Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasua kiinnostaa kyky ottaa lasun apua vastaan?

99 % perheistä ei halua olla missään tekemisissä lasun kanssa.

Lasu käyttää valtavasti rahaa jakaen sitä mm. ilmaisiin päivähoitoihin avohuollon tukitoimena tai tulee lasten ja nuorten harrastuksia hyvin voimakkaasti. Lasun kautta vähävarainenkin lapsi voi harrastaa jääkiekkoa tai ratsastusta. jne.

Päivähoito on pienituloisille täysin ilmaista esim. Helsingissä. Ihan ilman tarvetta sotkea lasua asiaan. Kaikille pienituloisille tasa-arvoisesti ja leimaamatta. Noita asioita ei tarvi laittaa lasun taa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasua kiinnostaa kyky ottaa lasun apua vastaan?

99 % perheistä ei halua olla missään tekemisissä lasun kanssa.

Lasu käyttää valtavasti rahaa jakaen sitä mm. ilmaisiin päivähoitoihin avohuollon tukitoimena tai tulee lasten ja nuorten harrastuksia hyvin voimakkaasti. Lasun kautta vähävarainenkin lapsi voi harrastaa jääkiekkoa tai ratsastusta. jne.

Päivähoito on pienituloisille täysin ilmaista esim. Helsingissä. Ihan ilman tarvetta sotkea lasua asiaan. Kaikille pienituloisille tasa-arvoisesti ja leimaamatta. Noita asioita ei tarvi laittaa lasun taa.

Vielä jatkokysymyksenä että tarkoitatko että lasusta ei ole Helsingissä mitään tukea ja hyötyä perheille kun päivähoito on valmiiksi ilmaista ja kaupunki täynnä ilmaisia harrastusmahdollisuuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tarpeen miettiä työntekijänä erittäin huolellisesti ilmoittajan motivaatiota ja ilmoituksen todenperäisyyttä, jos mistään muualta ei ilmoituksia ole tullut. Viranomaistahot ovat niin kovin tietoisia ilmoitusvelvollisuudesta.

Kyllä pitäisi hälytyskellojen soida, jos aktiivisesti harrastava (ei luistelua), koulussa ahkera ja iloinen, terve (ei poissaoloja)lapsi ilmoitetaan yksityishenkilön toimesta vakavan uhan alla eläväksi, kun vanhempi on mielisairas.

Niiden kellojen pitäisi soida nimenomaan siihen suuntaan, että onko ilmoittajalla "puhtaat jauhot pussissa".

Tiedän näiden mielenterveysilmoitusten johtavan kuulusteluihin kuitenkin, kuten tuossa ylempänäkin kerrottiin tapahtuneen. Niitä on vaikea kumota, koska mitään rekisteriähän ei pidetä siitä, että olet terve.

Eihän vanhemman mielenterveyden ongelmat ole mikään ongelma mikäli vanhemmalla on hoitosuhde ja tilanne on aktiivisesti hoidossa. Jopa skitsofreenikkovanhemmat pärjäävät hyvin näin. Ongelma tulee siitä mikäli tilanne ei ole hallinnassa ja vanhemman sairaus on täysin hoitamaton. Tällöin lähtökohtaisesti pyritään korjaamaan hoidon tilanne ja asia on kunnossa. Toki ongelmia tulee silloin kun vanhempi on sairaudentunnoton ja kieltäytyy hoidosta.

Kannattaa myös muistaa että jokaikinen terve henkilö kieltäytyy myös kohtelusta mielenterveysongelmaisena eikä tuolloin ole kyse sairaudentunnottomuudesta. Lasulla pitää olla roimasti todisteita ennenkuin aletaan epäillä ketään sairaudentunnottomaksi mt-tapaukseksi yhden kiusailmoituksen perusteella.

Tämä on täysin totta. Tällä hetkellä tilanne on vaan niin paha, että voi silti olla tarpeen otta babysteps. On täyttä mielivaltaa jos mikään todiste ei kelpaa sosiaalityöntekijälle, eikä hallinto-oikeudessakaan. Että edes tämä. Tällä hetkellä vastakkaisista todisteista huolimatta asiat vaan etenee kohti sosiaalityöntekijän tavoitetta. Systeemi on todella sairas, mielivaltainen, ja systeemitasolla tähän tulisi tulla muutos. Työkulttuurit ei voi jatkua tällaisina, että ne mahdollistaa mielivallan. Oikeusvaltio?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuressa maailmassa on ohjeet arvioida saapuneen ilmoituksen uskottavuutta, kuten alla. Miksi meillä jokainen ilmoittaja on upea, lapsesta välittävä lähimmäinen, kun näin ei todellakaan ole!

5.3.4 Analyzing Intake Information

Once the initial intake information is collected,

the caseworker conducts a check of agency

records or, in some states, a central registry to

determine if there have been any past reports

or CPS contact with the family. Then the

caseworker and his or her supervisor analyze

the information to determine its credibility

based on the consistency and accuracy of

the information being reported.

A number of

questions will help caseworkers evaluate the

report:

• Is the reporter willing to give his or her

name, address, telephone number, and

email address?

• What is the reporter’s relationship to the

alleged victim and family?

• How well does the reporter know the

family?

• Does the reporter know of previous abuse

or neglect?

• What led the reporter to call now?

• How does the reporter know about the

concerns (e.g., direct observation, hearsay)?

• Does the reporter stand to gain anything

from reporting?

• What level of specificity is the reporter

able to provide regarding the alleged

maltreatment (e.g., vague information or

details of observed physical injuries)?

• Has the reporter made previous unfounded

reports on this or another family?

• Does the reporter appear to be

intoxicated, extremely bitter, or angry, so

to raise questions about the validity of the

information?

• What does the reporter hope will happen

as a result of the report?

• Does the reporter fear reprisal from the

family?

• Does the reporter fear self-incrimination

(e.g., due to his or her own substance-

abusing behavior or participation in

maltreating behavior)?

Minkä takia Suomessa ei oo käytössä mitään vastaavaa ohjeistusta?!?!?

Lisäksi suuressa maailmassa ilmoituksia ei tutkita, jolleivät lakisääteiset määritelmät vakavasta uhasta lapselle täyty. Ilmoituksen tulee sisältää yksityiskohtaiset tiedot laiminlyönneistä ja/tai väkivallasta ja mihin havainnot perustuvat.

Eripari sukat, sekopää äiti, lapset kotihoidossa, "äiti aina puhelimella", lapsille syötetään huonompaa ruokaa kuin perheen koirille, siellä juopotellaan, eivät ole kotona, valmentajan huuto ja kiroilu eivät riittäisi. Pitää olla konkreettisia, yksityiskohtaisia havaintoja itse lapsesta ja ne on oltava luotettavalta taholta. Meillähän näin ei ole, vaan kaikki yllämainitut voivat johtaa perheen kuulusteluun ilman, että itse lapsesta on ilmoituksessa muuta kuin että minulla on näiden syiden vuoksi huoli lapsesta. Onko tosiaan niin, että yksi johtaisi toiseen eli näiden syiden selitysosuus lakisääteisen vakavan uhan osalta on merkittävä?

Tuo oli hieno keksintö verrata noita systeemejä muissa maissa.

Liian usein Suomessa itse ilmoitus ei sisällä ainuttakaan lastensuojelullista asiaa mutta perhe siitä huolimatta tutkitaan. Kun jollain nousi se huoli niin varmasti sieltä jotain löytyy mihin tarttua....

Siellä suuressa maailmassa Englanti, USA, on systeemi, jossa resurssit riittävät vain räikeimpiin lastensuojelutapauksiin. Tällöin todellakin etsitään syyllisyyttä, koska lapset lähtevät lopullisesti. Noissa maissa ei sijoiteta, siellä adoptoidaan lapsi muualle. Manner-Euroopassa lähtökohtana on, että perheitä tuetaan riittävän varhaisessa vaiheessa, että tähän ei tarvitsisi mennä. Syyllisyysolettama ei ole kiinnostava, vaan avun tarve ja kyky ottaa sitä vastaan.

Eli ihmisten pitäisi hihkua iloista kun joku vieras raahaa ittensä kutsutta sohvalle, odottaa kahvia ja passausta, huomattaa leluista lattialla ja pölystä oven karmin päällä, eikä ikkunoitakaan ole pesty. Sitten vieras kertoo miten "saat" muutettua erityislapsesi normaaliksi, mutta se takapuoli ei nouse sieltä sohvasta yhtään mihinkään koska ei kuulu protokollaan. Itse vauvan imetysten välissä juokset sinne ja tänne. Hehe. Juu, tällaista apua saa joiltain sukulaisilta pyytämättäkin. Ps. se ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasua kiinnostaa kyky ottaa lasun apua vastaan?

99 % perheistä ei halua olla missään tekemisissä lasun kanssa.

Lasu käyttää valtavasti rahaa jakaen sitä mm. ilmaisiin päivähoitoihin avohuollon tukitoimena tai tulee lasten ja nuorten harrastuksia hyvin voimakkaasti. Lasun kautta vähävarainenkin lapsi voi harrastaa jääkiekkoa tai ratsastusta. jne.

Päivähoito on pienituloisille täysin ilmaista esim. Helsingissä. Ihan ilman tarvetta sotkea lasua asiaan. Kaikille pienituloisille tasa-arvoisesti ja leimaamatta. Noita asioita ei tarvi laittaa lasun taa.

Vielä jatkokysymyksenä että tarkoitatko että lasusta ei ole Helsingissä mitään tukea ja hyötyä perheille kun päivähoito on valmiiksi ilmaista ja kaupunki täynnä ilmaisia harrastusmahdollisuuksia?

Nuo mainitut saa ilman lasua.

Ja lasusta ei tod ole kenellekään apua! Muuta kuin tietty niille työntekijöille. Ja akan yrityksille.

Ote tuosta vauva.fi artikelista jossa erityislapsen vanhempi kertoo:

"Monesti erityisperheet joutuvat lastensuojelun asiakkaaksi, koska muutakaan tahoa ei ole. Mutta onko lastensuojelussa erityisosaamista, jolla he pystyisivät tukemaan erityislapsen perhettä pitkäjänteisesti? Tuntuu, että aika nopeasti lyödään huostaanottokortti pöydälle, kun ei ole mitään muita keinoja.

Bäckströmin kritiikki kohdistuu järjestelmään, ei lastensuojelun työntekijöihin. Järjestelmä on hänen mukaansa niin jäykkä, ettei se tunnista näitä erityistarpeisia väliinputoajalapsia.

– Eivät erityislapsiperheet silti kuulu lastensuojelun asiakkaiksi. Se on vain kannattelua kriisivaiheessa, Bäckström sanoo.

Bäckströmien esikoinen Arttu sijoitettiin lastensuojelun toimesta kaksi kertaa kodin ulkopuolelle. Varsinkin ensimmäinen kerta oli Artulle, mutta myös vanhemmille, traumaattinen."

Tuo lapsi siis autisti. Ihan sairasta sijoittaa autisti pois kotoa lastensuojelutoimenpiteenä niin että sekä perhe että lapsi traumatisoituu.

Vierailija kirjoitti:

Ote tuosta vauva.fi artikelista jossa erityislapsen vanhempi kertoo:

"Monesti erityisperheet joutuvat lastensuojelun asiakkaaksi, koska muutakaan tahoa ei ole. Mutta onko lastensuojelussa erityisosaamista, jolla he pystyisivät tukemaan erityislapsen perhettä pitkäjänteisesti? Tuntuu, että aika nopeasti lyödään huostaanottokortti pöydälle, kun ei ole mitään muita keinoja.

Bäckströmin kritiikki kohdistuu järjestelmään, ei lastensuojelun työntekijöihin. Järjestelmä on hänen mukaansa niin jäykkä, ettei se tunnista näitä erityistarpeisia väliinputoajalapsia.

– Eivät erityislapsiperheet silti kuulu lastensuojelun asiakkaiksi. Se on vain kannattelua kriisivaiheessa, Bäckström sanoo.

Bäckströmien esikoinen Arttu sijoitettiin lastensuojelun toimesta kaksi kertaa kodin ulkopuolelle. Varsinkin ensimmäinen kerta oli Artulle, mutta myös vanhemmille, traumaattinen."

Tuo lapsi siis autisti. Ihan sairasta sijoittaa autisti pois kotoa lastensuojelutoimenpiteenä niin että sekä perhe että lapsi traumatisoituu.

Huomatkaa tuo, että aika nopeasti otetaan huostaanottokortti esiin kun ei ole muutakaan tarjota. Perheet yrittäisi ja yrittäisi mutta lasu ei enää tarjoa muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuressa maailmassa on ohjeet arvioida saapuneen ilmoituksen uskottavuutta, kuten alla. Miksi meillä jokainen ilmoittaja on upea, lapsesta välittävä lähimmäinen, kun näin ei todellakaan ole!

5.3.4 Analyzing Intake Information

Once the initial intake information is collected,

the caseworker conducts a check of agency

records or, in some states, a central registry to

determine if there have been any past reports

or CPS contact with the family. Then the

caseworker and his or her supervisor analyze

the information to determine its credibility

based on the consistency and accuracy of

the information being reported.

A number of

questions will help caseworkers evaluate the

report:

• Is the reporter willing to give his or her

name, address, telephone number, and

email address?

• What is the reporter’s relationship to the

alleged victim and family?

• How well does the reporter know the

family?

• Does the reporter know of previous abuse

or neglect?

• What led the reporter to call now?

• How does the reporter know about the

concerns (e.g., direct observation, hearsay)?

• Does the reporter stand to gain anything

from reporting?

• What level of specificity is the reporter

able to provide regarding the alleged

maltreatment (e.g., vague information or

details of observed physical injuries)?

• Has the reporter made previous unfounded

reports on this or another family?

• Does the reporter appear to be

intoxicated, extremely bitter, or angry, so

to raise questions about the validity of the

information?

• What does the reporter hope will happen

as a result of the report?

• Does the reporter fear reprisal from the

family?

• Does the reporter fear self-incrimination

(e.g., due to his or her own substance-

abusing behavior or participation in

maltreating behavior)?

Minkä takia Suomessa ei oo käytössä mitään vastaavaa ohjeistusta?!?!?

Lisäksi suuressa maailmassa ilmoituksia ei tutkita, jolleivät lakisääteiset määritelmät vakavasta uhasta lapselle täyty. Ilmoituksen tulee sisältää yksityiskohtaiset tiedot laiminlyönneistä ja/tai väkivallasta ja mihin havainnot perustuvat.

Eripari sukat, sekopää äiti, lapset kotihoidossa, "äiti aina puhelimella", lapsille syötetään huonompaa ruokaa kuin perheen koirille, siellä juopotellaan, eivät ole kotona, valmentajan huuto ja kiroilu eivät riittäisi. Pitää olla konkreettisia, yksityiskohtaisia havaintoja itse lapsesta ja ne on oltava luotettavalta taholta. Meillähän näin ei ole, vaan kaikki yllämainitut voivat johtaa perheen kuulusteluun ilman, että itse lapsesta on ilmoituksessa muuta kuin että minulla on näiden syiden vuoksi huoli lapsesta. Onko tosiaan niin, että yksi johtaisi toiseen eli näiden syiden selitysosuus lakisääteisen vakavan uhan osalta on merkittävä?

Tuo oli hieno keksintö verrata noita systeemejä muissa maissa.

Liian usein Suomessa itse ilmoitus ei sisällä ainuttakaan lastensuojelullista asiaa mutta perhe siitä huolimatta tutkitaan. Kun jollain nousi se huoli niin varmasti sieltä jotain löytyy mihin tarttua....

Siellä suuressa maailmassa Englanti, USA, on systeemi, jossa resurssit riittävät vain räikeimpiin lastensuojelutapauksiin. Tällöin todellakin etsitään syyllisyyttä, koska lapset lähtevät lopullisesti. Noissa maissa ei sijoiteta, siellä adoptoidaan lapsi muualle. Manner-Euroopassa lähtökohtana on, että perheitä tuetaan riittävän varhaisessa vaiheessa, että tähän ei tarvitsisi mennä. Syyllisyysolettama ei ole kiinnostava, vaan avun tarve ja kyky ottaa sitä vastaan.

Eli ihmisten pitäisi hihkua iloista kun joku vieras raahaa ittensä kutsutta sohvalle, odottaa kahvia ja passausta, huomattaa leluista lattialla ja pölystä oven karmin päällä, eikä ikkunoitakaan ole pesty. Sitten vieras kertoo miten "saat" muutettua erityislapsesi normaaliksi, mutta se takapuoli ei nouse sieltä sohvasta yhtään mihinkään koska ei kuulu protokollaan. Itse vauvan imetysten välissä juokset sinne ja tänne. Hehe. Juu, tällaista apua saa joiltain sukulaisilta pyytämättäkin. Ps. se ei auta.

Ei sitä erityislasta kukaan saa taiottua normaaliksi, mutta tarkoitus on löytää keinoja, joilla vanhemmat pärjäävät sen erityislapsensa kanssa. Perheneuvolalla on tarjota erilaisia valmennuksia erityislapsiperheille, keinoja miten tehdä, kun sen lapsen kanssa on vaikeaa. Että se ainoa keino ei olisi läpsäytys, kun se eriytyislapsi erityisyydestään johtuen ei tottele. Perhetyöstä voi tulla tukea, jos perhekuvio on sitä laatua esimerkiksi, että äiti yksinään vastaa lapsista, myös siitä erityisestä ja toisella vanhemmalla on vaikeuksia hyväksyä koko erityisyyttä. Perheeseen voidaan tuoda kotipalvelua auttamaan. Se terve vanhempi lapsi voidaan kustantaa päiväkotiin, vaikka se ei ilmaista olisikaan toisen vanhemman tulojen takia. Voidaan katsoa, että vammaispalvelut ja tuet ovat ajan tasalla. Sosiaalityöntekijä saa itsekin kahvinsa ostettua, ei tarvitse keitellä, kun arviokäynnillä käydään.

Saksan (Manner-Eurooppaa) ohjeistusta : Es

darf also auch zum Schutz eines Kindes nur dann in den grundgesetzlich geschützten Raum

der Familie eingriffen werden, wenn die Tatbestandsmerkmale einer Gefährdung nach

§1666 BGB gegeben sind.

Ihan pienistä ei saa siis lähteä puuttumaan. Ohjeistetaan myös, että selvitysprosessin on oltava kyvykästä, strukturoitua ja asiantuntevaa.

Meillähän esim.kiire on hyväksytty syy olla tekemättä asiakkaiden oikeusturvan mukaista selvitystä. Myöskään mitään perustuslain mukaista rauhaa tai suojaa meillä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuressa maailmassa on ohjeet arvioida saapuneen ilmoituksen uskottavuutta, kuten alla. Miksi meillä jokainen ilmoittaja on upea, lapsesta välittävä lähimmäinen, kun näin ei todellakaan ole!

5.3.4 Analyzing Intake Information

Once the initial intake information is collected,

the caseworker conducts a check of agency

records or, in some states, a central registry to

determine if there have been any past reports

or CPS contact with the family. Then the

caseworker and his or her supervisor analyze

the information to determine its credibility

based on the consistency and accuracy of

the information being reported.

A number of

questions will help caseworkers evaluate the

report:

• Is the reporter willing to give his or her

name, address, telephone number, and

email address?

• What is the reporter’s relationship to the

alleged victim and family?

• How well does the reporter know the

family?

• Does the reporter know of previous abuse

or neglect?

• What led the reporter to call now?

• How does the reporter know about the

concerns (e.g., direct observation, hearsay)?

• Does the reporter stand to gain anything

from reporting?

• What level of specificity is the reporter

able to provide regarding the alleged

maltreatment (e.g., vague information or

details of observed physical injuries)?

• Has the reporter made previous unfounded

reports on this or another family?

• Does the reporter appear to be

intoxicated, extremely bitter, or angry, so

to raise questions about the validity of the

information?

• What does the reporter hope will happen

as a result of the report?

• Does the reporter fear reprisal from the

family?

• Does the reporter fear self-incrimination

(e.g., due to his or her own substance-

abusing behavior or participation in

maltreating behavior)?

Minkä takia Suomessa ei oo käytössä mitään vastaavaa ohjeistusta?!?!?

Lisäksi suuressa maailmassa ilmoituksia ei tutkita, jolleivät lakisääteiset määritelmät vakavasta uhasta lapselle täyty. Ilmoituksen tulee sisältää yksityiskohtaiset tiedot laiminlyönneistä ja/tai väkivallasta ja mihin havainnot perustuvat.

Eripari sukat, sekopää äiti, lapset kotihoidossa, "äiti aina puhelimella", lapsille syötetään huonompaa ruokaa kuin perheen koirille, siellä juopotellaan, eivät ole kotona, valmentajan huuto ja kiroilu eivät riittäisi. Pitää olla konkreettisia, yksityiskohtaisia havaintoja itse lapsesta ja ne on oltava luotettavalta taholta. Meillähän näin ei ole, vaan kaikki yllämainitut voivat johtaa perheen kuulusteluun ilman, että itse lapsesta on ilmoituksessa muuta kuin että minulla on näiden syiden vuoksi huoli lapsesta. Onko tosiaan niin, että yksi johtaisi toiseen eli näiden syiden selitysosuus lakisääteisen vakavan uhan osalta on merkittävä?

Tuo oli hieno keksintö verrata noita systeemejä muissa maissa.

Liian usein Suomessa itse ilmoitus ei sisällä ainuttakaan lastensuojelullista asiaa mutta perhe siitä huolimatta tutkitaan. Kun jollain nousi se huoli niin varmasti sieltä jotain löytyy mihin tarttua....

Siellä suuressa maailmassa Englanti, USA, on systeemi, jossa resurssit riittävät vain räikeimpiin lastensuojelutapauksiin. Tällöin todellakin etsitään syyllisyyttä, koska lapset lähtevät lopullisesti. Noissa maissa ei sijoiteta, siellä adoptoidaan lapsi muualle. Manner-Euroopassa lähtökohtana on, että perheitä tuetaan riittävän varhaisessa vaiheessa, että tähän ei tarvitsisi mennä. Syyllisyysolettama ei ole kiinnostava, vaan avun tarve ja kyky ottaa sitä vastaan.

Eli ihmisten pitäisi hihkua iloista kun joku vieras raahaa ittensä kutsutta sohvalle, odottaa kahvia ja passausta, huomattaa leluista lattialla ja pölystä oven karmin päällä, eikä ikkunoitakaan ole pesty. Sitten vieras kertoo miten "saat" muutettua erityislapsesi normaaliksi, mutta se takapuoli ei nouse sieltä sohvasta yhtään mihinkään koska ei kuulu protokollaan. Itse vauvan imetysten välissä juokset sinne ja tänne. Hehe. Juu, tällaista apua saa joiltain sukulaisilta pyytämättäkin. Ps. se ei auta.

Ei sitä erityislasta kukaan saa taiottua normaaliksi, mutta tarkoitus on löytää keinoja, joilla vanhemmat pärjäävät sen erityislapsensa kanssa. Perheneuvolalla on tarjota erilaisia valmennuksia erityislapsiperheille, keinoja miten tehdä, kun sen lapsen kanssa on vaikeaa. Että se ainoa keino ei olisi läpsäytys, kun se eriytyislapsi erityisyydestään johtuen ei tottele. Perhetyöstä voi tulla tukea, jos perhekuvio on sitä laatua esimerkiksi, että äiti yksinään vastaa lapsista, myös siitä erityisestä ja toisella vanhemmalla on vaikeuksia hyväksyä koko erityisyyttä. Perheeseen voidaan tuoda kotipalvelua auttamaan. Se terve vanhempi lapsi voidaan kustantaa päiväkotiin, vaikka se ei ilmaista olisikaan toisen vanhemman tulojen takia. Voidaan katsoa, että vammaispalvelut ja tuet ovat ajan tasalla. Sosiaalityöntekijä saa itsekin kahvinsa ostettua, ei tarvitse keitellä, kun arviokäynnillä käydään.

Puhut todella leimaavasti. Miksi oletat että erityislapsien vanhemmat läpsäyttelisi lapsia? Ongelma on usein nimenomaan se että vanhemmat kyllä tajuavat lapsen erityisyyden mutta hakiessaan apua sossut alkavat vain syynätä vanhemmuutta. Mitään oikeaa apua sieltä ei saa. Pahimmillaan diagnosointi viivästyy tai aletaan tarjota näitä "palveluja" kuten sijoitusta ja huostaanottoa. Oikeesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuressa maailmassa on ohjeet arvioida saapuneen ilmoituksen uskottavuutta, kuten alla. Miksi meillä jokainen ilmoittaja on upea, lapsesta välittävä lähimmäinen, kun näin ei todellakaan ole!

5.3.4 Analyzing Intake Information

Once the initial intake information is collected,

the caseworker conducts a check of agency

records or, in some states, a central registry to

determine if there have been any past reports

or CPS contact with the family. Then the

caseworker and his or her supervisor analyze

the information to determine its credibility

based on the consistency and accuracy of

the information being reported.

A number of

questions will help caseworkers evaluate the

report:

• Is the reporter willing to give his or her

name, address, telephone number, and

email address?

• What is the reporter’s relationship to the

alleged victim and family?

• How well does the reporter know the

family?

• Does the reporter know of previous abuse

or neglect?

• What led the reporter to call now?

• How does the reporter know about the

concerns (e.g., direct observation, hearsay)?

• Does the reporter stand to gain anything

from reporting?

• What level of specificity is the reporter

able to provide regarding the alleged

maltreatment (e.g., vague information or

details of observed physical injuries)?

• Has the reporter made previous unfounded

reports on this or another family?

• Does the reporter appear to be

intoxicated, extremely bitter, or angry, so

to raise questions about the validity of the

information?

• What does the reporter hope will happen

as a result of the report?

• Does the reporter fear reprisal from the

family?

• Does the reporter fear self-incrimination

(e.g., due to his or her own substance-

abusing behavior or participation in

maltreating behavior)?

Minkä takia Suomessa ei oo käytössä mitään vastaavaa ohjeistusta?!?!?

Lisäksi suuressa maailmassa ilmoituksia ei tutkita, jolleivät lakisääteiset määritelmät vakavasta uhasta lapselle täyty. Ilmoituksen tulee sisältää yksityiskohtaiset tiedot laiminlyönneistä ja/tai väkivallasta ja mihin havainnot perustuvat.

Eripari sukat, sekopää äiti, lapset kotihoidossa, "äiti aina puhelimella", lapsille syötetään huonompaa ruokaa kuin perheen koirille, siellä juopotellaan, eivät ole kotona, valmentajan huuto ja kiroilu eivät riittäisi. Pitää olla konkreettisia, yksityiskohtaisia havaintoja itse lapsesta ja ne on oltava luotettavalta taholta. Meillähän näin ei ole, vaan kaikki yllämainitut voivat johtaa perheen kuulusteluun ilman, että itse lapsesta on ilmoituksessa muuta kuin että minulla on näiden syiden vuoksi huoli lapsesta. Onko tosiaan niin, että yksi johtaisi toiseen eli näiden syiden selitysosuus lakisääteisen vakavan uhan osalta on merkittävä?

Tuo oli hieno keksintö verrata noita systeemejä muissa maissa.

Liian usein Suomessa itse ilmoitus ei sisällä ainuttakaan lastensuojelullista asiaa mutta perhe siitä huolimatta tutkitaan. Kun jollain nousi se huoli niin varmasti sieltä jotain löytyy mihin tarttua....

Siellä suuressa maailmassa Englanti, USA, on systeemi, jossa resurssit riittävät vain räikeimpiin lastensuojelutapauksiin. Tällöin todellakin etsitään syyllisyyttä, koska lapset lähtevät lopullisesti. Noissa maissa ei sijoiteta, siellä adoptoidaan lapsi muualle. Manner-Euroopassa lähtökohtana on, että perheitä tuetaan riittävän varhaisessa vaiheessa, että tähän ei tarvitsisi mennä. Syyllisyysolettama ei ole kiinnostava, vaan avun tarve ja kyky ottaa sitä vastaan.

Eli ihmisten pitäisi hihkua iloista kun joku vieras raahaa ittensä kutsutta sohvalle, odottaa kahvia ja passausta, huomattaa leluista lattialla ja pölystä oven karmin päällä, eikä ikkunoitakaan ole pesty. Sitten vieras kertoo miten "saat" muutettua erityislapsesi normaaliksi, mutta se takapuoli ei nouse sieltä sohvasta yhtään mihinkään koska ei kuulu protokollaan. Itse vauvan imetysten välissä juokset sinne ja tänne. Hehe. Juu, tällaista apua saa joiltain sukulaisilta pyytämättäkin. Ps. se ei auta.

Ei sitä erityislasta kukaan saa taiottua normaaliksi, mutta tarkoitus on löytää keinoja, joilla vanhemmat pärjäävät sen erityislapsensa kanssa. Perheneuvolalla on tarjota erilaisia valmennuksia erityislapsiperheille, keinoja miten tehdä, kun sen lapsen kanssa on vaikeaa. Että se ainoa keino ei olisi läpsäytys, kun se eriytyislapsi erityisyydestään johtuen ei tottele. Perhetyöstä voi tulla tukea, jos perhekuvio on sitä laatua esimerkiksi, että äiti yksinään vastaa lapsista, myös siitä erityisestä ja toisella vanhemmalla on vaikeuksia hyväksyä koko erityisyyttä. Perheeseen voidaan tuoda kotipalvelua auttamaan. Se terve vanhempi lapsi voidaan kustantaa päiväkotiin, vaikka se ei ilmaista olisikaan toisen vanhemman tulojen takia. Voidaan katsoa, että vammaispalvelut ja tuet ovat ajan tasalla. Sosiaalityöntekijä saa itsekin kahvinsa ostettua, ei tarvitse keitellä, kun arviokäynnillä käydään.

Puhut todella leimaavasti. Miksi oletat että erityislapsien vanhemmat läpsäyttelisi lapsia? Ongelma on usein nimenomaan se että vanhemmat kyllä tajuavat lapsen erityisyyden mutta hakiessaan apua sossut alkavat vain syynätä vanhemmuutta. Mitään oikeaa apua sieltä ei saa. Pahimmillaan diagnosointi viivästyy tai aletaan tarjota näitä "palveluja" kuten sijoitusta ja huostaanottoa. Oikeesti.

Kokemukseni mukaan se menee toisin päin. Tereveydenhuollolla ei ole tarjota riittävää tukea erityislapsen perheelle ja ongelmana on, että perhe uupuu. Terveydenhuollosta jopa saatetaan tarjota lastensuojelun sijoitusta avuksi, jotta perhe saisi levätä. Ei lastensuojelun sijoitus ole mikään takaportti sille, että terveydenhuollolla ei ole esim. osastohoitoa enää juuri ollenkaan. Kuitenkin lastensuojelun oletetaan viimesijaisena palveluna hoitavan nämäkin, vaikka oikea osoite ei olisi lainkaan lastensuojelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuressa maailmassa on ohjeet arvioida saapuneen ilmoituksen uskottavuutta, kuten alla. Miksi meillä jokainen ilmoittaja on upea, lapsesta välittävä lähimmäinen, kun näin ei todellakaan ole!

5.3.4 Analyzing Intake Information

Once the initial intake information is collected,

the caseworker conducts a check of agency

records or, in some states, a central registry to

determine if there have been any past reports

or CPS contact with the family. Then the

caseworker and his or her supervisor analyze

the information to determine its credibility

based on the consistency and accuracy of

the information being reported.

A number of

questions will help caseworkers evaluate the

report:

• Is the reporter willing to give his or her

name, address, telephone number, and

email address?

• What is the reporter’s relationship to the

alleged victim and family?

• How well does the reporter know the

family?

• Does the reporter know of previous abuse

or neglect?

• What led the reporter to call now?

• How does the reporter know about the

concerns (e.g., direct observation, hearsay)?

• Does the reporter stand to gain anything

from reporting?

• What level of specificity is the reporter

able to provide regarding the alleged

maltreatment (e.g., vague information or

details of observed physical injuries)?

• Has the reporter made previous unfounded

reports on this or another family?

• Does the reporter appear to be

intoxicated, extremely bitter, or angry, so

to raise questions about the validity of the

information?

• What does the reporter hope will happen

as a result of the report?

• Does the reporter fear reprisal from the

family?

• Does the reporter fear self-incrimination

(e.g., due to his or her own substance-

abusing behavior or participation in

maltreating behavior)?

Minkä takia Suomessa ei oo käytössä mitään vastaavaa ohjeistusta?!?!?

Lisäksi suuressa maailmassa ilmoituksia ei tutkita, jolleivät lakisääteiset määritelmät vakavasta uhasta lapselle täyty. Ilmoituksen tulee sisältää yksityiskohtaiset tiedot laiminlyönneistä ja/tai väkivallasta ja mihin havainnot perustuvat.

Eripari sukat, sekopää äiti, lapset kotihoidossa, "äiti aina puhelimella", lapsille syötetään huonompaa ruokaa kuin perheen koirille, siellä juopotellaan, eivät ole kotona, valmentajan huuto ja kiroilu eivät riittäisi. Pitää olla konkreettisia, yksityiskohtaisia havaintoja itse lapsesta ja ne on oltava luotettavalta taholta. Meillähän näin ei ole, vaan kaikki yllämainitut voivat johtaa perheen kuulusteluun ilman, että itse lapsesta on ilmoituksessa muuta kuin että minulla on näiden syiden vuoksi huoli lapsesta. Onko tosiaan niin, että yksi johtaisi toiseen eli näiden syiden selitysosuus lakisääteisen vakavan uhan osalta on merkittävä?

Tuo oli hieno keksintö verrata noita systeemejä muissa maissa.

Liian usein Suomessa itse ilmoitus ei sisällä ainuttakaan lastensuojelullista asiaa mutta perhe siitä huolimatta tutkitaan. Kun jollain nousi se huoli niin varmasti sieltä jotain löytyy mihin tarttua....

Siellä suuressa maailmassa Englanti, USA, on systeemi, jossa resurssit riittävät vain räikeimpiin lastensuojelutapauksiin. Tällöin todellakin etsitään syyllisyyttä, koska lapset lähtevät lopullisesti. Noissa maissa ei sijoiteta, siellä adoptoidaan lapsi muualle. Manner-Euroopassa lähtökohtana on, että perheitä tuetaan riittävän varhaisessa vaiheessa, että tähän ei tarvitsisi mennä. Syyllisyysolettama ei ole kiinnostava, vaan avun tarve ja kyky ottaa sitä vastaan.

Eli ihmisten pitäisi hihkua iloista kun joku vieras raahaa ittensä kutsutta sohvalle, odottaa kahvia ja passausta, huomattaa leluista lattialla ja pölystä oven karmin päällä, eikä ikkunoitakaan ole pesty. Sitten vieras kertoo miten "saat" muutettua erityislapsesi normaaliksi, mutta se takapuoli ei nouse sieltä sohvasta yhtään mihinkään koska ei kuulu protokollaan. Itse vauvan imetysten välissä juokset sinne ja tänne. Hehe. Juu, tällaista apua saa joiltain sukulaisilta pyytämättäkin. Ps. se ei auta.

Ei sitä erityislasta kukaan saa taiottua normaaliksi, mutta tarkoitus on löytää keinoja, joilla vanhemmat pärjäävät sen erityislapsensa kanssa. Perheneuvolalla on tarjota erilaisia valmennuksia erityislapsiperheille, keinoja miten tehdä, kun sen lapsen kanssa on vaikeaa. Että se ainoa keino ei olisi läpsäytys, kun se eriytyislapsi erityisyydestään johtuen ei tottele. Perhetyöstä voi tulla tukea, jos perhekuvio on sitä laatua esimerkiksi, että äiti yksinään vastaa lapsista, myös siitä erityisestä ja toisella vanhemmalla on vaikeuksia hyväksyä koko erityisyyttä. Perheeseen voidaan tuoda kotipalvelua auttamaan. Se terve vanhempi lapsi voidaan kustantaa päiväkotiin, vaikka se ei ilmaista olisikaan toisen vanhemman tulojen takia. Voidaan katsoa, että vammaispalvelut ja tuet ovat ajan tasalla. Sosiaalityöntekijä saa itsekin kahvinsa ostettua, ei tarvitse keitellä, kun arviokäynnillä käydään.

Miksi joku erityislapsiperhe jonka tulot ovat hyvät tarvisi lasua kustantamaan toisen lapsen päiväkotiin? Kai he itse laittavat jos haluavat. Yleensä päiväkotipäätös tehdään perheessä ihan muita asioita kuin rahaa punniten. Aivan järjettömiä nää "tuki"muodot. Ja tälleen veronmaksajankin kannalta. Miksi jonkun hyvätuloisen erityislapsiperheen terveen lapsen päiväkotimaksut kustannettaisi verovaroista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuressa maailmassa on ohjeet arvioida saapuneen ilmoituksen uskottavuutta, kuten alla. Miksi meillä jokainen ilmoittaja on upea, lapsesta välittävä lähimmäinen, kun näin ei todellakaan ole!

5.3.4 Analyzing Intake Information

Once the initial intake information is collected,

the caseworker conducts a check of agency

records or, in some states, a central registry to

determine if there have been any past reports

or CPS contact with the family. Then the

caseworker and his or her supervisor analyze

the information to determine its credibility

based on the consistency and accuracy of

the information being reported.

A number of

questions will help caseworkers evaluate the

report:

• Is the reporter willing to give his or her

name, address, telephone number, and

email address?

• What is the reporter’s relationship to the

alleged victim and family?

• How well does the reporter know the

family?

• Does the reporter know of previous abuse

or neglect?

• What led the reporter to call now?

• How does the reporter know about the

concerns (e.g., direct observation, hearsay)?

• Does the reporter stand to gain anything

from reporting?

• What level of specificity is the reporter

able to provide regarding the alleged

maltreatment (e.g., vague information or

details of observed physical injuries)?

• Has the reporter made previous unfounded

reports on this or another family?

• Does the reporter appear to be

intoxicated, extremely bitter, or angry, so

to raise questions about the validity of the

information?

• What does the reporter hope will happen

as a result of the report?

• Does the reporter fear reprisal from the

family?

• Does the reporter fear self-incrimination

(e.g., due to his or her own substance-

abusing behavior or participation in

maltreating behavior)?

Minkä takia Suomessa ei oo käytössä mitään vastaavaa ohjeistusta?!?!?

Lisäksi suuressa maailmassa ilmoituksia ei tutkita, jolleivät lakisääteiset määritelmät vakavasta uhasta lapselle täyty. Ilmoituksen tulee sisältää yksityiskohtaiset tiedot laiminlyönneistä ja/tai väkivallasta ja mihin havainnot perustuvat.

Eripari sukat, sekopää äiti, lapset kotihoidossa, "äiti aina puhelimella", lapsille syötetään huonompaa ruokaa kuin perheen koirille, siellä juopotellaan, eivät ole kotona, valmentajan huuto ja kiroilu eivät riittäisi. Pitää olla konkreettisia, yksityiskohtaisia havaintoja itse lapsesta ja ne on oltava luotettavalta taholta. Meillähän näin ei ole, vaan kaikki yllämainitut voivat johtaa perheen kuulusteluun ilman, että itse lapsesta on ilmoituksessa muuta kuin että minulla on näiden syiden vuoksi huoli lapsesta. Onko tosiaan niin, että yksi johtaisi toiseen eli näiden syiden selitysosuus lakisääteisen vakavan uhan osalta on merkittävä?

Tuo oli hieno keksintö verrata noita systeemejä muissa maissa.

Liian usein Suomessa itse ilmoitus ei sisällä ainuttakaan lastensuojelullista asiaa mutta perhe siitä huolimatta tutkitaan. Kun jollain nousi se huoli niin varmasti sieltä jotain löytyy mihin tarttua....

Siellä suuressa maailmassa Englanti, USA, on systeemi, jossa resurssit riittävät vain räikeimpiin lastensuojelutapauksiin. Tällöin todellakin etsitään syyllisyyttä, koska lapset lähtevät lopullisesti. Noissa maissa ei sijoiteta, siellä adoptoidaan lapsi muualle. Manner-Euroopassa lähtökohtana on, että perheitä tuetaan riittävän varhaisessa vaiheessa, että tähän ei tarvitsisi mennä. Syyllisyysolettama ei ole kiinnostava, vaan avun tarve ja kyky ottaa sitä vastaan.

Eli ihmisten pitäisi hihkua iloista kun joku vieras raahaa ittensä kutsutta sohvalle, odottaa kahvia ja passausta, huomattaa leluista lattialla ja pölystä oven karmin päällä, eikä ikkunoitakaan ole pesty. Sitten vieras kertoo miten "saat" muutettua erityislapsesi normaaliksi, mutta se takapuoli ei nouse sieltä sohvasta yhtään mihinkään koska ei kuulu protokollaan. Itse vauvan imetysten välissä juokset sinne ja tänne. Hehe. Juu, tällaista apua saa joiltain sukulaisilta pyytämättäkin. Ps. se ei auta.

Ei sitä erityislasta kukaan saa taiottua normaaliksi, mutta tarkoitus on löytää keinoja, joilla vanhemmat pärjäävät sen erityislapsensa kanssa. Perheneuvolalla on tarjota erilaisia valmennuksia erityislapsiperheille, keinoja miten tehdä, kun sen lapsen kanssa on vaikeaa. Että se ainoa keino ei olisi läpsäytys, kun se eriytyislapsi erityisyydestään johtuen ei tottele. Perhetyöstä voi tulla tukea, jos perhekuvio on sitä laatua esimerkiksi, että äiti yksinään vastaa lapsista, myös siitä erityisestä ja toisella vanhemmalla on vaikeuksia hyväksyä koko erityisyyttä. Perheeseen voidaan tuoda kotipalvelua auttamaan. Se terve vanhempi lapsi voidaan kustantaa päiväkotiin, vaikka se ei ilmaista olisikaan toisen vanhemman tulojen takia. Voidaan katsoa, että vammaispalvelut ja tuet ovat ajan tasalla. Sosiaalityöntekijä saa itsekin kahvinsa ostettua, ei tarvitse keitellä, kun arviokäynnillä käydään.

Puhut todella leimaavasti. Miksi oletat että erityislapsien vanhemmat läpsäyttelisi lapsia? Ongelma on usein nimenomaan se että vanhemmat kyllä tajuavat lapsen erityisyyden mutta hakiessaan apua sossut alkavat vain syynätä vanhemmuutta. Mitään oikeaa apua sieltä ei saa. Pahimmillaan diagnosointi viivästyy tai aletaan tarjota näitä "palveluja" kuten sijoitusta ja huostaanottoa. Oikeesti.

Kokemukseni mukaan se menee toisin päin. Tereveydenhuollolla ei ole tarjota riittävää tukea erityislapsen perheelle ja ongelmana on, että perhe uupuu. Terveydenhuollosta jopa saatetaan tarjota lastensuojelun sijoitusta avuksi, jotta perhe saisi levätä. Ei lastensuojelun sijoitus ole mikään takaportti sille, että terveydenhuollolla ei ole esim. osastohoitoa enää juuri ollenkaan. Kuitenkin lastensuojelun oletetaan viimesijaisena palveluna hoitavan nämäkin, vaikka oikea osoite ei olisi lainkaan lastensuojelu.

Tuo "lapsen sijoitus jotta perhe saisi levätä" on kyllä aika sairas ajatus tukimuodosta. Miltä se tuntuu lapsesta? Harva laittaisi omaa lastaan edes viikoksi mummolaan kun sille tulee ikävä. Mutta ihan vierasta laitosta tai perhettä kyllä tarjotaan. Keksikää nyt vihdoin oikeita tukimuotoja tai myöntäkää ettei mitään ole.

Hei sosiaalityöntekijä!

Koetko työssäsi kiireettä, riittämättömyyttä, etkö osaa vielä kaikkea vastavalmistuneena?

Olen perustanut sosiaalityöntekijöiden suojelupalvelun. Ottakaa yhteyttä!

Palveluun kuuluu että tulen työpaikallesi henkimään miten sinun tulisi hoitaa työsi ja illaksi kotisohvallesi kertomaan mitä kaikkea teit väärin ja miten sinun huomenna pitäisi tehdä paremmin. Yhdessä suojelemme jaksamistasi ja riittävän hyvää sosiaalityöntekijyyttä. <3 Toki tärkeinpänä asiakkaan etu.

Yhteydenottoasi avuntarjoamista pursuten,

suojelijasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuressa maailmassa on ohjeet arvioida saapuneen ilmoituksen uskottavuutta, kuten alla. Miksi meillä jokainen ilmoittaja on upea, lapsesta välittävä lähimmäinen, kun näin ei todellakaan ole!

5.3.4 Analyzing Intake Information

Once the initial intake information is collected,

the caseworker conducts a check of agency

records or, in some states, a central registry to

determine if there have been any past reports

or CPS contact with the family. Then the

caseworker and his or her supervisor analyze

the information to determine its credibility

based on the consistency and accuracy of

the information being reported.

A number of

questions will help caseworkers evaluate the

report:

• Is the reporter willing to give his or her

name, address, telephone number, and

email address?

• What is the reporter’s relationship to the

alleged victim and family?

• How well does the reporter know the

family?

• Does the reporter know of previous abuse

or neglect?

• What led the reporter to call now?

• How does the reporter know about the

concerns (e.g., direct observation, hearsay)?

• Does the reporter stand to gain anything

from reporting?

• What level of specificity is the reporter

able to provide regarding the alleged

maltreatment (e.g., vague information or

details of observed physical injuries)?

• Has the reporter made previous unfounded

reports on this or another family?

• Does the reporter appear to be

intoxicated, extremely bitter, or angry, so

to raise questions about the validity of the

information?

• What does the reporter hope will happen

as a result of the report?

• Does the reporter fear reprisal from the

family?

• Does the reporter fear self-incrimination

(e.g., due to his or her own substance-

abusing behavior or participation in

maltreating behavior)?

Minkä takia Suomessa ei oo käytössä mitään vastaavaa ohjeistusta?!?!?

Lisäksi suuressa maailmassa ilmoituksia ei tutkita, jolleivät lakisääteiset määritelmät vakavasta uhasta lapselle täyty. Ilmoituksen tulee sisältää yksityiskohtaiset tiedot laiminlyönneistä ja/tai väkivallasta ja mihin havainnot perustuvat.

Eripari sukat, sekopää äiti, lapset kotihoidossa, "äiti aina puhelimella", lapsille syötetään huonompaa ruokaa kuin perheen koirille, siellä juopotellaan, eivät ole kotona, valmentajan huuto ja kiroilu eivät riittäisi. Pitää olla konkreettisia, yksityiskohtaisia havaintoja itse lapsesta ja ne on oltava luotettavalta taholta. Meillähän näin ei ole, vaan kaikki yllämainitut voivat johtaa perheen kuulusteluun ilman, että itse lapsesta on ilmoituksessa muuta kuin että minulla on näiden syiden vuoksi huoli lapsesta. Onko tosiaan niin, että yksi johtaisi toiseen eli näiden syiden selitysosuus lakisääteisen vakavan uhan osalta on merkittävä?

Tuo oli hieno keksintö verrata noita systeemejä muissa maissa.

Liian usein Suomessa itse ilmoitus ei sisällä ainuttakaan lastensuojelullista asiaa mutta perhe siitä huolimatta tutkitaan. Kun jollain nousi se huoli niin varmasti sieltä jotain löytyy mihin tarttua....

Siellä suuressa maailmassa Englanti, USA, on systeemi, jossa resurssit riittävät vain räikeimpiin lastensuojelutapauksiin. Tällöin todellakin etsitään syyllisyyttä, koska lapset lähtevät lopullisesti. Noissa maissa ei sijoiteta, siellä adoptoidaan lapsi muualle. Manner-Euroopassa lähtökohtana on, että perheitä tuetaan riittävän varhaisessa vaiheessa, että tähän ei tarvitsisi mennä. Syyllisyysolettama ei ole kiinnostava, vaan avun tarve ja kyky ottaa sitä vastaan.

Eli ihmisten pitäisi hihkua iloista kun joku vieras raahaa ittensä kutsutta sohvalle, odottaa kahvia ja passausta, huomattaa leluista lattialla ja pölystä oven karmin päällä, eikä ikkunoitakaan ole pesty. Sitten vieras kertoo miten "saat" muutettua erityislapsesi normaaliksi, mutta se takapuoli ei nouse sieltä sohvasta yhtään mihinkään koska ei kuulu protokollaan. Itse vauvan imetysten välissä juokset sinne ja tänne. Hehe. Juu, tällaista apua saa joiltain sukulaisilta pyytämättäkin. Ps. se ei auta.

Ei sitä erityislasta kukaan saa taiottua normaaliksi, mutta tarkoitus on löytää keinoja, joilla vanhemmat pärjäävät sen erityislapsensa kanssa. Perheneuvolalla on tarjota erilaisia valmennuksia erityislapsiperheille, keinoja miten tehdä, kun sen lapsen kanssa on vaikeaa. Että se ainoa keino ei olisi läpsäytys, kun se eriytyislapsi erityisyydestään johtuen ei tottele. Perhetyöstä voi tulla tukea, jos perhekuvio on sitä laatua esimerkiksi, että äiti yksinään vastaa lapsista, myös siitä erityisestä ja toisella vanhemmalla on vaikeuksia hyväksyä koko erityisyyttä. Perheeseen voidaan tuoda kotipalvelua auttamaan. Se terve vanhempi lapsi voidaan kustantaa päiväkotiin, vaikka se ei ilmaista olisikaan toisen vanhemman tulojen takia. Voidaan katsoa, että vammaispalvelut ja tuet ovat ajan tasalla. Sosiaalityöntekijä saa itsekin kahvinsa ostettua, ei tarvitse keitellä, kun arviokäynnillä käydään.

Puhut todella leimaavasti. Miksi oletat että erityislapsien vanhemmat läpsäyttelisi lapsia? Ongelma on usein nimenomaan se että vanhemmat kyllä tajuavat lapsen erityisyyden mutta hakiessaan apua sossut alkavat vain syynätä vanhemmuutta. Mitään oikeaa apua sieltä ei saa. Pahimmillaan diagnosointi viivästyy tai aletaan tarjota näitä "palveluja" kuten sijoitusta ja huostaanottoa. Oikeesti.

Kokemukseni mukaan se menee toisin päin. Tereveydenhuollolla ei ole tarjota riittävää tukea erityislapsen perheelle ja ongelmana on, että perhe uupuu. Terveydenhuollosta jopa saatetaan tarjota lastensuojelun sijoitusta avuksi, jotta perhe saisi levätä. Ei lastensuojelun sijoitus ole mikään takaportti sille, että terveydenhuollolla ei ole esim. osastohoitoa enää juuri ollenkaan. Kuitenkin lastensuojelun oletetaan viimesijaisena palveluna hoitavan nämäkin, vaikka oikea osoite ei olisi lainkaan lastensuojelu.

Tuo "lapsen sijoitus jotta perhe saisi levätä" on kyllä aika sairas ajatus tukimuodosta. Miltä se tuntuu lapsesta? Harva laittaisi omaa lastaan edes viikoksi mummolaan kun sille tulee ikävä. Mutta ihan vierasta laitosta tai perhettä kyllä tarjotaan. Keksikää nyt vihdoin oikeita tukimuotoja tai myöntäkää ettei mitään ole.

Mitä sinä tarjoaisit sille perheelle, jolla on aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi kotona, joka saa raivokohtauksia useamman päivässä ja hakkaa ja potkii silloin silmittömästi kaikkia muita perheenjäseniä mukaan lukien vauvat ja taaperot, joten hetkeksikään ei voida kääntää valvonnalta selkäänsä. Kun vanhemmat eivät tästä syystä saa edes nukuttua tai käytyä vessassa normaalisti. Ja kun tämä on jatkunut vuosia?

Vierailija kirjoitti:

Hei sosiaalityöntekijä!

Koetko työssäsi kiireettä, riittämättömyyttä, etkö osaa vielä kaikkea vastavalmistuneena?

Olen perustanut sosiaalityöntekijöiden suojelupalvelun. Ottakaa yhteyttä!

Palveluun kuuluu että tulen työpaikallesi henkimään miten sinun tulisi hoitaa työsi ja illaksi kotisohvallesi kertomaan mitä kaikkea teit väärin ja miten sinun huomenna pitäisi tehdä paremmin. Yhdessä suojelemme jaksamistasi ja riittävän hyvää sosiaalityöntekijyyttä. <3 Toki tärkeinpänä asiakkaan etu.

Yhteydenottoasi avuntarjoamista pursuten,

suojelijasi

Hei kaikki, ihan kaikki!

Olemme huolissamme sosiaalityöntekijöistämme. Jos näet, kuulet tai muuten vain saat tietää jostakin, joka herättää huolen, ethän emmi olla yhteydessä. Me selvitämme kyllä ja löydämme varmasti jotakin, johon tarttua. Painostamme ja kuulustelee varmasti, oli hänellä aikaa, motivaatiota tai resursseja puuttumisellemme tai ei.

Muista, yksi ilmoitus liikaa on parempi kuin yksi liian vähän!

Ja sinä sosiaalityöntekijä. Muistathan, että kaikkea sanomaasi voidaan käyttää ja käytetään sinua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Hei sosiaalityöntekijä!

Koetko työssäsi kiireettä, riittämättömyyttä, etkö osaa vielä kaikkea vastavalmistuneena?

Olen perustanut sosiaalityöntekijöiden suojelupalvelun. Ottakaa yhteyttä!

Palveluun kuuluu että tulen työpaikallesi henkimään miten sinun tulisi hoitaa työsi ja illaksi kotisohvallesi kertomaan mitä kaikkea teit väärin ja miten sinun huomenna pitäisi tehdä paremmin. Yhdessä suojelemme jaksamistasi ja riittävän hyvää sosiaalityöntekijyyttä. <3 Toki tärkeinpänä asiakkaan etu.

Yhteydenottoasi avuntarjoamista pursuten,

suojelijasi

Minulla on herännyt huoli yhdestä sosiaalityöntekijästä. Pitäisiköhän minun ilmoittaa hänet teille? En tunne tapausta mutta kova huoli heräsi. Kertooko se että huoli on minussa herännyt että ehdottomasti kannattaa tarttua toimeen ja tehdä teille ilmoitus hänestä? Löydätte varmasti jotain mihin tarttua kun näin toiminnastaan huolestuin.

Ps. Ilmoitukseni ja huoleni on epämääräinen joten käyttäkää laajaa tiedonhankintaoikeuttanne ja tutkikaa hänet kunnolla. Hyvä minä kun olen niin empaattinen että huolehdin muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuressa maailmassa on ohjeet arvioida saapuneen ilmoituksen uskottavuutta, kuten alla. Miksi meillä jokainen ilmoittaja on upea, lapsesta välittävä lähimmäinen, kun näin ei todellakaan ole!

5.3.4 Analyzing Intake Information

Once the initial intake information is collected,

the caseworker conducts a check of agency

records or, in some states, a central registry to

determine if there have been any past reports

or CPS contact with the family. Then the

caseworker and his or her supervisor analyze

the information to determine its credibility

based on the consistency and accuracy of

the information being reported.

A number of

questions will help caseworkers evaluate the

report:

• Is the reporter willing to give his or her

name, address, telephone number, and

email address?

• What is the reporter’s relationship to the

alleged victim and family?

• How well does the reporter know the

family?

• Does the reporter know of previous abuse

or neglect?

• What led the reporter to call now?

• How does the reporter know about the

concerns (e.g., direct observation, hearsay)?

• Does the reporter stand to gain anything

from reporting?

• What level of specificity is the reporter

able to provide regarding the alleged

maltreatment (e.g., vague information or

details of observed physical injuries)?

• Has the reporter made previous unfounded

reports on this or another family?

• Does the reporter appear to be

intoxicated, extremely bitter, or angry, so

to raise questions about the validity of the

information?

• What does the reporter hope will happen

as a result of the report?

• Does the reporter fear reprisal from the

family?

• Does the reporter fear self-incrimination

(e.g., due to his or her own substance-

abusing behavior or participation in

maltreating behavior)?

Minkä takia Suomessa ei oo käytössä mitään vastaavaa ohjeistusta?!?!?

Lisäksi suuressa maailmassa ilmoituksia ei tutkita, jolleivät lakisääteiset määritelmät vakavasta uhasta lapselle täyty. Ilmoituksen tulee sisältää yksityiskohtaiset tiedot laiminlyönneistä ja/tai väkivallasta ja mihin havainnot perustuvat.

Eripari sukat, sekopää äiti, lapset kotihoidossa, "äiti aina puhelimella", lapsille syötetään huonompaa ruokaa kuin perheen koirille, siellä juopotellaan, eivät ole kotona, valmentajan huuto ja kiroilu eivät riittäisi. Pitää olla konkreettisia, yksityiskohtaisia havaintoja itse lapsesta ja ne on oltava luotettavalta taholta. Meillähän näin ei ole, vaan kaikki yllämainitut voivat johtaa perheen kuulusteluun ilman, että itse lapsesta on ilmoituksessa muuta kuin että minulla on näiden syiden vuoksi huoli lapsesta. Onko tosiaan niin, että yksi johtaisi toiseen eli näiden syiden selitysosuus lakisääteisen vakavan uhan osalta on merkittävä?

Tuo oli hieno keksintö verrata noita systeemejä muissa maissa.

Liian usein Suomessa itse ilmoitus ei sisällä ainuttakaan lastensuojelullista asiaa mutta perhe siitä huolimatta tutkitaan. Kun jollain nousi se huoli niin varmasti sieltä jotain löytyy mihin tarttua....

Siellä suuressa maailmassa Englanti, USA, on systeemi, jossa resurssit riittävät vain räikeimpiin lastensuojelutapauksiin. Tällöin todellakin etsitään syyllisyyttä, koska lapset lähtevät lopullisesti. Noissa maissa ei sijoiteta, siellä adoptoidaan lapsi muualle. Manner-Euroopassa lähtökohtana on, että perheitä tuetaan riittävän varhaisessa vaiheessa, että tähän ei tarvitsisi mennä. Syyllisyysolettama ei ole kiinnostava, vaan avun tarve ja kyky ottaa sitä vastaan.

Eli ihmisten pitäisi hihkua iloista kun joku vieras raahaa ittensä kutsutta sohvalle, odottaa kahvia ja passausta, huomattaa leluista lattialla ja pölystä oven karmin päällä, eikä ikkunoitakaan ole pesty. Sitten vieras kertoo miten "saat" muutettua erityislapsesi normaaliksi, mutta se takapuoli ei nouse sieltä sohvasta yhtään mihinkään koska ei kuulu protokollaan. Itse vauvan imetysten välissä juokset sinne ja tänne. Hehe. Juu, tällaista apua saa joiltain sukulaisilta pyytämättäkin. Ps. se ei auta.

Ei sitä erityislasta kukaan saa taiottua normaaliksi, mutta tarkoitus on löytää keinoja, joilla vanhemmat pärjäävät sen erityislapsensa kanssa. Perheneuvolalla on tarjota erilaisia valmennuksia erityislapsiperheille, keinoja miten tehdä, kun sen lapsen kanssa on vaikeaa. Että se ainoa keino ei olisi läpsäytys, kun se eriytyislapsi erityisyydestään johtuen ei tottele. Perhetyöstä voi tulla tukea, jos perhekuvio on sitä laatua esimerkiksi, että äiti yksinään vastaa lapsista, myös siitä erityisestä ja toisella vanhemmalla on vaikeuksia hyväksyä koko erityisyyttä. Perheeseen voidaan tuoda kotipalvelua auttamaan. Se terve vanhempi lapsi voidaan kustantaa päiväkotiin, vaikka se ei ilmaista olisikaan toisen vanhemman tulojen takia. Voidaan katsoa, että vammaispalvelut ja tuet ovat ajan tasalla. Sosiaalityöntekijä saa itsekin kahvinsa ostettua, ei tarvitse keitellä, kun arviokäynnillä käydään.

Puhut todella leimaavasti. Miksi oletat että erityislapsien vanhemmat läpsäyttelisi lapsia? Ongelma on usein nimenomaan se että vanhemmat kyllä tajuavat lapsen erityisyyden mutta hakiessaan apua sossut alkavat vain syynätä vanhemmuutta. Mitään oikeaa apua sieltä ei saa. Pahimmillaan diagnosointi viivästyy tai aletaan tarjota näitä "palveluja" kuten sijoitusta ja huostaanottoa. Oikeesti.

Kokemukseni mukaan se menee toisin päin. Tereveydenhuollolla ei ole tarjota riittävää tukea erityislapsen perheelle ja ongelmana on, että perhe uupuu. Terveydenhuollosta jopa saatetaan tarjota lastensuojelun sijoitusta avuksi, jotta perhe saisi levätä. Ei lastensuojelun sijoitus ole mikään takaportti sille, että terveydenhuollolla ei ole esim. osastohoitoa enää juuri ollenkaan. Kuitenkin lastensuojelun oletetaan viimesijaisena palveluna hoitavan nämäkin, vaikka oikea osoite ei olisi lainkaan lastensuojelu.

Tuo "lapsen sijoitus jotta perhe saisi levätä" on kyllä aika sairas ajatus tukimuodosta. Miltä se tuntuu lapsesta? Harva laittaisi omaa lastaan edes viikoksi mummolaan kun sille tulee ikävä. Mutta ihan vierasta laitosta tai perhettä kyllä tarjotaan. Keksikää nyt vihdoin oikeita tukimuotoja tai myöntäkää ettei mitään ole.

Mitä sinä tarjoaisit sille perheelle, jolla on aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi kotona, joka saa raivokohtauksia useamman päivässä ja hakkaa ja potkii silloin silmittömästi kaikkia muita perheenjäseniä mukaan lukien vauvat ja taaperot, joten hetkeksikään ei voida kääntää valvonnalta selkäänsä. Kun vanhemmat eivät tästä syystä saa edes nukuttua tai käytyä vessassa normaalisti. Ja kun tämä on jatkunut vuosia?

Edelleen lopettakaa esiintymästä kaikki lasten ongelmat ratkaisevana. Sanokaa suoraan että mitään ei ole. Kysykää PERHEELTÄ ITSELTÄÄN haluatteko jotain näistä mitä meillä on? Ja kunnioittakaa niiden valintaa.

Kaikkea sanomaasi ja kaikkea mitä sinusta on sanottu käytetään sua vastaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuressa maailmassa on ohjeet arvioida saapuneen ilmoituksen uskottavuutta, kuten alla. Miksi meillä jokainen ilmoittaja on upea, lapsesta välittävä lähimmäinen, kun näin ei todellakaan ole!

5.3.4 Analyzing Intake Information

Once the initial intake information is collected,

the caseworker conducts a check of agency

records or, in some states, a central registry to

determine if there have been any past reports

or CPS contact with the family. Then the

caseworker and his or her supervisor analyze

the information to determine its credibility

based on the consistency and accuracy of

the information being reported.

A number of

questions will help caseworkers evaluate the

report:

• Is the reporter willing to give his or her

name, address, telephone number, and

email address?

• What is the reporter’s relationship to the

alleged victim and family?

• How well does the reporter know the

family?

• Does the reporter know of previous abuse

or neglect?

• What led the reporter to call now?

• How does the reporter know about the

concerns (e.g., direct observation, hearsay)?

• Does the reporter stand to gain anything

from reporting?

• What level of specificity is the reporter

able to provide regarding the alleged

maltreatment (e.g., vague information or

details of observed physical injuries)?

• Has the reporter made previous unfounded

reports on this or another family?

• Does the reporter appear to be

intoxicated, extremely bitter, or angry, so

to raise questions about the validity of the

information?

• What does the reporter hope will happen

as a result of the report?

• Does the reporter fear reprisal from the

family?

• Does the reporter fear self-incrimination

(e.g., due to his or her own substance-

abusing behavior or participation in

maltreating behavior)?

Minkä takia Suomessa ei oo käytössä mitään vastaavaa ohjeistusta?!?!?

Lisäksi suuressa maailmassa ilmoituksia ei tutkita, jolleivät lakisääteiset määritelmät vakavasta uhasta lapselle täyty. Ilmoituksen tulee sisältää yksityiskohtaiset tiedot laiminlyönneistä ja/tai väkivallasta ja mihin havainnot perustuvat.

Eripari sukat, sekopää äiti, lapset kotihoidossa, "äiti aina puhelimella", lapsille syötetään huonompaa ruokaa kuin perheen koirille, siellä juopotellaan, eivät ole kotona, valmentajan huuto ja kiroilu eivät riittäisi. Pitää olla konkreettisia, yksityiskohtaisia havaintoja itse lapsesta ja ne on oltava luotettavalta taholta. Meillähän näin ei ole, vaan kaikki yllämainitut voivat johtaa perheen kuulusteluun ilman, että itse lapsesta on ilmoituksessa muuta kuin että minulla on näiden syiden vuoksi huoli lapsesta. Onko tosiaan niin, että yksi johtaisi toiseen eli näiden syiden selitysosuus lakisääteisen vakavan uhan osalta on merkittävä?

Tuo oli hieno keksintö verrata noita systeemejä muissa maissa.

Liian usein Suomessa itse ilmoitus ei sisällä ainuttakaan lastensuojelullista asiaa mutta perhe siitä huolimatta tutkitaan. Kun jollain nousi se huoli niin varmasti sieltä jotain löytyy mihin tarttua....

Siellä suuressa maailmassa Englanti, USA, on systeemi, jossa resurssit riittävät vain räikeimpiin lastensuojelutapauksiin. Tällöin todellakin etsitään syyllisyyttä, koska lapset lähtevät lopullisesti. Noissa maissa ei sijoiteta, siellä adoptoidaan lapsi muualle. Manner-Euroopassa lähtökohtana on, että perheitä tuetaan riittävän varhaisessa vaiheessa, että tähän ei tarvitsisi mennä. Syyllisyysolettama ei ole kiinnostava, vaan avun tarve ja kyky ottaa sitä vastaan.

Eli ihmisten pitäisi hihkua iloista kun joku vieras raahaa ittensä kutsutta sohvalle, odottaa kahvia ja passausta, huomattaa leluista lattialla ja pölystä oven karmin päällä, eikä ikkunoitakaan ole pesty. Sitten vieras kertoo miten "saat" muutettua erityislapsesi normaaliksi, mutta se takapuoli ei nouse sieltä sohvasta yhtään mihinkään koska ei kuulu protokollaan. Itse vauvan imetysten välissä juokset sinne ja tänne. Hehe. Juu, tällaista apua saa joiltain sukulaisilta pyytämättäkin. Ps. se ei auta.

Ei sitä erityislasta kukaan saa taiottua normaaliksi, mutta tarkoitus on löytää keinoja, joilla vanhemmat pärjäävät sen erityislapsensa kanssa. Perheneuvolalla on tarjota erilaisia valmennuksia erityislapsiperheille, keinoja miten tehdä, kun sen lapsen kanssa on vaikeaa. Että se ainoa keino ei olisi läpsäytys, kun se eriytyislapsi erityisyydestään johtuen ei tottele. Perhetyöstä voi tulla tukea, jos perhekuvio on sitä laatua esimerkiksi, että äiti yksinään vastaa lapsista, myös siitä erityisestä ja toisella vanhemmalla on vaikeuksia hyväksyä koko erityisyyttä. Perheeseen voidaan tuoda kotipalvelua auttamaan. Se terve vanhempi lapsi voidaan kustantaa päiväkotiin, vaikka se ei ilmaista olisikaan toisen vanhemman tulojen takia. Voidaan katsoa, että vammaispalvelut ja tuet ovat ajan tasalla. Sosiaalityöntekijä saa itsekin kahvinsa ostettua, ei tarvitse keitellä, kun arviokäynnillä käydään.

Puhut todella leimaavasti. Miksi oletat että erityislapsien vanhemmat läpsäyttelisi lapsia? Ongelma on usein nimenomaan se että vanhemmat kyllä tajuavat lapsen erityisyyden mutta hakiessaan apua sossut alkavat vain syynätä vanhemmuutta. Mitään oikeaa apua sieltä ei saa. Pahimmillaan diagnosointi viivästyy tai aletaan tarjota näitä "palveluja" kuten sijoitusta ja huostaanottoa. Oikeesti.

Kokemukseni mukaan se menee toisin päin. Tereveydenhuollolla ei ole tarjota riittävää tukea erityislapsen perheelle ja ongelmana on, että perhe uupuu. Terveydenhuollosta jopa saatetaan tarjota lastensuojelun sijoitusta avuksi, jotta perhe saisi levätä. Ei lastensuojelun sijoitus ole mikään takaportti sille, että terveydenhuollolla ei ole esim. osastohoitoa enää juuri ollenkaan. Kuitenkin lastensuojelun oletetaan viimesijaisena palveluna hoitavan nämäkin, vaikka oikea osoite ei olisi lainkaan lastensuojelu.

Tuo "lapsen sijoitus jotta perhe saisi levätä" on kyllä aika sairas ajatus tukimuodosta. Miltä se tuntuu lapsesta? Harva laittaisi omaa lastaan edes viikoksi mummolaan kun sille tulee ikävä. Mutta ihan vierasta laitosta tai perhettä kyllä tarjotaan. Keksikää nyt vihdoin oikeita tukimuotoja tai myöntäkää ettei mitään ole.

Mitä sinä tarjoaisit sille perheelle, jolla on aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi kotona, joka saa raivokohtauksia useamman päivässä ja hakkaa ja potkii silloin silmittömästi kaikkia muita perheenjäseniä mukaan lukien vauvat ja taaperot, joten hetkeksikään ei voida kääntää valvonnalta selkäänsä. Kun vanhemmat eivät tästä syystä saa edes nukuttua tai käytyä vessassa normaalisti. Ja kun tämä on jatkunut vuosia?

Kysy siltä perheeltä!!!