Lue keskustelun säännöt.
Mies palaa työreissulta - jälleennäkeminen rauhassa ei onnistu anopin vuoksi
20.02.2020 |
Mitä tehdä? Mieheni on siis välillä pitkillä, jopa parin kuukauden mittaisilla työreissuilla ja minulle olisi hirmu tärkeää, että kotiinpaluun hetkellä saisimme olla vain oman perheen kesken, mutta hänen vanhempansa, ennen muuta anoppi haluavat aina väen vängällä tulla lentokentälle vastaan ja hakemaan. Appivanhemmat ovat kyllä tosi mukavia, mutta välillä tuppaantuvat mielestäni vähän liikaa aikuisen lapsensa elämän eri käänteisiin. Minua tämä matkoilta palaaminen harmittaa, toki ymmärrän, että anopillakin on poikaansa ollut ikävä, mutta tuntuu kurjalta jotenkin, kun oma jälleennäkemisen "intiimiys" tavallaan häviää, kun appivanhemmatkin ovat sitten paikalla.
En osaa selittää asiaa paremmin kuin että minua harmittaa, että joudun jakamaan huomion herkässä jälleennäkemistilanteessa hänen äitinsä tai vanhempiensa kanssa. Haluaisin olla kahden ja halia, pussailla ja jutella rauhassa ilman muita ihmisiä. Olenko ihan pöllö, kun haluaisin olla vain kahden? Miten asian voisi jotenkin ottaa puheeksi appivanhempien kanssa? Miestäni tämä ei tietysti häiritse, joten tuntuisi ikävältä laittaa häntäkään asialle, mutta toisaalta saan varmaan kurjan miniän maineen, jos lähden itse asiasta anopille kertomaan. :/
Kommentit (194)
Jos minusta joskus tulee anoppi en taatusti puutu nuorenparin elämään. Jos jotain kysyvät suoraan, niin sanon mielipiteeni. Jos apua tarvitsevat, autan jos voin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää millainen suhde näillä anoppiprovoja vääntävillä miniöillä on sitten itse vuorostaan anopin roolissa poikaansa ja miniäänsä.
En ihan usko, että tuollaisesta itsekeskeisestä, mustasukkaisesta ja omistushaluisesta luonteenlaadusta pääsee vuosien varrellakaan eroon.
Ihan siis tulevia kauhuanoppeja ovat :)
Minulla oli anoppi joka ei millään pystynyt päästämään irti ainoasta lapsestaan. Tunki vielä joka asiaa päsmäröimään, kun mieheni oli nelikymppinen kahden lapsen isä. Mies silloin tällöin palautteli äitiään maan pinnalle, mutta anoppi oli vahvatahtoinen. Helpotti vasta kun hän sairastui Alzheimerin tautiin. Mutta sen opin että nyt kun itselläni on kaksi aikuista lasta, en todellakaan tunge heidän ja puolisoidensa väliin enkä millään tavalla päsmäröi. Ylpeänä lapsistani seuraan kuinka elävät omaa elämäänsä.
Päästävät sinut sentään seurantaetäisyydelle?
Mulla on läheiset ja lämpimät välit aikuisiin lapsiini ja toivon niiden säilyvän jatkossakin.
Itselläni on etäinen ja itsekeskeinen äiti eikä appivanhemmista ollut iloa, kun miehen äitikin oli jo kuollut. Olisi ollut ihan mukavaa, jos olisi oikea anoppikin ollut, miehen puheiden mukaan hän vaikutti kivalle ihmiselle.
En tosiaan tiedä miten joillakin on noin vaikea katkaista sitä napanuoraa. Kuulostaa oudolta. Mutta veikkaan, että jos teillä olisi lapsia, niin anopin käytös olisi vielä pahempaa. Kannattaa siis joko nyt antaa miehen laittaa rajat äidilleen tai lähteä koko suhteesta.
Siis aikuista miestä haetaan lentokentältä? Sieltä kulkee kokoajan joukkoliikennettä muualle. Bussin kyytiin vaan ja kotiin. Ja jos bussi ei vie perille, taksikaan ei ole huono vaihtoehto. En ymmärrä, miksi aikuinen ihminen ei nyt voisi olla itsellisempi ja vastata, ettei tarvi tulla hakemaan, bussillakin pääsee. Ihan turhaa ajelua lähtä yksityisautoilla hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et menisi omalla autolla itse? Appikset tekee niinkuin tekee. Miehesi päättää sit kenen kyydillä kotiin.
Voi ihme, eikö tästä voi keskustella miehesi kanssa, hän tässä on puun ja kuoren välissä.
======
No siinähän sitä olisi sitten lentokentän parkkipaikalla taistelu, kumpaan autoon nuorimies menisi. Antaisi varmaan (taas) periksi äidilleen, menisi tämän kyydillä ja nuori rouva ajaisi omalla autollaan perässä nyyhkien tai raivoten, riippuen temperamentista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kompromissi?
Ap hakee miehensä ja sitten illalla mies menee käymään vanhemmillaan?
Käytte nopeesti kentän vessassa naimassa, niin anoppi ei ehdi cockblockaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä taitaa olla taas jonkun anoppihullun aloitus. Mitä päässä liikkuu, jos tämmöinen asia on ongelma. Odotahan, kuhan tulee oikeitakin vaikeuksia elämään. Lapsellinen aloitus ja aihe.
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla taas jonkun anoppihullun aloitus. Mitä päässä liikkuu, jos tämmöinen asia on ongelma. Odotahan, kuhan tulee oikeitakin vaikeuksia elämään. Lapsellinen aloitus ja aihe.
No aivan varmasti on! Päivän anoppiprovo.
Ei kellään oikeasti ole noin hulluja ongelmia. Mun mies tuli lentokentältä junalla kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi alhainen , kurja miniä olet. Tyhmäkin kaiken lisäksi. Onko tuollaista pakko sietää?
Sanot asian suoraan anopillesi. On aivan hänen oma asiansa, jos moisesta loukkaantuu. Teill ä on oikeus omaan elämäänne kahden kesken juuri silloin kuin itse haluatte. Olkaa aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osittain ymmärrän, mutta miten paljon siinä lentokentällä kuitenkaan pystyy vaihtamaan kuulumisia?
"Tervetuloa kotiin, miten matka meni, oliko kone täynnä jne" en minä ainakaan siinä hötäkässa keksi mitään sen intiimämpää juteltakaa. Eiköhän kuitenkin kotona tule juteltu perusteellisemmin muutenkin. Myös sen halauksen ja suukon voi antaa anopin nähden.
Itse tekisin niin, että ihan suosiolla antaisin anopin hoitaa kentältä hakemisen ja olisin rauhassa kotona. Laittaisin hyvää ruokaa valmiiksi, oyyaiisn viinipullon esille, kynttilöitä palamaan ja laittaisin kivat vaatteet päälle.
Sanoit, että olet introvertti ja vierastat hälinää ja ihmisiä. Anna siis muiden hoitaa tämä hälinäpuoli ja ota mies iloisena ja levänneenä vastaan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Kompromissi?
Ap hakee miehensä ja sitten illalla mies menee käymään vanhemmillaan?
Mies tulee väsyneenä parin kuukauden työmatkalta ja sitten heti samana päivänä pitäisi lähteä kyläilemään? Eikö mies saa olla edes yhtä iltaa kotonaan? Oma mies laittaisi tuossa saunan heti päälle nauttisi kotona olosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä, että anopilla ei tosiaankaan ole muuta sisältöä elämässään, kuin oma poika. Mies itsekään ei sitä taida tajuta, edes sanomalla, tai todennäköisesti ei kehtaa sanoa riittävän jämäkästi. Se napanuora.
Todennäköisesti tekisin niin, ja olen tehnytkin, että aloin rajoittamaan omaa kanssakäymistäni, puuttumatta miehen ja vanhempien väliseen touhuun. Olen myös introvertti, ja uuvun seurassa helposti, joten tarvin riittävän palautumisen työviikon jälkeen. Pidin pintani itselleni tärkeissä asioissa, kuten juuri vierailujen suhteen, ja lopulta mies ja hiukan päsmäröivät appivanhemmat tunnustivat myös minun mielipiteeni. En siinä menettänyt mitään, asioista ei saatu riitaa aikaiseksi ja itsekunnioitus säilyi.
Mutta varaudu ap, jos saatte lapsia. Silloin joudut pitämään pintasi. Muista, että ei sinun tarvi suostua väkisin mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
No onpas tullut paljon vastauksia taas aamun aikana, kiitos kaikille siitä! Joku ihmetteli "intiimiyttä," tarkennukseksi siis että tarkoitan sillä vain sellaista läheistä yhdessäoloa, viittamatta siis mihinkään seksuaaliseen toimintaan sillä. Minusta olisi kiva ajaa kentältä kotiin kahden, jutella kahden siitä, miten reissu meni tai olla hiljaa kahden. En kaipaa ikäväni todistajaksi muita, vaan haluan mielellään olla ihan vain kahden mieheni kanssa. Olen myös hyvin introvertti, herkkä tyyppi ja jännitän myös aina vähän appivanhempien tapaamista edelleen. Jotenkin tuntuu, että osa vastaajista tajuaa pulmani ja on siis luultavasti samanlaisia ihmisiä kuin minä, ja osa taas ei ymmärrä ollenkaan ja pitää asiasta valittamista pikkumaisena, itsekkäänä ja turhanpäiväiseen asiaan takertumisena.
Ehkä tässä on joku kulttuuriero perheiden välilläkin (ja jälleen kerran, olemme ihan suomalaisia molemmat, mutta perheissä on erilaisia tapoja Suomen sisälläkin), sillä omassa perheessäni ei aikuisia enää hyysätty mitenkään, hyvässä tai pahassa. Mieheni perhe taas pitää yhteyttä miltei päivittäin mm. WhatsAppin kautta ja touhuaa muutenkin koko jan kaikkea yhdessä. Hänen äitinsä on myös jäänyt jo pari vuotta sitten eläkkeelle ja minusta tuntuu, että sen jälkeen hän on erityisesti alkanut "osallistua" poikansa ja minun elämään koko ajan enemmän. Eilen tuli mieleen, että ehkä anopillakin on vain tavallaan "tyhjää" elämässä nyt kun ei ole enää työelämässä mukana, eikä mitään, millä täyttää aikansa tai tuntea olevansa "tärkeä," joten ehkä hän siksi tuppautuu elämäämme niin paljon, että välillä tuntuu, että vähempikin riittäisi.
Jos sä huomaat ja tiedostat itsekin, että olet mennyt yhteen miehen kanssa, jolla on lapsuuden perheensä kanssa ollut/on yhä edelleen ihan erilaiset tavat toimia kuin sulla, niin millä perusteella se sinun tapasi toimia on se oikea johon kaikkien olisi sopeuduttava?
On mullekin omituinen ajatus että lapsuuden perheen kanssa pidetään tiiviisti yhteyttä kun en ole siihen itse mitenkään tottunut mutta sitten taas mun miehelleni on todella omituinen ajatus että minä en sen lapsuuden perheeni ja vanhempieni kanssa ole yhtä läheinen kuin mitä hän omiensa. Mutta ei meillä kummankaan parisuhteeseen mukanaantuomat tavat ole toisen tapoja parempia, ellei nyt sitten puhuta jostain todella pahasti rajoja ylittävästä toiminnasta. Ja en kyllä näkisi että tilanne, jossa vanhemmat heittävät lapsensa lentokentälle ja tulevat vastaankin JA tapana on sitten ollut että lapset tekevät vanhemmilleen samaa "palvelusta" kun vanhemmat lähtevät reissuun, olisi mitään rajattomuutta. Se voi todellakin olla vaan tapa. Ihan kuten ap mieltää että pitäisi toimia niin että puoliso saattaa matkalle ja tulee vastaa ja appivanhemmatkin hoitakoot kyytiinsä itsenäisesti. Se olisi AP.n tapa. Mieshän tässä ratkaisee että kumman tavan hän itse haluaa ottaa käyttöön. Jos mies tosiaan on hyvin läheinen lapsuudenperheensä kanssa niin varmasti kuukauden-parin reissun jälkeen on kiva nähdä ihan niitä kaikkia rakkaita läheisiään siellä kentällä ja sitten lähteä kotiin rauhoittumaan sen puolison kanssa.
Rajattomuudesta voisi sitten puhua siinä vaiheessa jos anoppi tunkee kylään vielä loppuillaksi tuon lentokentältä tulon jälkeen, tyhjentää matkatavarat ja pistää pyykkikoneen pyörimään omatoimisesti matkavaatteita ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kompromissi?
Ap hakee miehensä ja sitten illalla mies menee käymään vanhemmillaan?
Mies tulee väsyneenä parin kuukauden työmatkalta ja sitten heti samana päivänä pitäisi lähteä kyläilemään? Eikö mies saa olla edes yhtä iltaa kotonaan? Oma mies laittaisi tuossa saunan heti päälle nauttisi kotona olosta.
Ei omilla vanhemmillaan käyminen varsinaisesti ole kyläilyä. Etenkään jos yksin menee.
Ei ainakaan mulle ole. Vanhemmillaan voi pistäytyä, jos lähellä asuu, niin nopeastikin.
Mies sanoo äidillensä seuraavan kerran että kulkee taksilla lentokentälle/kotiin, ja että saa nämä firman piikkiin, ja että kenenkään ei tarvitse kuskailla. Sitten ei myöskään kerro aikatauluja eikä lentonumeroa.
Aika tassukoita ovat ap ja hänen miehensä, kun eivät vain lähteneet kävellen kotiinsa sitä 5 km matkaa. Tuskin anoppi olisi pystynyt heitä kidnappaamaan autoonsa. Vai onko anoppi bodari? Aloitus kyllä tosi lapsellinen, jos on totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kompromissi?
Ap hakee miehensä ja sitten illalla mies menee käymään vanhemmillaan?
Mies tulee väsyneenä parin kuukauden työmatkalta ja sitten heti samana päivänä pitäisi lähteä kyläilemään? Eikö mies saa olla edes yhtä iltaa kotonaan? Oma mies laittaisi tuossa saunan heti päälle nauttisi kotona olosta.
Ei omilla vanhemmillaan käyminen varsinaisesti ole kyläilyä. Etenkään jos yksin menee.
Ei ainakaan mulle ole. Vanhemmillaan voi pistäytyä, jos lähellä asuu, niin nopeastikin.
Sinusta on siis ihan ok, kun parin kuukauden eron jälkeen mies tykkääkin lähteä illaksi vanhempien luokse käymään? Sinä olet odottanut innoissasi miestä takaisin, olet tehnyt ruuat ja mies syötyään lähtee vanhemmilleen ja jättää sinut siivoamaan keittiön. Varmaan purat miehen matkalaukunkin, että saat likapyykit heti koneeseen. Ei hyvää päivää.
[quo
Asuvat siis melko lähellä meitä (n. 5km) joten ajavat ensin meidät kotiin ja sitten menevät omaansa. Heillä on perheessä ihan älytöntä, joka paikkaan pitää ajaa autolla, viimeksikin olisimme mieheni kanssa halunneet kävellä heiltä kotiin (harrastamme molemmat mielellämmen hyötyliikuntaa), niin pakko oli sekin matka viedä autolla, vaikka monta kertaa sanoin ettei tarvitse, vaan kävelemme ja saamme raitista ilmaa mielellämme. Lopulta mieheni luovutti ja sanoi, että mennään autolla.[/quote]
========
Lopulta mies luovutti ja suostui siihen ja tähän ja tuohon.
Paha juttu.