Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus?

En jäisi. Mieluummin viettäisin kotona päivät itsekseni, jos massia löytyisi.

- Insinööri

En. Haluan, että mies osallistuu ihan kaikkeen tylsään kotihommiin... En ole siivooja.

Jäisin jos ei ikinä tarvisi mennä takaisin töihin, edes sitten kun lapset ovat aikuisia. Muuten en.

En pystynyt olemaan kotona kovin pitkään, sillä kaipasin älyllisiäkin haasteita. Aloin opiskella, kun pienempi oli noin 1,5-vuotias. Opiskelijana pystyin onneksi pitämään lapsia noin 3-4 päivää/viikko tarhassa, eli oli heille hieman kevyempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan jokainen, joka ei halua kasvattaa ja hoivata omia jälkeläisiään on huono vanhempi. Jokainen joka asettaa uran ja mammonan haalimisen lapsensa edelle on huono ihminen. Kaikilla ei ole mahdollisuutta valita ja se on surullista, mutta ymmärrettävää.

En minä ainakaan välttele kotiäityttä uran ja mammonan takia, vaan koska en koe mielekkääksi elää elämääni kotiäitinä. Kuulostaa suoraan sanottuna ihan kamalalta elämältä. Ei kuulosta minun jutulta. Jos olisi varaa olla käymättä töissä, palkkaisin kotiapulaisen tai au pairin hoitamaan kotityöt ja ikävät rutiinihommat. Tietysti haluaisin viettää paljon aikaa lasteni kanssa ja varmasti mies haluaisi myös. Lisäksi jäisi paljon aikaa omiin projekteihin, ideoita kuhisee päässäni.

Todellakin just näin. Jos olisi rahaa riittävästi, palkkaisin kotiapulaisen hoitamaan kaikki tylsät kotiäitihommat, kuten sen ikuisen siivouksen, pyykkäyksen ja kokkauksen. Ja hoitamaan lapsia muutamaksi tunniksi päivässä, että itse saisi käydä osa-aikatöissä tai tehdä jotain muuta. Mutta 24/7 kotona (tai toki jossain kerhoissa jne myös, mutta yhtä kaikki) lasten kanssa - ei kiitos.

Kyseessä ei ole nollasummapeli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin mielelläni jäänyt, mutta lasteni äidille oli täysin mahdoton ajatus, että hän maksaisi vaihteeksi enemmän. Kuulemma taloudellista hyväksikäyttöä. Toisin päin ei ollut mitään ongelmaa. Kovan luokan feministi luonnollisestikin. 

Ei auttanut, kuin päiväkoti - vaikka surettikin. En saanut pitää edes omaa osuuttani vanhempainvapaasta, koska hän halusi olla kotona. 

Miksi sinä menit naimisiin kovan luokan feministin kanssa vai tuliko hänestä sellainen vasta lasten syntymän jälkeen?

Rakaistuin häneen ja emme itse asiassa ole naimisissa. Luulin, että feministit ovat ysäri-hengessä  tasa-arvon kannattajia, mutta eihän se niin ollutkaan. Ei se mitään, ihan hyvä suhde tämä on ja rakastan häntä, vaikka ei ihan tasa-arvoinen suhde olekaan. Lasten kanssa tosiaan olisin halunnut viettää enemmän aikaa, se jäi vähän harmittamaan.

Jäisin. Olisi kiva rentoutua kotona viikot ja viikonloppuisin käydä miehen ja lasten kanssa reissussa. Harmi kun miehen liksa ei riitä perheen elättämiseen.

Jäin aikoinaan enkä ole katunut sitä hetkeäkään. Kaikkea ei kuulkaa rahalla voi ostaa. Aikuistuttuaan lapset ovat kertoneet monta kertaa miten kiitollisia ovat kun äiti oli kotona, vaikka taloudellisesti oli tiukkaa. He oppivat siitäkin paljon, senkin ettei materiaa tarvitse ollakseen onnellinen. 

Jäisin mielelläni, jos vapaaehtoiseen eläkkeeseeni maksetaan 3.000 euroa kuukaudessa. Kiitos.

Nyt voisin todellakin jäädä! Haittaako jos lapset on jo täysi-ikäisiä? T.insinööri

Olin 4,5 vuotta kotona, kun lapset olivat pieniä. Pidempään en halunnut olla, koska en ollut päässyt vielä koulutustani vastaavaan työhön. Sittemmin olen ehtinyt edetä urallani, enkä kadu hetkeäkään kotiäitivuosia.

Lapset tärkeämpiä kuin ura ja raha kirjoitti:

Jäin aikoinaan enkä ole katunut sitä hetkeäkään. Kaikkea ei kuulkaa rahalla voi ostaa. Aikuistuttuaan lapset ovat kertoneet monta kertaa miten kiitollisia ovat kun äiti oli kotona, vaikka taloudellisesti oli tiukkaa. He oppivat siitäkin paljon, senkin ettei materiaa tarvitse ollakseen onnellinen. 

Riippuu varmaan ihan siitä, minkälainen äiti sinne kotiin jää. Jos mä olisin jäänyt lasten kanssa kotiäidiksi, en usko että palaute jälkeenpäin olisi kovinkaan kiitollista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin mielelläni jäänyt, mutta lasteni äidille oli täysin mahdoton ajatus, että hän maksaisi vaihteeksi enemmän. Kuulemma taloudellista hyväksikäyttöä. Toisin päin ei ollut mitään ongelmaa. Kovan luokan feministi luonnollisestikin. 

Ei auttanut, kuin päiväkoti - vaikka surettikin. En saanut pitää edes omaa osuuttani vanhempainvapaasta, koska hän halusi olla kotona. 

Miksi sinä menit naimisiin kovan luokan feministin kanssa vai tuliko hänestä sellainen vasta lasten syntymän jälkeen?

Rakaistuin häneen ja emme itse asiassa ole naimisissa. Luulin, että feministit ovat ysäri-hengessä  tasa-arvon kannattajia, mutta eihän se niin ollutkaan. Ei se mitään, ihan hyvä suhde tämä on ja rakastan häntä, vaikka ei ihan tasa-arvoinen suhde olekaan. Lasten kanssa tosiaan olisin halunnut viettää enemmän aikaa, se jäi vähän harmittamaan.

Mitä kukakin feminisminä pitää. Meidän perheessä se on ilmennyt esim. siten, että molemmat vanhemmat ovat jääneet kotiin suunnilleen yhtä pitkäksi ajaksi lasten kanssa.

En jäisi kokonaan vaan tekisin esim. 50% työaikaa ihan oman mielenterveyden vuoksi. Mutta olisi ihanaa jos tämä olisi taloudellisesti mahdollista! Olen lähihoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Lapset tärkeämpiä kuin ura ja raha kirjoitti:

Jäin aikoinaan enkä ole katunut sitä hetkeäkään. Kaikkea ei kuulkaa rahalla voi ostaa. Aikuistuttuaan lapset ovat kertoneet monta kertaa miten kiitollisia ovat kun äiti oli kotona, vaikka taloudellisesti oli tiukkaa. He oppivat siitäkin paljon, senkin ettei materiaa tarvitse ollakseen onnellinen. 

Riippuu varmaan ihan siitä, minkälainen äiti sinne kotiin jää. Jos mä olisin jäänyt lasten kanssa kotiäidiksi, en usko että palaute jälkeenpäin olisi kovinkaan kiitollista...

Jep. Sellainen äiti, joka aidosti nauttii siitä että saa huushollata ja hoitaa lapsia, jaksaa keksiä kivoja puuhia ja kuskata kerhoihin jne., on varmasti lapsille hyvä äiti kotona ja antaa paljon. Ainakin jos samalla on kannustava ja ohjaa lapsia siihen että kannattaa kouluttautua jne., eikä vaan näytä mallia siitä miten kelatuilla voi itsensä elättää. Mutta suurin osa vanhemmista ei taida olla sellaisia, joille lasten kasvatus riittäisi mielekkääksi sisällöksi elämään vuosikausien ajaksi, ja kyllähän se sitten alkaa heijastua lapsiinkin. Muutama vuosi menee, mutta pidempi aika ei oikein.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jäisin ja jäänkin jos lapsia jossain vaiheessa teen.

Sama. En tekisi lapsia tilanteeseen, jossa kotiäitiys ei olisi mahdollista. Eli toisin sanoen miehellä pitäisi olla aika hitosti rahaa. Lapsia en päiväkotiin missään nimessä laittaisi, eli sinne koulun alkamiseen saakka ainakin olisin kotona.

Tietysti tekisin omia juttuja siinä ohessa, voisin esim. väsätä väikkäriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jäisin ja jäänkin jos lapsia jossain vaiheessa teen.

Sama. En tekisi lapsia tilanteeseen, jossa kotiäitiys ei olisi mahdollista. Eli toisin sanoen miehellä pitäisi olla aika hitosti rahaa. Lapsia en päiväkotiin missään nimessä laittaisi, eli sinne koulun alkamiseen saakka ainakin olisin kotona.

Tietysti tekisin omia juttuja siinä ohessa, voisin esim. väsätä väikkäriä.

Heh, kaunis ajatus että siinä kotiäitiyden ohessa tekaisisi väikkärin kasaan :D No, onnistuu se joiltain, mutta heillä taitaa olla varsin tiiviit tukiverkostot apuna. Tai sitten isommat lapset osa-aikaa hoidossa jossain.

Olen ollut 20-vuotta enkä aio mennä koskaan töihin. Talous on turvattu, vaikka mitä tulis🙂Tukia saan vain lapsilisät tällä hetkellä.

Olen ollutkin kotiäitinä,  Meillä on 2 lasta.    Ihan  kivaa  jos on aina rahaa ja  uusioma auto ja  sijoitusasuntoja.  Ei tarvitse katsoa  hintoja, voin ostaa mitä haluan.  Oli minulla kyllä  omaisuutta   ennen    hyväpalkkaista  puolisoa. Eihän elämää  voi koskaan täysin ennustaa. Kotiäiti saa  muuten   saman   eläkkeen kuin  se joka tienaa n. 3 000 e /kk. Vuokratuki tulee vielä  päälle.