Lue keskustelun säännöt.
Eronnut äiti Tinderissä
22.02.2020 |
Minkälaisia kokemuksia teillä muilla eronneilla äideillä on Tinderistä? Karttavatko miehet, koska pelkäävät joutuvansa keskelle lapsiperhearkea?
Olen 41-vuotias kivan näköinen, sanavalmis, koulutettu, hyvässä työssä oleva, hyvin toimeentuleva nainen. Asun viihtyisässä asunnossa merinäköalalla. Olen paljon maailmaa nähnyt, fiksu, hauska ja huumorintajuinen, hellä ja seksikäs. Kuulemma kauniimpi luonnossa kuin kuvissa. Nämä luonnehdinnat siis miehiltä kaikki.
Vaan erosta on lähes vuosi, eikä uutta rakkautta ole löytynyt. Tänä aikana olen käynyt treffeillä noin 30-40 miehen kanssa. Ja ennen kuin sanotte, että olen nirso, voin kertoa, että ehkä 5 näistä on ollut miehiä, joita itse en ole halunnut tavata uudelleen, muille olisin antanut toisen mahdollisuuden.
Eli 35 miestä ovat antaneet pakit minulle. Suurin osa ekojen treffien jälkeen. Osaa olen tavannut 1-5 kertaa. Osan kanssa on ainoastaan halattu, monen kanssa suudeltukin, muutaman kanssa harrastettu useamman kerran seksiä.
Lopputulos on sama, ghostaaminen tai epämääräinen ”ollaan eri elämäntilanteissa. Säännönmukaisesti miehet ovat kertoneet, että olen viehättävä ja kivaa seuraa.
Näihin miehiin mahtuu erilaisia tyyppejä: on ollut ehkä muutama hottis, mutta sanoisin, että loput 30 miestä ovat olleet ihan tavallisia. Ulkonäöltään ja muulta elämältään. Olen akateeminen, mutta olen käynyt deiteillä myös peruskoulun käyneen rekkakuskin kanssa. En katso miehiä nenän vartta pitkin.
Iältään haitari muutamaa vuotta nuoremmasta 11 vuotta vanhempaan. Ikäiseni hakevat 15 v nuorempaa, eli olen vanha. 10 v vanhemmat ikäistäni, mutta huollettavia lapsia ei saisi olla.
Mietin pitkään, mikä minussa on, kun en kelpaa edes kepeään suhteeseen tai FWB-järjestelyyn. Haen avoimin mielin, ja olen miehille sanonutkin, että haen lopulta suhdetta, mutta siihen ei kiire. Sitä etsiessä olen valmis kepeämpäänkin.
Eli en ole ruma, nirso, vaan olen sosiaalinen, avoin, saan keskustelun aikaan. Joskus mietin, että ehkä se on sporttikropan puute. En ole pulska tai isokokoinen, vaan ihan normipainoinen, mutta rintava kyllä. Sporttikroppaa kyllä ei ole, ja vain se tuntuu kelpaavan, vaikka mies olisi itsekään kymppi. No, ajattelin, että jos siitä on kiinni, niin ryhdytään sporttiseksi.
Kunnes tajusin yhteisen nimittäjän. Mulla on 5 ja 8 v lapset puolet ajasta. En ajatellut, että he ovat rasite. Heillä on hyvä isä, ja lapset ovat luonani vain 3 päivän sykleissä. Kolmen päivän välein siis aina 3-4 päivää vapaata. Harva lapsetonkaan ehtii tapaamaan joka päivä. Itse en ehdi seurusteluun asti, kun jo miehet alkavat pohtia sitä, että mulla on lapsia. Isää en lapsille hae tal edes haaveile mistään yhdessäasumisesta - ainakaan vielä.
Turhauttaa tavata miestä useamman kerran, suudella, vaihtaa viestejä iltaisin, kuulla, että olen kaunis ja haluttava. Sitten ghostaus ja lopulta viesti, että ollaan eri elämäntilanteissa. Tai sitten jo ennen treffejä miehet kirjoittavat, että miettivät sitä että minulla on lapsia. Vaikka heilläkin niitä on, tosin jo yleensä teinejä.
Eli loppuelämä yksin, vaikka olen ihan hyvä nainen? Naurattaa, kun miehet kirjoittavat, ettei Tinderistä olisi naisia tarjolla..
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Silloin kun sä käytät korkokenkiä, niin mies on sukkasiltaan? Ihan tiedoksi, että ihan tavalliset miesten juhlakengät saatta tuoda miehelle jopa 5cm lisää pituutta. Eli laita sen verran miehelle lisää pituutta ennen kuin alat selittämään korkokengistä ja miesten ongelmista yhtään mitään.
Minusta on aika outoa, ettei 175-senttinen mies kelpaa, jos hän on muuten mukava. Olen itse 168-senttinen nainen enkä käytä korkokenkiä, mutta minulle ovat kyllä kelvanneet itseäni lyhyemmät miehet, jolleivät he sitten ole olleet tosi lyhyitä eli reilusti alle 160 senttiä. Eikö normaalipituisella - ja minusta 175-senttinen on vielä normaalipituinen - kuitenkin luonne ole se kaikkein tärkein ominaisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin tinderöinnin 47 vuotiaana 1,5 vuotta sitten vuosikymmeniä kestäneen parisuhteen jälkeen. Minulla on kouluikäisiä lapsia, mutta eivät ole haitanneet miehiä, ainoastaan hidastivat treffailutahtia. Ensin tapailin kevyemmällä ajatuksella yhtä 43 vuotiasta miestä ja sen jälkeen löysin nopeasti upean 44 vuotiaan miehen, joka oli myös tosimielellä etsimässä itselleen loppuelämän kumppania.
Lapsemme ovat samanikäisiä ja se on iso plussa. Jo aikuisiksi lapsensa saaneet vanhemmat miehet eivät enää jaksa lapsiperhe-elämää ja toisaalta lapsettomat miehet eivät ymmärrä sitä senkään vertaa tai haluavat itse saada vielä lapsia. Samassa elämänvaiheessa olevien suhde toimii parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tinderistä toivomani suhteen parissa viikossa. Piti vitsillä kokeilla, mut toimi nappiin, enkä todellakaan tehnyt kompromisseja. Onneks, koska oli kyllä ihan hirvee paikka se.
Miten ap valkkaat ne, jotka matchaat? Svaippasin itse vain ja ainoastaan niitä, joiden ajattelin olevan todnäk kiinnostavia fyysisesti (niin et voi viehättyy), mutta myös henkisesti (tällä iso painoarvo). Jos tekstissä ei ollut mitään persoonallista ja puhuttelevaa, vasempaan, vaikka olis miten kuuma.
Hukassa
Mut en oo pääkaupunkiseudulta. Ja vasta 36.Mäkin oon aina löytänyt uuden naisen kevytsuhteeseen 1-2 kuukaudessa, kun vanha suhde on päättynyt. Kannattaa suorittaa karsinta kovalla kädellä ja sitten panostaa siihen pieneen määrään matchejä.
Mulla ei ole siis ongelmaa päästä treffeille. Miehet vaan eivät pysähdy. Tai tavataan 2-4 kertaa, ja sitten he haluavat hakea parempaa. Nämä miehet ovat olleet sinkkuja jo vuosia. Moni vuosi sitten tapaamani tulee vastaan Tinderissä vielä vuoden päästäkin. Sanoisin, että 90 % heistä edelleen sinkkuja. Huojentavaa sinänsä, että jos kelvannut minä, niin ei kelvannut kukaan muukaan.
Tätä mä juuri tarkoitin. "Pääset" treffeille tinderissä vain niiden kans, jotka oot ensin itse hyväksynyt, joten hyväksyntä kannattaa antaa valikoiden. Totta kai pääset treffeille, se on tinder!
Ajattelin ennen jokaista svaippia, oonko valmis käyttään aikaani minuuttiakaan kyseisen henkilön kanssa viestittelyyn. Jos ei ollut profiilitekstiä tai se oli tylsä tai kolho, ei. Sit kun viestittelin, mietin, oonko valmis käyttään aikaani siihen, et näen kyseisen ihmisen livenä. Useimmiten kaikki mulle chattailleet olikin kivoja tiukan karsinnan vuoksi, yks kaks outoa vaan joukossa ja jokusen kans kuivui juttu hiljalleen kasaan. Muutaman kans kävin ulkona, joista yksi oli upee.
En kärsinyt mistään tinderlieveilmiöistä, koska en ottanut sitä testinä siihen, moniko mua haluaa (itsetunto on siltä osin kunnossa ja menekkiä aina ollut kylliksi) vaan välineenä tavata itseäni kiinnostava ihminen.
Kieltämättä kuulostaa siltä, et oot mieluummin kenen vaan kanssa kuin yksin.
Olen kyllä ihan samaa mieltä tällaisesta karsinnasta. Jos jokin juttu tökkii jo profiilissa, se tökki ihan varmasti myös tavatessa. Ja jos tsättäily ei solju netissä, ei se kyllä solju kasvotustenkaan. Olen muutaman kerran suostunut tapaamaan miehiä, joilla on ollut hirveä kiire tavata, vaikka minulla on ollut omat epäilykseni heidän suhteensa, ja treffeillä olen sitten todennut, että ne epäilykset olivat aiheellisia ja että me tuhlasimme siellä kummankin aikaa. Tuollaisten treffien jälkeen olo on aina jotenkin harmistunut ja pettynyt. Siispä minäkin ehdotan Ap:lle, että hän miettii tarkemmin, kenen kanssa lähtee treffeille, eikä riennä tapaamaan jokaista halukasta miestä. Niin, ja kannattaa kokeilee myös muita deittisovelluksia.
Minulla taas on kokemusta, että miehet antavat tajuamattaan profiilissa ja viesteissä huonon kuvan. Vastassa voikin olla sitten keskustelukykyinen ja komea mies. Tai sitten Tinderin kautta saa loistavan ensivaikutelman, jossa kaikki kohdallaan. Sitten tavataan, eikä todellisuus vastaa mielikuvaa. Siksi nopeasti treffeille. Lisäksi aikaa työhön työmatkoineen menee lapsivapaalla helposti 10-12 h. En ehdi ja jaksa kirjoitella työpäivän jälkeen. Sen sijaan voin työmatkan varrella pysähtyä hetkeksi kahville tai viinille katsomaan onko kemiaa.
Minusta tuollainen liukuhihnameininki on pitemmän päälle aika turruttavaa: ei tätä, no kokeillaan seuraavaa, ei tämäkään, no miten olisi tuo. Ja kaikki tämä työmatkojen ohessa. Kannattaisi ehkä keskittyä enemmän siihen, mitä tekee, niin ei tarvitse vuoden kulutta ihmetellä, minkä vuoksi 40 treffeistä mikään ei ole johtanut pitempään suhteeseen.
Unohdat nyt, että 90 % tapauksista miehet eivät ole halunneet tavata minua. Olisin itse voinut tavata muutaman kerran lähes kaikkia heitä ja katsoa kehittyykö jotain. Sen verran tarkan seulonnan tein jo ennen treffejä. Mutta myös ajattelen, että miehen kuuluu osoittaa kiinnostusta ja olla aloitteellinen uusien treffien suhteen. Itse en ole niitä ehdottanut vaan odottanut, että mies ehdottaa. Tämä minulle jostain syystä tärkeä/ratkaiseva asia. Siis se miesten aloitteellisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Silloin kun sä käytät korkokenkiä, niin mies on sukkasiltaan? Ihan tiedoksi, että ihan tavalliset miesten juhlakengät saatta tuoda miehelle jopa 5cm lisää pituutta. Eli laita sen verran miehelle lisää pituutta ennen kuin alat selittämään korkokengistä ja miesten ongelmista yhtään mitään.
Minusta on aika outoa, ettei 175-senttinen mies kelpaa, jos hän on muuten mukava. Olen itse 168-senttinen nainen enkä käytä korkokenkiä, mutta minulle ovat kyllä kelvanneet itseäni lyhyemmät miehet, jolleivät he sitten ole olleet tosi lyhyitä eli reilusti alle 160 senttiä. Eikö normaalipituisella - ja minusta 175-senttinen on vielä normaalipituinen - kuitenkin luonne ole se kaikkein tärkein ominaisuus?
Se on niin, että 175 cm ei kelpuuta 167 cm koroissa kulkevaa.
Mun mielestä 40 deittiä 52 viikossa on jo aika kova saldo. Ja muutaman kanssa sekstailtu usean kerran. Ehkä pientä epätoivoisuutta ilmassa ja arvaan että nämä miehetkin ovat aistineet sen. Tässä on tyyliin ehdotettu treffejä samantien kun on ”heit” vaihdettu. Vaikuttaa myös siltä, että päivystät Tinderissä 24/7.
Poista tuo äppi ja ole hetken itseksesi eron jälkeen. Vaikuttaa siltä että sulla on kova hätä löytää nyt joku heti. Toivon että löydät jonkun rinnallesi, mutta tutustu ensin itseesi ja opi elämään yksin ensin. Toki lapsien kanssa siis. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tinderistä toivomani suhteen parissa viikossa. Piti vitsillä kokeilla, mut toimi nappiin, enkä todellakaan tehnyt kompromisseja. Onneks, koska oli kyllä ihan hirvee paikka se.
Miten ap valkkaat ne, jotka matchaat? Svaippasin itse vain ja ainoastaan niitä, joiden ajattelin olevan todnäk kiinnostavia fyysisesti (niin et voi viehättyy), mutta myös henkisesti (tällä iso painoarvo). Jos tekstissä ei ollut mitään persoonallista ja puhuttelevaa, vasempaan, vaikka olis miten kuuma.
Hukassa
Mut en oo pääkaupunkiseudulta. Ja vasta 36.Mäkin oon aina löytänyt uuden naisen kevytsuhteeseen 1-2 kuukaudessa, kun vanha suhde on päättynyt. Kannattaa suorittaa karsinta kovalla kädellä ja sitten panostaa siihen pieneen määrään matchejä.
Mulla ei ole siis ongelmaa päästä treffeille. Miehet vaan eivät pysähdy. Tai tavataan 2-4 kertaa, ja sitten he haluavat hakea parempaa. Nämä miehet ovat olleet sinkkuja jo vuosia. Moni vuosi sitten tapaamani tulee vastaan Tinderissä vielä vuoden päästäkin. Sanoisin, että 90 % heistä edelleen sinkkuja. Huojentavaa sinänsä, että jos kelvannut minä, niin ei kelvannut kukaan muukaan.
Tätä mä juuri tarkoitin. "Pääset" treffeille tinderissä vain niiden kans, jotka oot ensin itse hyväksynyt, joten hyväksyntä kannattaa antaa valikoiden. Totta kai pääset treffeille, se on tinder!
Ajattelin ennen jokaista svaippia, oonko valmis käyttään aikaani minuuttiakaan kyseisen henkilön kanssa viestittelyyn. Jos ei ollut profiilitekstiä tai se oli tylsä tai kolho, ei. Sit kun viestittelin, mietin, oonko valmis käyttään aikaani siihen, et näen kyseisen ihmisen livenä. Useimmiten kaikki mulle chattailleet olikin kivoja tiukan karsinnan vuoksi, yks kaks outoa vaan joukossa ja jokusen kans kuivui juttu hiljalleen kasaan. Muutaman kans kävin ulkona, joista yksi oli upee.
En kärsinyt mistään tinderlieveilmiöistä, koska en ottanut sitä testinä siihen, moniko mua haluaa (itsetunto on siltä osin kunnossa ja menekkiä aina ollut kylliksi) vaan välineenä tavata itseäni kiinnostava ihminen.
Kieltämättä kuulostaa siltä, et oot mieluummin kenen vaan kanssa kuin yksin.
Olen kyllä ihan samaa mieltä tällaisesta karsinnasta. Jos jokin juttu tökkii jo profiilissa, se tökki ihan varmasti myös tavatessa. Ja jos tsättäily ei solju netissä, ei se kyllä solju kasvotustenkaan. Olen muutaman kerran suostunut tapaamaan miehiä, joilla on ollut hirveä kiire tavata, vaikka minulla on ollut omat epäilykseni heidän suhteensa, ja treffeillä olen sitten todennut, että ne epäilykset olivat aiheellisia ja että me tuhlasimme siellä kummankin aikaa. Tuollaisten treffien jälkeen olo on aina jotenkin harmistunut ja pettynyt. Siispä minäkin ehdotan Ap:lle, että hän miettii tarkemmin, kenen kanssa lähtee treffeille, eikä riennä tapaamaan jokaista halukasta miestä. Niin, ja kannattaa kokeilee myös muita deittisovelluksia.
Minulla taas on kokemusta, että miehet antavat tajuamattaan profiilissa ja viesteissä huonon kuvan. Vastassa voikin olla sitten keskustelukykyinen ja komea mies. Tai sitten Tinderin kautta saa loistavan ensivaikutelman, jossa kaikki kohdallaan. Sitten tavataan, eikä todellisuus vastaa mielikuvaa. Siksi nopeasti treffeille. Lisäksi aikaa työhön työmatkoineen menee lapsivapaalla helposti 10-12 h. En ehdi ja jaksa kirjoitella työpäivän jälkeen. Sen sijaan voin työmatkan varrella pysähtyä hetkeksi kahville tai viinille katsomaan onko kemiaa.
Minusta tuollainen liukuhihnameininki on pitemmän päälle aika turruttavaa: ei tätä, no kokeillaan seuraavaa, ei tämäkään, no miten olisi tuo. Ja kaikki tämä työmatkojen ohessa. Kannattaisi ehkä keskittyä enemmän siihen, mitä tekee, niin ei tarvitse vuoden kulutta ihmetellä, minkä vuoksi 40 treffeistä mikään ei ole johtanut pitempään suhteeseen.
Unohdat nyt, että 90 % tapauksista miehet eivät ole halunneet tavata minua. Olisin itse voinut tavata muutaman kerran lähes kaikkia heitä ja katsoa kehittyykö jotain. Sen verran tarkan seulonnan tein jo ennen treffejä. Mutta myös ajattelen, että miehen kuuluu osoittaa kiinnostusta ja olla aloitteellinen uusien treffien suhteen. Itse en ole niitä ehdottanut vaan odottanut, että mies ehdottaa. Tämä minulle jostain syystä tärkeä/ratkaiseva asia. Siis se miesten aloitteellisuus.
Eli sitä kemiaa ei ole ollut. Oma kokemukseni on se, että jos viesteily alkaa rullata jo ensimmäisestä viestistä alkaen, silloin sitä kemiaa on ja silloin kumpikin on innokas tapaamaan ensimmäisten treffien jälkeen aina vain uudelleen. Näin kävi minulle eräässä toisessa deittisovelluksessa. Mies oli 98-prosenttinen mätsi ja kirjoitti kysyäkseen, olinko mahdollisesti hänen alter egonsa. Siitä se lähti ja jatkuu edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Silloin kun sä käytät korkokenkiä, niin mies on sukkasiltaan? Ihan tiedoksi, että ihan tavalliset miesten juhlakengät saatta tuoda miehelle jopa 5cm lisää pituutta. Eli laita sen verran miehelle lisää pituutta ennen kuin alat selittämään korkokengistä ja miesten ongelmista yhtään mitään.
Minusta on aika outoa, ettei 175-senttinen mies kelpaa, jos hän on muuten mukava. Olen itse 168-senttinen nainen enkä käytä korkokenkiä, mutta minulle ovat kyllä kelvanneet itseäni lyhyemmät miehet, jolleivät he sitten ole olleet tosi lyhyitä eli reilusti alle 160 senttiä. Eikö normaalipituisella - ja minusta 175-senttinen on vielä normaalipituinen - kuitenkin luonne ole se kaikkein tärkein ominaisuus?
Se on niin, että 175 cm ei kelpuuta 167 cm koroissa kulkevaa.
Just lauantaina minä 170cm mies kävin treffeillä 167cm naisen kanssa, oli korot ja se on just perfect. Noin 170 cm nainen on usein tosi sopusuhtaisen mallinen. Ja helppo pusutella kun ei selkä väänny kummallakaan🥰
Tämä pituusjuttu on mun kokemuksissa ollut poikkeuksetta aina naisen pään sisäinen ongelma.
On kyllä totta että on aika paljon miehiä jotka haluaa sen 155cm taskuvenuksen, myös moni pitkä mies 180+ karsastaa yli 165cm naisia.
Mutta mä en. Älkää plz olettako että se toinen kärsii asiasta mikä sulle itselle on ongelma, se on projisointia. Mutta toki tehkää valintoja sen mukaan miltä teistä itsestä tuntuu, myös pituuden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Silloin kun sä käytät korkokenkiä, niin mies on sukkasiltaan? Ihan tiedoksi, että ihan tavalliset miesten juhlakengät saatta tuoda miehelle jopa 5cm lisää pituutta. Eli laita sen verran miehelle lisää pituutta ennen kuin alat selittämään korkokengistä ja miesten ongelmista yhtään mitään.
Minusta on aika outoa, ettei 175-senttinen mies kelpaa, jos hän on muuten mukava. Olen itse 168-senttinen nainen enkä käytä korkokenkiä, mutta minulle ovat kyllä kelvanneet itseäni lyhyemmät miehet, jolleivät he sitten ole olleet tosi lyhyitä eli reilusti alle 160 senttiä. Eikö normaalipituisella - ja minusta 175-senttinen on vielä normaalipituinen - kuitenkin luonne ole se kaikkein tärkein ominaisuus?
Se on niin, että 175 cm ei kelpuuta 167 cm koroissa kulkevaa.
Huh, onneksi minä olen vain 165,5 cm, niin kelpasin 175 cm pitkälle miehelleni! Olisi mennyt hyvä avioliitto sivu suun, jos olisin 1,5 senttiä pidempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä tuo esille profiilissa että sinulla on lapsia. Mieti mikä keidas se on pedofiileille jotka etsivät naista jolla on lapsia!
Itse olen kolmen lapsen yh ja löysin ihanan miehen tinderistä. Kerroin vasta kun tavattiin että minulla on lapsia ja olin valmistautunut että äijä lähtee pätkimään sillä sekunnilla. Ei kuitenkaan lähtenyt.
Itse ajattelin samoin ja siksi tekstissä keskityin kertomaan itsestäni, mistä tykkään ja miten elän elämääni. Lapset jätin mainitsematta esittelytekstissä, mutta kerroin lapsista viestittelyn alkutaipaleella.
Osa miehistä karsii sellaiset naiset heti pois Tinderissa, jos profiilissa ei kerro, onko lapsia vai ei.
Luultavasti ne jotka eivät missään tapauksessa halua tapailla naista jolla lapsia ja siinä tapauksessa ei menetä mitään teki kummin vaan. Jokunen oli näitä ja kertoivat asian suoraan, muut jatkoivat viestittelyä normaalisti. Joka tapauksessa kokoajan tuli matcheja jos jaksoi selata tarjontaa ja löytyi jotain oikealle pyyhkästävää niin ei olisi tarvinnut jonkun heti alussa kadonneen yksilön perään surra, tutustuu niihin joita kiinnostaa tutustua.
Osa ajattelee toisin päin, etenkin kolmi-nelikymppiset. Itse ajattelen, että normaaliarvoisella 40-vuotiaalla naisella on lapsia.
En koe, että siinäkään mitään menettää jos joku hyppää yli siksi, että toivoo naisella olevan lapsia eikä asia selviä esittelytekstissä. Jos ei viitsi keskustelua avata siltä pohjalta, että muuten olisi kiinnostava ihminen, mutta pelkää kiinnostuksen loppuvan lapsettomuuteen niin jatkakoon eteenpäin vaan. Mielestäni muutenkin hieman outoa pitää kriteerinä, että toisella on lapsia ellei sitten itse ole toivonut lapsia, mutta ei kykene niitä saamaan.
Parisuhdetta etsittäessä mikä tahansa kriteeri on OK. Minulla esimerkiksi on lapsia enkä siksi enää tapaile lapsettomia. Kokemus on opettanut että hyvä näin.
Juu, kyllä. Jokaisen on ok listata itselleen tärkeitä asioita, pitää tiettyjä kriteereitä, mutta täysin yhtä hyväksyttävää pariutumusasioissa on olla hyväksymättä jotain toisen asettamia kriteerejä ja skipata ihminen sen vuoksi. Missään kohtaa en ole sanonut, että kriteerejä ei olisi soveliasta olla, itse en vain koe menettäneeni mitään jos joku lapsia kriteerinä pitävä on hypännyt profiilini yli koska ei tiedä onko lapsia vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kuitenkin että tiedät syyn, miksi näin on, kaikki eivät kuulemma tiedä.
Valitettavasti pienet lapset ja erilaiset Uusperhe kuviot ovat monelle ei kiitos, olisi myös itsellenikin.
Tilanne on varmasti parempi jo vuonna 2035, kun lapset ovat aikuisia ja mahdollisesti jo muuttaneet pois kotoa.
Toivottavasti kuitenkin löydät jonkun kivan hepun ennen, jolle sinun elämäntilanteesi on ok, onhan se niin että meillä jokaisella on historia, eikä sitä voi muuttaa, vain tulevaisuuteen voi itse vaikuttaa, tsemppiä. 👍🏻
Vapaaehtoisesti lapseton mies jolle toisen lapset ok on erinomainen vaihtoehto jos vastaan tulee. Jää kaikki uusperhesäädöt pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
55M täällä. Käsittääkseni Tinder ei ole mikään p*rkeleen "sitoutumis-" tai "avioliittosovellus"? Josko minä sinne (pian?) liityn mukaan, aion tarjota ehkä vain hetkellistä seuraa, ilman mitään sitoumuksia. En tyrkytä tai vaadi mitään. Ollaan aikuisia ja nautitaan jos matchaa. Näin minä olen Tinderin alkuperäisen idean ymmärtänyt...
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?!
Itse olen kolmen lapsen yksinhuoltaja, lapsivapaata joka toinen vkl tai 1 krt/kk.Olen 36-vuotias ja hyvin harvaa miestä tuntui tinderissä haittaavan lapseni.
Olen koulutettu ja urheilullinen, kauniiksikin kehuttu.Aika nopeasti tinderistä löytyi se oikea, jonka kanssa nyt pari vuotta yhteistä taivalta. Mutta kokemukseni mukaan miehiä eivät lapseni haitanneet lainkaan. Toki tämä viimeisin vasta lapseni tapasikin. Muutaman kuukauden ehdin deittailla kevyemmin.
V*ttu kolmen lapsen yh, oikea jackpot! Et kerro mitään yksityiskohtia tuosta unelmien "prinssistäsi", joten postauksellasi ei ole mitään painoarvoa. Siellä on varmasti sakset auenneet nopeasti, jotta olet saanut miehen loukutettua. Kummallisessa pilvessä te suurperheelliset elätte..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapseton mies jolle toisen lapset ok on erinomainen vaihtoehto jos vastaan tulee. Jää kaikki uusperhesäädöt pois.
Uusperhesäädöt on monelle se kynnyskysymys. Siinä on isot riskit lasten näkökulmasta enkä niitä ole valmis ottamaan. Siksi kevytsuhteita vielä noin 5-7 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapseton mies jolle toisen lapset ok on erinomainen vaihtoehto jos vastaan tulee. Jää kaikki uusperhesäädöt pois.
Eikös sellainen ole harvinaisuus? Jos pitäisi todella lapsista, olisi hankkinut niitä jo itse. Ja tällainen mies varmaan kuitenkin etsii lähinnä lapsetonta naista. Kun sellainen löytyy niin adjö?
Tässä asiaa nyt pohdittuani tajuan, että mulle sopiva mies on:
-41-45-vuotias
-eronnut vähintään vuosi sitten pitkästä liitosta
-1-2 lasta iältään 4-10 v
-akateeminen
-yli 185 cm, raamikas
-urallaan menestynyt, mutta myös ihmissuhteiden arvon ymmärtävä
-avarakatseinen ja hauska
-pitää seksistä ja haluaa harrastaa sitä paljon
-hakee parisuhdetta. Ainakin alkuun eri osoitteissa asuen, mutta tulevaisuudessa voi olla avoin uusperheelle
-ei halua lisää lapsia
-ei ole pelimie ja pyöritä useaa kerrallaan. Osaa pysähtyä.
Tämä lista Tinderiin vaan. Raportoin sitten kuinka monta matchia näillä kriteereillä tulee. On the positive side: ei tarvitse juosta treffeillä pari kertaa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapseton mies jolle toisen lapset ok on erinomainen vaihtoehto jos vastaan tulee. Jää kaikki uusperhesäädöt pois.
Eikös sellainen ole harvinaisuus? Jos pitäisi todella lapsista, olisi hankkinut niitä jo itse. Ja tällainen mies varmaan kuitenkin etsii lähinnä lapsetonta naista. Kun sellainen löytyy niin adjö?
Tässä asiaa nyt pohdittuani tajuan, että mulle sopiva mies on:
-41-45-vuotias
-eronnut vähintään vuosi sitten pitkästä liitosta
-1-2 lasta iältään 4-10 v
-akateeminen
-yli 185 cm, raamikas
-urallaan menestynyt, mutta myös ihmissuhteiden arvon ymmärtävä
-avarakatseinen ja hauska
-pitää seksistä ja haluaa harrastaa sitä paljon
-hakee parisuhdetta. Ainakin alkuun eri osoitteissa asuen, mutta tulevaisuudessa voi olla avoin uusperheelle
-ei halua lisää lapsia
-ei ole pelimie ja pyöritä useaa kerrallaan. Osaa pysähtyä.Tämä lista Tinderiin vaan. Raportoin sitten kuinka monta matchia näillä kriteereillä tulee. On the positive side: ei tarvitse juosta treffeillä pari kertaa viikossa.
Tuollainen mies ei ehdi Tinderiin, se napataan lennosta.
Ulkonäkö edellä mennään tinderissä. Hottiksen haluaa kaikki miehet tavata, oli tällä sitten riesanaan liuta lapsia ja omaishoidettavat vanhemmatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapseton mies jolle toisen lapset ok on erinomainen vaihtoehto jos vastaan tulee. Jää kaikki uusperhesäädöt pois.
Eikös sellainen ole harvinaisuus? Jos pitäisi todella lapsista, olisi hankkinut niitä jo itse. Ja tällainen mies varmaan kuitenkin etsii lähinnä lapsetonta naista. Kun sellainen löytyy niin adjö?
Tässä asiaa nyt pohdittuani tajuan, että mulle sopiva mies on:
-41-45-vuotias
-eronnut vähintään vuosi sitten pitkästä liitosta
-1-2 lasta iältään 4-10 v
-akateeminen
-yli 185 cm, raamikas
-urallaan menestynyt, mutta myös ihmissuhteiden arvon ymmärtävä
-avarakatseinen ja hauska
-pitää seksistä ja haluaa harrastaa sitä paljon
-hakee parisuhdetta. Ainakin alkuun eri osoitteissa asuen, mutta tulevaisuudessa voi olla avoin uusperheelle
-ei halua lisää lapsia
-ei ole pelimie ja pyöritä useaa kerrallaan. Osaa pysähtyä.Tämä lista Tinderiin vaan. Raportoin sitten kuinka monta matchia näillä kriteereillä tulee. On the positive side: ei tarvitse juosta treffeillä pari kertaa viikossa.
Tuollainen mies ei ehdi Tinderiin, se napataan lennosta.
Sehän siinä onkin. Tämä on naisten dream catch. 45-50-vuotiaan miehen lista on:
-25-30-vuotias
-hoikka, urheilullinen, mutta samalla muodokas (vain rinnat ja osalla miehistä takamus)
-ei lapsia
Näillä päästään jo pitkälle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapseton mies jolle toisen lapset ok on erinomainen vaihtoehto jos vastaan tulee. Jää kaikki uusperhesäädöt pois.
Uusperhesäädöt on monelle se kynnyskysymys. Siinä on isot riskit lasten näkökulmasta enkä niitä ole valmis ottamaan. Siksi kevytsuhteita vielä noin 5-7 vuotta.
Tinder ja muut nettisovellukset ovat kyseenalaisia, kun parisuhdetta etsitään. Myöskään uusperhe ei ole mikään must, itse pitäisin omat asunnot, kuten olen aina tehnyt. Kevytsuhteet eivät sovi kaikille, eivät minullekaan. Tosin joidenkin miesten päähän ei vain mahdu, että suhde voi olla vakituinen ja pitkäkestoinen eri asunnoista huolimatta. Nykydeittailu on niin kummallista, että luovuin siitä jo vuosia sitten. Jos ei kohtalo kumppania tuo, jatkan unelmieni toteuttamista yksin. Lapsikin jo on, joten vauvakuume ei vaivaa.
Ei ole lapset haitanneet miehiä, vaikka olenkin totaali-yh. Ensin löysin Tinderistä mukavan laastarisuhteen (oli sitä molemmille), jota kesti nelisen kuukautta. Sen jälkeen tiesin, mitä haluan loppuelämältäni, samoin mies tahollaan. Halusimme eri asioita, joten jatkoimme kumpikin oman unelman tavoittelua.
Kuukauden verran viestittelin useiden miesten kanssa, joista suurimman osan kanssa huomasi heti, että ollaan hakemassa eri asioita tai muuten vaan elämäntilanne ei sopinut yhteen. Neljä miestä tapasin livenä ja ne tapaamiset eivät johtaneet enää toisiin treffeihin. Viides treffikumppani oli täysosuma. Mies oli paperilla juuri minulle sopiva ja osoittautui kuvauksensa mukaiseksi myös todellisuudessa. Treffailu eteni aluksi rauhalliseen tahtiin, koska emme halunneet sekoittaa lapsia mukaan kuvioon. Sekin vahvisti tunnetta, että mies on tosissaan kanssani. Nyt olemme olleet yli vuoden yhdessa ja suunnittelemme vakavasti yhteistä tulevaisuutta.
Minun kohdallani Tinder ja muut deittisovellukset toimivat oikein hyvin. Ilman niitä en olisi kohdannut elämäni miestä.