Lue keskustelun säännöt.
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus?
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus? Kuinka monta vuotta haluaisit olla kotona? Mahdollisuudella tarkoitan taloudellisesti turvattua tulevaisuutta ja taloudellista mahdollisuutta. Jos jäisit, millä alalalla työskentelet ja mikä on koulutuksesi?
Kommentit (650)
En jäisi ja miten niin "jos olisi". Suomessa jokaisella on mahdollisuus jäädä kotiäidiksi tai -isäksi, jos todella haluaa.. minä esimerkiksi en haluaisi missään nimessä jäädä kotiin, joten siksi en siellä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi täällä joku yrittää ylipuhua ja syyllistää muita naisia kotiäideiksi? Miksi kiinnostaa niin paljon toisten perheiden järjestelyt?
Meillä jos jompi kumpi jäisi kotiin, sen kannattaisi ehdottomasti olla isä. Sopisi hänelle paremmin. Mulle sitä kotiäitiyttä silti vain sukulaisetkin tyrkyttää.. Olen sanonut miehelle että jos haluaa jäädä kotiin niin mielellään tuen kaikin tavoin ja muuten päiväkoti odottaa.
Saattaisin kokeilla hetken ja sen jälkeen päättää jatkosta
Mulle tuo kysymys on sama kuin vaikka jäisitkö orjaksi tai menisitkö vankilaan?
Vierailija kirjoitti:
KTM, kotona kohta 9v ja lapsia kolme. Tämä on mahdollistanut perheellemme pitkät yhteiset lomat, harrastuksia, minimaalisen stressin, itsetehdyt ruuat, vilkkaan sosiaalisen elämän ja läheiset suhteet perheen sisällä.
Elämä on peliä. Vaikka mieheni jättäisi/menehtyisi ei se poista näitä yhteisiä vuosia ja kaikkea sitä yhdessä vietettyä aikaa joka uraa tehdessä olisi jäänyt viettämättä. Jos kaikki menee hyvin niin tässä on yksinomaan voitettu. Jos koittaa köyhä vanhuus niin onpa ollut mukava keski-ikä eikä mitään ruuhkavuosia.
Raha ei itselleni ole elämässä kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Sitä tietenkin olisi enemmän jos olisin tehnyt enemmän töitä. Kolmatta lasta tuskin olisi ja hän nyt on kultaakin kalliimpi.
Kuraa saa tietenkin niskaansa, mutta kukapa sitä ei saisi? Jokainen tekee jotain väärin "yhteiskunnan" mielestä.
Ihmettelen myös näitä kotona tylsistyviä. Minulla ei todellakaan ole tylsää?! Minulla on paljon ystäviä ja aikaa heidän heille.
Mä ihmettelen myös tylsistyjiä. Ja muuta eivät keksi vastapainoksi kuin töihin menon? Mä kyllä keksin miljoona kivempaa tekemistä kuin töissäpätemisen. Työ itselleni on kyllä osa elämää - aikansa kutakin - mutta lapset tärkeämpi osa ja aikaa olen heidän kanssaan halunnut viettää vauva- ja taaperovuosina. On taannut rauhalliset koululais- ja teinivuodet kun on kiintymyssuhteet kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli mahdollisuus olla kolme vuotta, ihanaa aikaa. Ei tarvinnut aamulla kiirehtiä hoitoon ja töihin.
Töihin oli kiva palata myös, kaipasi seuraa jo lapsikin enempi.
No kyllähän moni nainen mahdollistaa miehen uran. Ei Saulikaan ois presidentti ilman Jenniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KTM, kotona kohta 9v ja lapsia kolme. Tämä on mahdollistanut perheellemme pitkät yhteiset lomat, harrastuksia, minimaalisen stressin, itsetehdyt ruuat, vilkkaan sosiaalisen elämän ja läheiset suhteet perheen sisällä.
Elämä on peliä. Vaikka mieheni jättäisi/menehtyisi ei se poista näitä yhteisiä vuosia ja kaikkea sitä yhdessä vietettyä aikaa joka uraa tehdessä olisi jäänyt viettämättä. Jos kaikki menee hyvin niin tässä on yksinomaan voitettu. Jos koittaa köyhä vanhuus niin onpa ollut mukava keski-ikä eikä mitään ruuhkavuosia.
Raha ei itselleni ole elämässä kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Sitä tietenkin olisi enemmän jos olisin tehnyt enemmän töitä. Kolmatta lasta tuskin olisi ja hän nyt on kultaakin kalliimpi.
Kuraa saa tietenkin niskaansa, mutta kukapa sitä ei saisi? Jokainen tekee jotain väärin "yhteiskunnan" mielestä.
Ihmettelen myös näitä kotona tylsistyviä. Minulla ei todellakaan ole tylsää?! Minulla on paljon ystäviä ja aikaa heidän heille.
Mä ihmettelen myös tylsistyjiä. Ja muuta eivät keksi vastapainoksi kuin töihin menon? Mä kyllä keksin miljoona kivempaa tekemistä kuin töissäpätemisen. Työ itselleni on kyllä osa elämää - aikansa kutakin - mutta lapset tärkeämpi osa ja aikaa olen heidän kanssaan halunnut viettää vauva- ja taaperovuosina. On taannut rauhalliset koululais- ja teinivuodet kun on kiintymyssuhteet kunnossa.
Jos väität, että lapsen kanssa kotona ei ole välillä kuolettavan tylsää niin oletan sinut epärehelliseksi joko itsellesi tai muille. Kysymys onkin siitä, onko se silti sen arvoista? Omalla kohdallani ei ole.
Jäisin vaikka loppuelämäkseni. Harrastelisin ja kahvittelisin päivisin.
T: Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ja jäinkin. Viimeksi olin töissä kun odotin 2.lasta. Tuo lapsi on nyt jo aikuinen enkä ole työelämään palannut. Tulemme toimeen omilla rahoillamme. Eli minä tai mieheni emme saa tai tarvitse mitään yhteiskunnan tukia. Maksamme veroja. Esim. Tänä vuonna pääomaveroa ja perintöveroa.
Olen 54v. Koulutus merkonomi ja kaupassa olin töissä.
Jos se kotiinjääminen on niin antoisaa, mikseivät äidit ja isät TAPPELE siitä kumpi saa jäädä kotiin? Miksi äidit on täytynyt jotenkin huijata, painostaa tai syyllistää sinne kotiin?
Monille kotiäitiys tai -isyys toki sopiikin ja siitä nauttivat, sitä en kiellä. Monille ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KTM, kotona kohta 9v ja lapsia kolme. Tämä on mahdollistanut perheellemme pitkät yhteiset lomat, harrastuksia, minimaalisen stressin, itsetehdyt ruuat, vilkkaan sosiaalisen elämän ja läheiset suhteet perheen sisällä.
Elämä on peliä. Vaikka mieheni jättäisi/menehtyisi ei se poista näitä yhteisiä vuosia ja kaikkea sitä yhdessä vietettyä aikaa joka uraa tehdessä olisi jäänyt viettämättä. Jos kaikki menee hyvin niin tässä on yksinomaan voitettu. Jos koittaa köyhä vanhuus niin onpa ollut mukava keski-ikä eikä mitään ruuhkavuosia.
Raha ei itselleni ole elämässä kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Sitä tietenkin olisi enemmän jos olisin tehnyt enemmän töitä. Kolmatta lasta tuskin olisi ja hän nyt on kultaakin kalliimpi.
Kuraa saa tietenkin niskaansa, mutta kukapa sitä ei saisi? Jokainen tekee jotain väärin "yhteiskunnan" mielestä.
Ihmettelen myös näitä kotona tylsistyviä. Minulla ei todellakaan ole tylsää?! Minulla on paljon ystäviä ja aikaa heidän heille.
Minustakin on mielikuvituksen puutetta, jos tylsistyy kotona. Minulla oli kotiäitinä aina tekemistä. Joka päivä siivosin ja laitoin lapsille ruokaa. Leivoimme, askartelimme, piirtelimme, soitimme musiikkia, luimme kirjoja jne. Kävin lasten kanssa joka päivä tunnin kävelylenkillä ja poikkesimme leikkipuistoissa. Itse lauloin kuorossa, kävin kuntosalilla ja opiskelin avoimessa kaikkea mielenkiintoista. Isompaa lasta vein muskariin, askartelukerhoon ja liikuntaleikkikouluun. Kävimme usein uimahallissa ja kirjastossa. Lisäksi innostuin ompelemaan lapsille vaatteita ja kutomaan ja virkkaamaan kaikkea kivaa. Mammakerhot kyllä kiersin kaukaa.
Ihan turhaa ennakkoluuloa. Itse muutin uudelle paikkakunnalle kun lapset olivat pieniä. Seurakunnan äiti-Lapsi kerhosta löysin heti seuraa ja vieläpä parhaimmat ystävätkin.
Jäisin. YTM, asiantuntijatehtävät, 1 lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäisin vaikka loppuelämäkseni. Harrastelisin ja kahvittelisin päivisin.
T: Mies
Keksisitkö kivaa tekemistä myös lasten kanssa?
T. Utelias
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KTM, kotona kohta 9v ja lapsia kolme. Tämä on mahdollistanut perheellemme pitkät yhteiset lomat, harrastuksia, minimaalisen stressin, itsetehdyt ruuat, vilkkaan sosiaalisen elämän ja läheiset suhteet perheen sisällä.
Elämä on peliä. Vaikka mieheni jättäisi/menehtyisi ei se poista näitä yhteisiä vuosia ja kaikkea sitä yhdessä vietettyä aikaa joka uraa tehdessä olisi jäänyt viettämättä. Jos kaikki menee hyvin niin tässä on yksinomaan voitettu. Jos koittaa köyhä vanhuus niin onpa ollut mukava keski-ikä eikä mitään ruuhkavuosia.
Raha ei itselleni ole elämässä kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Sitä tietenkin olisi enemmän jos olisin tehnyt enemmän töitä. Kolmatta lasta tuskin olisi ja hän nyt on kultaakin kalliimpi.
Kuraa saa tietenkin niskaansa, mutta kukapa sitä ei saisi? Jokainen tekee jotain väärin "yhteiskunnan" mielestä.
Ihmettelen myös näitä kotona tylsistyviä. Minulla ei todellakaan ole tylsää?! Minulla on paljon ystäviä ja aikaa heidän heille.
Minustakin on mielikuvituksen puutetta, jos tylsistyy kotona. Minulla oli kotiäitinä aina tekemistä. Joka päivä siivosin ja laitoin lapsille ruokaa. Leivoimme, askartelimme, piirtelimme, soitimme musiikkia, luimme kirjoja jne. Kävin lasten kanssa joka päivä tunnin kävelylenkillä ja poikkesimme leikkipuistoissa. Itse lauloin kuorossa, kävin kuntosalilla ja opiskelin avoimessa kaikkea mielenkiintoista. Isompaa lasta vein muskariin, askartelukerhoon ja liikuntaleikkikouluun. Kävimme usein uimahallissa ja kirjastossa. Lisäksi innostuin ompelemaan lapsille vaatteita ja kutomaan ja virkkaamaan kaikkea kivaa. Mammakerhot kyllä kiersin kaukaa.
Ihan turhaa ennakkoluuloa. Itse muutin uudelle paikkakunnalle kun lapset olivat pieniä. Seurakunnan äiti-Lapsi kerhosta löysin heti seuraa ja vieläpä parhaimmat ystävätkin.
Kaikki eivät ole sen tyyppisiä ihmisiä, että nauttisivat seurakunnan äiti-lapsi kerhoista. Niihin voidaan mennä hammasta purren lapsen edun takia joo, mutta mikään itselle kiva harrastus ei se ole.
Mulla on onneksi mies joka haluaa viettää paljon aikaa lasten kanssa, joten voi harrastaa aikuisten juttuja, kun en noista nauti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KTM, kotona kohta 9v ja lapsia kolme. Tämä on mahdollistanut perheellemme pitkät yhteiset lomat, harrastuksia, minimaalisen stressin, itsetehdyt ruuat, vilkkaan sosiaalisen elämän ja läheiset suhteet perheen sisällä.
Elämä on peliä. Vaikka mieheni jättäisi/menehtyisi ei se poista näitä yhteisiä vuosia ja kaikkea sitä yhdessä vietettyä aikaa joka uraa tehdessä olisi jäänyt viettämättä. Jos kaikki menee hyvin niin tässä on yksinomaan voitettu. Jos koittaa köyhä vanhuus niin onpa ollut mukava keski-ikä eikä mitään ruuhkavuosia.
Raha ei itselleni ole elämässä kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Sitä tietenkin olisi enemmän jos olisin tehnyt enemmän töitä. Kolmatta lasta tuskin olisi ja hän nyt on kultaakin kalliimpi.
Kuraa saa tietenkin niskaansa, mutta kukapa sitä ei saisi? Jokainen tekee jotain väärin "yhteiskunnan" mielestä.
Ihmettelen myös näitä kotona tylsistyviä. Minulla ei todellakaan ole tylsää?! Minulla on paljon ystäviä ja aikaa heidän heille.
Mä ihmettelen myös tylsistyjiä. Ja muuta eivät keksi vastapainoksi kuin töihin menon? Mä kyllä keksin miljoona kivempaa tekemistä kuin töissäpätemisen. Työ itselleni on kyllä osa elämää - aikansa kutakin - mutta lapset tärkeämpi osa ja aikaa olen heidän kanssaan halunnut viettää vauva- ja taaperovuosina. On taannut rauhalliset koululais- ja teinivuodet kun on kiintymyssuhteet kunnossa.
Jos väität, että lapsen kanssa kotona ei ole välillä kuolettavan tylsää niin oletan sinut epärehelliseksi joko itsellesi tai muille. Kysymys onkin siitä, onko se silti sen arvoista? Omalla kohdallani ei ole.
No ei todellakaan ole, paitsi jos olet erakkoluonne etkä mene mihinkään etkä halua tutustua uusiin ihmisiin.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KTM, kotona kohta 9v ja lapsia kolme. Tämä on mahdollistanut perheellemme pitkät yhteiset lomat, harrastuksia, minimaalisen stressin, itsetehdyt ruuat, vilkkaan sosiaalisen elämän ja läheiset suhteet perheen sisällä.
Elämä on peliä. Vaikka mieheni jättäisi/menehtyisi ei se poista näitä yhteisiä vuosia ja kaikkea sitä yhdessä vietettyä aikaa joka uraa tehdessä olisi jäänyt viettämättä. Jos kaikki menee hyvin niin tässä on yksinomaan voitettu. Jos koittaa köyhä vanhuus niin onpa ollut mukava keski-ikä eikä mitään ruuhkavuosia.
Raha ei itselleni ole elämässä kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Sitä tietenkin olisi enemmän jos olisin tehnyt enemmän töitä. Kolmatta lasta tuskin olisi ja hän nyt on kultaakin kalliimpi.
Kuraa saa tietenkin niskaansa, mutta kukapa sitä ei saisi? Jokainen tekee jotain väärin "yhteiskunnan" mielestä.
Ihmettelen myös näitä kotona tylsistyviä. Minulla ei todellakaan ole tylsää?! Minulla on paljon ystäviä ja aikaa heidän heille.
Mä ihmettelen myös tylsistyjiä. Ja muuta eivät keksi vastapainoksi kuin töihin menon? Mä kyllä keksin miljoona kivempaa tekemistä kuin töissäpätemisen. Työ itselleni on kyllä osa elämää - aikansa kutakin - mutta lapset tärkeämpi osa ja aikaa olen heidän kanssaan halunnut viettää vauva- ja taaperovuosina. On taannut rauhalliset koululais- ja teinivuodet kun on kiintymyssuhteet kunnossa.
Jos väität, että lapsen kanssa kotona ei ole välillä kuolettavan tylsää niin oletan sinut epärehelliseksi joko itsellesi tai muille. Kysymys onkin siitä, onko se silti sen arvoista? Omalla kohdallani ei ole.
No ei todellakaan ole, paitsi jos olet erakkoluonne etkä mene mihinkään etkä halua tutustua uusiin ihmisiin.
-eri
Muihin mammoihin ja puheenaiheena vaipat ja soseet?
En todellakaan ole erakkoluonne, ja siksi haluankin nähdä ihania ystäviäni ilman että tarvii huolehtia samalla jälkikasvusta. Leikkitreffit ovat kuolettavan tylsiä.
Täällä on niin paljon ihmisiä, joilla lasten kanssa ajan viettäminen on yhtä hauskaa huvipuistoa! Miksette tienaa ja ala perhepäivähoitajiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KTM, kotona kohta 9v ja lapsia kolme. Tämä on mahdollistanut perheellemme pitkät yhteiset lomat, harrastuksia, minimaalisen stressin, itsetehdyt ruuat, vilkkaan sosiaalisen elämän ja läheiset suhteet perheen sisällä.
Elämä on peliä. Vaikka mieheni jättäisi/menehtyisi ei se poista näitä yhteisiä vuosia ja kaikkea sitä yhdessä vietettyä aikaa joka uraa tehdessä olisi jäänyt viettämättä. Jos kaikki menee hyvin niin tässä on yksinomaan voitettu. Jos koittaa köyhä vanhuus niin onpa ollut mukava keski-ikä eikä mitään ruuhkavuosia.
Raha ei itselleni ole elämässä kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Sitä tietenkin olisi enemmän jos olisin tehnyt enemmän töitä. Kolmatta lasta tuskin olisi ja hän nyt on kultaakin kalliimpi.
Kuraa saa tietenkin niskaansa, mutta kukapa sitä ei saisi? Jokainen tekee jotain väärin "yhteiskunnan" mielestä.
Ihmettelen myös näitä kotona tylsistyviä. Minulla ei todellakaan ole tylsää?! Minulla on paljon ystäviä ja aikaa heidän heille.
Minustakin on mielikuvituksen puutetta, jos tylsistyy kotona. Minulla oli kotiäitinä aina tekemistä. Joka päivä siivosin ja laitoin lapsille ruokaa. Leivoimme, askartelimme, piirtelimme, soitimme musiikkia, luimme kirjoja jne. Kävin lasten kanssa joka päivä tunnin kävelylenkillä ja poikkesimme leikkipuistoissa. Itse lauloin kuorossa, kävin kuntosalilla ja opiskelin avoimessa kaikkea mielenkiintoista. Isompaa lasta vein muskariin, askartelukerhoon ja liikuntaleikkikouluun. Kävimme usein uimahallissa ja kirjastossa. Lisäksi innostuin ompelemaan lapsille vaatteita ja kutomaan ja virkkaamaan kaikkea kivaa. Mammakerhot kyllä kiersin kaukaa.
Ihan turhaa ennakkoluuloa. Itse muutin uudelle paikkakunnalle kun lapset olivat pieniä. Seurakunnan äiti-Lapsi kerhosta löysin heti seuraa ja vieläpä parhaimmat ystävätkin.
Kaikki eivät ole sen tyyppisiä ihmisiä, että nauttisivat seurakunnan äiti-lapsi kerhoista. Niihin voidaan mennä hammasta purren lapsen edun takia joo, mutta mikään itselle kiva harrastus ei se ole.
Mulla on onneksi mies joka haluaa viettää paljon aikaa lasten kanssa, joten voi harrastaa aikuisten juttuja, kun en noista nauti.
En tajua! Mitä "nautintoa" mahdat tarkoittaa? Sinne mennään etsimään samanhenkisiä, samanlaisessa elämäntilanteessa olevia aikuisia, joiden kanssa juttu luistaa ja voi lähteä kehittymään jopa ystävyydeksi. Helposti voi tehdä puistotreffejä ja saa päiväkahviseuraa, voi katsoa vastavuoroisesti toistensa mukuloita, että pääsee piipahtamaan hammaslääkärissä jne.
? Nimenomaan lapsille rutiinit ovat hyväksi, joten heidän on parempi olla päikyssä.