Lue keskustelun säännöt.
Mies palaa työreissulta - jälleennäkeminen rauhassa ei onnistu anopin vuoksi
20.02.2020 |
Mitä tehdä? Mieheni on siis välillä pitkillä, jopa parin kuukauden mittaisilla työreissuilla ja minulle olisi hirmu tärkeää, että kotiinpaluun hetkellä saisimme olla vain oman perheen kesken, mutta hänen vanhempansa, ennen muuta anoppi haluavat aina väen vängällä tulla lentokentälle vastaan ja hakemaan. Appivanhemmat ovat kyllä tosi mukavia, mutta välillä tuppaantuvat mielestäni vähän liikaa aikuisen lapsensa elämän eri käänteisiin. Minua tämä matkoilta palaaminen harmittaa, toki ymmärrän, että anopillakin on poikaansa ollut ikävä, mutta tuntuu kurjalta jotenkin, kun oma jälleennäkemisen "intiimiys" tavallaan häviää, kun appivanhemmatkin ovat sitten paikalla.
En osaa selittää asiaa paremmin kuin että minua harmittaa, että joudun jakamaan huomion herkässä jälleennäkemistilanteessa hänen äitinsä tai vanhempiensa kanssa. Haluaisin olla kahden ja halia, pussailla ja jutella rauhassa ilman muita ihmisiä. Olenko ihan pöllö, kun haluaisin olla vain kahden? Miten asian voisi jotenkin ottaa puheeksi appivanhempien kanssa? Miestäni tämä ei tietysti häiritse, joten tuntuisi ikävältä laittaa häntäkään asialle, mutta toisaalta saan varmaan kurjan miniän maineen, jos lähden itse asiasta anopille kertomaan. :/
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot asian suoraan anopillesi. On aivan hänen oma asiansa, jos moisesta loukkaantuu. Teill ä on oikeus omaan elämäänne kahden kesken juuri silloin kuin itse haluatte. Olkaa aikuisia.
Pojan pitää sanoa äidilleen, ei miniän anopilleen.
Mutta kun pojalla ei ole ongelmaa, vaan miniällä.
Miksi miehen pitäisi sanoa mistään mitään, kun hänelle on ihan ok, että vanhempansakin ovat kentällä vastassa. Se, jota asia häiritsee, pitää asia ottaa esille jos kovasti ahdistaa
Jos poika sanoo vanhemmille että tulkaa vastaa silloin ja silloin. Miniä että ei halua että anoppi on paikalla. Kumpaa miehen äiti kuuntelee ja uskoo?
No poikaa tietty.
Jos poika sanoo et tulen sillä ja sillä lennolla, voitteko sit heittää himaan, niin tottakai vanhemmat menee vastaan. Siitä huolimatta että vaimokin on.
Ongelma on lähinnä miehen ja naisen välisessä suhteessa ja siinä että he haluavat eri asioita. Heidän pitäisi ensin keskustella keskenään halutaako anoppi/äiti vastaanottamaan kotiin palavaa vai ei. Sen jälkeen viestintä anopin suuntaan ei ole ristirìtaista ja hän pystyy todennäköisemmin toimimaan toiveiden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän jankkaaminen tästä turhasta asiasta jo riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kompromissi?
Ap hakee miehensä ja sitten illalla mies menee käymään vanhemmillaan?
Mies tulee väsyneenä parin kuukauden työmatkalta ja sitten heti samana päivänä pitäisi lähteä kyläilemään? Eikö mies saa olla edes yhtä iltaa kotonaan? Oma mies laittaisi tuossa saunan heti päälle nauttisi kotona olosta.
Ei omilla vanhemmillaan käyminen varsinaisesti ole kyläilyä. Etenkään jos yksin menee.
Ei ainakaan mulle ole. Vanhemmillaan voi pistäytyä, jos lähellä asuu, niin nopeastikin.
Sinusta on siis ihan ok, kun parin kuukauden eron jälkeen mies tykkääkin lähteä illaksi vanhempien luokse käymään? Sinä olet odottanut innoissasi miestä takaisin, olet tehnyt ruuat ja mies syötyään lähtee vanhemmilleen ja jättää sinut siivoamaan keittiön. Varmaan purat miehen matkalaukunkin, että saat likapyykit heti koneeseen. Ei hyvää päivää.
Joo, siis jos lähekkäin asutaan. Onhan se ero pitkä aika heillekin. Miehellä itselläänkin voi olla ikävä ja haluaa kertoa, että ehjin nahoin selvisi yms.
Mä pidän tuota ihan normaalina.
Ei ihmisen tarvitse olla mikään yksinäinen saari jos ympärillä on kivoja ihmisiä. Mä ehdin olla mieheni kanssa sitten taas sen jälkeen kaikkina päivinä ja öinä.Minusta taas olisi kovin kummallista, jos perheellinen poika tulisi heti ensimmäisenä iltana meitä katsomaan "kun oli niin ikävä". Meille riittää tekstari "Suomessa ollaan, nähdään huomenna/viikonloppuna". Minä oletan, että poika haluaa viettää ensimmäisen illan oman puolisonsa kanssa ja toipua reissusta.
Kyllä mä kävisin moikkaamassa vanhempiani. Kävin lastenkin kanssa hyvin usein kotonani kun asuttiin lähekkäin. Mun perspektiivistä katsottuna se olisi ihan normaalia.
Siis kun tulet parin kuukauden työreissulta kotiin, niin heti saapumispäivän iltana kävisit vanhempiesi luona?
Miksi miehen pitäisi sanoa mistään mitään, kun hänelle on ihan ok, että vanhempansakin ovat kentällä vastassa. Se, jota asia häiritsee, pitää asia ottaa esille jos kovasti ahdistaa[/quote]
Väärä marssijärjestys. Minä kyllä ihmettelisin, jos mieheni menisi puhumaan minun vanhemmilleni jostain käytännöistä, joussa minä olisin osallisena, puhumatta ensin minun kanssani.
Nämä "mitä haittaa läheisistä väleistä pojan ja äidin välillä on"-kommentoijat eivät näe sitä eroa, mikä on hyvien välien ja katkaisemattoman napanuoran välissä. Sanon tämän itse naisena, joka on joutunut vähän väkisin katkaisemaan äitinsä napanuoran. Ja työtä siinä olikin, että äiti alkoi ymmärtää, että olen pärjäävä aikuinen ihminen, joka tekee omat päätöksensä oman mielensä mukaan ilman sitä jatkuvaa päälle päsmäröintiä.
Aloittajana keskustelisin miehen kanssa, että mitä mies haluaa tuossa tilanteessa. Jos hän nimenomaan haluaa nähdä kaikkia, niin sitten ehkä kannattaa jäädä kotiin odottamaan miestä. Jos miehelle on ihan sama, kuka hakee, niin voisi ehdottaa itse julkisilla kulkemista, tai että hakijoina on vuoron perään aloittaja ja appivanhemmat.
Anyway en itsekään haluaisi aloittajan tilanteessa miestä vastaan kentälle, jos pitää appivanhempien olla mukana. Itselle on outoa, että vanhemmat menee puolison edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä "mitä haittaa läheisistä väleistä pojan ja äidin välillä on"-kommentoijat eivät näe sitä eroa, mikä on hyvien välien ja katkaisemattoman napanuoran välissä. Sanon tämän itse naisena, joka on joutunut vähän väkisin katkaisemaan äitinsä napanuoran. Ja työtä siinä olikin, että äiti alkoi ymmärtää, että olen pärjäävä aikuinen ihminen, joka tekee omat päätöksensä oman mielensä mukaan ilman sitä jatkuvaa päälle päsmäröintiä.
Aloittajana keskustelisin miehen kanssa, että mitä mies haluaa tuossa tilanteessa. Jos hän nimenomaan haluaa nähdä kaikkia, niin sitten ehkä kannattaa jäädä kotiin odottamaan miestä. Jos miehelle on ihan sama, kuka hakee, niin voisi ehdottaa itse julkisilla kulkemista, tai että hakijoina on vuoron perään aloittaja ja appivanhemmat.
Anyway en itsekään haluaisi aloittajan tilanteessa miestä vastaan kentälle, jos pitää appivanhempien olla mukana. Itselle on outoa, että vanhemmat menee puolison edelle.
Äiti on varmasti aikanaan joutunut katkaisemaan oman napanuoransa. Sinun tehtäväsi on aikuistuessa katkaista omasi. Samoin anopin tehtävä ei ole katkaista napanuoraa poikansa ja itsensä väliltä. Kyllä sen joutuu poika tekemään ihan itse. Parhaimmassa tapauksessa äiti ehkä voi vähän auttaa katkaisemaan napanuoran mutta ei mahda sille käytännössä mitää jos lapsi ei sitä katkaista halua.
Ei vanhemmat mene puolison edelle jos on kyseessä niin yleinen paikka kuin lentokenttä. Kyllä sinne pitäisi sopia niin miniät kuin anopitkin kun kyseessä on parin kuukauden työkeikka. Eri asia jos poika olisi ollut poissa viikon.
Puolison edelle menemisessä on kyse ihan toisenlaisesta jutuista.
Pitää osata erottaa asiat ja asiat. Lillukanvarsista on nyt kyse jos tästä mielensä pahoittaa.
Miksi on niin vaikea joidenkin ajatella, että voidaan ihan sovussa ja ymmärryksellä olla vastaanottamassa, sehän on iloinen asia kun on enemmän kuin se vaimo vastassa. Vaimon kanssa voi olla kahdestaan kyllä myöhemmin, tuskin se anoppi sinne saunan lauteille mukaan illalla tuppaa.
Jos aikoo olla sen miehen kanssa loppuelämänsä, niin kyllä se suku siinä vaan on myös pakko ottaa vastaa, ei tietysti koko ajan ja niin, että ei mitään rajoja, mutta joskus on pakko ajatella muitakin kuin omaa itseään. Hankalaa tulee, jos joka asiassa miettii ja loukkantuu, että olenkohan nyt ihan varmaan minä se joka on etusijalla. Kyllä se varmuus omasta paikasta miehen sydämessä tulee paljon muustakin, tai pitäisi tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onpas tullut paljon vastauksia taas aamun aikana, kiitos kaikille siitä! Joku ihmetteli "intiimiyttä," tarkennukseksi siis että tarkoitan sillä vain sellaista läheistä yhdessäoloa, viittamatta siis mihinkään seksuaaliseen toimintaan sillä. Minusta olisi kiva ajaa kentältä kotiin kahden, jutella kahden siitä, miten reissu meni tai olla hiljaa kahden. En kaipaa ikäväni todistajaksi muita, vaan haluan mielellään olla ihan vain kahden mieheni kanssa. Olen myös hyvin introvertti, herkkä tyyppi ja jännitän myös aina vähän appivanhempien tapaamista edelleen. Jotenkin tuntuu, että osa vastaajista tajuaa pulmani ja on siis luultavasti samanlaisia ihmisiä kuin minä, ja osa taas ei ymmärrä ollenkaan ja pitää asiasta valittamista pikkumaisena, itsekkäänä ja turhanpäiväiseen asiaan takertumisena.
Ehkä tässä on joku kulttuuriero perheiden välilläkin (ja jälleen kerran, olemme ihan suomalaisia molemmat, mutta perheissä on erilaisia tapoja Suomen sisälläkin), sillä omassa perheessäni ei aikuisia enää hyysätty mitenkään, hyvässä tai pahassa. Mieheni perhe taas pitää yhteyttä miltei päivittäin mm. WhatsAppin kautta ja touhuaa muutenkin koko jan kaikkea yhdessä. Hänen äitinsä on myös jäänyt jo pari vuotta sitten eläkkeelle ja minusta tuntuu, että sen jälkeen hän on erityisesti alkanut "osallistua" poikansa ja minun elämään koko ajan enemmän. Eilen tuli mieleen, että ehkä anopillakin on vain tavallaan "tyhjää" elämässä nyt kun ei ole enää työelämässä mukana, eikä mitään, millä täyttää aikansa tai tuntea olevansa "tärkeä," joten ehkä hän siksi tuppautuu elämäämme niin paljon, että välillä tuntuu, että vähempikin riittäisi.
Täältä löytyy yksi, joka ymmärtää. Introvertti olen itsekin, enkä sietäisi ollenkaan sen enempää appivanhempien kuin omienikaan sekaantumista, anteeksi, osallistumista, parisuhteeseeni. Sen verran, mitä ketjua luin (tähän viestiin saakka), minusta kyllä tuntuu, että sulla on mammanpoika miehenä. Ei hyvä. Niin kauan kuin olette kahden, eli ei ole lapsia, homma voi toimia jotenkin, vaikka anoppi onkin suhteessa kolmantena pyöränä, mutta sen jälkeen, kun on lapsia, ei enää toimi mitenkään. Ette saa mummukullalta nimittäin hetken rauhaa ja jos yrität vetää rajoja, saat p*skan miniän nimen ja kuulet, miten riistät lapsiltasi oikeuden isovanhempiin ym. ym.
Sinuna ottaisin miehesi kanssa asian puheeksi, sanoisin nätisti, että hänen on aika päättää, onko hänen elämänsä nainen sinä vai äitinsä. Koska se ei voi olla molemmat samaan aikaan.
Hienoa että miehesi perheellä hyvät välit ja kunnossa.
Et voi omistaa miestäsi vaikka oletkin sen saanut. Mies on aina vanhempiensa tuotos.
Rakkaus on jakamista ei itsekästä omimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta äiti on kuitenkin iäkkäämpi ja sinulla on ainakin pari vuosikymmentä enemmän aikaa viettää miehesi kanssa äitiin verrattuna.
Eiks mami saannut pitää poikansa ne ensimmäiset 20 vuotta, eiköhän se pitäis riittää.
Sukulaisen miniä kans puolustelee hullua käytöstään olevansa kuulemma introvertti, hah hah. Näin sivusta seuranneena kaikkea muuta. Täys näyttelijä. Pelaa likaista peliä miehensä perheellä. Oma lähisukulaisensa ollut useesti vankilassa ja taas menossa sinne. Että rikollisuus geeneissä. Luulee raukka ettei kukaan tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi omia miestäsi vanhemmiltaan jos et halua riitoja, mutta omat lapsesi voit omia.
Missä asutte? Miten pitkä matka kentälle? Outoa, että aikuiselle työmatkalaiselle järjestetään joku vastaanottokomitea. Ymmärsin että siellä on jenni ja äityli ja iskä? Luulis että yksi hakija riittää eli jenni. Tuohan kuullostaa siltä että joku lukiolainen palaa vaihtooppilasvuodeltaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä "mitä haittaa läheisistä väleistä pojan ja äidin välillä on"-kommentoijat eivät näe sitä eroa, mikä on hyvien välien ja katkaisemattoman napanuoran välissä. Sanon tämän itse naisena, joka on joutunut vähän väkisin katkaisemaan äitinsä napanuoran. Ja työtä siinä olikin, että äiti alkoi ymmärtää, että olen pärjäävä aikuinen ihminen, joka tekee omat päätöksensä oman mielensä mukaan illman sitä jatkuvaa päälle päsmäröintiä.
Aloittajana keskustelisin miehen kanssa, että mitä mies haluaa tuossa tilanteessa. Jos hän nimenomaan haluaa nähdä kaikkia, niin sitten ehkä kannattaa jäädä kotiin odottamaan miestä. Jos miehelle on ihan sama, kuka hakee, niin voisi ehdottaa itse julkisilla kulkemista, tai että hakijoina on vuoron perään aloittaja ja appivanhemmat.
Anyway en itsekään haluaisi aloittajan tilanteessa miestä vastaan kentälle, jos pitää appivanhempien olla mukana. Itselle on outoa, että vanhemmat menee puolison edelle.
Juuri näin. Mikä on sitä, että on lämpimät välit, ja mikä sitä, ettei luoteta oman lapsen itsenäiseen päätöksentekoon. Mies voi hyvin haluta, että vanhemmat tulevat vastaan kentälle, tai sitten ei jaksa vängätä asiasta. Kuitenkin jos on koko ikänsä ollut tiukemmassa napanuorassa eikä omia toiveita aina ole huomioitu, kuten tässäkin kävely omaan kotiin oli se missä mies antoi vanhemmilleen periksi eikä varmasti ensimmäistä kertaa, ei sitä ilmeisesti osaa tehdä aikuisenakaan.
Noin niin kuin muuten, minusta henkilökohtaisesti on outoa lämpimistä väleistä huolimatta, että vanhemmat ovat joka kerta kentällä vastassa työmatkalta palaavaa aikuista lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap ja poikaystävänsä eivät ole 18v niin todella nololta kuulostaa ap:n kuvailema yltiöromanttinen söpöily ja dramaattinen jälleennäkeminen pusutteluineen ja supisemiset lentokentällä. Haetko muiden, ventovieraiden ihmisten, ihailua ja kateutta teidän romantiikan kyllästämälle suhteelle? Äkkiä se romantiikka haihtuu kun poikkis tuo äkäsen tippuritartunnan tuliaisiksi tai ilmoittaa löytäneensä toisen, paremman, kaukomailta.
Anoppivanhemmat taas, itsepä olette ongelman tehneet. Aikuisen ei tarvitse tehdä joka liikkeistään tiliä vanhemmilleen/appivanhemmilleen. Älkää kertoko koska poikkis on lähdössä tai tulossa. Jos kyseessä on epätavallisen hankalat tapaukset niin kerrotte pari päivää myöhemmän lennon. Kun poikkis on lähtenyt tai palannut niin hehkutatte iloanne aikaistuneesta paluusta. Tietysti jos on aikuinen niin osaa sanoa vanhemmilleen ettei ole tarvetta kyydille tai että ottaa yhteyttä kun on kotona. Nää on näitä itse aiheutettuja ongelmia mistä on vaan itse osattava luovia pois.
Ei ole kyse midyään söpöstelystä. Vaikka ei muuta kuin pikaiseem halattaisi, on se kuulumisten vaihto ja juttelu ihan erilaista kaksistaam.
Ja tätä et voi tehdä kun se mies on kotona, koska???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kompromissi?
Ap hakee miehensä ja sitten illalla mies menee käymään vanhemmillaan?
Mies tulee väsyneenä parin kuukauden työmatkalta ja sitten heti samana päivänä pitäisi lähteä kyläilemään? Eikö mies saa olla edes yhtä iltaa kotonaan? Oma mies laittaisi tuossa saunan heti päälle nauttisi kotona olosta.
Ei omilla vanhemmillaan käyminen varsinaisesti ole kyläilyä. Etenkään jos yksin menee.
Ei ainakaan mulle ole. Vanhemmillaan voi pistäytyä, jos lähellä asuu, niin nopeastikin.
Sinusta on siis ihan ok, kun parin kuukauden eron jälkeen mies tykkääkin lähteä illaksi vanhempien luokse käymään? Sinä olet odottanut innoissasi miestä takaisin, olet tehnyt ruuat ja mies syötyään lähtee vanhemmilleen ja jättää sinut siivoamaan keittiön. Varmaan purat miehen matkalaukunkin, että saat likapyykit heti koneeseen. Ei hyvää päivää.
Joo, siis jos lähekkäin asutaan. Onhan se ero pitkä aika heillekin. Miehellä itselläänkin voi olla ikävä ja haluaa kertoa, että ehjin nahoin selvisi yms.
Mä pidän tuota ihan normaalina.
Ei ihmisen tarvitse olla mikään yksinäinen saari jos ympärillä on kivoja ihmisiä. Mä ehdin olla mieheni kanssa sitten taas sen jälkeen kaikkina päivinä ja öinä.Minusta taas olisi kovin kummallista, jos perheellinen poika tulisi heti ensimmäisenä iltana meitä katsomaan "kun oli niin ikävä". Meille riittää tekstari "Suomessa ollaan, nähdään huomenna/viikonloppuna". Minä oletan, että poika haluaa viettää ensimmäisen illan oman puolisonsa kanssa ja toipua reissusta.
Kyllä mä kävisin moikkaamassa vanhempiani. Kävin lastenkin kanssa hyvin usein kotonani kun asuttiin lähekkäin. Mun perspektiivistä katsottuna se olisi ihan normaalia.
Siis kun tulet parin kuukauden työreissulta kotiin, niin heti saapumispäivän iltana kävisit vanhempiesi luona?
Varmaan joo. Miksi se on sinusta niin kummallista? Onhan niitäkin valtavan kiva nähdä ja kertoa kuulumisia. Pari kuukautta työreissua on ihan eri asia kuin oarin päivän reissu.
Menkää kumpikin omalla autolla. Anoppi saa halailla poikaansa kentällä ja sitten hävitköön , jos sinne nyt on ihan pakko tunkea. Miehesi täytyy kyllä olla tosi äiti-rakas. Olen minäkin 30v poikaani kentältä ja kentälle kuskannut, mutta siinä on kyse hänen saituudestaan.
Johan se on ahdastakin jollei teillä ole pikkubussia tms.miehen parin kk matkatavarat ja 4 aikuista.
Vierailija kirjoitti:
No jo on prkl kun ei aikuinen mies osaa pitää äitiään pois oman perheensä asioista.
Jos ei meininki muutu niin Jenni menköön tuomarin puheille.
PS Jenni pidä huoli että et tuu raskaaksi ennen kuin on selvä, kumpi miehellesi tärkeämpi, sinä vai anoppi.
Muijia tulee ja menee, mutta äiti on aina äiti.
Mä en ylipäätään ymmärrä, miksi on niin tärkeää mennä kentälle vastaan kun mies tulee työmatkalta. Mulla ei ole edes tullut mieleen moinen ja nyt mietin onko jotain vialla meidän liitossa :D? Mies tulee taksilla ja kotona sitten puhutaan rauhassa ja tietenkin on aina kiva kun hän tulee, ikävä on ollut. Yleensä mies menee sitten seur. viikonloppuna moikkaamaan äitiään.
No poikaa tietty.
Jos poika sanoo et tulen sillä ja sillä lennolla, voitteko sit heittää himaan, niin tottakai vanhemmat menee vastaan. Siitä huolimatta että vaimokin on.