Lue keskustelun säännöt.
Eronnut äiti Tinderissä
22.02.2020 |
Minkälaisia kokemuksia teillä muilla eronneilla äideillä on Tinderistä? Karttavatko miehet, koska pelkäävät joutuvansa keskelle lapsiperhearkea?
Olen 41-vuotias kivan näköinen, sanavalmis, koulutettu, hyvässä työssä oleva, hyvin toimeentuleva nainen. Asun viihtyisässä asunnossa merinäköalalla. Olen paljon maailmaa nähnyt, fiksu, hauska ja huumorintajuinen, hellä ja seksikäs. Kuulemma kauniimpi luonnossa kuin kuvissa. Nämä luonnehdinnat siis miehiltä kaikki.
Vaan erosta on lähes vuosi, eikä uutta rakkautta ole löytynyt. Tänä aikana olen käynyt treffeillä noin 30-40 miehen kanssa. Ja ennen kuin sanotte, että olen nirso, voin kertoa, että ehkä 5 näistä on ollut miehiä, joita itse en ole halunnut tavata uudelleen, muille olisin antanut toisen mahdollisuuden.
Eli 35 miestä ovat antaneet pakit minulle. Suurin osa ekojen treffien jälkeen. Osaa olen tavannut 1-5 kertaa. Osan kanssa on ainoastaan halattu, monen kanssa suudeltukin, muutaman kanssa harrastettu useamman kerran seksiä.
Lopputulos on sama, ghostaaminen tai epämääräinen ”ollaan eri elämäntilanteissa. Säännönmukaisesti miehet ovat kertoneet, että olen viehättävä ja kivaa seuraa.
Näihin miehiin mahtuu erilaisia tyyppejä: on ollut ehkä muutama hottis, mutta sanoisin, että loput 30 miestä ovat olleet ihan tavallisia. Ulkonäöltään ja muulta elämältään. Olen akateeminen, mutta olen käynyt deiteillä myös peruskoulun käyneen rekkakuskin kanssa. En katso miehiä nenän vartta pitkin.
Iältään haitari muutamaa vuotta nuoremmasta 11 vuotta vanhempaan. Ikäiseni hakevat 15 v nuorempaa, eli olen vanha. 10 v vanhemmat ikäistäni, mutta huollettavia lapsia ei saisi olla.
Mietin pitkään, mikä minussa on, kun en kelpaa edes kepeään suhteeseen tai FWB-järjestelyyn. Haen avoimin mielin, ja olen miehille sanonutkin, että haen lopulta suhdetta, mutta siihen ei kiire. Sitä etsiessä olen valmis kepeämpäänkin.
Eli en ole ruma, nirso, vaan olen sosiaalinen, avoin, saan keskustelun aikaan. Joskus mietin, että ehkä se on sporttikropan puute. En ole pulska tai isokokoinen, vaan ihan normipainoinen, mutta rintava kyllä. Sporttikroppaa kyllä ei ole, ja vain se tuntuu kelpaavan, vaikka mies olisi itsekään kymppi. No, ajattelin, että jos siitä on kiinni, niin ryhdytään sporttiseksi.
Kunnes tajusin yhteisen nimittäjän. Mulla on 5 ja 8 v lapset puolet ajasta. En ajatellut, että he ovat rasite. Heillä on hyvä isä, ja lapset ovat luonani vain 3 päivän sykleissä. Kolmen päivän välein siis aina 3-4 päivää vapaata. Harva lapsetonkaan ehtii tapaamaan joka päivä. Itse en ehdi seurusteluun asti, kun jo miehet alkavat pohtia sitä, että mulla on lapsia. Isää en lapsille hae tal edes haaveile mistään yhdessäasumisesta - ainakaan vielä.
Turhauttaa tavata miestä useamman kerran, suudella, vaihtaa viestejä iltaisin, kuulla, että olen kaunis ja haluttava. Sitten ghostaus ja lopulta viesti, että ollaan eri elämäntilanteissa. Tai sitten jo ennen treffejä miehet kirjoittavat, että miettivät sitä että minulla on lapsia. Vaikka heilläkin niitä on, tosin jo yleensä teinejä.
Eli loppuelämä yksin, vaikka olen ihan hyvä nainen? Naurattaa, kun miehet kirjoittavat, ettei Tinderistä olisi naisia tarjolla..
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Minulla on lapsia. Naisen pituus ei ole minulle ongelma. Olen ollut pitkässä suhteessa itseäni pidemmän naisen kanssa.
Oletkin sitten harvinaisuus, pituuden suhteen. Kyllä mullekin tulee hölmö olo siitä, että olen ihan keskipituinen ja sitten deiteillä mies selvästi hakee taskuvenusta. Olen vielä rintavakin, joten en mene siihen muottiin, vaikka sirorakenteinen olenkin. Ja tosiaan, en edes deittaa miestä, joka haluaa vielä lapsia. Noin isossa asiassa ei puolin ja toisin voi tehdä kompromissia. Mutta mikä hinku saada lapsia vielä 45-vuotiaana, jos lapsia jo on? Karsii ikäisesi naiset pois.
Ei ole hinkua saada lapsia. On vain toive että se ei olisi kokonaan poissuljettu asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten äidistä ei tule ensimmäisenä mieleen seksikkyys vaan vaipan vaihto, vanukastahrat ja yöheräilyt. Hrr.
V*tunko väliä sillä on vaikka se äiskä vaihtelisikin vaippoja, pesisi vanukastahroja ja yöheräilisi jos se tapahtuu "äiskäviikoilla" jolloin ei hirveästi ole muutenkaan aikaa nähdä.
"Iskäviikoilla" lasten isä tekee noi hommat ja äiskän uusi miesystävä voi keskittyä äiskään.
Äiti on äiti vaikka olisikin "isäviikko".
Niin? Vaikka onkin se ei silti vaihda vaippaa, pese vanukasta eikä yöheräile ainakaan lapsen takia jos lapsi on isällä.
Vai eikö sulla aisa ota eteen kun mietit vaan sitä että muutaman päivän päästä se äiti taas tekeekin sitä?
No, saampa paremmat mahkut sen äidin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tinderistä toivomani suhteen parissa viikossa. Piti vitsillä kokeilla, mut toimi nappiin, enkä todellakaan tehnyt kompromisseja. Onneks, koska oli kyllä ihan hirvee paikka se.
Miten ap valkkaat ne, jotka matchaat? Svaippasin itse vain ja ainoastaan niitä, joiden ajattelin olevan todnäk kiinnostavia fyysisesti (niin et voi viehättyy), mutta myös henkisesti (tällä iso painoarvo). Jos tekstissä ei ollut mitään persoonallista ja puhuttelevaa, vasempaan, vaikka olis miten kuuma.
Mut en oo pääkaupunkiseudulta. Ja vasta 36.
Mäkin oon aina löytänyt uuden naisen kevytsuhteeseen 1-2 kuukaudessa, kun vanha suhde on päättynyt. Kannattaa suorittaa karsinta kovalla kädellä ja sitten panostaa siihen pieneen määrään matchejä.
Mulla ei ole siis ongelmaa päästä treffeille. Miehet vaan eivät pysähdy. Tai tavataan 2-4 kertaa, ja sitten he haluavat hakea parempaa. Nämä miehet ovat olleet sinkkuja jo vuosia. Moni vuosi sitten tapaamani tulee vastaan Tinderissä vielä vuoden päästäkin. Sanoisin, että 90 % heistä edelleen sinkkuja. Huojentavaa sinänsä, että jos kelvannut minä, niin ei kelvannut kukaan muukaan.
Keskity miehiin, jolla on pitkää seurusteluhistoriaa. Jos 35-vuotiaana ei ole ollut vakavia suhteita, ei niitä tule koskaan olemaan. Koulutetut miehet, joilla lapsia, ovat parhaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Minulla on lapsia. Naisen pituus ei ole minulle ongelma. Olen ollut pitkässä suhteessa itseäni pidemmän naisen kanssa.
Oletkin sitten harvinaisuus, pituuden suhteen. Kyllä mullekin tulee hölmö olo siitä, että olen ihan keskipituinen ja sitten deiteillä mies selvästi hakee taskuvenusta. Olen vielä rintavakin, joten en mene siihen muottiin, vaikka sirorakenteinen olenkin. Ja tosiaan, en edes deittaa miestä, joka haluaa vielä lapsia. Noin isossa asiassa ei puolin ja toisin voi tehdä kompromissia. Mutta mikä hinku saada lapsia vielä 45-vuotiaana, jos lapsia jo on? Karsii ikäisesi naiset pois.
Ei ole hinkua saada lapsia. On vain toive että se ei olisi kokonaan poissuljettu asia.
Tuommoisella asenteella ei pidä hankkia lapsia ikinä, missään iässä eikä suhteessa. Neliviitonen eikä vielä tiedä miten suhtautuu lapsensaamiseen muutoin kuin nokatotaanjosvaikkajoskusehkämenejatiedä. Epäkypsää.
Tämä threadi on syvästi masentava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinussa ei todennäköisesti ole mitään sen suurempaa vikaa. Tinder nyt vaan on pinnallinen p*nopalvelu, josta saatuun huomioon ei kannata missään nimessä perustaa itsetuntoaan, varsinkaan eron jälkeen. Poista koko sovellus hetkeksi, ja tutustu mieluummin välillä itseesi?
Luettelet listanomaisesti mitä kaikkea sinulla on, merinäköalakin löytyy, mutta lähes kaikki luettelemasi on ulkoista. Mistä sinä itse pidät, mikä saa sinut nauramaan? Mikä on ollut elämäsi hienoin kokemus? Mikä on kaunein paikka jossa olet käynyt? Kuka ihminen on vaikuttanut elämääsi eniten? Millainen olit nuorempana, ennen uraa, lapsia ja miehiä?
Unohda deittailu hetkeksi, ja keskity tekemään omasta elämästäsi nautittavaa ja täysipainoista. Kehitä itsetuntemustasi. Kumppanikin löytyy lopulta helpommin, kun tiedät itse mitä haluat, ja olet tasapainossa itsesi kanssa. Ja kun nautit omasta elämästäsi jo valmiiksi, uuden kumppanin ei tarvitse tulla elämääsi täyttämään jotain tyhjiötä, vaan hän voi täydentää ihanasti sitä mikä on jo olemassa. Tulet pärjäämään vielä oikein hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Minulla on lapsia. Naisen pituus ei ole minulle ongelma. Olen ollut pitkässä suhteessa itseäni pidemmän naisen kanssa.
Oletkin sitten harvinaisuus, pituuden suhteen. Kyllä mullekin tulee hölmö olo siitä, että olen ihan keskipituinen ja sitten deiteillä mies selvästi hakee taskuvenusta. Olen vielä rintavakin, joten en mene siihen muottiin, vaikka sirorakenteinen olenkin. Ja tosiaan, en edes deittaa miestä, joka haluaa vielä lapsia. Noin isossa asiassa ei puolin ja toisin voi tehdä kompromissia. Mutta mikä hinku saada lapsia vielä 45-vuotiaana, jos lapsia jo on? Karsii ikäisesi naiset pois.
Ei ole hinkua saada lapsia. On vain toive että se ei olisi kokonaan poissuljettu asia.
Tuommoisella asenteella ei pidä hankkia lapsia ikinä, missään iässä eikä suhteessa. Neliviitonen eikä vielä tiedä miten suhtautuu lapsensaamiseen muutoin kuin nokatotaanjosvaikkajoskusehkämenejatiedä. Epäkypsää.
Suhtautuu lapsen saamiseen luonnollisena osana parisuhdetta, jota ei välttämättä tarvitse suunnitella. Miten se on epäkypsää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä threadi on syvästi masentava.
Nimenomaan. Ihmisen sisin ei näköjään merkitse enää mitään. Olen sydämellinen, ja minulle on ihan sama vaikka mies olisi lyhyt tai olisi masua. Mutta olen yh, koska lasten isä irtisanoutui vanhemmuudesta, joten olen siis loppuelämän yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Minulla on lapsia. Naisen pituus ei ole minulle ongelma. Olen ollut pitkässä suhteessa itseäni pidemmän naisen kanssa.
Oletkin sitten harvinaisuus, pituuden suhteen. Kyllä mullekin tulee hölmö olo siitä, että olen ihan keskipituinen ja sitten deiteillä mies selvästi hakee taskuvenusta. Olen vielä rintavakin, joten en mene siihen muottiin, vaikka sirorakenteinen olenkin. Ja tosiaan, en edes deittaa miestä, joka haluaa vielä lapsia. Noin isossa asiassa ei puolin ja toisin voi tehdä kompromissia. Mutta mikä hinku saada lapsia vielä 45-vuotiaana, jos lapsia jo on? Karsii ikäisesi naiset pois.
Ei ole hinkua saada lapsia. On vain toive että se ei olisi kokonaan poissuljettu asia.
Tuommoisella asenteella ei pidä hankkia lapsia ikinä, missään iässä eikä suhteessa. Neliviitonen eikä vielä tiedä miten suhtautuu lapsensaamiseen muutoin kuin nokatotaanjosvaikkajoskusehkämenejatiedä. Epäkypsää.
Suhtautuu lapsen saamiseen luonnollisena osana parisuhdetta, jota ei välttämättä tarvitse suunnitella. Miten se on epäkypsää?
Sinä et halua lapsia. Itse sen sanoit. Mutta naisystäväsi suunnittelematon raskaus jahka olet vähän päässyt laittamaan häneen miessiemeniä on ok.
Vuoden isä ainesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tinderistä toivomani suhteen parissa viikossa. Piti vitsillä kokeilla, mut toimi nappiin, enkä todellakaan tehnyt kompromisseja. Onneks, koska oli kyllä ihan hirvee paikka se.
Miten ap valkkaat ne, jotka matchaat? Svaippasin itse vain ja ainoastaan niitä, joiden ajattelin olevan todnäk kiinnostavia fyysisesti (niin et voi viehättyy), mutta myös henkisesti (tällä iso painoarvo). Jos tekstissä ei ollut mitään persoonallista ja puhuttelevaa, vasempaan, vaikka olis miten kuuma.
Mut en oo pääkaupunkiseudulta. Ja vasta 36.
Mäkin oon aina löytänyt uuden naisen kevytsuhteeseen 1-2 kuukaudessa, kun vanha suhde on päättynyt. Kannattaa suorittaa karsinta kovalla kädellä ja sitten panostaa siihen pieneen määrään matchejä.
Mulla ei ole siis ongelmaa päästä treffeille. Miehet vaan eivät pysähdy. Tai tavataan 2-4 kertaa, ja sitten he haluavat hakea parempaa. Nämä miehet ovat olleet sinkkuja jo vuosia. Moni vuosi sitten tapaamani tulee vastaan Tinderissä vielä vuoden päästäkin. Sanoisin, että 90 % heistä edelleen sinkkuja. Huojentavaa sinänsä, että jos kelvannut minä, niin ei kelvannut kukaan muukaan.
Keskity miehiin, jolla on pitkää seurusteluhistoriaa. Jos 35-vuotiaana ei ole ollut vakavia suhteita, ei niitä tule koskaan olemaan. Koulutetut miehet, joilla lapsia, ovat parhaita.
Siis tapailen 45-52-vuotiaita miehiä, jotka ovat eronneet 10-20-vuoden avioliitoista..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä threadi on syvästi masentava.
Nimenomaan. Ihmisen sisin ei näköjään merkitse enää mitään. Olen sydämellinen, ja minulle on ihan sama vaikka mies olisi lyhyt tai olisi masua. Mutta olen yh, koska lasten isä irtisanoutui vanhemmuudesta, joten olen siis loppuelämän yksin.
Masentavaa on ainoastaan tuollainen absurdi johtopäätös tinderöinnin perusteella.
Kalakaupasta ei löydy sisäfilettä, uskokaa nyt jo. Jos haluaa sisäfilettä pitää mennä muualle kuin kalakauppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Minulla on lapsia. Naisen pituus ei ole minulle ongelma. Olen ollut pitkässä suhteessa itseäni pidemmän naisen kanssa.
Oletkin sitten harvinaisuus, pituuden suhteen. Kyllä mullekin tulee hölmö olo siitä, että olen ihan keskipituinen ja sitten deiteillä mies selvästi hakee taskuvenusta. Olen vielä rintavakin, joten en mene siihen muottiin, vaikka sirorakenteinen olenkin. Ja tosiaan, en edes deittaa miestä, joka haluaa vielä lapsia. Noin isossa asiassa ei puolin ja toisin voi tehdä kompromissia. Mutta mikä hinku saada lapsia vielä 45-vuotiaana, jos lapsia jo on? Karsii ikäisesi naiset pois.
Ei ole hinkua saada lapsia. On vain toive että se ei olisi kokonaan poissuljettu asia.
Tuommoisella asenteella ei pidä hankkia lapsia ikinä, missään iässä eikä suhteessa. Neliviitonen eikä vielä tiedä miten suhtautuu lapsensaamiseen muutoin kuin nokatotaanjosvaikkajoskusehkämenejatiedä. Epäkypsää.
Suhtautuu lapsen saamiseen luonnollisena osana parisuhdetta, jota ei välttämättä tarvitse suunnitella. Miten se on epäkypsää?
Sinä et halua lapsia. Itse sen sanoit. Mutta naisystäväsi suunnittelematon raskaus jahka olet vähän päässyt laittamaan häneen miessiemeniä on ok.
Vuoden isä ainesta.
Täh? Missä sanoin että en halua lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Minulla on lapsia. Naisen pituus ei ole minulle ongelma. Olen ollut pitkässä suhteessa itseäni pidemmän naisen kanssa.
Oletkin sitten harvinaisuus, pituuden suhteen. Kyllä mullekin tulee hölmö olo siitä, että olen ihan keskipituinen ja sitten deiteillä mies selvästi hakee taskuvenusta. Olen vielä rintavakin, joten en mene siihen muottiin, vaikka sirorakenteinen olenkin. Ja tosiaan, en edes deittaa miestä, joka haluaa vielä lapsia. Noin isossa asiassa ei puolin ja toisin voi tehdä kompromissia. Mutta mikä hinku saada lapsia vielä 45-vuotiaana, jos lapsia jo on? Karsii ikäisesi naiset pois.
Ei ole hinkua saada lapsia. On vain toive että se ei olisi kokonaan poissuljettu asia.
Tuommoisella asenteella ei pidä hankkia lapsia ikinä, missään iässä eikä suhteessa. Neliviitonen eikä vielä tiedä miten suhtautuu lapsensaamiseen muutoin kuin nokatotaanjosvaikkajoskusehkämenejatiedä. Epäkypsää.
Suhtautuu lapsen saamiseen luonnollisena osana parisuhdetta, jota ei välttämättä tarvitse suunnitella. Miten se on epäkypsää?
Sinä et halua lapsia. Itse sen sanoit. Mutta naisystäväsi suunnittelematon raskaus jahka olet vähän päässyt laittamaan häneen miessiemeniä on ok.
Vuoden isä ainesta.
Täh? Missä sanoin että en halua lapsia?
"Ei ole hinkua saada lapsia."
Lähimuisti mennyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
” ps. kropan osalta hoikka ja nätti nelikymppinen on aivan eri asia kuin hoikka ja nätti parikymppinen.”
Ja yllättyneitä olivat:
-
-
-
***
Jostain syystä nelikymppisilläkin naisilla on vientiä ja pitkiä suhteita. Ehkäpä kaikki miehet eivät haluakaan teinikroppaa, eivätkä edes etsi kumppania ulkonäkö edellä?
Teinikroppa? miten liittyy parikymppisen kroppaan joka on upein ikä naiselle? ahistaako olla vanha roikkumahainen nelikymppinen? Vai miksi noin katkera kommentti?
Vierailija kirjoitti:
Tämä threadi on syvästi masentava.
Päinvastoin. Vakuutuin "markkina-arvostani" kun luin noita yyhoomammojen löytämiä "helmiä".
t. tavis-m
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tinderistä toivomani suhteen parissa viikossa. Piti vitsillä kokeilla, mut toimi nappiin, enkä todellakaan tehnyt kompromisseja. Onneks, koska oli kyllä ihan hirvee paikka se.
Miten ap valkkaat ne, jotka matchaat? Svaippasin itse vain ja ainoastaan niitä, joiden ajattelin olevan todnäk kiinnostavia fyysisesti (niin et voi viehättyy), mutta myös henkisesti (tällä iso painoarvo). Jos tekstissä ei ollut mitään persoonallista ja puhuttelevaa, vasempaan, vaikka olis miten kuuma.
Mut en oo pääkaupunkiseudulta. Ja vasta 36.
Mäkin oon aina löytänyt uuden naisen kevytsuhteeseen 1-2 kuukaudessa, kun vanha suhde on päättynyt. Kannattaa suorittaa karsinta kovalla kädellä ja sitten panostaa siihen pieneen määrään matchejä.
Mulla ei ole siis ongelmaa päästä treffeille. Miehet vaan eivät pysähdy. Tai tavataan 2-4 kertaa, ja sitten he haluavat hakea parempaa. Nämä miehet ovat olleet sinkkuja jo vuosia. Moni vuosi sitten tapaamani tulee vastaan Tinderissä vielä vuoden päästäkin. Sanoisin, että 90 % heistä edelleen sinkkuja. Huojentavaa sinänsä, että jos kelvannut minä, niin ei kelvannut kukaan muukaan.
Keskity miehiin, jolla on pitkää seurusteluhistoriaa. Jos 35-vuotiaana ei ole ollut vakavia suhteita, ei niitä tule koskaan olemaan. Koulutetut miehet, joilla lapsia, ovat parhaita.
Itsellä edellinen suhde kesti 12v, en ole kokenut, että olisi ollut nyt sinkkuna mitään hyötyä. Enemmänkin tuntuu, että on tipahtanut ihan pihalle nykyisestä deittailukulttuurista.
M37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tinderistä toivomani suhteen parissa viikossa. Piti vitsillä kokeilla, mut toimi nappiin, enkä todellakaan tehnyt kompromisseja. Onneks, koska oli kyllä ihan hirvee paikka se.
Miten ap valkkaat ne, jotka matchaat? Svaippasin itse vain ja ainoastaan niitä, joiden ajattelin olevan todnäk kiinnostavia fyysisesti (niin et voi viehättyy), mutta myös henkisesti (tällä iso painoarvo). Jos tekstissä ei ollut mitään persoonallista ja puhuttelevaa, vasempaan, vaikka olis miten kuuma.
Hukassa
Mut en oo pääkaupunkiseudulta. Ja vasta 36.Mäkin oon aina löytänyt uuden naisen kevytsuhteeseen 1-2 kuukaudessa, kun vanha suhde on päättynyt. Kannattaa suorittaa karsinta kovalla kädellä ja sitten panostaa siihen pieneen määrään matchejä.
Mulla ei ole siis ongelmaa päästä treffeille. Miehet vaan eivät pysähdy. Tai tavataan 2-4 kertaa, ja sitten he haluavat hakea parempaa. Nämä miehet ovat olleet sinkkuja jo vuosia. Moni vuosi sitten tapaamani tulee vastaan Tinderissä vielä vuoden päästäkin. Sanoisin, että 90 % heistä edelleen sinkkuja. Huojentavaa sinänsä, että jos kelvannut minä, niin ei kelvannut kukaan muukaan.
Tätä mä juuri tarkoitin. "Pääset" treffeille tinderissä vain niiden kans, jotka oot ensin itse hyväksynyt, joten hyväksyntä kannattaa antaa valikoiden. Totta kai pääset treffeille, se on tinder!
Ajattelin ennen jokaista svaippia, oonko valmis käyttään aikaani minuuttiakaan kyseisen henkilön kanssa viestittelyyn. Jos ei ollut profiilitekstiä tai se oli tylsä tai kolho, ei. Sit kun viestittelin, mietin, oonko valmis käyttään aikaani siihen, et näen kyseisen ihmisen livenä. Useimmiten kaikki mulle chattailleet olikin kivoja tiukan karsinnan vuoksi, yks kaks outoa vaan joukossa ja jokusen kans kuivui juttu hiljalleen kasaan. Muutaman kans kävin ulkona, joista yksi oli upee.
En kärsinyt mistään tinderlieveilmiöistä, koska en ottanut sitä testinä siihen, moniko mua haluaa (itsetunto on siltä osin kunnossa ja menekkiä aina ollut kylliksi) vaan välineenä tavata itseäni kiinnostava ihminen.
Kieltämättä kuulostaa siltä, et oot mieluummin kenen vaan kanssa kuin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Minulla on lapsia. Naisen pituus ei ole minulle ongelma. Olen ollut pitkässä suhteessa itseäni pidemmän naisen kanssa.
Oletkin sitten harvinaisuus, pituuden suhteen. Kyllä mullekin tulee hölmö olo siitä, että olen ihan keskipituinen ja sitten deiteillä mies selvästi hakee taskuvenusta. Olen vielä rintavakin, joten en mene siihen muottiin, vaikka sirorakenteinen olenkin. Ja tosiaan, en edes deittaa miestä, joka haluaa vielä lapsia. Noin isossa asiassa ei puolin ja toisin voi tehdä kompromissia. Mutta mikä hinku saada lapsia vielä 45-vuotiaana, jos lapsia jo on? Karsii ikäisesi naiset pois.
Ei ole hinkua saada lapsia. On vain toive että se ei olisi kokonaan poissuljettu asia.
Tuommoisella asenteella ei pidä hankkia lapsia ikinä, missään iässä eikä suhteessa. Neliviitonen eikä vielä tiedä miten suhtautuu lapsensaamiseen muutoin kuin nokatotaanjosvaikkajoskusehkämenejatiedä. Epäkypsää.
Suhtautuu lapsen saamiseen luonnollisena osana parisuhdetta, jota ei välttämättä tarvitse suunnitella. Miten se on epäkypsää?
Sinä et halua lapsia. Itse sen sanoit. Mutta naisystäväsi suunnittelematon raskaus jahka olet vähän päässyt laittamaan häneen miessiemeniä on ok.
Vuoden isä ainesta.
Täh? Missä sanoin että en halua lapsia?
"Ei ole hinkua saada lapsia."
Lähimuisti mennyttä?
Opetellaanpa vähän suomen kieltä. "Ei ole hinkua" = ei ole voimakasta ja välitöntä tahtotilaa tehdä jotain just nyt heti. Tuo ei tarkoita että olisi jotenkin poissuljettu, tai että ylipäänsä ei haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkani hälyyttää siinä vaiheessa kun naisten kuvauksissa mainostetaan korkeakoulutusta, hyvää ammattia ja asunnon tasokkuutta.
Jos 40+ nainen ei ole siihen ikään mennessä tajunnut etteivät nuo ole asioita joita miehet hakevat naisista, niin ei ihme jos ei parisuhdetta löydy.
ps. kropan osalta hoikka ja nätti nelikymppinen on aivan eri asia kuin hoikka ja nätti parikymppinen.
Juuri julkaistiin tilastoihin perustuva tutkimus jonka mukaan Suomessa juuri miehet kiinnittävät enemmän huomiota naisen korkeaan koulutukseen.
Verrattuna muihin maihin, kyllä.
Verrattuna siihen kuinka tärkeää miehen koulutus on naisille, tuskin.
Kuitenkin on myös pätevää tilastotietoa, että juuri Suomessa nainen usein valitsee kumppanikseen itseään vähemmän koulutetun miehen, tai mies itseään koulutetumman naisen.
Mahtaisiko tuo liittyä siihen että korkeakoulutettuja naisia on enemmän kuin korkeakoulutettuja miehiä?
On ja lihavia naisiakin suomi täynnä joten ei auta paljon akateeminen koulutus jos ulkomuoto on lihava porsas.
Olen punavihreä nainen, mutta en tuputa näkemyksiäni. Kumppanin puoluekanta on minulle melko sama, tosin äänestämättä jättäminen ärsyttää. Olen myös kristitty, mutta en tuputa sitäkään. Sen sijaan monelle miehelle naisen maailmankatsomus tuntuu olevan tuikitärkeää, ruvetaan ekassa viestissä, tai jo profiilissa haukkumaan uskonnollisia ihmisiä tai kiekumaan, mikä puolukanta kelpaa.