Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen lapsi joka viikonloppu lapsuuden kotiin
21.02.2020 |
Hieman outoa että jo aikuinen yli 30 vuotias lapsi menee joka viikonloppu vanhempien luokse lapsuuden kotiin. Itseäni alkaisi ahdistaa olla vanhempien luona jatkuvasti kun puuttuvat joka asiaan ja elävät omien suunnitelmiensa mukaan.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä iäkkäillä vanhemmilla pitää olla hyvät suhteet naapureihin ettei aikuisten lasten tarvitse joka viikko käydä. Erakko vanhemmat on vaikeita.
Pidätkö itse kaikista naapurin vanhuksista huolta?
Enpä usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on normaalia? Meitä on moneen junaan ja elämäntilanteidenkin mukaan saattaa tapaamiset vaihdella...
Vierailija kirjoitti:
Voi olla monia ihan hyviäkin syitä mennä sinne.
Hyviä syitä voisi olla mm. se että tällä "aikuisella lapsella" on hyvät välit omiin vanhempiinsa, joilla on käytössä iso asunto tämän omassa vanhassa kotikaupungissa. Tuolla samalla reissulla hän voi auttaa tarpeen mukaan omia vanhempiaan ja tavata muita sukulaisia ja vanhoja kavereita. Tosin on masentavaa jos hän käy vanhempiensa luona vain pesettämässä pyykkinsä ja syömässä vatsansa täyteen äidin lihapatojen ääressä.
Tuo "aikuinen lapsi" on kyllä aika huvittava käsite, aivan kun hän olisi jäänyt lapsen tasolle.
Asuin niin kaukana lapsuudenkodustani, että kävin siellä oikeastaan vain loma-aikoina. Enkä todellakaan loisinut, vaan hoidin huushollin siellä ollessani, varsinkin sitten kun toinen vanhemmista oli kuollut varsin nuorena. Nyt ainut tukihohta entisella asuinpakkakunnalla on vanhempien ja veljeni hauta, jonne vien jouluna kynttilän ja käyn kesällä katsomassa, millaiset kukat seurakunta on istuttanut (on siis seurakunnan hoidossa).
No onpa hirveää, että lapsella ja vanhemmilla on hyvät välit ja viettävät aikaa yhdessä usein. Kyllä minä niin mieleni pahoitin tällaisesta. Suomalaisten pitäisi viettää kaikki aikansa omassa rauhassaan eikä vahingossakaan häiritä muita läsnäolollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käyn iäkkään äitini luona lähes päivittäin. Hän asuu saman kadun varrella. Ei tulisi mieleenikään olettaa, että naapurit huolehtivat hänestä. Kyllä se on minun hommani, koska äiti huolehti aikanaan minusta. Ja mukavahan se on, että on läheiset välit äitiin.
Vierailija kirjoitti:
Itse menen mieheni kanssa hänen vanhemmilleen syömään 2-4 kertaa viikossa. Asuvat vieressä ja on mukavaa kun ei itse tarvitse kokata tai siivota ja saa viettää hetken laatuaikaa heidän kanssa. Viivymme yleensä 1-2h. Meidät on siis aina kutsuttu ja olemme muutenkin sinne aina tervetulleita.
Et ole kantasuomalainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ihan tavallista kokoontua kerran viikossa syömään yhdessä.
No, ei kyllä ole Suomessa. Muualla maailmassa voi olla normi.
Jos vanhemmat haluavat aikuisen lapsensa käymään, ja tämä tykkää käydä, mitäpä se meille kuuluu. Meitä on niin monenlaisia.
Yhteisöllisiä ja idividualisteja, perhekeskeisiä ja ikisinkkuja. Jos jollain on hyvä olla toisenlaisessa systeemissä kuin itsellä, mitä siitä ärsyyntymään?
Se puolestaan on surullista, jos joku näissä tuntee painostusta tai tulee hyväksikäytetyksi. Tai läheinen ei välitä, vaikka haluaisi yhteyden säilyttää. Mut siitähän aloituksessa ei ollut kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eukko soittaa joka päivä äitelleen. Ja ne hyppää monta kertaa kuussa täällä, kun eukko ei pärjää lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ihan tavallista kokoontua kerran viikossa syömään yhdessä.
No, ei kyllä ole Suomessa. Muualla maailmassa voi olla normi.
Kyllä näitä on, niin hyvässä kuin pahassakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eukko soittaa joka päivä äitelleen. Ja ne hyppää monta kertaa kuussa täällä, kun eukko ei pärjää lasten kanssa.
Harmi ettei sinustakaan ole mitään apua. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävää molempien osapuolien taholta, mutta kukin tyylillään.
Ei ole outoa tai tuomittavaa, mikäli vierailut sopii kaikille osapuolille, eikä kukaan passauta toisia turhanpäiten (lapsi pesettää pyykit, vaatii ruokaa tms. tai vanhukset teettää kaikki kotityöt lapsilla).
Jos lapsella on oma perhe, niin sitten olisi kummallista jos viettäisi yksin kaikki viikonloput vanhemmillaan.
Joku toinen voi viihtyä vanhempiensa kanssa, ja jollakin voi olla tosi mukavat vanhemmat, vaikka teillä itsellänne ei asiat niin hyvin olisikaan. Ei kannata ihmetellä tai tuomita vain sillä perusteella, että "no emmäkään jaxa mun porukoit, ne on ihan paskoja!"
Käyn kotipaikkakunnalla viikonloppuisin koska minulla on haku päällä. Tulen löytämään tulevan kumppanini sieltä enkä työpaikkakunnalta jossa en halua asua loppuelämää.
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen nainen. Käyn joka lauantai äitini luona syömässä. Hän asuu samalla paikkakunnalla. Olisiko sitten ”normaalimpaa” käydä kerran kuussa?
Olis, vielä parempi olis jos korkeintaan soittaisit äidillesi kerran kuussa, kylässä voi käydä max. pari kertaa vuodessa. av:lla ei sallita läheisiä välejä vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menen mieheni kanssa hänen vanhemmilleen syömään 2-4 kertaa viikossa. Asuvat vieressä ja on mukavaa kun ei itse tarvitse kokata tai siivota ja saa viettää hetken laatuaikaa heidän kanssa. Viivymme yleensä 1-2h. Meidät on siis aina kutsuttu ja olemme muutenkin sinne aina tervetulleita.
Kai tekin kutsutte joskus heidät teille syömään? Voisi heistäkin olla kiva kun ei tarvitse kokata tai siivota ja saisivat viettää hetken laatuaikaa kanssanne.
Kutsuttu on, mutta koskaan eivät ole tulleet. Kulttuuriero ilmeisesti sillä heidän mielestään lasten kuuluu tulla vanhempien luokse. He ovat eläkkeellä ja päivät kuluvat eri ruokien valmistamisessa. Ilmeisesti joka päivä siellä käy joku miehen sisaruksista perheineen. Miehen vanhemmat eivät puhu suomea eikä heillä ole juurikaan täällä ystäviä. Me puolestaan käymme heidän puolestaan kaupassa hakemassa tarvittavia ruoka-aineita sillä niitä varten täytyy ajaa Helsinkiin erityiskauppoihin. Haluamme myös että omat lapsemme oppivat puhumaan isän kieltä jota emme itse käytä kotona.
Kävin vanhempieni luona lähes joka viikonloppu äitini ihanien ruokien ääressä siihen asti, että äitini viisikymppisenä kuoli. Varmasti kävisin edelleen ainakin parin viikon välein jos hän eläisi, meillä oli hyvät välit.
Alue: Aihe vapaa
Mun yli viiskymppinen työkaveri menee "kotiin" joka ainoa viikonloppu. Paitsi että hän puhuu kodista, kun tarkoittaa vanhempiensa kotia 60 kilsan päässä. Kerskailee sillä, miten äiti laittaa kaikki ruoat viikonloppuisin ja isä huoltaa hänen autoaan. Ei ainakaan omien sanojensa mukaan joudu sormeaan nostamaan siellä. Hänellä itsellään on asunto täällä työpaikkakunnalla, mutta nainen elää vielä opiskeluaikojensa elämää, kun mentiin kotiin viikonlopuiksi.
On jäänyt muuten kaikista työkavereiden yhteisriennoista paitsi, kun ei koskaan ole täällä vapaa-aikana. Sitten itkee, kun ei ole päässyt sopeutumaan tänne. Aargh!