Lue keskustelun säännöt.
Eronnut äiti Tinderissä
22.02.2020 |
Minkälaisia kokemuksia teillä muilla eronneilla äideillä on Tinderistä? Karttavatko miehet, koska pelkäävät joutuvansa keskelle lapsiperhearkea?
Olen 41-vuotias kivan näköinen, sanavalmis, koulutettu, hyvässä työssä oleva, hyvin toimeentuleva nainen. Asun viihtyisässä asunnossa merinäköalalla. Olen paljon maailmaa nähnyt, fiksu, hauska ja huumorintajuinen, hellä ja seksikäs. Kuulemma kauniimpi luonnossa kuin kuvissa. Nämä luonnehdinnat siis miehiltä kaikki.
Vaan erosta on lähes vuosi, eikä uutta rakkautta ole löytynyt. Tänä aikana olen käynyt treffeillä noin 30-40 miehen kanssa. Ja ennen kuin sanotte, että olen nirso, voin kertoa, että ehkä 5 näistä on ollut miehiä, joita itse en ole halunnut tavata uudelleen, muille olisin antanut toisen mahdollisuuden.
Eli 35 miestä ovat antaneet pakit minulle. Suurin osa ekojen treffien jälkeen. Osaa olen tavannut 1-5 kertaa. Osan kanssa on ainoastaan halattu, monen kanssa suudeltukin, muutaman kanssa harrastettu useamman kerran seksiä.
Lopputulos on sama, ghostaaminen tai epämääräinen ”ollaan eri elämäntilanteissa. Säännönmukaisesti miehet ovat kertoneet, että olen viehättävä ja kivaa seuraa.
Näihin miehiin mahtuu erilaisia tyyppejä: on ollut ehkä muutama hottis, mutta sanoisin, että loput 30 miestä ovat olleet ihan tavallisia. Ulkonäöltään ja muulta elämältään. Olen akateeminen, mutta olen käynyt deiteillä myös peruskoulun käyneen rekkakuskin kanssa. En katso miehiä nenän vartta pitkin.
Iältään haitari muutamaa vuotta nuoremmasta 11 vuotta vanhempaan. Ikäiseni hakevat 15 v nuorempaa, eli olen vanha. 10 v vanhemmat ikäistäni, mutta huollettavia lapsia ei saisi olla.
Mietin pitkään, mikä minussa on, kun en kelpaa edes kepeään suhteeseen tai FWB-järjestelyyn. Haen avoimin mielin, ja olen miehille sanonutkin, että haen lopulta suhdetta, mutta siihen ei kiire. Sitä etsiessä olen valmis kepeämpäänkin.
Eli en ole ruma, nirso, vaan olen sosiaalinen, avoin, saan keskustelun aikaan. Joskus mietin, että ehkä se on sporttikropan puute. En ole pulska tai isokokoinen, vaan ihan normipainoinen, mutta rintava kyllä. Sporttikroppaa kyllä ei ole, ja vain se tuntuu kelpaavan, vaikka mies olisi itsekään kymppi. No, ajattelin, että jos siitä on kiinni, niin ryhdytään sporttiseksi.
Kunnes tajusin yhteisen nimittäjän. Mulla on 5 ja 8 v lapset puolet ajasta. En ajatellut, että he ovat rasite. Heillä on hyvä isä, ja lapset ovat luonani vain 3 päivän sykleissä. Kolmen päivän välein siis aina 3-4 päivää vapaata. Harva lapsetonkaan ehtii tapaamaan joka päivä. Itse en ehdi seurusteluun asti, kun jo miehet alkavat pohtia sitä, että mulla on lapsia. Isää en lapsille hae tal edes haaveile mistään yhdessäasumisesta - ainakaan vielä.
Turhauttaa tavata miestä useamman kerran, suudella, vaihtaa viestejä iltaisin, kuulla, että olen kaunis ja haluttava. Sitten ghostaus ja lopulta viesti, että ollaan eri elämäntilanteissa. Tai sitten jo ennen treffejä miehet kirjoittavat, että miettivät sitä että minulla on lapsia. Vaikka heilläkin niitä on, tosin jo yleensä teinejä.
Eli loppuelämä yksin, vaikka olen ihan hyvä nainen? Naurattaa, kun miehet kirjoittavat, ettei Tinderistä olisi naisia tarjolla..
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten äidistä ei tule ensimmäisenä mieleen seksikkyys vaan vaipan vaihto, vanukastahrat ja yöheräilyt. Hrr.
V*tunko väliä sillä on vaikka se äiskä vaihtelisikin vaippoja, pesisi vanukastahroja ja yöheräilisi jos se tapahtuu "äiskäviikoilla" jolloin ei hirveästi ole muutenkaan aikaa nähdä.
"Iskäviikoilla" lasten isä tekee noi hommat ja äiskän uusi miesystävä voi keskittyä äiskään.
Vaippaikäisillä ei yleensä edes ole viikko-viikko -systeemiä, vaan iskällä käydään ehkä joka toinen viikonloppu. Eikä kovin monelle vuoroviikkoäiskällekään riitä, että uutta miestä tavataan vain joka toinen viikko. Mitä nuorempi äiskä on, sitä nopeammin pitää päästä muuttamaan yhteen, etenemään suhteessa ja tekemään se uusi rakkauslapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tinderistä toivomani suhteen parissa viikossa. Piti vitsillä kokeilla, mut toimi nappiin, enkä todellakaan tehnyt kompromisseja. Onneks, koska oli kyllä ihan hirvee paikka se.
Miten ap valkkaat ne, jotka matchaat? Svaippasin itse vain ja ainoastaan niitä, joiden ajattelin olevan todnäk kiinnostavia fyysisesti (niin et voi viehättyy), mutta myös henkisesti (tällä iso painoarvo). Jos tekstissä ei ollut mitään persoonallista ja puhuttelevaa, vasempaan, vaikka olis miten kuuma.
Mut en oo pääkaupunkiseudulta. Ja vasta 36.
Mäkin oon aina löytänyt uuden naisen kevytsuhteeseen 1-2 kuukaudessa, kun vanha suhde on päättynyt. Kannattaa suorittaa karsinta kovalla kädellä ja sitten panostaa siihen pieneen määrään matchejä.
Mulla ei ole siis ongelmaa päästä treffeille. Miehet vaan eivät pysähdy. Tai tavataan 2-4 kertaa, ja sitten he haluavat hakea parempaa. Nämä miehet ovat olleet sinkkuja jo vuosia. Moni vuosi sitten tapaamani tulee vastaan Tinderissä vielä vuoden päästäkin. Sanoisin, että 90 % heistä edelleen sinkkuja. Huojentavaa sinänsä, että jos kelvannut minä, niin ei kelvannut kukaan muukaan.
Keskity miehiin, jolla on pitkää seurusteluhistoriaa. Jos 35-vuotiaana ei ole ollut vakavia suhteita, ei niitä tule koskaan olemaan. Koulutetut miehet, joilla lapsia, ovat parhaita.
Siis tapailen 45-52-vuotiaita miehiä, jotka ovat eronneet 10-20-vuoden avioliitoista..
Jos mies on varakas, vakisuhde vain laskee elämänlaatua. Näin moni eronnut mies ajattelee. Ei ne mitään vakisuhdetta halua. Haluavat seksiä silloin tällöin ja lopun ajan puuhailevat omia kivoja juttujaan tai ovat lastensa kanssa. Vaikea siihen on naisen tunkea väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä lailla. Erosta alle vuosi, sen jälkeen treffailtu 40 miestä joista muutaman kanssa myös seksiä useamman kerran. On se naisen elämä vaan todell raskasta. Toi on oikeasti eri mies joka viikko. Vuodessa kun on se 52 viikkoa.
Siis nyt oikeesti. Mikä teitä ihmisiä vaivaa?
Luitko aloitusta? Itse olisin kelpuuttanut useammankin, mutta miehet ei. Olisin voinut alkaa seurustella jo ekan tapaamani kanssa, mutta ei ollut vakiintuvaa tyyppiä, vaikka virallisesti parisuhdetta haki. Hän on edelleen niissä Eliittikumppaneissa. Sitten ihastuin mieheen, joka käytti eroterapeuttinaan. Hän puhui ja minä silittelin. Piti pitää yhteyttä, mutta lähes vuosi on mennyt Sitten oli näitä, jotka jättivät yhteydenpidon kun en ekoilta treffeiltä lähtenyt jatkoille. Tai nämä, jotka eivät voi seurustella ”omalla alallaan olevan kanssa, koska saatetaan joutua samalle työpaikalle”. Yksi piti roikkumassa viestein ja epämääräisin treffikutsuin kuukauden - toisia treffejä ei tullut. Sitten oli mies, jota olin tapaillut liki 10 kertaa. Hän käski minun etsiä hänen sivuunsa 2-3 muuta seksikumppania. Sitten oli mies, joka puhui ihastuneensa ja tuntevansa kipinää. Suuteli neljänsien treffien jälkeen, kuten oli suudellut heti ekoilta treffeiltä, ja sanoi, että oli aivan ihanaa. Katosi. Vastaavan tempun teki muutama kuukausi aiemmin, ja oli siis tullut takaisin ”varmana kiinnostuksestaan”.
Onhan näitä.
Ehkäpä miehet eivät kiinnostu sinusta, koska tuolla tahdilla (40 deittiä alle 52 viikossa, joista ainakin viiden kanssa olet tehnyt tuttavuutta pidempään, jopa kuukauden päivät) sinun on pakko säätää koko ajan jonkun seuraavan tai edellisen matchin kanssa. Väität ihastuneesikin, mutta silti olet saman tien jo tapaamassa uutta tyyppiä, kun ihastuksen kanssa meni sukset ristiin. Jos eivät saa suoraan kiinni sinua treffeillä swaippaamassa tinderiä, niin ainakin ne miehet haistavat epätoivosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Minulla on lapsia. Naisen pituus ei ole minulle ongelma. Olen ollut pitkässä suhteessa itseäni pidemmän naisen kanssa.
Oletkin sitten harvinaisuus, pituuden suhteen. Kyllä mullekin tulee hölmö olo siitä, että olen ihan keskipituinen ja sitten deiteillä mies selvästi hakee taskuvenusta. Olen vielä rintavakin, joten en mene siihen muottiin, vaikka sirorakenteinen olenkin. Ja tosiaan, en edes deittaa miestä, joka haluaa vielä lapsia. Noin isossa asiassa ei puolin ja toisin voi tehdä kompromissia. Mutta mikä hinku saada lapsia vielä 45-vuotiaana, jos lapsia jo on? Karsii ikäisesi naiset pois.
Ei ole hinkua saada lapsia. On vain toive että se ei olisi kokonaan poissuljettu asia.
Tuommoisella asenteella ei pidä hankkia lapsia ikinä, missään iässä eikä suhteessa. Neliviitonen eikä vielä tiedä miten suhtautuu lapsensaamiseen muutoin kuin nokatotaanjosvaikkajoskusehkämenejatiedä. Epäkypsää.
Suhtautuu lapsen saamiseen luonnollisena osana parisuhdetta, jota ei välttämättä tarvitse suunnitella. Miten se on epäkypsää?
Sinä et halua lapsia. Itse sen sanoit. Mutta naisystäväsi suunnittelematon raskaus jahka olet vähän päässyt laittamaan häneen miessiemeniä on ok.
Vuoden isä ainesta.
Täh? Missä sanoin että en halua lapsia?
"Ei ole hinkua saada lapsia."
Lähimuisti mennyttä?
Opetellaanpa vähän suomen kieltä. "Ei ole hinkua" = ei ole voimakasta ja välitöntä tahtotilaa tehdä jotain just nyt heti. Tuo ei tarkoita että olisi jotenkin poissuljettu, tai että ylipäänsä ei haluaisi.
Tuollainen päättämättömyys on ihan ok jos konteksti on se ostatko 50n villitykseksi harley davidsonin vai et.
Lapsi on piiiiiiikkaisen isompi kysymys, ja sitä ei voi myydä tori.fi:ssä eteenpäin jos moottoripyöräharrastus ei osoittautunutkaan kiinnostavaksi.
Mitä ihmettä?!
Itse olen kolmen lapsen yksinhuoltaja, lapsivapaata joka toinen vkl tai 1 krt/kk.
Olen 36-vuotias ja hyvin harvaa miestä tuntui tinderissä haittaavan lapseni.
Olen koulutettu ja urheilullinen, kauniiksikin kehuttu.
Aika nopeasti tinderistä löytyi se oikea, jonka kanssa nyt pari vuotta yhteistä taivalta. Mutta kokemukseni mukaan miehiä eivät lapseni haitanneet lainkaan. Toki tämä viimeisin vasta lapseni tapasikin. Muutaman kuukauden ehdin deittailla kevyemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tinderistä toivomani suhteen parissa viikossa. Piti vitsillä kokeilla, mut toimi nappiin, enkä todellakaan tehnyt kompromisseja. Onneks, koska oli kyllä ihan hirvee paikka se.
Miten ap valkkaat ne, jotka matchaat? Svaippasin itse vain ja ainoastaan niitä, joiden ajattelin olevan todnäk kiinnostavia fyysisesti (niin et voi viehättyy), mutta myös henkisesti (tällä iso painoarvo). Jos tekstissä ei ollut mitään persoonallista ja puhuttelevaa, vasempaan, vaikka olis miten kuuma.
Mut en oo pääkaupunkiseudulta. Ja vasta 36.
Mäkin oon aina löytänyt uuden naisen kevytsuhteeseen 1-2 kuukaudessa, kun vanha suhde on päättynyt. Kannattaa suorittaa karsinta kovalla kädellä ja sitten panostaa siihen pieneen määrään matchejä.
Mulla ei ole siis ongelmaa päästä treffeille. Miehet vaan eivät pysähdy. Tai tavataan 2-4 kertaa, ja sitten he haluavat hakea parempaa. Nämä miehet ovat olleet sinkkuja jo vuosia. Moni vuosi sitten tapaamani tulee vastaan Tinderissä vielä vuoden päästäkin. Sanoisin, että 90 % heistä edelleen sinkkuja. Huojentavaa sinänsä, että jos kelvannut minä, niin ei kelvannut kukaan muukaan.
Keskity miehiin, jolla on pitkää seurusteluhistoriaa. Jos 35-vuotiaana ei ole ollut vakavia suhteita, ei niitä tule koskaan olemaan. Koulutetut miehet, joilla lapsia, ovat parhaita.
Itsellä edellinen suhde kesti 12v, en ole kokenut, että olisi ollut nyt sinkkuna mitään hyötyä. Enemmänkin tuntuu, että on tipahtanut ihan pihalle nykyisestä deittailukulttuurista.
M37
Sama täällä. En tiedä, miten nykyään deitataan. Jos Tinderissä on useita matseja, onko tosiaan OK treffailla useaa samaa aikaan nykyään? M40
Sun täytyy vähintäänkin varautua siihen että se mirkku johon olet ihastumassa tekee just niin, ellei ole erikseen sovittu eksklusiivisuudesta. Ja se saattaa siltikin tehdä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten äidistä ei tule ensimmäisenä mieleen seksikkyys vaan vaipan vaihto, vanukastahrat ja yöheräilyt. Hrr.
V*tunko väliä sillä on vaikka se äiskä vaihtelisikin vaippoja, pesisi vanukastahroja ja yöheräilisi jos se tapahtuu "äiskäviikoilla" jolloin ei hirveästi ole muutenkaan aikaa nähdä.
"Iskäviikoilla" lasten isä tekee noi hommat ja äiskän uusi miesystävä voi keskittyä äiskään.
Vaippaikäisillä ei yleensä edes ole viikko-viikko -systeemiä, vaan iskällä käydään ehkä joka toinen viikonloppu. Eikä kovin monelle vuoroviikkoäiskällekään riitä, että uutta miestä tavataan vain joka toinen viikko. Mitä nuorempi äiskä on, sitä nopeammin pitää päästä muuttamaan yhteen, etenemään suhteessa ja tekemään se uusi rakkauslapsi.
Jäkä jäkä. Pitääkö sitä jokikisen yyhoon kanssa yrittääkään säätää ja eikö itsekin voi ilmoittaa reunaehtoja kuten "en halua lapsia"?
Ei pidä/ Kyllä voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heips AP, olen 39 v. äippä, lapsi 6 v. Erosin kesällä ja syksyllä löytyi sattumalta töistä eronnut nelikymppinen mies (hänellä myös lapsia), jonka kanssa olen tapaillut matkustellutkin jne. Jospa koittaisit tavata miehen tapailuun IRL. Joku vasta pitkästä suhteesta eronnut on paras! Tsemppiä sulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Minulla on lapsia. Naisen pituus ei ole minulle ongelma. Olen ollut pitkässä suhteessa itseäni pidemmän naisen kanssa.
Oletkin sitten harvinaisuus, pituuden suhteen. Kyllä mullekin tulee hölmö olo siitä, että olen ihan keskipituinen ja sitten deiteillä mies selvästi hakee taskuvenusta. Olen vielä rintavakin, joten en mene siihen muottiin, vaikka sirorakenteinen olenkin. Ja tosiaan, en edes deittaa miestä, joka haluaa vielä lapsia. Noin isossa asiassa ei puolin ja toisin voi tehdä kompromissia. Mutta mikä hinku saada lapsia vielä 45-vuotiaana, jos lapsia jo on? Karsii ikäisesi naiset pois.
Ei ole hinkua saada lapsia. On vain toive että se ei olisi kokonaan poissuljettu asia.
Tuommoisella asenteella ei pidä hankkia lapsia ikinä, missään iässä eikä suhteessa. Neliviitonen eikä vielä tiedä miten suhtautuu lapsensaamiseen muutoin kuin nokatotaanjosvaikkajoskusehkämenejatiedä. Epäkypsää.
Suhtautuu lapsen saamiseen luonnollisena osana parisuhdetta, jota ei välttämättä tarvitse suunnitella. Miten se on epäkypsää?
Sinä et halua lapsia. Itse sen sanoit. Mutta naisystäväsi suunnittelematon raskaus jahka olet vähän päässyt laittamaan häneen miessiemeniä on ok.
Vuoden isä ainesta.
Täh? Missä sanoin että en halua lapsia?
"Ei ole hinkua saada lapsia."
Lähimuisti mennyttä?
Opetellaanpa vähän suomen kieltä. "Ei ole hinkua" = ei ole voimakasta ja välitöntä tahtotilaa tehdä jotain just nyt heti. Tuo ei tarkoita että olisi jotenkin poissuljettu, tai että ylipäänsä ei haluaisi.
Tuollainen päättämättömyys on ihan ok jos konteksti on se ostatko 50n villitykseksi harley davidsonin vai et.
Lapsi on piiiiiiikkaisen isompi kysymys, ja sitä ei voi myydä tori.fi:ssä eteenpäin jos moottoripyöräharrastus ei osoittautunutkaan kiinnostavaksi.
Ei se ole päättämättömyyttä. Se on mielentila jossa lapsi on luonnollinen osa parisuhdetta ja seksuaalisuutta, ja tervetullut jos on tullakseen. Miksi tämä on niin vaikea asia? Jos ei halua lapsia, voi steriloida itsensä. Tai pidättäytyä seksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tinderistä toivomani suhteen parissa viikossa. Piti vitsillä kokeilla, mut toimi nappiin, enkä todellakaan tehnyt kompromisseja. Onneks, koska oli kyllä ihan hirvee paikka se.
Miten ap valkkaat ne, jotka matchaat? Svaippasin itse vain ja ainoastaan niitä, joiden ajattelin olevan todnäk kiinnostavia fyysisesti (niin et voi viehättyy), mutta myös henkisesti (tällä iso painoarvo). Jos tekstissä ei ollut mitään persoonallista ja puhuttelevaa, vasempaan, vaikka olis miten kuuma.
Mut en oo pääkaupunkiseudulta. Ja vasta 36.
Mäkin oon aina löytänyt uuden naisen kevytsuhteeseen 1-2 kuukaudessa, kun vanha suhde on päättynyt. Kannattaa suorittaa karsinta kovalla kädellä ja sitten panostaa siihen pieneen määrään matchejä.
Mulla ei ole siis ongelmaa päästä treffeille. Miehet vaan eivät pysähdy. Tai tavataan 2-4 kertaa, ja sitten he haluavat hakea parempaa. Nämä miehet ovat olleet sinkkuja jo vuosia. Moni vuosi sitten tapaamani tulee vastaan Tinderissä vielä vuoden päästäkin. Sanoisin, että 90 % heistä edelleen sinkkuja. Huojentavaa sinänsä, että jos kelvannut minä, niin ei kelvannut kukaan muukaan.
Keskity miehiin, jolla on pitkää seurusteluhistoriaa. Jos 35-vuotiaana ei ole ollut vakavia suhteita, ei niitä tule koskaan olemaan. Koulutetut miehet, joilla lapsia, ovat parhaita.
Itsellä edellinen suhde kesti 12v, en ole kokenut, että olisi ollut nyt sinkkuna mitään hyötyä. Enemmänkin tuntuu, että on tipahtanut ihan pihalle nykyisestä deittailukulttuurista.
M37
Sama täällä. En tiedä, miten nykyään deitataan. Jos Tinderissä on useita matseja, onko tosiaan OK treffailla useaa samaa aikaan nykyään? M40
Sun täytyy vähintäänkin varautua siihen että se mirkku johon olet ihastumassa tekee just niin, ellei ole erikseen sovittu eksklusiivisuudesta. Ja se saattaa siltikin tehdä niin.
Niin, eli vaikka itse olisi tosimielellä liikenteessä, niin toinen paneskelee muita siinä ohessa. Ei se nyt luottamusta edistä ainakaan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Minulla on lapsia. Naisen pituus ei ole minulle ongelma. Olen ollut pitkässä suhteessa itseäni pidemmän naisen kanssa.
Oletkin sitten harvinaisuus, pituuden suhteen. Kyllä mullekin tulee hölmö olo siitä, että olen ihan keskipituinen ja sitten deiteillä mies selvästi hakee taskuvenusta. Olen vielä rintavakin, joten en mene siihen muottiin, vaikka sirorakenteinen olenkin. Ja tosiaan, en edes deittaa miestä, joka haluaa vielä lapsia. Noin isossa asiassa ei puolin ja toisin voi tehdä kompromissia. Mutta mikä hinku saada lapsia vielä 45-vuotiaana, jos lapsia jo on? Karsii ikäisesi naiset pois.
Ei ole hinkua saada lapsia. On vain toive että se ei olisi kokonaan poissuljettu asia.
Tuommoisella asenteella ei pidä hankkia lapsia ikinä, missään iässä eikä suhteessa. Neliviitonen eikä vielä tiedä miten suhtautuu lapsensaamiseen muutoin kuin nokatotaanjosvaikkajoskusehkämenejatiedä. Epäkypsää.
Suhtautuu lapsen saamiseen luonnollisena osana parisuhdetta, jota ei välttämättä tarvitse suunnitella. Miten se on epäkypsää?
Sinä et halua lapsia. Itse sen sanoit. Mutta naisystäväsi suunnittelematon raskaus jahka olet vähän päässyt laittamaan häneen miessiemeniä on ok.
Vuoden isä ainesta.
Täh? Missä sanoin että en halua lapsia?
"Ei ole hinkua saada lapsia."
Lähimuisti mennyttä?
Opetellaanpa vähän suomen kieltä. "Ei ole hinkua" = ei ole voimakasta ja välitöntä tahtotilaa tehdä jotain just nyt heti. Tuo ei tarkoita että olisi jotenkin poissuljettu, tai että ylipäänsä ei haluaisi.
Tuollainen päättämättömyys on ihan ok jos konteksti on se ostatko 50n villitykseksi harley davidsonin vai et.
Lapsi on piiiiiiikkaisen isompi kysymys, ja sitä ei voi myydä tori.fi:ssä eteenpäin jos moottoripyöräharrastus ei osoittautunutkaan kiinnostavaksi.
Ei se ole päättämättömyyttä. Se on mielentila jossa lapsi on luonnollinen osa parisuhdetta ja seksuaalisuutta, ja tervetullut jos on tullakseen. Miksi tämä on niin vaikea asia? Jos ei halua lapsia, voi steriloida itsensä. Tai pidättäytyä seksistä.
Tälläkin palstalla seilaa aika montaa yyhoota jolla on tuollaisen mielentilan ex-mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heips AP, olen 39 v. äippä, lapsi 6 v. Erosin kesällä ja syksyllä löytyi sattumalta töistä eronnut nelikymppinen mies (hänellä myös lapsia), jonka kanssa olen tapaillut matkustellutkin jne. Jospa koittaisit tavata miehen tapailuun IRL. Joku vasta pitkästä suhteesta eronnut on paras! Tsemppiä sulle!
En kyllä suosittelisi vastaeronnutta. Termi ”laastari-suhde” ei ole tyhjästä temmattu. Vastaeronneelle miehelle riittää, että pääsee jotakuta panemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Minulla on lapsia. Naisen pituus ei ole minulle ongelma. Olen ollut pitkässä suhteessa itseäni pidemmän naisen kanssa.
Oletkin sitten harvinaisuus, pituuden suhteen. Kyllä mullekin tulee hölmö olo siitä, että olen ihan keskipituinen ja sitten deiteillä mies selvästi hakee taskuvenusta. Olen vielä rintavakin, joten en mene siihen muottiin, vaikka sirorakenteinen olenkin. Ja tosiaan, en edes deittaa miestä, joka haluaa vielä lapsia. Noin isossa asiassa ei puolin ja toisin voi tehdä kompromissia. Mutta mikä hinku saada lapsia vielä 45-vuotiaana, jos lapsia jo on? Karsii ikäisesi naiset pois.
Ei ole hinkua saada lapsia. On vain toive että se ei olisi kokonaan poissuljettu asia.
Tuommoisella asenteella ei pidä hankkia lapsia ikinä, missään iässä eikä suhteessa. Neliviitonen eikä vielä tiedä miten suhtautuu lapsensaamiseen muutoin kuin nokatotaanjosvaikkajoskusehkämenejatiedä. Epäkypsää.
Suhtautuu lapsen saamiseen luonnollisena osana parisuhdetta, jota ei välttämättä tarvitse suunnitella. Miten se on epäkypsää?
Sinä et halua lapsia. Itse sen sanoit. Mutta naisystäväsi suunnittelematon raskaus jahka olet vähän päässyt laittamaan häneen miessiemeniä on ok.
Vuoden isä ainesta.
Täh? Missä sanoin että en halua lapsia?
"Ei ole hinkua saada lapsia."
Lähimuisti mennyttä?
Opetellaanpa vähän suomen kieltä. "Ei ole hinkua" = ei ole voimakasta ja välitöntä tahtotilaa tehdä jotain just nyt heti. Tuo ei tarkoita että olisi jotenkin poissuljettu, tai että ylipäänsä ei haluaisi.
Tuollainen päättämättömyys on ihan ok jos konteksti on se ostatko 50n villitykseksi harley davidsonin vai et.
Lapsi on piiiiiiikkaisen isompi kysymys, ja sitä ei voi myydä tori.fi:ssä eteenpäin jos moottoripyöräharrastus ei osoittautunutkaan kiinnostavaksi.
Ei se ole päättämättömyyttä. Se on mielentila jossa lapsi on luonnollinen osa parisuhdetta ja seksuaalisuutta, ja tervetullut jos on tullakseen. Miksi tämä on niin vaikea asia? Jos ei halua lapsia, voi steriloida itsensä. Tai pidättäytyä seksistä.
Miksi ihmeessä sitten edes tavata naista, joka sanoo, että lapset on tehty? Kyllähän ”tulee jos on tullakseen” selvästi osoittaa, että haluat lapsia vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli sama ongelma. Kaksi alle kouluikäistä lasta löytyy, tosin olen vielä itse alle kolmekymppinen.
En edes tavannut ketään tinderin kautta Suomessa, sillä syvällisiä keskusteluja ei oikein syntynyt kenenkään mielenkiintoisen kanssa. Tinder lähinnä turhautti.
Asia ratkesi kun vaihdoin maata. Löysin aivan ihanan lapsettoman, perhekeskeisen miehen toisesta Euroopan maasta. Olemme molemmat korkeakoulutettuja.
Ehdin tuossa maassa tapaamaan 3 miestä ennen sen oikean löytymistä. Yhden kanssa tapailtiin muutama kuukausi, ei seksiä, pysyttiin kavereina.
Yhdestä en ollutkaan itse kiinnostunut kun tavattiin, ja yksi ilmoitti kohteliaasti treffien jälkeen että välimatkan vuoksi suhde tulisi olemaan liian haastavaa. Ei ghostaamista, pitkiä syvällisiä keskusteluja, toisen kunnioittamista.
En edes koskisi tässä jurolassa enää tinderiin, mikäli joskus vielä hakisin sinkkuna seuraa.
Miksi tinder? Onhan noita muitakin deittisovelluksia? Itse löysin toisesta sovelluksesta mieheni kun olin eronnut ja kaksi pientä koululaista. Olin saanut lapset vielä melko vanhana. Miehen kanssa ollaan samaa ikäluokkaa. Nyt onnellinen uusperhe. Mies on ottanut isän roolin koska oma isä melko lailla poissa kuvioita omasta tahdostaan eli meillä ei ole vapaita viikonloppuja tai muutakaan. Miehen omat lapset on aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tinderistä toivomani suhteen parissa viikossa. Piti vitsillä kokeilla, mut toimi nappiin, enkä todellakaan tehnyt kompromisseja. Onneks, koska oli kyllä ihan hirvee paikka se.
Miten ap valkkaat ne, jotka matchaat? Svaippasin itse vain ja ainoastaan niitä, joiden ajattelin olevan todnäk kiinnostavia fyysisesti (niin et voi viehättyy), mutta myös henkisesti (tällä iso painoarvo). Jos tekstissä ei ollut mitään persoonallista ja puhuttelevaa, vasempaan, vaikka olis miten kuuma.
Hukassa
Mut en oo pääkaupunkiseudulta. Ja vasta 36.Mäkin oon aina löytänyt uuden naisen kevytsuhteeseen 1-2 kuukaudessa, kun vanha suhde on päättynyt. Kannattaa suorittaa karsinta kovalla kädellä ja sitten panostaa siihen pieneen määrään matchejä.
Mulla ei ole siis ongelmaa päästä treffeille. Miehet vaan eivät pysähdy. Tai tavataan 2-4 kertaa, ja sitten he haluavat hakea parempaa. Nämä miehet ovat olleet sinkkuja jo vuosia. Moni vuosi sitten tapaamani tulee vastaan Tinderissä vielä vuoden päästäkin. Sanoisin, että 90 % heistä edelleen sinkkuja. Huojentavaa sinänsä, että jos kelvannut minä, niin ei kelvannut kukaan muukaan.
Tätä mä juuri tarkoitin. "Pääset" treffeille tinderissä vain niiden kans, jotka oot ensin itse hyväksynyt, joten hyväksyntä kannattaa antaa valikoiden. Totta kai pääset treffeille, se on tinder!
Ajattelin ennen jokaista svaippia, oonko valmis käyttään aikaani minuuttiakaan kyseisen henkilön kanssa viestittelyyn. Jos ei ollut profiilitekstiä tai se oli tylsä tai kolho, ei. Sit kun viestittelin, mietin, oonko valmis käyttään aikaani siihen, et näen kyseisen ihmisen livenä. Useimmiten kaikki mulle chattailleet olikin kivoja tiukan karsinnan vuoksi, yks kaks outoa vaan joukossa ja jokusen kans kuivui juttu hiljalleen kasaan. Muutaman kans kävin ulkona, joista yksi oli upee.
En kärsinyt mistään tinderlieveilmiöistä, koska en ottanut sitä testinä siihen, moniko mua haluaa (itsetunto on siltä osin kunnossa ja menekkiä aina ollut kylliksi) vaan välineenä tavata itseäni kiinnostava ihminen.
Kieltämättä kuulostaa siltä, et oot mieluummin kenen vaan kanssa kuin yksin.
Olen kyllä ihan samaa mieltä tällaisesta karsinnasta. Jos jokin juttu tökkii jo profiilissa, se tökki ihan varmasti myös tavatessa. Ja jos tsättäily ei solju netissä, ei se kyllä solju kasvotustenkaan. Olen muutaman kerran suostunut tapaamaan miehiä, joilla on ollut hirveä kiire tavata, vaikka minulla on ollut omat epäilykseni heidän suhteensa, ja treffeillä olen sitten todennut, että ne epäilykset olivat aiheellisia ja että me tuhlasimme siellä kummankin aikaa. Tuollaisten treffien jälkeen olo on aina jotenkin harmistunut ja pettynyt. Siispä minäkin ehdotan Ap:lle, että hän miettii tarkemmin, kenen kanssa lähtee treffeille, eikä riennä tapaamaan jokaista halukasta miestä. Niin, ja kannattaa kokeilee myös muita deittisovelluksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tinderistä toivomani suhteen parissa viikossa. Piti vitsillä kokeilla, mut toimi nappiin, enkä todellakaan tehnyt kompromisseja. Onneks, koska oli kyllä ihan hirvee paikka se.
Miten ap valkkaat ne, jotka matchaat? Svaippasin itse vain ja ainoastaan niitä, joiden ajattelin olevan todnäk kiinnostavia fyysisesti (niin et voi viehättyy), mutta myös henkisesti (tällä iso painoarvo). Jos tekstissä ei ollut mitään persoonallista ja puhuttelevaa, vasempaan, vaikka olis miten kuuma.
Hukassa
Mut en oo pääkaupunkiseudulta. Ja vasta 36.Mäkin oon aina löytänyt uuden naisen kevytsuhteeseen 1-2 kuukaudessa, kun vanha suhde on päättynyt. Kannattaa suorittaa karsinta kovalla kädellä ja sitten panostaa siihen pieneen määrään matchejä.
Mulla ei ole siis ongelmaa päästä treffeille. Miehet vaan eivät pysähdy. Tai tavataan 2-4 kertaa, ja sitten he haluavat hakea parempaa. Nämä miehet ovat olleet sinkkuja jo vuosia. Moni vuosi sitten tapaamani tulee vastaan Tinderissä vielä vuoden päästäkin. Sanoisin, että 90 % heistä edelleen sinkkuja. Huojentavaa sinänsä, että jos kelvannut minä, niin ei kelvannut kukaan muukaan.
Tätä mä juuri tarkoitin. "Pääset" treffeille tinderissä vain niiden kans, jotka oot ensin itse hyväksynyt, joten hyväksyntä kannattaa antaa valikoiden. Totta kai pääset treffeille, se on tinder!
Ajattelin ennen jokaista svaippia, oonko valmis käyttään aikaani minuuttiakaan kyseisen henkilön kanssa viestittelyyn. Jos ei ollut profiilitekstiä tai se oli tylsä tai kolho, ei. Sit kun viestittelin, mietin, oonko valmis käyttään aikaani siihen, et näen kyseisen ihmisen livenä. Useimmiten kaikki mulle chattailleet olikin kivoja tiukan karsinnan vuoksi, yks kaks outoa vaan joukossa ja jokusen kans kuivui juttu hiljalleen kasaan. Muutaman kans kävin ulkona, joista yksi oli upee.
En kärsinyt mistään tinderlieveilmiöistä, koska en ottanut sitä testinä siihen, moniko mua haluaa (itsetunto on siltä osin kunnossa ja menekkiä aina ollut kylliksi) vaan välineenä tavata itseäni kiinnostava ihminen.
Kieltämättä kuulostaa siltä, et oot mieluummin kenen vaan kanssa kuin yksin.
Olen kyllä ihan samaa mieltä tällaisesta karsinnasta. Jos jokin juttu tökkii jo profiilissa, se tökki ihan varmasti myös tavatessa. Ja jos tsättäily ei solju netissä, ei se kyllä solju kasvotustenkaan. Olen muutaman kerran suostunut tapaamaan miehiä, joilla on ollut hirveä kiire tavata, vaikka minulla on ollut omat epäilykseni heidän suhteensa, ja treffeillä olen sitten todennut, että ne epäilykset olivat aiheellisia ja että me tuhlasimme siellä kummankin aikaa. Tuollaisten treffien jälkeen olo on aina jotenkin harmistunut ja pettynyt. Siispä minäkin ehdotan Ap:lle, että hän miettii tarkemmin, kenen kanssa lähtee treffeille, eikä riennä tapaamaan jokaista halukasta miestä. Niin, ja kannattaa kokeilee myös muita deittisovelluksia.
Minulla taas on kokemusta, että miehet antavat tajuamattaan profiilissa ja viesteissä huonon kuvan. Vastassa voikin olla sitten keskustelukykyinen ja komea mies. Tai sitten Tinderin kautta saa loistavan ensivaikutelman, jossa kaikki kohdallaan. Sitten tavataan, eikä todellisuus vastaa mielikuvaa. Siksi nopeasti treffeille. Lisäksi aikaa työhön työmatkoineen menee lapsivapaalla helposti 10-12 h. En ehdi ja jaksa kirjoitella työpäivän jälkeen. Sen sijaan voin työmatkan varrella pysähtyä hetkeksi kahville tai viinille katsomaan onko kemiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Silloin kun sä käytät korkokenkiä, niin mies on sukkasiltaan? Ihan tiedoksi, että ihan tavalliset miesten juhlakengät saatta tuoda miehelle jopa 5cm lisää pituutta. Eli laita sen verran miehelle lisää pituutta ennen kuin alat selittämään korkokengistä ja miesten ongelmista yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tinderistä toivomani suhteen parissa viikossa. Piti vitsillä kokeilla, mut toimi nappiin, enkä todellakaan tehnyt kompromisseja. Onneks, koska oli kyllä ihan hirvee paikka se.
Miten ap valkkaat ne, jotka matchaat? Svaippasin itse vain ja ainoastaan niitä, joiden ajattelin olevan todnäk kiinnostavia fyysisesti (niin et voi viehättyy), mutta myös henkisesti (tällä iso painoarvo). Jos tekstissä ei ollut mitään persoonallista ja puhuttelevaa, vasempaan, vaikka olis miten kuuma.
Hukassa
Mut en oo pääkaupunkiseudulta. Ja vasta 36.Mäkin oon aina löytänyt uuden naisen kevytsuhteeseen 1-2 kuukaudessa, kun vanha suhde on päättynyt. Kannattaa suorittaa karsinta kovalla kädellä ja sitten panostaa siihen pieneen määrään matchejä.
Mulla ei ole siis ongelmaa päästä treffeille. Miehet vaan eivät pysähdy. Tai tavataan 2-4 kertaa, ja sitten he haluavat hakea parempaa. Nämä miehet ovat olleet sinkkuja jo vuosia. Moni vuosi sitten tapaamani tulee vastaan Tinderissä vielä vuoden päästäkin. Sanoisin, että 90 % heistä edelleen sinkkuja. Huojentavaa sinänsä, että jos kelvannut minä, niin ei kelvannut kukaan muukaan.
Tätä mä juuri tarkoitin. "Pääset" treffeille tinderissä vain niiden kans, jotka oot ensin itse hyväksynyt, joten hyväksyntä kannattaa antaa valikoiden. Totta kai pääset treffeille, se on tinder!
Ajattelin ennen jokaista svaippia, oonko valmis käyttään aikaani minuuttiakaan kyseisen henkilön kanssa viestittelyyn. Jos ei ollut profiilitekstiä tai se oli tylsä tai kolho, ei. Sit kun viestittelin, mietin, oonko valmis käyttään aikaani siihen, et näen kyseisen ihmisen livenä. Useimmiten kaikki mulle chattailleet olikin kivoja tiukan karsinnan vuoksi, yks kaks outoa vaan joukossa ja jokusen kans kuivui juttu hiljalleen kasaan. Muutaman kans kävin ulkona, joista yksi oli upee.
En kärsinyt mistään tinderlieveilmiöistä, koska en ottanut sitä testinä siihen, moniko mua haluaa (itsetunto on siltä osin kunnossa ja menekkiä aina ollut kylliksi) vaan välineenä tavata itseäni kiinnostava ihminen.
Kieltämättä kuulostaa siltä, et oot mieluummin kenen vaan kanssa kuin yksin.
Olen kyllä ihan samaa mieltä tällaisesta karsinnasta. Jos jokin juttu tökkii jo profiilissa, se tökki ihan varmasti myös tavatessa. Ja jos tsättäily ei solju netissä, ei se kyllä solju kasvotustenkaan. Olen muutaman kerran suostunut tapaamaan miehiä, joilla on ollut hirveä kiire tavata, vaikka minulla on ollut omat epäilykseni heidän suhteensa, ja treffeillä olen sitten todennut, että ne epäilykset olivat aiheellisia ja että me tuhlasimme siellä kummankin aikaa. Tuollaisten treffien jälkeen olo on aina jotenkin harmistunut ja pettynyt. Siispä minäkin ehdotan Ap:lle, että hän miettii tarkemmin, kenen kanssa lähtee treffeille, eikä riennä tapaamaan jokaista halukasta miestä. Niin, ja kannattaa kokeilee myös muita deittisovelluksia.
Minulla taas on kokemusta, että miehet antavat tajuamattaan profiilissa ja viesteissä huonon kuvan. Vastassa voikin olla sitten keskustelukykyinen ja komea mies. Tai sitten Tinderin kautta saa loistavan ensivaikutelman, jossa kaikki kohdallaan. Sitten tavataan, eikä todellisuus vastaa mielikuvaa. Siksi nopeasti treffeille. Lisäksi aikaa työhön työmatkoineen menee lapsivapaalla helposti 10-12 h. En ehdi ja jaksa kirjoitella työpäivän jälkeen. Sen sijaan voin työmatkan varrella pysähtyä hetkeksi kahville tai viinille katsomaan onko kemiaa.
Minusta tuollainen liukuhihnameininki on pitemmän päälle aika turruttavaa: ei tätä, no kokeillaan seuraavaa, ei tämäkään, no miten olisi tuo. Ja kaikki tämä työmatkojen ohessa. Kannattaisi ehkä keskittyä enemmän siihen, mitä tekee, niin ei tarvitse vuoden kulutta ihmetellä, minkä vuoksi 40 treffeistä mikään ei ole johtanut pitempään suhteeseen.
Sama täällä. En tiedä, miten nykyään deitataan. Jos Tinderissä on useita matseja, onko tosiaan OK treffailla useaa samaa aikaan nykyään? M40