Aikuinen lapsi joka viikonloppu lapsuuden kotiin

Kyllähän jotkut aikuiset asuvatkin vanhemmillaan.

Oon 38v ja edelleen lähes joka ilta käydään kahvilla ja saunassa omien muksujen kanssa, kun vanhemmat kutsuvat kylään. Muksut saattaa koulun jälkeen mennä mummolaan ihan omin päin. Vuoroin autellaan toinen toisiamme ja yhteiset harrastuksetkin löytyy. Vanhempani osaavat sanoa kyllä jos seura ei toivottu eikä siitä oteta nokkiin, mutta näin käy ehkä parina kertana vuodessa.

Mikä sen parempaa kuin hyvät välit.Jos se kaikille osapuolille sopii,siitä on kaikille iloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua aina ihmetyttää, miksi Suomessa tunnutaan usein pitävän outona, jos aikuinen lapsi on lämpimissä väleissä ja paljon tekemisissä lapsuuden perheen kanssa. Mäkin käyn harva se viikonloppu mun porukoilla, täytän 30 tänä vuonna. Ja olen siis ihan yötä. Vaikka asutaan samalla paikkakunnalla. Vanha huoneeni on edelleen mun huone. Mutta me aidosti viihdytään yhdessä, koen että ollaan näin aikuisina myös hyviä ystäviä mun vanhempien kanssa. Enkä kyllä mitenkään loisi heillä vaan usein siivoan ja laitan ruokaa ja leivon. Olen aina tervetullut, näin ovat mulle monesti sanoneet. Täällä olen itse asiassa nytkin, ja pyyhin pölyt ja imuroin ja laitoin ruuan äsken. Toki en varmaan näin paljon kävisi jos olisi oma perhe, mutta tällä hetkellä en edes seurustele.

🧐

Minulla oli kolmekymppisenä kaksi korkeakoulututkintoa ja ala-asteelle menevä lapsi. Tosi outoa tuollaiset nykyajan aikuisvauvat. Olen sinua toki 16 vuotta vanhempi, mutta en siltikään käsitä. Outoa ettei oma tilanteesi ahdista.

Miten toisten läheiset välit voivat herättää noin katkeruutta .Eihän siinä ole mitään lapsellista ,kun seurustelee ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kälyni itsenäistyivät vasta nelikymppisinä, kun anoppi yllättäen kuoli. Heiltä oli jotenkin katkottu kaikki itsenäisyys ja siivet.

Meillä käy lapsuudenkodissaan parikymppinen esikoinen, mutta se on minusta vielä ihan normaalia.

Miten läheisen vierailu voisi yhtäkkiä muuttua epänormaaliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua aina ihmetyttää, miksi Suomessa tunnutaan usein pitävän outona, jos aikuinen lapsi on lämpimissä väleissä ja paljon tekemisissä lapsuuden perheen kanssa. Mäkin käyn harva se viikonloppu mun porukoilla, täytän 30 tänä vuonna. Ja olen siis ihan yötä. Vaikka asutaan samalla paikkakunnalla. Vanha huoneeni on edelleen mun huone. Mutta me aidosti viihdytään yhdessä, koen että ollaan näin aikuisina myös hyviä ystäviä mun vanhempien kanssa. Enkä kyllä mitenkään loisi heillä vaan usein siivoan ja laitan ruokaa ja leivon. Olen aina tervetullut, näin ovat mulle monesti sanoneet. Täällä olen itse asiassa nytkin, ja pyyhin pölyt ja imuroin ja laitoin ruuan äsken. Toki en varmaan näin paljon kävisi jos olisi oma perhe, mutta tällä hetkellä en edes seurustele.

🧐

Minulla oli kolmekymppisenä kaksi korkeakoulututkintoa ja ala-asteelle menevä lapsi. Tosi outoa tuollaiset nykyajan aikuisvauvat. Olen sinua toki 16 vuotta vanhempi, mutta en siltikään käsitä. Outoa ettei oma tilanteesi ahdista.

Et ole ajatellut, että kaikki eivät voi saada lapsia? Äitini oli muuten hyvin tyytyväinen, että usein vierailevana huomasin alkavan aivokasvaimen oireet ja osasin toimittaa hänet hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Siten asia on huono, sillä tarkoittaa ettei nuorella aikuisella ilmeisesti ole parisuhdetta tai ystäviä eikä tee lomareissuja.

Toki joku voi ehtiä nauttia parisuhteesta,ystävistä sekä vanhempien seurasta.Joillekin voi riittää läheiset perhesuhteet eivätkä kaikki välitä matkustelusta.Ihmiset ovat erilaisia ja eri asiat ovat heille tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien on hyvin vaikea sanoa aikuiselle lapselleen ei. Kääntäkää joskus asia toisinpäin, kutsukaa vanhempanne luoksenne, tehkää ruokaa , viekää ravintolaan, tarjotkaa elämyksiä.

Eivät tule. Ovat aina kotona. "Me niin tykätään olla kotona." He pyytävät minua käymään vähän väliä. Sopii minulle.

Meidän suvussa ei ole tuollaista kulttuuria ollut koskaan että aikuiset menevät kylään syömään niin kuin ravintolaan vaan korkeintaan kahville ja jotain tarjottavaa sen kanssa. Tai ollaan käyty jossain pikaruoka paikassa syömässä.

Kukaan ei edes ole niin hyvä kotiruoka kokkaaja tai että viitsisi alkaa jollekkin porukalle kokkaamaan. Makujakin on niin monenlaista ettei edes osaa tehdä sellaista yhtä ruokaa josta ihan kaikki tykkäisivät. Toisekseen kukaan ei viitsi ostaa niin paljoa ruokaa kotiin kerralla. Ravintoloissa voi kukin tilata mieleistään ja ennemmin käydäänkin niissä syömässä.

Napanuora ei ole katki. Jos se olisi mahdollista, aikuinen lapsi olisi vanhemmillaan varmaan joka päivä.