Ihminen joka puhuu koko ajan? Ei normaalia

Hyvin todennäköisesti kyse on narsismista.

Mieheni puhua pajattaa joskus jotain samaa asiaa sukulaisilleen, kun on ensin puhunut siitä minulle. Minulle puhuminen ei haittaa, kun pitää taukoakin ja antaa puhua, mutta en oikein jaksa kun muiden läsnä ollessa kukaan muu ei meinaa saada suunvuoroa. Olen siitä joskus maininnut niin suuttuu. Sitten mieheni tekee joskus julkisella paikalla niin että kaikki varmasti kuulevat kun hän puhuu jostain asiaan kuulumattomasta. Kerran museossa suuttui, kun sanoin että keskityn siihen mitä museossa on kun hän kertoi mitä joku muu kävijä oli museossa sanonut.  Vanhempiensa läsnä ollessa mielistelee heitä ja on ihan kuin joku muu ihminen. 

Tai sitten voi pitää sen turpansa kiinni, kun ketään ei kiinnosta kuunnella jatkuvaa puutaheinää ja small talkia?

Tunnustan! Meillä se on sukuvika, ei tietysti jokaisella. Mutta onneksi useimmat meistä tunnistaa sen myös itsessään.

No ei oo normaalia. Muistan erään tapauksen kun olin kahvilassa töissä ja eräs ukko tuli siihen ostamaan kahvia. Aluksi puhui niitä näitä, aloitti kertomaan lomamatkastaan.puhui tauotta ja alkoi kertomaan tosi yksityiskohtaisesti kaikista kadun nimistä ja ravintoloista missä oli käynyt. 

 

Alkoi kuulostamaan oudolta ja ajattelin että joku lievä mt-tapaus tai kännissä tai muuta. Toivoin että tulisi joku asiakas, niin lopettaisi ja yritin ilmeellä näyttää, että ei kiinnosta. Vihdoin joku asiakas tuli ja väistyi takavasemmalle. 

Mun adhd-lapseni puhuu paljon ja äänekkäästi. 

Raskasta. 

Jokainen, joka puhuu yli 5 minuutin puheenvuoroja pitäisi ymmärtää, että yli 5min puheenvuorot ovat liikaa. He voisivat myös kysyä perheenjäseniltään miltä heidän puheenvuoronsa kuulostavat. Kuunteleminen aiheuttaa suurta tuskaa. 

Joku jos voisi neuvoa miten saa hätistettyä, ettei loukkaannu. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen, joka puhuu yli 5 minuutin puheenvuoroja pitäisi ymmärtää, että yli 5min puheenvuorot ovat liikaa. He voisivat myös kysyä perheenjäseniltään miltä heidän puheenvuoronsa kuulostavat. Kuunteleminen aiheuttaa suurta tuskaa. 

Päällepuhumisen taito puuttuu suomalaisilta. Sitä pidetään jotenkin huonona. 

Olen kohdannut elämässäni kaksi ihmistä, jotka omassa mielessäni luokittele narsistiksi.  Muut saa ajatella mitä tahtovat, minulle he edustaa tyylipuhdasta narsismia.

Molemmat miehiä.

Eivät anna toisille puheenvuoroa, keskeyttävät toisen puheen, eivät selvästikään kuuntele yhtään, mitä toinen sanoo ja puhuvat äänekkäästi.

Tarttuvat herkästi toisen puheessa esiin tulleeseen sanaan tai asiaan ja alkavat kuuluvalla äänellä vääntää siitä omaa puhettaan omaan suuntaansa ja katkaisevat sillä toisten sanomisen, vaikka kesken lauseen.

Ovat hermostuneena oloisia, jos joutuvat pakosta olemaan hiljaa ja yrittävät koko ajan sanoa jotain toisten keskustelun väliin.Puheessa toistuu usein sana "minä."

Toinen oli vielä sellainen, että puuttui puhelinkeskusteluunkin, huuteli sieltä taustalta koko ajan ja yritti olla ikäänkuin keskustelussa mukana, käsitti väärin ja kailotti takana koko ajan omia ajatuksiaan.  Oli siis ystäväni aviomies.  Rasittavaa!!!!!

Ystävä soittikin mulle usein silloin, kun mies ei ollut paikalla ja lopetti nopeasti jos tämä tuli kotiin.  Jos kävin heillä kylässä, keskustelua ja koko yhdessäoloa johti tämä aviomies.  Koko ajan ja kovaa.

Kuulostaa savolaiselta. 

AJATUS VOI KATKETA, MUTTA PUHE EI KOSKAAN!

Tällaiset ihmiset vievät eniten energiaa. On vain pakko poistua seurastaan, koska puhe itsestä ei lopu koskaan ellei näin tee. Ihmettelen todella, mikä diagnoosi tässä ilmiössä on taustalla. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä selittää tälläisen puhetulvan? Onko ihminen vain puhelias, eikä tajua miten rasittavaa se muille on, vai pelkästään tyhmä? Mitä liikkuu koko ajan puhuvan ihmisen päässä? 

Kaikkea näitä. 

Jos joku ihminen tunnistaa tämän itsessään miksi ihmeessä ei hae apua? 

Visiönäärinä ja psykologian keittomaisterina toteaisin tuollaisen ensisijainen oireilu voi olla siitä, että henkilö on vapautunut vankilasta tai elänyt eristyksissä jonkin aikaa vailla ihmiskontaktia. Kuten joutunut autiolle saarelle tmv. Puheripuli on myös yleinen stressioire hyvin introverteillä ihmisillä. Eivät käytännössä haluaisi keskustella lainkaan, mutta sosiaalinen konteksti aiheuttaa heissä vastenmielisen puhekokemuksen. Usein kokemus johtaa eristyneisyyteen jatkossakin.  Adhd on myös yleinen näillä ja triple asperher kautta adhdAADEDAAt-syndrooma etenkin jos laulelee ääneen. Oikeastaan ei vaadi sinällään hoitoa. Jos henkilö kärsii ja ahdistuu työelämässä oireistaan niin sairaseläke voisi olla toimiva keino löytää hiljaisempi ala tai työpaikka, jossa ei ole pakko keskustella muiden kanssa alituiseen.

Miehen sisko, 70+, on ihan samanlainen. On hiljaa vain vessassa käydessään ja nukkuessaan. Vierailuilla on tosi rasittavaa kuulla jatkuvaa puhetulvaa.

Vierailija kirjoitti:

Joku jos voisi neuvoa miten saa hätistettyä, ettei loukkaannu. 

Pakkoko sun on olla tekemisissä? Mitä sitten vaikka loukkaantuu, siitähän wroon pääset.

Lapseni on tuollainen. Hänellä autismin kirjon mahdollisuutta tutkitaan parhaillaan. Puhuu tauotta häntä kiinnostavista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Visiönäärinä ja psykologian keittomaisterina toteaisin tuollaisen ensisijainen oireilu voi olla siitä, että henkilö on vapautunut vankilasta tai elänyt eristyksissä jonkin aikaa vailla ihmiskontaktia. Kuten joutunut autiolle saarelle tmv. Puheripuli on myös yleinen stressioire hyvin introverteillä ihmisillä. Eivät käytännössä haluaisi keskustella lainkaan, mutta sosiaalinen konteksti aiheuttaa heissä vastenmielisen puhekokemuksen. Usein kokemus johtaa eristyneisyyteen jatkossakin.  Adhd on myös yleinen näillä ja triple asperher kautta adhdAADEDAAt-syndrooma etenkin jos laulelee ääneen. Oikeastaan ei vaadi sinällään hoitoa. Jos henkilö kärsii ja ahdistuu työelämässä oireistaan niin sairaseläke voisi olla toimiva keino löytää hiljaisempi ala tai työpaikka, jossa ei ole pakko keskustella muiden kanssa alituiseen.

Onneksi meitä adhd-ihmisiä on myös poikkeuksia ja siksi kommentoin tähän. Minut kasvatettiin ottamaan muut huomioon ja kuuntelemaan muita. Puhun paljon, mutta olen myös kiinnostunut muiden asioista ja maineeltani hyvä kuuntelija. Herkkyys ja empaattisuus ei ole pois suljettua minultakaan. En siksi käsitä, että miksi aina pitää vain diagnosoida, olettaa ettei ihminen voisi kehittyä ja jätetään surutta ontumaan sosiaalisissa taidoissaan. Vanhempani osasivat vetää rajat, perustella ja puuttua tilanteisiin väsymätta muiden ns normisisaruksieni lisäksi.VÄkisin minäkin asiat tajusin.

Kälyni pitää monologejaan seurassa kuin seurassa. Hän uskoo olevansa kiinnostava ja hauska, vaikka se puhemäärä täyttää jo omahyväisyyden rajat. En käsitä, miten hän ei ymmärrä vaikutustaan muihin ihmisiin. Ja kun hän sai lapsen puhemäärä tuplaantui lapsen myötä niin, että jos yrittää vaihtaa puheenaihetta  appivanhemmat ovat valmiita murhaamaan minut antaakseen täydelliselle tyttärelleen (siis kälylleni) koko estradin käyttöönsä. 

Koska sama sukuporukka kokoontuu aina anopin kahvikutsuille luulisin, että kälyn rooli on aina ollut äänessä koko ajan ja vahvistaa etenkin anopin roolia hyvänä äitinä. Ja jos käly ei ole paikalla anoppi puhuu vain tyttärestään eli kälystäni niin, että jopa kaupunkimme kadut on koordinoitu kälyn kodista käsin   kuin että anoppi osaisi sanoa kadun tai liikkeen nimen. 

En käy sukujuhlissa. Anoppi tajusi vuosien jälkeen, että otan kutsun vastaan vain jos hän ja appiukko ovat pelkästään paikalla. En ole puhelias, mutta en kerta kaikkiaan jaksa kälyn huonoja käytöstapoja. Anoppikin kailottaa koko ajan, mutta  olenkin kylässä vain tunnin. Sen jaksan.