Teille, jotka ette elä sellaista elämää kun haluatte

Miten joku voi toivoa ettei omia lapsia olisi?

Olisin melko varakas, tekisin silloin tällöin jotakin osa-aika työtä, mulla olis ihana kattohuoneisto jossakin veden lähellä kaupugissa kivoilla näköaloilla ja sisustuksella, mulla olis pari hyvää ystävää enemmän, ehkä parisuhde, matkustelisin paljon ja näkisin maailmaa ja majoitukset ja matkat olisi aika luxusta, olisin myös terveempi ja energisempi. 

Nyt olen väsynyt, masentunut, köyhä, melko yksinäinen, vähän sairas alle 30-vuotias nainen ja elämä taitaa omalta osalta olla jo tässä. Olen paljon yrittänyt mutta missään en ole oikein onnistunut. 

Ihania mutta myös surullisia vastauksia ollut tässä ketjussa.

Minulla myös terveys ja jaksaminen olisivat avainasemassa, jotta unelmaelämäni voisi toteutua. Minulla olisi mukava ja mielenkiintoinen työ, jossa yhdistyisivät asiantuntijuus, luovuus ja auttaminen, ja jossa en joutuisi kokemaan stressiä. Asuisin ison kaupungin keskustassa kauniissa asunnossa, jossa on näkymä puistoon tai vaikka merelle. Kaikki läheiseni asuisivat samassa kaupungissa tai muuten lyhyen matkan päässä.

Raha kieltämättä mahdollistaisi osan tuosta, mutta kaikkein tärkeimpiä asioita elämässä rahalla ei voi saada: terveyttä, rakkautta, viisautta, suhdetta Jumalaan.

Asuisin Oulun keskustan alueella - varmaan jossain vanhassa ja ei niin hienossa kerrostalokämpässä, mutta siellä kuitenkin. Olisin töissä kirjastossa. En usko, että olisin kiinnostunut asunnon omistamisesta, vaikka palkka asuntolainaan riittäisikin. Vuokralla asumisessakin on kuitenkin omat hyvät puolensa. Takana ei olisi koulukiusatun menneisyyttä, niin uskaltaisin käydä treffeillä ja tuoda itseäni enemmän esiin. Harrastaisin aika samoja juttuja kuin nytkin, mutta laittaisin vähän enemmän rahaa ulkonäön hoitamiseen. Olisin uskaltautunut johonkin vapaaehtoistyöhön tai sellaisen harrastuksen pariin, jossa tapaan ihmisiä enemmän kuin nyt. 

Olen päässyt elämässäni toteuttamaan joitain unelmiani, esimerkiksi erilaisia reissuja, ja siitä olen kiitollinen, mutta kyllä tämä kokonaisuus kallistuu tragikoomisuuden puolelle. Yleensä yritän kuitenkin olla siitä kiitollinen mitä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi rikas. Sillä saisin elämääni kaiken mitä haluan. Raha tuo onnea.

Et saa. Et saa haluamaasi ihmistä kiinnostumaan sinusta. Ehkä jonkun voi ostaa, mutta silloinhan hän on vain maksullinen seuralainen. Rahalla et voi parantaa kuolemaan johtavia sairauksia etkä estää onnettomuuksia. Et voi pyyhkiä pois pahoja muistoja.

Rahalla ei ehkä saa aitoa onnea, mutta sillä voi ostaa niin hyvän kopion, että sitä ei erota aidosta.

Kyllähän rahalla aika pitkälti saa onnea kunhan ei paljasta että on paljon rahaa. Laskut ja lainat alta pois ja talous kuntoon, voi ostaa millaisen asunnon tahtoo ja sisustaa sen miten tahtoo, voi ostaa omaksi ilman lainaa, ei tarvitse käydä töissä, ei tarvitse murehtia kuinka paljon rahaa menee, voi matkustella mihin haluaa, voi harrastaa mitä tahtoo... näillä asioiden ollessa kunnossa myös terveys on yleensä parempi.

Eihän rahalla oikeita läheisiä saa mutta on se kivempi olla rikas ja yksin kuin köyhä ja yksin. :D Ja itselläni ainakin on jo tarpeeksi läheisiä että raha kyllä ratkaisisi aika paljon.

Pikku mökki rempattaisiin talviasuttavaksi, muuta asuntoa en tarvitse. Koko tontin ympäri koiralle aita ja se saisi pari rescuekoirakaveria lisää.

Kahvilani menestyisi, perustaisin 2 lisää ja voisin antaa töitä suvun ja kavereiden teineille. Ostaisin isot hyvät liiketilat jonne pikkukaupunkini pienyrittäjät pääsisi halvalla vuokralla ja se toisi kylään eloa ja säpinää.

Olisi varaa hyvään autoon Suomen keleihin, niiden kahviloiden ja kotimökin väliä ajamiseen ympäri vuoden.

En toivo muuta kuin sen, että olisin joskus onnellinen. En ole toipunut kiusaamisen kokemuksistakaan ja muutenkin ilo hävinnyt elämästä. Jos elämä menee jo nyt täysin väärän suuntaan niin nopeasti tulee tunne, ettei tässä ole enää mitään järkeä. Olen luovuttamassa ja tuntuu, etteivät asiat muutenkaan onnistu ja en pärjää elämässäni ja muutenkaan enää. Silloin tuntee surua ja sellaista epäonnistumisen tunnetta. Ja häpeää itseään ja elämäänsä niin paljon. En vaadi paljon, mutta joskus se rima on jo niin alhaalla, ettei voi enää paljon laskea ja voi sanoa, ettei ole onnellinen.  Muuten en vaadi mitään ja minulla ei ole suuria toiveita. Joskus oli ja nyt ei enää ole.

Näissä vastauksissa näkyy, että moni ei mielellään olisi töissä tai olisivat korkeintaan osa-aikatöissä. Jäisi enemmän aikaa tehdä ja elää oma elämää. Toivottavasti tämä olisi joskus Suomessa mahdollista ilman että elintaso olisi kovin huono. Ei elämä ole tarkoitettu omistettavaksi työlle.

Itsekin olen täysin kyllästynyt nykyajan jatkuvaan kilpailuun työpaikoista, menetyksestä jne. Oma haave olisi oma kaunis asunto jossain rauhallisella paikalla luonnon lähellä. Mies ja kaksi lasta, lemmikkikoira ja kissa. Työtä voisin tehdä kotoa käsin sen verran kuin tuntuu hyvältä. Olen jo 31, enpä tiedä tuleeko toteutumaan koskaan. Todennäköisesti olen valmistumisen jälkeen työtön ja lapseton ja sinkku :D

t. lapseton aikuisopiskelija, parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

En toivo muuta kuin sen, että olisin joskus onnellinen. En ole toipunut kiusaamisen kokemuksistakaan ja muutenkin ilo hävinnyt elämästä. Jos elämä menee jo nyt täysin väärän suuntaan niin nopeasti tulee tunne, ettei tässä ole enää mitään järkeä. Olen luovuttamassa ja tuntuu, etteivät asiat muutenkaan onnistu ja en pärjää elämässäni ja muutenkaan enää. Silloin tuntee surua ja sellaista epäonnistumisen tunnetta. Ja häpeää itseään ja elämäänsä niin paljon. En vaadi paljon, mutta joskus se rima on jo niin alhaalla, ettei voi enää paljon laskea ja voi sanoa, ettei ole onnellinen.  Muuten en vaadi mitään ja minulla ei ole suuria toiveita. Joskus oli ja nyt ei enää ole.

Mulla ihan samat tuntemukset. Sairauteni takia ja kaiken muun en tule lähes sata varmasti koskaan elämään sellaista onnellista elämää jota olisin halunnut. Omalla kohdalla todellakin olen melkein luovuttanut. En halua sanoa sulle mitään kliseitä että "kyllä se siitä, ja et voi koskaan tietää bla bla" Toivon vain että löydät valon elämääsi, pysyt terveenä ja löytäisit onnen! <3 

Muista että niin kauan kuin olet suht terve ja "normaali" niin moni asia on mahdollista. 

Rakas äitini olisi elossa ja asuisi lähellämme, viettäisimme paljon aikaa yhdessä hänen ja lasteni kesken. Lapsia olisi neljä, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä (nyt 2). Meillä olisi kiva kaupunkiasunto ja ihana mökki mukavuuksilla lyhyen ajomatkan päässä. Siellä pitäisimme juhlia ja kutsuisimme ystäviä. Kirjoittaisin työkseni romaaneja. Miehen kanssa harrastaisimme viinejä ja laadukkaita ravintoloita.

Asuisin jossain Mustanmeren rannalla edullisesti ilmastosta, valosta ja itäeurooppalaisesta elämänmenosta nauttien. Maalaisin taulujani/tekisin taidetta muillakin tekniikoillani ja saisin niitä esille ympäri Eurooppaa tekemättä kompromisseja näkemykseni suhteen. Sivutyönä voisin kääntää paikallista kirjallisuutta Suomeksi ja joku kustantamo olisi toki kiinnostunut maksamaan minulle siitä hyvin. Kumppanini tukisi minua tavoitteissani ja minä häntä omissaan, mutta ikinä ne eivät vaatisi suurempia kompromisseja.

Haaveilen siitä, että miesystäväni olisi terve. Asuisimme isossa kaksikerroksisessa omakotitalossa, jossa olisi iso piha ja puutarha, jossa voisi kasvattaa kukkia, vihanneksia ja hedelmäpuita ym. Meillä olisi lemmikkieläimiä, ainakin joku iso koira.

Ehkä menisimme naimisiinkin. Haaveilen vihkimisestä jossain ihanassa puutarhassa, ja mulla olisi päällä joku kevyt valkoinen nätti mekko eikä kenkiä :)

Työni voisi olla se mitä se on nytkin (tosin hieman toimivimmissa puitteissa), mutta toivoisin, että osaisin rajata työn niin ettei se tulisi osaksi vapaa-aikaa. En kärsisi työuupumisesta.

Haluaisin matkustella ja toivoisin, että mieheni pystyisi matkustamaan kanssani.

Olisin ammatiltani tähtitieteilijä ja fyysikko, ja töissä Venäjän tai Kiinan avaruustutkimuslaitoksessa. Jos noihin ei pääsisi, niin sitten ESA tai NASA. 

Ja jos olisin vielä nuori likka, niin yrittäisin pokata jonkun hyvännäköisen hiihtoniilon: Venäjän Bolshunov tai Norjan Kläebo tai Italian Pellegrino tai Ranskan Parisse tai vaikka lääkäriksi hiihtouran ohella opiskeleva Saksan Bögl. 

Up

Olisin iloinen ja energinen. Tapailisin joka päivä vähintään yhtä ystävää.

Kun menisin ulos, tutustuisin usein uusiin ihmisiin ja elämä olisi seikkailua.

Mä oon huomannu että mitä enemmän haaveilee siitä erilaisesta elämästä jota haluaisi elää, sitä enemmän alkaa vihata sen hetkistä elämäänsä vaikka siinä ei olisikaan minkään tason vikaa. Eli olen lopettanut haaveilun ja keskityn siihen mitä nyt tapahtuu. Yhtäkkiä sen hetkinen elämä onkin ihan mukavaa. Jos jokin on tullakseen, se tulee ilman suureellisia suunnitelmia.

Suurin osa luetelluista asioista on sellaisia, jotka on ihan saavutettavissa eikä edes kovin vaikeasti. Surullista, jos ihmiset eivät uskalla/viitsi elää haluamaansa elämää. Esim asuinpaikan saa vapaasti valita, työtä voi vaihtaa, keneenkään ei ole pakko pitää yhteyttä jos ei halua. En sano että nämä asiat tulevat tarjottimella, vaan että ne ovat mahdollisia useimmille jos itse viitsii nähdä vaivaa.

Disclaimer jonka pitäisi olla itsestäänselvyys: ei koske vammaisia ja sairaita, joita onneksi kuitenkin on vähemmistö.

Olisin käynyt koulut kunnolla ja tekisin jotain parempaa duunia. Lisäksi olisin arvioinut parisuhderintamalla miehen sopivuuden järjellä enkä mennyt niiden hullujen talutushihnassa. Sitten olisi ehkä ollut rahaa ja henkistä turvaa tehdä lapsi tai edes rahaa saattaa vanhemmat hautaan kunnialla. Tuskin olisi tämä päihdeongelmakaan näin pahana.

kirjoitti:

Suurin osa luetelluista asioista on sellaisia, jotka on ihan saavutettavissa eikä edes kovin vaikeasti. Surullista, jos ihmiset eivät uskalla/viitsi elää haluamaansa elämää. Esim asuinpaikan saa vapaasti valita, työtä voi vaihtaa, keneenkään ei ole pakko pitää yhteyttä jos ei halua. En sano että nämä asiat tulevat tarjottimella, vaan että ne ovat mahdollisia useimmille jos itse viitsii nähdä vaivaa.

Disclaimer jonka pitäisi olla itsestäänselvyys: ei koske vammaisia ja sairaita, joita onneksi kuitenkin on vähemmistö.

Tämä on ihan totta! Miksi niin moni tyytyy elämässään johonkin, joka ei tee onnelliseksi. Odotetaan, että se onnellisuus on kuin taikaisku, ilmestyy vain tyhjästä kun itse istuu kotona märehtimässä huonoja, vanhoja kokemuksiaan.

Tiedoksi kaikille, se elämä pysyy tasan niin kauan onnettomana ja sellaisena josta et haaveillut, kun olet tekemättä asialle mitään. Itsestään selvää on, että sairaudet yms rajoittavat heidän tekemisiään, mutta muut voivat valita, tekevätkö elämälleen jotain vai jatkavatko sitä märehtimistä.

Terveisin yksi, joka muutti elämänsä ja elää nyt sellaista elämää, ettei tarvitse paremman perään haaveilla.