Lue keskustelun säännöt.
Mies palaa työreissulta - jälleennäkeminen rauhassa ei onnistu anopin vuoksi
20.02.2020 |
Mitä tehdä? Mieheni on siis välillä pitkillä, jopa parin kuukauden mittaisilla työreissuilla ja minulle olisi hirmu tärkeää, että kotiinpaluun hetkellä saisimme olla vain oman perheen kesken, mutta hänen vanhempansa, ennen muuta anoppi haluavat aina väen vängällä tulla lentokentälle vastaan ja hakemaan. Appivanhemmat ovat kyllä tosi mukavia, mutta välillä tuppaantuvat mielestäni vähän liikaa aikuisen lapsensa elämän eri käänteisiin. Minua tämä matkoilta palaaminen harmittaa, toki ymmärrän, että anopillakin on poikaansa ollut ikävä, mutta tuntuu kurjalta jotenkin, kun oma jälleennäkemisen "intiimiys" tavallaan häviää, kun appivanhemmatkin ovat sitten paikalla.
En osaa selittää asiaa paremmin kuin että minua harmittaa, että joudun jakamaan huomion herkässä jälleennäkemistilanteessa hänen äitinsä tai vanhempiensa kanssa. Haluaisin olla kahden ja halia, pussailla ja jutella rauhassa ilman muita ihmisiä. Olenko ihan pöllö, kun haluaisin olla vain kahden? Miten asian voisi jotenkin ottaa puheeksi appivanhempien kanssa? Miestäni tämä ei tietysti häiritse, joten tuntuisi ikävältä laittaa häntäkään asialle, mutta toisaalta saan varmaan kurjan miniän maineen, jos lähden itse asiasta anopille kertomaan. :/
Kommentit (194)
Tää on just tätä: ahdistutaan, kun asiat ei ole just niinkuin MINÄ HALUAN. Kun sensijaan pitäisi keskittyä siihen mitä on. Sinulla on ihana mies, jota rakastat ja joka rakastaa sinua. Sinulla on hyvä anoppi, miehelläsi välittävä äiti ( näin ei kaikilla läheskään ole). Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on, saathan kuitenkin tämän lentokenttäepisodin jälkeen pitää miehesi ihan vain itselläsi, keskity siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo yleensä edes toimii logistisesti? Asuvatko appivanhemmat kanssanne samassa talossa, tai muutaman sadan metrin päässä (jos asuvat, niin pahoitteluni siitä). Jos eivät, niin hakevatko he siis sinut ennen kentälle menoa? Ja sitten ajavat teidät molemmat kotiin, ja siitä sitten omaan kotiinsa? Vai menetkö heille omalla autollasi, sitten vaihdatte heidän autoonsa, menette kentälle, ja sitten paluumatkalla sama rumba? Oli miten oli niin ei järjen hiventä tuossa touhussa.
Asuvat siis melko lähellä meitä (n. 5km) joten ajavat ensin meidät kotiin ja sitten menevät omaansa. Heillä on perheessä ihan älytöntä, joka paikkaan pitää ajaa autolla, viimeksikin olisimme mieheni kanssa halunneet kävellä heiltä kotiin (harrastamme molemmat mielellämmen hyötyliikuntaa), niin pakko oli sekin matka viedä autolla, vaikka monta kertaa sanoin ettei tarvitse, vaan kävelemme ja saamme raitista ilmaa mielellämme. Lopulta mieheni luovutti ja sanoi, että mennään autolla.
Mikä tuollaisia vanhempia oikein vaivaa, kun eivät anna teidän tehdä itse päätöksiä? Tsiisus sentään... Tosin, itse en kyllä kuuntelisi vaan lähtisin kylmästi kävelemään enkä antaisi mahdollisuutta vänkäämiseen.
Kannattaa kyllä miettiä sitä rajojen asettamista tässä vaiheessa, koska mieti, mikä tilanne on sitten, jos vaikka päätätte hankkia lapsia.
Niin. Se on hyvä laittaa tiukat rajat heti aluksi, niin ei tarvii murehtia, että anoppi tuppautuisi lapsia hoitamaan.
Mua aina huvittaa (säälittää myös) kun ihmiset puhuu suu vaahdossa näistä rajoistaan mutta unohtaa sujuvasti kuinka kiva on jos sitten olisi joku joka hoitaisi niitä lapsiakin joskus.
Appivanhemmat on ihmisiä siinä missä muutkin. Kun ne on kerran loukattu ja karkoitettu, niitä on vaikea saada avuksi jos tarve olisi.
Rajojen asettamisen synonyymi ei ole loukkaus ja karkoittaminen, ja jos sen kohde sen niin ymmärtää, on ne rajat erittäin hyvä sitten ollakin. Lastenhoidossa auttaminen ei ole mikään syy työntyä pyytämättä aikuisten lasten elämään, eikä nuorten vanhempien ole syytä nöyrtyä mihin vain, että saisi lastenhoitoapua joskus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua miehenä ihmetyttää enemmän se ettei asia häiritse miestäsi sinua enemmän. Jos itse olisi pari kuukautta rakkaasta erossa niin siihen jälleennäkemisen hetkeen en kyllä yhtään kaipaa äitejä enkä isiä.
Miksei? Tottahan se äiti on aina rakkain ja tärkein.
Höpöhöpö, ei ole. Ei ainakaan pitäisi olla. Jonkun ripustautujan lausahdus varmaan.
Millainen ihminen ei halua huomioida äitiään? Onpa todella kiittämätön.
Sääli sun lapsias, eivät saa ikinä rauhaa omaan elämään, vaikeaa varmaan saada edes puolisoa kun anoppi kuuluu kalustukseen.
Suurimmassa osassa maailmaa vähintäänkin myös appivanhemmat ja kummankin sisarukset perheineen kuuluu perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
kuinka kiva on jos sitten olisi joku joka hoitaisi niitä lapsiakin joskus.
Appivanhemmat on ihmisiä siinä missä muutkin. Kun ne on kerran loukattu ja karkoitettu, niitä on vaikea saada avuksi jos tarve olisi.
Kammottava asenne. Huh, huh....
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän sua niin hyvin!! Olen ollut jo kohta 30 vuotta tuollaisen anopin miniä ja nyt, kun olen moninkertainen anoppi(kokelas) itsekin, varon visusti toimimasta noin tai edes hitustakaan noin. Vaimo/tyttöystävä menee aina äidin edelle, se on perussääntö viisaille anopeille. Lastenlasten syntyessä lasten vanhemmat päättävät pelisäännöt. Näillä mennään, oli se aina helppoa tai ei, mutta palkinnoksi saa hyvät, jännitteettömät minä- ja vävysuhteet.
Sinun ongelmaasi, jonka siis ymmärrän erittäin hyvin. Mietin juuri, mikä olisi parasta mielenrauhallesi. Seisotte yhdessä siellä kentällä ja jo sen odottelun aikana ahdistuksesi nousee, sitten mies tulee ja tilanne taas kärjistyy sellaiseksi, että tunnet ehkä ulkopuolisuuttakin, et voi rauhassa tervehtiä, jutella jne. Joten mitäpä jos et mene sinne kentälle ollenkaan? Antaisit miehesi vanhempien mennä ja välttyisit tältä kaikelta ja saisit kotona vastaanottaa hänet kaikessa rauhassa? Kuulostaa ehkä kurjalta, mutta vaihtoehtoja ei hirveästi ole. Appivanhempien kikkailu pois sieltä kentältä kun voi johtaa siihen, että he tulevat teille kylään heti ja se olisi varmaan vielä pahempaa?
Tsemppiä!! Ja hali!
Kiitos tästä! Kiva kun joku ymmärtää, mistä puhun! Ehkä tosiaan on sitten paras vain antaa appivanhempien hakea poikansa ja minä odotan miestäni kotona. Meillä tosiaan on ollut anopin kanssa hyvät välit, mutta tuon hänen eläkkeelle jäämisensä jälkeen tilanne on alkanut kiristymään, eli en enää ole aina ihan meinannut jaksaa jatkuvaa, hyvää tarkoittavaa "auttamista," kun mieluiten eläisin ihan rauhassa ja päättäisin mieheni kanssa elämästämme. Koitan nyt kuitenkin ymmärtää anoppiakin, ei kai se multa ole pois jos hänkin saa hetkensä poikansa kanssa? Ja mieheni sitä paitsi joustaa itsekin, ehkä minäkin sitten voin. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo yleensä edes toimii logistisesti? Asuvatko appivanhemmat kanssanne samassa talossa, tai muutaman sadan metrin päässä (jos asuvat, niin pahoitteluni siitä). Jos eivät, niin hakevatko he siis sinut ennen kentälle menoa? Ja sitten ajavat teidät molemmat kotiin, ja siitä sitten omaan kotiinsa? Vai menetkö heille omalla autollasi, sitten vaihdatte heidän autoonsa, menette kentälle, ja sitten paluumatkalla sama rumba? Oli miten oli niin ei järjen hiventä tuossa touhussa.
Asuvat siis melko lähellä meitä (n. 5km) joten ajavat ensin meidät kotiin ja sitten menevät omaansa. Heillä on perheessä ihan älytöntä, joka paikkaan pitää ajaa autolla, viimeksikin olisimme mieheni kanssa halunneet kävellä heiltä kotiin (harrastamme molemmat mielellämmen hyötyliikuntaa), niin pakko oli sekin matka viedä autolla, vaikka monta kertaa sanoin ettei tarvitse, vaan kävelemme ja saamme raitista ilmaa mielellämme. Lopulta mieheni luovutti ja sanoi, että mennään autolla.
Mikä tuollaisia vanhempia oikein vaivaa, kun eivät anna teidän tehdä itse päätöksiä? Tsiisus sentään... Tosin, itse en kyllä kuuntelisi vaan lähtisin kylmästi kävelemään enkä antaisi mahdollisuutta vänkäämiseen.
Kannattaa kyllä miettiä sitä rajojen asettamista tässä vaiheessa, koska mieti, mikä tilanne on sitten, jos vaikka päätätte hankkia lapsia.
Niin. Se on hyvä laittaa tiukat rajat heti aluksi, niin ei tarvii murehtia, että anoppi tuppautuisi lapsia hoitamaan.
Mua aina huvittaa (säälittää myös) kun ihmiset puhuu suu vaahdossa näistä rajoistaan mutta unohtaa sujuvasti kuinka kiva on jos sitten olisi joku joka hoitaisi niitä lapsiakin joskus.
Appivanhemmat on ihmisiä siinä missä muutkin. Kun ne on kerran loukattu ja karkoitettu, niitä on vaikea saada avuksi jos tarve olisi.
Miksi pitäisi tieten tahtoen loukata, tai miksipä kukaan edes loukkaantuisi, jos pariskunta ilmoittaa tekevänsä jonkun asian haluamallaan tavalla? Ei tarvitse ketään karkottaa eikä välejä tulehduttaa, mutta jos eivät itse ymmärrä antaa sopivalla tavalla aikuisille ihmisille omaa rauhaa, niin asia on hyvä käydä jotenkin läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei ole mitään muuta ongelmaa kuin rajaton anoppi. Aloittajaa on turha syytellä ripustautujaksi. Kukaan normaali vanhempi ei väkisin änkeä hakemaan omaa lastaan työmatkalta.
En voisi kuvitellakaan omien vanhempieni väkisin tulevan kentälle jos tietävät puolisoni aikovan hakea.
Te aloittajaa haukkuvat: ihanko totta käytte aina porukalla hakemassa puolisonne kentältä?
Mun isä hakee mut töistä tämän tästä. En pidä sitä yhtään outona. On ihanaa kun on välittävät vanhemmat, joilta saa oikeasti apua.
Varmaan hakisi lentokentältäkin jos pyytäisin.
Ai väkisin kun miehesikin tulee vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuinka kiva on jos sitten olisi joku joka hoitaisi niitä lapsiakin joskus.
Appivanhemmat on ihmisiä siinä missä muutkin. Kun ne on kerran loukattu ja karkoitettu, niitä on vaikea saada avuksi jos tarve olisi.Kammottava asenne. Huh, huh....
No siis juuri tuollainen, että lastenhoidon ja ties minkä varjolla haetaan oikeutusta puuttua aikuisten lasten elämään. Sitten heittäydytään marttyyreiksi ja puhutaan loukkaamisesta ja korkottamisesta, kun kyse ei todellakaan ole siitä vaan aikuisten ihmisten oikeudesta tehdä itse omaa elämäänsä koskevat päätökset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo yleensä edes toimii logistisesti? Asuvatko appivanhemmat kanssanne samassa talossa, tai muutaman sadan metrin päässä (jos asuvat, niin pahoitteluni siitä). Jos eivät, niin hakevatko he siis sinut ennen kentälle menoa? Ja sitten ajavat teidät molemmat kotiin, ja siitä sitten omaan kotiinsa? Vai menetkö heille omalla autollasi, sitten vaihdatte heidän autoonsa, menette kentälle, ja sitten paluumatkalla sama rumba? Oli miten oli niin ei järjen hiventä tuossa touhussa.
Asuvat siis melko lähellä meitä (n. 5km) joten ajavat ensin meidät kotiin ja sitten menevät omaansa. Heillä on perheessä ihan älytöntä, joka paikkaan pitää ajaa autolla, viimeksikin olisimme mieheni kanssa halunneet kävellä heiltä kotiin (harrastamme molemmat mielellämmen hyötyliikuntaa), niin pakko oli sekin matka viedä autolla, vaikka monta kertaa sanoin ettei tarvitse, vaan kävelemme ja saamme raitista ilmaa mielellämme. Lopulta mieheni luovutti ja sanoi, että mennään autolla.
Mikä tuollaisia vanhempia oikein vaivaa, kun eivät anna teidän tehdä itse päätöksiä? Tsiisus sentään... Tosin, itse en kyllä kuuntelisi vaan lähtisin kylmästi kävelemään enkä antaisi mahdollisuutta vänkäämiseen.
Kannattaa kyllä miettiä sitä rajojen asettamista tässä vaiheessa, koska mieti, mikä tilanne on sitten, jos vaikka päätätte hankkia lapsia.
Niin. Se on hyvä laittaa tiukat rajat heti aluksi, niin ei tarvii murehtia, että anoppi tuppautuisi lapsia hoitamaan.
Mua aina huvittaa (säälittää myös) kun ihmiset puhuu suu vaahdossa näistä rajoistaan mutta unohtaa sujuvasti kuinka kiva on jos sitten olisi joku joka hoitaisi niitä lapsiakin joskus.
Appivanhemmat on ihmisiä siinä missä muutkin. Kun ne on kerran loukattu ja karkoitettu, niitä on vaikea saada avuksi jos tarve olisi.Rajojen asettamisen synonyymi ei ole loukkaus ja karkoittaminen, ja jos sen kohde sen niin ymmärtää, on ne rajat erittäin hyvä sitten ollakin. Lastenhoidossa auttaminen ei ole mikään syy työntyä pyytämättä aikuisten lasten elämään, eikä nuorten vanhempien ole syytä nöyrtyä mihin vain, että saisi lastenhoitoapua joskus!
Vähänkö täälläkin itketään kun ei saa lastenhoitoapua koskaan keneltäkään ,ei edes vanhemmilta. Kummassa tapauksessa oletat saavasi paremmin apua. A) joustat joskus omasta minäminä tahdostasi ja annat vanhempien hössöttää vai b) sanot ettei meitä auteta , raja menee tässä, pysykää poissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo yleensä edes toimii logistisesti? Asuvatko appivanhemmat kanssanne samassa talossa, tai muutaman sadan metrin päässä (jos asuvat, niin pahoitteluni siitä). Jos eivät, niin hakevatko he siis sinut ennen kentälle menoa? Ja sitten ajavat teidät molemmat kotiin, ja siitä sitten omaan kotiinsa? Vai menetkö heille omalla autollasi, sitten vaihdatte heidän autoonsa, menette kentälle, ja sitten paluumatkalla sama rumba? Oli miten oli niin ei järjen hiventä tuossa touhussa.
Asuvat siis melko lähellä meitä (n. 5km) joten ajavat ensin meidät kotiin ja sitten menevät omaansa. Heillä on perheessä ihan älytöntä, joka paikkaan pitää ajaa autolla, viimeksikin olisimme mieheni kanssa halunneet kävellä heiltä kotiin (harrastamme molemmat mielellämmen hyötyliikuntaa), niin pakko oli sekin matka viedä autolla, vaikka monta kertaa sanoin ettei tarvitse, vaan kävelemme ja saamme raitista ilmaa mielellämme. Lopulta mieheni luovutti ja sanoi, että mennään autolla.
Mikä tuollaisia vanhempia oikein vaivaa, kun eivät anna teidän tehdä itse päätöksiä? Tsiisus sentään... Tosin, itse en kyllä kuuntelisi vaan lähtisin kylmästi kävelemään enkä antaisi mahdollisuutta vänkäämiseen.
Kannattaa kyllä miettiä sitä rajojen asettamista tässä vaiheessa, koska mieti, mikä tilanne on sitten, jos vaikka päätätte hankkia lapsia.
Niin. Se on hyvä laittaa tiukat rajat heti aluksi, niin ei tarvii murehtia, että anoppi tuppautuisi lapsia hoitamaan.
Mua aina huvittaa (säälittää myös) kun ihmiset puhuu suu vaahdossa näistä rajoistaan mutta unohtaa sujuvasti kuinka kiva on jos sitten olisi joku joka hoitaisi niitä lapsiakin joskus.
Appivanhemmat on ihmisiä siinä missä muutkin. Kun ne on kerran loukattu ja karkoitettu, niitä on vaikea saada avuksi jos tarve olisi.
Kerro nyt yksikin hyvä syy, miksi aikuinen ihminen ei voi itse päättää, millä kulkuvälineellä menee kotiinsa vaan hänen vanhempansa on päätettävä se hänen puolestaan??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei ole mitään muuta ongelmaa kuin rajaton anoppi. Aloittajaa on turha syytellä ripustautujaksi. Kukaan normaali vanhempi ei väkisin änkeä hakemaan omaa lastaan työmatkalta.
En voisi kuvitellakaan omien vanhempieni väkisin tulevan kentälle jos tietävät puolisoni aikovan hakea.
Te aloittajaa haukkuvat: ihanko totta käytte aina porukalla hakemassa puolisonne kentältä?
Mun isä hakee mut töistä tämän tästä. En pidä sitä yhtään outona. On ihanaa kun on välittävät vanhemmat, joilta saa oikeasti apua.
Varmaan hakisi lentokentältäkin jos pyytäisin.Ai väkisin kun miehesikin tulee vastaan?
No jos mä olisin pitkällä reissulla, pitäisin omituisena jos mun vanhemmat ei haluis heti nähdä mua.
Haluanhan mäkin nähdä niitä!
Mua vastaan tulis varmaan kaikki :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat hakekoot poikansa, ja menkööt sitten siitä suoraan omaan kotiinsa. Keskustele miehesi kanssa, että näin ajattelet jatkossa tehdä, ja kerro myös syy siihen: että sinulla on reissun aikana kova ikävä, ja haluat kohdata hänet kahdestaan ilman muita. Tai sitten vaan ilmoitat miehelle, että valmistautuu siihen että sinä olet korsetissa ja stay upeissa vastassa syntisen näköisenä klo se ja se, eli ei kannata luvata appivanhemmille kaffetta, jos ei halua heidän näkevän ihan kaikkia sun suloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuinka kiva on jos sitten olisi joku joka hoitaisi niitä lapsiakin joskus.
Appivanhemmat on ihmisiä siinä missä muutkin. Kun ne on kerran loukattu ja karkoitettu, niitä on vaikea saada avuksi jos tarve olisi.Kammottava asenne. Huh, huh....
No siis juuri tuollainen, että lastenhoidon ja ties minkä varjolla haetaan oikeutusta puuttua aikuisten lasten elämään. Sitten heittäydytään marttyyreiksi ja puhutaan loukkaamisesta ja korkottamisesta, kun kyse ei todellakaan ole siitä vaan aikuisten ihmisten oikeudesta tehdä itse omaa elämäänsä koskevat päätökset.
Mieshän tässäkin tekee päätöksen. Hän haluaa vanhemmiltaan kyydin. Vanhemmatkin tekee sitten ihan itse ratkaisun missä määrin viitsivät auttaa esim lastenhoidossa. Jokaikinen ihmissuhde toimii kahteen suuntaan. Kyllä se nyt vaanniin tuppaa olemaan, että joko ollaan läheisiä tai sitten ei. Pullasta ei pysty niitä pelkkiä rusinoita noukkimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat hakekoot poikansa, ja menkööt sitten siitä suoraan omaan kotiinsa. Keskustele miehesi kanssa, että näin ajattelet jatkossa tehdä, ja kerro myös syy siihen: että sinulla on reissun aikana kova ikävä, ja haluat kohdata hänet kahdestaan ilman muita. Tai sitten vaan ilmoitat miehelle, että valmistautuu siihen että sinä olet korsetissa ja stay upeissa vastassa syntisen näköisenä klo se ja se, eli ei kannata luvata appivanhemmille kaffetta, jos ei halua heidän näkevän ihan kaikkia sun suloja.
Miesparka. Ei mitään lepoa raskaan työreissun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat hakekoot poikansa, ja menkööt sitten siitä suoraan omaan kotiinsa. Keskustele miehesi kanssa, että näin ajattelet jatkossa tehdä, ja kerro myös syy siihen: että sinulla on reissun aikana kova ikävä, ja haluat kohdata hänet kahdestaan ilman muita. Tai sitten vaan ilmoitat miehelle, että valmistautuu siihen että sinä olet korsetissa ja stay upeissa vastassa syntisen näköisenä klo se ja se, eli ei kannata luvata appivanhemmille kaffetta, jos ei halua heidän näkevän ihan kaikkia sun suloja.
Vaikka tuolla aiemminkin jo korjasin, niin intiimiys ei tässä yhteydessä (eikä muutenkaan, yleissivistys wtf) tarkoita samaa kuin seksi. Tarkoitan intiimiyttä tunnetasolla, sillä kuka nyt muutenkaan jaksaa hässiä joskus keskellä yötä tai lennettyään tunti- tai päiväkaupalla? Mutta joo, kiitos kaikille keskustelusta, nyt minun on mentävä muihin töihin, hauskaa päivänjatkoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo yleensä edes toimii logistisesti? Asuvatko appivanhemmat kanssanne samassa talossa, tai muutaman sadan metrin päässä (jos asuvat, niin pahoitteluni siitä). Jos eivät, niin hakevatko he siis sinut ennen kentälle menoa? Ja sitten ajavat teidät molemmat kotiin, ja siitä sitten omaan kotiinsa? Vai menetkö heille omalla autollasi, sitten vaihdatte heidän autoonsa, menette kentälle, ja sitten paluumatkalla sama rumba? Oli miten oli niin ei järjen hiventä tuossa touhussa.
Asuvat siis melko lähellä meitä (n. 5km) joten ajavat ensin meidät kotiin ja sitten menevät omaansa. Heillä on perheessä ihan älytöntä, joka paikkaan pitää ajaa autolla, viimeksikin olisimme mieheni kanssa halunneet kävellä heiltä kotiin (harrastamme molemmat mielellämmen hyötyliikuntaa), niin pakko oli sekin matka viedä autolla, vaikka monta kertaa sanoin ettei tarvitse, vaan kävelemme ja saamme raitista ilmaa mielellämme. Lopulta mieheni luovutti ja sanoi, että mennään autolla.
Mikä tuollaisia vanhempia oikein vaivaa, kun eivät anna teidän tehdä itse päätöksiä? Tsiisus sentään... Tosin, itse en kyllä kuuntelisi vaan lähtisin kylmästi kävelemään enkä antaisi mahdollisuutta vänkäämiseen.
Kannattaa kyllä miettiä sitä rajojen asettamista tässä vaiheessa, koska mieti, mikä tilanne on sitten, jos vaikka päätätte hankkia lapsia.
Niin. Se on hyvä laittaa tiukat rajat heti aluksi, niin ei tarvii murehtia, että anoppi tuppautuisi lapsia hoitamaan.
Mua aina huvittaa (säälittää myös) kun ihmiset puhuu suu vaahdossa näistä rajoistaan mutta unohtaa sujuvasti kuinka kiva on jos sitten olisi joku joka hoitaisi niitä lapsiakin joskus.
Appivanhemmat on ihmisiä siinä missä muutkin. Kun ne on kerran loukattu ja karkoitettu, niitä on vaikea saada avuksi jos tarve olisi.Kerro nyt yksikin hyvä syy, miksi aikuinen ihminen ei voi itse päättää, millä kulkuvälineellä menee kotiinsa vaan hänen vanhempansa on päätettävä se hänen puolestaan??
Missä kohtaa sanotaan, ettei mies tätä järjestelyä halua? Joku ämmähän tästä kitisee?
Vierailija kirjoitti:
Asian voisi ilmoittaa appivanhemmille konkreettisesti, mutta tahdikkaasti esim. muodossa. Pekka tulee reisuilta kotiin xx päivänä, sopiiko, että tulette kahville/lounaalle/päivälliselle seuraavana päivänä niin voidaan sitten rauhassa vaihtaa kuulumisia.
Luultavasti kyse on vaan opitusta tavasta eli anoppi ja appi kokee, että mennään koko perheenä vastaan poikaa. Kun fiksusti annat heille toisen vaihtoehdon, niin homma on helppo muuttaa.
Sitten on ihmisiä, joiden kanssa tämä ei vaan onnistu. Ja niitä on paljon. Vain oma tapa on oikein, tupataan sinne lentokentälle, vaikka on kielletty tulemasta. Esim mun anopin kanssa tämmöinen järkevän kuuloinen ratkaisu ei onnistuisi. Ainoa tapa pitää se anoppi pois lentokentältä olisi sanoa, että Pekka tulee 13. päivä, vaikka tuleekin jo 10. päivä.
Muuten en ymmärrä, miksi koko suku on paikalla, ellei kyse ole jostain paluusta puolen vuoden panttivankina olemisesta. Eikö se puoliso ole (ainakin meidän perheessä) luontevin hakija. Tai sit äijä tulee taksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo yleensä edes toimii logistisesti? Asuvatko appivanhemmat kanssanne samassa talossa, tai muutaman sadan metrin päässä (jos asuvat, niin pahoitteluni siitä). Jos eivät, niin hakevatko he siis sinut ennen kentälle menoa? Ja sitten ajavat teidät molemmat kotiin, ja siitä sitten omaan kotiinsa? Vai menetkö heille omalla autollasi, sitten vaihdatte heidän autoonsa, menette kentälle, ja sitten paluumatkalla sama rumba? Oli miten oli niin ei järjen hiventä tuossa touhussa.
Asuvat siis melko lähellä meitä (n. 5km) joten ajavat ensin meidät kotiin ja sitten menevät omaansa. Heillä on perheessä ihan älytöntä, joka paikkaan pitää ajaa autolla, viimeksikin olisimme mieheni kanssa halunneet kävellä heiltä kotiin (harrastamme molemmat mielellämmen hyötyliikuntaa), niin pakko oli sekin matka viedä autolla, vaikka monta kertaa sanoin ettei tarvitse, vaan kävelemme ja saamme raitista ilmaa mielellämme. Lopulta mieheni luovutti ja sanoi, että mennään autolla.
Mikä tuollaisia vanhempia oikein vaivaa, kun eivät anna teidän tehdä itse päätöksiä? Tsiisus sentään... Tosin, itse en kyllä kuuntelisi vaan lähtisin kylmästi kävelemään enkä antaisi mahdollisuutta vänkäämiseen.
Kannattaa kyllä miettiä sitä rajojen asettamista tässä vaiheessa, koska mieti, mikä tilanne on sitten, jos vaikka päätätte hankkia lapsia.
Niin. Se on hyvä laittaa tiukat rajat heti aluksi, niin ei tarvii murehtia, että anoppi tuppautuisi lapsia hoitamaan.
Mua aina huvittaa (säälittää myös) kun ihmiset puhuu suu vaahdossa näistä rajoistaan mutta unohtaa sujuvasti kuinka kiva on jos sitten olisi joku joka hoitaisi niitä lapsiakin joskus.
Appivanhemmat on ihmisiä siinä missä muutkin. Kun ne on kerran loukattu ja karkoitettu, niitä on vaikea saada avuksi jos tarve olisi.Miksi pitäisi tieten tahtoen loukata, tai miksipä kukaan edes loukkaantuisi, jos pariskunta ilmoittaa tekevänsä jonkun asian haluamallaan tavalla? Ei tarvitse ketään karkottaa eikä välejä tulehduttaa, mutta jos eivät itse ymmärrä antaa sopivalla tavalla aikuisille ihmisille omaa rauhaa, niin asia on hyvä käydä jotenkin läpi.
Ei poika lakkaa olemasta poika, vaikka se menisi naimisiin.
Kyllä oma lapsi on vielä aikuisenakin tärkeä ja rakas ja sitä haluaa aika ajoin nähdä.
Ihan vaan tiedoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuinka kiva on jos sitten olisi joku joka hoitaisi niitä lapsiakin joskus.
Appivanhemmat on ihmisiä siinä missä muutkin. Kun ne on kerran loukattu ja karkoitettu, niitä on vaikea saada avuksi jos tarve olisi.Kammottava asenne. Huh, huh....
No siis juuri tuollainen, että lastenhoidon ja ties minkä varjolla haetaan oikeutusta puuttua aikuisten lasten elämään. Sitten heittäydytään marttyyreiksi ja puhutaan loukkaamisesta ja korkottamisesta, kun kyse ei todellakaan ole siitä vaan aikuisten ihmisten oikeudesta tehdä itse omaa elämäänsä koskevat päätökset.
Mieshän tässäkin tekee päätöksen. Hän haluaa vanhemmiltaan kyydin. Vanhemmatkin tekee sitten ihan itse ratkaisun missä määrin viitsivät auttaa esim lastenhoidossa. Jokaikinen ihmissuhde toimii kahteen suuntaan. Kyllä se nyt vaanniin tuppaa olemaan, että joko ollaan läheisiä tai sitten ei. Pullasta ei pysty niitä pelkkiä rusinoita noukkimaan.
Tarkoittavatko läheiset suhteet sinulle sitä, että puutut sinulle näiden läheisten aikuisten ihmisten elämään? Tuollaisen ihmisen antaisin syödä koko pullan ihan keskenään.
Niin. Se on hyvä laittaa tiukat rajat heti aluksi, niin ei tarvii murehtia, että anoppi tuppautuisi lapsia hoitamaan.
Mua aina huvittaa (säälittää myös) kun ihmiset puhuu suu vaahdossa näistä rajoistaan mutta unohtaa sujuvasti kuinka kiva on jos sitten olisi joku joka hoitaisi niitä lapsiakin joskus.
Appivanhemmat on ihmisiä siinä missä muutkin. Kun ne on kerran loukattu ja karkoitettu, niitä on vaikea saada avuksi jos tarve olisi.