Lue keskustelun säännöt.
Mies palaa työreissulta - jälleennäkeminen rauhassa ei onnistu anopin vuoksi
20.02.2020 |
Mitä tehdä? Mieheni on siis välillä pitkillä, jopa parin kuukauden mittaisilla työreissuilla ja minulle olisi hirmu tärkeää, että kotiinpaluun hetkellä saisimme olla vain oman perheen kesken, mutta hänen vanhempansa, ennen muuta anoppi haluavat aina väen vängällä tulla lentokentälle vastaan ja hakemaan. Appivanhemmat ovat kyllä tosi mukavia, mutta välillä tuppaantuvat mielestäni vähän liikaa aikuisen lapsensa elämän eri käänteisiin. Minua tämä matkoilta palaaminen harmittaa, toki ymmärrän, että anopillakin on poikaansa ollut ikävä, mutta tuntuu kurjalta jotenkin, kun oma jälleennäkemisen "intiimiys" tavallaan häviää, kun appivanhemmatkin ovat sitten paikalla.
En osaa selittää asiaa paremmin kuin että minua harmittaa, että joudun jakamaan huomion herkässä jälleennäkemistilanteessa hänen äitinsä tai vanhempiensa kanssa. Haluaisin olla kahden ja halia, pussailla ja jutella rauhassa ilman muita ihmisiä. Olenko ihan pöllö, kun haluaisin olla vain kahden? Miten asian voisi jotenkin ottaa puheeksi appivanhempien kanssa? Miestäni tämä ei tietysti häiritse, joten tuntuisi ikävältä laittaa häntäkään asialle, mutta toisaalta saan varmaan kurjan miniän maineen, jos lähden itse asiasta anopille kertomaan. :/
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sinä voit ottaa miehesi iloiten vastaan lentokentällä vaikka appivanhemmat siellä ovatkin? Vapaastihan sinä saat halata ja pussailla siinä, kotona voitte sitten ihan rauhassa halia ja pussata lisää. Ei kai ne appivanhemmat sinne teille kotiin tule? Minä en näe tuossa mitään ongelmaa.
No sepä se ongelma onkin. Kun en koe, että tilanne on samalla lailla intiimi ja läheinen, jos appivanhemmat tai anoppi on paikalla myös, eikä miehenikään selvästi. Enkä ihmettele, en minäkään halua jakaa intiimeimpiä hetkiä suhteestani omien, appivanhempien tai keidenkään muiden ulkopuolisten kanssa. Tuntuu myös kurjalta, jos aina ensin anoppi saa nähdä ja kuulla kuulumiset, jos odotankin kotona ja hän hakee kentältä mieheni.
Nojoo, tarkemmin kun ajattelen niin jos se anoppi yksin tai apen kanssa joka kerta ovat mukana niin voisivat kai joskus olla tulemattakin. Mutta mua ihmetyttää tuo intiimiys jota kovasti tuot ilmi. Mitä intiimiä lentokentän hälinässä suoritetussa halaamisessa on? Mutta joo, jos asia sua häiritsee niin sanot tästä asiasta miehellesi, eihän tuossa muuta ratkaisua ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tuolla ehdottikin hyvää ideaa, ettei appivanhemmille tästedes kerrottaisi tarkempaa tuloaikaa. Tai sanottaisi vaikka päivää myöhemmäksi. Poika voi sitten ennen heidän lähtemistä sinne kentälle rynnistämään sanoa, että tulinkin jo aikaisemmalla koneella eilen. Ehkä appivanhemmat ymmärtävät yskän.... toivottavasti!
Teillä ei siis ole lapsia?
Silloin tilanne on helppo: Sulla on nyt jo tiedossa tämä miehen äitisuhdeongelma. Voit tehdä tiedostetun päätöksen, haluatko etsiä miehen, joka on katkaissut napanuoransa vai kokea samat ongelmat vauva-aikana ja muussa perhejuhlissa ym. tilanteissa aina uudelleen.
Valinta on sinun!
Miksi teidän kaikkien pitää mennä kentälle vastaan? Mies on taatusti väsynyt matkasta ja lennosta, joten jos siellä on koko suku vastassa säälin miestäsi.
Voiko asiaa ajatella taloudellisesti? Anna appivanhempien hoitaa miehen haku kentältä ja hösätä se aika miehesi kanssa. Kun he tuovat hänet kotiin he tuskin jäävät teille asumaan. Säästätte polttoaineissa ja parkkimaksuissa.
Sinulla on hyvää aikaa valmistella miehen tuloa kuin ei myöskään tarvitse odotella myöhästyneita lentoja. Kuka hemmetti siellä kentällä jaksaa notkua odottamassa ketään? Maailman tylsintä hommaa.
Kun vetäydyt koko vastaanottoseremoniasta voit myös vetäytyä appivanhempien kuskaamisesta kentälle.
Niin kauan kuin teillä säilyy tuo kilpailuasema tilanne vaan jatkuu. Miehesi ei ole järkeä puhua vanhemmilleen, sillä jos sinä et pääsisikään hakemaan on aina hyvä olla varakuski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sinä voit ottaa miehesi iloiten vastaan lentokentällä vaikka appivanhemmat siellä ovatkin? Vapaastihan sinä saat halata ja pussailla siinä, kotona voitte sitten ihan rauhassa halia ja pussata lisää. Ei kai ne appivanhemmat sinne teille kotiin tule? Minä en näe tuossa mitään ongelmaa.
No mitä ne appivanhemmat tekee koko tilanteessa? On aika oppia että lapsi elää omaa elämäänsä eikä rientää joka lentoa vastaan kuin sieltä tulisi se Pekka 10v ensimmäiseltä ulkomaanmatkaltaan.
No tämä se minustakin on ihan selvä juttu! Mutta ei näköjään heidän perheessään... välillä tuntuu myös siltä, että mieheni on kiinni äidissään vielä tosi paljon, mutta enemmänkin siksi, että anoppi tuntuu haluavan pitää poikansa sillä tavoin "pienenä" kuin siksi, että itse tarvitsisi enää äitiään kommentoimaan jokaista elämän käännettä.
Avainasemassa et ole sinä kiskomassa miestä omaan suuntaasi äidin kiskoessa häntä omaansa, vaan ainoastaan mies voi viheltää pelin poikki. Mies ei sitä tee, joten joko alistut tilanteeseen tai nostat kytkintä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tajua miksei miehesi vanhemmat voi käydä poikaansa moikkaamassa?
Eiväthän ne teille ole tulossa. Jos eivät moikkaisi lentokentällä, niin sitten olisivat heti oven takana. Ota sekin huomioon.
Ikävähän niilläkin on.
Kuten jo ylempänä mainittiin niin anna appivanhempien hoitaa lentokenttä kuljetukset.
Varmaan olisi miehellesikin mukavampaa tervehtiä sinua kotona kahden. Jolloin myös voi oikeasti heti rentoutua toisin kuin jossain ihmisvilinässä.
Sanot sitten vaan suoraan appivanhemmille, että haluatte olla kahden kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi neuvotte ap:ta sanomaan tai tekemään niin ja näin ja kertomaan appivanhemmille, kuinka "haluamme olla kaksin", kun se on miehen tehtävä päättää, kuka häntä hakee ja kenet hän haluaa nähdä kotiin palattuaan?
Mies voisi vaan hypätä lentokentällä taksin kyytiin niin kuin muutkin reissutyöläiset, niin tältä ongelmalta välttyisi kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ap on nyt tehnyt aivan turhan ongelman asiasta. Hän itse on se ripustautuja. Kyllä hän miehen ehtii kotona sitten halata ja pussata. Jos asia häntä kovin vaivaa, ei anopille tarvitse kertoa lentojen aikatauluja.
Ap tainnut katsoa liikaa romanttisia elokuvia, joissa hienoja jälleennäkemisiä lentokentällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi neuvotte ap:ta sanomaan tai tekemään niin ja näin ja kertomaan appivanhemmille, kuinka "haluamme olla kaksin", kun se on miehen tehtävä päättää, kuka häntä hakee ja kenet hän haluaa nähdä kotiin palattuaan?
Koska miestä todennäköisesti ei voisi vähempää kiinnostaa kuka hänet hakee lentokentältä.
Veikkaisin, että haluaa vain päästä omaan kotiinsa mahdollisimman nopeasti.
Mun mies, 32 v, joutui polvileikkaukseen. Oltiin seurusteltu pari vuotta, eli suhde oli suht tuore. Kun sanoin voivani viedä miehen sairaalaan anoppi kilahti: "Minä vien itse poikani!!!" Tämä silmät leiskuen ja sylki lentäen.
Tuossa kohtaa viimeistään olisi pitänyt tajuta vetäytyä tuosta äidin ja pojan rakkaussuhteesta, olisin myöhemmin säästynyt monilta murheita.
Yhdessä ollaan vieläkin 20 v myöhemmin, mutta anoppiin ei ole ollut välejä enää vuosiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielenkiintoista tietää millainen suhde näillä anoppiprovoja vääntävillä miniöillä on sitten itse vuorostaan anopin roolissa poikaansa ja miniäänsä.
En ihan usko, että tuollaisesta itsekeskeisestä, mustasukkaisesta ja omistushaluisesta luonteenlaadusta pääsee vuosien varrellakaan eroon.
Ihan siis tulevia kauhuanoppeja ovat :)
Vierailija kirjoitti:
Minua miehenä ihmetyttää enemmän se ettei asia häiritse miestäsi sinua enemmän. Jos itse olisi pari kuukautta rakkaasta erossa niin siihen jälleennäkemisen hetkeen en kyllä yhtään kaipaa äitejä enkä isiä.
Miksei? Tottahan se äiti on aina rakkain ja tärkein.
Kuka kertoo lennonnumeron tai saapumisajan, hän hoitakoon myös ongelman.
Kummallinen ongelma taas. Anna sen anopin hoitaa roudaukset ja odota miestä kotona. Lentokentällä roikkuminen on tylsää muutenkin, saati anopin kanssa :-)
No onpas tullut paljon vastauksia taas aamun aikana, kiitos kaikille siitä! Joku ihmetteli "intiimiyttä," tarkennukseksi siis että tarkoitan sillä vain sellaista läheistä yhdessäoloa, viittamatta siis mihinkään seksuaaliseen toimintaan sillä. Minusta olisi kiva ajaa kentältä kotiin kahden, jutella kahden siitä, miten reissu meni tai olla hiljaa kahden. En kaipaa ikäväni todistajaksi muita, vaan haluan mielellään olla ihan vain kahden mieheni kanssa. Olen myös hyvin introvertti, herkkä tyyppi ja jännitän myös aina vähän appivanhempien tapaamista edelleen. Jotenkin tuntuu, että osa vastaajista tajuaa pulmani ja on siis luultavasti samanlaisia ihmisiä kuin minä, ja osa taas ei ymmärrä ollenkaan ja pitää asiasta valittamista pikkumaisena, itsekkäänä ja turhanpäiväiseen asiaan takertumisena.
Ehkä tässä on joku kulttuuriero perheiden välilläkin (ja jälleen kerran, olemme ihan suomalaisia molemmat, mutta perheissä on erilaisia tapoja Suomen sisälläkin), sillä omassa perheessäni ei aikuisia enää hyysätty mitenkään, hyvässä tai pahassa. Mieheni perhe taas pitää yhteyttä miltei päivittäin mm. WhatsAppin kautta ja touhuaa muutenkin koko jan kaikkea yhdessä. Hänen äitinsä on myös jäänyt jo pari vuotta sitten eläkkeelle ja minusta tuntuu, että sen jälkeen hän on erityisesti alkanut "osallistua" poikansa ja minun elämään koko ajan enemmän. Eilen tuli mieleen, että ehkä anopillakin on vain tavallaan "tyhjää" elämässä nyt kun ei ole enää työelämässä mukana, eikä mitään, millä täyttää aikansa tai tuntea olevansa "tärkeä," joten ehkä hän siksi tuppautuu elämäämme niin paljon, että välillä tuntuu, että vähempikin riittäisi.
No tämä se minustakin on ihan selvä juttu! Mutta ei näköjään heidän perheessään... välillä tuntuu myös siltä, että mieheni on kiinni äidissään vielä tosi paljon, mutta enemmänkin siksi, että anoppi tuntuu haluavan pitää poikansa sillä tavoin "pienenä" kuin siksi, että itse tarvitsisi enää äitiään kommentoimaan jokaista elämän käännettä.