Aikuinen lapsi joka viikonloppu lapsuuden kotiin

Mua aina ihmetyttää, miksi Suomessa tunnutaan usein pitävän outona, jos aikuinen lapsi on lämpimissä väleissä ja paljon tekemisissä lapsuuden perheen kanssa. Mäkin käyn harva se viikonloppu mun porukoilla, täytän 30 tänä vuonna. Ja olen siis ihan yötä. Vaikka asutaan samalla paikkakunnalla. Vanha huoneeni on edelleen mun huone. Mutta me aidosti viihdytään yhdessä, koen että ollaan näin aikuisina myös hyviä ystäviä mun vanhempien kanssa. Enkä kyllä mitenkään loisi heillä vaan usein siivoan ja laitan ruokaa ja leivon. Olen aina tervetullut, näin ovat mulle monesti sanoneet. Täällä olen itse asiassa nytkin, ja pyyhin pölyt ja imuroin ja laitoin ruuan äsken. Toki en varmaan näin paljon kävisi jos olisi oma perhe, mutta tällä hetkellä en edes seurustele.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ihan tavallista kokoontua kerran viikossa syömään yhdessä.

Mun mielestä tämä olisi ihanaa :( Mulla on hyvät mutta todella etäiset välit omiin vanhempiini ja sisaruksiini, olisin onnesta soikeana jos olisi läheinen perhe jota nähdä usein.

N23

jos tämä järjestely on ok sekä niille vanhemmille että sille kolmekymppiselle lapselle, niin eihän se kuulu muille ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mua aina ihmetyttää, miksi Suomessa tunnutaan usein pitävän outona, jos aikuinen lapsi on lämpimissä väleissä ja paljon tekemisissä lapsuuden perheen kanssa. Mäkin käyn harva se viikonloppu mun porukoilla, täytän 30 tänä vuonna. Ja olen siis ihan yötä. Vaikka asutaan samalla paikkakunnalla. Vanha huoneeni on edelleen mun huone. Mutta me aidosti viihdytään yhdessä, koen että ollaan näin aikuisina myös hyviä ystäviä mun vanhempien kanssa. Enkä kyllä mitenkään loisi heillä vaan usein siivoan ja laitan ruokaa ja leivon. Olen aina tervetullut, näin ovat mulle monesti sanoneet. Täällä olen itse asiassa nytkin, ja pyyhin pölyt ja imuroin ja laitoin ruuan äsken. Toki en varmaan näin paljon kävisi jos olisi oma perhe, mutta tällä hetkellä en edes seurustele.

🧐

Minulla oli kolmekymppisenä kaksi korkeakoulututkintoa ja ala-asteelle menevä lapsi. Tosi outoa tuollaiset nykyajan aikuisvauvat. Olen sinua toki 16 vuotta vanhempi, mutta en siltikään käsitä. Outoa ettei oma tilanteesi ahdista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse menen mieheni kanssa hänen vanhemmilleen syömään 2-4 kertaa viikossa. Asuvat vieressä ja on mukavaa kun ei itse tarvitse kokata tai siivota ja saa viettää hetken laatuaikaa heidän kanssa. Viivymme yleensä 1-2h. Meidät on siis aina kutsuttu ja olemme muutenkin sinne aina tervetulleita.

Kai tekin kutsutte joskus heidät teille syömään? Voisi heistäkin olla kiva kun ei tarvitse kokata tai siivota ja saisivat viettää hetken laatuaikaa kanssanne. 

Kutsuttu on, mutta koskaan eivät ole tulleet. Kulttuuriero ilmeisesti sillä heidän mielestään lasten kuuluu tulla vanhempien luokse. He ovat eläkkeellä ja päivät kuluvat eri ruokien valmistamisessa. Ilmeisesti joka päivä siellä käy joku miehen sisaruksista perheineen. Miehen vanhemmat eivät puhu suomea eikä heillä ole juurikaan täällä ystäviä. Me puolestaan käymme heidän puolestaan kaupassa hakemassa tarvittavia ruoka-aineita sillä niitä varten täytyy ajaa Helsinkiin erityiskauppoihin. Haluamme myös että omat lapsemme oppivat puhumaan isän kieltä jota emme itse käytä kotona.

Eli ei kantasuomalainen. Suomessa sukuyhteydestä on etäännytty liikaakin mutta tuo miehesi kulttuuri menisi kyllä minulle yli äyräiden.

Ite käyn lapseni kanssa "kotona" viikonlopun noin kerran kuussa. Äidin kanssa muutenkin viestittelemme lähes joka päivä. Meillä on hyvät ja läheiset välit ja hän meitä pyytää käymään. Ihanaa kun on hyvät ja rakkaat välit äidin kans. Olen päälle kolmenkympin ja äiti vajaa kuuskymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Mua aina ihmetyttää, miksi Suomessa tunnutaan usein pitävän outona, jos aikuinen lapsi on lämpimissä väleissä ja paljon tekemisissä lapsuuden perheen kanssa. Mäkin käyn harva se viikonloppu mun porukoilla, täytän 30 tänä vuonna. Ja olen siis ihan yötä. Vaikka asutaan samalla paikkakunnalla. Vanha huoneeni on edelleen mun huone. Mutta me aidosti viihdytään yhdessä, koen että ollaan näin aikuisina myös hyviä ystäviä mun vanhempien kanssa. Enkä kyllä mitenkään loisi heillä vaan usein siivoan ja laitan ruokaa ja leivon. Olen aina tervetullut, näin ovat mulle monesti sanoneet. Täällä olen itse asiassa nytkin, ja pyyhin pölyt ja imuroin ja laitoin ruuan äsken. Toki en varmaan näin paljon kävisi jos olisi oma perhe, mutta tällä hetkellä en edes seurustele.

Oudoksi tuon tekee ainakin omaan silmään sellaiset tapaukset, joissa lapsi olettaa hänellä olevan huoneen lapsuuden kodissaan vielä kaksikymmentä vuotta sieltä pois muuttamisen jälkeen ja kulkee vanhempiensa kotiin kuin asuisi siellä. 

Tiedän äidissään kiinni olevan tyttären jolla on lapsiakin. Lapset huostassa ja tämä tytär peli ja päihde riippuvainen. Kuppaa äidin eläkkeestä niin paljon kun irti saa. 

Tiedän miehen joka käy joka päivä vanhempiensa luona. On hyvät välit vanhempiin jne, mutta vanhemmat varmasti haluaisivat omaa-aikaa ja hengähtää välillä. Olen asiasta yrittänyt miehelle sanoa, että onko se heille varmasti ok käydä siellä joka päivä syömässä, mutta naureskelee vain. 

En ymmärrä mitä pahaa siinä on jos on hyvät välit vanhempiin.

Käyn joka tai joka toinen viikonloppu vanhemmilla ja tällöin olen siellä siis yötä. Pelaillaan, katsotaan elokuvia ja lenkkeillään yhdessä. Teen välillä myös koko perheelle ruuan ja autan siivoamisessa.

Ja aivan varmasti siinä vaiheessa kun on omia lapsia käydään siellä yhdessä myös vähintään pari kertaa kuukaudessa :)

Niin meilläkin. 33-vuotias poika, jolla oma kämppä muutaman km päässä, on täällä meillä 1-2 yötä suunnilleen joka viikonloppu. Ei ole töissä (ei ole lllut päivääkään) eikä opiskele, käyttää huumeita jne..  Makoilee aina koko ajan sängyssä tuijotellen kännykkäänsä. Äitinsä palvellee ja suuttuu minulle jos rohkenen arvostella kumpaa tahansa asian suhteen. - Helvetti.

Mekin kävimme lähes joka viikonloppu lapsuudessani isovanhempien luona. Minä rakastin mummoloitani ja vielä omankin lapseni kanssa kävin pappani luona lähes viikottain hänen eläessään. Puolin ja toisin autoimme toisiamme. 

Kävimme kyllä myös serkkujen luona kerran viikossa. Olen sitä mieltä, että on suuri rikkaus, että on lämmin ja välittävä suku.

Lapsenikin sanoiki ihan pienenä, että pappa on hänen paras kaveri.

Kälyni itsenäistyivät vasta nelikymppisinä, kun anoppi yllättäen kuoli. Heiltä oli jotenkin katkottu kaikki itsenäisyys ja siivet.

Meillä käy lapsuudenkodissaan parikymppinen esikoinen, mutta se on minusta vielä ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Kälyni itsenäistyivät vasta nelikymppisinä, kun anoppi yllättäen kuoli. Heiltä oli jotenkin katkottu kaikki itsenäisyys ja siivet.

Meillä käy lapsuudenkodissaan parikymppinen esikoinen, mutta se on minusta vielä ihan normaalia.

Meillä ainakaan ei ollut kyse mistään sellaisesta etteivät vanhempani olisi olleet itsenäisiä. Oli hyvät työpaikat, 22-vuotiaina ostettu omistusasunto ( joka tuntuu olevan palstalla hyvän ihmisen menestyksen mitta), kivat harrastukset ja paljon ystäviä ja reissuja perheen kanssa.

Mutta myös hyvät välit vanhempiin ja sisaruksiin. se on rikkaus.

Siten asia on huono, sillä tarkoittaa ettei nuorella aikuisella ilmeisesti ole parisuhdetta tai ystäviä eikä tee lomareissuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ihan tavallista kokoontua kerran viikossa syömään yhdessä.

No, ei kyllä ole Suomessa. Muualla maailmassa voi olla normi.

Mun lapsuudenperheessä ja suvussa (karjalaisia, stadilaisia) ja ystäväpiirissä (paljon suomenruotsalaisia) tämä on ihan normaalia.

Kun olin lapsi me serkukset vietimne paljon aikaa yhdessä kuin sisarukset. Mummoni ja serkkujeni mummo hoitivat meitä, he asuivatkin samassa talossa Helsingin keskustassa ihan lähellä meitä. Joka sunnuntai syötiin isolla porukalla.

Kun omat lapseni olivat pieniä ja vanhempani elossa kävimme joka sunnuntai heillä syömässä. Samalla he saivat olla lastenlasten kanssa. Lomailimme myös mökillä yhdessä.

Omat lapseni ovat nyt 21-42v ja käyvät meillä syömässä 1-4 kuukaudessa. Nuorimmainen kun tulee kotiin hän viipyy 2-3pv kerrallaan. Siitä lähtien kun ovat olleet pieniä on myös ystävät olleet tervetulleita syömään. Vauvat makoilivat rivissä lattialla viltillä kun teimme ruokaa ja söimme yhdessä. Edelleenkin parin kk välein, nyt nuoret ovat mukana harvemmin. Mutta muutaman kerran vuodessa yli 20 ihmistä samassa pöydässä:) Ja nyt jo lauma lastenlapsia jatkamassa traditiota

Kaikilla hyvät välit lasten ja vanhempien kesken omista elämistä huolimatta ei mitään ihmeellistä meidän mielestä.

Toisilla on rakkaat ja lämpimät välit. Niille liikaa jotka eivät saa kokea samaa.

Ihan sama kokeeko joku epänormaalina. Eipä kannata muiden mielipiteistä välittää.

27v kaveri menee melkein päivittäin vanhemmilleen ja yöpyy

Vanhempien on hyvin vaikea sanoa aikuiselle lapselleen ei. Kääntäkää joskus asia toisinpäin, kutsukaa vanhempanne luoksenne, tehkää ruokaa , viekää ravintolaan, tarjotkaa elämyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän miehen joka käy joka päivä vanhempiensa luona. On hyvät välit vanhempiin jne, mutta vanhemmat varmasti haluaisivat omaa-aikaa ja hengähtää välillä. Olen asiasta yrittänyt miehelle sanoa, että onko se heille varmasti ok käydä siellä joka päivä syömässä, mutta naureskelee vain. 

Itse olen yksin asuva sinkkunainen, ja käyn monta kertaa viikossa vanhempien luona kylässä. Äitini on kinuamassa minua jatkuvasti kylään. En haluaisi käydä näin paljon heillä, vaan esimerkiksi kerran viikossa riittäisi minulle. Jos en muutamaan päivään käy, äitini syyllistää minua siitä. Jos en viikonloppuna mene heille, äitini haluaa tietää mitä oikein teen asunnollani kun en heille tule. Eivät kaikki vanhemmat halua taukoa lapsistaan, vaan erittäin tiivistä näkemistä. Olen harkinnut muuttoa eri kaupunkiin ettei jatkuvasti tarvitsisi ravata kylässä vanhemmilla.