Ihminen joka puhuu koko ajan? Ei normaalia

Nuorempana kun työskentelin hetken kotisiivoojana juuri tuollaiset ihmiset olivat melkeinpä niitä pahimpia asiakkaita! Koitapa siinä tiukalla aikataululla saada priimaa siivousjälkeä kun asiakkaan suu käy vieressä hirveää tajunnanvirtaa.

"Ai sinä käytät mikrokuituliinoja? Sellaisilla me Hillevin kanssa kymmenen vuotta sitten yritimme jynssätä hänen vanhan asunnon uunia kun hän muutti tänne Keravalta töiden perässä. Se firmahan sitten aika nopeasti meni konkurssiin eikä Pentti ja Teppo kyllä hirveän nopeasti kotiutuneet ja Penttihän sai vielä oireita kun edellisellä asiakkaalla oli ollut kissa ja hän on niin kovin allerginen. Ja Teppohan sitten meni nopeasti Ritvan kanssa vihille, kävivät muuten viime viikolla kahvilla, harmi kun satoi niin ei voitu istua ulkona..."

Pikkasen ahdistavaa oli kyllä kun tällaiset asiakkaat oikeasti seurasivat koko ajan kintereillä niskaan hönkien.

Sillä on Adhd, johon pitäisi hakea lääkitys ja tietty diagnoosi. 

Noi ihmiset on rasittavia! 

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia puhua toisille. Suomessa valitettavasti turpa rullalla oleminen on jonkinlainen hyve edelleen.

Sä et ole ilmeisesti tavannut näitä katkeamaton monologi ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana kun työskentelin hetken kotisiivoojana juuri tuollaiset ihmiset olivat melkeinpä niitä pahimpia asiakkaita! Koitapa siinä tiukalla aikataululla saada priimaa siivousjälkeä kun asiakkaan suu käy vieressä hirveää tajunnanvirtaa.

"Ai sinä käytät mikrokuituliinoja? Sellaisilla me Hillevin kanssa kymmenen vuotta sitten yritimme jynssätä hänen vanhan asunnon uunia kun hän muutti tänne Keravalta töiden perässä. Se firmahan sitten aika nopeasti meni konkurssiin eikä Pentti ja Teppo kyllä hirveän nopeasti kotiutuneet ja Penttihän sai vielä oireita kun edellisellä asiakkaalla oli ollut kissa ja hän on niin kovin allerginen. Ja Teppohan sitten meni nopeasti Ritvan kanssa vihille, kävivät muuten viime viikolla kahvilla, harmi kun satoi niin ei voitu istua ulkona..."

Pikkasen ahdistavaa oli kyllä kun tällaiset asiakkaat oikeasti seurasivat koko ajan kintereillä niskaan hönkien.

Siis mun äiti on just tuommoinen!! 

 

-Näin viime viikolla Meikäläisen Mattia muistatkos sinä häntä, ai niin ethän sinä taida muistaa kun olit niin pieni, niin nehän asui siinä punaisessa talossa aseman lähellä ja sen poika, sinua kymmenen vuotta vanhempihan jäi junan alle silloin kahdeksankymmentäluvun lopulla, tai eihän sitä tiedä jäikö junan alle vai kävelikö tahallaan, niin sen tytär oli mennyt naimisiin lääkärin kanssa ja se tyttöhän on aina ollut niin lihava että miten joku lääkäri on sen vaimokseen ottanut ja se Mattihan on kanssa jo vanha ihminen, tai on se paljon minua vanhempi ja sillä on joku syöpä, se sanoi että käy joissain hoidoissa ja ei varmaan ensi joulua näe, mutta minun verikokeet oli taas ihan kunnossa kun kävin testeissä ja sehän kans kyseli sinua se sun vanha koulukaveri Maija ja se on nykyään töissä siinä vaatekaupassa ja sillä on kolme lasta ja taitaa silläkin mennä aika huonosti ukkonsa kanssa kun niitä ei koskaan näe yhdessä ja mukamas kamalasti työreissuja sillä miehellä, olikos se koskaan sinun kaveri tai tunsitko sitä ja onko ne sinun Facebook-kavereita että oletteko olleet yhteydessä ja ai kamala kun on tullut paljon mustikkaa, me ollaan isäs kans haettu jo varmaan kymmenen ämpärillistä ja voi kauhee miten oli Liisakin lihonut jne jne jne.

Kysyy ehkä jotain mutta ei jaksakiinnosta kuunnella vastausta, ja jos alat keskustella vieressä jonkun toisen kanssa, niin keskeyttää ja kyselee ja puhuu päälle. Jos kyseessä on aihe mistä ei tiedä mitään, niin koko ajan mitä, mikä, mistä te puhutte, mitä tuo tarkoitti. 

Ja miten sanot seiskavitoselle nätisti, että mun korvat ja pää väsyy tosta jatkuvasta hölötyksestä. Et mitenkään. 

Tuon hölösuun tytär jatkaa vielä, että äiti ihmettelee usein kun lapset ja lapsenlapset vastaa harvoin puhelimeen ja käyvät vielä harvemmin. Tekisi joskus mieli sanoa suoraan, että kun kukaan ei jaksa kuunnella sun jatkuvaa puhetta. Että olet kuin radio mitä ei saa pois päältä tai edes volumea pienemmälle. Että hiljaakin voi joskus istuskella, eikä tarvitse koko ajan kommentoida kaikkea mitä näkee tai tulee mieleen. Muistan kun vuosi sitten kävivät meillä porukalla veljeni perheen kanssa ja lähdettiin sitten kahdella autolla käymään kaupassa ja muutenkin ajelulla. Istuin aluksi samassa autossa äidin kanssa ja kiristelin hampaitani kun piti taas puhua koko ajan ja kommentoida kaikkea mitä auton ikkunasta näki. Siis ihan sellasta turhaa lätinää että ai tuolla on tuommoinen talo ja onpa vihreää ja lintujakin lentää tuolla ja onkos tuo auto samanlainen mikä meillä oli ja onpa tuolla tytöllä kummallisen värinen tukka ja mitäs se bensa täällä maksaa ja meidän naapurin pojan äitihän on kotoisin täältä ja ja ja. Mun piti pyytää miestäni ajamaan erään kaupan pihaan, että sukulaispoika ajaa sinne kans ja pääsen vaihtamaan toiseen autoon. Oli tosi lähellä etten sanonut rumasti että turpa kiinni nyt edes minuutiksi!! Se mitä joku sanoi aiemmin tyhjistä tynnyreistä on kyllä osuvasti sanottu. 

Mikä selittää tälläisen puhetulvan? Onko ihminen vain puhelias, eikä tajua miten rasittavaa se muille on, vai pelkästään tyhmä? Mitä liikkuu koko ajan puhuvan ihmisen päässä? 

Eihän se nyt ihan normaalia ole, jatkuva puhuminen, varsinkin jos ei yhtään ole itsereflektiota ja puhuu sellaista mikä aiheuttaa ympäristössä vaivaantumista ja kyllästymistä. Esim aikuisiän ADHD voi olla eri asteisena melkoinen riesa. 

Kuulostavat patologisilta tapauksilta nuo taukoamatta äänisaastetta suoltavat ihmiset.

Ns. normaalien puheliaiden ihmisten seurassa hiljaisempi pääsee vähemmällä kun antaa vain toisen selittää. Sitten jos saa johonkin väliin sujautettua "niinkö", "ajatella", ihanko totta", "vai niin", toinen saa siitä lisää pontta jatkaa paahtamistaan. Kuulija voi sillä aikaa vaikka ajatella omiaan, eikä selittäjä huomaa mitään. Korkeintaan myöhemmin ehkä todeta, että olipa se toinen hyvä keskustelija...

558 puhun raakasti päälle jos en suunvuoroa saa ollenkaan. Rasittavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä he ovat erittäin huomionhakuisia yltiösosiaalisia ja narsistisia persoonia. Minulla on muutama tällainen tuttavapiirissä. Itse olen introvertti ja kyllä täytyy sanoa, että se on erittäin rasittavaa kuunneltavaa.

 

Mua näin ekstroverttina rasittaa nämä ylemmyydentuntoiset introvertit, jotka eivät saa sanaa suustaan, mutta ovat hyvin kärkkäitä kyökkipsykologiallaan diagnosoimaan kaikki puheliaat ihmiset narsisteiksi.

Mikään ei ole niin rasittavaa, kun yrittää kiskoa vastausta ns. hiljaiselta ihmiseltä, jolla kestää ikuisuus vastata.

Ei sun kanssa edes viitsi puhua🤭

Vierailija kirjoitti:

Tauoton puhe liian yksityiskohtaisesti omista asioista ja omasta itsestään. Ihan tauotonta. Joskus vielä kovaan ääneen että sylki roiskuu suusta. Ikinä en ole mitään ns. järkevää asiaa kuullut hänen suustaan että asia koskisi vaikka jotakin yhteiskunnallista ongelmaa tai maailmanmenoa tms.

Puheissa on myös jatkuva vertailu toisiin ikään kuin kaikki olisi jotakin kilpailua että kuka käy missäkin tai on käynyt tms.

Äärilaita on sitten se että mököttää joskus hiljaa ja saattaa saada yhtäkkisiä raivareita sen mökötyksen keskellä.

Rasittavinta ikinä! En ymmärrä miten ihmisestä tulee tuollainen.

Meillä työpaikalla juurikin samanlainen nainen, 60-v ja selkeästi YKSINÄINEN! Puhuu kun saa ns. yleisön. Ärsyttävä tapa puhua namedroppaamalla ja aiheesta kun ketään ei kiinnosta. Lisäksi puhuu hitaasti ja juurtajaksaen, häivyn paikalta monesti kun en vaan jaksa sigä jaaritusta.

 

On tullut oltua naimisissa 20v kyseisen ominaisuuden omaavan naisihmisen kanssa.

Eipä tarvii radiota.

Psykiatria tässä taitaa kyllä kohta tarvita, pahenee vain vanhetessaan..

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana kun työskentelin hetken kotisiivoojana juuri tuollaiset ihmiset olivat melkeinpä niitä pahimpia asiakkaita! Koitapa siinä tiukalla aikataululla saada priimaa siivousjälkeä kun asiakkaan suu käy vieressä hirveää tajunnanvirtaa.

"Ai sinä käytät mikrokuituliinoja? Sellaisilla me Hillevin kanssa kymmenen vuotta sitten yritimme jynssätä hänen vanhan asunnon uunia kun hän muutti tänne Keravalta töiden perässä. Se firmahan sitten aika nopeasti meni konkurssiin eikä Pentti ja Teppo kyllä hirveän nopeasti kotiutuneet ja Penttihän sai vielä oireita kun edellisellä asiakkaalla oli ollut kissa ja hän on niin kovin allerginen. Ja Teppohan sitten meni nopeasti Ritvan kanssa vihille, kävivät muuten viime viikolla kahvilla, harmi kun satoi niin ei voitu istua ulkona..."

Pikkasen ahdistavaa oli kyllä kun tällaiset asiakkaat oikeasti seurasivat koko ajan kintereillä niskaan hönkien.

😆 

Jokin lääkitys ?

Ei todellakaan ole normaalia höpöttää jatkuvasti ja toisten ihmisten asioita. 

Hyväntahtoinen puheliaisuus on monissa tilanteissa minun näkökulmastani toivottavaakin, koska olen itse epäsosiaalinen tuppisuu. Tuppisuuna olenkin yleensä kiitollinen höpöttäjille, koska en itse halua kertoa asioistani kenellekään mitään. Ihanaa, kun joku toinen kantaa vastuun puhumisesta!

Kun pitää keskittyä ja tehdä töitä, höpöttäjän läsnäolo on tietenkin myrkkyä. Myrkkyä on myös negatiivinen höpiseminen, pahantahtoisuus ja juoruilu. Pahantahtoisuus ja negistely vievät mukanaan ja ns. droppaavat tunnelman.

Tiedän pari tällaista, jotka puhuvat koko ajan, aivan liikaa ja kelle tahansa. Ainakin toisella on varmaan ADHD. Se on raskasta, häiritsee tekemistä ja itse ei juuri pysty osallistumaan keskusteluun.

Sitten on paljon puhuvia, jotka ovat aika viihdyttäviäkin. Erona, että saa itsekin sanottua jotain väliin. Ja sitten on niin hiljaisia, että keskustelu on täysin itsen varassa, mikä voi olla ahdistavaa. En mielellään ole yksin vastuussa jutuista. Varmaan paras, jos molemmat puhuvat jotain ja valikoivat keskustelun aiheita. Minusta on kauheaa puhua yksin ja miettiä, että mitähän tuo toinen miettii, kun puhun tässä yksin. 

Itse olen kausihöpöttäjä. Voin puhua paljon ja olla paljon hiljaa. Pidän toisten keskustelun kuuntelusta myös. En ole hyvä keskustelija, mutta olen opetellut höpöttämään niitä näitä. Se poistaa stressiä, elämä tuntuu kivemmalta. Ehkä olen vähän kallellaan siihen, että toinen valitsee aiheet ja itse tuotan sisältöä. Olen siinä parempi. Tykkään aika laajasta skaalasta puheenaiheita, kyllästyn helposti. Toisaalta en ihan joka aiheesta keksi muuta kuin juu ja jaa, mutta ei sekään kai haittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuon hölösuun tytär jatkaa vielä, että äiti ihmettelee usein kun lapset ja lapsenlapset vastaa harvoin puhelimeen ja käyvät vielä harvemmin. Tekisi joskus mieli sanoa suoraan, että kun kukaan ei jaksa kuunnella sun jatkuvaa puhetta. Että olet kuin radio mitä ei saa pois päältä tai edes volumea pienemmälle. Että hiljaakin voi joskus istuskella, eikä tarvitse koko ajan kommentoida kaikkea mitä näkee tai tulee mieleen. Muistan kun vuosi sitten kävivät meillä porukalla veljeni perheen kanssa ja lähdettiin sitten kahdella autolla käymään kaupassa ja muutenkin ajelulla. Istuin aluksi samassa autossa äidin kanssa ja kiristelin hampaitani kun piti taas puhua koko ajan ja kommentoida kaikkea mitä auton ikkunasta näki. Siis ihan sellasta turhaa lätinää että ai tuolla on tuommoinen talo ja onpa vihreää ja lintujakin lentää tuolla ja onkos tuo auto samanlainen mikä meillä oli ja onpa tuolla tytöllä kummallisen värinen tukka ja mitäs se bensa täällä

Musta tuo on vielä ihan normaalia. Mulla on ollut työkavereita, jotka puhuvat omasta elämästään tauotonta tarinaa vaikka tunnin. Ei saa sitä poikki. Ja sukulaisia, jotka selittävät jonkun oman tuttavan asioita saman ajan, enkä edes tunne puheena olevaa ihmistä. 

Mun äiti jolla on kaksisuuntainen on juuri tuollainen, kenelle tahansa voi puhua loputtomiin...

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia puhua toisille. Suomessa valitettavasti turpa rullalla oleminen on jonkinlainen hyve edelleen.

Ei ole normaalia puhua kokoajan, välillä pitää olla "turpa rullalla"ja kuunnella mitä muilla on sanottavaa.

Mulla OLI kaveri joka puhui taukoamatta, jos onnistuin saamaan sanan väliin alkoi katseensa harhailla eikä kuunnellut koskaan mitä mulla oli asiaa.

Rasittava tapaus.