Lue keskustelun säännöt.
Suomessa syytetyllä on oikeus valehdella oikeudessa mutta uhrin on puhuttava totta
21.02.2020 |
Tuomari muistutti ensin, ettei Pekan tarvitse kertoa totuutta. Se on fraasi, joka syytetylle luetaan oikeudessa.
Millan taas täytyi puhua totta, mitään lisäämättä.
Periaate on oikeusvaltion ytimessä: syytetty on syytön, kunnes toisin todistetaan. Mutta itseään vastaan sitä ei tarvitse tehdä.
Syytetty voi siis valehdella oikeussalissa, jos haluaa.
Sermin takaa Milla kuulikin tarinan, joka poikkesi hänen omastaan.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä vain vahvistaa sitä että suomessa mies tuomitaan puheiden perusteella ei todisteiden. Jo tällä hetkellä sitä tapahtuu yleisesti niin miksi sitä tulisi tieten tahtoen lisätä. Ei toinen vääryys kumoudu vääryydellä jotain muuta syytöntä kohtaan.
Luitko ollenkaan uutista tai tätä ketjua? Nimenomaan ei tuomita, siitähän tässä on kyse. Jos riittävää näyttöä ei ole, ei tule myöskään tuomiota.
Ketjua??? Aikuisten oikeasti, ihan oikeassa elämässä miehiä kyllä tuomitaan ilman pitäviä todisteita. Ei se sillä parane että lisätään miesten tuomitsemista ilman todisteita lisää.
Nimenomaan Suomessa tunnetusti nainen ie ole "koskaan" rikollinen koska on nainen ja mies taas on lähtökohtaisesti rikollinen, koska on mies. Tästä on ollut juttua tämä on omakohtainen kokemuksenikin. Näin päin se menee ihan oikeassa elämässä.
Miten mielestäsi syyttömien tuomitseminen auttaisi tässä asiassa? Poistuuko yksi vääryys sillä että tehdään jotain toista kohtaan toinen vääryys? Miten on mielestäsi?
Syyttömiä ihmisiä tuomitaan, sitä tapahtuu. Mutta olen itse sen verran läheisesti tämän asian kanssa työskennellyt, että tiedän kuinka suomalainen oikeus toimii. Olen ollut itsekin vapauttamassa syytteestä raiskaustapauksissa siksi, ettei näyttö ole riittänyt. Ja lisään vielä, että ihan kantasuomalaisista miehistä on ollut kyse.
Pitäsikö syyttömien tuomitsemista sitten lisätä? Jo nyt miehiä tuomitaan sukupuolensa takia esim perheväkivalta tapauksissa vaikka olisikin vain puolustautunut, koska naisen sana on miehen sanaa "puhtaampi" oikeuden mielestä tästä on ihan oikeita tutkimuksiakin. Etsitään syytä että on miehen vikaa että nainen on väkivaltainen.
Miltä tuntuisi jos sinut tuomittaisiin syyttömänä. Jos olet esim oikeus-alalla se voisi olla urasi loppu siihen paikkaan ja ilman todisteita. Vai luuletko että eri tapauksissa kohdeltaisiin eritavalla eri lähtökohdissa olevaa ihmistä. Vai että kaikki tuomitaan automaattisesti ketään säälimättä.
Miten noin niinkuin muuten jos ihminen on elänyt nuhteetonta kunniallista muita kunnioittavaa elämää ja sitten tekaistuilla syytteillä leimataan ja laitetaan merkintä esim rikoskekisteriin ilman todisteita. Niin miten mielestäsi hänen tulisi suhtautua asiaan? Että korkeampien päämäärien takia päälleni voi nyt tyyliin sylkeä ja minut on merkattu loppuelämääksi kun ei nuo elämän valttikortit nyt vain osuneet kohdalle ja siihen tyydyn.
Mitä muuten tarkoittaa tämä en voi mitään todistaa, mutta kiellän että hänellä oli suostumukseni. Mitä tämä konkreettisesti lopulta muuttaa?
Että yksi todistamaton asia jälleen lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tietysti todellinen ongelma, että joku saa traumoja tuollaisesta tapahtumasta, joka tuossa on todettu.
Artikkelissa kuitenkin ehkä pakotetaan liikaa raiskauksen käsitettä eikä näytetä huomioivan sitä, että rikoslaissa on monenlaisia eri rikosnimikkeitä erilaisille seksuaalirikoksille. Jos kaikki on raiskausta, mikään ei enää ole raiskausta ja rikoksilla on erilaisia vakavuusasteita. En ole perehtynyt sen tarkemmin onko mahdollista saada tuomiota muusta jos syyttäjä on lähtenyt hakemaan nimenomaan raiskaustuomiota. Artikkeli kuitenkin valehtelee tai johdattelee harhaan antamalla ymmärtää, että jos raiskauksen tuntomerkit eivät täyty, ei rikosta ole tapahtunut. Nopea katsaus rikoslakiin paljastaa esim.rikosnimikkeen 'seksuaalinen hyväksikäyttö' olemassaolon.
On tietysti väärin tai jopa hävytöntä riisua nukkuvaa ihmistä saati painaa tätä aloilleen jos vastustaa jotain tekoa kutsuttiin sitä miksi tahansa.
Valitettavasti artikkelissa on yritetty houkutella ihmisiä feminismiin, vaikka laki on ihan yhtä epäreilu miesten kannalta.
-jos mies kovakouraisesti repii naisen vaatteita, se voidaan tulkita raiskauksen yritykseksi. Jos nainen tekee saman miehelle, se on enintään pahoinpitely
-jos mies käyttää sormea vaarattomasti emättimessä, se on todistetusti tulkittu raiskaukseksi oikeudessa jo varsin monta vuotta sitten, mutta jos nainen kovakouraisesti repii miehen paljaita sukuelimiä (kymmenen kertaa vaarallisempaa), se on vain tavanomainen pahoinpitely jos sitäkään. Miksi miehen intimiteetti pitäisi määritellä emättimen tai reiän kautta? Tämä on keskiaikaista ajattelua, jossa koskemattomuutta lähestytään naisille ominaisten huolien kautta ja täten miehiltä viedään oikeus yhtäläiseen uhristatukseen vetoamalla vaginan puuttumiseen (peräaukkoon tunkeutuminen voidaan hyväksyä, vaikka miehelle paljon isompi pelko on sukuelimiin kohdistuva halventava käytös).
Lexinomicon kirjoitti:
Mitä jos nyt vain olisitte hiljaa kun ymmärrätte näyttöharkinnasta, juridiikasta, oikeusperiaatteista ja lainsäädännöstä tasan yhtä paljon kuin avosydänkirurgiasta.
Tiedoksi: juridiikka on tiedettä joka vaatii yliopistotutkinnon ja noin kymmenen vuoden käytännön kokemuksen ennen kuin voi mitään perusteltua mielipidettä asiassa edes antaa.
Pahimpia ovat nämä suostumusidiootit jotka kuvittelevat että asian harkitseminen muuttuisi jotenkin jos lainsäädäntöä muutetaan.
Tämän ymmärtää idioottikin:
On täysin sama asia arvioida sitä seikkaa onko suostumus annettu vai onko suostumus puuttunut.
No eihän se ole sama. Syytetyn on todistettava, että suostumus on ollut, mikäli lakia uudistetaan. Nykyään uhrin on todistettava, että hänet on r.aiskattu väkisin. Taas joku oman elämänsä Ally McBeal siellä yrittää päteä.
Lexinomicon kirjoitti:
Mitä jos nyt vain olisitte hiljaa kun ymmärrätte näyttöharkinnasta, juridiikasta, oikeusperiaatteista ja lainsäädännöstä tasan yhtä paljon kuin avosydänkirurgiasta.
Tiedoksi: juridiikka on tiedettä joka vaatii yliopistotutkinnon ja noin kymmenen vuoden käytännön kokemuksen ennen kuin voi mitään perusteltua mielipidettä asiassa edes antaa.
Pahimpia ovat nämä suostumusidiootit jotka kuvittelevat että asian harkitseminen muuttuisi jotenkin jos lainsäädäntöä muutetaan.
Tämän ymmärtää idioottikin:
On täysin sama asia arvioida sitä seikkaa onko suostumus annettu vai onko suostumus puuttunut.
Lakijuttuja ja avosydänkirurgiaa en itse lähtisi vertailemaan. Jos ajatellaan mitä lain opiskeluun käytännössä sisältyy, niin siihen sisältyy etukenossa istumista, lukemista, kirjoittamista ja puhumista monotonisella äänellä suomen kielellä.
Laki ei itsessään ole mitenkään vaikeaselkoista ja haasteellista oppia normaaliälyiselle ihmiselle; monesti lakitoimiston asiakas tietää jostain laista enemmän kuin lakimies ja lakimies ottaa sitten kirjan esiin, selaa sieltä tämän kohdan ja tekee oman mutu-päätelmänsä siitä miten tulkita sitä.
Se, mikä tekee näistä jutuista ihmeellisempiä ja mystisempiä kuin ne teoriassa ovatkaan on inhimillisten tekijöiden tuleminen peliin; korruptio, vallankäytön halu, vääränlainen tai oikeanlainen naamavärkki, puoluekirja ja nepotismi sekä kaikenlainen sisäpiirin vilunkitieto ja muu jippoilu ja kikkailu, jota ei opeteta missään yliopistossa ja jolla ei ole mitään tekemistä oikeuden tai tieteen kanssa, vaan on vain vakiintunut sisäpiirin käytäntö, jonka avulla alan ihmiset voidaan ehkä saada näyttämään jotenkin ihmeellisemmiltä kuin he oikeasti ovat, vaikka kyse on vain asiakkaan oikeusturvan päälle paskomisesta, koska se on yksinkertaisempaa ja niin on ennenkin tehty.
Ihan joka alalla on oma hiljainen tietonsa ja sisäpiirin jutut. Lakijutuissa asiakkaan oikeusturvaa ei vain saisi heikentää antamalla kuvaa lakiukoista -ja akoista ihmeellisinä, vaan annettava selkokielisesti tietoa siitä mihin asioihin omaa etua ajaessa pitää oikein keskittyä. Ei mitään hupiteatteria, jossa ei kerrota esim.mihin puolustuksessa tai todistamisessa pitää keskittyä, kuinka paljon saa aikaa ja mikä painaa kupissa enemmän kuin jokin muu.
Se, että ihminen haastetaan peliin, jonka sääntöjä ei hänelle kerrota, ei ole reilua eikä tee haastajasta ihmeellistä ja hienoa. Ihan sama juttu kuin ammattinyrkkeilijä tapaisi tuomarin oikeussalin pihalla ja alkaisi naputtelemaan tuomaria leukaan ja kertoisi "mitäs et harrastanut kymmenen vuotta nyrkkeilyä?" Aivan kuten ihmisellä ei ole velvollisuutta harrastaa nyrkkeilyä, hänellä ei pitäisi olla velvollisuutta olla suomenkielisten lakiteatterinäyttelijöiden vietävänä oikeussalissa ilman etukäteisvaroitusta -ja valmistelua.
Ei tästä voi puhua samana päivänä minkäänlaisen kirurgian kanssa; normaaliälyinen ihminen voi puolustaa itse itseään oikeudessa, kunhan hänelle kerrotaan sisäpiirin vilunkitieto ja mihin pitää keskittyä. Ihminen ei voi leikata itseään ja sen lisäksi leikkaaminen vaatii rautaiset hermot, erinomaiset motoriset taidot ja hirveästi sellaista tietoa, joka ei kuulu yleissivistykseen eikä ole miltään osin maalaisjärjellä pääteltävissä. Hoitajallakin on monesti paljon enemmän vastuuta ja monipuolisempi vaatimusprofiili kuin lakialalla.
Vierailija kirjoitti:
Lexinomicon kirjoitti:
Mitä jos nyt vain olisitte hiljaa kun ymmärrätte näyttöharkinnasta, juridiikasta, oikeusperiaatteista ja lainsäädännöstä tasan yhtä paljon kuin avosydänkirurgiasta.
Tiedoksi: juridiikka on tiedettä joka vaatii yliopistotutkinnon ja noin kymmenen vuoden käytännön kokemuksen ennen kuin voi mitään perusteltua mielipidettä asiassa edes antaa.
Pahimpia ovat nämä suostumusidiootit jotka kuvittelevat että asian harkitseminen muuttuisi jotenkin jos lainsäädäntöä muutetaan.
Tämän ymmärtää idioottikin:
On täysin sama asia arvioida sitä seikkaa onko suostumus annettu vai onko suostumus puuttunut.
No eihän se ole sama. Syytetyn on todistettava, että suostumus on ollut, mikäli lakia uudistetaan. Nykyään uhrin on todistettava, että hänet on r.aiskattu väkisin. Taas joku oman elämänsä Ally McBeal siellä yrittää päteä.
Toki se johtaa siihen että tilanteessa nuhteetonkin mies jolla ei ole tuollaisia todisteita sanoo että suostumus oli. Ja silloin se nuhteetonkin mies tuomitaan jos nainen sanoo ettei suostumusta ole.
Konkreettisesti vastuu on sillä joka esittää rikoksen tapahtuneen. Hänellä on velvollisuus se todistaa. Tässä nyt syytetyn tarvitsisi todistaa syyttömyys asiaan johon ei ole olemassa todistetta.
Tämä vääristää oikeutta. Lisää tuomitsemista mutta lisää myös väärinkäyttöä sekä syyttömien tuomitsemista.
Tässä on vieläpä sukupuolinen aspekti mukana. Tyypillisesti Suomessa miestä pidetään syyllisenä rikoksiin vaikka olisikin syytön ja naista taas syyttömänä vaikka todisteet muuta kertoisivat.
En ihan osta sitä että hienon periaateen takia aletaan jakelemaan tuomioita syyttömillekkin ilman todisteita ja vieläpä sukupuolittuneesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni valheen kertominen oikeudessa pitäisi olla rangaistava teko.
Mutta Suomen valtio suojelee rikollisia.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni valheen kertominen oikeudessa pitäisi olla rangaistava teko.
Mutta Suomen valtio suojelee rikollisia.
Nyt pitää muistaa, että syytetty on syytön niin kauan, kunnes hänet on syylliseksi tuomittu. Eli Suomen valtio suojelee meitä kaikkia, sillä kuka tahansa voi joutua tekaistun syytteen uhriksi.
Kyllä ne arvioidaan, että onko uskottavia, todella useinhan oikeudessa tuomiota perustelaan sillä, että asianomaisen kertomus on ristiriidaton mutta syytetty muuttelee kertomustaan ja / tai siinä on epäjohdonmukaisuuksia.
Mutta tilanne on aina hankala, jos on vain sana sanaa vastaan eikä muita todisteita. Jos joutuu rikoksen uhrille, kannattaa siitä kertoa heti jollekin, joka voi sitten oikeudessa todistaa uhrin kertoneen asiasta ja uhrin mielentilasta. ym.