Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Ja sitten ne sossut antaa kaksi sijoitettua lasta Taiveaho-Kaikkosille????
En tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vantaan lastensuojelun uhrit, some on teidän voima. Sitä kautta löytyy kaikki muut perheet joille on tapahtunut samalla tavalla. Kokoamalla kokemuksenne yhteen noi mädät toimintatavat alkaa paljastua. Yksin teitä ei uskota, mutta sama epäoikeudenmukaisuus on tapahtunut monelle muullekin. Se todistaa systeemin ja työntekijän vian. Älkää vaietko, älkää antako häpeän estää puhumista. Sitä ne haluaa.
Teillä on voimaa joukkona.
Vantaalle vielä vinkki oikeanlaisista toimintatavoista.
Esim. lehdessä ei koskaan kommentoida viranomaisena tunnistettavaa yksittäistapausta kuten teiltä kommentoitiin luistelijoita vaan sanotaan "en voi ottaa kantaa yksittäistapaukseen koska en tiedä kaikkia tapauksen yksityiskohtia mutta yleisestiottaen sanon...."
Eli kun ei tiedetä tapauksen yksityiskohtia ei aleta mielivaltaisesti omien mutujen perusteella kommentoimaan sitä lehdessä kuten teitte. Vai onko tuollainen omiin oletuksiin perustuva kommentointi ja tilanteen arviointi siis Vantaalla hyväksytty toimintatapa? Ihan lehdessä asti sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vantaalle vielä vinkki oikeanlaisista toimintatavoista.
Esim. lehdessä ei koskaan kommentoida viranomaisena tunnistettavaa yksittäistapausta kuten teiltä kommentoitiin luistelijoita vaan sanotaan "en voi ottaa kantaa yksittäistapaukseen koska en tiedä kaikkia tapauksen yksityiskohtia mutta yleisestiottaen sanon...."
Eli kun ei tiedetä tapauksen yksityiskohtia ei aleta mielivaltaisesti omien mutujen perusteella kommentoimaan sitä lehdessä kuten teitte. Vai onko tuollainen omiin oletuksiin perustuva kommentointi ja tilanteen arviointi siis Vantaalla hyväksytty toimintatapa? Ihan lehdessä asti sellaista.
Niin. Vanhemmat aina lähtökohtaisesti paskoja. Siitä lähdetään ja siitä pidetään kiinni ja sitä päähänpinttymää ei mikään kumoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vantaalle vielä vinkki oikeanlaisista toimintatavoista.
Esim. lehdessä ei koskaan kommentoida viranomaisena tunnistettavaa yksittäistapausta kuten teiltä kommentoitiin luistelijoita vaan sanotaan "en voi ottaa kantaa yksittäistapaukseen koska en tiedä kaikkia tapauksen yksityiskohtia mutta yleisestiottaen sanon...."
Eli kun ei tiedetä tapauksen yksityiskohtia ei aleta mielivaltaisesti omien mutujen perusteella kommentoimaan sitä lehdessä kuten teitte. Vai onko tuollainen omiin oletuksiin perustuva kommentointi ja tilanteen arviointi siis Vantaalla hyväksytty toimintatapa? Ihan lehdessä asti sellaista.
Niin. Vanhemmat aina lähtökohtaisesti paskoja. Siitä lähdetään ja siitä pidetään kiinni ja sitä päähänpinttymää ei mikään kumoa.
Mulla myös Vantaalta kokemusta näistä päähänpinttymistä vanhempia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Se päähänpinttymä kulkee läpi koulutuksen, se on lähtökohta. Lapsen pelastaminen kehnolta vanhemmalta.
Luin joskus ko alan opinnäytetöiden otsikoita ja johdantoja ja sisällysluetteloita. Kylmäävä asenne perheisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Niinpä. Ei voisi kuvitellakaan että yliopistossa menisi läpi tutkimus jossa vaan todettais jotain omia mielikuviaan faktana ilman luotettavia lähteitä.
Lasun ongelma on että se on verrattain nuori järjestelmä toisin kuin vaikka oikeusjärjestelmä. Oikeusjärjestelmä on sentään yrittänyt hioa ajan saatossa pahimpia virheitään. Lasussa tuota työtä on hädintuskin aloitettu.
Vierailija kirjoitti:
Se päähänpinttymä kulkee läpi koulutuksen, se on lähtökohta. Lapsen pelastaminen kehnolta vanhemmalta.
Luin joskus ko alan opinnäytetöiden otsikoita ja johdantoja ja sisällysluetteloita. Kylmäävä asenne perheisiin.
Oikeuslaitos on hyväksynyt sen että jokaikistä m urhaajapsykopaa ttiakaan ei saada tuomittua jos todisteita ei vaan ole tarpeeksi. Se on oikeudenmukaisuuden kulmakivi että ilman riittäviä todisteita jätetään tuomitsematta. Muuten koko systeemi muuttuisi mielivaltaiseksi ja korruptoituneeksi.
Lasussa tuota samaa asiaa ei ole hyväksytty vaan jokaikinen lapsi pitää "pelastaa" vaikkei todiateita olisi. Tuo johtaa väistämättä mielivaltaiseen järjestelmään. Ja myös syyttömien kiusaamiseen sossun mielivallan/oletusten perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Eräässä kansallisessa ohjeistuksessa tuomioistuimille, lakimiehille ja muille asiantuntijoille lasten kokemissa lähisuhdeväkivaltatapauksissa painotetaan seuraavaa:
On aina vaara, että asiantuntija muodostaa jo prosessin alussa hypoteesin tapauksesta, minkä jälkeen hän
sitten erityisesti keskittyy löytämään hypoteesia tukevia tietoja, samalla kun jättää huomioimatta/kirjaamatta päätelmää kyseenalaistavia tietoja.
Seuraavat kysymykset voivat olla hyödyllisiä arvioitaessa onko tapahtunut/tapahtumassa
oletushypoteesia vahvistava, harhaa tukeva selvitysprosessi.
• Onko asiantuntija käyttänyt haastatteluja ja ovatko niiden tiedot vertailukelpoisia keskenään ja totuudenmukaisia tosiasioiden (esimerkiksi tiedot työpaikasta, asunnosta, terveydentilasta, päihteidenkäytöstä) kanssa, onko tosiasioita selvitetty
• Onko kokonaisselvityksestä ylipäätään kerätty tietoja sellaisella tavalla ja siinä laajuudessa uskottavasti, että johtopäätöksiä voidaan ylipäätään tehdä?
• Onko asiantuntija tietoinen selvityksessä ilmenneistä rajoituksista, kuten puutteista tiedoissa, tietolähteiden epäluotettavuudesta tai ristiriitaisuuksista?
• Onko asiantuntija tietoinen asiaan liittyvistä ja sille ominaisista myyteista ja stereotypioista?
(esimerkiksi väitteet PAS (Parental Alienation Syndrome) tai lapsi tarvitsee laajan yhteyden molempiin vanhempiinsa tullakseen "kokonaiseksi ihmiseksi" (niissäkin tapauksissa, joissa vanhemmuus on vakavasti puutteellista)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Eli palveluntarpeen arviointi on täysin kuormittunut eikä työtä voida tehdä siten että väitteille etsittäisiin todiste ja lähde? Ja silti tämä Vantaan sossu pyysi hesarissa ilmottelemaan kaikki asiat vaan sinne jotta se kuormittuu lisää ja laatu kärsii vielä enemmän. Jes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Tarkoitan, niitäkin.
Oliko tämän kommentin/tarkennuksen tarkoitus esittää perusteluksi epämääräisille, tajunnanvirtaisille raporteille kiire ja kuormitus? Koska ei ole aikaa tehdä kunnolla, voidaan kirjata perusteetta sekä väitteitä perheistä (mielestäni toisten ihmisten väitteet toisista ihmisistä eivät ole riittävä syy kirjata mustaa valkoiselle) että haastateltavien/asiakkaiden omia haastatteluja virheellisesti, niinkö? Näistä, usein ristiriitaisista kertomuksista edelleen tehdään johtopäätökset, jotka nekin kirjataan. Tämä kaikki on hyväksyttävää, koska kuormitus?
Korjaathan, jos ymmärsin oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Tarkoitan, niitäkin.
Oliko tämän kommentin/tarkennuksen tarkoitus esittää perusteluksi epämääräisille, tajunnanvirtaisille raporteille kiire ja kuormitus? Koska ei ole aikaa tehdä kunnolla, voidaan kirjata perusteetta sekä väitteitä perheistä (mielestäni toisten ihmisten väitteet toisista ihmisistä eivät ole riittävä syy kirjata mustaa valkoiselle) että haastateltavien/asiakkaiden omia haastatteluja virheellisesti, niinkö? Näistä, usein ristiriitaisista kertomuksista edelleen tehdään johtopäätökset, jotka nekin kirjataan. Tämä kaikki on hyväksyttävää, koska kuormitus?
Korjaathan, jos ymmärsin oikein.
Korjaathan, jos ymmärsin väärin.
Tässähän on vallan niin järkyttynyt, että menee itselläkin sanat ja ymmärrykset sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Eli ensin sinne halutaan, suorastaan kerjätään, mahdollisimman paljon ilmoituksia, minkä jälkeen syytetään ilmoitusmäärää siitä, että työtä ei voi hoitaa kunnolla?
Eikö nimenomaan tuossa vaiheessa pitäisi peräänkuuluttaa maalaisjärkeä ilmoitusten tekemisessä ja tehdä ne arviot maalaisjärki tallella. Eli niin että arviota ei edes lähdettäisi tekemään, jos ei ole mitään muuta kuin tuntemattoman ihmisen subjektiivinen epämääräinen fiilis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Tarkoitan, niitäkin.
Oliko tämän kommentin/tarkennuksen tarkoitus esittää perusteluksi epämääräisille, tajunnanvirtaisille raporteille kiire ja kuormitus? Koska ei ole aikaa tehdä kunnolla, voidaan kirjata perusteetta sekä väitteitä perheistä (mielestäni toisten ihmisten väitteet toisista ihmisistä eivät ole riittävä syy kirjata mustaa valkoiselle) että haastateltavien/asiakkaiden omia haastatteluja virheellisesti, niinkö? Näistä, usein ristiriitaisista kertomuksista edelleen tehdään johtopäätökset, jotka nekin kirjataan. Tämä kaikki on hyväksyttävää, koska kuormitus?
Korjaathan, jos ymmärsin oikein.
Vaikea kuvitella että oikeuslaitos tekisi tuollaisen valinnan kuin lasu. Noh... päätetään ja kirjataan virheellisesti jotta kaikki tuomiot annetaan määräajassa.
Kyllä sen pitäisi silloin olla se aika jota rikotaan eikä totuus ja oikeellisuus!
Sitten nää yrittää vielä saada lisäresursseja pyytelemällä kaikki maailman huolet sinne ilmoitettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Tarkoitan, niitäkin.
Oliko tämän kommentin/tarkennuksen tarkoitus esittää perusteluksi epämääräisille, tajunnanvirtaisille raporteille kiire ja kuormitus? Koska ei ole aikaa tehdä kunnolla, voidaan kirjata perusteetta sekä väitteitä perheistä (mielestäni toisten ihmisten väitteet toisista ihmisistä eivät ole riittävä syy kirjata mustaa valkoiselle) että haastateltavien/asiakkaiden omia haastatteluja virheellisesti, niinkö? Näistä, usein ristiriitaisista kertomuksista edelleen tehdään johtopäätökset, jotka nekin kirjataan. Tämä kaikki on hyväksyttävää, koska kuormitus?
Korjaathan, jos ymmärsin oikein.
Me puhutaan nyt Vantaasta, jossa palvelutarpeen arviointeja on pahimmillaan ollut tekemässä vain yksi kaksi sosiaalityöntekijää ja jonossa on ollut satoja ilmoituksia. Vertailun vuoksi Helsingissä arvioinnissa on useita kymmeniä sosiaalityöntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähänpinttymä lienee provosoiva ilmaisu. Kuitenkin myyttien ja ennakkoluulojen tiedetään tutkitusti vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Myös jokainen itsetutkiskelua tehnyt ja psykologiaan tutustunut tietää, että näin voi hyvinkin olla lähes jokaisen kohdalla, ainakin alitajuisesti.
Erityisesti strukturoidun lähestymistavan puute ja epämääräiset, "tajunnanvirtaiset" raportit lisäävät epäilyksiä ja epätasa-arvoisen kohtelun kokemusta.
Kuinka usein kirjauksissa on maininta lähteestä tai perustelusta esimerkiksi etävanhemman olosuhteiteiden pysyvyydessä puutteita, koska muuttanut usein (liite 1, ote väestökirjanpidosta, 5 muuttoa 2 vuoden sisällä) tai etävanhemmalla mielenterveyden häiriöitä (jotka hyvin yleisiä Suomessa), joihin haettu asianmukaisesti apua (liite 2, lääkärinlausunto/psykoterapeutin lausunto) tai etävanhemmalla väitettyjä mielenterveyden häiriöitä, mutta väite suullisesti lähivanhemmalta ilman asianmukaista koulutusta, lähivanhempi ja etävanhempi eivät ole olleet tekemisissä kolmeen vuoteen, joten väite toistaiseksi perusteeton (selvitystä väitteen perusteluista ei ole saatu lähivanhemmalta yrityksistä huolimatta).
Tarkoitatko palvelutarpeen arviointeja? Käytännössä Vantaan kokoisessa kaupungissa sosiaalityöntekijä tapaa päivässä n. 3 asiakasperhettä, joita laatii arvion. Tavoite on yhdellä tapaamisella, koska koko arviointi on joka kunnassa totaalisen kuormittunut.
Eli ensin sinne halutaan, suorastaan kerjätään, mahdollisimman paljon ilmoituksia, minkä jälkeen syytetään ilmoitusmäärää siitä, että työtä ei voi hoitaa kunnolla?
Eikö nimenomaan tuossa vaiheessa pitäisi peräänkuuluttaa maalaisjärkeä ilmoitusten tekemisessä ja tehdä ne arviot maalaisjärki tallella. Eli niin että arviota ei edes lähdettäisi tekemään, jos ei ole mitään muuta kuin tuntemattoman ihmisen subjektiivinen epämääräinen fiilis.
Tämä. Ja kun ne siis tosiaan tutkii ne kaikkein naurettavimmatkin ilmoitukset jostain sukista! Vaikka niillä olisi valta heti todeta ettei ole lastensuojelullinen asia.
Juuri näin!
Lisäksi pitäisi muistaa painottaa julkisuudessa sekä henkilökohtaisesti lastensuojeluilmoituksia vastaanottaessa, että valheellisen tiedon levittäminen toisesta ihmisestä on henkistä väkivaltaa, pahimmillaan rikollista ja aina tuomittavaa.
Henkilökohtaisesti muistuttaisin myös jokaista huolto- ja tapaamisriitelijää ja niitä tapauksia, joissa on epäily lähisuhdeväkivallasta, että jokainen oikeustaistelu on mieletön kuormitus lapselle, eikä kukaan välittävä vanhempi tai muu läheinen lähde siihen tieten tahtoen, vaan suojelee lasta sellaiselta. Muistuttaisin myös, että oikeuteen lähteminen on tehokas keino vieraannuttaa lapsi itsestään ihan itse niin, että ei sen toisen sitä tarvitse tehdä. En itse kokisi helpostusta voidessani lausahtaa, että huolto-ja tapaamisriidat eivät kuulu toimivaltaan, menkää oikeuteen.
Alue: Aihe vapaa
Niin on. Meidän sossulassa myös lopulta henkilökunta marssi ulos paitsi ongelmapesäke ei. Kävi tuuri ja uudet työntekijät on vanhempia ja kokeneempia sosiaalityöntekijöitä kuin nämä edelliset. Pystyvät selkeästi pitämään kurissa tämän yhden tapauksen. Siihen loppui meidän vainoamiset kun kävivät toteamassa, että ei ole mitään syytä käydä.