Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?

Miksi kaikki mummot on automaattisesti hyviksiä lasun silmissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tarpeen miettiä työntekijänä erittäin huolellisesti ilmoittajan motivaatiota ja ilmoituksen todenperäisyyttä, jos mistään muualta ei ilmoituksia ole tullut. Viranomaistahot ovat niin kovin tietoisia ilmoitusvelvollisuudesta.

Kyllä pitäisi hälytyskellojen soida, jos aktiivisesti harrastava (ei luistelua), koulussa ahkera ja iloinen, terve (ei poissaoloja)lapsi ilmoitetaan yksityishenkilön toimesta vakavan uhan alla eläväksi, kun vanhempi on mielisairas.

Niiden kellojen pitäisi soida nimenomaan siihen suuntaan, että onko ilmoittajalla "puhtaat jauhot pussissa".

Tiedän näiden mielenterveysilmoitusten johtavan kuulusteluihin kuitenkin, kuten tuossa ylempänäkin kerrottiin tapahtuneen. Niitä on vaikea kumota, koska mitään rekisteriähän ei pidetä siitä, että olet terve.

Eihän vanhemman mielenterveyden ongelmat ole mikään ongelma mikäli vanhemmalla on hoitosuhde ja tilanne on aktiivisesti hoidossa. Jopa skitsofreenikkovanhemmat pärjäävät hyvin näin. Ongelma tulee siitä mikäli tilanne ei ole hallinnassa ja vanhemman sairaus on täysin hoitamaton. Tällöin lähtökohtaisesti pyritään korjaamaan hoidon tilanne ja asia on kunnossa. Toki ongelmia tulee silloin kun vanhempi on sairaudentunnoton ja kieltäytyy hoidosta.

Kannattaa myös muistaa että jokaikinen terve henkilö kieltäytyy myös kohtelusta mielenterveysongelmaisena eikä tuolloin ole kyse sairaudentunnottomuudesta. Lasulla pitää olla roimasti todisteita ennenkuin aletaan epäillä ketään sairaudentunnottomaksi mt-tapaukseksi yhden kiusailmoituksen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tarpeen miettiä työntekijänä erittäin huolellisesti ilmoittajan motivaatiota ja ilmoituksen todenperäisyyttä, jos mistään muualta ei ilmoituksia ole tullut. Viranomaistahot ovat niin kovin tietoisia ilmoitusvelvollisuudesta.

Kyllä pitäisi hälytyskellojen soida, jos aktiivisesti harrastava (ei luistelua), koulussa ahkera ja iloinen, terve (ei poissaoloja)lapsi ilmoitetaan yksityishenkilön toimesta vakavan uhan alla eläväksi, kun vanhempi on mielisairas.

Niiden kellojen pitäisi soida nimenomaan siihen suuntaan, että onko ilmoittajalla "puhtaat jauhot pussissa".

Tiedän näiden mielenterveysilmoitusten johtavan kuulusteluihin kuitenkin, kuten tuossa ylempänäkin kerrottiin tapahtuneen. Niitä on vaikea kumota, koska mitään rekisteriähän ei pidetä siitä, että olet terve.

Eihän vanhemman mielenterveyden ongelmat ole mikään ongelma mikäli vanhemmalla on hoitosuhde ja tilanne on aktiivisesti hoidossa. Jopa skitsofreenikkovanhemmat pärjäävät hyvin näin. Ongelma tulee siitä mikäli tilanne ei ole hallinnassa ja vanhemman sairaus on täysin hoitamaton. Tällöin lähtökohtaisesti pyritään korjaamaan hoidon tilanne ja asia on kunnossa. Toki ongelmia tulee silloin kun vanhempi on sairaudentunnoton ja kieltäytyy hoidosta.

Kannattaa myös muistaa että jokaikinen terve henkilö kieltäytyy myös kohtelusta mielenterveysongelmaisena eikä tuolloin ole kyse sairaudentunnottomuudesta. Lasulla pitää olla roimasti todisteita ennenkuin aletaan epäillä ketään sairaudentunnottomaksi mt-tapaukseksi yhden kiusailmoituksen perusteella.

Mt asioissa pitäisin ehdottomana rajana sitä, että itsetuhoinen vanhempi ei ole koskaan yksin vastuussa. Lapsen tehtävä ei ole soitella ambulansseja itsemurhaa yrittävälle vanhemmalleen tai vahtia ettei tämä ota esim. yliannostuksia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki mummot on automaattisesti hyviksiä lasun silmissä?

Tää on mielenkiintoista. Mummo tottakai haluaa sukulaisuussuhteensa perusteella lapsenlapselleen hyvää. Mutta vanhemmat lasun epäilyjen perusteella lähtökohtaisesti eikö?

Lasussa on alkuasetelma että kaikki sinne yhteyttä ottavat ovat "hyviksiä", ihania lasten suojelijoita jotka pyyteettömästi ilmiantavat läheisiään nimettömästi viranomaisille sen sijaan että yrittäisivät huolehtia irl.

Suhtautuikohan gestapokin saamiinsa ilmiantoihin samalla tavalla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tarpeen miettiä työntekijänä erittäin huolellisesti ilmoittajan motivaatiota ja ilmoituksen todenperäisyyttä, jos mistään muualta ei ilmoituksia ole tullut. Viranomaistahot ovat niin kovin tietoisia ilmoitusvelvollisuudesta.

Kyllä pitäisi hälytyskellojen soida, jos aktiivisesti harrastava (ei luistelua), koulussa ahkera ja iloinen, terve (ei poissaoloja)lapsi ilmoitetaan yksityishenkilön toimesta vakavan uhan alla eläväksi, kun vanhempi on mielisairas.

Niiden kellojen pitäisi soida nimenomaan siihen suuntaan, että onko ilmoittajalla "puhtaat jauhot pussissa".

Tiedän näiden mielenterveysilmoitusten johtavan kuulusteluihin kuitenkin, kuten tuossa ylempänäkin kerrottiin tapahtuneen. Niitä on vaikea kumota, koska mitään rekisteriähän ei pidetä siitä, että olet terve.

Eihän vanhemman mielenterveyden ongelmat ole mikään ongelma mikäli vanhemmalla on hoitosuhde ja tilanne on aktiivisesti hoidossa. Jopa skitsofreenikkovanhemmat pärjäävät hyvin näin. Ongelma tulee siitä mikäli tilanne ei ole hallinnassa ja vanhemman sairaus on täysin hoitamaton. Tällöin lähtökohtaisesti pyritään korjaamaan hoidon tilanne ja asia on kunnossa. Toki ongelmia tulee silloin kun vanhempi on sairaudentunnoton ja kieltäytyy hoidosta.

Kannattaa myös muistaa että jokaikinen terve henkilö kieltäytyy myös kohtelusta mielenterveysongelmaisena eikä tuolloin ole kyse sairaudentunnottomuudesta. Lasulla pitää olla roimasti todisteita ennenkuin aletaan epäillä ketään sairaudentunnottomaksi mt-tapaukseksi yhden kiusailmoituksen perusteella.

Mutta edelleen ja koko ajan niin tapahtuu, että yksityishenkilön leimaamana tähän myllyyn todistelutaakkoineen joutuu.

Vieläpä kun erehdyt asiallisesti ja rauhallisesti kyseenalaistamaan ilmoittajan motiivit olet se yhteistyökyvytön hyökkääjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki mummot on automaattisesti hyviksiä lasun silmissä?

Tää on mielenkiintoista. Mummo tottakai haluaa sukulaisuussuhteensa perusteella lapsenlapselleen hyvää. Mutta vanhemmat lasun epäilyjen perusteella lähtökohtaisesti eikö?

Lasussa on alkuasetelma että kaikki sinne yhteyttä ottavat ovat "hyviksiä", ihania lasten suojelijoita jotka pyyteettömästi ilmiantavat läheisiään nimettömästi viranomaisille sen sijaan että yrittäisivät huolehtia irl.

Suhtautuikohan gestapokin saamiinsa ilmiantoihin samalla tavalla...

Tarkistin nuo lasu-ilmoituksen vastaanottamisohjeet. Niissä tosiaan kunnioitetaan näitä ilmoittajia, kirjataan ylös mitä sovitaan siitä kuinka palataan vielä asiaan ja annetaan palautetta.

Juuri tämä asenne, että ilmoittaja tahtoo hyvää ja on oikealla asialla. Vanhemmat puolestaan tahtovat pahaa.

Missä ovat ketjun sosiaalityöläiset? Miten voi olla näin? Yhteiskunnassa kaikilla tasoilla kiusaaminen on ongelma. Psykopaatteja on 2-4% ja narsisteja jopa 10% väestöstä. Tiedetään, että lastensuojelu valjastetaan vallankäytön välineeksi.

Miksi näitä varten ei ole tunnistusmenetelmiä? Miksi ei anneta palautetta, että kaikki väkivalta on tuomittavaa? Miksei kerrota, että mielenterveyden järkkyminen ei diagnoosina kuulu maallikolle missään tapauksessa ja että se ei aiheuta hoidettuna vaaraa lapselle?

Mitä minä vantaalaisia tunnen, ei kannattais lisääntyä.

Varsinkin se junttiosasto, joka on ihroineen maalta vyörynyt Vantaalle.

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä vantaalaisia tunnen, ei kannattais lisääntyä.

Varsinkin se junttiosasto, joka on ihroineen maalta vyörynyt Vantaalle.

Vantaallahan asuu huomattavan paljon sukurutsan tuloksena tulleita maalaisia.

Tarkoittaa vain lisää mielenterveysongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä vantaalaisia tunnen, ei kannattais lisääntyä.

Varsinkin se junttiosasto, joka on ihroineen maalta vyörynyt Vantaalle.

Mitä ehdotat että ne sitten elämällään tekee? Hakeutuu töihin johonkin kunnan virastoon missä on kauhea määrä paikkoja auki ja pula työntekijöistä?

Vielä tuon systeemin ongelmista...

Siitä puuttuu täysin sellainen "vallan kolmiportaisuus"

Kaikki valta tutkinnan laajuuksista, kriteereistä ja toimenpiteistä on lasulla noin periaatteessa. Johtaa myös siihen että jos he saavat liikaa resursseja tutkivat perheen yksityiselämää myös mitättömistä syistä.

Oikeuslaitos ei mielivaltaisesti ota enemmän tapauksia pienemmistä syistä käsittelyyn koska nyt on vähemmän jonoa. Ne tapaukset tulevat sinne ensin poliisin ja sitten syyttäjän läpi eli eivät täysin itse sääntele mitä käsittelevät.

Siis tutkinta ja toimenpidevalta samalla taholla, jopa samalla henkilöllä on iso ongelma!

Noin lasussa.

Tuossa Ylen Kainuu-jutussa todetaan myös

"Aiheettomissakin tapauksissa viranomaisten on selvitettävä ilmoituksen taustat. Perheet ovat usein näreissään siitä, että ilmoitus on tehty, mutta olisi virkavirhe jättää tutkimatta ilmoituksen perusteella."

Mutta miksei ilmoitusten molempia taustoja tutkita? Miksi ei selvitetä, mistä tiedot ovat peräisin, miten ilmoitettu asia vaikuttaa lapsen hyvinvointiin ja minkälaisia havaintoja tai muutoksia lapsessa on havaittu, onko asia otettu perheen kanssa puheeksi ja jos on mitä vaikutuksia sillä oli ja jos ei miksi ei sekä mitä ilmoittaja toivoo lastensuojelun tekevän asialle.

Tuo juttu on useamman vuoden vanha. Siinäkin kuitenkin tuodaan esiin perheiden tyytymättömyys, kun ilmoitus on tehty. Tuolloin 100 000 ilmoitusta, nyt jo 150 000. Näin monta tyytymätöntä perhettä.

Oikeasti?! Onko meillä varaa tällaiseen? Taloudellisesti tai henkisellä tasolla? Kuormitamme lapsiperheitä tieten tahtoen. Lastensuojelun roolia tai imagoa ei ole saatu positiivisemmaksi, päinvastoin.

Missä onnistumistarinat? Missä kokemukset oikea-aikaisesti, tarvelähtöisestä avusta? Missä kuulluksi ja nähdyksi tuleminen? Empatia?

Missä?

Vai eivätkö ne olleet tarpeenkaan, kun ei tässä varsinaisesti autettavia ole nämä perheet, vaan ainoastaan lapset. Hyväkin, jos vanhemmat kärsivät! Mitä ovat kohdelleet lapsiaan huonosti. Vai kuinka tämän kuuluisi mennä?

Vierailija kirjoitti:

Tuo juttu on useamman vuoden vanha. Siinäkin kuitenkin tuodaan esiin perheiden tyytymättömyys, kun ilmoitus on tehty. Tuolloin 100 000 ilmoitusta, nyt jo 150 000. Näin monta tyytymätöntä perhettä.

Oikeasti?! Onko meillä varaa tällaiseen? Taloudellisesti tai henkisellä tasolla? Kuormitamme lapsiperheitä tieten tahtoen. Lastensuojelun roolia tai imagoa ei ole saatu positiivisemmaksi, päinvastoin.

Missä onnistumistarinat? Missä kokemukset oikea-aikaisesti, tarvelähtöisestä avusta? Missä kuulluksi ja nähdyksi tuleminen? Empatia?

Missä?

Vai eivätkö ne olleet tarpeenkaan, kun ei tässä varsinaisesti autettavia ole nämä perheet, vaan ainoastaan lapset. Hyväkin, jos vanhemmat kärsivät! Mitä ovat kohdelleet lapsiaan huonosti. Vai kuinka tämän kuuluisi mennä?

Ei, meillä ei todellakaan ole varaa tähän. 

Olen myös todella huolissani toimenpiteiden kohteiksi joutuneista lapsista. Ymmärtävätkö ne päätöksiä tekevät ihmiset ollenkaan, miten valtavan trauman joku huostaanotto aiheuttaa lapselle? Sen kanssa mennään sitten loppuelämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo juttu on useamman vuoden vanha. Siinäkin kuitenkin tuodaan esiin perheiden tyytymättömyys, kun ilmoitus on tehty. Tuolloin 100 000 ilmoitusta, nyt jo 150 000. Näin monta tyytymätöntä perhettä.

Oikeasti?! Onko meillä varaa tällaiseen? Taloudellisesti tai henkisellä tasolla? Kuormitamme lapsiperheitä tieten tahtoen. Lastensuojelun roolia tai imagoa ei ole saatu positiivisemmaksi, päinvastoin.

Missä onnistumistarinat? Missä kokemukset oikea-aikaisesti, tarvelähtöisestä avusta? Missä kuulluksi ja nähdyksi tuleminen? Empatia?

Missä?

Vai eivätkö ne olleet tarpeenkaan, kun ei tässä varsinaisesti autettavia ole nämä perheet, vaan ainoastaan lapset. Hyväkin, jos vanhemmat kärsivät! Mitä ovat kohdelleet lapsiaan huonosti. Vai kuinka tämän kuuluisi mennä?

Ei, meillä ei todellakaan ole varaa tähän. 

Olen myös todella huolissani toimenpiteiden kohteiksi joutuneista lapsista. Ymmärtävätkö ne päätöksiä tekevät ihmiset ollenkaan, miten valtavan trauman joku huostaanotto aiheuttaa lapselle? Sen kanssa mennään sitten loppuelämä. 

Aivan! Laitoksissa kasvaneilla lapsilla on suuri riski syrjäytyä tai joutua mielenterveyspotilaaksi. Kaiken kaikkiaan meillä ei ole varaa tähän, laitossijoitus maksaa järkyttävän paljon, puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä.

Ymmärrän kyllä sijoituksen, jos tilanne sitä oikeasti vaatii, mutta nykyään näyttää siltä, että kenen tahansa lapset voidaan viedä täysin mielivaltaisesti.

Suuressa maailmassa on ohjeet arvioida saapuneen ilmoituksen uskottavuutta, kuten alla. Miksi meillä jokainen ilmoittaja on upea, lapsesta välittävä lähimmäinen, kun näin ei todellakaan ole!

5.3.4 Analyzing Intake Information

Once the initial intake information is collected,

the caseworker conducts a check of agency

records or, in some states, a central registry to

determine if there have been any past reports

or CPS contact with the family. Then the

caseworker and his or her supervisor analyze

the information to determine its credibility

based on the consistency and accuracy of

the information being reported.

A number of

questions will help caseworkers evaluate the

report:

• Is the reporter willing to give his or her

name, address, telephone number, and

email address?

• What is the reporter’s relationship to the

alleged victim and family?

• How well does the reporter know the

family?

• Does the reporter know of previous abuse

or neglect?

• What led the reporter to call now?

• How does the reporter know about the

concerns (e.g., direct observation, hearsay)?

• Does the reporter stand to gain anything

from reporting?

• What level of specificity is the reporter

able to provide regarding the alleged

maltreatment (e.g., vague information or

details of observed physical injuries)?

• Has the reporter made previous unfounded

reports on this or another family?

• Does the reporter appear to be

intoxicated, extremely bitter, or angry, so

to raise questions about the validity of the

information?

• What does the reporter hope will happen

as a result of the report?

• Does the reporter fear reprisal from the

family?

• Does the reporter fear self-incrimination

(e.g., due to his or her own substance-

abusing behavior or participation in

maltreating behavior)?

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki mummot on automaattisesti hyviksiä lasun silmissä?

Jaa, meillä anoppini uhkaili tekevänsä lastensuojeluilmoituksen. Pojan korvat on kuulemma suuret, johtuen siitä, että mieheni on ne sellaiseksi repinyt.

Pojan korvat on ihan tavalliset, mutta anoppini itsepintaisesti riekkui tästä repimisestä.

Ilmoitin, että kaikki auttaminen appivanhempia kohtaan loppuu, jos ilmoitus tehdään.

Tämä hyvää tarkoittava mummi olisi sitten lasun silmissä ollut huolehtiva mummi ja me vanhemmat pahiksia.

Mainittakoon, että anopillani on taipumusta muutenkin "huolehtia" toisten asioista.

Välit kaikkiin sukulaisiin on poikki, vaikka tämä mielestään hyvä ihminen hyvää hyvyyttään hoitaa toisten asioita. On mm.sanellut mielenterveyspotilaalle törkeän haukkumiskirjeen edelleen toimitettavaksi jne... on itse tyytyväisenä tämän kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki mummot on automaattisesti hyviksiä lasun silmissä?

Jaa, meillä anoppini uhkaili tekevänsä lastensuojeluilmoituksen. Pojan korvat on kuulemma suuret, johtuen siitä, että mieheni on ne sellaiseksi repinyt.

Pojan korvat on ihan tavalliset, mutta anoppini itsepintaisesti riekkui tästä repimisestä.

Ilmoitin, että kaikki auttaminen appivanhempia kohtaan loppuu, jos ilmoitus tehdään.

Tämä hyvää tarkoittava mummi olisi sitten lasun silmissä ollut huolehtiva mummi ja me vanhemmat pahiksia.

Mainittakoon, että anopillani on taipumusta muutenkin "huolehtia" toisten asioista.

Välit kaikkiin sukulaisiin on poikki, vaikka tämä mielestään hyvä ihminen hyvää hyvyyttään hoitaa toisten asioita. On mm.sanellut mielenterveyspotilaalle törkeän haukkumiskirjeen edelleen toimitettavaksi jne... on itse tyytyväisenä tämän kertonut.

Tämä uhkailu!

Kuinka moni väkivaltainen tai toksinen läheinen onkaan tietoinen tästä vallankäytön välineestä! He tietävät myös,ettei siitä seuraa heille mitään, vaikka sinne satulisi mitä.

Kuinka hienolta heistä tuntuukaan, kun he saavat tunteen vallasta, kun ilmoituksen vastaanottaja kiittelee välittämisestä ja lupaa vielä raportoida jatkossa.

Voipi olla, että kun anopilta olisi selvitetty nuo selvittelykysymykset, olisi anopin motivaatio ilmoittelulle alkanut paljastua.

Mutta varmasti, kun ei tehdä näin, niin teitä olisi kuulusteltu etsien todisteita fyysisestä kurituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa Ylen Kainuu-jutussa todetaan myös

"Aiheettomissakin tapauksissa viranomaisten on selvitettävä ilmoituksen taustat. Perheet ovat usein näreissään siitä, että ilmoitus on tehty, mutta olisi virkavirhe jättää tutkimatta ilmoituksen perusteella."

Mutta miksei ilmoitusten molempia taustoja tutkita? Miksi ei selvitetä, mistä tiedot ovat peräisin, miten ilmoitettu asia vaikuttaa lapsen hyvinvointiin ja minkälaisia havaintoja tai muutoksia lapsessa on havaittu, onko asia otettu perheen kanssa puheeksi ja jos on mitä vaikutuksia sillä oli ja jos ei miksi ei sekä mitä ilmoittaja toivoo lastensuojelun tekevän asialle.

Tuohan on juuri se mitä palveluntarpeen arviossa selvitetään.