Miehenä haluaisin kuulla mitä haluatte naiset, että tapailemanne mies kertoo itsestään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä kerro koko menneisyyttäsi treffeillä tai ole negatiivinen. Negatiivisuus iso iso turn off!

Riippuu persoonasta. Olen itse negatiivinen luonne ja toivon toiselta samanlaista ajattelutapaa. Hauska ja normaali olen, mutta käsittelen asioita negatiivisen kautta. Raskasta olisi esittää muuta kuin olen. Siksi etsin kaltaistani.

Minä myös olen negatiivinen pessimisti. Mieheni on ärsyttävä positiivinen optimisti. Keskimäärin olemme tasapainossa. Vaikeuksissakin hän näkee aina hyvät puolet ja uskoo meidän selviävän. Itse taas pidän hänet maanpinnan tuntumassa kun hänen ajatuksensa on lähdössä liian utopistisesti lentoon. 30 vuotta yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffi-ilmoituksessa eräänlainen "missä olen nyt ja missä toivon olevani 5 vuoden päästä". Ei siis kirjaimellisesti. Mutta kertoo, millaisiin asioihin käyttää nyt aikansa. Tästä pystyy päättelemään, voisiko jotain niistä tehdä yhdessä sekä myös sen, kuinka tiivistä yhteydenpitoa ja yhdessäoloa toinen mahdollisesti kaipaa. Jos mies on esimerkiksi perustanut hiljattain yrityksen, mulle se kertoo, että vapaa-aikaa ei kamalasti ole. Ja sen vuoksi mies ei odotakaan, että oltaisiin joka päivä yhteyksissä tai tavattaisiin lähes joka päivä. Mullakaan ei ole kamalasti ylimääräistä aikaa, joten en itsekään kaipaa jatkuvaa viestittelyä ja useita tapaamisia viikossa. Mulle riittää vähempikin.

Tuo "5 vuoden päästä" taas kertoo, onko tulevaisuden toiveet saman suuntaiset. Jos toisella on toiveena asua silloin jo Piilaaksossa tai olla jatkamassa vanhempiensa maatilaa, en turhaa tuhlaa miehen aikaa viestittelyyn ja treffeihin, koska nuo eivät missään tapauksessa kuuluisi mun suunnitelmiini. 

Treffeillä sitten jutellaan monenlaisista asioista, mitkä kiinnostavat kumpaakin. Itsestään voi kertoa asioita, jos niitä kysyn tai jos ne muussa asiayhteydessä tulee esille. Ei kuitenkaan pidä olla nk rajaton eli kertoa sellaisia ykstiyiselämäänsä liittyviä asioita, joita toiselle kerrotaan aikaisintaan sitten, kun luottamus on syntynyt. 

Oman harkintansa mukaisesti ennen treffeistä sopimista voi kertoa joistakin sairauksistaan, jotka mahdollisesti tulevat jo treffeillä esille. Esim jos käyttää kuulolaitetta. Oman harkinnan mukaisesti kuitenkin. Jos jokin tällainen asia pahasti jännittää etukäteen, treffeillä on rennompaa, jos on kertonut asiasta jo ennen treffejä. 

Itse haluaisin luoda ne viiden vuoden unelmat jonkun naisen kanssa yhdessä, mutta se tuntuu olevan kaltaisillesi naisille mahdoton ajatus.

Itse ainakin olen kiinnostunut kuulemaan ihan niistä kumppanista riippumattomista tulevaisuudentoiveista, jotta saisin osviittaa siitä, kuinka paljon ne yhtenevät omieni kanssa. Se kuitenkin vaikuttaa mielestäni aika paljon siihen, kuinka hyvät mahdollisuudet suhteella on onnistua pidemmän päälle.

Tottakai parisuhteessa suunnitellaan tulevaa yhdessä, mutta mitä enemmän molemmat ovat jo alunperin kiinnostuneita samantyyppisistä asioista, sitä helpompaa se yhteisten suunnitelmien teko on, jotta molemmat olisivat tyytyväisiä. Jos rakkauden huumassa ajatteleekin, että kyllä mä voin noin ihanan kumppanin kanssa kiertää aurinkorantoja, vaikka yksin mieluummin vietän lomani mökillä kalastellen, niin ongelmia tulee vastaan siinä vaiheessa kun alkuhuuma on haihtunut ja haluaakin tehdä sellaisia asioita joista itsenkin oikeasti tykkää.

Oman kokemukseni mukaan sellainen parisuhde käy pidemmän päälle haastavaksi, jossa toinen haluaa tehdä ihan eri asioita kuin itse haluaisi. Jos toinen haluaa viiden vuoden kuluttua asua samassa kerrostalokaksiossa ja käyttää rahansa ja vapaa-aikansa mukavaan elämään tässä ja nyt, ja toinen haluaisi säästää vaikka omakotitaloa varten ja suunnitella sen rakentamista itse niin pitkälle kuin mahdollista, niin melkoisia kompromisseja siinä joutuu kumpikin tekemään, että homma ei menisi siihen, että toinen käytännössä luopuu omista toiveistaan toisen hyväksi.

Onko sulle jotenkin aivan vieras ajatus, että jollekin se parisuhde on se mitä tulevaisuudeltaan haluaa, ja muu elämä ollaan valmiita sopeuttamaan siihen? Sitä nimittäin kestävä liitto joka tapauksessa ja tosiasiassa vaatii. Jos sulla on hirveästi sellaisia kiinnitettyjä aikeita elämässä, joista ei jousteta eikä neuvotella vaan on löydyttävä mittatilausihminen joka haluaa just samaa, niin et sä silloin halua pysyvää kumppanuutta eikä sun elämässäsi ole tilaa sellaiselle suhteelle. Haluamispisteitä on rajallinen määrä, jo ihan ajan takia et voi tehdä elämässäsi kaikkea, mutta tosiasiassa ihmisen rajat asioihin paneutumisen ja sitoutumisen kanssa tulee vastaan jo paljon ennen kuin ajanpuute tulee ongelmaksi. Jos et panosta johonkin muiden asioiden kustannuksella, et panosta mihinkään. Jos et halua jotakin paria asiaa enemmän kuin mitään muuta, et halua mitään.

No esimerkiksi itselläni on sellaisia valmiiksi kiinnitettyjä valintoja elämässä, etten esim. Voi asuinpaikkaani tai työpaikkaani vaihtaa. Työni vie paljon aikaani ja seurustelen sen asettamilla ehdoilla. Jos nämä speksit eivät käy kumppaniehdokkaalle niin ei kannata jatkaa. Minkälaiselle kynnysmatolle mikä vaan käy kunhan saa suhteen?

Niin, eli haluat asuinpaikkasi ja työpaikkasi enemmän kuin parisuhteen ja otat parisuhteen vain jos saat sen edellämainittujen asettamilla ehdoilla, ja myös sitoutumisesi suhteeseen on aina näiden ehdoille alisteinen. Olet tehnyt tällaiset valinnat eikä siinä mitään. Mutta ne on tosiaan valintoja jotka olet tehnyt itse ja vapaaehtoisesti. "Kynnysmatto jolle mikä vaan käy kunhan saa suhteen" on ylimielinen ja melkoista ymmärtämättömyyttä osoittava luonnehdinta ihmisestä jolle parisuhde on korkeampi prioriteetti kuin joku viisivuotissuunnitelma. Varsinkin kun kaikilla ei ole mitään viisivuotissuunnitelmaa vaan pelkkä elämä joka kulkee radallaan ihan kivasti mutta vois yhtä hyvin vaikka vaihtaakin sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffi-ilmoituksessa eräänlainen "missä olen nyt ja missä toivon olevani 5 vuoden päästä". Ei siis kirjaimellisesti. Mutta kertoo, millaisiin asioihin käyttää nyt aikansa. Tästä pystyy päättelemään, voisiko jotain niistä tehdä yhdessä sekä myös sen, kuinka tiivistä yhteydenpitoa ja yhdessäoloa toinen mahdollisesti kaipaa. Jos mies on esimerkiksi perustanut hiljattain yrityksen, mulle se kertoo, että vapaa-aikaa ei kamalasti ole. Ja sen vuoksi mies ei odotakaan, että oltaisiin joka päivä yhteyksissä tai tavattaisiin lähes joka päivä. Mullakaan ei ole kamalasti ylimääräistä aikaa, joten en itsekään kaipaa jatkuvaa viestittelyä ja useita tapaamisia viikossa. Mulle riittää vähempikin.

Tuo "5 vuoden päästä" taas kertoo, onko tulevaisuden toiveet saman suuntaiset. Jos toisella on toiveena asua silloin jo Piilaaksossa tai olla jatkamassa vanhempiensa maatilaa, en turhaa tuhlaa miehen aikaa viestittelyyn ja treffeihin, koska nuo eivät missään tapauksessa kuuluisi mun suunnitelmiini. 

Treffeillä sitten jutellaan monenlaisista asioista, mitkä kiinnostavat kumpaakin. Itsestään voi kertoa asioita, jos niitä kysyn tai jos ne muussa asiayhteydessä tulee esille. Ei kuitenkaan pidä olla nk rajaton eli kertoa sellaisia ykstiyiselämäänsä liittyviä asioita, joita toiselle kerrotaan aikaisintaan sitten, kun luottamus on syntynyt. 

Oman harkintansa mukaisesti ennen treffeistä sopimista voi kertoa joistakin sairauksistaan, jotka mahdollisesti tulevat jo treffeillä esille. Esim jos käyttää kuulolaitetta. Oman harkinnan mukaisesti kuitenkin. Jos jokin tällainen asia pahasti jännittää etukäteen, treffeillä on rennompaa, jos on kertonut asiasta jo ennen treffejä. 

Itse haluaisin luoda ne viiden vuoden unelmat jonkun naisen kanssa yhdessä, mutta se tuntuu olevan kaltaisillesi naisille mahdoton ajatus.

Itse ainakin olen kiinnostunut kuulemaan ihan niistä kumppanista riippumattomista tulevaisuudentoiveista, jotta saisin osviittaa siitä, kuinka paljon ne yhtenevät omieni kanssa. Se kuitenkin vaikuttaa mielestäni aika paljon siihen, kuinka hyvät mahdollisuudet suhteella on onnistua pidemmän päälle.

Tottakai parisuhteessa suunnitellaan tulevaa yhdessä, mutta mitä enemmän molemmat ovat jo alunperin kiinnostuneita samantyyppisistä asioista, sitä helpompaa se yhteisten suunnitelmien teko on, jotta molemmat olisivat tyytyväisiä. Jos rakkauden huumassa ajatteleekin, että kyllä mä voin noin ihanan kumppanin kanssa kiertää aurinkorantoja, vaikka yksin mieluummin vietän lomani mökillä kalastellen, niin ongelmia tulee vastaan siinä vaiheessa kun alkuhuuma on haihtunut ja haluaakin tehdä sellaisia asioita joista itsenkin oikeasti tykkää.

Oman kokemukseni mukaan sellainen parisuhde käy pidemmän päälle haastavaksi, jossa toinen haluaa tehdä ihan eri asioita kuin itse haluaisi. Jos toinen haluaa viiden vuoden kuluttua asua samassa kerrostalokaksiossa ja käyttää rahansa ja vapaa-aikansa mukavaan elämään tässä ja nyt, ja toinen haluaisi säästää vaikka omakotitaloa varten ja suunnitella sen rakentamista itse niin pitkälle kuin mahdollista, niin melkoisia kompromisseja siinä joutuu kumpikin tekemään, että homma ei menisi siihen, että toinen käytännössä luopuu omista toiveistaan toisen hyväksi.

Onko sulle jotenkin aivan vieras ajatus, että jollekin se parisuhde on se mitä tulevaisuudeltaan haluaa, ja muu elämä ollaan valmiita sopeuttamaan siihen? Sitä nimittäin kestävä liitto joka tapauksessa ja tosiasiassa vaatii. Jos sulla on hirveästi sellaisia kiinnitettyjä aikeita elämässä, joista ei jousteta eikä neuvotella vaan on löydyttävä mittatilausihminen joka haluaa just samaa, niin et sä silloin halua pysyvää kumppanuutta eikä sun elämässäsi ole tilaa sellaiselle suhteelle. Haluamispisteitä on rajallinen määrä, jo ihan ajan takia et voi tehdä elämässäsi kaikkea, mutta tosiasiassa ihmisen rajat asioihin paneutumisen ja sitoutumisen kanssa tulee vastaan jo paljon ennen kuin ajanpuute tulee ongelmaksi. Jos et panosta johonkin muiden asioiden kustannuksella, et panosta mihinkään. Jos et halua jotakin paria asiaa enemmän kuin mitään muuta, et halua mitään.

No esimerkiksi itselläni on sellaisia valmiiksi kiinnitettyjä valintoja elämässä, etten esim. Voi asuinpaikkaani tai työpaikkaani vaihtaa. Työni vie paljon aikaani ja seurustelen sen asettamilla ehdoilla. Jos nämä speksit eivät käy kumppaniehdokkaalle niin ei kannata jatkaa. Minkälaiselle kynnysmatolle mikä vaan käy kunhan saa suhteen?

Niin, eli haluat asuinpaikkasi ja työpaikkasi enemmän kuin parisuhteen ja otat parisuhteen vain jos saat sen edellämainittujen asettamilla ehdoilla, ja myös sitoutumisesi suhteeseen on aina näiden ehdoille alisteinen. Olet tehnyt tällaiset valinnat eikä siinä mitään. Mutta ne on tosiaan valintoja jotka olet tehnyt itse ja vapaaehtoisesti. "Kynnysmatto jolle mikä vaan käy kunhan saa suhteen" on ylimielinen ja melkoista ymmärtämättömyyttä osoittava luonnehdinta ihmisestä jolle parisuhde on korkeampi prioriteetti kuin joku viisivuotissuunnitelma. Varsinkin kun kaikilla ei ole mitään viisivuotissuunnitelmaa vaan pelkkä elämä joka kulkee radallaan ihan kivasti mutta vois yhtä hyvin vaikka vaihtaakin sitä.

Sinun pitää etsiä ihminen, jolla on samanlainen ajatusmaailma kuin itselläsi, me muut etsimme vastaavasti omanlaisemme. Minä en olisi ikinä halunnut puolisoa, jolle parisuhde on niin tärkeä, että se menee kaikkien muiden valintojen ohi. Aivan liian raskas taakka kannettavaksi, jos se suhde ei sitten olisi toiminutkaan.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffi-ilmoituksessa eräänlainen "missä olen nyt ja missä toivon olevani 5 vuoden päästä". Ei siis kirjaimellisesti. Mutta kertoo, millaisiin asioihin käyttää nyt aikansa. Tästä pystyy päättelemään, voisiko jotain niistä tehdä yhdessä sekä myös sen, kuinka tiivistä yhteydenpitoa ja yhdessäoloa toinen mahdollisesti kaipaa. Jos mies on esimerkiksi perustanut hiljattain yrityksen, mulle se kertoo, että vapaa-aikaa ei kamalasti ole. Ja sen vuoksi mies ei odotakaan, että oltaisiin joka päivä yhteyksissä tai tavattaisiin lähes joka päivä. Mullakaan ei ole kamalasti ylimääräistä aikaa, joten en itsekään kaipaa jatkuvaa viestittelyä ja useita tapaamisia viikossa. Mulle riittää vähempikin.

Tuo "5 vuoden päästä" taas kertoo, onko tulevaisuden toiveet saman suuntaiset. Jos toisella on toiveena asua silloin jo Piilaaksossa tai olla jatkamassa vanhempiensa maatilaa, en turhaa tuhlaa miehen aikaa viestittelyyn ja treffeihin, koska nuo eivät missään tapauksessa kuuluisi mun suunnitelmiini. 

Treffeillä sitten jutellaan monenlaisista asioista, mitkä kiinnostavat kumpaakin. Itsestään voi kertoa asioita, jos niitä kysyn tai jos ne muussa asiayhteydessä tulee esille. Ei kuitenkaan pidä olla nk rajaton eli kertoa sellaisia ykstiyiselämäänsä liittyviä asioita, joita toiselle kerrotaan aikaisintaan sitten, kun luottamus on syntynyt. 

Oman harkintansa mukaisesti ennen treffeistä sopimista voi kertoa joistakin sairauksistaan, jotka mahdollisesti tulevat jo treffeillä esille. Esim jos käyttää kuulolaitetta. Oman harkinnan mukaisesti kuitenkin. Jos jokin tällainen asia pahasti jännittää etukäteen, treffeillä on rennompaa, jos on kertonut asiasta jo ennen treffejä. 

Itse haluaisin luoda ne viiden vuoden unelmat jonkun naisen kanssa yhdessä, mutta se tuntuu olevan kaltaisillesi naisille mahdoton ajatus.

Itse ainakin olen kiinnostunut kuulemaan ihan niistä kumppanista riippumattomista tulevaisuudentoiveista, jotta saisin osviittaa siitä, kuinka paljon ne yhtenevät omieni kanssa. Se kuitenkin vaikuttaa mielestäni aika paljon siihen, kuinka hyvät mahdollisuudet suhteella on onnistua pidemmän päälle.

Tottakai parisuhteessa suunnitellaan tulevaa yhdessä, mutta mitä enemmän molemmat ovat jo alunperin kiinnostuneita samantyyppisistä asioista, sitä helpompaa se yhteisten suunnitelmien teko on, jotta molemmat olisivat tyytyväisiä. Jos rakkauden huumassa ajatteleekin, että kyllä mä voin noin ihanan kumppanin kanssa kiertää aurinkorantoja, vaikka yksin mieluummin vietän lomani mökillä kalastellen, niin ongelmia tulee vastaan siinä vaiheessa kun alkuhuuma on haihtunut ja haluaakin tehdä sellaisia asioita joista itsenkin oikeasti tykkää.

Oman kokemukseni mukaan sellainen parisuhde käy pidemmän päälle haastavaksi, jossa toinen haluaa tehdä ihan eri asioita kuin itse haluaisi. Jos toinen haluaa viiden vuoden kuluttua asua samassa kerrostalokaksiossa ja käyttää rahansa ja vapaa-aikansa mukavaan elämään tässä ja nyt, ja toinen haluaisi säästää vaikka omakotitaloa varten ja suunnitella sen rakentamista itse niin pitkälle kuin mahdollista, niin melkoisia kompromisseja siinä joutuu kumpikin tekemään, että homma ei menisi siihen, että toinen käytännössä luopuu omista toiveistaan toisen hyväksi.

Onko sulle jotenkin aivan vieras ajatus, että jollekin se parisuhde on se mitä tulevaisuudeltaan haluaa, ja muu elämä ollaan valmiita sopeuttamaan siihen? Sitä nimittäin kestävä liitto joka tapauksessa ja tosiasiassa vaatii. Jos sulla on hirveästi sellaisia kiinnitettyjä aikeita elämässä, joista ei jousteta eikä neuvotella vaan on löydyttävä mittatilausihminen joka haluaa just samaa, niin et sä silloin halua pysyvää kumppanuutta eikä sun elämässäsi ole tilaa sellaiselle suhteelle. Haluamispisteitä on rajallinen määrä, jo ihan ajan takia et voi tehdä elämässäsi kaikkea, mutta tosiasiassa ihmisen rajat asioihin paneutumisen ja sitoutumisen kanssa tulee vastaan jo paljon ennen kuin ajanpuute tulee ongelmaksi. Jos et panosta johonkin muiden asioiden kustannuksella, et panosta mihinkään. Jos et halua jotakin paria asiaa enemmän kuin mitään muuta, et halua mitään.

No esimerkiksi itselläni on sellaisia valmiiksi kiinnitettyjä valintoja elämässä, etten esim. Voi asuinpaikkaani tai työpaikkaani vaihtaa. Työni vie paljon aikaani ja seurustelen sen asettamilla ehdoilla. Jos nämä speksit eivät käy kumppaniehdokkaalle niin ei kannata jatkaa. Minkälaiselle kynnysmatolle mikä vaan käy kunhan saa suhteen?

Niin, eli haluat asuinpaikkasi ja työpaikkasi enemmän kuin parisuhteen ja otat parisuhteen vain jos saat sen edellämainittujen asettamilla ehdoilla, ja myös sitoutumisesi suhteeseen on aina näiden ehdoille alisteinen. Olet tehnyt tällaiset valinnat eikä siinä mitään. Mutta ne on tosiaan valintoja jotka olet tehnyt itse ja vapaaehtoisesti. "Kynnysmatto jolle mikä vaan käy kunhan saa suhteen" on ylimielinen ja melkoista ymmärtämättömyyttä osoittava luonnehdinta ihmisestä jolle parisuhde on korkeampi prioriteetti kuin joku viisivuotissuunnitelma. Varsinkin kun kaikilla ei ole mitään viisivuotissuunnitelmaa vaan pelkkä elämä joka kulkee radallaan ihan kivasti mutta vois yhtä hyvin vaikka vaihtaakin sitä.

Ohis...ymmärrän, mitä tarkoitat. Mulle parisuhde ei ole koskaan ollut tavoite. Mun tavoitteeni ovat olleet ihan muualla. Tavoitteideni saavuttaminen on muodostanut "elämäni kermakakun" ja parisuhde sitten on vain kirsikka kakun päällä. Ilman kirsikkaakin voi oikein hyvin syödä kermakakkua, mutta pelkkää kirsikkaa en halua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffi-ilmoituksessa eräänlainen "missä olen nyt ja missä toivon olevani 5 vuoden päästä". Ei siis kirjaimellisesti. Mutta kertoo, millaisiin asioihin käyttää nyt aikansa. Tästä pystyy päättelemään, voisiko jotain niistä tehdä yhdessä sekä myös sen, kuinka tiivistä yhteydenpitoa ja yhdessäoloa toinen mahdollisesti kaipaa. Jos mies on esimerkiksi perustanut hiljattain yrityksen, mulle se kertoo, että vapaa-aikaa ei kamalasti ole. Ja sen vuoksi mies ei odotakaan, että oltaisiin joka päivä yhteyksissä tai tavattaisiin lähes joka päivä. Mullakaan ei ole kamalasti ylimääräistä aikaa, joten en itsekään kaipaa jatkuvaa viestittelyä ja useita tapaamisia viikossa. Mulle riittää vähempikin.

Tuo "5 vuoden päästä" taas kertoo, onko tulevaisuden toiveet saman suuntaiset. Jos toisella on toiveena asua silloin jo Piilaaksossa tai olla jatkamassa vanhempiensa maatilaa, en turhaa tuhlaa miehen aikaa viestittelyyn ja treffeihin, koska nuo eivät missään tapauksessa kuuluisi mun suunnitelmiini. 

Treffeillä sitten jutellaan monenlaisista asioista, mitkä kiinnostavat kumpaakin. Itsestään voi kertoa asioita, jos niitä kysyn tai jos ne muussa asiayhteydessä tulee esille. Ei kuitenkaan pidä olla nk rajaton eli kertoa sellaisia ykstiyiselämäänsä liittyviä asioita, joita toiselle kerrotaan aikaisintaan sitten, kun luottamus on syntynyt. 

Oman harkintansa mukaisesti ennen treffeistä sopimista voi kertoa joistakin sairauksistaan, jotka mahdollisesti tulevat jo treffeillä esille. Esim jos käyttää kuulolaitetta. Oman harkinnan mukaisesti kuitenkin. Jos jokin tällainen asia pahasti jännittää etukäteen, treffeillä on rennompaa, jos on kertonut asiasta jo ennen treffejä. 

Itse haluaisin luoda ne viiden vuoden unelmat jonkun naisen kanssa yhdessä, mutta se tuntuu olevan kaltaisillesi naisille mahdoton ajatus.

Itse ainakin olen kiinnostunut kuulemaan ihan niistä kumppanista riippumattomista tulevaisuudentoiveista, jotta saisin osviittaa siitä, kuinka paljon ne yhtenevät omieni kanssa. Se kuitenkin vaikuttaa mielestäni aika paljon siihen, kuinka hyvät mahdollisuudet suhteella on onnistua pidemmän päälle.

Tottakai parisuhteessa suunnitellaan tulevaa yhdessä, mutta mitä enemmän molemmat ovat jo alunperin kiinnostuneita samantyyppisistä asioista, sitä helpompaa se yhteisten suunnitelmien teko on, jotta molemmat olisivat tyytyväisiä. Jos rakkauden huumassa ajatteleekin, että kyllä mä voin noin ihanan kumppanin kanssa kiertää aurinkorantoja, vaikka yksin mieluummin vietän lomani mökillä kalastellen, niin ongelmia tulee vastaan siinä vaiheessa kun alkuhuuma on haihtunut ja haluaakin tehdä sellaisia asioita joista itsenkin oikeasti tykkää.

Oman kokemukseni mukaan sellainen parisuhde käy pidemmän päälle haastavaksi, jossa toinen haluaa tehdä ihan eri asioita kuin itse haluaisi. Jos toinen haluaa viiden vuoden kuluttua asua samassa kerrostalokaksiossa ja käyttää rahansa ja vapaa-aikansa mukavaan elämään tässä ja nyt, ja toinen haluaisi säästää vaikka omakotitaloa varten ja suunnitella sen rakentamista itse niin pitkälle kuin mahdollista, niin melkoisia kompromisseja siinä joutuu kumpikin tekemään, että homma ei menisi siihen, että toinen käytännössä luopuu omista toiveistaan toisen hyväksi.

Onko sulle jotenkin aivan vieras ajatus, että jollekin se parisuhde on se mitä tulevaisuudeltaan haluaa, ja muu elämä ollaan valmiita sopeuttamaan siihen? Sitä nimittäin kestävä liitto joka tapauksessa ja tosiasiassa vaatii. Jos sulla on hirveästi sellaisia kiinnitettyjä aikeita elämässä, joista ei jousteta eikä neuvotella vaan on löydyttävä mittatilausihminen joka haluaa just samaa, niin et sä silloin halua pysyvää kumppanuutta eikä sun elämässäsi ole tilaa sellaiselle suhteelle. Haluamispisteitä on rajallinen määrä, jo ihan ajan takia et voi tehdä elämässäsi kaikkea, mutta tosiasiassa ihmisen rajat asioihin paneutumisen ja sitoutumisen kanssa tulee vastaan jo paljon ennen kuin ajanpuute tulee ongelmaksi. Jos et panosta johonkin muiden asioiden kustannuksella, et panosta mihinkään. Jos et halua jotakin paria asiaa enemmän kuin mitään muuta, et halua mitään.

No esimerkiksi itselläni on sellaisia valmiiksi kiinnitettyjä valintoja elämässä, etten esim. Voi asuinpaikkaani tai työpaikkaani vaihtaa. Työni vie paljon aikaani ja seurustelen sen asettamilla ehdoilla. Jos nämä speksit eivät käy kumppaniehdokkaalle niin ei kannata jatkaa. Minkälaiselle kynnysmatolle mikä vaan käy kunhan saa suhteen?

Niin, eli haluat asuinpaikkasi ja työpaikkasi enemmän kuin parisuhteen ja otat parisuhteen vain jos saat sen edellämainittujen asettamilla ehdoilla, ja myös sitoutumisesi suhteeseen on aina näiden ehdoille alisteinen. Olet tehnyt tällaiset valinnat eikä siinä mitään. Mutta ne on tosiaan valintoja jotka olet tehnyt itse ja vapaaehtoisesti. "Kynnysmatto jolle mikä vaan käy kunhan saa suhteen" on ylimielinen ja melkoista ymmärtämättömyyttä osoittava luonnehdinta ihmisestä jolle parisuhde on korkeampi prioriteetti kuin joku viisivuotissuunnitelma. Varsinkin kun kaikilla ei ole mitään viisivuotissuunnitelmaa vaan pelkkä elämä joka kulkee radallaan ihan kivasti mutta vois yhtä hyvin vaikka vaihtaakin sitä.

Sinun pitää etsiä ihminen, jolla on samanlainen ajatusmaailma kuin itselläsi, me muut etsimme vastaavasti omanlaisemme. Minä en olisi ikinä halunnut puolisoa, jolle parisuhde on niin tärkeä, että se menee kaikkien muiden valintojen ohi. Aivan liian raskas taakka kannettavaksi, jos se suhde ei sitten olisi toiminutkaan.

Eri

Sellainen suhde on onnellinen ja kestää, johon panostetaan ja jossa molemmat voivat luottaa toisen olevan all in, ilman mitään varauksia. Sellainen individualistien suhde joka on loppuun asti ehdollinen, jossa molemmat pitää kiinni riippumattomuudestaan rakkauden kustannuksella, ja jossa on aina kaksi minää eikä me on musta paljon raskaamman kuuloinen, mutta kullekin tosiaan omansa kuten sanot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffi-ilmoituksessa eräänlainen "missä olen nyt ja missä toivon olevani 5 vuoden päästä". Ei siis kirjaimellisesti. Mutta kertoo, millaisiin asioihin käyttää nyt aikansa. Tästä pystyy päättelemään, voisiko jotain niistä tehdä yhdessä sekä myös sen, kuinka tiivistä yhteydenpitoa ja yhdessäoloa toinen mahdollisesti kaipaa. Jos mies on esimerkiksi perustanut hiljattain yrityksen, mulle se kertoo, että vapaa-aikaa ei kamalasti ole. Ja sen vuoksi mies ei odotakaan, että oltaisiin joka päivä yhteyksissä tai tavattaisiin lähes joka päivä. Mullakaan ei ole kamalasti ylimääräistä aikaa, joten en itsekään kaipaa jatkuvaa viestittelyä ja useita tapaamisia viikossa. Mulle riittää vähempikin.

Tuo "5 vuoden päästä" taas kertoo, onko tulevaisuden toiveet saman suuntaiset. Jos toisella on toiveena asua silloin jo Piilaaksossa tai olla jatkamassa vanhempiensa maatilaa, en turhaa tuhlaa miehen aikaa viestittelyyn ja treffeihin, koska nuo eivät missään tapauksessa kuuluisi mun suunnitelmiini. 

Treffeillä sitten jutellaan monenlaisista asioista, mitkä kiinnostavat kumpaakin. Itsestään voi kertoa asioita, jos niitä kysyn tai jos ne muussa asiayhteydessä tulee esille. Ei kuitenkaan pidä olla nk rajaton eli kertoa sellaisia ykstiyiselämäänsä liittyviä asioita, joita toiselle kerrotaan aikaisintaan sitten, kun luottamus on syntynyt. 

Oman harkintansa mukaisesti ennen treffeistä sopimista voi kertoa joistakin sairauksistaan, jotka mahdollisesti tulevat jo treffeillä esille. Esim jos käyttää kuulolaitetta. Oman harkinnan mukaisesti kuitenkin. Jos jokin tällainen asia pahasti jännittää etukäteen, treffeillä on rennompaa, jos on kertonut asiasta jo ennen treffejä. 

Itse haluaisin luoda ne viiden vuoden unelmat jonkun naisen kanssa yhdessä, mutta se tuntuu olevan kaltaisillesi naisille mahdoton ajatus.

Itse ainakin olen kiinnostunut kuulemaan ihan niistä kumppanista riippumattomista tulevaisuudentoiveista, jotta saisin osviittaa siitä, kuinka paljon ne yhtenevät omieni kanssa. Se kuitenkin vaikuttaa mielestäni aika paljon siihen, kuinka hyvät mahdollisuudet suhteella on onnistua pidemmän päälle.

Tottakai parisuhteessa suunnitellaan tulevaa yhdessä, mutta mitä enemmän molemmat ovat jo alunperin kiinnostuneita samantyyppisistä asioista, sitä helpompaa se yhteisten suunnitelmien teko on, jotta molemmat olisivat tyytyväisiä. Jos rakkauden huumassa ajatteleekin, että kyllä mä voin noin ihanan kumppanin kanssa kiertää aurinkorantoja, vaikka yksin mieluummin vietän lomani mökillä kalastellen, niin ongelmia tulee vastaan siinä vaiheessa kun alkuhuuma on haihtunut ja haluaakin tehdä sellaisia asioita joista itsenkin oikeasti tykkää.

Oman kokemukseni mukaan sellainen parisuhde käy pidemmän päälle haastavaksi, jossa toinen haluaa tehdä ihan eri asioita kuin itse haluaisi. Jos toinen haluaa viiden vuoden kuluttua asua samassa kerrostalokaksiossa ja käyttää rahansa ja vapaa-aikansa mukavaan elämään tässä ja nyt, ja toinen haluaisi säästää vaikka omakotitaloa varten ja suunnitella sen rakentamista itse niin pitkälle kuin mahdollista, niin melkoisia kompromisseja siinä joutuu kumpikin tekemään, että homma ei menisi siihen, että toinen käytännössä luopuu omista toiveistaan toisen hyväksi.

Onko sulle jotenkin aivan vieras ajatus, että jollekin se parisuhde on se mitä tulevaisuudeltaan haluaa, ja muu elämä ollaan valmiita sopeuttamaan siihen? Sitä nimittäin kestävä liitto joka tapauksessa ja tosiasiassa vaatii. Jos sulla on hirveästi sellaisia kiinnitettyjä aikeita elämässä, joista ei jousteta eikä neuvotella vaan on löydyttävä mittatilausihminen joka haluaa just samaa, niin et sä silloin halua pysyvää kumppanuutta eikä sun elämässäsi ole tilaa sellaiselle suhteelle. Haluamispisteitä on rajallinen määrä, jo ihan ajan takia et voi tehdä elämässäsi kaikkea, mutta tosiasiassa ihmisen rajat asioihin paneutumisen ja sitoutumisen kanssa tulee vastaan jo paljon ennen kuin ajanpuute tulee ongelmaksi. Jos et panosta johonkin muiden asioiden kustannuksella, et panosta mihinkään. Jos et halua jotakin paria asiaa enemmän kuin mitään muuta, et halua mitään.

No esimerkiksi itselläni on sellaisia valmiiksi kiinnitettyjä valintoja elämässä, etten esim. Voi asuinpaikkaani tai työpaikkaani vaihtaa. Työni vie paljon aikaani ja seurustelen sen asettamilla ehdoilla. Jos nämä speksit eivät käy kumppaniehdokkaalle niin ei kannata jatkaa. Minkälaiselle kynnysmatolle mikä vaan käy kunhan saa suhteen?

Niin, eli haluat asuinpaikkasi ja työpaikkasi enemmän kuin parisuhteen ja otat parisuhteen vain jos saat sen edellämainittujen asettamilla ehdoilla, ja myös sitoutumisesi suhteeseen on aina näiden ehdoille alisteinen. Olet tehnyt tällaiset valinnat eikä siinä mitään. Mutta ne on tosiaan valintoja jotka olet tehnyt itse ja vapaaehtoisesti. "Kynnysmatto jolle mikä vaan käy kunhan saa suhteen" on ylimielinen ja melkoista ymmärtämättömyyttä osoittava luonnehdinta ihmisestä jolle parisuhde on korkeampi prioriteetti kuin joku viisivuotissuunnitelma. Varsinkin kun kaikilla ei ole mitään viisivuotissuunnitelmaa vaan pelkkä elämä joka kulkee radallaan ihan kivasti mutta vois yhtä hyvin vaikka vaihtaakin sitä.

Ohis...ymmärrän, mitä tarkoitat. Mulle parisuhde ei ole koskaan ollut tavoite. Mun tavoitteeni ovat olleet ihan muualla. Tavoitteideni saavuttaminen on muodostanut "elämäni kermakakun" ja parisuhde sitten on vain kirsikka kakun päällä. Ilman kirsikkaakin voi oikein hyvin syödä kermakakkua, mutta pelkkää kirsikkaa en halua. 

Et tainnut kylläkään ymmärtää ihan oikein. Siitä, että parisuhde on elämän korkeimpia prioriteetteja ja ensimmäisiä kiinnitettyjä parametreja ei missään olosuhteissa seuraa sitä, että muita tavoitteita ei olisi saati että parisuhde olisi elämän ainoa asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffi-ilmoituksessa eräänlainen "missä olen nyt ja missä toivon olevani 5 vuoden päästä". Ei siis kirjaimellisesti. Mutta kertoo, millaisiin asioihin käyttää nyt aikansa. Tästä pystyy päättelemään, voisiko jotain niistä tehdä yhdessä sekä myös sen, kuinka tiivistä yhteydenpitoa ja yhdessäoloa toinen mahdollisesti kaipaa. Jos mies on esimerkiksi perustanut hiljattain yrityksen, mulle se kertoo, että vapaa-aikaa ei kamalasti ole. Ja sen vuoksi mies ei odotakaan, että oltaisiin joka päivä yhteyksissä tai tavattaisiin lähes joka päivä. Mullakaan ei ole kamalasti ylimääräistä aikaa, joten en itsekään kaipaa jatkuvaa viestittelyä ja useita tapaamisia viikossa. Mulle riittää vähempikin.

Tuo "5 vuoden päästä" taas kertoo, onko tulevaisuden toiveet saman suuntaiset. Jos toisella on toiveena asua silloin jo Piilaaksossa tai olla jatkamassa vanhempiensa maatilaa, en turhaa tuhlaa miehen aikaa viestittelyyn ja treffeihin, koska nuo eivät missään tapauksessa kuuluisi mun suunnitelmiini. 

Treffeillä sitten jutellaan monenlaisista asioista, mitkä kiinnostavat kumpaakin. Itsestään voi kertoa asioita, jos niitä kysyn tai jos ne muussa asiayhteydessä tulee esille. Ei kuitenkaan pidä olla nk rajaton eli kertoa sellaisia ykstiyiselämäänsä liittyviä asioita, joita toiselle kerrotaan aikaisintaan sitten, kun luottamus on syntynyt. 

Oman harkintansa mukaisesti ennen treffeistä sopimista voi kertoa joistakin sairauksistaan, jotka mahdollisesti tulevat jo treffeillä esille. Esim jos käyttää kuulolaitetta. Oman harkinnan mukaisesti kuitenkin. Jos jokin tällainen asia pahasti jännittää etukäteen, treffeillä on rennompaa, jos on kertonut asiasta jo ennen treffejä. 

Itse haluaisin luoda ne viiden vuoden unelmat jonkun naisen kanssa yhdessä, mutta se tuntuu olevan kaltaisillesi naisille mahdoton ajatus.

Itse ainakin olen kiinnostunut kuulemaan ihan niistä kumppanista riippumattomista tulevaisuudentoiveista, jotta saisin osviittaa siitä, kuinka paljon ne yhtenevät omieni kanssa. Se kuitenkin vaikuttaa mielestäni aika paljon siihen, kuinka hyvät mahdollisuudet suhteella on onnistua pidemmän päälle.

Tottakai parisuhteessa suunnitellaan tulevaa yhdessä, mutta mitä enemmän molemmat ovat jo alunperin kiinnostuneita samantyyppisistä asioista, sitä helpompaa se yhteisten suunnitelmien teko on, jotta molemmat olisivat tyytyväisiä. Jos rakkauden huumassa ajatteleekin, että kyllä mä voin noin ihanan kumppanin kanssa kiertää aurinkorantoja, vaikka yksin mieluummin vietän lomani mökillä kalastellen, niin ongelmia tulee vastaan siinä vaiheessa kun alkuhuuma on haihtunut ja haluaakin tehdä sellaisia asioita joista itsenkin oikeasti tykkää.

Oman kokemukseni mukaan sellainen parisuhde käy pidemmän päälle haastavaksi, jossa toinen haluaa tehdä ihan eri asioita kuin itse haluaisi. Jos toinen haluaa viiden vuoden kuluttua asua samassa kerrostalokaksiossa ja käyttää rahansa ja vapaa-aikansa mukavaan elämään tässä ja nyt, ja toinen haluaisi säästää vaikka omakotitaloa varten ja suunnitella sen rakentamista itse niin pitkälle kuin mahdollista, niin melkoisia kompromisseja siinä joutuu kumpikin tekemään, että homma ei menisi siihen, että toinen käytännössä luopuu omista toiveistaan toisen hyväksi.

Onko sulle jotenkin aivan vieras ajatus, että jollekin se parisuhde on se mitä tulevaisuudeltaan haluaa, ja muu elämä ollaan valmiita sopeuttamaan siihen? Sitä nimittäin kestävä liitto joka tapauksessa ja tosiasiassa vaatii. Jos sulla on hirveästi sellaisia kiinnitettyjä aikeita elämässä, joista ei jousteta eikä neuvotella vaan on löydyttävä mittatilausihminen joka haluaa just samaa, niin et sä silloin halua pysyvää kumppanuutta eikä sun elämässäsi ole tilaa sellaiselle suhteelle. Haluamispisteitä on rajallinen määrä, jo ihan ajan takia et voi tehdä elämässäsi kaikkea, mutta tosiasiassa ihmisen rajat asioihin paneutumisen ja sitoutumisen kanssa tulee vastaan jo paljon ennen kuin ajanpuute tulee ongelmaksi. Jos et panosta johonkin muiden asioiden kustannuksella, et panosta mihinkään. Jos et halua jotakin paria asiaa enemmän kuin mitään muuta, et halua mitään.

No esimerkiksi itselläni on sellaisia valmiiksi kiinnitettyjä valintoja elämässä, etten esim. Voi asuinpaikkaani tai työpaikkaani vaihtaa. Työni vie paljon aikaani ja seurustelen sen asettamilla ehdoilla. Jos nämä speksit eivät käy kumppaniehdokkaalle niin ei kannata jatkaa. Minkälaiselle kynnysmatolle mikä vaan käy kunhan saa suhteen?

Niin, eli haluat asuinpaikkasi ja työpaikkasi enemmän kuin parisuhteen ja otat parisuhteen vain jos saat sen edellämainittujen asettamilla ehdoilla, ja myös sitoutumisesi suhteeseen on aina näiden ehdoille alisteinen. Olet tehnyt tällaiset valinnat eikä siinä mitään. Mutta ne on tosiaan valintoja jotka olet tehnyt itse ja vapaaehtoisesti. "Kynnysmatto jolle mikä vaan käy kunhan saa suhteen" on ylimielinen ja melkoista ymmärtämättömyyttä osoittava luonnehdinta ihmisestä jolle parisuhde on korkeampi prioriteetti kuin joku viisivuotissuunnitelma. Varsinkin kun kaikilla ei ole mitään viisivuotissuunnitelmaa vaan pelkkä elämä joka kulkee radallaan ihan kivasti mutta vois yhtä hyvin vaikka vaihtaakin sitä.

Sinun pitää etsiä ihminen, jolla on samanlainen ajatusmaailma kuin itselläsi, me muut etsimme vastaavasti omanlaisemme. Minä en olisi ikinä halunnut puolisoa, jolle parisuhde on niin tärkeä, että se menee kaikkien muiden valintojen ohi. Aivan liian raskas taakka kannettavaksi, jos se suhde ei sitten olisi toiminutkaan.

Eri

Sellainen suhde on onnellinen ja kestää, johon panostetaan ja jossa molemmat voivat luottaa toisen olevan all in, ilman mitään varauksia. Sellainen individualistien suhde joka on loppuun asti ehdollinen, jossa molemmat pitää kiinni riippumattomuudestaan rakkauden kustannuksella, ja jossa on aina kaksi minää eikä me on musta paljon raskaamman kuuloinen, mutta kullekin tosiaan omansa kuten sanot.

Kuinka pitkä kokemus sinulla on tuollaisesta suhteesta?

En nyt kerro mitä haluan miehen kertovat, vaan mitä haluan että mies ei salaa!

Mulle on pari kertaa paljastunut miehistä asioista jotka olisi pitänyt kertoa heti tapailun alussa. Esim. että miehellä on lapsi. Eräs kertoi mulle lapsestaan vasta kun oltiin seurustelu yli puoli vuotta. Siinä meni luottamus täysin. Toisen miehen kanssa mietin kuukausia miksi ei puhu vanhemmistaan eikä halua että tapaan heidät, syy paljastui sitten, vanhempansa olivat alkoholisteja ja toinen vakavasti mielenterveysongelmainen. Tuostakin olisi voinut kertoa ihan reilusti aiemmin.

Kaikki asioiden salailu suhteessa ei ole hyvä juttu ollenkaan. Itselleni ei sentään ole sattunut tapauksia jotka "unohtavat" kertoa olevansa naimisissa, mutta kavereille on. Eihän tuollaisesta tule yhtään mitään... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffi-ilmoituksessa eräänlainen "missä olen nyt ja missä toivon olevani 5 vuoden päästä". Ei siis kirjaimellisesti. Mutta kertoo, millaisiin asioihin käyttää nyt aikansa. Tästä pystyy päättelemään, voisiko jotain niistä tehdä yhdessä sekä myös sen, kuinka tiivistä yhteydenpitoa ja yhdessäoloa toinen mahdollisesti kaipaa. Jos mies on esimerkiksi perustanut hiljattain yrityksen, mulle se kertoo, että vapaa-aikaa ei kamalasti ole. Ja sen vuoksi mies ei odotakaan, että oltaisiin joka päivä yhteyksissä tai tavattaisiin lähes joka päivä. Mullakaan ei ole kamalasti ylimääräistä aikaa, joten en itsekään kaipaa jatkuvaa viestittelyä ja useita tapaamisia viikossa. Mulle riittää vähempikin.

Tuo "5 vuoden päästä" taas kertoo, onko tulevaisuden toiveet saman suuntaiset. Jos toisella on toiveena asua silloin jo Piilaaksossa tai olla jatkamassa vanhempiensa maatilaa, en turhaa tuhlaa miehen aikaa viestittelyyn ja treffeihin, koska nuo eivät missään tapauksessa kuuluisi mun suunnitelmiini. 

Treffeillä sitten jutellaan monenlaisista asioista, mitkä kiinnostavat kumpaakin. Itsestään voi kertoa asioita, jos niitä kysyn tai jos ne muussa asiayhteydessä tulee esille. Ei kuitenkaan pidä olla nk rajaton eli kertoa sellaisia ykstiyiselämäänsä liittyviä asioita, joita toiselle kerrotaan aikaisintaan sitten, kun luottamus on syntynyt. 

Oman harkintansa mukaisesti ennen treffeistä sopimista voi kertoa joistakin sairauksistaan, jotka mahdollisesti tulevat jo treffeillä esille. Esim jos käyttää kuulolaitetta. Oman harkinnan mukaisesti kuitenkin. Jos jokin tällainen asia pahasti jännittää etukäteen, treffeillä on rennompaa, jos on kertonut asiasta jo ennen treffejä. 

Itse haluaisin luoda ne viiden vuoden unelmat jonkun naisen kanssa yhdessä, mutta se tuntuu olevan kaltaisillesi naisille mahdoton ajatus.

Itse ainakin olen kiinnostunut kuulemaan ihan niistä kumppanista riippumattomista tulevaisuudentoiveista, jotta saisin osviittaa siitä, kuinka paljon ne yhtenevät omieni kanssa. Se kuitenkin vaikuttaa mielestäni aika paljon siihen, kuinka hyvät mahdollisuudet suhteella on onnistua pidemmän päälle.

Tottakai parisuhteessa suunnitellaan tulevaa yhdessä, mutta mitä enemmän molemmat ovat jo alunperin kiinnostuneita samantyyppisistä asioista, sitä helpompaa se yhteisten suunnitelmien teko on, jotta molemmat olisivat tyytyväisiä. Jos rakkauden huumassa ajatteleekin, että kyllä mä voin noin ihanan kumppanin kanssa kiertää aurinkorantoja, vaikka yksin mieluummin vietän lomani mökillä kalastellen, niin ongelmia tulee vastaan siinä vaiheessa kun alkuhuuma on haihtunut ja haluaakin tehdä sellaisia asioita joista itsenkin oikeasti tykkää.

Oman kokemukseni mukaan sellainen parisuhde käy pidemmän päälle haastavaksi, jossa toinen haluaa tehdä ihan eri asioita kuin itse haluaisi. Jos toinen haluaa viiden vuoden kuluttua asua samassa kerrostalokaksiossa ja käyttää rahansa ja vapaa-aikansa mukavaan elämään tässä ja nyt, ja toinen haluaisi säästää vaikka omakotitaloa varten ja suunnitella sen rakentamista itse niin pitkälle kuin mahdollista, niin melkoisia kompromisseja siinä joutuu kumpikin tekemään, että homma ei menisi siihen, että toinen käytännössä luopuu omista toiveistaan toisen hyväksi.

Onko sulle jotenkin aivan vieras ajatus, että jollekin se parisuhde on se mitä tulevaisuudeltaan haluaa, ja muu elämä ollaan valmiita sopeuttamaan siihen? Sitä nimittäin kestävä liitto joka tapauksessa ja tosiasiassa vaatii. Jos sulla on hirveästi sellaisia kiinnitettyjä aikeita elämässä, joista ei jousteta eikä neuvotella vaan on löydyttävä mittatilausihminen joka haluaa just samaa, niin et sä silloin halua pysyvää kumppanuutta eikä sun elämässäsi ole tilaa sellaiselle suhteelle. Haluamispisteitä on rajallinen määrä, jo ihan ajan takia et voi tehdä elämässäsi kaikkea, mutta tosiasiassa ihmisen rajat asioihin paneutumisen ja sitoutumisen kanssa tulee vastaan jo paljon ennen kuin ajanpuute tulee ongelmaksi. Jos et panosta johonkin muiden asioiden kustannuksella, et panosta mihinkään. Jos et halua jotakin paria asiaa enemmän kuin mitään muuta, et halua mitään.

No esimerkiksi itselläni on sellaisia valmiiksi kiinnitettyjä valintoja elämässä, etten esim. Voi asuinpaikkaani tai työpaikkaani vaihtaa. Työni vie paljon aikaani ja seurustelen sen asettamilla ehdoilla. Jos nämä speksit eivät käy kumppaniehdokkaalle niin ei kannata jatkaa. Minkälaiselle kynnysmatolle mikä vaan käy kunhan saa suhteen?

Niin, eli haluat asuinpaikkasi ja työpaikkasi enemmän kuin parisuhteen ja otat parisuhteen vain jos saat sen edellämainittujen asettamilla ehdoilla, ja myös sitoutumisesi suhteeseen on aina näiden ehdoille alisteinen. Olet tehnyt tällaiset valinnat eikä siinä mitään. Mutta ne on tosiaan valintoja jotka olet tehnyt itse ja vapaaehtoisesti. "Kynnysmatto jolle mikä vaan käy kunhan saa suhteen" on ylimielinen ja melkoista ymmärtämättömyyttä osoittava luonnehdinta ihmisestä jolle parisuhde on korkeampi prioriteetti kuin joku viisivuotissuunnitelma. Varsinkin kun kaikilla ei ole mitään viisivuotissuunnitelmaa vaan pelkkä elämä joka kulkee radallaan ihan kivasti mutta vois yhtä hyvin vaikka vaihtaakin sitä.

Ohis...ymmärrän, mitä tarkoitat. Mulle parisuhde ei ole koskaan ollut tavoite. Mun tavoitteeni ovat olleet ihan muualla. Tavoitteideni saavuttaminen on muodostanut "elämäni kermakakun" ja parisuhde sitten on vain kirsikka kakun päällä. Ilman kirsikkaakin voi oikein hyvin syödä kermakakkua, mutta pelkkää kirsikkaa en halua. 

Et tainnut kylläkään ymmärtää ihan oikein. Siitä, että parisuhde on elämän korkeimpia prioriteetteja ja ensimmäisiä kiinnitettyjä parametreja ei missään olosuhteissa seuraa sitä, että muita tavoitteita ei olisi saati että parisuhde olisi elämän ainoa asia.

Kyllä mä taisin ymmärtää ihan oikein. Sun mielestä pitää ensin olla kirsikka ja vasta sen jälkeen voi alkaa tekemään kermakakkua. Sä lähdet siitä olettamuksesta, että minkä tahansa asian voi missä iässä tahansa muuttaa. Kaiken voi aloittaa alusta. Jos parisuhteen löytää vasta nelikymppisenä tai sitä myöhemmin, monet asiat voivat olla jo liian myöhäistä. Ei ole mahdollista olla uudestaan parikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffi-ilmoituksessa eräänlainen "missä olen nyt ja missä toivon olevani 5 vuoden päästä". Ei siis kirjaimellisesti. Mutta kertoo, millaisiin asioihin käyttää nyt aikansa. Tästä pystyy päättelemään, voisiko jotain niistä tehdä yhdessä sekä myös sen, kuinka tiivistä yhteydenpitoa ja yhdessäoloa toinen mahdollisesti kaipaa. Jos mies on esimerkiksi perustanut hiljattain yrityksen, mulle se kertoo, että vapaa-aikaa ei kamalasti ole. Ja sen vuoksi mies ei odotakaan, että oltaisiin joka päivä yhteyksissä tai tavattaisiin lähes joka päivä. Mullakaan ei ole kamalasti ylimääräistä aikaa, joten en itsekään kaipaa jatkuvaa viestittelyä ja useita tapaamisia viikossa. Mulle riittää vähempikin.

Tuo "5 vuoden päästä" taas kertoo, onko tulevaisuden toiveet saman suuntaiset. Jos toisella on toiveena asua silloin jo Piilaaksossa tai olla jatkamassa vanhempiensa maatilaa, en turhaa tuhlaa miehen aikaa viestittelyyn ja treffeihin, koska nuo eivät missään tapauksessa kuuluisi mun suunnitelmiini. 

Treffeillä sitten jutellaan monenlaisista asioista, mitkä kiinnostavat kumpaakin. Itsestään voi kertoa asioita, jos niitä kysyn tai jos ne muussa asiayhteydessä tulee esille. Ei kuitenkaan pidä olla nk rajaton eli kertoa sellaisia ykstiyiselämäänsä liittyviä asioita, joita toiselle kerrotaan aikaisintaan sitten, kun luottamus on syntynyt. 

Oman harkintansa mukaisesti ennen treffeistä sopimista voi kertoa joistakin sairauksistaan, jotka mahdollisesti tulevat jo treffeillä esille. Esim jos käyttää kuulolaitetta. Oman harkinnan mukaisesti kuitenkin. Jos jokin tällainen asia pahasti jännittää etukäteen, treffeillä on rennompaa, jos on kertonut asiasta jo ennen treffejä. 

Itse haluaisin luoda ne viiden vuoden unelmat jonkun naisen kanssa yhdessä, mutta se tuntuu olevan kaltaisillesi naisille mahdoton ajatus.

Itse ainakin olen kiinnostunut kuulemaan ihan niistä kumppanista riippumattomista tulevaisuudentoiveista, jotta saisin osviittaa siitä, kuinka paljon ne yhtenevät omieni kanssa. Se kuitenkin vaikuttaa mielestäni aika paljon siihen, kuinka hyvät mahdollisuudet suhteella on onnistua pidemmän päälle.

Tottakai parisuhteessa suunnitellaan tulevaa yhdessä, mutta mitä enemmän molemmat ovat jo alunperin kiinnostuneita samantyyppisistä asioista, sitä helpompaa se yhteisten suunnitelmien teko on, jotta molemmat olisivat tyytyväisiä. Jos rakkauden huumassa ajatteleekin, että kyllä mä voin noin ihanan kumppanin kanssa kiertää aurinkorantoja, vaikka yksin mieluummin vietän lomani mökillä kalastellen, niin ongelmia tulee vastaan siinä vaiheessa kun alkuhuuma on haihtunut ja haluaakin tehdä sellaisia asioita joista itsenkin oikeasti tykkää.

Oman kokemukseni mukaan sellainen parisuhde käy pidemmän päälle haastavaksi, jossa toinen haluaa tehdä ihan eri asioita kuin itse haluaisi. Jos toinen haluaa viiden vuoden kuluttua asua samassa kerrostalokaksiossa ja käyttää rahansa ja vapaa-aikansa mukavaan elämään tässä ja nyt, ja toinen haluaisi säästää vaikka omakotitaloa varten ja suunnitella sen rakentamista itse niin pitkälle kuin mahdollista, niin melkoisia kompromisseja siinä joutuu kumpikin tekemään, että homma ei menisi siihen, että toinen käytännössä luopuu omista toiveistaan toisen hyväksi.

Onko sulle jotenkin aivan vieras ajatus, että jollekin se parisuhde on se mitä tulevaisuudeltaan haluaa, ja muu elämä ollaan valmiita sopeuttamaan siihen?

En ole sama henkilö jolle vastasit, mutta miten käytännössä tuo onnistuu, että kokoajan sopeuttaa oman elämänsä ja omat toiveensa toisen tahdon mukaisiksi, jos ei itse oikeasti pidä samoista asioista? Että joustaa joustamasta päästyään ja suostuu itsestä jopa vastenmielisiltä tuntuviin kompromisseihin vain koska haluaa olla parisuhteessa, riippumatta siitä minkälaisen ihmisen kanssa on parisuhteessa? Jaksatko olla tuollaisessa suhteessa oikeasti onnellinen jopa vuosikymmeniä, jos sinä vain joustat jotta parisuhde pysyy koossa, vaikka kumppanisi haluaisi ihan eri asioita kuin sinä?

Mitä jos sinä esimerkiksi haluaisit lapsia mutta puolisosi ei? Pystyisitkö myöhemmin katumatta ja katkeroitumatta hylätä lapsitoiveen loppuelämäksesi jotta parisuhde pysyisi kasassa?

Mitä jos sinä haluaisit viettää viikonloput pääasiassa rauhassa kotona, mutta kumppanisi haluaisi viettää iltaa ystävien kanssa? Olisitko pitkällä tähtäimellä tyytyväinen istuessasi illat yksin kotona kun puolisosi juoksisi baareissa? Tai kuinka hyvinvoivana pysyisit, jos puolisosi kutsuisi koko ajan teille kavereita riehakkaisiin illanviettoihin, jos itse tarvitsisit sitä rauhaa ja hiljaisuutta voidaksesi palautua raskaasta työviikosta?

Tai jos sinä olisit luonteeltasi sosiaalinen ekstrovertti ja rakastaisit ystävien seuraa ja kosteita illanviettoja. Ihanko mielelläsi kuitenkin viettäisit yhdeksän viikonloppua kymmenestä tapaamatta kavereitasi, koska puolisosi haluaisi teidän viettävän yhteisiä koti-iltoja kahden kesken ja hän mielestään joustaisi tarpeeksi jo siinä, että päästää sinut kavereiden kanssa radalle 4 kertaa vuodessa?

Entä jos käsityksenne seksistä parisuhteessa poikkeaisivat oleellisesti toisistaan? Toinen teistä haluaisi kokeilla eri asentoja, suuseksiä, anaalia ja kaikkea tätä mielellään vähintään kolmesti viikossa. Toiselle taas riittäisi kerran kuussa lähetyssaarnajassa ja pimeässä peiton alla. Kuinka monta vuotta olisit onnellinen parisuhteessa, jossa olet joko jatkuvasti puutteessa tai joudut suostumaan viikottain johonkin sellaiseen, mikä tuntuu sinusta vastenmieliseltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffi-ilmoituksessa eräänlainen "missä olen nyt ja missä toivon olevani 5 vuoden päästä". Ei siis kirjaimellisesti. Mutta kertoo, millaisiin asioihin käyttää nyt aikansa. Tästä pystyy päättelemään, voisiko jotain niistä tehdä yhdessä sekä myös sen, kuinka tiivistä yhteydenpitoa ja yhdessäoloa toinen mahdollisesti kaipaa. Jos mies on esimerkiksi perustanut hiljattain yrityksen, mulle se kertoo, että vapaa-aikaa ei kamalasti ole. Ja sen vuoksi mies ei odotakaan, että oltaisiin joka päivä yhteyksissä tai tavattaisiin lähes joka päivä. Mullakaan ei ole kamalasti ylimääräistä aikaa, joten en itsekään kaipaa jatkuvaa viestittelyä ja useita tapaamisia viikossa. Mulle riittää vähempikin.

Tuo "5 vuoden päästä" taas kertoo, onko tulevaisuden toiveet saman suuntaiset. Jos toisella on toiveena asua silloin jo Piilaaksossa tai olla jatkamassa vanhempiensa maatilaa, en turhaa tuhlaa miehen aikaa viestittelyyn ja treffeihin, koska nuo eivät missään tapauksessa kuuluisi mun suunnitelmiini. 

Treffeillä sitten jutellaan monenlaisista asioista, mitkä kiinnostavat kumpaakin. Itsestään voi kertoa asioita, jos niitä kysyn tai jos ne muussa asiayhteydessä tulee esille. Ei kuitenkaan pidä olla nk rajaton eli kertoa sellaisia ykstiyiselämäänsä liittyviä asioita, joita toiselle kerrotaan aikaisintaan sitten, kun luottamus on syntynyt. 

Oman harkintansa mukaisesti ennen treffeistä sopimista voi kertoa joistakin sairauksistaan, jotka mahdollisesti tulevat jo treffeillä esille. Esim jos käyttää kuulolaitetta. Oman harkinnan mukaisesti kuitenkin. Jos jokin tällainen asia pahasti jännittää etukäteen, treffeillä on rennompaa, jos on kertonut asiasta jo ennen treffejä. 

Itse haluaisin luoda ne viiden vuoden unelmat jonkun naisen kanssa yhdessä, mutta se tuntuu olevan kaltaisillesi naisille mahdoton ajatus.

Itse ainakin olen kiinnostunut kuulemaan ihan niistä kumppanista riippumattomista tulevaisuudentoiveista, jotta saisin osviittaa siitä, kuinka paljon ne yhtenevät omieni kanssa. Se kuitenkin vaikuttaa mielestäni aika paljon siihen, kuinka hyvät mahdollisuudet suhteella on onnistua pidemmän päälle.

Tottakai parisuhteessa suunnitellaan tulevaa yhdessä, mutta mitä enemmän molemmat ovat jo alunperin kiinnostuneita samantyyppisistä asioista, sitä helpompaa se yhteisten suunnitelmien teko on, jotta molemmat olisivat tyytyväisiä. Jos rakkauden huumassa ajatteleekin, että kyllä mä voin noin ihanan kumppanin kanssa kiertää aurinkorantoja, vaikka yksin mieluummin vietän lomani mökillä kalastellen, niin ongelmia tulee vastaan siinä vaiheessa kun alkuhuuma on haihtunut ja haluaakin tehdä sellaisia asioita joista itsenkin oikeasti tykkää.

Oman kokemukseni mukaan sellainen parisuhde käy pidemmän päälle haastavaksi, jossa toinen haluaa tehdä ihan eri asioita kuin itse haluaisi. Jos toinen haluaa viiden vuoden kuluttua asua samassa kerrostalokaksiossa ja käyttää rahansa ja vapaa-aikansa mukavaan elämään tässä ja nyt, ja toinen haluaisi säästää vaikka omakotitaloa varten ja suunnitella sen rakentamista itse niin pitkälle kuin mahdollista, niin melkoisia kompromisseja siinä joutuu kumpikin tekemään, että homma ei menisi siihen, että toinen käytännössä luopuu omista toiveistaan toisen hyväksi.

Onko sulle jotenkin aivan vieras ajatus, että jollekin se parisuhde on se mitä tulevaisuudeltaan haluaa, ja muu elämä ollaan valmiita sopeuttamaan siihen? Sitä nimittäin kestävä liitto joka tapauksessa ja tosiasiassa vaatii. Jos sulla on hirveästi sellaisia kiinnitettyjä aikeita elämässä, joista ei jousteta eikä neuvotella vaan on löydyttävä mittatilausihminen joka haluaa just samaa, niin et sä silloin halua pysyvää kumppanuutta eikä sun elämässäsi ole tilaa sellaiselle suhteelle. Haluamispisteitä on rajallinen määrä, jo ihan ajan takia et voi tehdä elämässäsi kaikkea, mutta tosiasiassa ihmisen rajat asioihin paneutumisen ja sitoutumisen kanssa tulee vastaan jo paljon ennen kuin ajanpuute tulee ongelmaksi. Jos et panosta johonkin muiden asioiden kustannuksella, et panosta mihinkään. Jos et halua jotakin paria asiaa enemmän kuin mitään muuta, et halua mitään.

No esimerkiksi itselläni on sellaisia valmiiksi kiinnitettyjä valintoja elämässä, etten esim. Voi asuinpaikkaani tai työpaikkaani vaihtaa. Työni vie paljon aikaani ja seurustelen sen asettamilla ehdoilla. Jos nämä speksit eivät käy kumppaniehdokkaalle niin ei kannata jatkaa. Minkälaiselle kynnysmatolle mikä vaan käy kunhan saa suhteen?

Niin, eli haluat asuinpaikkasi ja työpaikkasi enemmän kuin parisuhteen ja otat parisuhteen vain jos saat sen edellämainittujen asettamilla ehdoilla, ja myös sitoutumisesi suhteeseen on aina näiden ehdoille alisteinen. Olet tehnyt tällaiset valinnat eikä siinä mitään. Mutta ne on tosiaan valintoja jotka olet tehnyt itse ja vapaaehtoisesti. "Kynnysmatto jolle mikä vaan käy kunhan saa suhteen" on ylimielinen ja melkoista ymmärtämättömyyttä osoittava luonnehdinta ihmisestä jolle parisuhde on korkeampi prioriteetti kuin joku viisivuotissuunnitelma. Varsinkin kun kaikilla ei ole mitään viisivuotissuunnitelmaa vaan pelkkä elämä joka kulkee radallaan ihan kivasti mutta vois yhtä hyvin vaikka vaihtaakin sitä.

Sinun pitää etsiä ihminen, jolla on samanlainen ajatusmaailma kuin itselläsi, me muut etsimme vastaavasti omanlaisemme. Minä en olisi ikinä halunnut puolisoa, jolle parisuhde on niin tärkeä, että se menee kaikkien muiden valintojen ohi. Aivan liian raskas taakka kannettavaksi, jos se suhde ei sitten olisi toiminutkaan.

Eri

Sellainen suhde on onnellinen ja kestää, johon panostetaan ja jossa molemmat voivat luottaa toisen olevan all in, ilman mitään varauksia. Sellainen individualistien suhde joka on loppuun asti ehdollinen, jossa molemmat pitää kiinni riippumattomuudestaan rakkauden kustannuksella, ja jossa on aina kaksi minää eikä me on musta paljon raskaamman kuuloinen, mutta kullekin tosiaan omansa kuten sanot.

Anteeksi nyt että kysyn, mutta millä tavalla se, että on parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka haluaa suhteelta pääpiirteittäin samoja asioita kuin itsekin haluaa, tarkoittaisi sitä, että pitää kiinni individualismistaan rakkauden kustannuksella tai että ei olisi valmis joustamaan ja tekemään myös kompromisseja suhteen hyväksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffi-ilmoituksessa eräänlainen "missä olen nyt ja missä toivon olevani 5 vuoden päästä". Ei siis kirjaimellisesti. Mutta kertoo, millaisiin asioihin käyttää nyt aikansa. Tästä pystyy päättelemään, voisiko jotain niistä tehdä yhdessä sekä myös sen, kuinka tiivistä yhteydenpitoa ja yhdessäoloa toinen mahdollisesti kaipaa. Jos mies on esimerkiksi perustanut hiljattain yrityksen, mulle se kertoo, että vapaa-aikaa ei kamalasti ole. Ja sen vuoksi mies ei odotakaan, että oltaisiin joka päivä yhteyksissä tai tavattaisiin lähes joka päivä. Mullakaan ei ole kamalasti ylimääräistä aikaa, joten en itsekään kaipaa jatkuvaa viestittelyä ja useita tapaamisia viikossa. Mulle riittää vähempikin.

Tuo "5 vuoden päästä" taas kertoo, onko tulevaisuden toiveet saman suuntaiset. Jos toisella on toiveena asua silloin jo Piilaaksossa tai olla jatkamassa vanhempiensa maatilaa, en turhaa tuhlaa miehen aikaa viestittelyyn ja treffeihin, koska nuo eivät missään tapauksessa kuuluisi mun suunnitelmiini. 

Treffeillä sitten jutellaan monenlaisista asioista, mitkä kiinnostavat kumpaakin. Itsestään voi kertoa asioita, jos niitä kysyn tai jos ne muussa asiayhteydessä tulee esille. Ei kuitenkaan pidä olla nk rajaton eli kertoa sellaisia ykstiyiselämäänsä liittyviä asioita, joita toiselle kerrotaan aikaisintaan sitten, kun luottamus on syntynyt. 

Oman harkintansa mukaisesti ennen treffeistä sopimista voi kertoa joistakin sairauksistaan, jotka mahdollisesti tulevat jo treffeillä esille. Esim jos käyttää kuulolaitetta. Oman harkinnan mukaisesti kuitenkin. Jos jokin tällainen asia pahasti jännittää etukäteen, treffeillä on rennompaa, jos on kertonut asiasta jo ennen treffejä. 

Itse haluaisin luoda ne viiden vuoden unelmat jonkun naisen kanssa yhdessä, mutta se tuntuu olevan kaltaisillesi naisille mahdoton ajatus.

Itse ainakin olen kiinnostunut kuulemaan ihan niistä kumppanista riippumattomista tulevaisuudentoiveista, jotta saisin osviittaa siitä, kuinka paljon ne yhtenevät omieni kanssa. Se kuitenkin vaikuttaa mielestäni aika paljon siihen, kuinka hyvät mahdollisuudet suhteella on onnistua pidemmän päälle.

Tottakai parisuhteessa suunnitellaan tulevaa yhdessä, mutta mitä enemmän molemmat ovat jo alunperin kiinnostuneita samantyyppisistä asioista, sitä helpompaa se yhteisten suunnitelmien teko on, jotta molemmat olisivat tyytyväisiä. Jos rakkauden huumassa ajatteleekin, että kyllä mä voin noin ihanan kumppanin kanssa kiertää aurinkorantoja, vaikka yksin mieluummin vietän lomani mökillä kalastellen, niin ongelmia tulee vastaan siinä vaiheessa kun alkuhuuma on haihtunut ja haluaakin tehdä sellaisia asioita joista itsenkin oikeasti tykkää.

Oman kokemukseni mukaan sellainen parisuhde käy pidemmän päälle haastavaksi, jossa toinen haluaa tehdä ihan eri asioita kuin itse haluaisi. Jos toinen haluaa viiden vuoden kuluttua asua samassa kerrostalokaksiossa ja käyttää rahansa ja vapaa-aikansa mukavaan elämään tässä ja nyt, ja toinen haluaisi säästää vaikka omakotitaloa varten ja suunnitella sen rakentamista itse niin pitkälle kuin mahdollista, niin melkoisia kompromisseja siinä joutuu kumpikin tekemään, että homma ei menisi siihen, että toinen käytännössä luopuu omista toiveistaan toisen hyväksi.

Ei välttämättä kannata karsia hyviä "ehdokkaita" siksi, että tulevaisuuden toiveet eivät kohtaa. Eihän sitä tiedä, suunnitelmat ja halut voivat muuttua täysin (tai ainakin jossain määrin) sitten kun se oikea löytyy.

Millä tavalla sellainen ihminen voi olla "se oikea", joka haluaa tulevaisuudelta ihan eri asioita kuin sinä? Monenko tällaisen ihmisen kanssa sinä olet halukas sitoutumaan vain huomataksesi parin vuoden kuluttua, että haluatte edelleen eri asioita, joten ei se ihminen "se oikea" ollutkaan? Montako parisuhteen päättymisestä johtuvaa sydänsurua sinä jaksat kokea vain kokeillaksesi muututko sinä ja se toinen riittävästi, jotta suhde voisi jatkua onnellisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffi-ilmoituksessa eräänlainen "missä olen nyt ja missä toivon olevani 5 vuoden päästä". Ei siis kirjaimellisesti. Mutta kertoo, millaisiin asioihin käyttää nyt aikansa. Tästä pystyy päättelemään, voisiko jotain niistä tehdä yhdessä sekä myös sen, kuinka tiivistä yhteydenpitoa ja yhdessäoloa toinen mahdollisesti kaipaa. Jos mies on esimerkiksi perustanut hiljattain yrityksen, mulle se kertoo, että vapaa-aikaa ei kamalasti ole. Ja sen vuoksi mies ei odotakaan, että oltaisiin joka päivä yhteyksissä tai tavattaisiin lähes joka päivä. Mullakaan ei ole kamalasti ylimääräistä aikaa, joten en itsekään kaipaa jatkuvaa viestittelyä ja useita tapaamisia viikossa. Mulle riittää vähempikin.

Tuo "5 vuoden päästä" taas kertoo, onko tulevaisuden toiveet saman suuntaiset. Jos toisella on toiveena asua silloin jo Piilaaksossa tai olla jatkamassa vanhempiensa maatilaa, en turhaa tuhlaa miehen aikaa viestittelyyn ja treffeihin, koska nuo eivät missään tapauksessa kuuluisi mun suunnitelmiini. 

Treffeillä sitten jutellaan monenlaisista asioista, mitkä kiinnostavat kumpaakin. Itsestään voi kertoa asioita, jos niitä kysyn tai jos ne muussa asiayhteydessä tulee esille. Ei kuitenkaan pidä olla nk rajaton eli kertoa sellaisia ykstiyiselämäänsä liittyviä asioita, joita toiselle kerrotaan aikaisintaan sitten, kun luottamus on syntynyt. 

Oman harkintansa mukaisesti ennen treffeistä sopimista voi kertoa joistakin sairauksistaan, jotka mahdollisesti tulevat jo treffeillä esille. Esim jos käyttää kuulolaitetta. Oman harkinnan mukaisesti kuitenkin. Jos jokin tällainen asia pahasti jännittää etukäteen, treffeillä on rennompaa, jos on kertonut asiasta jo ennen treffejä. 

Itse haluaisin luoda ne viiden vuoden unelmat jonkun naisen kanssa yhdessä, mutta se tuntuu olevan kaltaisillesi naisille mahdoton ajatus.

Itse ainakin olen kiinnostunut kuulemaan ihan niistä kumppanista riippumattomista tulevaisuudentoiveista, jotta saisin osviittaa siitä, kuinka paljon ne yhtenevät omieni kanssa. Se kuitenkin vaikuttaa mielestäni aika paljon siihen, kuinka hyvät mahdollisuudet suhteella on onnistua pidemmän päälle.

Tottakai parisuhteessa suunnitellaan tulevaa yhdessä, mutta mitä enemmän molemmat ovat jo alunperin kiinnostuneita samantyyppisistä asioista, sitä helpompaa se yhteisten suunnitelmien teko on, jotta molemmat olisivat tyytyväisiä. Jos rakkauden huumassa ajatteleekin, että kyllä mä voin noin ihanan kumppanin kanssa kiertää aurinkorantoja, vaikka yksin mieluummin vietän lomani mökillä kalastellen, niin ongelmia tulee vastaan siinä vaiheessa kun alkuhuuma on haihtunut ja haluaakin tehdä sellaisia asioita joista itsenkin oikeasti tykkää.

Oman kokemukseni mukaan sellainen parisuhde käy pidemmän päälle haastavaksi, jossa toinen haluaa tehdä ihan eri asioita kuin itse haluaisi. Jos toinen haluaa viiden vuoden kuluttua asua samassa kerrostalokaksiossa ja käyttää rahansa ja vapaa-aikansa mukavaan elämään tässä ja nyt, ja toinen haluaisi säästää vaikka omakotitaloa varten ja suunnitella sen rakentamista itse niin pitkälle kuin mahdollista, niin melkoisia kompromisseja siinä joutuu kumpikin tekemään, että homma ei menisi siihen, että toinen käytännössä luopuu omista toiveistaan toisen hyväksi.

Onko sulle jotenkin aivan vieras ajatus, että jollekin se parisuhde on se mitä tulevaisuudeltaan haluaa, ja muu elämä ollaan valmiita sopeuttamaan siihen? Sitä nimittäin kestävä liitto joka tapauksessa ja tosiasiassa vaatii. Jos sulla on hirveästi sellaisia kiinnitettyjä aikeita elämässä, joista ei jousteta eikä neuvotella vaan on löydyttävä mittatilausihminen joka haluaa just samaa, niin et sä silloin halua pysyvää kumppanuutta eikä sun elämässäsi ole tilaa sellaiselle suhteelle. Haluamispisteitä on rajallinen määrä, jo ihan ajan takia et voi tehdä elämässäsi kaikkea, mutta tosiasiassa ihmisen rajat asioihin paneutumisen ja sitoutumisen kanssa tulee vastaan jo paljon ennen kuin ajanpuute tulee ongelmaksi. Jos et panosta johonkin muiden asioiden kustannuksella, et panosta mihinkään. Jos et halua jotakin paria asiaa enemmän kuin mitään muuta, et halua mitään.

No esimerkiksi itselläni on sellaisia valmiiksi kiinnitettyjä valintoja elämässä, etten esim. Voi asuinpaikkaani tai työpaikkaani vaihtaa. Työni vie paljon aikaani ja seurustelen sen asettamilla ehdoilla. Jos nämä speksit eivät käy kumppaniehdokkaalle niin ei kannata jatkaa. Minkälaiselle kynnysmatolle mikä vaan käy kunhan saa suhteen?

Niin, eli haluat asuinpaikkasi ja työpaikkasi enemmän kuin parisuhteen ja otat parisuhteen vain jos saat sen edellämainittujen asettamilla ehdoilla, ja myös sitoutumisesi suhteeseen on aina näiden ehdoille alisteinen. Olet tehnyt tällaiset valinnat eikä siinä mitään. Mutta ne on tosiaan valintoja jotka olet tehnyt itse ja vapaaehtoisesti. "Kynnysmatto jolle mikä vaan käy kunhan saa suhteen" on ylimielinen ja melkoista ymmärtämättömyyttä osoittava luonnehdinta ihmisestä jolle parisuhde on korkeampi prioriteetti kuin joku viisivuotissuunnitelma. Varsinkin kun kaikilla ei ole mitään viisivuotissuunnitelmaa vaan pelkkä elämä joka kulkee radallaan ihan kivasti mutta vois yhtä hyvin vaikka vaihtaakin sitä.

Ohis...ymmärrän, mitä tarkoitat. Mulle parisuhde ei ole koskaan ollut tavoite. Mun tavoitteeni ovat olleet ihan muualla. Tavoitteideni saavuttaminen on muodostanut "elämäni kermakakun" ja parisuhde sitten on vain kirsikka kakun päällä. Ilman kirsikkaakin voi oikein hyvin syödä kermakakkua, mutta pelkkää kirsikkaa en halua. 

Et tainnut kylläkään ymmärtää ihan oikein. Siitä, että parisuhde on elämän korkeimpia prioriteetteja ja ensimmäisiä kiinnitettyjä parametreja ei missään olosuhteissa seuraa sitä, että muita tavoitteita ei olisi saati että parisuhde olisi elämän ainoa asia.

Kyllä mä taisin ymmärtää ihan oikein. Sun mielestä pitää ensin olla kirsikka ja vasta sen jälkeen voi alkaa tekemään kermakakkua. Sä lähdet siitä olettamuksesta, että minkä tahansa asian voi missä iässä tahansa muuttaa. Kaiken voi aloittaa alusta. Jos parisuhteen löytää vasta nelikymppisenä tai sitä myöhemmin, monet asiat voivat olla jo liian myöhäistä. Ei ole mahdollista olla uudestaan parikymppinen.

Totta on ,että mikäli on nuori ja joku perushoitaja ammatiltaan voi ihan yhtähyvin lähteä miehen perään vaikka Inariin, Kontiolahdelle kuin Paraisillekin. Ei mitään väliä. Joillakin nyt vaan sattuu olemaan esim. Kiinteää omaisuutta, taloudellisia velvoitteita ja vastuita omasta toiminnasta riippuvaisista ihmisistä. Silloin ei lähdetä haihattelemaan ja muuttamaan elämän suuntaan helposti. -eri

Vierailija kirjoitti:

On oma itsensä. Onko uskovainen, musiikki- ja ruokamaut yms, onko matkustellut, mitä tekee vapaa-ajalla, työ- tai opiskelukuviot jne. Eli ihan perusjuttuja.

Älä kerro koko menneisyyttäsi treffeillä tai ole negatiivinen. Negatiivisuus iso iso turn off!

Entä jos oma menneisyys sisältää negatiivisia asioita, jotka ovat muovanneet ihmisestä sellaisen kuin on?

Eikö olisi kuitenkin parempi kertoa tärkeät asiat mieluummin ennemmin kuin myöhemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäkysymys naisille: kuinka paljon haluatte vihjailua viesteissä tai ekoilla treffeillä? Jos haussa on kunnollinen parisuhde eikä mikään pano? Ja onko pakko olla vihjailua jos haluaa että kiinnostut?

Vaikea kysymys!! Vihjailua josta tulee ilmi, että mies pitää naista seksuaalisesti viehättävänä. Vihjailusta ei kuitenkaan saa syntyä mielikuvaa, että mies on a) joku pervertikko b) vain seksin perässä. En minä tiedä, naiset on niin erilaisia.

Esimerkiksi "mahtava peräsin ja pulleat purjeet"-kommentti saattaa olla yhden naisen mielestä vitsikäs heitto ja toisen naisen mielestä ällöä läähätystä.

Kauneuden kehuminen on aika neutraalia.

Just tollasia "mahtava peräsin ja pulleat purjeet" -juttuja en haluaisi heittää, tulee mieleen joku känninen viiskymppinen dippainssi. Kuulostaa äärimmäisen juntilta omaan korvaan. Ja sitten naiset ilmeisesti haluaa näitä juttuja. Löytyyköhän sellaista naista jota ei tuollaiset hauskat heh heh jutut kiinnosta.

Vaikea uskoa, että olet tosissasi.

Siis miksi on vaikea uskoa että olen tosissani? Eikö tollaset huonot vihjailut saisi tuntua juntilta kun olen mies?

On vaikea uskoa, että olet tosissasi, kun väität naisten haluavan kuulla tuollaisia juntteja juttuja. On vaikea uskoa että olet tosissasi ihmetellessäsi, että löytyyköhän sellaisia naisia joita ei muka-hauskat heh heh jutut kiinnostaisi. Toki jos et ole koskaan mitään muita naisia kuin keski-ikäisiä, alkoholisoituneita pubiruusuja jututtanut, niin sitten voitkin ehkä olla toisissasi...

On varmaan trolli, mutta on ihan oikeasti mahdollista, että monillakaan miehillä ei vain oikeasti ole naisia elinympäristössään.

Tai jos on, niin ne voivat olla sitten vähän huonompia roolimalleja, joilta oppii vain puutteellisia ja/tai ei mitään ihmissuhdetaitoja ja siksi joskus pitää kysellä tyhmiäkin.

Sanoma Oy lietsoo vihaa ja negatiivisuutta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäkysymys naisille: kuinka paljon haluatte vihjailua viesteissä tai ekoilla treffeillä? Jos haussa on kunnollinen parisuhde eikä mikään pano? Ja onko pakko olla vihjailua jos haluaa että kiinnostut?

Vaikea kysymys!! Vihjailua josta tulee ilmi, että mies pitää naista seksuaalisesti viehättävänä. Vihjailusta ei kuitenkaan saa syntyä mielikuvaa, että mies on a) joku pervertikko b) vain seksin perässä. En minä tiedä, naiset on niin erilaisia.

Esimerkiksi "mahtava peräsin ja pulleat purjeet"-kommentti saattaa olla yhden naisen mielestä vitsikäs heitto ja toisen naisen mielestä ällöä läähätystä.

Kauneuden kehuminen on aika neutraalia.

Just tollasia "mahtava peräsin ja pulleat purjeet" -juttuja en haluaisi heittää, tulee mieleen joku känninen viiskymppinen dippainssi. Kuulostaa äärimmäisen juntilta omaan korvaan. Ja sitten naiset ilmeisesti haluaa näitä juttuja. Löytyyköhän sellaista naista jota ei tuollaiset hauskat heh heh jutut kiinnosta.

Vaikea uskoa, että olet tosissasi.

Siis miksi on vaikea uskoa että olen tosissani? Eikö tollaset huonot vihjailut saisi tuntua juntilta kun olen mies?

On vaikea uskoa, että olet tosissasi, kun väität naisten haluavan kuulla tuollaisia juntteja juttuja. On vaikea uskoa että olet tosissasi ihmetellessäsi, että löytyyköhän sellaisia naisia joita ei muka-hauskat heh heh jutut kiinnostaisi. Toki jos et ole koskaan mitään muita naisia kuin keski-ikäisiä, alkoholisoituneita pubiruusuja jututtanut, niin sitten voitkin ehkä olla toisissasi...

On varmaan trolli, mutta on ihan oikeasti mahdollista, että monillakaan miehillä ei vain oikeasti ole naisia elinympäristössään.

Tai jos on, niin ne voivat olla sitten vähän huonompia roolimalleja, joilta oppii vain puutteellisia ja/tai ei mitään ihmissuhdetaitoja ja siksi joskus pitää kysellä tyhmiäkin.

Silloin kannattaa hakeutua elinympäristöön, jossa on myös naisia. Hankkia kavereita, harrastuksia joissa on naisia, mennä vapaaehtois- tai yhdistystoimintaan, jossa on myös naisia. Jos ei ole oppinut kohtaamaan naisia ystävinä, naapureina, opiskelukavereina, harrastus- ja työkavereina jne, on erittäin epätodennäköistä uskoa, että naisen kanssa pystyisi myöskään parisuhteeseen.

Pelimieskaveri sanoi joskus, että älä kerro juurikaan mitään itsestäni vaan kysele naiselta koko ajan jotain. Naiset kun kuulemma tykkäävät siitä, että saavat kertoa itsestään.

M25

Vierailija kirjoitti:

Pelimieskaveri sanoi joskus, että älä kerro juurikaan mitään itsestäni vaan kysele naiselta koko ajan jotain. Naiset kun kuulemma tykkäävät siitä, että saavat kertoa itsestään.

M25

Miten ihmeessä tarvitset jonkun kertomaan tuon itsellesi? Luulisi sinun tuohon ikään mennessä jo ymmärtävän, että kaikki tykkäävät puhua itsestään. Vain ne eivät tykkää, joilla on jotain ongelmia salattavana.

Sellainen ilmoitus on hyvä, missä on vähän persoonallisuutta, mutta ei olla kuitenkaan yritetty liikaa. Tavatessa vasta kuitenkin alkaa selkiintymään, että millainen ihminen siellä oikeasti on. Muutama kiva kuva. Kasvokuva, kokovartalokuva ja ehkä vielä kolmas, jossa on jonkun harrastuksen parissa tai joku muu mielenkiinnon kohteista kertova kuva. Matkailukuva ei sinällään kerro mielenkiinnon kohteista vielä mitään. 

Jaaha, unohdin jo, että mikä se toinen kysymys oli. 

Yhteys sitten ratkaisee. 

Varon exien arvostelijoita tai ylipäätään muiden ihmisten arvostelijoita, viitteitä riippuvuuksista. Epäkohteliaisuutta, kylmyyttä.

Vierailija kirjoitti:

En nyt kerro mitä haluan miehen kertovat, vaan mitä haluan että mies ei salaa!

Mulle on pari kertaa paljastunut miehistä asioista jotka olisi pitänyt kertoa heti tapailun alussa. Esim. että miehellä on lapsi. Eräs kertoi mulle lapsestaan vasta kun oltiin seurustelu yli puoli vuotta. Siinä meni luottamus täysin. Toisen miehen kanssa mietin kuukausia miksi ei puhu vanhemmistaan eikä halua että tapaan heidät, syy paljastui sitten, vanhempansa olivat alkoholisteja ja toinen vakavasti mielenterveysongelmainen. Tuostakin olisi voinut kertoa ihan reilusti aiemmin.

Kaikki asioiden salailu suhteessa ei ole hyvä juttu ollenkaan. Itselleni ei sentään ole sattunut tapauksia jotka "unohtavat" kertoa olevansa naimisissa, mutta kavereille on. Eihän tuollaisesta tule yhtään mitään... 

Näin nelikymppisenä omista vanhemmista keskusteleminen ei välttämättä ole se päällimmäinen asia, joka on mielessä. Joillakin varmaan voi olla. Erityisesti, jos niitä vanhempia ei oikein ole ollut tai niiden kanssa ei ole tekemisissä.