkään asian paikkansapitävyyttä, eivät kysyneet koulusta tai harrastuksista kuinka usein (ei koskaan) isä oli ollut paikalla tai mukana missään, eivät ihmetelleet taloudellista tukemattomuutta (jokainen elatusmaksu rästissä, eikä koskaan ole ostanut mitään), juomisesta kysyivät, mutta isän kieltäessä kaiken sekin riitti, eivät kiinnostuneet elämänhallinnan puutteista (luottotiedottomuus ja haluttomuus hoitaa asiaa, työttömyys), eivät kysyneet tai selvittäneet mittava fyysisten sairauksien listaa ja usean vaivan hoitotasapainottomuutta, eivät olleet kiinnostuneet siitä, mitä isä ja lapsi yhdessä tekevät (eivät mitään), eivätkä mitään muutakaan osa-alueita vanhemmuudesta. He eivät tunnistaneet väkivaltaisen vanhemman riskitekijöitä ja sivuuttivat täydellisesti sen, mitä lapsi itse oli puhunut.
Isä rakastaa, ne kaksi sanaa riittivät.
Kuinka moni teistä, jotka syyttä olette joutuneet syyniin, on riittänyt, kun olette sanoneet, että rakastan, todella paljon rakastan ilman minkäänlaista todistelun taakkaa virheettömästä vanhemmuudesta?
Tämä riittää vain miehillä koska sossut on pääosin naisia ja munan puutteessa. Nainen ei voi ikinä olla vanhempana hyväksyttävä. Miehellä riittää tatti jalkojen välissä hyvään vanhemmuuteen. Suurin osa väkivallan tekijöistä ja narsisteistakin on tilastollisesti miehiä, mutta sossu päättää aina että naiset on niitä väkivaltaisia ja narsisteja ja mies pitää pelastaa. Viis lapsesta mutta munahaukalle jos lohkeaisi hieman patukkaa kun kuolee isukin palleja hetken. Sossujen märkä uni pelastaa lasten ja vaimonsa hakkaajia.
...toisaalta, jos kysyttäisiin, onko sinuun kohdistunut koskaan lähisuhdeväkivaltaa ja pelkäätkö vieläkin ja/tai vaikuttaako se vieläkin sinuun
ja vastaisit kaikkiin kyllä
niin heräisi todellakin huoli siitä, miten voisit mitenkään olla kunnon vanhempi.
Tekijä olisi nimenomaan se ilmoittaja, mutta sillähän ei ole merkitystä, eikä sillä, ettet vieläkään saanut suojelua taikka edes ymmärrystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi esitettiin väite, ettei toisiaan syyttelevien vanhempien välillä olisi mahdollista saada tosiasiallisesta tilanteesta käsitystä?
Miksi ehdotettiin, että pitäisi mennä molempien luo käymään ja tutkimaan?
Tiedetään, että vallankäyttäjät / väkivaltaiset omaavat tiettyjä ominaispiirteitä ja toistavat käyttäytymismalleja. Tiedetään myös, että uhreja voi tunnistaa, mm. pelosta (sen ilmaiseminen turhaan on hyvin harvinaista tutkimusten mukaan) ja posttraumaattisen stressireaktion perusteella.
Vallankäyttäjille on tyypillistä, että
-ongelmia on ollut pitkään, ne ovat olleet monipuolista, usein näkymätöntä väkivaltaa, mahdollisesti alkaneet jo ennen lapsen syntymään (näistä kertoo uhri, kun taas väkivaltainen kieltää kaiken)
-ongelmat pahenevat / muuttavat muotoaan eron jälkeen
- usein useitakin psykopatian piirteitä, hyvin vähän tai ei lainkaan syyllisyydentuntoa siitä, mitä aiheuttaa jopa omalle lapselleen (myös nämä lastensuojelututkimukset)
- uhriutuminen
- toisten syyllistäminen
- psykopatiaan viittaavia piirteitä myös elämän muilla osa-alueilla, esimerkiksi loisiva elämäntyyli ja rajattomuus, patologinen valehtelu (tämä on äärimmäisen hyvä erotusdiagnostiikassa, koska uhrit eivät juuri koskaan jää kiinni mistään valehtelusta, kun taas väkivaltainen valehtelee työasioista, asumisesta, parisuhteesta, harrastuksista, sairauksista)
- väkivaltaiset eivät yleensä ole kiinnostuneita lapsen yleisestä hyvinvoinnista (yhtäkkiä nämä lastensuojeluilmoitukset kuitenkin), he eivät ole huolehtineet elatusmaksuista tai muutenkaan osallistuneet lapsen taloudelliseen hyvinvointiin mitenkään
- talousvaikeudet, luottotiedottomuus
- työttömyys
- syrjäytyneisyys
- impulssikontrollin puutteita
- vihaa, katkeruutta, uhkauksia, kostonhimoa (näistä uhrilla tekstiviestejä, sähköposteja tai muita todisteita)
- monipuoliset keinot harjoittaa vainoa
- mustamaalauskampanjat, joihin suostuteltu muita läheisiä, jos läheisiä on
Entä kun yhteishuoltajuudessa olevan lapsen kumpikin vanhempi syyttää toista vanhempaa mielenterveysongelmista ja väkivallata lasta kohtaan? Asia selvitetään kanadalaista tutkimusta katsomalla? Koska toinen vanhemmista sanoo, että toinen valehtelee ja samaa sanoo myös toinen?
Ei se silläkään selviä että sinne lähetetään pahantahtoinen lähihoitaja kahville.
Kerrotko millä se selviää? Kun kumpikin käyttää lasta lääkärissä katsomassa mustelmia?
Perheneuvola.
Ei se ammattitaidoton tarkkailija sitä ainakaan selvitä.
Omassa kunnassani perheneuvolan jono on n. 6kk ellei ylikin. Puhutaan väkivallasta lasta kohtaan. Aika monet pieksämiset ennättää tulla ennen kuin perheneuvolassa on ensimmäistäkään aikaa. Mikäänhän ei estä perhettä hakeutumaan perheneuvolaan jo silloin kun huoltajuusasiassa herää ongelmia.
Meillä perheneuvolan työntekijät ihastuivat isään kovin. Isä kertoi, että rakastaa ihan kamalasti ja että kaikki on niin hienosti. Kertoivat sen sitten pelkäävälle lapsellekin, että sinä kuule olet nyt väärässä, että isä rakastaa. Eivät selvittäneet yhtäkään ristiriitaa isän puheista, eivät yhdenkään asian paikkansapitävyyttä, eivät kysyneet koulusta tai harrastuksista kuinka usein (ei koskaan) isä oli ollut paikalla tai mukana missään, eivät ihmetelleet taloudellista tukemattomuutta (jokainen elatusmaksu rästissä, eikä koskaan ole ostanut mitään), juomisesta kysyivät, mutta isän kieltäessä kaiken sekin riitti, eivät kiinnostuneet elämänhallinnan puutteista (luottotiedottomuus ja haluttomuus hoitaa asiaa, työttömyys), eivät kysyneet tai selvittäneet mittava fyysisten sairauksien listaa ja usean vaivan hoitotasapainottomuutta, eivät olleet kiinnostuneet siitä, mitä isä ja lapsi yhdessä tekevät (eivät mitään), eivätkä mitään muutakaan osa-alueita vanhemmuudesta. He eivät tunnistaneet väkivaltaisen vanhemman riskitekijöitä ja sivuuttivat täydellisesti sen, mitä lapsi itse oli puhunut.
Isä rakastaa, ne kaksi sanaa riittivät.
Kuinka moni teistä, jotka syyttä olette joutuneet syyniin, on riittänyt, kun olette sanoneet, että rakastan, todella paljon rakastan ilman minkäänlaista todistelun taakkaa virheettömästä vanhemmuudesta?
Tämä riittää vain miehillä koska sossut on pääosin naisia ja munan puutteessa. Nainen ei voi ikinä olla vanhempana hyväksyttävä. Miehellä riittää tatti jalkojen välissä hyvään vanhemmuuteen. Suurin osa väkivallan tekijöistä ja narsisteistakin on tilastollisesti miehiä, mutta sossu päättää aina että naiset on niitä väkivaltaisia ja narsisteja ja mies pitää pelastaa. Viis lapsesta mutta munahaukalle jos lohkeaisi hieman patukkaa kun kuolee isukin palleja hetken. Sossujen märkä uni pelastaa lasten ja vaimonsa hakkaajia.
Tuo kuulostaa vähän kärjistetyltä, mutta jokin perä tuossa on. Meilläkin miehen sanomiset oli kirjattu siten että niille annettiin selvästi suurempi painoarvo. Nimenomaan positiivisessa mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi esitettiin väite, ettei toisiaan syyttelevien vanhempien välillä olisi mahdollista saada tosiasiallisesta tilanteesta käsitystä?
Miksi ehdotettiin, että pitäisi mennä molempien luo käymään ja tutkimaan?
Tiedetään, että vallankäyttäjät / väkivaltaiset omaavat tiettyjä ominaispiirteitä ja toistavat käyttäytymismalleja. Tiedetään myös, että uhreja voi tunnistaa, mm. pelosta (sen ilmaiseminen turhaan on hyvin harvinaista tutkimusten mukaan) ja posttraumaattisen stressireaktion perusteella.
Vallankäyttäjille on tyypillistä, että
-ongelmia on ollut pitkään, ne ovat olleet monipuolista, usein näkymätöntä väkivaltaa, mahdollisesti alkaneet jo ennen lapsen syntymään (näistä kertoo uhri, kun taas väkivaltainen kieltää kaiken)
-ongelmat pahenevat / muuttavat muotoaan eron jälkeen
- usein useitakin psykopatian piirteitä, hyvin vähän tai ei lainkaan syyllisyydentuntoa siitä, mitä aiheuttaa jopa omalle lapselleen (myös nämä lastensuojelututkimukset)
- uhriutuminen
- toisten syyllistäminen
- psykopatiaan viittaavia piirteitä myös elämän muilla osa-alueilla, esimerkiksi loisiva elämäntyyli ja rajattomuus, patologinen valehtelu (tämä on äärimmäisen hyvä erotusdiagnostiikassa, koska uhrit eivät juuri koskaan jää kiinni mistään valehtelusta, kun taas väkivaltainen valehtelee työasioista, asumisesta, parisuhteesta, harrastuksista, sairauksista)
- väkivaltaiset eivät yleensä ole kiinnostuneita lapsen yleisestä hyvinvoinnista (yhtäkkiä nämä lastensuojeluilmoitukset kuitenkin), he eivät ole huolehtineet elatusmaksuista tai muutenkaan osallistuneet lapsen taloudelliseen hyvinvointiin mitenkään
- talousvaikeudet, luottotiedottomuus
- työttömyys
- syrjäytyneisyys
- impulssikontrollin puutteita
- vihaa, katkeruutta, uhkauksia, kostonhimoa (näistä uhrilla tekstiviestejä, sähköposteja tai muita todisteita)
- monipuoliset keinot harjoittaa vainoa
- mustamaalauskampanjat, joihin suostuteltu muita läheisiä, jos läheisiä on
Entä kun yhteishuoltajuudessa olevan lapsen kumpikin vanhempi syyttää toista vanhempaa mielenterveysongelmista ja väkivallata lasta kohtaan? Asia selvitetään kanadalaista tutkimusta katsomalla? Koska toinen vanhemmista sanoo, että toinen valehtelee ja samaa sanoo myös toinen?
Ei se silläkään selviä että sinne lähetetään pahantahtoinen lähihoitaja kahville.
Kerrotko millä se selviää? Kun kumpikin käyttää lasta lääkärissä katsomassa mustelmia?
Perheneuvola.
Ei se ammattitaidoton tarkkailija sitä ainakaan selvitä.
Omassa kunnassani perheneuvolan jono on n. 6kk ellei ylikin. Puhutaan väkivallasta lasta kohtaan. Aika monet pieksämiset ennättää tulla ennen kuin perheneuvolassa on ensimmäistäkään aikaa. Mikäänhän ei estä perhettä hakeutumaan perheneuvolaan jo silloin kun huoltajuusasiassa herää ongelmia.
No se on sitten poliisiasia.
Käytännössä poliisi ei ota tutkittavakseen kuritusväkivaltaa, luunappeja, tukkapöllyjä, läimäisyjä. Saa olla hyvin graavia väkivaltaa ennen kuin poliisi liikahtaa.
ja tämän tiedon sait..? Omasta päästä keksimällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi esitettiin väite, ettei toisiaan syyttelevien vanhempien välillä olisi mahdollista saada tosiasiallisesta tilanteesta käsitystä?
Miksi ehdotettiin, että pitäisi mennä molempien luo käymään ja tutkimaan?
Tiedetään, että vallankäyttäjät / väkivaltaiset omaavat tiettyjä ominaispiirteitä ja toistavat käyttäytymismalleja. Tiedetään myös, että uhreja voi tunnistaa, mm. pelosta (sen ilmaiseminen turhaan on hyvin harvinaista tutkimusten mukaan) ja posttraumaattisen stressireaktion perusteella.
Vallankäyttäjille on tyypillistä, että
-ongelmia on ollut pitkään, ne ovat olleet monipuolista, usein näkymätöntä väkivaltaa, mahdollisesti alkaneet jo ennen lapsen syntymään (näistä kertoo uhri, kun taas väkivaltainen kieltää kaiken)
-ongelmat pahenevat / muuttavat muotoaan eron jälkeen
- usein useitakin psykopatian piirteitä, hyvin vähän tai ei lainkaan syyllisyydentuntoa siitä, mitä aiheuttaa jopa omalle lapselleen (myös nämä lastensuojelututkimukset)
- uhriutuminen
- toisten syyllistäminen
- psykopatiaan viittaavia piirteitä myös elämän muilla osa-alueilla, esimerkiksi loisiva elämäntyyli ja rajattomuus, patologinen valehtelu (tämä on äärimmäisen hyvä erotusdiagnostiikassa, koska uhrit eivät juuri koskaan jää kiinni mistään valehtelusta, kun taas väkivaltainen valehtelee työasioista, asumisesta, parisuhteesta, harrastuksista, sairauksista)
- väkivaltaiset eivät yleensä ole kiinnostuneita lapsen yleisestä hyvinvoinnista (yhtäkkiä nämä lastensuojeluilmoitukset kuitenkin), he eivät ole huolehtineet elatusmaksuista tai muutenkaan osallistuneet lapsen taloudelliseen hyvinvointiin mitenkään
- talousvaikeudet, luottotiedottomuus
- työttömyys
- syrjäytyneisyys
- impulssikontrollin puutteita
- vihaa, katkeruutta, uhkauksia, kostonhimoa (näistä uhrilla tekstiviestejä, sähköposteja tai muita todisteita)
- monipuoliset keinot harjoittaa vainoa
- mustamaalauskampanjat, joihin suostuteltu muita läheisiä, jos läheisiä on
Entä kun yhteishuoltajuudessa olevan lapsen kumpikin vanhempi syyttää toista vanhempaa mielenterveysongelmista ja väkivallata lasta kohtaan? Asia selvitetään kanadalaista tutkimusta katsomalla? Koska toinen vanhemmista sanoo, että toinen valehtelee ja samaa sanoo myös toinen?
Ei se silläkään selviä että sinne lähetetään pahantahtoinen lähihoitaja kahville.
Kerrotko millä se selviää? Kun kumpikin käyttää lasta lääkärissä katsomassa mustelmia?
Perheneuvola.
Ei se ammattitaidoton tarkkailija sitä ainakaan selvitä.
Omassa kunnassani perheneuvolan jono on n. 6kk ellei ylikin. Puhutaan väkivallasta lasta kohtaan. Aika monet pieksämiset ennättää tulla ennen kuin perheneuvolassa on ensimmäistäkään aikaa. Mikäänhän ei estä perhettä hakeutumaan perheneuvolaan jo silloin kun huoltajuusasiassa herää ongelmia.
No se on sitten poliisiasia.
Käytännössä poliisi ei ota tutkittavakseen kuritusväkivaltaa, luunappeja, tukkapöllyjä, läimäisyjä. Saa olla hyvin graavia väkivaltaa ennen kuin poliisi liikahtaa.
ja tämän tiedon sait..? Omasta päästä keksimällä?
Olen eri, mutta tiedän, että tämä väite on totta. Olemme yrittäneet hakea apua lapsen kokemaan henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan sekä vainoon, mutta poliisi ei lähde tutkimaan, jollei ole todella vakavaa fyysistä väkivaltaa.
Ihmetyttävät kovasti nämä muutamat uutisoidut tukistus- ym. kuritusväkivaltatuomiot, koska tosiaan meille on tehty hyvin selväksi, että pitää olla vakavaa, objektiivisesti ja aukottomasti todistettavaa, väkivaltaa ja vainossa vakavia, henkeen kohdistuvia uhkauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi esitettiin väite, ettei toisiaan syyttelevien vanhempien välillä olisi mahdollista saada tosiasiallisesta tilanteesta käsitystä?
Miksi ehdotettiin, että pitäisi mennä molempien luo käymään ja tutkimaan?
Tiedetään, että vallankäyttäjät / väkivaltaiset omaavat tiettyjä ominaispiirteitä ja toistavat käyttäytymismalleja. Tiedetään myös, että uhreja voi tunnistaa, mm. pelosta (sen ilmaiseminen turhaan on hyvin harvinaista tutkimusten mukaan) ja posttraumaattisen stressireaktion perusteella.
Vallankäyttäjille on tyypillistä, että
-ongelmia on ollut pitkään, ne ovat olleet monipuolista, usein näkymätöntä väkivaltaa, mahdollisesti alkaneet jo ennen lapsen syntymään (näistä kertoo uhri, kun taas väkivaltainen kieltää kaiken)
-ongelmat pahenevat / muuttavat muotoaan eron jälkeen
- usein useitakin psykopatian piirteitä, hyvin vähän tai ei lainkaan syyllisyydentuntoa siitä, mitä aiheuttaa jopa omalle lapselleen (myös nämä lastensuojelututkimukset)
- uhriutuminen
- toisten syyllistäminen
- psykopatiaan viittaavia piirteitä myös elämän muilla osa-alueilla, esimerkiksi loisiva elämäntyyli ja rajattomuus, patologinen valehtelu (tämä on äärimmäisen hyvä erotusdiagnostiikassa, koska uhrit eivät juuri koskaan jää kiinni mistään valehtelusta, kun taas väkivaltainen valehtelee työasioista, asumisesta, parisuhteesta, harrastuksista, sairauksista)
- väkivaltaiset eivät yleensä ole kiinnostuneita lapsen yleisestä hyvinvoinnista (yhtäkkiä nämä lastensuojeluilmoitukset kuitenkin), he eivät ole huolehtineet elatusmaksuista tai muutenkaan osallistuneet lapsen taloudelliseen hyvinvointiin mitenkään
- talousvaikeudet, luottotiedottomuus
- työttömyys
- syrjäytyneisyys
- impulssikontrollin puutteita
- vihaa, katkeruutta, uhkauksia, kostonhimoa (näistä uhrilla tekstiviestejä, sähköposteja tai muita todisteita)
- monipuoliset keinot harjoittaa vainoa
- mustamaalauskampanjat, joihin suostuteltu muita läheisiä, jos läheisiä on
Entä kun yhteishuoltajuudessa olevan lapsen kumpikin vanhempi syyttää toista vanhempaa mielenterveysongelmista ja väkivallata lasta kohtaan? Asia selvitetään kanadalaista tutkimusta katsomalla? Koska toinen vanhemmista sanoo, että toinen valehtelee ja samaa sanoo myös toinen?
Ei se silläkään selviä että sinne lähetetään pahantahtoinen lähihoitaja kahville.
Kerrotko millä se selviää? Kun kumpikin käyttää lasta lääkärissä katsomassa mustelmia?
Perheneuvola.
Ei se ammattitaidoton tarkkailija sitä ainakaan selvitä.
Omassa kunnassani perheneuvolan jono on n. 6kk ellei ylikin. Puhutaan väkivallasta lasta kohtaan. Aika monet pieksämiset ennättää tulla ennen kuin perheneuvolassa on ensimmäistäkään aikaa. Mikäänhän ei estä perhettä hakeutumaan perheneuvolaan jo silloin kun huoltajuusasiassa herää ongelmia.
No se on sitten poliisiasia.
Käytännössä poliisi ei ota tutkittavakseen kuritusväkivaltaa, luunappeja, tukkapöllyjä, läimäisyjä. Saa olla hyvin graavia väkivaltaa ennen kuin poliisi liikahtaa.
Meille poliisista vastattiin kirjallisesti, että jos olen huolissani lapsen tilanteesta väkivaltaisen vanhemman luona, niin lastensuojelu on oikea paikka, minne asiasta voi ilmoittaa. He puolestaan ilmoittivat, etteivät voi etävanhemman oloille mitään. Oikeuslaitos pakottaa lapsen sinne. Hyvin toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi esitettiin väite, ettei toisiaan syyttelevien vanhempien välillä olisi mahdollista saada tosiasiallisesta tilanteesta käsitystä?
Miksi ehdotettiin, että pitäisi mennä molempien luo käymään ja tutkimaan?
Tiedetään, että vallankäyttäjät / väkivaltaiset omaavat tiettyjä ominaispiirteitä ja toistavat käyttäytymismalleja. Tiedetään myös, että uhreja voi tunnistaa, mm. pelosta (sen ilmaiseminen turhaan on hyvin harvinaista tutkimusten mukaan) ja posttraumaattisen stressireaktion perusteella.
Vallankäyttäjille on tyypillistä, että
-ongelmia on ollut pitkään, ne ovat olleet monipuolista, usein näkymätöntä väkivaltaa, mahdollisesti alkaneet jo ennen lapsen syntymään (näistä kertoo uhri, kun taas väkivaltainen kieltää kaiken)
-ongelmat pahenevat / muuttavat muotoaan eron jälkeen
- usein useitakin psykopatian piirteitä, hyvin vähän tai ei lainkaan syyllisyydentuntoa siitä, mitä aiheuttaa jopa omalle lapselleen (myös nämä lastensuojelututkimukset)
- uhriutuminen
- toisten syyllistäminen
- psykopatiaan viittaavia piirteitä myös elämän muilla osa-alueilla, esimerkiksi loisiva elämäntyyli ja rajattomuus, patologinen valehtelu (tämä on äärimmäisen hyvä erotusdiagnostiikassa, koska uhrit eivät juuri koskaan jää kiinni mistään valehtelusta, kun taas väkivaltainen valehtelee työasioista, asumisesta, parisuhteesta, harrastuksista, sairauksista)
- väkivaltaiset eivät yleensä ole kiinnostuneita lapsen yleisestä hyvinvoinnista (yhtäkkiä nämä lastensuojeluilmoitukset kuitenkin), he eivät ole huolehtineet elatusmaksuista tai muutenkaan osallistuneet lapsen taloudelliseen hyvinvointiin mitenkään
- talousvaikeudet, luottotiedottomuus
- työttömyys
- syrjäytyneisyys
- impulssikontrollin puutteita
- vihaa, katkeruutta, uhkauksia, kostonhimoa (näistä uhrilla tekstiviestejä, sähköposteja tai muita todisteita)
- monipuoliset keinot harjoittaa vainoa
- mustamaalauskampanjat, joihin suostuteltu muita läheisiä, jos läheisiä on
Entä kun yhteishuoltajuudessa olevan lapsen kumpikin vanhempi syyttää toista vanhempaa mielenterveysongelmista ja väkivallata lasta kohtaan? Asia selvitetään kanadalaista tutkimusta katsomalla? Koska toinen vanhemmista sanoo, että toinen valehtelee ja samaa sanoo myös toinen?
Ei se silläkään selviä että sinne lähetetään pahantahtoinen lähihoitaja kahville.
Kerrotko millä se selviää? Kun kumpikin käyttää lasta lääkärissä katsomassa mustelmia?
Perheneuvola.
Ei se ammattitaidoton tarkkailija sitä ainakaan selvitä.
Omassa kunnassani perheneuvolan jono on n. 6kk ellei ylikin. Puhutaan väkivallasta lasta kohtaan. Aika monet pieksämiset ennättää tulla ennen kuin perheneuvolassa on ensimmäistäkään aikaa. Mikäänhän ei estä perhettä hakeutumaan perheneuvolaan jo silloin kun huoltajuusasiassa herää ongelmia.
No se on sitten poliisiasia.
Käytännössä poliisi ei ota tutkittavakseen kuritusväkivaltaa, luunappeja, tukkapöllyjä, läimäisyjä. Saa olla hyvin graavia väkivaltaa ennen kuin poliisi liikahtaa.
Meille poliisista vastattiin kirjallisesti, että jos olen huolissani lapsen tilanteesta väkivaltaisen vanhemman luona, niin lastensuojelu on oikea paikka, minne asiasta voi ilmoittaa. He puolestaan ilmoittivat, etteivät voi etävanhemman oloille mitään. Oikeuslaitos pakottaa lapsen sinne. Hyvin toimii.
Lapsella on väkivaltaisen vanhemman luona ainoastaan subjektiivinen pelko ja huoli siitä, selviääkö hän hengissä pois, joka kerta. Se ei kuitenkaan riitä mihinkään suojeluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi esitettiin väite, ettei toisiaan syyttelevien vanhempien välillä olisi mahdollista saada tosiasiallisesta tilanteesta käsitystä?
Miksi ehdotettiin, että pitäisi mennä molempien luo käymään ja tutkimaan?
Tiedetään, että vallankäyttäjät / väkivaltaiset omaavat tiettyjä ominaispiirteitä ja toistavat käyttäytymismalleja. Tiedetään myös, että uhreja voi tunnistaa, mm. pelosta (sen ilmaiseminen turhaan on hyvin harvinaista tutkimusten mukaan) ja posttraumaattisen stressireaktion perusteella.
Vallankäyttäjille on tyypillistä, että
-ongelmia on ollut pitkään, ne ovat olleet monipuolista, usein näkymätöntä väkivaltaa, mahdollisesti alkaneet jo ennen lapsen syntymään (näistä kertoo uhri, kun taas väkivaltainen kieltää kaiken)
-ongelmat pahenevat / muuttavat muotoaan eron jälkeen
- usein useitakin psykopatian piirteitä, hyvin vähän tai ei lainkaan syyllisyydentuntoa siitä, mitä aiheuttaa jopa omalle lapselleen (myös nämä lastensuojelututkimukset)
- uhriutuminen
- toisten syyllistäminen
- psykopatiaan viittaavia piirteitä myös elämän muilla osa-alueilla, esimerkiksi loisiva elämäntyyli ja rajattomuus, patologinen valehtelu (tämä on äärimmäisen hyvä erotusdiagnostiikassa, koska uhrit eivät juuri koskaan jää kiinni mistään valehtelusta, kun taas väkivaltainen valehtelee työasioista, asumisesta, parisuhteesta, harrastuksista, sairauksista)
- väkivaltaiset eivät yleensä ole kiinnostuneita lapsen yleisestä hyvinvoinnista (yhtäkkiä nämä lastensuojeluilmoitukset kuitenkin), he eivät ole huolehtineet elatusmaksuista tai muutenkaan osallistuneet lapsen taloudelliseen hyvinvointiin mitenkään
- talousvaikeudet, luottotiedottomuus
- työttömyys
- syrjäytyneisyys
- impulssikontrollin puutteita
- vihaa, katkeruutta, uhkauksia, kostonhimoa (näistä uhrilla tekstiviestejä, sähköposteja tai muita todisteita)
- monipuoliset keinot harjoittaa vainoa
- mustamaalauskampanjat, joihin suostuteltu muita läheisiä, jos läheisiä on
Entä kun yhteishuoltajuudessa olevan lapsen kumpikin vanhempi syyttää toista vanhempaa mielenterveysongelmista ja väkivallata lasta kohtaan? Asia selvitetään kanadalaista tutkimusta katsomalla? Koska toinen vanhemmista sanoo, että toinen valehtelee ja samaa sanoo myös toinen?
Ei se silläkään selviä että sinne lähetetään pahantahtoinen lähihoitaja kahville.
Kerrotko millä se selviää? Kun kumpikin käyttää lasta lääkärissä katsomassa mustelmia?
Perheneuvola.
Ei se ammattitaidoton tarkkailija sitä ainakaan selvitä.
Omassa kunnassani perheneuvolan jono on n. 6kk ellei ylikin. Puhutaan väkivallasta lasta kohtaan. Aika monet pieksämiset ennättää tulla ennen kuin perheneuvolassa on ensimmäistäkään aikaa. Mikäänhän ei estä perhettä hakeutumaan perheneuvolaan jo silloin kun huoltajuusasiassa herää ongelmia.
No se on sitten poliisiasia.
Käytännössä poliisi ei ota tutkittavakseen kuritusväkivaltaa, luunappeja, tukkapöllyjä, läimäisyjä. Saa olla hyvin graavia väkivaltaa ennen kuin poliisi liikahtaa.
Meille poliisista vastattiin kirjallisesti, että jos olen huolissani lapsen tilanteesta väkivaltaisen vanhemman luona, niin lastensuojelu on oikea paikka, minne asiasta voi ilmoittaa. He puolestaan ilmoittivat, etteivät voi etävanhemman oloille mitään. Oikeuslaitos pakottaa lapsen sinne. Hyvin toimii.
Lastensuojelu ei päätä huoltajuudesta tai tapaamisista. Nämä asiat sovitaan joko lastenvalvojalla tai riitatapauksessa käräjäoikeudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi esitettiin väite, ettei toisiaan syyttelevien vanhempien välillä olisi mahdollista saada tosiasiallisesta tilanteesta käsitystä?
Miksi ehdotettiin, että pitäisi mennä molempien luo käymään ja tutkimaan?
Tiedetään, että vallankäyttäjät / väkivaltaiset omaavat tiettyjä ominaispiirteitä ja toistavat käyttäytymismalleja. Tiedetään myös, että uhreja voi tunnistaa, mm. pelosta (sen ilmaiseminen turhaan on hyvin harvinaista tutkimusten mukaan) ja posttraumaattisen stressireaktion perusteella.
Vallankäyttäjille on tyypillistä, että
-ongelmia on ollut pitkään, ne ovat olleet monipuolista, usein näkymätöntä väkivaltaa, mahdollisesti alkaneet jo ennen lapsen syntymään (näistä kertoo uhri, kun taas väkivaltainen kieltää kaiken)
-ongelmat pahenevat / muuttavat muotoaan eron jälkeen
- usein useitakin psykopatian piirteitä, hyvin vähän tai ei lainkaan syyllisyydentuntoa siitä, mitä aiheuttaa jopa omalle lapselleen (myös nämä lastensuojelututkimukset)
- uhriutuminen
- toisten syyllistäminen
- psykopatiaan viittaavia piirteitä myös elämän muilla osa-alueilla, esimerkiksi loisiva elämäntyyli ja rajattomuus, patologinen valehtelu (tämä on äärimmäisen hyvä erotusdiagnostiikassa, koska uhrit eivät juuri koskaan jää kiinni mistään valehtelusta, kun taas väkivaltainen valehtelee työasioista, asumisesta, parisuhteesta, harrastuksista, sairauksista)
- väkivaltaiset eivät yleensä ole kiinnostuneita lapsen yleisestä hyvinvoinnista (yhtäkkiä nämä lastensuojeluilmoitukset kuitenkin), he eivät ole huolehtineet elatusmaksuista tai muutenkaan osallistuneet lapsen taloudelliseen hyvinvointiin mitenkään
- talousvaikeudet, luottotiedottomuus
- työttömyys
- syrjäytyneisyys
- impulssikontrollin puutteita
- vihaa, katkeruutta, uhkauksia, kostonhimoa (näistä uhrilla tekstiviestejä, sähköposteja tai muita todisteita)
- monipuoliset keinot harjoittaa vainoa
- mustamaalauskampanjat, joihin suostuteltu muita läheisiä, jos läheisiä on
Entä kun yhteishuoltajuudessa olevan lapsen kumpikin vanhempi syyttää toista vanhempaa mielenterveysongelmista ja väkivallata lasta kohtaan? Asia selvitetään kanadalaista tutkimusta katsomalla? Koska toinen vanhemmista sanoo, että toinen valehtelee ja samaa sanoo myös toinen?
Ei se silläkään selviä että sinne lähetetään pahantahtoinen lähihoitaja kahville.
Kerrotko millä se selviää? Kun kumpikin käyttää lasta lääkärissä katsomassa mustelmia?
Perheneuvola.
Ei se ammattitaidoton tarkkailija sitä ainakaan selvitä.
Omassa kunnassani perheneuvolan jono on n. 6kk ellei ylikin. Puhutaan väkivallasta lasta kohtaan. Aika monet pieksämiset ennättää tulla ennen kuin perheneuvolassa on ensimmäistäkään aikaa. Mikäänhän ei estä perhettä hakeutumaan perheneuvolaan jo silloin kun huoltajuusasiassa herää ongelmia.
No se on sitten poliisiasia.
Käytännössä poliisi ei ota tutkittavakseen kuritusväkivaltaa, luunappeja, tukkapöllyjä, läimäisyjä. Saa olla hyvin graavia väkivaltaa ennen kuin poliisi liikahtaa.
Meille poliisista vastattiin kirjallisesti, että jos olen huolissani lapsen tilanteesta väkivaltaisen vanhemman luona, niin lastensuojelu on oikea paikka, minne asiasta voi ilmoittaa. He puolestaan ilmoittivat, etteivät voi etävanhemman oloille mitään. Oikeuslaitos pakottaa lapsen sinne. Hyvin toimii.
Lastensuojelu ei päätä huoltajuudesta tai tapaamisista. Nämä asiat sovitaan joko lastenvalvojalla tai riitatapauksessa käräjäoikeudessa.
Eihän siitä ollutkaan kysymys, vaan lapsen kaltoinkohtelusta, henkisestä ja fyysisestä väkivallasta!
Vierailija kirjoitti:
Lähisuhdeväkivallan seulonta nostaa esiin väkivaltakokemuksia ja mahdollistaa näin varhaisen puuttumisen väkivaltaan.
Perhe- ja lapsensurmien taustoista tehdyn selvityksen (SM & THL 2012) johtopäätöksissä todetaan, että viranomaisten tulisi tarjota perhettä tukevia toimenpiteitä ja tehdä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa, jotta tukitoimia voidaan tarjota riittävän varhain. Väkivallan tunnistaminen on edellytys varhaiselle puuttumiselle. Yksi perhe- ja lapsensurma -selvityksen johtopäätöksistä oli, että Suomessa tulisi sosiaali- ja terveyspalveluissa ottaa käyttöön systemaattinen väkivaltakokemusten kartoitusväline (lähisuhdeväkivallan suodatin- ja kartoituslomake) sekä parisuhdeväkivallan uusiutumisen riskinarviointi (MARAK) aina, kun asiakas kertoo väkivallasta tai sen uhasta. Suosituksissa todetaan myös, että lainsäädäntöön tulee sisällyttää velvollisuus riskinarvioinnista.
Riskinarviointivelvoite on myös yksi Istanbulin sopimuksen artikloista (artikla 51).
Väkivallan puheeksi ottaminen olisi hyvä myös kirjata sosiaali- ja terveyspalveluissa, jotta tehty työ tulee näkyväksi alueella. Myös valtakunnallisesti olisi tärkeä tietää kuinka usein ja missä palveluissa riskinarviointia tehdään, sekä kuinka usein se johtaa jonkinlaisiin toimenpiteisiin.
MIKSI ei tehdä lastensuojelussa?
Monessa kunnassa MARAK on käytössä. On aika kankea ja iso operaatio, moniammatillisessa arvioinnissa voi olla toistakymmentä ammattilaista tapaamassa asiakasta. Ei siis ole käytössä kuin esim todella pahoissa vainotapauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisuhdeväkivallan seulonta nostaa esiin väkivaltakokemuksia ja mahdollistaa näin varhaisen puuttumisen väkivaltaan.
Perhe- ja lapsensurmien taustoista tehdyn selvityksen (SM & THL 2012) johtopäätöksissä todetaan, että viranomaisten tulisi tarjota perhettä tukevia toimenpiteitä ja tehdä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa, jotta tukitoimia voidaan tarjota riittävän varhain. Väkivallan tunnistaminen on edellytys varhaiselle puuttumiselle. Yksi perhe- ja lapsensurma -selvityksen johtopäätöksistä oli, että Suomessa tulisi sosiaali- ja terveyspalveluissa ottaa käyttöön systemaattinen väkivaltakokemusten kartoitusväline (lähisuhdeväkivallan suodatin- ja kartoituslomake) sekä parisuhdeväkivallan uusiutumisen riskinarviointi (MARAK) aina, kun asiakas kertoo väkivallasta tai sen uhasta. Suosituksissa todetaan myös, että lainsäädäntöön tulee sisällyttää velvollisuus riskinarvioinnista.
Riskinarviointivelvoite on myös yksi Istanbulin sopimuksen artikloista (artikla 51).
Väkivallan puheeksi ottaminen olisi hyvä myös kirjata sosiaali- ja terveyspalveluissa, jotta tehty työ tulee näkyväksi alueella. Myös valtakunnallisesti olisi tärkeä tietää kuinka usein ja missä palveluissa riskinarviointia tehdään, sekä kuinka usein se johtaa jonkinlaisiin toimenpiteisiin.
MIKSI ei tehdä lastensuojelussa?
Monessa kunnassa MARAK on käytössä. On aika kankea ja iso operaatio, moniammatillisessa arvioinnissa voi olla toistakymmentä ammattilaista tapaamassa asiakasta. Ei siis ole käytössä kuin esim todella pahoissa vainotapauksissa.
Väkivallan tunnistaminen on edellytys varhaiselle puuttumiselle. Jokaisella on velvollisuus vähentää naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa (Istanbulin sopimus).
Sinä väität, että lomakkeen monimutkaisuuden (2 sivua) ja prosessin kankeuden vuoksi ei tehdä kuin todella pahoissa tilanteissa. Se tosin on totta, että ei tehdä ei, edes 10 vuoden kärsimyksen jälkeen, mutta ei se tee hyväksyttävää siitä, että lapsia ja heidän lähivanhempiaan ei suojella.
Samaan aikaan, kun kaikesta kuitenkin kehoitetaan ilmoittelemaan ja samaan aikaan, kun instituution nimi on lasten suojelu, suojellaan lapsia - mutta ei sitten kuitenkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi esitettiin väite, ettei toisiaan syyttelevien vanhempien välillä olisi mahdollista saada tosiasiallisesta tilanteesta käsitystä?
Miksi ehdotettiin, että pitäisi mennä molempien luo käymään ja tutkimaan?
Tiedetään, että vallankäyttäjät / väkivaltaiset omaavat tiettyjä ominaispiirteitä ja toistavat käyttäytymismalleja. Tiedetään myös, että uhreja voi tunnistaa, mm. pelosta (sen ilmaiseminen turhaan on hyvin harvinaista tutkimusten mukaan) ja posttraumaattisen stressireaktion perusteella.
Vallankäyttäjille on tyypillistä, että
-ongelmia on ollut pitkään, ne ovat olleet monipuolista, usein näkymätöntä väkivaltaa, mahdollisesti alkaneet jo ennen lapsen syntymään (näistä kertoo uhri, kun taas väkivaltainen kieltää kaiken)
-ongelmat pahenevat / muuttavat muotoaan eron jälkeen
- usein useitakin psykopatian piirteitä, hyvin vähän tai ei lainkaan syyllisyydentuntoa siitä, mitä aiheuttaa jopa omalle lapselleen (myös nämä lastensuojelututkimukset)
- uhriutuminen
- toisten syyllistäminen
- psykopatiaan viittaavia piirteitä myös elämän muilla osa-alueilla, esimerkiksi loisiva elämäntyyli ja rajattomuus, patologinen valehtelu (tämä on äärimmäisen hyvä erotusdiagnostiikassa, koska uhrit eivät juuri koskaan jää kiinni mistään valehtelusta, kun taas väkivaltainen valehtelee työasioista, asumisesta, parisuhteesta, harrastuksista, sairauksista)
- väkivaltaiset eivät yleensä ole kiinnostuneita lapsen yleisestä hyvinvoinnista (yhtäkkiä nämä lastensuojeluilmoitukset kuitenkin), he eivät ole huolehtineet elatusmaksuista tai muutenkaan osallistuneet lapsen taloudelliseen hyvinvointiin mitenkään
- talousvaikeudet, luottotiedottomuus
- työttömyys
- syrjäytyneisyys
- impulssikontrollin puutteita
- vihaa, katkeruutta, uhkauksia, kostonhimoa (näistä uhrilla tekstiviestejä, sähköposteja tai muita todisteita)
- monipuoliset keinot harjoittaa vainoa
- mustamaalauskampanjat, joihin suostuteltu muita läheisiä, jos läheisiä on
Entä kun yhteishuoltajuudessa olevan lapsen kumpikin vanhempi syyttää toista vanhempaa mielenterveysongelmista ja väkivallata lasta kohtaan? Asia selvitetään kanadalaista tutkimusta katsomalla? Koska toinen vanhemmista sanoo, että toinen valehtelee ja samaa sanoo myös toinen?
Ei se silläkään selviä että sinne lähetetään pahantahtoinen lähihoitaja kahville.
Kerrotko millä se selviää? Kun kumpikin käyttää lasta lääkärissä katsomassa mustelmia?
Perheneuvola.
Ei se ammattitaidoton tarkkailija sitä ainakaan selvitä.
Omassa kunnassani perheneuvolan jono on n. 6kk ellei ylikin. Puhutaan väkivallasta lasta kohtaan. Aika monet pieksämiset ennättää tulla ennen kuin perheneuvolassa on ensimmäistäkään aikaa. Mikäänhän ei estä perhettä hakeutumaan perheneuvolaan jo silloin kun huoltajuusasiassa herää ongelmia.
No se on sitten poliisiasia.
Käytännössä poliisi ei ota tutkittavakseen kuritusväkivaltaa, luunappeja, tukkapöllyjä, läimäisyjä. Saa olla hyvin graavia väkivaltaa ennen kuin poliisi liikahtaa.
ja tämän tiedon sait..? Omasta päästä keksimällä?
Olen eri, mutta tiedän, että tämä väite on totta. Olemme yrittäneet hakea apua lapsen kokemaan henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan sekä vainoon, mutta poliisi ei lähde tutkimaan, jollei ole todella vakavaa fyysistä väkivaltaa.
Ihmetyttävät kovasti nämä muutamat uutisoidut tukistus- ym. kuritusväkivaltatuomiot, koska tosiaan meille on tehty hyvin selväksi, että pitää olla vakavaa, objektiivisesti ja aukottomasti todistettavaa, väkivaltaa ja vainossa vakavia, henkeen kohdistuvia uhkauksia.
Aina poliisi ei edes lähde paikalle katsomaan tilannetta. vaikka äiti ilmoittaisi päihtyneen eksän olevan kämpillä riehumassa ja rikkomassa paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa "Analysis in Child-Custody-Evaluation Reports: A Crucial Component" painotetaan erityisesti yhtä seikkaa yksinkertaisen muistutuksen valossa:
Miten peruskoulussa sai pisteitä matikan kokeista? Riittikö pelkkä vastaus tai päättelyn tulos? Ei riittänyt, vaan tärkeää oli tuoda esiin se, miten tähän vastaukseen tai tulokseen oli päädytty.
Lisäksi artikkelissa painotetaan, että koko arvion heikkoudet ja rajoitukset täytyy tuoda esiin.
Tällainen lähtökohta puuttuu lastensuojelun työskentelystä ja raporteista ihan kokonaan. Millä perusteella johtopäätökset (raportin viimeinen osa) on tehty, miten niihin on päädytty ja kuinka luotettavasti näin voidaan päätellä vai voidaanko päätellä varsinaisesti mitään. Millä perusteella koko arvioon on lähdetty eli täyttyvätkö ilmoituksen perusteella kriteerit vakavalle uhalle lapsen terveydelle ja jos päädytään siihen, että kyllä, niin millä perusteella.
Esimerkiksi vaikkapa näin isoäiti, naapuri tai huollosta irrotettu vanhempi tekee ilmoituksen, jonka pääviesti on vanhemman mielenterveysongelmat -> a)Joka viidennellä suomalaisella on mielenterveyteen liittyvä diagnoosi.b) Ilmoittajalla ei ole terveydenhuollon koulutusta. c)Ilmoittajalla ei ole vanhempien terveystietoja d) Perheestä/lapsesta ei ole ilmoituksia terveydenhuollosta, päiväkodista, koulusta, vaan ainoastaan tämä todella huolissaan oleva isoäiti, naapuri, huollosta irrotettu vanhempi e)Ilmoittaja ei kuvaa havaintoja lapsesta, joiden perusteella voisi epäillä hänellä olevan minkäänlaisia puutteita turvallisuudessaan tai elämässään, hän ei välttämättä ole edes nähnyt tai tavannut lasta pitkiin aikoihin, mikä ei suoraan viittaa hyvinvointipuutteisiin millään tavalla f) Ilmoittaja kertoo olevansa läheinen perheelle, mutta ei osaa kertoa miten olisi auttanut perhettä raskaassa mielenterveysongelmaisessa tilanteessa g) Ilmoittaja ei ole tarjonnut apua lapselle h) Ilmoittaja ei osaa varsinaisesti nimetä mitään konkreettista, miten haluaisi lastensuojelun parantavan lapsen tilannetta, mutta haluaa että tutkinta aloitetaan. Yhteenvetona näiden seikkojen valossa ei voida pitää todennäköisenä, että ilmoitus olisi aiheellinen.
Sosiaalityö on muutostyötä, jossa on asiantuntijuutta pystyä analysoimaan asiakkaan tilanne, siihen liittyvät riskit hänen hyvinvoinnilleen ja suojaavat tekijät ajallisesti katsoen. Itse ilmoitus on lhinnää nämä analyysin aloitus ja keskusteluiden aloitus. Yksikään sosiaalityöntekijä ei ole niin yksioikoinen, että lukisi ilmoituksen ja ainoastaan toimisi siltä pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa "Analysis in Child-Custody-Evaluation Reports: A Crucial Component" painotetaan erityisesti yhtä seikkaa yksinkertaisen muistutuksen valossa:
Miten peruskoulussa sai pisteitä matikan kokeista? Riittikö pelkkä vastaus tai päättelyn tulos? Ei riittänyt, vaan tärkeää oli tuoda esiin se, miten tähän vastaukseen tai tulokseen oli päädytty.
Lisäksi artikkelissa painotetaan, että koko arvion heikkoudet ja rajoitukset täytyy tuoda esiin.
Tällainen lähtökohta puuttuu lastensuojelun työskentelystä ja raporteista ihan kokonaan. Millä perusteella johtopäätökset (raportin viimeinen osa) on tehty, miten niihin on päädytty ja kuinka luotettavasti näin voidaan päätellä vai voidaanko päätellä varsinaisesti mitään. Millä perusteella koko arvioon on lähdetty eli täyttyvätkö ilmoituksen perusteella kriteerit vakavalle uhalle lapsen terveydelle ja jos päädytään siihen, että kyllä, niin millä perusteella.
Esimerkiksi vaikkapa näin isoäiti, naapuri tai huollosta irrotettu vanhempi tekee ilmoituksen, jonka pääviesti on vanhemman mielenterveysongelmat -> a)Joka viidennellä suomalaisella on mielenterveyteen liittyvä diagnoosi.b) Ilmoittajalla ei ole terveydenhuollon koulutusta. c)Ilmoittajalla ei ole vanhempien terveystietoja d) Perheestä/lapsesta ei ole ilmoituksia terveydenhuollosta, päiväkodista, koulusta, vaan ainoastaan tämä todella huolissaan oleva isoäiti, naapuri, huollosta irrotettu vanhempi e)Ilmoittaja ei kuvaa havaintoja lapsesta, joiden perusteella voisi epäillä hänellä olevan minkäänlaisia puutteita turvallisuudessaan tai elämässään, hän ei välttämättä ole edes nähnyt tai tavannut lasta pitkiin aikoihin, mikä ei suoraan viittaa hyvinvointipuutteisiin millään tavalla f) Ilmoittaja kertoo olevansa läheinen perheelle, mutta ei osaa kertoa miten olisi auttanut perhettä raskaassa mielenterveysongelmaisessa tilanteessa g) Ilmoittaja ei ole tarjonnut apua lapselle h) Ilmoittaja ei osaa varsinaisesti nimetä mitään konkreettista, miten haluaisi lastensuojelun parantavan lapsen tilannetta, mutta haluaa että tutkinta aloitetaan. Yhteenvetona näiden seikkojen valossa ei voida pitää todennäköisenä, että ilmoitus olisi aiheellinen.
Sosiaalityö on muutostyötä, jossa on asiantuntijuutta pystyä analysoimaan asiakkaan tilanne, siihen liittyvät riskit hänen hyvinvoinnilleen ja suojaavat tekijät ajallisesti katsoen. Itse ilmoitus on lhinnää nämä analyysin aloitus ja keskusteluiden aloitus. Yksikään sosiaalityöntekijä ei ole niin yksioikoinen, että lukisi ilmoituksen ja ainoastaan toimisi siltä pohjalta.
Noniin.
Ja taas mennään.
Lähdetään siitä että ilmoitus on aiheellinen ja uhri kuuluu lastensuojeluun.
Uskomatonta!!!
Ettekö te saatanat osa lukea mitään tästä ketjusta?
Ei se uhri edes ole mikään asiakas tuossa vaiheessa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa "Analysis in Child-Custody-Evaluation Reports: A Crucial Component" painotetaan erityisesti yhtä seikkaa yksinkertaisen muistutuksen valossa:
Miten peruskoulussa sai pisteitä matikan kokeista? Riittikö pelkkä vastaus tai päättelyn tulos? Ei riittänyt, vaan tärkeää oli tuoda esiin se, miten tähän vastaukseen tai tulokseen oli päädytty.
Lisäksi artikkelissa painotetaan, että koko arvion heikkoudet ja rajoitukset täytyy tuoda esiin.
Tällainen lähtökohta puuttuu lastensuojelun työskentelystä ja raporteista ihan kokonaan. Millä perusteella johtopäätökset (raportin viimeinen osa) on tehty, miten niihin on päädytty ja kuinka luotettavasti näin voidaan päätellä vai voidaanko päätellä varsinaisesti mitään. Millä perusteella koko arvioon on lähdetty eli täyttyvätkö ilmoituksen perusteella kriteerit vakavalle uhalle lapsen terveydelle ja jos päädytään siihen, että kyllä, niin millä perusteella.
Esimerkiksi vaikkapa näin isoäiti, naapuri tai huollosta irrotettu vanhempi tekee ilmoituksen, jonka pääviesti on vanhemman mielenterveysongelmat -> a)Joka viidennellä suomalaisella on mielenterveyteen liittyvä diagnoosi.b) Ilmoittajalla ei ole terveydenhuollon koulutusta. c)Ilmoittajalla ei ole vanhempien terveystietoja d) Perheestä/lapsesta ei ole ilmoituksia terveydenhuollosta, päiväkodista, koulusta, vaan ainoastaan tämä todella huolissaan oleva isoäiti, naapuri, huollosta irrotettu vanhempi e)Ilmoittaja ei kuvaa havaintoja lapsesta, joiden perusteella voisi epäillä hänellä olevan minkäänlaisia puutteita turvallisuudessaan tai elämässään, hän ei välttämättä ole edes nähnyt tai tavannut lasta pitkiin aikoihin, mikä ei suoraan viittaa hyvinvointipuutteisiin millään tavalla f) Ilmoittaja kertoo olevansa läheinen perheelle, mutta ei osaa kertoa miten olisi auttanut perhettä raskaassa mielenterveysongelmaisessa tilanteessa g) Ilmoittaja ei ole tarjonnut apua lapselle h) Ilmoittaja ei osaa varsinaisesti nimetä mitään konkreettista, miten haluaisi lastensuojelun parantavan lapsen tilannetta, mutta haluaa että tutkinta aloitetaan. Yhteenvetona näiden seikkojen valossa ei voida pitää todennäköisenä, että ilmoitus olisi aiheellinen.
Sosiaalityö on muutostyötä, jossa on asiantuntijuutta pystyä analysoimaan asiakkaan tilanne, siihen liittyvät riskit hänen hyvinvoinnilleen ja suojaavat tekijät ajallisesti katsoen. Itse ilmoitus on lhinnää nämä analyysin aloitus ja keskusteluiden aloitus. Yksikään sosiaalityöntekijä ei ole niin yksioikoinen, että lukisi ilmoituksen ja ainoastaan toimisi siltä pohjalta.
Juurikin ilmoitus luettiin, vain ja ainoastaan se ja toimittiin sen pohjalta. Kantelun käsittelyraportissa annettin synninpäästö: on niin vaikea päästä mihinkään tietoihin, edes osoitetietoihin saati tietää siitä, onko toinen vanhempi irroitettu huoltajuudesta vakavien perustelujen vuoksi tai onko perättömiä ilmoituksia ollut aiemmin. Ihan hyväksyttiin AVI:n tasolla, että mennään ilmoitus edellä ja ahdistetaan koko perhe, vainoajaa vahvasti tukien, yhä uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi esitettiin väite, ettei toisiaan syyttelevien vanhempien välillä olisi mahdollista saada tosiasiallisesta tilanteesta käsitystä?
Miksi ehdotettiin, että pitäisi mennä molempien luo käymään ja tutkimaan?
Tiedetään, että vallankäyttäjät / väkivaltaiset omaavat tiettyjä ominaispiirteitä ja toistavat käyttäytymismalleja. Tiedetään myös, että uhreja voi tunnistaa, mm. pelosta (sen ilmaiseminen turhaan on hyvin harvinaista tutkimusten mukaan) ja posttraumaattisen stressireaktion perusteella.
Vallankäyttäjille on tyypillistä, että
-ongelmia on ollut pitkään, ne ovat olleet monipuolista, usein näkymätöntä väkivaltaa, mahdollisesti alkaneet jo ennen lapsen syntymään (näistä kertoo uhri, kun taas väkivaltainen kieltää kaiken)
-ongelmat pahenevat / muuttavat muotoaan eron jälkeen
- usein useitakin psykopatian piirteitä, hyvin vähän tai ei lainkaan syyllisyydentuntoa siitä, mitä aiheuttaa jopa omalle lapselleen (myös nämä lastensuojelututkimukset)
- uhriutuminen
- toisten syyllistäminen
- psykopatiaan viittaavia piirteitä myös elämän muilla osa-alueilla, esimerkiksi loisiva elämäntyyli ja rajattomuus, patologinen valehtelu (tämä on äärimmäisen hyvä erotusdiagnostiikassa, koska uhrit eivät juuri koskaan jää kiinni mistään valehtelusta, kun taas väkivaltainen valehtelee työasioista, asumisesta, parisuhteesta, harrastuksista, sairauksista)
- väkivaltaiset eivät yleensä ole kiinnostuneita lapsen yleisestä hyvinvoinnista (yhtäkkiä nämä lastensuojeluilmoitukset kuitenkin), he eivät ole huolehtineet elatusmaksuista tai muutenkaan osallistuneet lapsen taloudelliseen hyvinvointiin mitenkään
- talousvaikeudet, luottotiedottomuus
- työttömyys
- syrjäytyneisyys
- impulssikontrollin puutteita
- vihaa, katkeruutta, uhkauksia, kostonhimoa (näistä uhrilla tekstiviestejä, sähköposteja tai muita todisteita)
- monipuoliset keinot harjoittaa vainoa
- mustamaalauskampanjat, joihin suostuteltu muita läheisiä, jos läheisiä on
Entä kun yhteishuoltajuudessa olevan lapsen kumpikin vanhempi syyttää toista vanhempaa mielenterveysongelmista ja väkivallata lasta kohtaan? Asia selvitetään kanadalaista tutkimusta katsomalla? Koska toinen vanhemmista sanoo, että toinen valehtelee ja samaa sanoo myös toinen?
Ei se silläkään selviä että sinne lähetetään pahantahtoinen lähihoitaja kahville.
Kerrotko millä se selviää? Kun kumpikin käyttää lasta lääkärissä katsomassa mustelmia?
Perheneuvola.
Ei se ammattitaidoton tarkkailija sitä ainakaan selvitä.
Omassa kunnassani perheneuvolan jono on n. 6kk ellei ylikin. Puhutaan väkivallasta lasta kohtaan. Aika monet pieksämiset ennättää tulla ennen kuin perheneuvolassa on ensimmäistäkään aikaa. Mikäänhän ei estä perhettä hakeutumaan perheneuvolaan jo silloin kun huoltajuusasiassa herää ongelmia.
No se on sitten poliisiasia.
Käytännössä poliisi ei ota tutkittavakseen kuritusväkivaltaa, luunappeja, tukkapöllyjä, läimäisyjä. Saa olla hyvin graavia väkivaltaa ennen kuin poliisi liikahtaa.
ja tämän tiedon sait..? Omasta päästä keksimällä?
Olen eri, mutta tiedän, että tämä väite on totta. Olemme yrittäneet hakea apua lapsen kokemaan henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan sekä vainoon, mutta poliisi ei lähde tutkimaan, jollei ole todella vakavaa fyysistä väkivaltaa.
Ihmetyttävät kovasti nämä muutamat uutisoidut tukistus- ym. kuritusväkivaltatuomiot, koska tosiaan meille on tehty hyvin selväksi, että pitää olla vakavaa, objektiivisesti ja aukottomasti todistettavaa, väkivaltaa ja vainossa vakavia, henkeen kohdistuvia uhkauksia.
https://www.poliisi.fi/hame/tiedotteet/1/0/lapseen_kohdistuva_kuritusva… kokeilkaa Hämeen poliisia. "
Poliisille tulee tutkintaan todennäköisesti vain osa kuritusväkivaltatapauksista. Pääosin ne tulevat poliisin tietoon muiden viranomaisten kautta. Nykyään lasten kanssa työskentelevillä ammattilaisilla on velvollisuus ilmoittaa sekä lastensuojeluviranomaiselle että poliisille, mikäli epäilevät lapsen joutuneen pahoinpitelyn uhriksi. Seksuaalirikosepäilyn osalta velvoite on ollut voimassa jo pitkään.
Poliisin suorittama esitutkinta edellyttää tiivistä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa, sillä samanaikaisesti on lähes poikkeuksetta menossa myös lastensuojelullinen prosessi. Lopputuloksen kannalta on erittäin tärkeää, että eri viranomaiset toimivat sovitun aikataulun mukaisesti, jotta esitutkinta ei vaarannu ja tapahtumasta saadaan hankittua mahdollisimman luotettavaa tietoa. Sosiaaliviranomaisten lisäksi poliisi tekee yhteistyötä terveydenhuollon viranomaisten kanssa. Lapsiin kohdistuvien rikosten osalta lasta haastattelevat pääasiassa siihen erikoiskoulutuksen saaneet poliisit tai poliisin virka-avun perusteella yliopistollisten sairaaloiden lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian psykologit. Poliisi myös tilaa lääkäreiltä esimerkiksi lääkärinlausuntoja.
Esitutkinnan alkuvaiheessa poliisi tekee hakemuksen käräjäoikeudelle edunvalvojan määräämiseksi rikosprosessia varten. Mikäli rikosepäily on perheen sisäinen, ei lapsen vanhemmat voi toimia objektiivisesti lapsen edunvalvojana. Rikosprosessiin määrätyn edunvalvojan tehtävä on huolehtia lapselle kuuluvien oikeuksien toteutuminen ja hän käyttää puhevaltaa lapsen puolesta.
Huoltoriidat ovat valitettavan yleisiä ja näkyvät myös poliisille tehtyjen ilmoitusten määrässä. Yleistä on, että toinen vanhemmista tekee toista vastaan rikosilmoituksen väittäen, että tämä on kohdellut lasta jollakin tapaa väärin. Jokainen asia on otettava vakavasti ja selvitettävä, onko syytä epäillä rikosta tapahtuneen. Pahimmillaan toinen vanhempi ei saa nähdä lastaan, vaikka ei olisi tehnyt mitään väärää. Olisi tärkeää, että vanhemmat ymmärtäisivät, että kaiken riidan keskellä eniten kärsivä osapuoli on lapsi.
Rikosprosessissa on tärkeää muistaa lapsen etu. Rikosprosessi voi olla pitkä ja raskas vaihe perheelle. Joskus asia on aiheuttanut jopa lapsen huostaanoton. Tutkinnanjohtajan on pohdittava onko asiaa tarkoituksenmukaista viedä käräjäoikeuteen vai onko asian hoitamisessa muita vaihtoehtoja. Tätä pohdintaa tehdään myös yhdessä syyttäjän kanssa. Tärkeintä on, että perhe saa tarvittaessa apua ja lapselle voidaan luoda turvallinen kasvuympäristö."
Alue: Aihe vapaa
Miksei lomakkeita käytetä?