Lue keskustelun säännöt.
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus?
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus? Kuinka monta vuotta haluaisit olla kotona? Mahdollisuudella tarkoitan taloudellisesti turvattua tulevaisuutta ja taloudellista mahdollisuutta. Jos jäisit, millä alalalla työskentelet ja mikä on koulutuksesi?
Kommentit (650)
Olen suunnitellut jääväni muutamaksi vuodeksi. Olen koulutukseltani yhteiskuntatieteiden maisteri ja olen tehnyt erilaisia töitä, valtiolla virka tällä hetkellä. Tämän hetkinen työ on ihan ok mutta pidempi tauko sopii hyvin. Harrastuksina on kuitenkin suht aikaa vievää toimintaa, jota ajattelin jatkaa kuitenkin eli en olisi vaan kotona vauvan kanssa ja aikaa riittäisi tälle harrastukselle. Talouspuoli hoituu meillä tuon paremmin tienaavan puolison ansiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisin heti pois töistä, jos voittaisin lotosta 5 miljoonaa. Olen tosin jo 60v eli lapsia en enää saisi, eikä lapsenlapsiakaan tule. Olen maisteri ja ollut töissä jo ikuisuuden. Kiitti, mulle riittäisi jo. Potuttaa hirveästi tuo eläkeiän nosto parilla vuodella. Tämmöstä quiet quittingiä sitten töissä muutama vuosi edessä. Kirosana tähän.
Minä en ymmärrä miksi aina jankataan tylsistymisestä..monella on elämässä sisältöä muutakin kun työ ja lapset. Toinen on tuo, että en jäisi miehen elätettäväksi..mitä väärää siinäkin on jos se on molemmille osapuolille ok, kolmas on tuo, että aina manataan, että entä jos mies jättää tai kuolee..vaikka on kotiäiti ei tarvii tyhmä olla🙈
Jäisin heti kotiin kotiäidiksi vaikka olen mies !
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi aina jankataan tylsistymisestä..monella on elämässä sisältöä muutakin kun työ ja lapset. Toinen on tuo, että en jäisi miehen elätettäväksi..mitä väärää siinäkin on jos se on molemmille osapuolille ok, kolmas on tuo, että aina manataan, että entä jos mies jättää tai kuolee..vaikka on kotiäiti ei tarvii tyhmä olla🙈
Niin, no joillekin on tärkeää osallistua perheen pyörittämiseen myös taloudellisesti. Joillekin on tärkeää olla taloudellisesti itsenäinen. Joillekin kodin pyörittäminen ei tuo sisältöä elämään, vaan se on pakollinen paha.
Miksi sulle on niin vaikea ymmärtää tuo tylsistyminen? Mun ei ainakaan ole lainkaan vaikeaa ymmärtää, että kaikki ei tylsisty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole vielä lapsia, mutta ne ovat hyvin odotettuja. Jäisin mielelläni kotiin lasten kanssa pidemmäksikin aikaa, jos se on taloudellisesti mahdollista ja voisin jatkaa töitä sen jälkeen. Vaihtoehtoisesti voisin jäädä kotiäitiyden jälkeen kotirouvaksi, eikä silloin tarvitsisi miettiä työllistymistä. Tämä vaatisi varmaankin lottovoittoa tai omavaraisuutta. Toisaalta en halua rakentaa sellaista elämää, jossa olen sidottu tiettyyn elintasoon tai palkkatuloon. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita, kunhan rahat riittävät ruokaan ja asumiseen ja muutamaan muuhun välttämättömään.
Tietenkään en vielä tiedä, millaista lasten kanssa olisi tai miten pärjäisimme vain puolisoni tuloilla, mutta näin ennakkoon ajattelen tällä tavalla. Koen, että kotona tehty työ lisää minun ja perheeni hyvinvointia enemmän kuin se, että kävisin töissä. Työ ehkä lisää välineellisesti perheemme hyvinvointia palkan kautta, mutta töissä käydessä aikaa ei riitä tarpeeksi lasten ja kodin hoitoon. Tuntuu ehkä vähän typerältä maksaa toisille lastemme hoitamisesta, kun voisimme tehdä sen itse. Koen siis, että se, mitä teen kotona, on lopulta tärkeämpää ja merkityksellisempää minun ja perheeni kannalta kuin se, mitä teen töissä.
Tylsistymisestä en tiedä, mutta en minä lomallakaan tylsisty. Koen enemmänkin, että kaikelle kiinnostavalle ei ole työssäkäyvänä aikaa. Ja ihan samalla tavalla voin käyttää lomalla tai kotiäitinä aivonystyröitäni kuin töissä. Työttömyys tai poissaolo töistä ei estä sitä, että voisi tehdä jotain älyllistä.
Puolisonikin haluaisi jäädä kotiin ajoittain ja jääkin, mutta hänellä ei ole samanlaista kiinnostusta jäädä kotiin pidemmäksi aikaan. Hän on kuitenkin tukenut minua minun toiveessani ja puhunut siitä, että kerryttäisi minulle eläkettä, jos jäisin kotiin.
Mutta jos edes osa-aikainen työ olisi mahdollista, kun lapset ovat pieniä, niin arki helpottuisi.
En jäisi, lapsi meni 1,5 vuoden ikäisenä päiväkotiin. Olen graafikko (yrittäjä) ja tuntui jo tuon ajan jälkeen hankalalta töihin paluu, melkein kuin pitäisi aloittaa alusta, kun asiakkaat oli ehtineet ottaa muita tekijöitä tietysti tilalle kun olin poissa kuvioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole lapsia eikä tule, mutta minun olisi mahdollista jäädä kotirouvaksi niin halutessani. En todellakaan halua, en ole sen vuoksi opiskellut maisteriksi ja raivannut tietäni uralla eteenpäin.
Vihaan kotitöitä yli kaiken. Kotiäitiydessä ainoa hyvä puoli olisi lapsukaisten seura, mutta se ei ole ainaisen kotityönakin arvoista. Mieluummin käydään molemmat töissä ja hoidetaan kotihommat tasan.
Meillä on siitä onnekas asema että molemmilla on mahdollisuus tehdä melko lyhyitä päiviä, joten kyllä noiden lasten kanssa ehditään aikaa viettää.
Jos olisin kotiäiti, tuskin lapset isäänsä ehtisivät nähdä kun hänen tulisi tehdä pitkää päivää että pärjätään. Uskon että tämä oli lapsille todella huono asia, eli voivat paremmin kun molemmat vanhemmista ovat läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi aina jankataan tylsistymisestä..monella on elämässä sisältöä muutakin kun työ ja lapset. Toinen on tuo, että en jäisi miehen elätettäväksi..mitä väärää siinäkin on jos se on molemmille osapuolille ok, kolmas on tuo, että aina manataan, että entä jos mies jättää tai kuolee..vaikka on kotiäiti ei tarvii tyhmä olla🙈
Hyvä että myönnät ymmärryksen puutteesi avoimesti! Se on aivan ok, jos ei kaikkea heti ymmärrä. Munkin on vaikea ymmärtää miten jonkun mielestä lintubongaus voi olla tylsää.
Jäisin kotiin jos se olisi taloudellisesti mahdollista ja pärjäisimme miehen palkalla. Olen Vaka opettaja. Kotona on ihanaa ja stressitön elämä kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta jäisin. Lapset ovat ansainneet rauhallisen lapsuuden. Olisin mahdollisimman pitkään.
Luokanopettaja
Jäisin ja olen tavallaan jäänytkin sairaanhoitajan työstä. Useamman vuoden nyt työskennellyt perhepäivähoitajana. Juu on toki eri asia, kun tienaan itse elantoni. Mutta vastaus kysymykseen: voisin ehkä jäädäkin, mutta en kokonaan. Haluaisin silti tehdä keikkatöitä/toimia yrittäjänä välillä. Voi olla että jos lähtisi tosissaan vapaaehtoistyöhön mukaan, niin sekin ajaisi sitten saman asian. Ilman muuta muutaman vuoden voisin olla jos lapset olisivat alle kouluikäisiä/pieniä koululaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin. Ja olen tyytyväinen. Olen nyt ollut kotona n. 9 vuotta ja aion myös jatkaa. Toki kun lapset alkaa olla kouluikäisiä, niin jotain osa-aikaista duunia voisin pikkuhiljaa tehdä. Ei ole lomalla hoitohaasteita, helpottaa koko perheen arkea ja hyvinvointia kun toinen on kotona. Arki ei ole ollut juoksemista töihin ja päiväkotiin. Lapsille on saatu annettua laatuaikaa. Toki ollaan aktiivisia, eikä istuta kotona neljän seinän sisällä.
Jäin, vuonna 2007. Palasin töihin 2013, kun nuorin täytti 3v. Oli elämäni parasta aikaa! Paskaa tuli kyllä niskaan, kun palasin naisvaltaiselle alalle töihin. Mutta se oli sen arvoista, toisesta korvasta pistin sisään ja toisesta ulos. Kateus se vie kalatkin vedestä jne. Minun elämäni ja minun päätökseni. Kaiken mahdollisti hyvin tienaava mies. Näin se valitettavasti Suomessa menee.
vanha ketju, mutta: sain jäädä, ja olen ollut kotiäitinä/vaimona 26 vuotta, enkä todellakaan aio ryhtyä veronmaksajaksi enää koskaan. ukko minut elättelee hautaan saakka. velkaa ei ole, joten eläminen on jokseenkin stressitöntä ja leppoisaa. kakarat maailmalla, joten kodinhoito on helppoa, ja ukko-parka ei paljoa vaadi. kun tulee töistä kotiin, on ruoka valmiina, ukko ottaa tirsat ja minä laitan saunan lämpiämään. miksi ihmeessä lähtisin työelämään itseäni kiusaamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi aina jankataan tylsistymisestä..monella on elämässä sisältöä muutakin kun työ ja lapset. Toinen on tuo, että en jäisi miehen elätettäväksi..mitä väärää siinäkin on jos se on molemmille osapuolille ok, kolmas on tuo, että aina manataan, että entä jos mies jättää tai kuolee..vaikka on kotiäiti ei tarvii tyhmä olla🙈
Hyvä että myönnät ymmärryksen puutteesi avoimesti! Se on aivan ok, jos ei kaikkea heti ymmärrä. Munkin on vaikea ymmärtää miten jonkun mielestä lintubongaus voi olla tylsää.
Niiin... lintubongaus on valinta, ei se ole pakko. Lasten hankkiminen on valinta, sekään ei ole pakko. Voisi olettaa, että ihminen ei tieten tahtoen ryhdy johonkin, minkä kokee tylsäksi ja vastenmieliseksi. Eli kun ne omat lapset ja niiden kanssa ajan viettäminen koetaan tylsäksi, se tuntuu kyllä oudolta. Onko ne lapset niin eri temperamentilla kuin itse, ettei niiden kanssa mitään yhteistä ja mielekästä tekemistä keksi?
Ja ihan tosi harva on oikeasti kotiäiti, niin ettei olisi päiväkodin palveluita koskaan tarvittu.
Olin 5 v kotiäitinä
Ict-ala
2 lapsen äiti
En kadu hetkeäkään kotiäitivuosista, vaikka ne urakehitystä heikensivätkin.
Jäisin "kotirouvaksi" tai ennemminkin oloneuvokseksi jos voisin. Lapsia ei ole, ikää 49v, vaativa asiantuntijatyö.
No, mun kohdalla ainakin se työ itsessään on kivaa. Ja lasten kanssa touhuaminen on kivaa. Mutta jos mun elämä koostuisi vain toisesta noista, ei olisi niin kivaa.