Lue keskustelun säännöt.
Eronnut äiti Tinderissä
22.02.2020 |
Minkälaisia kokemuksia teillä muilla eronneilla äideillä on Tinderistä? Karttavatko miehet, koska pelkäävät joutuvansa keskelle lapsiperhearkea?
Olen 41-vuotias kivan näköinen, sanavalmis, koulutettu, hyvässä työssä oleva, hyvin toimeentuleva nainen. Asun viihtyisässä asunnossa merinäköalalla. Olen paljon maailmaa nähnyt, fiksu, hauska ja huumorintajuinen, hellä ja seksikäs. Kuulemma kauniimpi luonnossa kuin kuvissa. Nämä luonnehdinnat siis miehiltä kaikki.
Vaan erosta on lähes vuosi, eikä uutta rakkautta ole löytynyt. Tänä aikana olen käynyt treffeillä noin 30-40 miehen kanssa. Ja ennen kuin sanotte, että olen nirso, voin kertoa, että ehkä 5 näistä on ollut miehiä, joita itse en ole halunnut tavata uudelleen, muille olisin antanut toisen mahdollisuuden.
Eli 35 miestä ovat antaneet pakit minulle. Suurin osa ekojen treffien jälkeen. Osaa olen tavannut 1-5 kertaa. Osan kanssa on ainoastaan halattu, monen kanssa suudeltukin, muutaman kanssa harrastettu useamman kerran seksiä.
Lopputulos on sama, ghostaaminen tai epämääräinen ”ollaan eri elämäntilanteissa. Säännönmukaisesti miehet ovat kertoneet, että olen viehättävä ja kivaa seuraa.
Näihin miehiin mahtuu erilaisia tyyppejä: on ollut ehkä muutama hottis, mutta sanoisin, että loput 30 miestä ovat olleet ihan tavallisia. Ulkonäöltään ja muulta elämältään. Olen akateeminen, mutta olen käynyt deiteillä myös peruskoulun käyneen rekkakuskin kanssa. En katso miehiä nenän vartta pitkin.
Iältään haitari muutamaa vuotta nuoremmasta 11 vuotta vanhempaan. Ikäiseni hakevat 15 v nuorempaa, eli olen vanha. 10 v vanhemmat ikäistäni, mutta huollettavia lapsia ei saisi olla.
Mietin pitkään, mikä minussa on, kun en kelpaa edes kepeään suhteeseen tai FWB-järjestelyyn. Haen avoimin mielin, ja olen miehille sanonutkin, että haen lopulta suhdetta, mutta siihen ei kiire. Sitä etsiessä olen valmis kepeämpäänkin.
Eli en ole ruma, nirso, vaan olen sosiaalinen, avoin, saan keskustelun aikaan. Joskus mietin, että ehkä se on sporttikropan puute. En ole pulska tai isokokoinen, vaan ihan normipainoinen, mutta rintava kyllä. Sporttikroppaa kyllä ei ole, ja vain se tuntuu kelpaavan, vaikka mies olisi itsekään kymppi. No, ajattelin, että jos siitä on kiinni, niin ryhdytään sporttiseksi.
Kunnes tajusin yhteisen nimittäjän. Mulla on 5 ja 8 v lapset puolet ajasta. En ajatellut, että he ovat rasite. Heillä on hyvä isä, ja lapset ovat luonani vain 3 päivän sykleissä. Kolmen päivän välein siis aina 3-4 päivää vapaata. Harva lapsetonkaan ehtii tapaamaan joka päivä. Itse en ehdi seurusteluun asti, kun jo miehet alkavat pohtia sitä, että mulla on lapsia. Isää en lapsille hae tal edes haaveile mistään yhdessäasumisesta - ainakaan vielä.
Turhauttaa tavata miestä useamman kerran, suudella, vaihtaa viestejä iltaisin, kuulla, että olen kaunis ja haluttava. Sitten ghostaus ja lopulta viesti, että ollaan eri elämäntilanteissa. Tai sitten jo ennen treffejä miehet kirjoittavat, että miettivät sitä että minulla on lapsia. Vaikka heilläkin niitä on, tosin jo yleensä teinejä.
Eli loppuelämä yksin, vaikka olen ihan hyvä nainen? Naurattaa, kun miehet kirjoittavat, ettei Tinderistä olisi naisia tarjolla..
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Onko lasten ihonvärissä jotain, joka karkoittaa normaalit miehet luotasi?
Jos tämä on syynä, niin ymmärrän täysin miehiä, jotka ei halua jatkaa kanssasi yhtään pidempään. Voit syyttää vain itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä tuo esille profiilissa että sinulla on lapsia. Mieti mikä keidas se on pedofiileille jotka etsivät naista jolla on lapsia!
Itse olen kolmen lapsen yh ja löysin ihanan miehen tinderistä. Kerroin vasta kun tavattiin että minulla on lapsia ja olin valmistautunut että äijä lähtee pätkimään sillä sekunnilla. Ei kuitenkaan lähtenyt.
Itse ajattelin samoin ja siksi tekstissä keskityin kertomaan itsestäni, mistä tykkään ja miten elän elämääni. Lapset jätin mainitsematta esittelytekstissä, mutta kerroin lapsista viestittelyn alkutaipaleella.
Matcheja kyllä tulee ja miehiltä viestejä. Sitten jossain vaiheessa mieletön kiinnostus ja imartelu loppuu, kun tajuavat, että oma lapsi muuttaa ensi vuonna kotoa ja minulla on pienet lapset. Omanikäisiä hyviä miehiä ei juuri olekaan, kaikki ok miehet varattu silloin kuin lapset pieniä.
Niin haetteko te itsellenne miesseuraa vai lapsillenne isäpuolta?
Tämän totean jo viesteissä: lapsilla jo isä, enkä tunne pakottavaa tarvetta uusperhekuvioon. Jos mies sellaista haluaisi, voisin pidemmän seurustelun jälkeen asiasta keskustella. Juuri siksi ihmettelen, miksi mies ei voisi minua deittailla, kun lapset eivät tule treffeille mukaan.
Mitä siis oikein haet, pelkkää deittailua?
Miehet voi karkoittaa silläkin ettei anna selvää kuvaa mitä oikeastaan on hakemassa.
Kai irtoseksiin ja uusperheen välillä jotain vaihtoehtoja on? Ilmoitan, että haen parisuhdetta. Se, johtaako se avoliittoon tai naimisiin kai on ajankohtainen keskustelunaihe vasta kun olen tyyppiin tutustunut.
Minä en ainakaan ala säätää yhtään mitään sellaisen nelikymppisen kanssa joka ei jo siinä iässä tiedä mielipidettä niinkin isoon asiaan tahtooko uudelleen naimisiin vai ei. Ja ei, se ei riipu siitä vaikka tyyppi olisi kuinka kiva. Itseasiassa se perustelu kuulostaisi vielä omituisemmalta. Olisinko sitten deittailun jälkeen tilanteessa että "joo no sä nyt kelpaat avioliittoon kunnes löydän sopivamman avioliittoon" vai mitä? Retorinen kysymys, en edes alkaisi selvittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä tuo esille profiilissa että sinulla on lapsia. Mieti mikä keidas se on pedofiileille jotka etsivät naista jolla on lapsia!
Itse olen kolmen lapsen yh ja löysin ihanan miehen tinderistä. Kerroin vasta kun tavattiin että minulla on lapsia ja olin valmistautunut että äijä lähtee pätkimään sillä sekunnilla. Ei kuitenkaan lähtenyt.
Itse ajattelin samoin ja siksi tekstissä keskityin kertomaan itsestäni, mistä tykkään ja miten elän elämääni. Lapset jätin mainitsematta esittelytekstissä, mutta kerroin lapsista viestittelyn alkutaipaleella.
Matcheja kyllä tulee ja miehiltä viestejä. Sitten jossain vaiheessa mieletön kiinnostus ja imartelu loppuu, kun tajuavat, että oma lapsi muuttaa ensi vuonna kotoa ja minulla on pienet lapset. Omanikäisiä hyviä miehiä ei juuri olekaan, kaikki ok miehet varattu silloin kuin lapset pieniä.
Niin haetteko te itsellenne miesseuraa vai lapsillenne isäpuolta?
Tämän totean jo viesteissä: lapsilla jo isä, enkä tunne pakottavaa tarvetta uusperhekuvioon. Jos mies sellaista haluaisi, voisin pidemmän seurustelun jälkeen asiasta keskustella. Juuri siksi ihmettelen, miksi mies ei voisi minua deittailla, kun lapset eivät tule treffeille mukaan.
Mitä siis oikein haet, pelkkää deittailua?
Miehet voi karkoittaa silläkin ettei anna selvää kuvaa mitä oikeastaan on hakemassa.
Kai irtoseksiin ja uusperheen välillä jotain vaihtoehtoja on? Ilmoitan, että haen parisuhdetta. Se, johtaako se avoliittoon tai naimisiin kai on ajankohtainen keskustelunaihe vasta kun olen tyyppiin tutustunut.
Minä en ainakaan ala säätää yhtään mitään sellaisen nelikymppisen kanssa joka ei jo siinä iässä tiedä mielipidettä niinkin isoon asiaan tahtooko uudelleen naimisiin vai ei. Ja ei, se ei riipu siitä vaikka tyyppi olisi kuinka kiva. Itseasiassa se perustelu kuulostaisi vielä omituisemmalta. Olisinko sitten deittailun jälkeen tilanteessa että "joo no sä nyt kelpaat avioliittoon kunnes löydän sopivamman avioliittoon" vai mitä? Retorinen kysymys, en edes alkaisi selvittää.
Piti tietysti olla:
"joo no sä nyt kelpaat avoliittoon kunnes löydän sopivamman avioliittoon"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä tuo esille profiilissa että sinulla on lapsia. Mieti mikä keidas se on pedofiileille jotka etsivät naista jolla on lapsia!
Itse olen kolmen lapsen yh ja löysin ihanan miehen tinderistä. Kerroin vasta kun tavattiin että minulla on lapsia ja olin valmistautunut että äijä lähtee pätkimään sillä sekunnilla. Ei kuitenkaan lähtenyt.
Itse ajattelin samoin ja siksi tekstissä keskityin kertomaan itsestäni, mistä tykkään ja miten elän elämääni. Lapset jätin mainitsematta esittelytekstissä, mutta kerroin lapsista viestittelyn alkutaipaleella.
Osa miehistä karsii sellaiset naiset heti pois Tinderissa, jos profiilissa ei kerro, onko lapsia vai ei.
Luultavasti ne jotka eivät missään tapauksessa halua tapailla naista jolla lapsia ja siinä tapauksessa ei menetä mitään teki kummin vaan. Jokunen oli näitä ja kertoivat asian suoraan, muut jatkoivat viestittelyä normaalisti. Joka tapauksessa kokoajan tuli matcheja jos jaksoi selata tarjontaa ja löytyi jotain oikealle pyyhkästävää niin ei olisi tarvinnut jonkun heti alussa kadonneen yksilön perään surra, tutustuu niihin joita kiinnostaa tutustua.
Osa ajattelee toisin päin, etenkin kolmi-nelikymppiset. Itse ajattelen, että normaaliarvoisella 40-vuotiaalla naisella on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin huvittaa että koulutustason luullaan korreloivan sen kanssa miten fiksua keskusteluseuraa toinen on.
Kyllä se korreloi. Itse keskustelen mielelläni vaikka toksisesta maskuliinisuudesta, diskurssiteorioista, identiteettipolitiikasta yms. yms. ja se on vähän vaikeaa jonkun porilaisen autonkuljettajan kanssa. Mutta kukin tavallaan.
Kyllä fiksu toisen fiksun tunnistaa.
Yleensä akateemiset ihmiset pystyvät kommunikoimaan parhaiten toisen akateemisen kanssa. Niin se vain on. Akateemiset pariutuvat siksi keskenään.
Vai luuletteko että esim. jollain Tarja Halosella olisi joku sähköasentaja. Tai Salella.
99,9% miehistä sipaisi juuri sinut vasemmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Sillä lailla. Erosta alle vuosi, sen jälkeen treffailtu 40 miestä joista muutaman kanssa myös seksiä useamman kerran. On se naisen elämä vaan todell raskasta. Toi on oikeasti eri mies joka viikko. Vuodessa kun on se 52 viikkoa.
Siis nyt oikeesti. Mikä teitä ihmisiä vaivaa?
Luitko aloitusta? Itse olisin kelpuuttanut useammankin, mutta miehet ei. Olisin voinut alkaa seurustella jo ekan tapaamani kanssa, mutta ei ollut vakiintuvaa tyyppiä, vaikka virallisesti parisuhdetta haki. Hän on edelleen niissä Eliittikumppaneissa. Sitten ihastuin mieheen, joka käytti eroterapeuttinaan. Hän puhui ja minä silittelin. Piti pitää yhteyttä, mutta lähes vuosi on mennyt Sitten oli näitä, jotka jättivät yhteydenpidon kun en ekoilta treffeiltä lähtenyt jatkoille. Tai nämä, jotka eivät voi seurustella ”omalla alallaan olevan kanssa, koska saatetaan joutua samalle työpaikalle”. Yksi piti roikkumassa viestein ja epämääräisin treffikutsuin kuukauden - toisia treffejä ei tullut. Sitten oli mies, jota olin tapaillut liki 10 kertaa. Hän käski minun etsiä hänen sivuunsa 2-3 muuta seksikumppania. Sitten oli mies, joka puhui ihastuneensa ja tuntevansa kipinää. Suuteli neljänsien treffien jälkeen, kuten oli suudellut heti ekoilta treffeiltä, ja sanoi, että oli aivan ihanaa. Katosi. Vastaavan tempun teki muutama kuukausi aiemmin, ja oli siis tullut takaisin ”varmana kiinnostuksestaan”.
Onhan näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä lailla. Erosta alle vuosi, sen jälkeen treffailtu 40 miestä joista muutaman kanssa myös seksiä useamman kerran. On se naisen elämä vaan todell raskasta. Toi on oikeasti eri mies joka viikko. Vuodessa kun on se 52 viikkoa.
Siis nyt oikeesti. Mikä teitä ihmisiä vaivaa?
Kuinka mielestäsi voi tietää, kiinnostaako toinen romanttisessa mielessä, ellei häntä tapaa? Jos muutama seksikumppani on sinulle ongelma, mene Kotisataman deittiin. Tai MGTOHanska-tapaamisiin.
Luetun ymmärtäminen on tosi vaikea laji
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Onko aiempaa kokemusta siittämisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä tuo esille profiilissa että sinulla on lapsia. Mieti mikä keidas se on pedofiileille jotka etsivät naista jolla on lapsia!
Itse olen kolmen lapsen yh ja löysin ihanan miehen tinderistä. Kerroin vasta kun tavattiin että minulla on lapsia ja olin valmistautunut että äijä lähtee pätkimään sillä sekunnilla. Ei kuitenkaan lähtenyt.
Itse ajattelin samoin ja siksi tekstissä keskityin kertomaan itsestäni, mistä tykkään ja miten elän elämääni. Lapset jätin mainitsematta esittelytekstissä, mutta kerroin lapsista viestittelyn alkutaipaleella.
Osa miehistä karsii sellaiset naiset heti pois Tinderissa, jos profiilissa ei kerro, onko lapsia vai ei.
Luultavasti ne jotka eivät missään tapauksessa halua tapailla naista jolla lapsia ja siinä tapauksessa ei menetä mitään teki kummin vaan. Jokunen oli näitä ja kertoivat asian suoraan, muut jatkoivat viestittelyä normaalisti. Joka tapauksessa kokoajan tuli matcheja jos jaksoi selata tarjontaa ja löytyi jotain oikealle pyyhkästävää niin ei olisi tarvinnut jonkun heti alussa kadonneen yksilön perään surra, tutustuu niihin joita kiinnostaa tutustua.
Osa ajattelee toisin päin, etenkin kolmi-nelikymppiset. Itse ajattelen, että normaaliarvoisella 40-vuotiaalla naisella on lapsia.
En koe, että siinäkään mitään menettää jos joku hyppää yli siksi, että toivoo naisella olevan lapsia eikä asia selviä esittelytekstissä. Jos ei viitsi keskustelua avata siltä pohjalta, että muuten olisi kiinnostava ihminen, mutta pelkää kiinnostuksen loppuvan lapsettomuuteen niin jatkakoon eteenpäin vaan. Mielestäni muutenkin hieman outoa pitää kriteerinä, että toisella on lapsia ellei sitten itse ole toivonut lapsia, mutta ei kykene niitä saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä lailla. Erosta alle vuosi, sen jälkeen treffailtu 40 miestä joista muutaman kanssa myös seksiä useamman kerran. On se naisen elämä vaan todell raskasta. Toi on oikeasti eri mies joka viikko. Vuodessa kun on se 52 viikkoa.
Siis nyt oikeesti. Mikä teitä ihmisiä vaivaa?
Luitko aloitusta? Itse olisin kelpuuttanut useammankin, mutta miehet ei. Olisin voinut alkaa seurustella jo ekan tapaamani kanssa, mutta ei ollut vakiintuvaa tyyppiä, vaikka virallisesti parisuhdetta haki. Hän on edelleen niissä Eliittikumppaneissa. Sitten ihastuin mieheen, joka käytti eroterapeuttinaan. Hän puhui ja minä silittelin. Piti pitää yhteyttä, mutta lähes vuosi on mennyt Sitten oli näitä, jotka jättivät yhteydenpidon kun en ekoilta treffeiltä lähtenyt jatkoille. Tai nämä, jotka eivät voi seurustella ”omalla alallaan olevan kanssa, koska saatetaan joutua samalle työpaikalle”. Yksi piti roikkumassa viestein ja epämääräisin treffikutsuin kuukauden - toisia treffejä ei tullut. Sitten oli mies, jota olin tapaillut liki 10 kertaa. Hän käski minun etsiä hänen sivuunsa 2-3 muuta seksikumppania. Sitten oli mies, joka puhui ihastuneensa ja tuntevansa kipinää. Suuteli neljänsien treffien jälkeen, kuten oli suudellut heti ekoilta treffeiltä, ja sanoi, että oli aivan ihanaa. Katosi. Vastaavan tempun teki muutama kuukausi aiemmin, ja oli siis tullut takaisin ”varmana kiinnostuksestaan”.
Onhan näitä.
No kaikenlaisia sinäkin alat tavata liki 10 kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailijaa kirjoitti:
Mua jotenkin huvittaa että koulutustason luullaan korreloivan sen kanssa miten fiksua keskusteluseuraa toinen on.
Kyllä se korreloi. Itse keskustelen mielelläni vaikka toksisesta maskuliinisuudesta, diskurssiteorioista, identiteettipolitiikasta yms. yms. ja se on vähän vaikeaa jonkun porilaisen autonkuljettajan kanssa. Mutta kukin tavallaan.
Kyllä fiksu toisen fiksun tunnistaa.
Yleensä akateemiset ihmiset pystyvät kommunikoimaan parhaiten toisen akateemisen kanssa. Niin se vain on. Akateemiset pariutuvat siksi keskenään.
Vai luuletteko että esim. jollain Tarja Halosella olisi joku sähköasentaja. Tai Salella.
En pitäisi diskurssiteoriasta tosissaan keskustelemista merkkinä erityisestä älykkyydestä, enkä myöskään sitä, että pitää jonkun spesifin termistön handlausta ajattelukyvyn merkkinä. Oon tuplamaisteri ja seurustelen juurikin tuollaisen "porilaisen autonkuljettajan" kanssa. Älykäs on älykäs ilman pitkää koulutustakin, ja vaikka jokin yhteiskuntateoria ei ehkä hänelle olis tuttu (monet tosin ovat, koska monilla ihmisillä on myös vapaa-aikaa jolla harrastaa ja kehittää itseään), niin esim otantaharhan suhteen heittää terveempiä havaintoja kuin moni tutkija, joiden on tärkeää puolustaa omaa alaansa ja etenkin omaa paikkaansa siinä.
Kyllä tuli mieleen yliopiston kahvilan fiiiiksut ja vain hienoisen poseeraavat keskustelut, joita ohikuuli liian usein, toki se oli varmasti tarkoituskin.
Ehkä moni lääkäri keskustelis mielellään hermoston rakenteesta tai fyysikko säieteoriasta. Kerran älykkyyden määre on kyky keskustella valitusta aiheesta valitulla sanastolla, olethan valmis tähänkin?
Sivust tää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä lailla. Erosta alle vuosi, sen jälkeen treffailtu 40 miestä joista muutaman kanssa myös seksiä useamman kerran. On se naisen elämä vaan todell raskasta. Toi on oikeasti eri mies joka viikko. Vuodessa kun on se 52 viikkoa.
Siis nyt oikeesti. Mikä teitä ihmisiä vaivaa?
Luitko aloitusta? Itse olisin kelpuuttanut useammankin, mutta miehet ei. Olisin voinut alkaa seurustella jo ekan tapaamani kanssa, mutta ei ollut vakiintuvaa tyyppiä, vaikka virallisesti parisuhdetta haki. Hän on edelleen niissä Eliittikumppaneissa. Sitten ihastuin mieheen, joka käytti eroterapeuttinaan. Hän puhui ja minä silittelin. Piti pitää yhteyttä, mutta lähes vuosi on mennyt Sitten oli näitä, jotka jättivät yhteydenpidon kun en ekoilta treffeiltä lähtenyt jatkoille. Tai nämä, jotka eivät voi seurustella ”omalla alallaan olevan kanssa, koska saatetaan joutua samalle työpaikalle”. Yksi piti roikkumassa viestein ja epämääräisin treffikutsuin kuukauden - toisia treffejä ei tullut. Sitten oli mies, jota olin tapaillut liki 10 kertaa. Hän käski minun etsiä hänen sivuunsa 2-3 muuta seksikumppania. Sitten oli mies, joka puhui ihastuneensa ja tuntevansa kipinää. Suuteli neljänsien treffien jälkeen, kuten oli suudellut heti ekoilta treffeiltä, ja sanoi, että oli aivan ihanaa. Katosi. Vastaavan tempun teki muutama kuukausi aiemmin, ja oli siis tullut takaisin ”varmana kiinnostuksestaan”.
Onhan näitä.
Sun miesmakusi on "pelimies". Opi elämään sen kanssa tai valitse täysin erilaisia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä lailla. Erosta alle vuosi, sen jälkeen treffailtu 40 miestä joista muutaman kanssa myös seksiä useamman kerran. On se naisen elämä vaan todell raskasta. Toi on oikeasti eri mies joka viikko. Vuodessa kun on se 52 viikkoa.
Siis nyt oikeesti. Mikä teitä ihmisiä vaivaa?
Luitko aloitusta? Itse olisin kelpuuttanut useammankin, mutta miehet ei. Olisin voinut alkaa seurustella jo ekan tapaamani kanssa, mutta ei ollut vakiintuvaa tyyppiä, vaikka virallisesti parisuhdetta haki. Hän on edelleen niissä Eliittikumppaneissa. Sitten ihastuin mieheen, joka käytti eroterapeuttinaan. Hän puhui ja minä silittelin. Piti pitää yhteyttä, mutta lähes vuosi on mennyt Sitten oli näitä, jotka jättivät yhteydenpidon kun en ekoilta treffeiltä lähtenyt jatkoille. Tai nämä, jotka eivät voi seurustella ”omalla alallaan olevan kanssa, koska saatetaan joutua samalle työpaikalle”. Yksi piti roikkumassa viestein ja epämääräisin treffikutsuin kuukauden - toisia treffejä ei tullut. Sitten oli mies, jota olin tapaillut liki 10 kertaa. Hän käski minun etsiä hänen sivuunsa 2-3 muuta seksikumppania. Sitten oli mies, joka puhui ihastuneensa ja tuntevansa kipinää. Suuteli neljänsien treffien jälkeen, kuten oli suudellut heti ekoilta treffeiltä, ja sanoi, että oli aivan ihanaa. Katosi. Vastaavan tempun teki muutama kuukausi aiemmin, ja oli siis tullut takaisin ”varmana kiinnostuksestaan”.
Onhan näitä.No kaikenlaisia sinäkin alat tavata liki 10 kertaa.
Tuli puskista niillä vikoilla treffeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä tuo esille profiilissa että sinulla on lapsia. Mieti mikä keidas se on pedofiileille jotka etsivät naista jolla on lapsia!
Itse olen kolmen lapsen yh ja löysin ihanan miehen tinderistä. Kerroin vasta kun tavattiin että minulla on lapsia ja olin valmistautunut että äijä lähtee pätkimään sillä sekunnilla. Ei kuitenkaan lähtenyt.
Itse ajattelin samoin ja siksi tekstissä keskityin kertomaan itsestäni, mistä tykkään ja miten elän elämääni. Lapset jätin mainitsematta esittelytekstissä, mutta kerroin lapsista viestittelyn alkutaipaleella.
Osa miehistä karsii sellaiset naiset heti pois Tinderissa, jos profiilissa ei kerro, onko lapsia vai ei.
Luultavasti ne jotka eivät missään tapauksessa halua tapailla naista jolla lapsia ja siinä tapauksessa ei menetä mitään teki kummin vaan. Jokunen oli näitä ja kertoivat asian suoraan, muut jatkoivat viestittelyä normaalisti. Joka tapauksessa kokoajan tuli matcheja jos jaksoi selata tarjontaa ja löytyi jotain oikealle pyyhkästävää niin ei olisi tarvinnut jonkun heti alussa kadonneen yksilön perään surra, tutustuu niihin joita kiinnostaa tutustua.
Osa ajattelee toisin päin, etenkin kolmi-nelikymppiset. Itse ajattelen, että normaaliarvoisella 40-vuotiaalla naisella on lapsia.
En koe, että siinäkään mitään menettää jos joku hyppää yli siksi, että toivoo naisella olevan lapsia eikä asia selviä esittelytekstissä. Jos ei viitsi keskustelua avata siltä pohjalta, että muuten olisi kiinnostava ihminen, mutta pelkää kiinnostuksen loppuvan lapsettomuuteen niin jatkakoon eteenpäin vaan. Mielestäni muutenkin hieman outoa pitää kriteerinä, että toisella on lapsia ellei sitten itse ole toivonut lapsia, mutta ei kykene niitä saamaan.
Parisuhdetta etsittäessä mikä tahansa kriteeri on OK. Minulla esimerkiksi on lapsia enkä siksi enää tapaile lapsettomia. Kokemus on opettanut että hyvä näin.
Tinder on täysin väärä paikka löytää parisuhdetta. Siellä pyörivät miehet etsivät ihan lähtökohtaisesti pelkkiä kevytsuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä lailla. Erosta alle vuosi, sen jälkeen treffailtu 40 miestä joista muutaman kanssa myös seksiä useamman kerran. On se naisen elämä vaan todell raskasta. Toi on oikeasti eri mies joka viikko. Vuodessa kun on se 52 viikkoa.
Siis nyt oikeesti. Mikä teitä ihmisiä vaivaa?
Luitko aloitusta? Itse olisin kelpuuttanut useammankin, mutta miehet ei. Olisin voinut alkaa seurustella jo ekan tapaamani kanssa, mutta ei ollut vakiintuvaa tyyppiä, vaikka virallisesti parisuhdetta haki. Hän on edelleen niissä Eliittikumppaneissa. Sitten ihastuin mieheen, joka käytti eroterapeuttinaan. Hän puhui ja minä silittelin. Piti pitää yhteyttä, mutta lähes vuosi on mennyt Sitten oli näitä, jotka jättivät yhteydenpidon kun en ekoilta treffeiltä lähtenyt jatkoille. Tai nämä, jotka eivät voi seurustella ”omalla alallaan olevan kanssa, koska saatetaan joutua samalle työpaikalle”. Yksi piti roikkumassa viestein ja epämääräisin treffikutsuin kuukauden - toisia treffejä ei tullut. Sitten oli mies, jota olin tapaillut liki 10 kertaa. Hän käski minun etsiä hänen sivuunsa 2-3 muuta seksikumppania. Sitten oli mies, joka puhui ihastuneensa ja tuntevansa kipinää. Suuteli neljänsien treffien jälkeen, kuten oli suudellut heti ekoilta treffeiltä, ja sanoi, että oli aivan ihanaa. Katosi. Vastaavan tempun teki muutama kuukausi aiemmin, ja oli siis tullut takaisin ”varmana kiinnostuksestaan”.
Onhan näitä.Sun miesmakusi on "pelimies". Opi elämään sen kanssa tai valitse täysin erilaisia miehiä.
Olivat hyvin erityyppisiä miehiä. Pari oli pelimiehiä, muut puheidensa mukaan eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Minulla on lapsia. Naisen pituus ei ole minulle ongelma. Olen ollut pitkässä suhteessa itseäni pidemmän naisen kanssa.
Kuinka mielestäsi voi tietää, kiinnostaako toinen romanttisessa mielessä, ellei häntä tapaa? Jos muutama seksikumppani on sinulle ongelma, mene Kotisataman deittiin. Tai MGTOHanska-tapaamisiin.