Lue keskustelun säännöt.
Eronnut äiti Tinderissä
22.02.2020 |
Minkälaisia kokemuksia teillä muilla eronneilla äideillä on Tinderistä? Karttavatko miehet, koska pelkäävät joutuvansa keskelle lapsiperhearkea?
Olen 41-vuotias kivan näköinen, sanavalmis, koulutettu, hyvässä työssä oleva, hyvin toimeentuleva nainen. Asun viihtyisässä asunnossa merinäköalalla. Olen paljon maailmaa nähnyt, fiksu, hauska ja huumorintajuinen, hellä ja seksikäs. Kuulemma kauniimpi luonnossa kuin kuvissa. Nämä luonnehdinnat siis miehiltä kaikki.
Vaan erosta on lähes vuosi, eikä uutta rakkautta ole löytynyt. Tänä aikana olen käynyt treffeillä noin 30-40 miehen kanssa. Ja ennen kuin sanotte, että olen nirso, voin kertoa, että ehkä 5 näistä on ollut miehiä, joita itse en ole halunnut tavata uudelleen, muille olisin antanut toisen mahdollisuuden.
Eli 35 miestä ovat antaneet pakit minulle. Suurin osa ekojen treffien jälkeen. Osaa olen tavannut 1-5 kertaa. Osan kanssa on ainoastaan halattu, monen kanssa suudeltukin, muutaman kanssa harrastettu useamman kerran seksiä.
Lopputulos on sama, ghostaaminen tai epämääräinen ”ollaan eri elämäntilanteissa. Säännönmukaisesti miehet ovat kertoneet, että olen viehättävä ja kivaa seuraa.
Näihin miehiin mahtuu erilaisia tyyppejä: on ollut ehkä muutama hottis, mutta sanoisin, että loput 30 miestä ovat olleet ihan tavallisia. Ulkonäöltään ja muulta elämältään. Olen akateeminen, mutta olen käynyt deiteillä myös peruskoulun käyneen rekkakuskin kanssa. En katso miehiä nenän vartta pitkin.
Iältään haitari muutamaa vuotta nuoremmasta 11 vuotta vanhempaan. Ikäiseni hakevat 15 v nuorempaa, eli olen vanha. 10 v vanhemmat ikäistäni, mutta huollettavia lapsia ei saisi olla.
Mietin pitkään, mikä minussa on, kun en kelpaa edes kepeään suhteeseen tai FWB-järjestelyyn. Haen avoimin mielin, ja olen miehille sanonutkin, että haen lopulta suhdetta, mutta siihen ei kiire. Sitä etsiessä olen valmis kepeämpäänkin.
Eli en ole ruma, nirso, vaan olen sosiaalinen, avoin, saan keskustelun aikaan. Joskus mietin, että ehkä se on sporttikropan puute. En ole pulska tai isokokoinen, vaan ihan normipainoinen, mutta rintava kyllä. Sporttikroppaa kyllä ei ole, ja vain se tuntuu kelpaavan, vaikka mies olisi itsekään kymppi. No, ajattelin, että jos siitä on kiinni, niin ryhdytään sporttiseksi.
Kunnes tajusin yhteisen nimittäjän. Mulla on 5 ja 8 v lapset puolet ajasta. En ajatellut, että he ovat rasite. Heillä on hyvä isä, ja lapset ovat luonani vain 3 päivän sykleissä. Kolmen päivän välein siis aina 3-4 päivää vapaata. Harva lapsetonkaan ehtii tapaamaan joka päivä. Itse en ehdi seurusteluun asti, kun jo miehet alkavat pohtia sitä, että mulla on lapsia. Isää en lapsille hae tal edes haaveile mistään yhdessäasumisesta - ainakaan vielä.
Turhauttaa tavata miestä useamman kerran, suudella, vaihtaa viestejä iltaisin, kuulla, että olen kaunis ja haluttava. Sitten ghostaus ja lopulta viesti, että ollaan eri elämäntilanteissa. Tai sitten jo ennen treffejä miehet kirjoittavat, että miettivät sitä että minulla on lapsia. Vaikka heilläkin niitä on, tosin jo yleensä teinejä.
Eli loppuelämä yksin, vaikka olen ihan hyvä nainen? Naurattaa, kun miehet kirjoittavat, ettei Tinderistä olisi naisia tarjolla..
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä lailla. Erosta alle vuosi, sen jälkeen treffailtu 40 miestä joista muutaman kanssa myös seksiä useamman kerran. On se naisen elämä vaan todell raskasta. Toi on oikeasti eri mies joka viikko. Vuodessa kun on se 52 viikkoa.
Siis nyt oikeesti. Mikä teitä ihmisiä vaivaa?
Luitko aloitusta? Itse olisin kelpuuttanut useammankin, mutta miehet ei. Olisin voinut alkaa seurustella jo ekan tapaamani kanssa, mutta ei ollut vakiintuvaa tyyppiä, vaikka virallisesti parisuhdetta haki. Hän on edelleen niissä Eliittikumppaneissa. Sitten ihastuin mieheen, joka käytti eroterapeuttinaan. Hän puhui ja minä silittelin. Piti pitää yhteyttä, mutta lähes vuosi on mennyt Sitten oli näitä, jotka jättivät yhteydenpidon kun en ekoilta treffeiltä lähtenyt jatkoille. Tai nämä, jotka eivät voi seurustella ”omalla alallaan olevan kanssa, koska saatetaan joutua samalle työpaikalle”. Yksi piti roikkumassa viestein ja epämääräisin treffikutsuin kuukauden - toisia treffejä ei tullut. Sitten oli mies, jota olin tapaillut liki 10 kertaa. Hän käski minun etsiä hänen sivuunsa 2-3 muuta seksikumppania. Sitten oli mies, joka puhui ihastuneensa ja tuntevansa kipinää. Suuteli neljänsien treffien jälkeen, kuten oli suudellut heti ekoilta treffeiltä, ja sanoi, että oli aivan ihanaa. Katosi. Vastaavan tempun teki muutama kuukausi aiemmin, ja oli siis tullut takaisin ”varmana kiinnostuksestaan”.
Onhan näitä.
Siis tuollaistako settiä löytyy jostain eliittikumppaneista?
Alkaa vaikuttaa siltä että tervepäinen pienehkötuloinen itsestään ja kodistaan huolehtiva tavismies joka edes ilmoittaa jos jatko ei kiinnosta singahtaa tuolla superplatinumeliittiluokkaan.
t. superplatinumeliittikumppani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tinder on täysin väärä paikka löytää parisuhdetta. Siellä pyörivät miehet etsivät ihan lähtökohtaisesti pelkkiä kevytsuhteita.
Ja suuri osa naisista myös. Siksi pidän Tinderiä erinomaisena välineenä erityisesti eronneille, jotka kaipaavat seksiä, mutta eivät halua vakavaa suhdetta. T: mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimpana ongelmana tässä nyt näen tämän tinderin. Seksi seuraa ja kevyempiä suhteita löytää juu, mutta jos enemmän haluaa,kannattaa sitä etsiä muualta. Takuulla tasokasta miesseuraa löytyy muualta. Harrastuksista, lasten kautta? Uskoisin että baaristakin löytyy paremmin kuin tinderistä.
Muistetaan että tinder ei ole netin ainoa seuranhakusovellus.
Olen testannut matchin - kukaan ei vastaa. Eliittikumppaneissa ei ole mielestäni tarpeeksi samanhenkistä porukkaa, harva koulutettu tai ulkoisesti kiinnostava, ja suurin osa satojen kilsojen päässä. Miehillä on kauhea kynnys lähteä deiteille, enkä usko parin kuukauden kirjoitteluun, kun kemia ratkaisee pelin ensisilmäyksellä. Tinderissä sain muutamassa päivässä 3000 tykkäystä ja matcheja tulee. Miehillä matala kynnys tavata. Toki porukasta pitää itse tehdä seulonta, mutta miten se eroaa, että tapaan saman miehen Tinderissä ja Eliittikumppaneissa? No koska Tinderissä mies laittaa viestiä ja E:ssä ei edes vastaa.
Tuossa tapauksessa ei mitenkään, mutta tiedät ainakin että mies hakee vain pesää eikä mitään parisuhdetta, koska tinder.
Pienten lasten äidistä ei tule ensimmäisenä mieleen seksikkyys vaan vaipan vaihto, vanukastahrat ja yöheräilyt. Hrr.
Löysin tinderistä toivomani suhteen parissa viikossa. Piti vitsillä kokeilla, mut toimi nappiin, enkä todellakaan tehnyt kompromisseja. Onneks, koska oli kyllä ihan hirvee paikka se.
Miten ap valkkaat ne, jotka matchaat? Svaippasin itse vain ja ainoastaan niitä, joiden ajattelin olevan todnäk kiinnostavia fyysisesti (niin et voi viehättyy), mutta myös henkisesti (tällä iso painoarvo). Jos tekstissä ei ollut mitään persoonallista ja puhuttelevaa, vasempaan, vaikka olis miten kuuma.
Mut en oo pääkaupunkiseudulta. Ja vasta 36.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Minulla on lapsia. Naisen pituus ei ole minulle ongelma. Olen ollut pitkässä suhteessa itseäni pidemmän naisen kanssa.
Oletkin sitten harvinaisuus, pituuden suhteen. Kyllä mullekin tulee hölmö olo siitä, että olen ihan keskipituinen ja sitten deiteillä mies selvästi hakee taskuvenusta. Olen vielä rintavakin, joten en mene siihen muottiin, vaikka sirorakenteinen olenkin. Ja tosiaan, en edes deittaa miestä, joka haluaa vielä lapsia. Noin isossa asiassa ei puolin ja toisin voi tehdä kompromissia. Mutta mikä hinku saada lapsia vielä 45-vuotiaana, jos lapsia jo on? Karsii ikäisesi naiset pois.
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten äidistä ei tule ensimmäisenä mieleen seksikkyys vaan vaipan vaihto, vanukastahrat ja yöheräilyt. Hrr.
5 ja 8 -vuotiaille ei vaihdeta vaippaa. Eikä edes yöheräillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten äidistä ei tule ensimmäisenä mieleen seksikkyys vaan vaipan vaihto, vanukastahrat ja yöheräilyt. Hrr.
Kyllä se helpottaa, kun lapsi täyttää 3.
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten äidistä ei tule ensimmäisenä mieleen seksikkyys vaan vaipan vaihto, vanukastahrat ja yöheräilyt. Hrr.
V*tunko väliä sillä on vaikka se äiskä vaihtelisikin vaippoja, pesisi vanukastahroja ja yöheräilisi jos se tapahtuu "äiskäviikoilla" jolloin ei hirveästi ole muutenkaan aikaa nähdä.
"Iskäviikoilla" lasten isä tekee noi hommat ja äiskän uusi miesystävä voi keskittyä äiskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Löysin tinderistä toivomani suhteen parissa viikossa. Piti vitsillä kokeilla, mut toimi nappiin, enkä todellakaan tehnyt kompromisseja. Onneks, koska oli kyllä ihan hirvee paikka se.
Miten ap valkkaat ne, jotka matchaat? Svaippasin itse vain ja ainoastaan niitä, joiden ajattelin olevan todnäk kiinnostavia fyysisesti (niin et voi viehättyy), mutta myös henkisesti (tällä iso painoarvo). Jos tekstissä ei ollut mitään persoonallista ja puhuttelevaa, vasempaan, vaikka olis miten kuuma.
Mut en oo pääkaupunkiseudulta. Ja vasta 36.
Mäkin oon aina löytänyt uuden naisen kevytsuhteeseen 1-2 kuukaudessa, kun vanha suhde on päättynyt. Kannattaa suorittaa karsinta kovalla kädellä ja sitten panostaa siihen pieneen määrään matchejä.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä luulen et aika moni säikähtää kun yli 40-vuotiaalla on vielä noin pieniä lapsia. Mä just laskeskelin et sit kun mä oon samanikäinen mun lapset on 17 -ja 19-vuotiaat.
Akateemiset naiset tekee ekan lapsen helposti yli 30-vuotiaina. Mun kaverit saaneet lapset 33-35-vuotiaana. Kouluttamattomat naiset tekee lapset 20-vuotiaana. Ne, jotka kaveripiirissä ovat tehneet lapset alle 30 v ovat perustaneet perheen ekan, teiniaikojen poikiksen kanssa. Moni eronnut kyllä.
Ja jos menen deiteille 10 v vanhemman miehen kanssa, niin hänellä on toki jo vastaavasti vanhemmat lapset.
Toisaalta, ehkä rajaan jatkossa amitsut pois. Heille on fiksu uranainen on kuin helmiä heittäisi sioille. Akateemiset miehet ovat myös parempikäytöksisiä. Nää rekkakuskit läimäyttää tunnin tuttavuuden jälkeen perseelle, ja toteaa, että hyvä on. Eräs urpo kouraisi kesken keskustelun haaroista. Saavat puolestani etsiä sitä 40-vuotiasta tatuoitua isoäitiä, jos koulutetun naisen elämä tuntuu vieraalta.
No nyt on kyllä pakko jo kommentoida, että mä en ymmärrä miten kouluttautuminem ja nuorena lasten saaminen sulkee pois toisensa? Mä opiskelen yliopistossa vieläpä melko vaativaa alaa. En siis oo mikään humanistihömppä. Myös mun vanhemmat saivat mut nuorena ja opiskelivat yliopistossa kun olin lapsi. Kummallista tuollainen ajattelu.. En voi ymmärtää..
Koska tilastojen mukaan akateemiset yleensä opiskelevat ja hankkivat työn, sitten lisääntyvät joskus kolmenkympin jälkeen. Sain oman esikoisen 32-vuotiaana, ja olin silloin tilastojen mukaan alueeni keskivertoa. En ota tässä kantaa paremmuudesta vaan puhun mikä on keskimäärin tilanne akateemisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta ootko kokeillut Eliittikumppaneita? Sieltä mun koulutetut yli 40 v kaverit ovat löytäneet ns. vertaistaan seuraa. Nimihän tuolla sivustolla on kauhea, mutta jos sen pystyy ohittamaan. Tsemppiä!
Eliittikumppani kuulostaa mestalta josta käydään valitsemassa kalliiksi käyvä kilpahevonen.
M
Eliittikumppani tai E-kontakti voi olla parempi vakavaa suhdetta etsivälle. Tinderistä löytää sitten helpommin seksiä tai kevyitä suhteita. Olen käyttänyt molempia ja itselle sopii paremmin Tinder, koska en ole eron jälkeen halunnut vakavia juttuja.
Eliittikumppanit on surkea. Et itse valitse, vaan sulle valitaan joku lihanleikkaaja 600 km päästä, jolla ei ole kuvaa. Olin alkuun siellä, ja miehiä oli niin vähän, että tuntui kuin taistelisi maailman viimeisestä miehestä. Lisäksi samat miehet on Tinderissä. Tinderistä ainakin saa seksiä, Eliittikumppaneissa ei tapahdu mitään.
Eliittikumppanissa pyörii samat apaattiset läskimiehet kuin Suoli24:ssä. 24:ssä heihin saa kontaktin ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Minulla on lapsia. Naisen pituus ei ole minulle ongelma. Olen ollut pitkässä suhteessa itseäni pidemmän naisen kanssa.
Oletkin sitten harvinaisuus, pituuden suhteen. Kyllä mullekin tulee hölmö olo siitä, että olen ihan keskipituinen ja sitten deiteillä mies selvästi hakee taskuvenusta. Olen vielä rintavakin, joten en mene siihen muottiin, vaikka sirorakenteinen olenkin. Ja tosiaan, en edes deittaa miestä, joka haluaa vielä lapsia. Noin isossa asiassa ei puolin ja toisin voi tehdä kompromissia. Mutta mikä hinku saada lapsia vielä 45-vuotiaana, jos lapsia jo on? Karsii ikäisesi naiset pois.
En pysty keksimään mitään syytä sitoutua yhteen naiseen jos parisuhteesta ei voisi syntyä yhteisiä lapsia. Tämä ajatus on myös se syy miksi miehet eivät sitoudu. Vain perhe sitouttaa. Tämä on biologinen tosiasia.
Koska naiset tuntuvat todella voimakkaasti hylkivän ajatusta lapsista, olen minäkin pikkuhiljaa siirtymässä kohti modernia tapailukulttuuria, eli treffailua, pehmeiden puhumista ja seksiä useiden eri naisten kanssa ilman aikomusta sitoutua. Puhetta siitä kyllä maailmaan mahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tinderistä toivomani suhteen parissa viikossa. Piti vitsillä kokeilla, mut toimi nappiin, enkä todellakaan tehnyt kompromisseja. Onneks, koska oli kyllä ihan hirvee paikka se.
Miten ap valkkaat ne, jotka matchaat? Svaippasin itse vain ja ainoastaan niitä, joiden ajattelin olevan todnäk kiinnostavia fyysisesti (niin et voi viehättyy), mutta myös henkisesti (tällä iso painoarvo). Jos tekstissä ei ollut mitään persoonallista ja puhuttelevaa, vasempaan, vaikka olis miten kuuma.
Mut en oo pääkaupunkiseudulta. Ja vasta 36.
Mäkin oon aina löytänyt uuden naisen kevytsuhteeseen 1-2 kuukaudessa, kun vanha suhde on päättynyt. Kannattaa suorittaa karsinta kovalla kädellä ja sitten panostaa siihen pieneen määrään matchejä.
Mulla ei ole siis ongelmaa päästä treffeille. Miehet vaan eivät pysähdy. Tai tavataan 2-4 kertaa, ja sitten he haluavat hakea parempaa. Nämä miehet ovat olleet sinkkuja jo vuosia. Moni vuosi sitten tapaamani tulee vastaan Tinderissä vielä vuoden päästäkin. Sanoisin, että 90 % heistä edelleen sinkkuja. Huojentavaa sinänsä, että jos kelvannut minä, niin ei kelvannut kukaan muukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Minulla on lapsia. Naisen pituus ei ole minulle ongelma. Olen ollut pitkässä suhteessa itseäni pidemmän naisen kanssa.
Oletkin sitten harvinaisuus, pituuden suhteen. Kyllä mullekin tulee hölmö olo siitä, että olen ihan keskipituinen ja sitten deiteillä mies selvästi hakee taskuvenusta. Olen vielä rintavakin, joten en mene siihen muottiin, vaikka sirorakenteinen olenkin. Ja tosiaan, en edes deittaa miestä, joka haluaa vielä lapsia. Noin isossa asiassa ei puolin ja toisin voi tehdä kompromissia. Mutta mikä hinku saada lapsia vielä 45-vuotiaana, jos lapsia jo on? Karsii ikäisesi naiset pois.
En pysty keksimään mitään syytä sitoutua yhteen naiseen jos parisuhteesta ei voisi syntyä yhteisiä lapsia. Tämä ajatus on myös se syy miksi miehet eivät sitoudu. Vain perhe sitouttaa. Tämä on biologinen tosiasia.
Koska naiset tuntuvat todella voimakkaasti hylkivän ajatusta lapsista, olen minäkin pikkuhiljaa siirtymässä kohti modernia tapailukulttuuria, eli treffailua, pehmeiden puhumista ja seksiä useiden eri naisten kanssa ilman aikomusta sitoutua. Puhetta siitä kyllä maailmaan mahtuu.
Sorry mutta vaikutat pikkuisen vajaalla käyvältä assburgerilta.
t. miesjokakeksiipaljonkinsyitämiksisitoutualapsitta
Jostainhan se on lähdettävä oli paikka mikä tahansa. Kotoakaan kukaan ei tule sinua löytämään. Tässä punaviiniä siemailen ja suomilovea katson. Helkkari kun donkkarit vetäisi pari keikkaa tavastialla niin morjens. Suomilove kertoo sen mitä varten toinen on.
Yh-iskä 44v vantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä luulen et aika moni säikähtää kun yli 40-vuotiaalla on vielä noin pieniä lapsia. Mä just laskeskelin et sit kun mä oon samanikäinen mun lapset on 17 -ja 19-vuotiaat.
Akateemiset naiset tekee ekan lapsen helposti yli 30-vuotiaina. Mun kaverit saaneet lapset 33-35-vuotiaana. Kouluttamattomat naiset tekee lapset 20-vuotiaana. Ne, jotka kaveripiirissä ovat tehneet lapset alle 30 v ovat perustaneet perheen ekan, teiniaikojen poikiksen kanssa. Moni eronnut kyllä.
Ja jos menen deiteille 10 v vanhemman miehen kanssa, niin hänellä on toki jo vastaavasti vanhemmat lapset.
Toisaalta, ehkä rajaan jatkossa amitsut pois. Heille on fiksu uranainen on kuin helmiä heittäisi sioille. Akateemiset miehet ovat myös parempikäytöksisiä. Nää rekkakuskit läimäyttää tunnin tuttavuuden jälkeen perseelle, ja toteaa, että hyvä on. Eräs urpo kouraisi kesken keskustelun haaroista. Saavat puolestani etsiä sitä 40-vuotiasta tatuoitua isoäitiä, jos koulutetun naisen elämä tuntuu vieraalta.
No nyt on kyllä pakko jo kommentoida, että mä en ymmärrä miten kouluttautuminem ja nuorena lasten saaminen sulkee pois toisensa? Mä opiskelen yliopistossa vieläpä melko vaativaa alaa. En siis oo mikään humanistihömppä. Myös mun vanhemmat saivat mut nuorena ja opiskelivat yliopistossa kun olin lapsi. Kummallista tuollainen ajattelu.. En voi ymmärtää..
Koska tilastojen mukaan akateemiset yleensä opiskelevat ja hankkivat työn, sitten lisääntyvät joskus kolmenkympin jälkeen. Sain oman esikoisen 32-vuotiaana, ja olin silloin tilastojen mukaan alueeni keskivertoa. En ota tässä kantaa paremmuudesta vaan puhun mikä on keskimäärin tilanne akateemisilla.
No se voi ehkä olla jopa se mediaani, mut ei silti pidä olettaa jos joku on saanut lapset päälle 20-vuotiaana, et se ei varmasti oo kouluttautunut.. olen törmännyt tähän oletukseen joskus, kuten sinäkin näytit olettavan.. "Kouluttamattomat naiset tekee lapset 20-vuotiaana". Mulla ei olis tullut mieleenkään jättäytyä kouluttautumattomaksi sen takia, että sain lapset. Tiedän myös tuttavapiiristä muitakin akateemisia, jotka ovat saaneet lapset nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Minulla on lapsia. Naisen pituus ei ole minulle ongelma. Olen ollut pitkässä suhteessa itseäni pidemmän naisen kanssa.
Oletkin sitten harvinaisuus, pituuden suhteen. Kyllä mullekin tulee hölmö olo siitä, että olen ihan keskipituinen ja sitten deiteillä mies selvästi hakee taskuvenusta. Olen vielä rintavakin, joten en mene siihen muottiin, vaikka sirorakenteinen olenkin. Ja tosiaan, en edes deittaa miestä, joka haluaa vielä lapsia. Noin isossa asiassa ei puolin ja toisin voi tehdä kompromissia. Mutta mikä hinku saada lapsia vielä 45-vuotiaana, jos lapsia jo on? Karsii ikäisesi naiset pois.
En pysty keksimään mitään syytä sitoutua yhteen naiseen jos parisuhteesta ei voisi syntyä yhteisiä lapsia. Tämä ajatus on myös se syy miksi miehet eivät sitoudu. Vain perhe sitouttaa. Tämä on biologinen tosiasia.
Koska naiset tuntuvat todella voimakkaasti hylkivän ajatusta lapsista, olen minäkin pikkuhiljaa siirtymässä kohti modernia tapailukulttuuria, eli treffailua, pehmeiden puhumista ja seksiä useiden eri naisten kanssa ilman aikomusta sitoutua. Puhetta siitä kyllä maailmaan mahtuu.
Yli nelikymppinen kahden äiti tuskin ”hylkii” ajatusta jälkikasvusta. Ei vaan enää fysiikka taivu. Ihan mieletön logiikka muuten. Aloitukseni oli, että lasten takia minua hylkivät miehet. Nyt olen syypää siihen, että naiset hylkivät jälkikasvua ja siksi miehet eivät vakiinnu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten äidistä ei tule ensimmäisenä mieleen seksikkyys vaan vaipan vaihto, vanukastahrat ja yöheräilyt. Hrr.
V*tunko väliä sillä on vaikka se äiskä vaihtelisikin vaippoja, pesisi vanukastahroja ja yöheräilisi jos se tapahtuu "äiskäviikoilla" jolloin ei hirveästi ole muutenkaan aikaa nähdä.
"Iskäviikoilla" lasten isä tekee noi hommat ja äiskän uusi miesystävä voi keskittyä äiskään.
Äiti on äiti vaikka olisikin "isäviikko".
No nyt on kyllä pakko jo kommentoida, että mä en ymmärrä miten kouluttautuminem ja nuorena lasten saaminen sulkee pois toisensa? Mä opiskelen yliopistossa vieläpä melko vaativaa alaa. En siis oo mikään humanistihömppä. Myös mun vanhemmat saivat mut nuorena ja opiskelivat yliopistossa kun olin lapsi. Kummallista tuollainen ajattelu.. En voi ymmärtää..