Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuressa maailmassa on ohjeet arvioida saapuneen ilmoituksen uskottavuutta, kuten alla. Miksi meillä jokainen ilmoittaja on upea, lapsesta välittävä lähimmäinen, kun näin ei todellakaan ole!
5.3.4 Analyzing Intake Information
Once the initial intake information is collected,
the caseworker conducts a check of agency
records or, in some states, a central registry to
determine if there have been any past reports
or CPS contact with the family. Then the
caseworker and his or her supervisor analyze
the information to determine its credibility
based on the consistency and accuracy of
the information being reported.A number of
questions will help caseworkers evaluate the
report:• Is the reporter willing to give his or her
name, address, telephone number, and
email address?• What is the reporter’s relationship to the
alleged victim and family?• How well does the reporter know the
family?• Does the reporter know of previous abuse
or neglect?• What led the reporter to call now?
• How does the reporter know about the
concerns (e.g., direct observation, hearsay)?• Does the reporter stand to gain anything
from reporting?• What level of specificity is the reporter
able to provide regarding the alleged
maltreatment (e.g., vague information or
details of observed physical injuries)?• Has the reporter made previous unfounded
reports on this or another family?• Does the reporter appear to be
intoxicated, extremely bitter, or angry, so
to raise questions about the validity of the
information?• What does the reporter hope will happen
as a result of the report?• Does the reporter fear reprisal from the
family?• Does the reporter fear self-incrimination
(e.g., due to his or her own substance-
abusing behavior or participation in
maltreating behavior)?Minkä takia Suomessa ei oo käytössä mitään vastaavaa ohjeistusta?!?!?
Lisäksi suuressa maailmassa ilmoituksia ei tutkita, jolleivät lakisääteiset määritelmät vakavasta uhasta lapselle täyty. Ilmoituksen tulee sisältää yksityiskohtaiset tiedot laiminlyönneistä ja/tai väkivallasta ja mihin havainnot perustuvat.
Eripari sukat, sekopää äiti, lapset kotihoidossa, "äiti aina puhelimella", lapsille syötetään huonompaa ruokaa kuin perheen koirille, siellä juopotellaan, eivät ole kotona, valmentajan huuto ja kiroilu eivät riittäisi. Pitää olla konkreettisia, yksityiskohtaisia havaintoja itse lapsesta ja ne on oltava luotettavalta taholta. Meillähän näin ei ole, vaan kaikki yllämainitut voivat johtaa perheen kuulusteluun ilman, että itse lapsesta on ilmoituksessa muuta kuin että minulla on näiden syiden vuoksi huoli lapsesta. Onko tosiaan niin, että yksi johtaisi toiseen eli näiden syiden selitysosuus lakisääteisen vakavan uhan osalta on merkittävä?
Tuo oli hieno keksintö verrata noita systeemejä muissa maissa.
Liian usein Suomessa itse ilmoitus ei sisällä ainuttakaan lastensuojelullista asiaa mutta perhe siitä huolimatta tutkitaan. Kun jollain nousi se huoli niin varmasti sieltä jotain löytyy mihin tarttua....
Siellä suuressa maailmassa Englanti, USA, on systeemi, jossa resurssit riittävät vain räikeimpiin lastensuojelutapauksiin. Tällöin todellakin etsitään syyllisyyttä, koska lapset lähtevät lopullisesti. Noissa maissa ei sijoiteta, siellä adoptoidaan lapsi muualle. Manner-Euroopassa lähtökohtana on, että perheitä tuetaan riittävän varhaisessa vaiheessa, että tähän ei tarvitsisi mennä. Syyllisyysolettama ei ole kiinnostava, vaan avun tarve ja kyky ottaa sitä vastaan.
Eli ihmisten pitäisi hihkua iloista kun joku vieras raahaa ittensä kutsutta sohvalle, odottaa kahvia ja passausta, huomattaa leluista lattialla ja pölystä oven karmin päällä, eikä ikkunoitakaan ole pesty. Sitten vieras kertoo miten "saat" muutettua erityislapsesi normaaliksi, mutta se takapuoli ei nouse sieltä sohvasta yhtään mihinkään koska ei kuulu protokollaan. Itse vauvan imetysten välissä juokset sinne ja tänne. Hehe. Juu, tällaista apua saa joiltain sukulaisilta pyytämättäkin. Ps. se ei auta.
Ei sitä erityislasta kukaan saa taiottua normaaliksi, mutta tarkoitus on löytää keinoja, joilla vanhemmat pärjäävät sen erityislapsensa kanssa. Perheneuvolalla on tarjota erilaisia valmennuksia erityislapsiperheille, keinoja miten tehdä, kun sen lapsen kanssa on vaikeaa. Että se ainoa keino ei olisi läpsäytys, kun se eriytyislapsi erityisyydestään johtuen ei tottele. Perhetyöstä voi tulla tukea, jos perhekuvio on sitä laatua esimerkiksi, että äiti yksinään vastaa lapsista, myös siitä erityisestä ja toisella vanhemmalla on vaikeuksia hyväksyä koko erityisyyttä. Perheeseen voidaan tuoda kotipalvelua auttamaan. Se terve vanhempi lapsi voidaan kustantaa päiväkotiin, vaikka se ei ilmaista olisikaan toisen vanhemman tulojen takia. Voidaan katsoa, että vammaispalvelut ja tuet ovat ajan tasalla. Sosiaalityöntekijä saa itsekin kahvinsa ostettua, ei tarvitse keitellä, kun arviokäynnillä käydään.
Puhut todella leimaavasti. Miksi oletat että erityislapsien vanhemmat läpsäyttelisi lapsia? Ongelma on usein nimenomaan se että vanhemmat kyllä tajuavat lapsen erityisyyden mutta hakiessaan apua sossut alkavat vain syynätä vanhemmuutta. Mitään oikeaa apua sieltä ei saa. Pahimmillaan diagnosointi viivästyy tai aletaan tarjota näitä "palveluja" kuten sijoitusta ja huostaanottoa. Oikeesti.
Kokemukseni mukaan se menee toisin päin. Tereveydenhuollolla ei ole tarjota riittävää tukea erityislapsen perheelle ja ongelmana on, että perhe uupuu. Terveydenhuollosta jopa saatetaan tarjota lastensuojelun sijoitusta avuksi, jotta perhe saisi levätä. Ei lastensuojelun sijoitus ole mikään takaportti sille, että terveydenhuollolla ei ole esim. osastohoitoa enää juuri ollenkaan. Kuitenkin lastensuojelun oletetaan viimesijaisena palveluna hoitavan nämäkin, vaikka oikea osoite ei olisi lainkaan lastensuojelu.
Tuo "lapsen sijoitus jotta perhe saisi levätä" on kyllä aika sairas ajatus tukimuodosta. Miltä se tuntuu lapsesta? Harva laittaisi omaa lastaan edes viikoksi mummolaan kun sille tulee ikävä. Mutta ihan vierasta laitosta tai perhettä kyllä tarjotaan. Keksikää nyt vihdoin oikeita tukimuotoja tai myöntäkää ettei mitään ole.
Mitä sinä tarjoaisit sille perheelle, jolla on aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi kotona, joka saa raivokohtauksia useamman päivässä ja hakkaa ja potkii silloin silmittömästi kaikkia muita perheenjäseniä mukaan lukien vauvat ja taaperot, joten hetkeksikään ei voida kääntää valvonnalta selkäänsä. Kun vanhemmat eivät tästä syystä saa edes nukuttua tai käytyä vessassa normaalisti. Ja kun tämä on jatkunut vuosia?
Kysy siltä perheeltä!!!
Voi luoja miten yksinkertaisia asioita näille sossuille tarvii vääntää rautalangasta. Ovat menneet niin syvälle tuohon holhoavaan pakkopalveluasenteeseensa jossa he määräävät palvelut ja perhe tottelee vaikkei haluaisi ja jos ei tottele, pakotetaan.
Ei mikään ihme että kukaan ei koe saavansa sitä apua mitä tarvisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuressa maailmassa on ohjeet arvioida saapuneen ilmoituksen uskottavuutta, kuten alla. Miksi meillä jokainen ilmoittaja on upea, lapsesta välittävä lähimmäinen, kun näin ei todellakaan ole!
5.3.4 Analyzing Intake Information
Once the initial intake information is collected,
the caseworker conducts a check of agency
records or, in some states, a central registry to
determine if there have been any past reports
or CPS contact with the family. Then the
caseworker and his or her supervisor analyze
the information to determine its credibility
based on the consistency and accuracy of
the information being reported.A number of
questions will help caseworkers evaluate the
report:• Is the reporter willing to give his or her
name, address, telephone number, and
email address?• What is the reporter’s relationship to the
alleged victim and family?• How well does the reporter know the
family?• Does the reporter know of previous abuse
or neglect?• What led the reporter to call now?
• How does the reporter know about the
concerns (e.g., direct observation, hearsay)?• Does the reporter stand to gain anything
from reporting?• What level of specificity is the reporter
able to provide regarding the alleged
maltreatment (e.g., vague information or
details of observed physical injuries)?• Has the reporter made previous unfounded
reports on this or another family?• Does the reporter appear to be
intoxicated, extremely bitter, or angry, so
to raise questions about the validity of the
information?• What does the reporter hope will happen
as a result of the report?• Does the reporter fear reprisal from the
family?• Does the reporter fear self-incrimination
(e.g., due to his or her own substance-
abusing behavior or participation in
maltreating behavior)?Minkä takia Suomessa ei oo käytössä mitään vastaavaa ohjeistusta?!?!?
Lisäksi suuressa maailmassa ilmoituksia ei tutkita, jolleivät lakisääteiset määritelmät vakavasta uhasta lapselle täyty. Ilmoituksen tulee sisältää yksityiskohtaiset tiedot laiminlyönneistä ja/tai väkivallasta ja mihin havainnot perustuvat.
Eripari sukat, sekopää äiti, lapset kotihoidossa, "äiti aina puhelimella", lapsille syötetään huonompaa ruokaa kuin perheen koirille, siellä juopotellaan, eivät ole kotona, valmentajan huuto ja kiroilu eivät riittäisi. Pitää olla konkreettisia, yksityiskohtaisia havaintoja itse lapsesta ja ne on oltava luotettavalta taholta. Meillähän näin ei ole, vaan kaikki yllämainitut voivat johtaa perheen kuulusteluun ilman, että itse lapsesta on ilmoituksessa muuta kuin että minulla on näiden syiden vuoksi huoli lapsesta. Onko tosiaan niin, että yksi johtaisi toiseen eli näiden syiden selitysosuus lakisääteisen vakavan uhan osalta on merkittävä?
Tuo oli hieno keksintö verrata noita systeemejä muissa maissa.
Liian usein Suomessa itse ilmoitus ei sisällä ainuttakaan lastensuojelullista asiaa mutta perhe siitä huolimatta tutkitaan. Kun jollain nousi se huoli niin varmasti sieltä jotain löytyy mihin tarttua....
Siellä suuressa maailmassa Englanti, USA, on systeemi, jossa resurssit riittävät vain räikeimpiin lastensuojelutapauksiin. Tällöin todellakin etsitään syyllisyyttä, koska lapset lähtevät lopullisesti. Noissa maissa ei sijoiteta, siellä adoptoidaan lapsi muualle. Manner-Euroopassa lähtökohtana on, että perheitä tuetaan riittävän varhaisessa vaiheessa, että tähän ei tarvitsisi mennä. Syyllisyysolettama ei ole kiinnostava, vaan avun tarve ja kyky ottaa sitä vastaan.
Eli ihmisten pitäisi hihkua iloista kun joku vieras raahaa ittensä kutsutta sohvalle, odottaa kahvia ja passausta, huomattaa leluista lattialla ja pölystä oven karmin päällä, eikä ikkunoitakaan ole pesty. Sitten vieras kertoo miten "saat" muutettua erityislapsesi normaaliksi, mutta se takapuoli ei nouse sieltä sohvasta yhtään mihinkään koska ei kuulu protokollaan. Itse vauvan imetysten välissä juokset sinne ja tänne. Hehe. Juu, tällaista apua saa joiltain sukulaisilta pyytämättäkin. Ps. se ei auta.
Ei sitä erityislasta kukaan saa taiottua normaaliksi, mutta tarkoitus on löytää keinoja, joilla vanhemmat pärjäävät sen erityislapsensa kanssa. Perheneuvolalla on tarjota erilaisia valmennuksia erityislapsiperheille, keinoja miten tehdä, kun sen lapsen kanssa on vaikeaa. Että se ainoa keino ei olisi läpsäytys, kun se eriytyislapsi erityisyydestään johtuen ei tottele. Perhetyöstä voi tulla tukea, jos perhekuvio on sitä laatua esimerkiksi, että äiti yksinään vastaa lapsista, myös siitä erityisestä ja toisella vanhemmalla on vaikeuksia hyväksyä koko erityisyyttä. Perheeseen voidaan tuoda kotipalvelua auttamaan. Se terve vanhempi lapsi voidaan kustantaa päiväkotiin, vaikka se ei ilmaista olisikaan toisen vanhemman tulojen takia. Voidaan katsoa, että vammaispalvelut ja tuet ovat ajan tasalla. Sosiaalityöntekijä saa itsekin kahvinsa ostettua, ei tarvitse keitellä, kun arviokäynnillä käydään.
Puhut todella leimaavasti. Miksi oletat että erityislapsien vanhemmat läpsäyttelisi lapsia? Ongelma on usein nimenomaan se että vanhemmat kyllä tajuavat lapsen erityisyyden mutta hakiessaan apua sossut alkavat vain syynätä vanhemmuutta. Mitään oikeaa apua sieltä ei saa. Pahimmillaan diagnosointi viivästyy tai aletaan tarjota näitä "palveluja" kuten sijoitusta ja huostaanottoa. Oikeesti.
Kokemukseni mukaan se menee toisin päin. Tereveydenhuollolla ei ole tarjota riittävää tukea erityislapsen perheelle ja ongelmana on, että perhe uupuu. Terveydenhuollosta jopa saatetaan tarjota lastensuojelun sijoitusta avuksi, jotta perhe saisi levätä. Ei lastensuojelun sijoitus ole mikään takaportti sille, että terveydenhuollolla ei ole esim. osastohoitoa enää juuri ollenkaan. Kuitenkin lastensuojelun oletetaan viimesijaisena palveluna hoitavan nämäkin, vaikka oikea osoite ei olisi lainkaan lastensuojelu.
Tuo "lapsen sijoitus jotta perhe saisi levätä" on kyllä aika sairas ajatus tukimuodosta. Miltä se tuntuu lapsesta? Harva laittaisi omaa lastaan edes viikoksi mummolaan kun sille tulee ikävä. Mutta ihan vierasta laitosta tai perhettä kyllä tarjotaan. Keksikää nyt vihdoin oikeita tukimuotoja tai myöntäkää ettei mitään ole.
Mitä sinä tarjoaisit sille perheelle, jolla on aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi kotona, joka saa raivokohtauksia useamman päivässä ja hakkaa ja potkii silloin silmittömästi kaikkia muita perheenjäseniä mukaan lukien vauvat ja taaperot, joten hetkeksikään ei voida kääntää valvonnalta selkäänsä. Kun vanhemmat eivät tästä syystä saa edes nukuttua tai käytyä vessassa normaalisti. Ja kun tämä on jatkunut vuosia?
Kysy siltä perheeltä!!!
Oletatko sinä, että lääkärikin määrää just sellaiset hoidot kuin sinä haluat auttaa ne sinua tai ei?
Kysyitkö tosissasi?!
Kyllä potilas itse päättää ottaako lääkkeet, meneekö leikkaukseen yms. Lääkärin kanssa keskustellaan mitä reittiä lähdettäisi hoidon kanssa. Lääkärin hoito on suositus.
Perheen suhteen puhutaan vielä enemmän sellaisista asioista joiden asiantuntija se PERHE itse on eikä sossu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuressa maailmassa on ohjeet arvioida saapuneen ilmoituksen uskottavuutta, kuten alla. Miksi meillä jokainen ilmoittaja on upea, lapsesta välittävä lähimmäinen, kun näin ei todellakaan ole!
5.3.4 Analyzing Intake Information
Once the initial intake information is collected,
the caseworker conducts a check of agency
records or, in some states, a central registry to
determine if there have been any past reports
or CPS contact with the family. Then the
caseworker and his or her supervisor analyze
the information to determine its credibility
based on the consistency and accuracy of
the information being reported.A number of
questions will help caseworkers evaluate the
report:• Is the reporter willing to give his or her
name, address, telephone number, and
email address?• What is the reporter’s relationship to the
alleged victim and family?• How well does the reporter know the
family?• Does the reporter know of previous abuse
or neglect?• What led the reporter to call now?
• How does the reporter know about the
concerns (e.g., direct observation, hearsay)?• Does the reporter stand to gain anything
from reporting?• What level of specificity is the reporter
able to provide regarding the alleged
maltreatment (e.g., vague information or
details of observed physical injuries)?• Has the reporter made previous unfounded
reports on this or another family?• Does the reporter appear to be
intoxicated, extremely bitter, or angry, so
to raise questions about the validity of the
information?• What does the reporter hope will happen
as a result of the report?• Does the reporter fear reprisal from the
family?• Does the reporter fear self-incrimination
(e.g., due to his or her own substance-
abusing behavior or participation in
maltreating behavior)?Minkä takia Suomessa ei oo käytössä mitään vastaavaa ohjeistusta?!?!?
Lisäksi suuressa maailmassa ilmoituksia ei tutkita, jolleivät lakisääteiset määritelmät vakavasta uhasta lapselle täyty. Ilmoituksen tulee sisältää yksityiskohtaiset tiedot laiminlyönneistä ja/tai väkivallasta ja mihin havainnot perustuvat.
Eripari sukat, sekopää äiti, lapset kotihoidossa, "äiti aina puhelimella", lapsille syötetään huonompaa ruokaa kuin perheen koirille, siellä juopotellaan, eivät ole kotona, valmentajan huuto ja kiroilu eivät riittäisi. Pitää olla konkreettisia, yksityiskohtaisia havaintoja itse lapsesta ja ne on oltava luotettavalta taholta. Meillähän näin ei ole, vaan kaikki yllämainitut voivat johtaa perheen kuulusteluun ilman, että itse lapsesta on ilmoituksessa muuta kuin että minulla on näiden syiden vuoksi huoli lapsesta. Onko tosiaan niin, että yksi johtaisi toiseen eli näiden syiden selitysosuus lakisääteisen vakavan uhan osalta on merkittävä?
Tuo oli hieno keksintö verrata noita systeemejä muissa maissa.
Liian usein Suomessa itse ilmoitus ei sisällä ainuttakaan lastensuojelullista asiaa mutta perhe siitä huolimatta tutkitaan. Kun jollain nousi se huoli niin varmasti sieltä jotain löytyy mihin tarttua....
Siellä suuressa maailmassa Englanti, USA, on systeemi, jossa resurssit riittävät vain räikeimpiin lastensuojelutapauksiin. Tällöin todellakin etsitään syyllisyyttä, koska lapset lähtevät lopullisesti. Noissa maissa ei sijoiteta, siellä adoptoidaan lapsi muualle. Manner-Euroopassa lähtökohtana on, että perheitä tuetaan riittävän varhaisessa vaiheessa, että tähän ei tarvitsisi mennä. Syyllisyysolettama ei ole kiinnostava, vaan avun tarve ja kyky ottaa sitä vastaan.
Eli ihmisten pitäisi hihkua iloista kun joku vieras raahaa ittensä kutsutta sohvalle, odottaa kahvia ja passausta, huomattaa leluista lattialla ja pölystä oven karmin päällä, eikä ikkunoitakaan ole pesty. Sitten vieras kertoo miten "saat" muutettua erityislapsesi normaaliksi, mutta se takapuoli ei nouse sieltä sohvasta yhtään mihinkään koska ei kuulu protokollaan. Itse vauvan imetysten välissä juokset sinne ja tänne. Hehe. Juu, tällaista apua saa joiltain sukulaisilta pyytämättäkin. Ps. se ei auta.
Ei sitä erityislasta kukaan saa taiottua normaaliksi, mutta tarkoitus on löytää keinoja, joilla vanhemmat pärjäävät sen erityislapsensa kanssa. Perheneuvolalla on tarjota erilaisia valmennuksia erityislapsiperheille, keinoja miten tehdä, kun sen lapsen kanssa on vaikeaa. Että se ainoa keino ei olisi läpsäytys, kun se eriytyislapsi erityisyydestään johtuen ei tottele. Perhetyöstä voi tulla tukea, jos perhekuvio on sitä laatua esimerkiksi, että äiti yksinään vastaa lapsista, myös siitä erityisestä ja toisella vanhemmalla on vaikeuksia hyväksyä koko erityisyyttä. Perheeseen voidaan tuoda kotipalvelua auttamaan. Se terve vanhempi lapsi voidaan kustantaa päiväkotiin, vaikka se ei ilmaista olisikaan toisen vanhemman tulojen takia. Voidaan katsoa, että vammaispalvelut ja tuet ovat ajan tasalla. Sosiaalityöntekijä saa itsekin kahvinsa ostettua, ei tarvitse keitellä, kun arviokäynnillä käydään.
Puhut todella leimaavasti. Miksi oletat että erityislapsien vanhemmat läpsäyttelisi lapsia? Ongelma on usein nimenomaan se että vanhemmat kyllä tajuavat lapsen erityisyyden mutta hakiessaan apua sossut alkavat vain syynätä vanhemmuutta. Mitään oikeaa apua sieltä ei saa. Pahimmillaan diagnosointi viivästyy tai aletaan tarjota näitä "palveluja" kuten sijoitusta ja huostaanottoa. Oikeesti.
Kokemukseni mukaan se menee toisin päin. Tereveydenhuollolla ei ole tarjota riittävää tukea erityislapsen perheelle ja ongelmana on, että perhe uupuu. Terveydenhuollosta jopa saatetaan tarjota lastensuojelun sijoitusta avuksi, jotta perhe saisi levätä. Ei lastensuojelun sijoitus ole mikään takaportti sille, että terveydenhuollolla ei ole esim. osastohoitoa enää juuri ollenkaan. Kuitenkin lastensuojelun oletetaan viimesijaisena palveluna hoitavan nämäkin, vaikka oikea osoite ei olisi lainkaan lastensuojelu.
Niin mihin tämä lapsi tarvitsisi osastohoitoa? Mitä hoitoa? Eihän tuossa tarinassa lapsi ole hoidon tarpeessa vaan perhe levon tarpeessa. Tarinasta päätellen hoitokontaktit on ja hoitolinjat selvillä. Ei terveydenhuollossa ole ikinä ollut tavoitteena että lapsia pidetään ilman syytä osastolla, vaan ainoastaan silloin kun on joku hoidon tarve tai erityistapauksissa kun diagnoosia ei saada riittävän tarkasti avohoidon puolella määritettyä. Oleskeluosastot pitää järjestää ihan muulla resurssilla kuin lääkäri- tai sairaanhoitajavetoisesti.
Eiköhän he tarvitsisi konreettista tukea kotiin. Muistatko, tällaista tarjottiin joskus? Ai niin et ollut syntynyt silloin. 90-luvun laman lapset saavat nyt lapsia.
Ja kyllä sitä tarjotaan taas. Kenen palveluvalikoimaan kuuluikaan kotiapu.. hmm.. Keskiverto lähihoitaja ei kyllä tasan osaa neuvoa nepsylapsen kanssa, joten semmoiseen ansaan ei pidä ajaa että jos lähihoitajan neuvot ei auta, tarvitaan sijoitusta. Nepsyvalmentajan lisäkoulutus ei haittaisi, toivottavasti heitä on paljon henkilöstössä.
Ei nämä vanhemmat hyödy vanhemman oikeuksien tai huoltajuuden rajoittamisesta ylhäältä päin, ja sitä kuitenkin tarjotaan. Ja kun lapsi oireilee sijoituspaikassakin, ensimmäinen mitä tulee mieleen on rajoittaa vanhempien yhteydenpitoa lapsen kanssa jotta lapsi "sopeutuisi".
Vierailija kirjoitti:
Meistä teki mt-ongelmainen sukulainen ilmoituksia. Mm siitä että maustekaapissa on vanhentuneita mausteita ja että hänen tekemäänsä makkarasoppaa ei ollut kiitelty tarpeeksi.
Mitä tähän voi sanoa tai miten tästä "keskustellaan"? Seriously?
Miten näistä keskusteltiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuressa maailmassa on ohjeet arvioida saapuneen ilmoituksen uskottavuutta, kuten alla. Miksi meillä jokainen ilmoittaja on upea, lapsesta välittävä lähimmäinen, kun näin ei todellakaan ole!
5.3.4 Analyzing Intake Information
Once the initial intake information is collected,
the caseworker conducts a check of agency
records or, in some states, a central registry to
determine if there have been any past reports
or CPS contact with the family. Then the
caseworker and his or her supervisor analyze
the information to determine its credibility
based on the consistency and accuracy of
the information being reported.A number of
questions will help caseworkers evaluate the
report:• Is the reporter willing to give his or her
name, address, telephone number, and
email address?• What is the reporter’s relationship to the
alleged victim and family?• How well does the reporter know the
family?• Does the reporter know of previous abuse
or neglect?• What led the reporter to call now?
• How does the reporter know about the
concerns (e.g., direct observation, hearsay)?• Does the reporter stand to gain anything
from reporting?• What level of specificity is the reporter
able to provide regarding the alleged
maltreatment (e.g., vague information or
details of observed physical injuries)?• Has the reporter made previous unfounded
reports on this or another family?• Does the reporter appear to be
intoxicated, extremely bitter, or angry, so
to raise questions about the validity of the
information?• What does the reporter hope will happen
as a result of the report?• Does the reporter fear reprisal from the
family?• Does the reporter fear self-incrimination
(e.g., due to his or her own substance-
abusing behavior or participation in
maltreating behavior)?Minkä takia Suomessa ei oo käytössä mitään vastaavaa ohjeistusta?!?!?
Lisäksi suuressa maailmassa ilmoituksia ei tutkita, jolleivät lakisääteiset määritelmät vakavasta uhasta lapselle täyty. Ilmoituksen tulee sisältää yksityiskohtaiset tiedot laiminlyönneistä ja/tai väkivallasta ja mihin havainnot perustuvat.
Eripari sukat, sekopää äiti, lapset kotihoidossa, "äiti aina puhelimella", lapsille syötetään huonompaa ruokaa kuin perheen koirille, siellä juopotellaan, eivät ole kotona, valmentajan huuto ja kiroilu eivät riittäisi. Pitää olla konkreettisia, yksityiskohtaisia havaintoja itse lapsesta ja ne on oltava luotettavalta taholta. Meillähän näin ei ole, vaan kaikki yllämainitut voivat johtaa perheen kuulusteluun ilman, että itse lapsesta on ilmoituksessa muuta kuin että minulla on näiden syiden vuoksi huoli lapsesta. Onko tosiaan niin, että yksi johtaisi toiseen eli näiden syiden selitysosuus lakisääteisen vakavan uhan osalta on merkittävä?
Tuo oli hieno keksintö verrata noita systeemejä muissa maissa.
Liian usein Suomessa itse ilmoitus ei sisällä ainuttakaan lastensuojelullista asiaa mutta perhe siitä huolimatta tutkitaan. Kun jollain nousi se huoli niin varmasti sieltä jotain löytyy mihin tarttua....
Siellä suuressa maailmassa Englanti, USA, on systeemi, jossa resurssit riittävät vain räikeimpiin lastensuojelutapauksiin. Tällöin todellakin etsitään syyllisyyttä, koska lapset lähtevät lopullisesti. Noissa maissa ei sijoiteta, siellä adoptoidaan lapsi muualle. Manner-Euroopassa lähtökohtana on, että perheitä tuetaan riittävän varhaisessa vaiheessa, että tähän ei tarvitsisi mennä. Syyllisyysolettama ei ole kiinnostava, vaan avun tarve ja kyky ottaa sitä vastaan.
Eli ihmisten pitäisi hihkua iloista kun joku vieras raahaa ittensä kutsutta sohvalle, odottaa kahvia ja passausta, huomattaa leluista lattialla ja pölystä oven karmin päällä, eikä ikkunoitakaan ole pesty. Sitten vieras kertoo miten "saat" muutettua erityislapsesi normaaliksi, mutta se takapuoli ei nouse sieltä sohvasta yhtään mihinkään koska ei kuulu protokollaan. Itse vauvan imetysten välissä juokset sinne ja tänne. Hehe. Juu, tällaista apua saa joiltain sukulaisilta pyytämättäkin. Ps. se ei auta.
Ei sitä erityislasta kukaan saa taiottua normaaliksi, mutta tarkoitus on löytää keinoja, joilla vanhemmat pärjäävät sen erityislapsensa kanssa. Perheneuvolalla on tarjota erilaisia valmennuksia erityislapsiperheille, keinoja miten tehdä, kun sen lapsen kanssa on vaikeaa. Että se ainoa keino ei olisi läpsäytys, kun se eriytyislapsi erityisyydestään johtuen ei tottele. Perhetyöstä voi tulla tukea, jos perhekuvio on sitä laatua esimerkiksi, että äiti yksinään vastaa lapsista, myös siitä erityisestä ja toisella vanhemmalla on vaikeuksia hyväksyä koko erityisyyttä. Perheeseen voidaan tuoda kotipalvelua auttamaan. Se terve vanhempi lapsi voidaan kustantaa päiväkotiin, vaikka se ei ilmaista olisikaan toisen vanhemman tulojen takia. Voidaan katsoa, että vammaispalvelut ja tuet ovat ajan tasalla. Sosiaalityöntekijä saa itsekin kahvinsa ostettua, ei tarvitse keitellä, kun arviokäynnillä käydään.
Ahaa. Mitenkäs muut terveydenhuollon ja vaikkapa koulun tukitoimia tarvitsevat lapset? Epileptikot? Diabeetikot? Syöpäsairaat lapset? Lapset joilla on lukihäiriö?
Päteekö ylläoleva myös heihin ja heidän perheisiinsä? Pelätäänkö heidän tapauksessaan vanhempien läpsäyttelyä?
Eikö pitäisi olla selvää, että lapset tarvitsevat aina ensisijaisesti peruspalveluja, terveydenhoitoa ja tukea koulusta, ei lastensuojelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuressa maailmassa on ohjeet arvioida saapuneen ilmoituksen uskottavuutta, kuten alla. Miksi meillä jokainen ilmoittaja on upea, lapsesta välittävä lähimmäinen, kun näin ei todellakaan ole!
5.3.4 Analyzing Intake Information
Once the initial intake information is collected,
the caseworker conducts a check of agency
records or, in some states, a central registry to
determine if there have been any past reports
or CPS contact with the family. Then the
caseworker and his or her supervisor analyze
the information to determine its credibility
based on the consistency and accuracy of
the information being reported.A number of
questions will help caseworkers evaluate the
report:• Is the reporter willing to give his or her
name, address, telephone number, and
email address?• What is the reporter’s relationship to the
alleged victim and family?• How well does the reporter know the
family?• Does the reporter know of previous abuse
or neglect?• What led the reporter to call now?
• How does the reporter know about the
concerns (e.g., direct observation, hearsay)?• Does the reporter stand to gain anything
from reporting?• What level of specificity is the reporter
able to provide regarding the alleged
maltreatment (e.g., vague information or
details of observed physical injuries)?• Has the reporter made previous unfounded
reports on this or another family?• Does the reporter appear to be
intoxicated, extremely bitter, or angry, so
to raise questions about the validity of the
information?• What does the reporter hope will happen
as a result of the report?• Does the reporter fear reprisal from the
family?• Does the reporter fear self-incrimination
(e.g., due to his or her own substance-
abusing behavior or participation in
maltreating behavior)?Minkä takia Suomessa ei oo käytössä mitään vastaavaa ohjeistusta?!?!?
Lisäksi suuressa maailmassa ilmoituksia ei tutkita, jolleivät lakisääteiset määritelmät vakavasta uhasta lapselle täyty. Ilmoituksen tulee sisältää yksityiskohtaiset tiedot laiminlyönneistä ja/tai väkivallasta ja mihin havainnot perustuvat.
Eripari sukat, sekopää äiti, lapset kotihoidossa, "äiti aina puhelimella", lapsille syötetään huonompaa ruokaa kuin perheen koirille, siellä juopotellaan, eivät ole kotona, valmentajan huuto ja kiroilu eivät riittäisi. Pitää olla konkreettisia, yksityiskohtaisia havaintoja itse lapsesta ja ne on oltava luotettavalta taholta. Meillähän näin ei ole, vaan kaikki yllämainitut voivat johtaa perheen kuulusteluun ilman, että itse lapsesta on ilmoituksessa muuta kuin että minulla on näiden syiden vuoksi huoli lapsesta. Onko tosiaan niin, että yksi johtaisi toiseen eli näiden syiden selitysosuus lakisääteisen vakavan uhan osalta on merkittävä?
Tuo oli hieno keksintö verrata noita systeemejä muissa maissa.
Liian usein Suomessa itse ilmoitus ei sisällä ainuttakaan lastensuojelullista asiaa mutta perhe siitä huolimatta tutkitaan. Kun jollain nousi se huoli niin varmasti sieltä jotain löytyy mihin tarttua....
Siellä suuressa maailmassa Englanti, USA, on systeemi, jossa resurssit riittävät vain räikeimpiin lastensuojelutapauksiin. Tällöin todellakin etsitään syyllisyyttä, koska lapset lähtevät lopullisesti. Noissa maissa ei sijoiteta, siellä adoptoidaan lapsi muualle. Manner-Euroopassa lähtökohtana on, että perheitä tuetaan riittävän varhaisessa vaiheessa, että tähän ei tarvitsisi mennä. Syyllisyysolettama ei ole kiinnostava, vaan avun tarve ja kyky ottaa sitä vastaan.
Eli ihmisten pitäisi hihkua iloista kun joku vieras raahaa ittensä kutsutta sohvalle, odottaa kahvia ja passausta, huomattaa leluista lattialla ja pölystä oven karmin päällä, eikä ikkunoitakaan ole pesty. Sitten vieras kertoo miten "saat" muutettua erityislapsesi normaaliksi, mutta se takapuoli ei nouse sieltä sohvasta yhtään mihinkään koska ei kuulu protokollaan. Itse vauvan imetysten välissä juokset sinne ja tänne. Hehe. Juu, tällaista apua saa joiltain sukulaisilta pyytämättäkin. Ps. se ei auta.
Ei sitä erityislasta kukaan saa taiottua normaaliksi, mutta tarkoitus on löytää keinoja, joilla vanhemmat pärjäävät sen erityislapsensa kanssa. Perheneuvolalla on tarjota erilaisia valmennuksia erityislapsiperheille, keinoja miten tehdä, kun sen lapsen kanssa on vaikeaa. Että se ainoa keino ei olisi läpsäytys, kun se eriytyislapsi erityisyydestään johtuen ei tottele. Perhetyöstä voi tulla tukea, jos perhekuvio on sitä laatua esimerkiksi, että äiti yksinään vastaa lapsista, myös siitä erityisestä ja toisella vanhemmalla on vaikeuksia hyväksyä koko erityisyyttä. Perheeseen voidaan tuoda kotipalvelua auttamaan. Se terve vanhempi lapsi voidaan kustantaa päiväkotiin, vaikka se ei ilmaista olisikaan toisen vanhemman tulojen takia. Voidaan katsoa, että vammaispalvelut ja tuet ovat ajan tasalla. Sosiaalityöntekijä saa itsekin kahvinsa ostettua, ei tarvitse keitellä, kun arviokäynnillä käydään.
Puhut todella leimaavasti. Miksi oletat että erityislapsien vanhemmat läpsäyttelisi lapsia? Ongelma on usein nimenomaan se että vanhemmat kyllä tajuavat lapsen erityisyyden mutta hakiessaan apua sossut alkavat vain syynätä vanhemmuutta. Mitään oikeaa apua sieltä ei saa. Pahimmillaan diagnosointi viivästyy tai aletaan tarjota näitä "palveluja" kuten sijoitusta ja huostaanottoa. Oikeesti.
Kokemukseni mukaan se menee toisin päin. Tereveydenhuollolla ei ole tarjota riittävää tukea erityislapsen perheelle ja ongelmana on, että perhe uupuu. Terveydenhuollosta jopa saatetaan tarjota lastensuojelun sijoitusta avuksi, jotta perhe saisi levätä. Ei lastensuojelun sijoitus ole mikään takaportti sille, että terveydenhuollolla ei ole esim. osastohoitoa enää juuri ollenkaan. Kuitenkin lastensuojelun oletetaan viimesijaisena palveluna hoitavan nämäkin, vaikka oikea osoite ei olisi lainkaan lastensuojelu.
Tuo "lapsen sijoitus jotta perhe saisi levätä" on kyllä aika sairas ajatus tukimuodosta. Miltä se tuntuu lapsesta? Harva laittaisi omaa lastaan edes viikoksi mummolaan kun sille tulee ikävä. Mutta ihan vierasta laitosta tai perhettä kyllä tarjotaan. Keksikää nyt vihdoin oikeita tukimuotoja tai myöntäkää ettei mitään ole.
Mitä sinä tarjoaisit sille perheelle, jolla on aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi kotona, joka saa raivokohtauksia useamman päivässä ja hakkaa ja potkii silloin silmittömästi kaikkia muita perheenjäseniä mukaan lukien vauvat ja taaperot, joten hetkeksikään ei voida kääntää valvonnalta selkäänsä. Kun vanhemmat eivät tästä syystä saa edes nukuttua tai käytyä vessassa normaalisti. Ja kun tämä on jatkunut vuosia?
Kysy siltä perheeltä!!!
Oletatko sinä, että lääkärikin määrää just sellaiset hoidot kuin sinä haluat auttaa ne sinua tai ei?
En ole koskaan täällä nähnyt lääkärin kysyvän ohjeita kuten sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meistä teki mt-ongelmainen sukulainen ilmoituksia. Mm siitä että maustekaapissa on vanhentuneita mausteita ja että hänen tekemäänsä makkarasoppaa ei ollut kiitelty tarpeeksi.
Mitä tähän voi sanoa tai miten tästä "keskustellaan"? Seriously?
Miten näistä keskusteltiin?
Meitä juoksutettiin siellä virastossa keskellä päivää ja kuulusteltiin että mikä meillä mättää. Kun ei ilmoituksista saatu mitään tolkkua.
Sitten otettiin yhteyttä päivähoitoon ja kouluun siinä toivossa että ees lapsista löytyisi jotain vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meistä teki mt-ongelmainen sukulainen ilmoituksia. Mm siitä että maustekaapissa on vanhentuneita mausteita ja että hänen tekemäänsä makkarasoppaa ei ollut kiitelty tarpeeksi.
Mitä tähän voi sanoa tai miten tästä "keskustellaan"? Seriously?
Miten näistä keskusteltiin?
Meitä juoksutettiin siellä virastossa keskellä päivää ja kuulusteltiin että mikä meillä mättää. Kun ei ilmoituksista saatu mitään tolkkua.
Sitten otettiin yhteyttä päivähoitoon ja kouluun siinä toivossa että ees lapsista löytyisi jotain vikaa.
Ja niin te saitte koulussa ja päivähoidossa maineen perheenä, joka on lasun asiakas!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meistä teki mt-ongelmainen sukulainen ilmoituksia. Mm siitä että maustekaapissa on vanhentuneita mausteita ja että hänen tekemäänsä makkarasoppaa ei ollut kiitelty tarpeeksi.
Mitä tähän voi sanoa tai miten tästä "keskustellaan"? Seriously?
Miten näistä keskusteltiin?
Meitä juoksutettiin siellä virastossa keskellä päivää ja kuulusteltiin että mikä meillä mättää. Kun ei ilmoituksista saatu mitään tolkkua.
Sitten otettiin yhteyttä päivähoitoon ja kouluun siinä toivossa että ees lapsista löytyisi jotain vikaa.
Ja niin te saitte koulussa ja päivähoidossa maineen perheenä, joka on lasun asiakas!
Joka johtaa extratarkkailuun ja huolestumiseen koska kyseessä on lasuperhe jota on velvollisuus tarkkailla. Joku jo ollut huolissaan joten "kyllä sieltä varmasti löytyy jotain mihin tarttua."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ni, nyt paljastui että invalidiliiton omistamissa vammaisten asumisyksiköissä on räikeitä puutteita ja rikkomuksia. Jos vammaisten etu- ja hyväntekeväisyysjärjestön toiminnan alla kohdellaan vammaisia ala-arvoisesti niin mitä ei muka voisi tapahtua muualla?
Sielläkin häärätään vaan bisnesajattelu edellä mutta samaan aikaan toimitaan eettisen sumuverhon alla kun ajetaan muka vammaisten etua ja samaan aikaan kohdellaan omassa laitoksessa heitä puutteellisesti joiden etua muka ajetaan.
Tää kaikki sonta alkaa paljastua hiljalleen.
Lastensuojelusta on tullut miljoonien businesta
Lastensuojelu on pahassa kriisissä. Sijaishuollon kustannukset ovat nousseet yli 600 miljoonaan euroon, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2004. Suurin piirtein saman verran maksavat niin lukiolaitos, toimeentulotuki kuin poliisitoimikin.
Kansainväliset pääomasijoittajat ovat jo haistaneet lastensuojelussa markkinaraon, eikä se yllätä. Tutkimusprofessori Matti Rimpelä sanoo toiminnan olevan täysin bisneslogiikan mukaista.
– Taloudellisesti osaamattomat kunnat ovat luoneet tilanteen, jossa kysyntä ja tarjonta ovat epätasapainossa. *Lapsibisnestä ei valvo kukaan.*
Sijaishuolto on Rimpelän mukaan varsin luonteva liiketoiminnan kohde: kysyntä kasvaa, tehtävä on selkeä, valvonta ja laaduntarkkailu puuttuu, kunta palveluiden maksajana on takuuvarma, ja *asiakkaat ovat heikkoja*.
– *Edelleenkään ei tiedetä, millaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on*. Valvonnan puutteen takia on mahdotonta arvioida, milloin lapset perheineen ovat toipuneet, ja sijaishuolto voitaisiin purkaa.
– Pisimmälle kunnan toimintojen ulkoistamisessa on edetty sijaishuollossa ja vanhusten hoidossa.
– Meillä on poislähettämisen kulttuuri. Kunnat eivät tue perheitä, koska perhetyön tekeminen muka maksaa liikaa. Samalla he lakaisevat hankalat nuoret pois silmistään laitoksiin ja sijaisperheisiin, mikä maksaa moninkertaisesti enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista heikoimmissa asemissa noissa rahantekokonelaitoksissa on lapset, vammaiset ja vanhukset. Lapsilta vielä aktiivisesti poistetaan sossun toimesta edunvalvojat! Eli huostaanotetaan ja sit jätetään tuollaiseen Vantaan kaltaiseen "2 työntekijää valvoo 250 sijoitettua"-tilanteeseen! Voiko heikompaan asemaan ihminen joutua?
Joku sossu väitti että Vantaalla on niin paljon köyhyyttä ja huono-osaisuutta että se näkyy selvästi lasu palveluiden tarpeessa.
Onko tilanne sitten rikkaissa kunnissa esim. Kauniaisissa sellainen ettei lasuja siellä tehdä?
Miten elintason paraneminen näkyy lasun tarpeessa yhteiskunnassa? Miksi siihen käytettävä rahamäärä on räjähtänyt yleisen elintason parantuessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei sosiaalityöntekijä!
Koetko työssäsi kiireettä, riittämättömyyttä, etkö osaa vielä kaikkea vastavalmistuneena?
Olen perustanut sosiaalityöntekijöiden suojelupalvelun. Ottakaa yhteyttä!
Palveluun kuuluu että tulen työpaikallesi henkimään miten sinun tulisi hoitaa työsi ja illaksi kotisohvallesi kertomaan mitä kaikkea teit väärin ja miten sinun huomenna pitäisi tehdä paremmin. Yhdessä suojelemme jaksamistasi ja riittävän hyvää sosiaalityöntekijyyttä. <3 Toki tärkeinpänä asiakkaan etu.
Yhteydenottoasi avuntarjoamista pursuten,
suojelijasi
Hei kaikki, ihan kaikki!
Olemme huolissamme sosiaalityöntekijöistämme. Jos näet, kuulet tai muuten vain saat tietää jostakin, joka herättää huolen, ethän emmi olla yhteydessä. Me selvitämme kyllä ja löydämme varmasti jotakin, johon tarttua. Painostamme ja kuulustelee varmasti, oli hänellä aikaa, motivaatiota tai resursseja puuttumisellemme tai ei.
Muista, yksi ilmoitus liikaa on parempi kuin yksi liian vähän!Ja sinä sosiaalityöntekijä. Muistathan, että kaikkea sanomaasi voidaan käyttää ja käytetään sinua vastaan.
Myös kaikkea sitä, mitä et ole sanonut, voidaan käyttää sinua vastaan.
Kyllä sinun elämästäsi jotain löytyy, johon voidaan tarttua. Vaikkapa väärin paistettu munakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei sosiaalityöntekijä!
Koetko työssäsi kiireettä, riittämättömyyttä, etkö osaa vielä kaikkea vastavalmistuneena?
Olen perustanut sosiaalityöntekijöiden suojelupalvelun. Ottakaa yhteyttä!
Palveluun kuuluu että tulen työpaikallesi henkimään miten sinun tulisi hoitaa työsi ja illaksi kotisohvallesi kertomaan mitä kaikkea teit väärin ja miten sinun huomenna pitäisi tehdä paremmin. Yhdessä suojelemme jaksamistasi ja riittävän hyvää sosiaalityöntekijyyttä. <3 Toki tärkeinpänä asiakkaan etu.
Yhteydenottoasi avuntarjoamista pursuten,
suojelijasi
Hei kaikki, ihan kaikki!
Olemme huolissamme sosiaalityöntekijöistämme. Jos näet, kuulet tai muuten vain saat tietää jostakin, joka herättää huolen, ethän emmi olla yhteydessä. Me selvitämme kyllä ja löydämme varmasti jotakin, johon tarttua. Painostamme ja kuulustelee varmasti, oli hänellä aikaa, motivaatiota tai resursseja puuttumisellemme tai ei.
Muista, yksi ilmoitus liikaa on parempi kuin yksi liian vähän!Ja sinä sosiaalityöntekijä. Muistathan, että kaikkea sanomaasi voidaan käyttää ja käytetään sinua vastaan.
Myös kaikkea sitä, mitä et ole sanonut, voidaan käyttää sinua vastaan.
Kyllä sinun elämästäsi jotain löytyy, johon voidaan tarttua. Vaikkapa väärin paistettu munakas.
Tämä on kyllä totta. Olen itse lo, ja olen tehnyt virheitä lasten kanssa siinä missä kuka tahansa muukin. Vanhemmuutta kun ei voi hoitaa täydellisesti.
Ihan varmasti olisi meidänkin perheestä löytynyt huolenaiheita lasten ollessa uhmaiässä, kun joku olisi niitä tarpeeksi kaivanut.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista heikoimmissa asemissa noissa rahantekokonelaitoksissa on lapset, vammaiset ja vanhukset. Lapsilta vielä aktiivisesti poistetaan sossun toimesta edunvalvojat! Eli huostaanotetaan ja sit jätetään tuollaiseen Vantaan kaltaiseen "2 työntekijää valvoo 250 sijoitettua"-tilanteeseen! Voiko heikompaan asemaan ihminen joutua?
Kaikkien kolmen ryhmän kohdalla on kyse vakavista loukkauksista mutta lasten kohdalla on monessa tapauksessa vielä yksi vakava loukkaus jota muissa tapauksissa ei ole eli lapsi on viety perheestään. Tässä ketjussa on kerrottu että huostaanottoa väläytellään kevyin perustein kun ei ole muuta tarjota tai siihen voidaan jopa ryhtyä laittomasti jolloin auttaa enää hyvä tuuri ja se että perhe tappelee kaikin keinoin lapsestaan.
Millaiseksi tämä maailma mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuressa maailmassa on ohjeet arvioida saapuneen ilmoituksen uskottavuutta, kuten alla. Miksi meillä jokainen ilmoittaja on upea, lapsesta välittävä lähimmäinen, kun näin ei todellakaan ole!
5.3.4 Analyzing Intake Information
Once the initial intake information is collected,
the caseworker conducts a check of agency
records or, in some states, a central registry to
determine if there have been any past reports
or CPS contact with the family. Then the
caseworker and his or her supervisor analyze
the information to determine its credibility
based on the consistency and accuracy of
the information being reported.A number of
questions will help caseworkers evaluate the
report:• Is the reporter willing to give his or her
name, address, telephone number, and
email address?• What is the reporter’s relationship to the
alleged victim and family?• How well does the reporter know the
family?• Does the reporter know of previous abuse
or neglect?• What led the reporter to call now?
• How does the reporter know about the
concerns (e.g., direct observation, hearsay)?• Does the reporter stand to gain anything
from reporting?• What level of specificity is the reporter
able to provide regarding the alleged
maltreatment (e.g., vague information or
details of observed physical injuries)?• Has the reporter made previous unfounded
reports on this or another family?• Does the reporter appear to be
intoxicated, extremely bitter, or angry, so
to raise questions about the validity of the
information?• What does the reporter hope will happen
as a result of the report?• Does the reporter fear reprisal from the
family?• Does the reporter fear self-incrimination
(e.g., due to his or her own substance-
abusing behavior or participation in
maltreating behavior)?Minkä takia Suomessa ei oo käytössä mitään vastaavaa ohjeistusta?!?!?
Lisäksi suuressa maailmassa ilmoituksia ei tutkita, jolleivät lakisääteiset määritelmät vakavasta uhasta lapselle täyty. Ilmoituksen tulee sisältää yksityiskohtaiset tiedot laiminlyönneistä ja/tai väkivallasta ja mihin havainnot perustuvat.
Eripari sukat, sekopää äiti, lapset kotihoidossa, "äiti aina puhelimella", lapsille syötetään huonompaa ruokaa kuin perheen koirille, siellä juopotellaan, eivät ole kotona, valmentajan huuto ja kiroilu eivät riittäisi. Pitää olla konkreettisia, yksityiskohtaisia havaintoja itse lapsesta ja ne on oltava luotettavalta taholta. Meillähän näin ei ole, vaan kaikki yllämainitut voivat johtaa perheen kuulusteluun ilman, että itse lapsesta on ilmoituksessa muuta kuin että minulla on näiden syiden vuoksi huoli lapsesta. Onko tosiaan niin, että yksi johtaisi toiseen eli näiden syiden selitysosuus lakisääteisen vakavan uhan osalta on merkittävä?
Tuo oli hieno keksintö verrata noita systeemejä muissa maissa.
Liian usein Suomessa itse ilmoitus ei sisällä ainuttakaan lastensuojelullista asiaa mutta perhe siitä huolimatta tutkitaan. Kun jollain nousi se huoli niin varmasti sieltä jotain löytyy mihin tarttua....
Siellä suuressa maailmassa Englanti, USA, on systeemi, jossa resurssit riittävät vain räikeimpiin lastensuojelutapauksiin. Tällöin todellakin etsitään syyllisyyttä, koska lapset lähtevät lopullisesti. Noissa maissa ei sijoiteta, siellä adoptoidaan lapsi muualle. Manner-Euroopassa lähtökohtana on, että perheitä tuetaan riittävän varhaisessa vaiheessa, että tähän ei tarvitsisi mennä. Syyllisyysolettama ei ole kiinnostava, vaan avun tarve ja kyky ottaa sitä vastaan.
Eli ihmisten pitäisi hihkua iloista kun joku vieras raahaa ittensä kutsutta sohvalle, odottaa kahvia ja passausta, huomattaa leluista lattialla ja pölystä oven karmin päällä, eikä ikkunoitakaan ole pesty. Sitten vieras kertoo miten "saat" muutettua erityislapsesi normaaliksi, mutta se takapuoli ei nouse sieltä sohvasta yhtään mihinkään koska ei kuulu protokollaan. Itse vauvan imetysten välissä juokset sinne ja tänne. Hehe. Juu, tällaista apua saa joiltain sukulaisilta pyytämättäkin. Ps. se ei auta.
Tai tämä; selitä äidille, että olisi kiva jos, jos tekisitte iltaisin jonkin "kivan pienen ruoan", se olisi niin hyvä jos tekisit niin.
Lapsia oli siis pidetty nälässä. Paisi että tein aamupalan, lounaan pienille kotihoidossa oleville, välipalan iltapäivällä, päivällisen koko perheelle ja vielä illalla iltapalan.
Kommentti oli :"Täh, ai teet ruokaa vai"?
Kotimme oli ja on siisti, lapset puhtaissa vaatteissa, meillä vanhemmilla ei ole päihdeongelmaa. Väkisin yritettiin löytää jotain ongelmaa elämänhallinnassa.
Tuntui niin uskomattomalta, kun yhtäkkiä olin näiden mielestä kyvytön huolehtimaan lapsista ja normaalista arjesta. Ympärilläni olen kuitenkin nähnyt näitä lapsia, jotka eivät oikeasti saa kotona ruokaa tai mitään muutakaan huolenpitoa. Jostain syystä näitä perheitä ei ole tietääkseni otettu silmätikuiksi.
Ennen tätä outoa episodia neuvolan terveydenhoitaja luonnehti minua ylikunnolliseksi.
Tämä terveydenhoitaja oli minulle tuttu vuosien takaa. Hän sanoi, että kaikkia lapsia ei todellakaan hoideta yhtä hyvin kuin meillä.
Turha on kenenkään huudella, ettei tavallisista perheistä tehdä lasuja.
Oman kokemukseni mukaan tähän helvettiin voi joutua kuka tahansa, josta joku keksii huolestua. Oli syytä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuressa maailmassa on ohjeet arvioida saapuneen ilmoituksen uskottavuutta, kuten alla. Miksi meillä jokainen ilmoittaja on upea, lapsesta välittävä lähimmäinen, kun näin ei todellakaan ole!
5.3.4 Analyzing Intake Information
Once the initial intake information is collected,
the caseworker conducts a check of agency
records or, in some states, a central registry to
determine if there have been any past reports
or CPS contact with the family. Then the
caseworker and his or her supervisor analyze
the information to determine its credibility
based on the consistency and accuracy of
the information being reported.A number of
questions will help caseworkers evaluate the
report:• Is the reporter willing to give his or her
name, address, telephone number, and
email address?• What is the reporter’s relationship to the
alleged victim and family?• How well does the reporter know the
family?• Does the reporter know of previous abuse
or neglect?• What led the reporter to call now?
• How does the reporter know about the
concerns (e.g., direct observation, hearsay)?• Does the reporter stand to gain anything
from reporting?• What level of specificity is the reporter
able to provide regarding the alleged
maltreatment (e.g., vague information or
details of observed physical injuries)?• Has the reporter made previous unfounded
reports on this or another family?• Does the reporter appear to be
intoxicated, extremely bitter, or angry, so
to raise questions about the validity of the
information?• What does the reporter hope will happen
as a result of the report?• Does the reporter fear reprisal from the
family?• Does the reporter fear self-incrimination
(e.g., due to his or her own substance-
abusing behavior or participation in
maltreating behavior)?Minkä takia Suomessa ei oo käytössä mitään vastaavaa ohjeistusta?!?!?
Lisäksi suuressa maailmassa ilmoituksia ei tutkita, jolleivät lakisääteiset määritelmät vakavasta uhasta lapselle täyty. Ilmoituksen tulee sisältää yksityiskohtaiset tiedot laiminlyönneistä ja/tai väkivallasta ja mihin havainnot perustuvat.
Eripari sukat, sekopää äiti, lapset kotihoidossa, "äiti aina puhelimella", lapsille syötetään huonompaa ruokaa kuin perheen koirille, siellä juopotellaan, eivät ole kotona, valmentajan huuto ja kiroilu eivät riittäisi. Pitää olla konkreettisia, yksityiskohtaisia havaintoja itse lapsesta ja ne on oltava luotettavalta taholta. Meillähän näin ei ole, vaan kaikki yllämainitut voivat johtaa perheen kuulusteluun ilman, että itse lapsesta on ilmoituksessa muuta kuin että minulla on näiden syiden vuoksi huoli lapsesta. Onko tosiaan niin, että yksi johtaisi toiseen eli näiden syiden selitysosuus lakisääteisen vakavan uhan osalta on merkittävä?
Tuo oli hieno keksintö verrata noita systeemejä muissa maissa.
Liian usein Suomessa itse ilmoitus ei sisällä ainuttakaan lastensuojelullista asiaa mutta perhe siitä huolimatta tutkitaan. Kun jollain nousi se huoli niin varmasti sieltä jotain löytyy mihin tarttua....
Siellä suuressa maailmassa Englanti, USA, on systeemi, jossa resurssit riittävät vain räikeimpiin lastensuojelutapauksiin. Tällöin todellakin etsitään syyllisyyttä, koska lapset lähtevät lopullisesti. Noissa maissa ei sijoiteta, siellä adoptoidaan lapsi muualle. Manner-Euroopassa lähtökohtana on, että perheitä tuetaan riittävän varhaisessa vaiheessa, että tähän ei tarvitsisi mennä. Syyllisyysolettama ei ole kiinnostava, vaan avun tarve ja kyky ottaa sitä vastaan.
Eli ihmisten pitäisi hihkua iloista kun joku vieras raahaa ittensä kutsutta sohvalle, odottaa kahvia ja passausta, huomattaa leluista lattialla ja pölystä oven karmin päällä, eikä ikkunoitakaan ole pesty. Sitten vieras kertoo miten "saat" muutettua erityislapsesi normaaliksi, mutta se takapuoli ei nouse sieltä sohvasta yhtään mihinkään koska ei kuulu protokollaan. Itse vauvan imetysten välissä juokset sinne ja tänne. Hehe. Juu, tällaista apua saa joiltain sukulaisilta pyytämättäkin. Ps. se ei auta.
Tai tämä; selitä äidille, että olisi kiva jos, jos tekisitte iltaisin jonkin "kivan pienen ruoan", se olisi niin hyvä jos tekisit niin.
Lapsia oli siis pidetty nälässä. Paisi että tein aamupalan, lounaan pienille kotihoidossa oleville, välipalan iltapäivällä, päivällisen koko perheelle ja vielä illalla iltapalan.
Kommentti oli :"Täh, ai teet ruokaa vai"?
Kotimme oli ja on siisti, lapset puhtaissa vaatteissa, meillä vanhemmilla ei ole päihdeongelmaa. Väkisin yritettiin löytää jotain ongelmaa elämänhallinnassa.
Tuntui niin uskomattomalta, kun yhtäkkiä olin näiden mielestä kyvytön huolehtimaan lapsista ja normaalista arjesta. Ympärilläni olen kuitenkin nähnyt näitä lapsia, jotka eivät oikeasti saa kotona ruokaa tai mitään muutakaan huolenpitoa. Jostain syystä näitä perheitä ei ole tietääkseni otettu silmätikuiksi.
Ennen tätä outoa episodia neuvolan terveydenhoitaja luonnehti minua ylikunnolliseksi.
Tämä terveydenhoitaja oli minulle tuttu vuosien takaa. Hän sanoi, että kaikkia lapsia ei todellakaan hoideta yhtä hyvin kuin meillä.
Turha on kenenkään huudella, ettei tavallisista perheistä tehdä lasuja.
Oman kokemukseni mukaan tähän helvettiin voi joutua kuka tahansa, josta joku keksii huolestua. Oli syytä tai ei.
Juuri noin se menee. Itsellä vastaavanlainen kokemus.
Sinua on helppo kyykyttää. He tietävät ja näkevät, ettet ole päihdeongelmaisten. Et tule päälle, et ala muutenkaan rähinöidä. Vielä jos on tiedossa, ettei ylimääräistä rahaa ole liikaa, on todennäköistä, ettet nosta mitään juttua oikeuteen.
Oiva uhri.
Alue: Aihe vapaa
Oletatko sinä, että lääkärikin määrää just sellaiset hoidot kuin sinä haluat auttaa ne sinua tai ei?