Ihminen joka puhuu koko ajan? Ei normaalia
Tapasin taas yhden ihmisen joka on muuten mukava mutta käy kierroksilla. Puhuu taukoamatta. No välillä tietty jonkinlainen tauko. Mistä johtuu?
Kommentit (120)
Tunnen 2 tällaista ihmistä. Suut käyvät taukoamatta vaikka ei olisi mitään järjellistä sanottavaa. Ihan kuin puhuisivat ääneen kaiken mitä päässä liikkuu. Eivät ole kiinnostuneita muiden asioista koska eivät malta kuunnella kuin omaa ääntään. Rasittavia tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Se on muutes oikeesti kauheeta kuultavaa kun ihminen puhuu ja puhuu koko ajan. Ei anna suunvuoroa toiselle lainkaan kun omat asiat on niin paljon tärkeempiä. Ja kun puhuis edes asiaa, mutta ei. Tulee tosi tuskanen olo sitä toista kuunnellessa.
Sanoisin että tällaisilla ihmisillä on päässä iso pipi😊
Miehen sukulaisissa on noita. Yksi on erityinen - hän puhuu taukoamatta, erittäin nopeasti ja puhuu sekä sisäänhengityksen että uloshengityksen aikana (olen yrittänyt yksikseni, ja kovin pitkiä pätkiä en saa äänneltyä sisäänhengityksessä, lisäksi hänen puhenopeutensa on uskomaton) ja puhuu siis erittäin selkeästi, ja viihdyttävästi, kivoja ja mielenkiintoisia asioita, ihan kiva kuunnella. Mutta suunvuoroa ei saa.
Sitten on noita, jotka puhuvat vain ja ainoastaan itsestään, itselleen, eivät huomioi muita ollenkaan, ja jos jotain saat väliin sanottua, niin hän on aina kokenut enemmän, maksanut enemmän/saanut halvemmalla, ollut parempi, siis miljoona kertaa kaiken mitä kukaan muu koskaan. Siis tyyliin jos saan sanottua "Kävin lenkillä" - niin vastaukseksi tulee välittömästi "me olemme käyneet joka aamu ja ilta lenkillä ja sitten ostettiin sellainen skuutti kun sillä on kiva mennä tuolla kaupungilla kun on kunnon asfalttitiet, kun sinä kuljet vaan soratiellä, ei siellä skuutilla pääse, joudut kävelemään, mutta minä siis skuutilla menen ja olihan se vaikeaa mutta heti opin ja olen parempi kuin kukaan meidän talossa...."
Mun äitini puhuu melkolailla taukoamatta, mutta ihan normaali se on. Paljon asiaa vaan ja usein ajatteleekin ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Miehen sukulaisissa on noita. Yksi on erityinen - hän puhuu taukoamatta, erittäin nopeasti ja puhuu sekä sisäänhengityksen että uloshengityksen aikana (olen yrittänyt yksikseni, ja kovin pitkiä pätkiä en saa äänneltyä sisäänhengityksessä, lisäksi hänen puhenopeutensa on uskomaton) ja puhuu siis erittäin selkeästi, ja viihdyttävästi, kivoja ja mielenkiintoisia asioita, ihan kiva kuunnella. Mutta suunvuoroa ei saa.
Sitten on noita, jotka puhuvat vain ja ainoastaan itsestään, itselleen, eivät huomioi muita ollenkaan, ja jos jotain saat väliin sanottua, niin hän on aina kokenut enemmän, maksanut enemmän/saanut halvemmalla, ollut parempi, siis miljoona kertaa kaiken mitä kukaan muu koskaan. Siis tyyliin jos saan sanottua "Kävin lenkillä" - niin vastaukseksi tulee välittömästi "me olemme käyneet joka aamu ja ilta lenkillä ja sitten ostettiin sellainen skuutti kun sillä on kiva mennä tuolla kaupungilla kun on kunnon asfalttitiet, kun sinä kuljet vaan soratiellä, ei siellä skuutilla pääse, joudut kävelemään, mutta minä siis skuutilla menen ja olihan se vaikeaa mutta heti opin ja olen parempi kuin kukaan meidän talossa...."
Just kuin mun mies ja äitinsä. Jos ukolle sanoo, et kävin lekurissa ja todettiin syöpä, niin arvaatkaas mitä saa vastaukseks, no ihan tasan tarkkaan, mullakin on tenniskyynärpää, kyllä se siitä kun töissä meen täysillä. Ja luonnollisesti on se henkilö, joka tekee suunnattomasta vammastaan huolimatta lähes kaikkien työt. Eihän mulla sit oo mitään muuta kun totean, että kyllä sulla on rankkaa, mut onneks olet niin hyvä. Äitinsä on samanlainen, onneksi asuu niin kaukana ettei tarvitse nähdä. Olen kokenut melko paljon kaikenlaista, ikää 65v. Eli ei kuulu kategoriaan "kaikki miehet on paskoja" Joskus vaan haluaisi käydä normaalia vuoropuhelua ukonkin kanssa, usean muun ihmisrn kanssa tällainen normi vuorovaikutus onnistuu. Joku päähäiriö lienee.
Osalle käy noin, kun muut istuvat hiljaa eivätkä puhu mitään.
Minä olen aina ollut erittäin sosiaalinen ja puhelias, avoin ja helposti tulen toimeen muiden kanssa. Mutta erona pälpätykseeni on ehkä sitten se että osaan olla hiljaa ja kuunnella toista ihan yhtä paljon kuin puhuakin. Joskus joku lähinnä vitsaillut kun mulla aina riittää asiaa, mut heti kun oon hiljaa niin kaivataan jo että juttelu jatkuisi. xD
Ehkä se sitten riippuu siitä mistä puhelias ihminen puhuu ja osaako kuunnella muitakin siinä ohessa.
Väistelen yhtä tuttua naista joka puhuu vain sairauksistaan ja tarinaa tosiaan tulee. Selkä sitä ja tätä aivan loputtomasti.
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten eli mitä vähemmän asiaa ihmisellä on niin sitä enemmän hän puhuu vaikka hänellä ei olisi mitään asiaa mistä puhuu vaan hän puhuu vain koko ajan ihan kaikkea turhaa paskaa ja vielä usein sitä samaa asiaa jauhaa koko ajan kerta toisensa jälkeen. Olen muutamia tuollaisia tapauksia tuntenut joilla suu käy koko ajan ja puhetta tulee mutta se on suoraan sanottuna ihan turhaa ja tyhjäpäiväistä paskanjauhantaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyseisenkaltaiset ihmiset ovat kamalia. Usein jutut myös samantoistoa miljoonaan kertaan, tai/ ja asiat kerrotaan rönsyilevästi ja pikkutarkasti. Huh!
Ei edes auta sanoa, joo olet kertonut tämän. Juttu tulee uudestaan ja on niin kiinnostavaa. Huoh.
Jotkut vaan ovat puheliaita. Sellaiset ihmiset ovat ystävinä vähän rasittavia, koska eivät ikinä kuuntele, mitä toisella sanottavaa.
Onpa mukava puheliaana ihmisenä lukea tällaista.
Olen huomannut, että miehet usein viehättyvät siitä kun olen eloisa ja puhelias, naiset taas ovat kuin minua ei olisikaan.
Mieheni on paljon rauhallisempi, mutta silti hän välillä ärsyttävästi puhuu ihmisten päälle, minä en ikinä.
Täytyy myöntää, että itseä ahdistaa lähes puhumattomien ihmisten seura tai etenin jos joku puhuu tosi harvakseltaan.
Tuollainen ihminen on kaikkein rasittavin. Työkaverina on samanlainen hölösuu ja päivittäin suu käy kokoajan. Joka ikisestä asiasta löytyy kommentoitavaa. Raportoi kaikille joka ikisen asian mitä näki tapahtuvan. Selitää joka ikisen tuttunsa elämäntarinan läpi, vaikka kukaan ei ymmärrä kenestä puhutaan. Joka ikinen päivä sama jargoni käydään läpi uudestaan ja uudestaan. Monesti tekisi mieli ottaa köysi ja sitoa tyyppi puuhun kiinni, teipata suu ja jättää pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Onpa mukava puheliaana ihmisenä lukea tällaista.
Olen huomannut, että miehet usein viehättyvät siitä kun olen eloisa ja puhelias, naiset taas ovat kuin minua ei olisikaan.
Mieheni on paljon rauhallisempi, mutta silti hän välillä ärsyttävästi puhuu ihmisten päälle, minä en ikinä.
Täytyy myöntää, että itseä ahdistaa lähes puhumattomien ihmisten seura tai etenin jos joku puhuu tosi harvakseltaan.
Miehet viehättyvät siitä.... ja muutaman vuoden kuunneltuaan valittavat kälättävästä akasta
Harvakseltaan puhuvat ihmiset ovat hermostuttavia, tekisi mieli nyhtää ne sanat sieltä ulos nopeammin, koska tietää jo mitä sieltä on tulossa, näin usein. Sitten tulee vihdoin verenpaineen noustessa "höpötettyä" jotta tunnelma ja tilanne nopeutuisi. On myös heitä jotka ovat harvapuheisia mutta hauskoja ja oivaltavia, hauskasti asiat toteavia, heitä kuuntelee mielellään, koska tilanteet ja ajattelunsa ovat yleensä vapauttavia. Harvapuheisista usein huomaa että heilläkin ärsytyskynnys madaltuu ja tulee kiusallisia hiljaisia hetkiä, vihamielinen tunnelma ja fiilis on latistunut puolin toisin, sitten se puhelias puhuu vieläkin enemmän ja nopeammin.
Lähipiiristä löytyy. On narsistinen mutta jutut ja tarinat on oikeasti hauskojakin. Ammattinsa puolesta joutunut puhumaan paljon.
Sitten on narsistinen minä-minä-minä mutta hänen juttunsa eivät ole hauskoja. Vaan kaikki kerrotaan turhan yksityiskohtaisesti, puhetta tulee tauotta ja jutuissa haisee usein oma kehu tai muu kehuskelu kuinka on oltu siellä täällä tai tuolla.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä he ovat erittäin huomionhakuisia yltiösosiaalisia ja narsistisia persoonia. Minulla on muutama tällainen tuttavapiirissä. Itse olen introvertti ja kyllä täytyy sanoa, että se on erittäin rasittavaa kuunneltavaa.
Introverttina ja ujona erakkomaisena ihmisenä, mutta erittäin sosiaalisena eli muiden kanssa hyvin toimeentulevana, voin todeta, ettei aina pidä paikkansa, itse olen välillä erittäin kova höpöttämään läheisimpien seurassa, suu ja kädet käy taukoamatta, selittelen jokaisen tekemäni askareen, vaikea antaa suunvuoroa, mutta isommassa porukassa olen mieluiten hiljaa, tai sanon sanan tai pari väliin, kahdenkesken jutellessa vieraamman kanssa yleensä juttelu perustuu jonkinlaiseen järkevään, rauhalliseen keskusteluun. Ei ole yhtä tapaa tuottaa puhetta tai olla tiettyä persoonallisuustyyppiä.
Yleensä he ovat erittäin huomionhakuisia yltiösosiaalisia ja narsistisia persoonia. Minulla on muutama tällainen tuttavapiirissä. Itse olen introvertti ja kyllä täytyy sanoa, että se on erittäin rasittavaa kuunneltavaa.