Lue keskustelun säännöt.
Mies palaa työreissulta - jälleennäkeminen rauhassa ei onnistu anopin vuoksi
20.02.2020 |
Mitä tehdä? Mieheni on siis välillä pitkillä, jopa parin kuukauden mittaisilla työreissuilla ja minulle olisi hirmu tärkeää, että kotiinpaluun hetkellä saisimme olla vain oman perheen kesken, mutta hänen vanhempansa, ennen muuta anoppi haluavat aina väen vängällä tulla lentokentälle vastaan ja hakemaan. Appivanhemmat ovat kyllä tosi mukavia, mutta välillä tuppaantuvat mielestäni vähän liikaa aikuisen lapsensa elämän eri käänteisiin. Minua tämä matkoilta palaaminen harmittaa, toki ymmärrän, että anopillakin on poikaansa ollut ikävä, mutta tuntuu kurjalta jotenkin, kun oma jälleennäkemisen "intiimiys" tavallaan häviää, kun appivanhemmatkin ovat sitten paikalla.
En osaa selittää asiaa paremmin kuin että minua harmittaa, että joudun jakamaan huomion herkässä jälleennäkemistilanteessa hänen äitinsä tai vanhempiensa kanssa. Haluaisin olla kahden ja halia, pussailla ja jutella rauhassa ilman muita ihmisiä. Olenko ihan pöllö, kun haluaisin olla vain kahden? Miten asian voisi jotenkin ottaa puheeksi appivanhempien kanssa? Miestäni tämä ei tietysti häiritse, joten tuntuisi ikävältä laittaa häntäkään asialle, mutta toisaalta saan varmaan kurjan miniän maineen, jos lähden itse asiasta anopille kertomaan. :/
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Missä asutte? Miten pitkä matka kentälle? Outoa, että aikuiselle työmatkalaiselle järjestetään joku vastaanottokomitea. Ymmärsin että siellä on jenni ja äityli ja iskä? Luulis että yksi hakija riittää eli jenni. Tuohan kuullostaa siltä että joku lukiolainen palaa vaihtooppilasvuodeltaan...
Sama tuli mieleen, kas kun äitylillä ei ole ilmapalloja vielä rekvisiittana. Eikö miestä hävetä olla mamman kulta. Oma mieheni alkoi käymään monen kuukauden kiertueilla jo alle 20 v. Jos lentokentälle olisi mamma tullut vastaan tai viemään niin jo siinä olisi koko retkue naureskellut. Eri asia jos kumppani ei pääse kuskaamaan ja on paljon esim. soittimia kannettavana, silloin varmaan äidinkin kyyti kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, jää pois vastaanottoporukasta. Teitä on siinä sitten jo vähän liikaa vaatimassa huomiota väsyneeltä mieheltä. Iloitse sen sijaan siitä, että hän tulee kotiin! Keskity siihen iloon. Ole rento ja mukava, sillä mies tarvitsee nyt kaikkein vähiten jotain anoppi-miniä-draamaa kuullakseen. Älä ota asiaa puheeksi ollenkaan, ellei mies nyt suoraan kommentoi, kun et ollut kentällä. Silloin voit vastata kevyesti, että ajattelit, että sellaisella porukalla tuleminen olisi ollut vähän hassua. Kun mies lähtee seuraavalle reissulleen, voit kysäistä kuin ohimennen siitä hakemisjärjestelystä. Jos se säilyy samana, ajattele, että tässä on nyt miniä-koulun yksi kotiläksy: anopin käyttäytyessä ääliömäisesti, opettele aikuismaista käytöstä, sillä siitä on sinulle paljon hyötyä elämässä. Aina on jotain kummia tyyppejä ympärillä, työelämässä, naapurustossa, suvussa, ja pitää vain opetella tulemaan toimeen.
Samaa mieltä. Entä jos muutatte koko homman? Vanhemmat voivat viedä ja tuoda poikansa ja sitten koette sen intiimin jälleennäkemisen kun mies palaa kotiin. Jos tuo on vanhemmille tärkeä juttu niin oikeasti aika liikkistä minusta. Ja hyvä palvelu toki myös. Kun suhteenne tuosta vähän väljähtyy etkä enää halua olla miehesi kyljessä koko ajan niin olet ihan kiitollinen siitä että kyyti lentokentälle toimii 2.35 aamusta kun sinä olet lämpimien vällyjen alla :)
Mitä mä just luin? Eikö AIKUISILLA ihmisillä ole mitään kykyä pitää puoliaan?
No tällä ilmalla nauttisin rauhassa kotona ja antaisin anoppilan hoitaa hakemisen ihan suosiolla. Avaisin viinipullon valmiiksi ja odottelin miestä kotona. Laittaisin saunan päälle ja jne.
Ottaisin sen hakemisen hyvän palvelun kannalta.
Jos mun miehen vanhemmat veisivät ja hakisivat hänet lentokentältä muuten kuin jos pyydettäisiin apua, ei olusi mueheni, saisi mennä ä mamman helmoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi tavatessa olisi pakko suudella, halata ja hiplailla HETI, kuin että sitä olis jotenkin pakko tehdä ? Eikö sitä voi tehdä kotona. Suutelu voi olla muista tuntemattomista ihmisistä ällöttävää kuolausta, halauksen tajuaa. Ymmärrän kyllä muuten miksi joku voi haluta olla ilman appivanhempia. Entä jos annat heidän kuljettaa pojan, et mene itse vastaan ja kotona /muualla vietät aikaa miehen kanssa. Miksi kaikkien on mentävä lentokentälle? Ehkä se on heidän lapsi- ja vanhempi hetkensä? Vaikka mies on kasvanut aikuiseksi. Usein miehet pettävät matkatyössä, mikä heidät pitäisi yksin? Käynyt tuuri jos on fiksu mies.
Tuo ei ole normaalia. Mitä työjaveritkin ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja, otitko tämän puheeksi miehesi kanssa ja mitä hän on mieltä? Saitko yhtään menemään perille, että haluaisit etäisyyttä appivanhempiin edes lentokenttähaun verran?
Osa näistä kommenteista on kyllä sellaista kauraa, että mietin millaisissa suhteissa ihmiset oikein elävät. En tiedä parempaa kuin oman perheen kesken hakea mies kentältä, eli vain minä ja vauva mennään vastaan. Joku anoppi kun änkisi mukaan niin voi sun kiesus. Ap
Olen todella ihmeissäni. Ei ole todellakaan tervettä, että vanhemmat änkeävät kentälle vastaan, kun aikuinen mies on työmatkalla! Jotenkin ihan pimeä juttu. Minä aikuisena naisena matkustan paljon töiden vuoksi eikä tulisi mieleenkään, että siellä kentällä olisi vanhemmat vastassa ja vielä useamman kertaa! Ihan normaalit välit on kuitenkin vanhempiin, mutta eivät he nyt mitenkään päivälleen tiedä (eikä muista, jos mainitsen) koska tulen tai menen. Tai jotkut yön pari kestävät jää usein mainitsemattakin. Emme edes ole mitenkään erityisen etäisiä, mutta olen aikuinen perheellinen nainen eikä minulla ole aikaakaan jatkuvasti pitää yhteyttä ihmisiin. Tuntuu jotenkin aivan absurdilta tuollainen roikkuminen omassa aikuisessa lapsessa. Ahdistuisin todella paljon. Eikä ole normaalia, että tulee ikävä vanhemmille. Tulee tunne, ettei anopilla ole omaa elämää, mihin keskittyä vaan elää poikansa kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi korostaa tätä liikaa: älä missään nimessä – missään olosuhteissa – puhu suoraan anopille. Jos kenenkään tulee kommentoida asiaa hänelle, niin sen tulee olla mies itse. Ja parasta olisi, että hän puhuu asiasta vain omasta näkökulmasta eikä viittaa sinuun mitenkään. Laita vaikka vetoamaan siihen, ettei näytä kovin fiksulta työkavereiden silmissä, että vanhemmat ovat lentokentällä vastassa kolmekymppistä miestä. Muuten anoppi kyllä näkee, että sinä olet todella kaiken takana.
Kannattaa puhua asiasta ihan vakavasti miehen kanssa. Jouduimme eräässä vaiheessa käymään samanlaisen keskustelun puolisoni kanssa, sillä hänenkin äitinsä (tai itse asiassa molemmat vanhemmat) puuttuvat asioihimme hieman liikaa. Onneksi myös mieheni oli sitä mieltä, ettei hänkään enää lähempänä kolmeakymppiä jaksanut äitinsä päsmäröintiä. Joten nyt mies sitten sanoo ihan itse, jos äiti ehdottaa kohtuuttomia.
Mitäs sitten jos appivanhemmat ja omat vanhemmat tosiaan hankkivat sen oman elämän ja muuttavat vaikka Espanjaan ympärivuotisesti?
Yhteen aikaan oli muotia puhua turvaverkoista ja huoli siitä, että nuori perhe jää yksin ilman apua oli kova.
Nytkö on niin, että nykyajan nuoret perheet pärjää ilman apua ja tukea? Vai onko yhteiskunnan tarjoamat päivähoidot yms. niin hyviä, että niillä pärjää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten jos appivanhemmat ja omat vanhemmat tosiaan hankkivat sen oman elämän ja muuttavat vaikka Espanjaan ympärivuotisesti?
Yhteen aikaan oli muotia puhua turvaverkoista ja huoli siitä, että nuori perhe jää yksin ilman apua oli kova.
Nytkö on niin, että nykyajan nuoret perheet pärjää ilman apua ja tukea? Vai onko yhteiskunnan tarjoamat päivähoidot yms. niin hyviä, että niillä pärjää?
Tämä on ihan eri asia. Työssäkäyvä aikuinen mies ei tarvitse mammaa lentokentälle häntä hakemaan. Nuoret perheet voi tarvittaessa pyytää sitä apua JOS tarvitsevat ja appivanhemmat voivat siinä vaiheessa miettiä, saako sitä apua heiltä vai ei. Tuollainen ap:n kuvailema on vain ahdistavaa tuppautumista.
Sairaita äiti-ihmisiä täällä puolustelemassa että eivät ole katkaisseet napanuoraa.
Ap, jää pois vastaanottoporukasta. Teitä on siinä sitten jo vähän liikaa vaatimassa huomiota väsyneeltä mieheltä. Iloitse sen sijaan siitä, että hän tulee kotiin! Keskity siihen iloon. Ole rento ja mukava, sillä mies tarvitsee nyt kaikkein vähiten jotain anoppi-miniä-draamaa kuullakseen. Älä ota asiaa puheeksi ollenkaan, ellei mies nyt suoraan kommentoi, kun et ollut kentällä. Silloin voit vastata kevyesti, että ajattelit, että sellaisella porukalla tuleminen olisi ollut vähän hassua. Kun mies lähtee seuraavalle reissulleen, voit kysäistä kuin ohimennen siitä hakemisjärjestelystä. Jos se säilyy samana, ajattele, että tässä on nyt miniä-koulun yksi kotiläksy: anopin käyttäytyessä ääliömäisesti, opettele aikuismaista käytöstä, sillä siitä on sinulle paljon hyötyä elämässä. Aina on jotain kummia tyyppejä ympärillä, työelämässä, naapurustossa, suvussa, ja pitää vain opetella tulemaan toimeen.