Teille, jotka ette elä sellaista elämää kun haluatte

Haluaisin elää avioliitossa, jossa olisi luottamusta ja molemminpuolista kunnioitusta. Asuisimme omakotitalossa rauhallisella alueella. Molemmat puolisot mukavissa töissä. Lapsia olisi kolme, jotka eläisivät onnellisessa ydinperheessä.

Olen siis eronnut kahden lapsen opiskelijaäiti ja asun vuokralla. Ei mennyt ihan niinkuin strömsössä...

Vierailija kirjoitti:

Olisin valmistunut insinööriksi silloin kuin pitikin, kävisin töissä ja ratkoisin jänniä ongelmia. Mulla olisi vaimo, joka olisi kotiäitinä meidän kahdelle terveelle lapselle. Olisin jo rakennuttanut talon järven rannalle ja kävisin usein soutelemassa. Lapsetkin tulisi mielellään mukaan. Mulla olisi ajokortti ja auto. Voisin pitää kasvihuonetta ja mulla olisi kaiken maailman työkaluja, joilla voisin rakennella kaikkea, mitä mieleen juolahtaa.

Pihalla olisi puusauna ja omenapuita. Vaimo maalaisi kauniita akvarelleja, joita meillä olisi jo paljon seinillä. Meillä olisi kirjastohuone, jossa olisi kirjojen lisäksi valokuva-albumeita täynnä hauskoja muistoja.

Mun ei tarvitsisi miettiä, miten vanhemmilleni tai vaimon vanhemmille käy, kun voisin kustantaa heille parhaan mahdollisen hoidon, kun ikä alkaa painaa. Säästöjäkin olisi runsaasti kaiken varalta.

Joskus sitten voisi vain soutaa veneellä jonnekin ja viettää aikaa metsässä, ehkä yönkin tai pari. Joko yksin, vaimon kanssa tai sitten koko perheen voimin.

Ei ole vaimoa tai lapsia ja terveys meni jo ennen kuin pääsin mitään aloittamaan. En edes pystyisi saamaan biologisia lapsia. Ei mulla ole edes maata, johon omenapuun istuttaisi. Ehkä saavutan vielä jotain muuta, koska yritys on ainakin kova, mutta synkältä näyttää.

Voi että, tä.ä oli kaunis unelma! Toivon, että se voisi sinulle toteutua. Tai vaimo siis päättäisi tietenkin omasta elämästään.

2 lapsen sijaan minulla olisi niitä 4 tai 5.

Kävisin miellyttävässä työssä arkisin 8-16 ja olisi etätyömahdollisuus.

Minulla olisi auto.

Olisin upporikas, kaunis ja asuisin Nizzassa. Ei tarvitsisi käydä töissä, voisi syödä aina ulkona ja kuntoilla joka päivä. Viikottainen kampaaja ja kosmetologi + hieronnat yms. Tapailisin komeita miehiä ja matkustelisin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Oisin terve ja liikuntakykyinen. En tiedä onko toimivat aivot kirous vaiko siunaus. Toisaalta on rahaa yllin kyllin, mutta juuri mihinkään ei voi käyttää ja olen liiankin tietoinen rajoitteistani.

Olen samoin lakannut tapaamasta ihmisiä kun eivät tajua mistään mitään eikä huvita selittää. Joten tässä vaan istun ja elän kuihtuen hiljaa pois.

M41

Olen pahoillani.

Monikin ihminen haluaisi varmasti jutella kanssasi ja olla tukenasi, jos antaisit heidän tehdä niin.

Syöpähoitojen jälkeen liikuin todella hitaasti ja kaaduin useita kertoja, koska olin todella heikossa kunnossa. Parhaimmat ystävät ja sukulaiset pitivät minuun yhteyttä, vaikka osa ystävyyssuhteista päättyi.

Auttaisiko sinua, jos juttelisie psykiatrin kanssa tai kävisit jossain ryhmässä, jossa on muita sairastuneita? Vertaistuki auttoi mm. minua.

N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin valmistunut insinööriksi silloin kuin pitikin, kävisin töissä ja ratkoisin jänniä ongelmia. Mulla olisi vaimo, joka olisi kotiäitinä meidän kahdelle terveelle lapselle. Olisin jo rakennuttanut talon järven rannalle ja kävisin usein soutelemassa. Lapsetkin tulisi mielellään mukaan. Mulla olisi ajokortti ja auto. Voisin pitää kasvihuonetta ja mulla olisi kaiken maailman työkaluja, joilla voisin rakennella kaikkea, mitä mieleen juolahtaa.

Pihalla olisi puusauna ja omenapuita. Vaimo maalaisi kauniita akvarelleja, joita meillä olisi jo paljon seinillä. Meillä olisi kirjastohuone, jossa olisi kirjojen lisäksi valokuva-albumeita täynnä hauskoja muistoja.

Mun ei tarvitsisi miettiä, miten vanhemmilleni tai vaimon vanhemmille käy, kun voisin kustantaa heille parhaan mahdollisen hoidon, kun ikä alkaa painaa. Säästöjäkin olisi runsaasti kaiken varalta.

Joskus sitten voisi vain soutaa veneellä jonnekin ja viettää aikaa metsässä, ehkä yönkin tai pari. Joko yksin, vaimon kanssa tai sitten koko perheen voimin.

Ei ole vaimoa tai lapsia ja terveys meni jo ennen kuin pääsin mitään aloittamaan. En edes pystyisi saamaan biologisia lapsia. Ei mulla ole edes maata, johon omenapuun istuttaisi. Ehkä saavutan vielä jotain muuta, koska yritys on ainakin kova, mutta synkältä näyttää.

Voi että, tä.ä oli kaunis unelma! Toivon, että se voisi sinulle toteutua. Tai vaimo siis päättäisi tietenkin omasta elämästään.

Kiitos! Jotenkin uskon itse pilaantuneeni jo vuosien varrella niin perusteellisesti, ettei musta enää olisi tuohon. Voihan se olla, että elämä vielä jotenkin yllättää ja haavat niin sanotusti parantuvat.

Vaimo totta kai olisi sellainen kuin on. Ei hänen akvarelleja tarvitsisi maalata, mutta sellainen kuva mun mieleeni tuli kun tuosta lähdin kirjoittelemaan.

Asuisin järven rannassa mummonmökissä ja viljelisin jotain pientä sekä kalastaisin päivittäin. Kylillä kävisin sen verran että kaupassa kävisin. Ehkä olisi kissa tai koira seurana tai kummatkin. kellään ei olisi perkele minulle asiaa tippaakaan.

Mulla olisi mieleinen työ, josta tienaisin työmäärään nähden kohtuullisen paljon(eli en siis joutuisi viettämään rahankiilto silmissä kaikkia päivä ja öitä töissä).

Mun mies ei olisi lihava eikä  vinkuisi jatkuvasti kun on selkä kipeä(koska kipeys johtuu siitä kun se ei tee mitään).

Olisin itse terve, ja voisin nauttia luonnossaliikkumisesta vaikka miten kauan putkeen.

Lapseni ei olisi vammainen, ja hän tulisi toimeen omillaan, eikä minun tarvisi huolehtia.

Vanhempani olisivat nyt, ja olisivat aina olleet tasapuolisia meidän sisarusten kesken.

Lotossa kilahtaisi iso jättipotti.

Sinkkumies 47v, velaton rivarikolmio rauhallisella alueella lähellä päiväretkikohteita, auto, säästöjä/sijoituksia 250 000 euroa. 25h duuniviikko, kerran parissa kuussa joku viikon keikka vaellus/kalastus/metsästyskohteisiin. Silloin tällöin joku baarisaalis tyydyttämään seksuaaliset tarpeet, joskin tässä iässä ei tuollakaan niin väliä enää.

Minulla on muuten ihan unelmaelämä. Rahaa ja ystäviä. On varaa käydä hierojalla ja kampaajalla silloin kun haluan. Asun mukavasti pk-seudulla. Mitä minulta puuttuu? Rakas elämänkumppani, kenen kanssa voisin viettää vapaa-aikaa esim mökkeillen.

Tekisin töitä 3-4 päivää viikossa, että voisin harrastaa enemmän. Olen oikastaan aina elänyt kuten olen halunnut ja elämä on just nyt sellaista kuin haluan, paitsi että töitä on vähän liikaa. Ehkä parin vuoden päästä on taloudellisesti mahdollista vähentää työntekoa ja tehdä enemmän niitä asioita mistä nauttii. :)

Up

Tekisin kolmen päivän työviikkoa ja olisin kesät kokonaan vapaalla. Pitkät vapaat viettäisin mökillä mieheni kanssa ja meillä olisi yhden koiran sijaan useampi koira. Lapsia ei ole enkä niitä myöskään halua.

Asuisin Tampereella tai pääkaupunkiseudulla ja olisin vakituisessa työsuhteessa. Kävisin paljon kulttuuritapahtumissa ja näkisin miesystävääni usein.

Vierailija kirjoitti:

Olisin isänä pikkuprinsessalle. Kulkisin mukana harrastuksissa ja muutenkin vietettäisiin vapaa-aika touhuten yhdessä.

Jos olisin pikkuprinsessasi, haluaisin kyllä harrastaa ja viettää vapaa-aikaani välillä ihan itseksenikin ja kavereiden kanssa. Kaikella kunnioituksella.

Vierailija kirjoitti:

Mulla olisi mieleinen työ, josta tienaisin työmäärään nähden kohtuullisen paljon(eli en siis joutuisi viettämään rahankiilto silmissä kaikkia päivä ja öitä töissä).

Mun mies ei olisi lihava eikä  vinkuisi jatkuvasti kun on selkä kipeä(koska kipeys johtuu siitä kun se ei tee mitään).

Olisin itse terve, ja voisin nauttia luonnossaliikkumisesta vaikka miten kauan putkeen.

Lapseni ei olisi vammainen, ja hän tulisi toimeen omillaan, eikä minun tarvisi huolehtia.

Vanhempani olisivat nyt, ja olisivat aina olleet tasapuolisia meidän sisarusten kesken.

Lotossa kilahtaisi iso jättipotti.

Vaikutat ikävältä tyypiltä.

Voittaisin lotossa paljon rahaa.Sillä saisin haluamani talon,mökin ym.Matkustelisin ja ostaisin lapsilleni kaikkia ihania merkkivaatteita.Lapset pääsisivät lomille karibian risteilyille ja walt disney worldiin.Itse pääsisin shoppailemaan ja syömään ravintoloihin sekä kylpylään,lastenhoitaja huolehtisi lapsista sillä aikaa.Asuisin ihanassa talossa/kartanossa,jonka siivoojat siivoaisi ja puutarhuri hoitaisi ulkotyöt.Kävisin säännöllisesti ulkomailla auttamassa  isojen kaupunkien kaduilla asuvia kodittomia perheitä/ihmisiä pääsemään omaan elämään taas takaisin kiinni.Koti,työ....

Mulla olisi vakituinen työ ja voisin yrittää toista lasta vaikka heti tai olisin jo uudelleen raskaana. Joskus olisi lomaakin eikä aina tartteis yrittää riipiä työpätkiä ja samalla opiskella lisää, että niitä työpätkiä olisi jatkossakin.

Toivoisin myös sydänystävää. Ei oikein ole läheisiä ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

heh, kerrostalon ylin ei ole mitään kivaa jos ei hissi toimi eikä pääse yhtäkään rappua ylös edes kontaten ilman läsähtämistä.Siellä pääseekin sitten olemaan vanki.

Palvelut ja vastaavat ovat nopeasti turhia, kulttuririennot pitkästyttäviä ja tylsiä. Elin tuota joskus. Sitten meni terveys ja voisinhan mä lähteä taksilla oopperaan, mutta selkä on hyvin nopeasti kipeä eikä huvita enää pätkääkään. Puhumattakaan kaikki ilmaisriennot gallerioista alkaen.

Miksi hissi ei toimisi? 😂

Olisin elämäni rakkauden kanssa. Ei ole suomalainen ja on menestynyt. Mä en oman elämäntilanteeni vuoksi voinut häntä valita, enkä tiedä olisiko perheeni häntä hyväksynyt.

Olen nykyisin tosi masentunut, tuntuu että elämän unelmat lipuu käsistä. Olen menettänyt työpaikkani, kadun uravalintaani ja koen että olen kovin yksin.