Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan vahingoniloinen jos ystävillesi sattuu jotain ikävää?
22.02.2020 |
Esim.
- Ystäväsi tapailema ja kovasti hehkuttama komea, varakas ja fiksu uusi rakas paljastuukin jo alkumetreillä velkaantuneeksi ja laiskaksi.
- Ystäväsi lomamatkalla etelässä satoi melkein koko lomaviikon ajan.
- Muusikkoystäväpariskuntasi muuten fiksu ja nopeasti kehittynyt lapsi osoittautuu musikaalisesti täysin lahjattomaksi ja nuottikorvattomaksi.
- Huomaat, että ystäväsi iloisesti esittelemä uusi hiustyyli ei itse asiassa oikein sovi hänelle...
Oletko koskaan vahingoniloinen tällaisissä pikkujutuissa?
Kommentit (62)
Hiukan jos joku valehtelee ronskisti, mutta en jää siihen vaan ajattelen hänen hyviä puoliaan että oli mukava työtoveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä todella nauroin kun eräs ystävä meni psykoosiin ja alkoi soitella työpuhelimella sekopäisenä sattumanvaraisiin numeroihin ja mukana oli niin toimitusjohtajaa kuin joitakin suht arvovaltaisia asiakkaita, mitä nyt sattui puhelimen numerotiedoissa okemaan.
Vieläkin naurattaa. 😄
Tuosta saisi ihan komediasarjan jakson.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on parikin ystävää keski-ikäisiä tai sen ylittäneitä jotka molemmat on sairaan vahingoniloisia ja toinen jopa klassisen pahansuopa.
En anna sen häiritä, jätän omaan arvoon tai huvitan itseäni sillä että oikein ruokin heissä tuota piirrettä kun tiedän mikä heitä ärsyttää ja samalla ajattelen kuinka kamalaa heidän elämä on kun muiden tekemiset aiheuttaa heille noin voimakasta kateutta ja suorastaan vihaa. Toinen heistä haukkuu kaikki joilla mene paremmin koska on niin hitsin kateellinen ja haukkuu nekin joilla ei mene hyvin ja elämä kolhii, koska hän saa siitä jotain ylemmyyden tunnetta omaan elämäänsä.
En oikeasti välitä ystävää heistä kummastakaan, olemme muodon vuoksi satunnaisesti tekemisissä. Molemmat ovat todella katkeroituneita ja elävät rakkaudetonta epätyydyttävää elämää, se kuultaa heistä läpi joka solusta.
Metkaa, että joku on muodon vuoksi satunnaisesti tekemisissä sellaisten kanssa, joista ei edes välitä.
Patojen ja kattiloitten kuuluisi löytää itselleen kannet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona opetettiin nauramaan toisen virheille ja epäonnistumisille. Meni kauan, että opin siitä pois ja tajusin, että se ei ole oikein.
Meillä kotona 70 luvulla äiti nauroi ääneen kun vaikka naapuri satutti fyysisesti itsensä pahastikin. Hän myös ilkkui avoimesti esim toisten lasten sairauksia tai sukulaisten avioeroa. Pidin sitä outona jo alakouluikäisenä, tajusin ettei tuo ole normaalia. Olen vieläkin järkyttynyt kun muistelen tuota ja tajuan äitini sairaan luonteen.
Ja sitten aloit käydä terapiassa itkemässä pikkuasioita ja lopulta terapeutti syötti sinun mieleesi että äitisi oli narsisti ja sehön sinun upposi täysillä. HUOH!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi miten surullista ajatella, että olisi iloinen toisen (kenen tahansa) epäonnistumisesta. Todella huolestuttavaa. Mikä tätä maailmaa vaivaa?
Ei vïttu mikä hurskastelija!
Mikä tätä palstaa vaivaa? Ilmeisesti taas koko yön valvoneet ylilautalaiset täällä oksentamassa pahaa oloaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaanpas täällä nyt niin synnittömiä ja puhtaita että. 😆
En ole kuin yhden tai pari löytänyt, joka ei myöntänyt olevansa koskaan vahingoniloinen, vaan ihan oli kauhistunutkin sellaisesta.
Ystävien kohdalla olen aidosti pahoillani, en missään nimessä vahingoniloinen. Mutta ne ärsyttävät työkaverit... he ovat ihan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en todellakaan ole. En ole hullu ja mielipuolinen.
En ole vahingoniloinen ystäville enkä edes ihmisille, joista en erityisesti pidä. En saa mitään iloa vahingoniloisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnustan, mulla on tällä hetkellä niin moukkamaisesti ja ilkeästi käyttäytyvä kollega joka vähättelee muita avoimesti, keskeyttää kokoajan, huutaa päälle, ryntää sanallisesti kimppuun, ei anna muiden edes puhua saati vaikuttaa mihinkään.
Ihan hirveä tyranni. Mä vaan odotan ku se sairas persoona mokaa tai sille sattuu jotain ikävää - sit mä (ja varmasti moni muuki) tanssin avokonttoirin pöydällä (ainakin kuvainnollisesti).
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan, mulla on tällä hetkellä niin moukkamaisesti ja ilkeästi käyttäytyvä kollega joka vähättelee muita avoimesti, keskeyttää kokoajan, huutaa päälle, ryntää sanallisesti kimppuun, ei anna muiden edes puhua saati vaikuttaa mihinkään.
Ihan hirveä tyranni. Mä vaan odotan ku se sairas persoona mokaa tai sille sattuu jotain ikävää - sit mä (ja varmasti moni muuki) tanssin avokonttoirin pöydällä (ainakin kuvainnollisesti).
Miksi et sano sille, että nyt se saatanan turpalävi kiinni vaan? Miksi odottaa, että jotain ikävää vain tapahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi miten surullista ajatella, että olisi iloinen toisen (kenen tahansa) epäonnistumisesta. Todella huolestuttavaa. Mikä tätä maailmaa vaivaa?
Ei vïttu mikä hurskastelija!
Mikä tätä palstaa vaivaa? Ilmeisesti taas koko yön valvoneet ylilautalaiset täällä oksentamassa pahaa oloaan.
Pahat ja tyhmät ihmiset luulevat ettei kukaan pysty mihinkään sen ylevämpään.
Jos oikea ystävä en. Jos tuntematon en. Jos joku, jonka tiedän olleen jossain pahuuksissa tai ikövyyksissä mukana perhettäni kohtaan, joo.
Kyllä mä voin sanoa että kovien ikävien juttujen kohdalla voisin jopa toivoa jonkun poismenoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan, mulla on tällä hetkellä niin moukkamaisesti ja ilkeästi käyttäytyvä kollega joka vähättelee muita avoimesti, keskeyttää kokoajan, huutaa päälle, ryntää sanallisesti kimppuun, ei anna muiden edes puhua saati vaikuttaa mihinkään.
Ihan hirveä tyranni. Mä vaan odotan ku se sairas persoona mokaa tai sille sattuu jotain ikävää - sit mä (ja varmasti moni muuki) tanssin avokonttoirin pöydällä (ainakin kuvainnollisesti).
Miksi et sano sille, että nyt se saatanan turpalävi kiinni vaan? Miksi odottaa, että jotain ikävää vain tapahtuu?
Voi joutua itse hankaluuksiin jos asettuu poikkiteloin
En ystävilleni, mutta muutamalle sukulaiselle
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan, mulla on tällä hetkellä niin moukkamaisesti ja ilkeästi käyttäytyvä kollega joka vähättelee muita avoimesti, keskeyttää kokoajan, huutaa päälle, ryntää sanallisesti kimppuun, ei anna muiden edes puhua saati vaikuttaa mihinkään.
Ihan hirveä tyranni. Mä vaan odotan ku se sairas persoona mokaa tai sille sattuu jotain ikävää - sit mä (ja varmasti moni muuki) tanssin avokonttoirin pöydällä (ainakin kuvainnollisesti).
Minä olen kurkkusuorana huutanut tuollaisille tyypeille, niin että pomot ovat tulleet rauhoittamaan. Viimeksi pomo sanoi että voisin vähän hillitä itseä, mutta antoi kuitenkin mulle ylennyksen ja sanoi hyvää työtä teen. Siis inhoan, jos toisia kohdellaan huonosti ja näen työpaikkakiusaamista.
Pääsääntöisesti en, koska pidän ystävistäni ja koitan ainakin kaivaa itsestäni sen verran empatiaa että pikemminkin olen pahoillani heidän ikävistä kokemuksista.
Mutta, tunnustan että niitä ihmisiä kohtaan jotka ovat minulle häijyjä tai jotenkin satuttaneet minua, saatan tuntea jotain sisäistä "myhäilyä" kun kuulen jotain ikävää tapahtuneen. Tai eräs joka ihan joka käänteessä (lapsuudesta saakka) osoitta olevansa minua parempi, rikkaampi, kauniimpaa jne, joka kokoajan hypettää omaa ihanaa yrittäjäperhe avioliittoaan ja leveää elämäänsä, perintöjä, ulkomaan luxushotellimatkoja ym ym. Saatan joskus hymyillä kun ei sitten kaikki meekään niin täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan, mulla on tällä hetkellä niin moukkamaisesti ja ilkeästi käyttäytyvä kollega joka vähättelee muita avoimesti, keskeyttää kokoajan, huutaa päälle, ryntää sanallisesti kimppuun, ei anna muiden edes puhua saati vaikuttaa mihinkään.
Ihan hirveä tyranni. Mä vaan odotan ku se sairas persoona mokaa tai sille sattuu jotain ikävää - sit mä (ja varmasti moni muuki) tanssin avokonttoirin pöydällä (ainakin kuvainnollisesti).
Minä olen kurkkusuorana huutanut tuollaisille tyypeille, niin että pomot ovat tulleet rauhoittamaan. Viimeksi pomo sanoi että voisin vähän hillitä itseä, mutta antoi kuitenkin mulle ylennyksen ja sanoi hyvää työtä teen. Siis inhoan, jos toisia kohdellaan huonosti ja näen työpaikkakiusaamista.
Olen siis puuttunut selviin kiusaamistilanteisiin. Työkaverini kiusasi toista työkaveriani eikä siitä tullut loppua ennen kuin nostin metelin siitä ja kerroin pomoille.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä todella nauroin kun eräs ystävä meni psykoosiin ja alkoi soitella työpuhelimella sekopäisenä sattumanvaraisiin numeroihin ja mukana oli niin toimitusjohtajaa kuin joitakin suht arvovaltaisia asiakkaita, mitä nyt sattui puhelimen numerotiedoissa okemaan.
Vieläkin naurattaa. 😄
mikä siinä naurattaa, etkö ymmärrä mitä tarkoittaa olla psykoosissa????????????????
Kyllä minä todella nauroin kun eräs ystävä meni psykoosiin ja alkoi soitella työpuhelimella sekopäisenä sattumanvaraisiin numeroihin ja mukana oli niin toimitusjohtajaa kuin joitakin suht arvovaltaisia asiakkaita, mitä nyt sattui puhelimen numerotiedoissa okemaan.
Vieläkin naurattaa. 😄