Mitä lisäarvoa/positiivista uusperheessä lapsena eläminen toi sinulle?
Onko täällä henkilöitä, jotka ovat lapsuudessa eläneet uusperheessä, siis mutsin/faijan uuden kumppanin ja hänen mahdollisten lasten kanssa samassa taloudessa? Oliko se sinun mielestäsi kivempaa kuin se, että olisit asunut keskenään biologisten sisarustesi ja vanhemman kanssa? Mitä lisäarvoa se mutsin/faijan uusi asuinkumppani ja hänen lapset toivat sinun elämääsi?
Ainakin mun lapseton miesserkku asuu uusperheessä vaimon kanssa, jolla oli kaksi alakouluikäistä lasta heidän muuttaessa yhteen. Lasten elämä parani ainakin sillä, että kun heidän mutsi oli melko pienituloinen, niin bonusisän ansiosta he pystyivät muuttamaan hienoon omakotitaloon hyvällä alueella. Ja tämä mutsin mies maksaa kaikki kotiin liittyvät laskut, kuten vesilaskut jne ja ruokakaupassa maksaa kaiken, niin siinä mielessä mutsilla jää enemmän rahaa käytettäväksi lapsiinsa.
Sitten taasen mun miesserkku muutti nuorena parikymppisenä yhteen vanhemman naisen kanssa, jolla oli tuolloin kaksi murrosikäistä lasta ja nämä lapset eivät yhtään tykänneet tästä "bonusisästä", kun hän oli alkoholisti. Serkkuni vielä asui ilmaiseksi avovaimonsa asunnossa eikä osallistunut kuluihin mitenkään. Näin ollen lasten tilanne heikkeni sillä, että heidän mutsillaan oli tavallaan vielä "kolmas lapsi elätettävänä". Kun se heidän mutsi oli aika pienituloinenkin.
Kommentit (16)
Tulotaso parani. Biologinen isäni oli päihteidenkäyttäjä ja huithapeli, isäpuoli taas aika vakaa tapaus, eli tilanne parani myös siltä kantilta.
No äitini lopetti sen jokapäiväisen sättimisen ja retuuttamisen kun isäpuoli alkoi puolustamaan minua.
En ole kasvanut missään helvetin uusperheessä. Ihan ydinperheessä. Vanhemmat erosi tson sitten eläkeiässä.
Äitipuoleni on korkeakoulutettu, normaali ihminen, jolla on vakaat tulot, harrastuksia ja kavereita. Oma äitini ei sellainen ollut laisinkaan, ja suoraan sanottuna sain paremman mallin äitipuoleltani.
Isäpuoli on kuin oikea isä mulle. Olen saanut 2 isää kun monella on 1.
Pääsin eroon isästä ja myöhemmin veljestä. Seesteisempi ja turvallisempi elämä.
Ydinperheessä oli yhtä helvettiä, kun iskä oli vihamielinen koko perheelle elämänsä pilaamisesta. Eli synnyimme. Eron jälkeen äiti löysi normaalin miehen ja elämämme tasaantui.
Vierailija kirjoitti:
Äitipuoleni on korkeakoulutettu, normaali ihminen, jolla on vakaat tulot, harrastuksia ja kavereita. Oma äitini ei sellainen ollut laisinkaan, ja suoraan sanottuna sain paremman mallin äitipuoleltani.
Pala helvetissä. Mies joka käyttää yhtä naista kohtuna ja korvaa tämän äidin jollain maskuliinisella uraämmällä laiminlyöden aviovelvollisuutensa ja käännyttämällä naisen lapset tätä vastaan... vain yksi paikka tuollaiselle sukulinjalle.
Sain sisarpuolen, olin aina halunnut sisarusta mutta vanhempani eivät toista lasta tehneet.
Ei ollut kivaa kotona eikä sijaisperheessä, muutin heti kun voin toiselle paikkakunnalle kouluun ja sillä tielläni olen.
Ennen vanhempien eroamista oli vuosia todella tunnekylmää. Toivoin ja sanoinkin heille, että erotkaa, mutta jahkailivat pitkään, kun huolehtivat kulisseista. Aika pian eron jälkeen kumpikin löysi uuden ja oli ihana katsoa omia vanhempia onnellisena, mutra ehkä vähän katkerana siitä, miksi eivät eronneet jo aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitipuoleni on korkeakoulutettu, normaali ihminen, jolla on vakaat tulot, harrastuksia ja kavereita. Oma äitini ei sellainen ollut laisinkaan, ja suoraan sanottuna sain paremman mallin äitipuoleltani.
Pala helvetissä. Mies joka käyttää yhtä naista kohtuna ja korvaa tämän äidin jollain maskuliinisella uraämmällä laiminlyöden aviovelvollisuutensa ja käännyttämällä naisen lapset tätä vastaan... vain yksi paikka tuollaiselle sukulinjalle.
Jep, kunnon handmaids tale meiningit. Ja lapset omaksuvat sen äidinvihan ja pahoinpitelyn isältä. Ei pitäisi olla isillä mitään juridista oikeutta lapsiin, ainoastaan mahdollisuus olla tekemisissä heidän kanssaan jos on aviossa äidin kanssa. Silti aivan jäätävä riski sekä äidille että lapsille.
Meillä ei ollut ihan tavallinen tie uusperheeksi. Isä joutui vankilaan ja elimme pitää kaksistaan äidin kanssa. Isäpuolen mukana tuli myös kaksi sisarusta ja voisin jopa sanoa, olikea ydinperhe.
Vihaisin sitä, jos se on levotonta. Ainoa oikea tapa elää on äiti ja lapsi kaksin, oma rauha. Jos isä vaikka kuollut. Ja teininä oma koti lähistöllä. Ehkä on kivoja perheitä, mutta vieraat ihmiset eivät kiinnosta perheenä automaattisesti.
Up