Lue keskustelun säännöt.
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus?
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus? Kuinka monta vuotta haluaisit olla kotona? Mahdollisuudella tarkoitan taloudellisesti turvattua tulevaisuutta ja taloudellista mahdollisuutta. Jos jäisit, millä alalalla työskentelet ja mikä on koulutuksesi?
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äi-T kirjoitti:
Jotenkin monissa näissä ”en missään nimessä jäisi”-tyylisissä kommenteissa tuntuu olevan kyse siitä, ettei lapsista saa tarpeeksi ”älyllistä” tai vertaista seuraa, tylsistyy, ura on mennyttä jne.
Minusta aika kotona lapsen kanssa on ollut todella opettavaista ja avartavaa. Olen joutunut katsomaan peiliin päivittäin kohdaten omat puutteeni ja traumani, tapani toimia ja reagoida jne. Lapseni on ollut suurin opettajani.
Minun haasteeni äitinä on katsoa häntä syvälle hänen persoonaansa ja löytää itseni uudessa työssä ja roolissa tämän ihmistaimen peruskivenä, johon hän peilaa paitsi omia tunteitaan, myös persoonaansa. En ymmärrä miten näin suuren ja hienon urakan edessä tylsistyy, saatika kokee ettei saa ”vertaistaan” seuraa.
Miksi te olette lapset hankkineet jos ette viihdy heidän seurassaan? Sori provosoiva kysymys mut GOD DAMN!
No joo. Elämäntehtäväsi lapset? Mitä teet kun lapset kasvavat eivätkä enää niin haluakaan olla sinun projektejasi? Hieno ja suuri urakka, ilman muuta sitä lapset ovat olleet, mutta heillä oma elämänsä ja minulla oma vastuu omasta elämästäni. On aika vaarallista laittaa noin paljon paineita ja odotuksia lasten niskaan: sinä toimit peruskivenä, hienona peilinä, lasten parempi ymmärtää katsoa oikein tuohon peiliin ja arvostaa sinun panostasi? Vaiko niin, että lapset tulevat elämään, ovat äärettömän rakkaita mutta muu elämä ei pysähdy heidän takiaan vaan muokkautuu ottamaan heidät mukaan. Vanhemmat - molemmat - rakastavat, huolehtivat ja kannustavat, mutta toteuttavat myös itseään, huolehtivat omista kunnianhimoistaan ihan itse eivätkä siirrä niitä lasten kannettavaksi. Antavat lapsille mahdollisuuden heti nuoresta tutustua myös muihin ihmisiin, oppivat luottamaan muiden aikuisten hoitoon, oppivat toimimaan ryhmässä.
Ja miksi en itse jäänyt kotiin kuin äitiys- ja osan vanhempaislomasta. Olen korkeasti koulutettu, FT, yhteiskunnan varoilla koulutettu. Minulla osaamista joka tuntuu olevan haluttua, olen edennyt urallani ja kyennyt omalla työlläni vaikuttamaan ilmeisesti hyvinkin positiivisesti työyhteisöissäni. Mieheni on myös korkeasti koulutettu ja uran tehnyt, mutta hänen kykyään olla yhtä aikaa isä ja työssäkäyvä uraihminen ei taida kukaan täällä kyseenalaistaa, enemmän ihmetellään miksi hän jäi kotiin kun jaoimme vanhempaislomia. Kykenimme kuitenkin antamaan lapsillemme hyvin turvallisen lapsuuden, ja hyvän varhaiskasvatuksen pienessä yksityisessä päiväkodissa. Uramme on mahdollistanut lapsille tutustumista vieraisiin kulttuureihin, kielitaitoa (asuimme ulkomailla) jne. Ovat edenneet opinnoissaan hyvin, ovat sosiaalisia ja ovat aina kyenneet tulemaan puhumaan kanssamme, jopa hankalien murrosikävuosien aikana.
Mitä ovat menettäneet kun olivat päivähoidossa enkä ollut kotona? Tutkimustulosten valossa eivät juurikaan mitään. http://www.labour.fi/tiedotteet/kotihoito-jattaa-jaljet-aidin-uraan-ja-… Mikäli lapseni samanlaisia kuin suomalaislapset keskimäärin ovat jo varhaiskasvatuksen alkuvaiheessa 1-2 v oppineet enemmän taitoja kuin samanikäiset kotihoidetut lapset. On myös suomalaisia tutkimuksia (Erola et al.), joissa selkeä korrelaatio: aikaisemmin hoitoon laitetut lapset hakeutuvat myöhemmin korkeampiin koulutusasteisiin. Mikään tutkimus ei ole osoittanut, että aiemmin hoitoon laitetuilla lapsilla olisi enemmän ongelmia perusturvallisuuden tms. puuttumisen vuoksi, pikemminkin toisin päin. Eli valintani ei todennäköisesti ole ollut vahingollinen lapsilleni. ja siksi haastankin miettimään: kun on selkeästi näytetty ettei kotiäitiydestä ole hyötyä lasten kehitykselle, kannattaisiko ajatella, että se on ennemminkin tärkeämpää joillekin äideille kuin lapsille: lapsi mahdollistaa äidille kotonaolemisen ja mahdollisuuden kokea itsensä tärkeäksi? Sitä hyvää vanhemmutta ja lapsen kehitystä tukevaa rakkautta kun voi totauttaa myös työn ohella.
Tuon tutkimuksen tulokset johtuvat pitkälti siitä, että korkeasti koulutetut vievät lapsiaan useammin päiväkotiin heti, kuin mahdollista ja matalammin koulutetut jäävät helpommin kotiin lasten kanssa. Lasten koulutustaso korreloi siis ennemminkin vanhempien koulutustason kanssa, eikä päiväkodin käymisen tai ei.
Kannattaa käydä katsomassa päiväkodin meininkiä ja miettiä sen jälkeen, mitähän kummaa se lapsi saa päiväkodista enemmän, kuin kotoa? No, viruksia ja bakteereita ainakin, ja täitä ja matoja... Muuten lapset oppivat paljon enemmän kotona, jossa kunnioitetaan heidän yksilöllisiä tarpeitaan ja saavat enemmän virikkeitä, jos äiti/isä vaan on halukas viettämään aikaa lapsen kanssa.
Koti on pienelle lapselle yleensä se paras paikka. Päiväkotiin viedään säilöön, jos vanhempi menee mieluummin töihin. Näin se vaan on.
VTM/YTM, lasten kanssa kotona ensimmäiset vuodet, sen jälkeen oman alan töissä taas
Niin vaan haluat uskoa. Luepa nämä:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136873/YP1804_Erola.pdf?s…
https://janierola.net/2016/11/25/paivahoidollako-positiivinen-vaikutus-…
Eli kyllä ne tutkimukset, suomalaiset sellaiset, ovat näyttäneet, että kotihoito KAIKISSA tulo/koulutusluokissa ennustaa lapsen parempaa tulevaisuutta. Se on ollut hirveän hankalaa uskoa ja hyväksyä, eikä varmastikaan moni palstalla halua uskoaan muuksi muuttaa kun ITSE haluaa olla kotona lasen kanssa. Mutta noissa tutkimuksissa päädytään suosittamaan, että 2 vuotiaille parempi paikka on jo kodin ulkopuolella.
Saahan kotona olla lastensa kanssa, mutta kun sitä perustelee lasten parhaalla, tuo on älyllistä epärehellisyyttä. Se tuntuu itsestä ehkä parhaalta vaihtoehdolta sillä hetkellä, kannattaa kuitenkin miettiä hieman pidemmälle sitä omaa ja lasten parasta. Vaikka mies hankkisi hyvin, naisen kotonaoleminen jättää vuosikausiksi perheen suhteellisen pieneksi - ja kun siitä seuraa naiselle hankaluuksia päästä takaisin töihin (tässäkin ketjussa useampi työttömyydestä kärsinyt) ja urallaan jopa taaksepäin menemisestä pienipalkkaisiin, haasteiltaankin vaatimattomiin töihin voi miettiä miltä perheen tilanne näyttää kun lapset ovat teini-iässä: monilla meistä uraäideistä on silloin hyvä palkka, kahdella hyvällä palkalla mahdollistetaan lapsille paljon sellaista mikä on heidän tulevaisuutensa kannalta paljon tärkeämpää kuin ne äidin kotivuodet taaperoaikaan (kielitaidon harjoittelua ulkomaan matkoilla, kesälukioita, kalliita harrastuksia joissa oppivat taitoja, saavat hyvän fyysisen kunnon, sosiaalistuvat ja pystyvät selviämään murrosiän myrskyt turvallissa porukoissa, lukion aikana ja jälkeen preppauskursseja kirjoituksiin ja jatko-opintojen pääsykokeisiin...). Mutta ehkä se ajatus ei lennä taaperoajan jälkeiseen aikaan, sitten se vaan on niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jäänyt. Talousasiat kannattaa järjestää niin, että se on mahdollista. Ja kyllä on mahdollista ihan keskituloiselle perheelle. Emme nosta tukia (emme ole oikeutettuja tukiin), vain alle 3-vuotiaasta kotihoidontuki.
Se, että lapset kasvattaa itse kotona, ei tarkoita sitä että heidät pidetään neljän seinän sisällä. Koulutetut, järkevät vanhemmat pystyvät antamaan lapsillensa paljon parempaa hoitoa ja "varhaiskasvatusta" kuin yhdessäkään päiväkodissa koskaan. Tietenkin tämä edellyttää, että lapsille ollaan läsnä, heille luetaan, heidän kasvuaan tuetaan, pidetään huolta, että on monipuolisesti harrastuksia, osallistutaan avoimiin kerhoihin, ulkoillaan ja liikutaan riittävästi jne.
Lapset saavat näin turvallisen lapsuuden, jossa vähintään toinen vanhempi on tukena ja läsnä. Pääsevät syliin kun tarvitsevat, saavat tukea tunteidensa kokemiseen, ei tarvitse taistella huomiosta liian isoissa ja hälyisissä ryhmissä. Eikä lapsia tarvitse repiä sängystä epäinhimilliseen aikaan aamusta. Sen lisäksi, että lapsille kehittyy hyvä ja läheinen suhde vanhempiinsa, kehittyy heille myös hyvä ja läheinen suhde sisaruksiinsa.
Tästä hyötyvät myös kouluikäiset. Kun lapsi pääsee koulusta, on hänellä vastassa kotona turvallinen aikuinen. Kotona olevalla aikuisella on aikaa valmistaa perheelle ravitsevaa ruokaa ja kerrata opitut asiat lapsen kanssa ennen kuin toinen vanhempi tulee kotiin. N. klo 16 eteenpäin onkin sitten perheen yhteistä aikaa tai aikaa harrastuksille.
Suosittelen kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Olen jäänyt. Talousasiat kannattaa järjestää niin, että se on mahdollista. Ja kyllä on mahdollista ihan keskituloiselle perheelle. Emme nosta tukia (emme ole oikeutettuja tukiin), vain alle 3-vuotiaasta kotihoidontuki.
Se, että lapset kasvattaa itse kotona, ei tarkoita sitä että heidät pidetään neljän seinän sisällä. Koulutetut, järkevät vanhemmat pystyvät antamaan lapsillensa paljon parempaa hoitoa ja "varhaiskasvatusta" kuin yhdessäkään päiväkodissa koskaan. Tietenkin tämä edellyttää, että lapsille ollaan läsnä, heille luetaan, heidän kasvuaan tuetaan, pidetään huolta, että on monipuolisesti harrastuksia, osallistutaan avoimiin kerhoihin, ulkoillaan ja liikutaan riittävästi jne.
Lapset saavat näin turvallisen lapsuuden, jossa vähintään toinen vanhempi on tukena ja läsnä. Pääsevät syliin kun tarvitsevat, saavat tukea tunteidensa kokemiseen, ei tarvitse taistella huomiosta liian isoissa ja hälyisissä ryhmissä. Eikä lapsia tarvitse repiä sängystä epäinhimilliseen aikaan aamusta. Sen lisäksi, että lapsille kehittyy hyvä ja läheinen suhde vanhempiinsa, kehittyy heille myös hyvä ja läheinen suhde sisaruksiinsa.
Tästä hyötyvät myös kouluikäiset. Kun lapsi pääsee koulusta, on hänellä vastassa kotona turvallinen aikuinen. Kotona olevalla aikuisella on aikaa valmistaa perheelle ravitsevaa ruokaa ja kerrata opitut asiat lapsen kanssa ennen kuin toinen vanhempi tulee kotiin. N. klo 16 eteenpäin onkin sitten perheen yhteistä aikaa tai aikaa harrastuksille.
Suosittelen kaikille.
Juuri näin.
Olin kotona, kotiäitinä ja paras päätös lasten kannalta ja tietysti itsenikin. Mahtavat kolmekymmentä vuotta!
Noniin, Äi-T täällä vastailee valaistuksen ja älyllisten sfäärien täyttämän arkensa keskeltä ;D
En ole sanonut että hiekkalaatikon reunalla nainen toteuttaa täyttä potentiaaliaan. Mutta itse olen valinnut näin ja pyrin saamaan mahdollisimman paljon irti tästä ajasta. Luen ja harrastan- lisäksi opiskelen kahta eri maisterintutkintoa samalla.
Provosoiva kysymykseni oli provosoiva- joo selvästi. En tuomitse ihmisiä millään muotoa, jos he haluavat lapsensa päivähoitoon aiemmin. Suomessa se on korkealaatuista, tiedetään.
Oma lapseni on kuitenkin yhtä flunssaa lukuun ottamatta ollut elämänsä terve, vastustuskyky vaikuttaa olevan huippuluokkaa parin vuoden imetyksen ansiosta ja matkustamme kuitenkin paljon. Lisäksi hän käy kerhossa kaksi - kolme kertaa viikossa. Otamme hänet mukaan kaikkialle emmekä todellakaan elä ”hiekkalaatikon reunalla”. Meillä on mahdollista elää näin ja olemme tyytyväisiä.
Hän on fiksu ja sanavalmis, sosiaalinen ja rohkea, liikunnallinen ja omaa hyvän itseluottamuksen. Olisiko hän tällainen jos olisi mennyt 1v päiväkotiin? Ehkä, mutta sitä emme saa koskaan tietää.
Ps. Lol tää mun nimimerkki xD
Kyllä varmasti, jos kersoja joskus saisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin ihan hyvin jäädä jos joku elättäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jäisi mistään hinnasta. Tosin en suostuisi synnyttämäänkään mistään hinnasta tai raskautumaan.
Mä olin kotona neljä vuotta. Ihanaa aikaa ja olisin ollut mieluusti pidempäänkin.
Asumme ulkomailla joten mitään tukia 9kk äitiyslomarahan jälkeen ei saatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin. Olen ollut yli 13-vuotta kotiäitinä. Toimistotyöntekijä olin. Nyt mietin josko oppisopimuksella opiskelisin uuden alan viime vuosiksi. Noin siinä olisi mieltäkin, kun saisi palkkaa samalla kun opiskelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äi-T kirjoitti:
Noniin, Äi-T täällä vastailee valaistuksen ja älyllisten sfäärien täyttämän arkensa keskeltä ;D
En ole sanonut että hiekkalaatikon reunalla nainen toteuttaa täyttä potentiaaliaan. Mutta itse olen valinnut näin ja pyrin saamaan mahdollisimman paljon irti tästä ajasta. Luen ja harrastan- lisäksi opiskelen kahta eri maisterintutkintoa samalla.
Provosoiva kysymykseni oli provosoiva- joo selvästi. En tuomitse ihmisiä millään muotoa, jos he haluavat lapsensa päivähoitoon aiemmin. Suomessa se on korkealaatuista, tiedetään.
Oma lapseni on kuitenkin yhtä flunssaa lukuun ottamatta ollut elämänsä terve, vastustuskyky vaikuttaa olevan huippuluokkaa parin vuoden imetyksen ansiosta ja matkustamme kuitenkin paljon. Lisäksi hän käy kerhossa kaksi - kolme kertaa viikossa. Otamme hänet mukaan kaikkialle emmekä todellakaan elä hiekkalaatikon reunalla. Meillä on mahdollista elää näin ja olemme tyytyväisiä.
Hän on fiksu ja sanavalmis, sosiaalinen ja rohkea, liikunnallinen ja omaa hyvän itseluottamuksen. Olisiko hän tällainen jos olisi mennyt 1v päiväkotiin? Ehkä, mutta sitä emme saa koskaan tietää.
Ps. Lol tää mun nimimerkki xD
Ei se päivähoito ole niin korkeatasoista, kuin halutaan uskoa. Mutta sitten ei voisi valita halujensa mukaan, vaan lapsen hyvinvoinnin mukaan.
En jäisi.
Ellei sitten saisi järjestettyä mielenkiintoista tekemistä ja työyhteisöä vastaavaa aikuisten ihmisten yhteisöä. Mikä kyllä vaatisi sitä, että pitäisi olla lapsivapaata aikaa tuohon mielenkiintoiseen tekemiseen ja lapset pitäisi varmaan laittaa johonkin hoitoon. Mikä taas ei ehkä vastaa ihan sitä kotiäitiyden tarkoitusta.
Jos talous olisi turvattu, en oikeastaan tiedä yhtään ainoaa ihmistä, joka ei jäisi pois töistä.
T: DI, rakennusala
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäisin mielelläni, jos olisi taloudellisesti mahdollista. Kotiäitiyttä ei vaan tueta juuri mitenkään, vaikka olisi yhteiskunnan etu loppujen lopuksi. Iso säästö valtiolle.
Se on varmaan iso säästö osittain siksi, että siitä ei juuri makseta. Jos sitä rahallisesti tuettaisiin, se ei olisi enää niin iso säästö.
Vain, jos siitä maksettaisiin palkkaa.
Äi-T kirjoitti:
Noniin, Äi-T täällä vastailee valaistuksen ja älyllisten sfäärien täyttämän arkensa keskeltä ;D
En ole sanonut että hiekkalaatikon reunalla nainen toteuttaa täyttä potentiaaliaan. Mutta itse olen valinnut näin ja pyrin saamaan mahdollisimman paljon irti tästä ajasta. Luen ja harrastan- lisäksi opiskelen kahta eri maisterintutkintoa samalla.
Provosoiva kysymykseni oli provosoiva- joo selvästi. En tuomitse ihmisiä millään muotoa, jos he haluavat lapsensa päivähoitoon aiemmin. Suomessa se on korkealaatuista, tiedetään.
Oma lapseni on kuitenkin yhtä flunssaa lukuun ottamatta ollut elämänsä terve, vastustuskyky vaikuttaa olevan huippuluokkaa parin vuoden imetyksen ansiosta ja matkustamme kuitenkin paljon. Lisäksi hän käy kerhossa kaksi - kolme kertaa viikossa. Otamme hänet mukaan kaikkialle emmekä todellakaan elä hiekkalaatikon reunalla. Meillä on mahdollista elää näin ja olemme tyytyväisiä.
Hän on fiksu ja sanavalmis, sosiaalinen ja rohkea, liikunnallinen ja omaa hyvän itseluottamuksen. Olisiko hän tällainen jos olisi mennyt 1v päiväkotiin? Ehkä, mutta sitä emme saa koskaan tietää.
Ps. Lol tää mun nimimerkki xD
Tuohon tarvitaan todella hyvätuloinen ja hyväsydäminen mies.
Olin 10 vuotta ja sitten pakotettiin ilmoittumaan työkkäriin, jossa oli aivan nutshead ukko sanoen tuollainen 10v ollut kotona luuletko saavas jotain?!
Mulla oli nuorin lapsi 2v mutta sisuunnuin hankin itse työpaikan.
En jäisi. Olen ollut jokaisen lapsen kanssa kotona noin vuoden ja palannut sitten töihin. Vuosi on ollut minulle maksimi kotona. Olen opettaja, joten lapsillani on ollut aina suht lyhyet hoitopäivät ja kesät he ovat olleet kanssani kotona. Illalla sitten tein suunnittelutöitä, kun puoliso oli lasten kanssa tai kun lapset olivat menneet nukkumaan. Jos lapset olisivat joutuneet olemaan yli 8 h päivässä hoidossa, olisin ollut kauemmin kotona heidän kanssaan. Mutta kokonaan en jäisi pois töistä. Tykkään työyhteisöstäni ja nuoret ovat oikein mukavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äi-T kirjoitti:
Jotenkin monissa näissä ”en missään nimessä jäisi”-tyylisissä kommenteissa tuntuu olevan kyse siitä, ettei lapsista saa tarpeeksi ”älyllistä” tai vertaista seuraa, tylsistyy, ura on mennyttä jne.
Minusta aika kotona lapsen kanssa on ollut todella opettavaista ja avartavaa. Olen joutunut katsomaan peiliin päivittäin kohdaten omat puutteeni ja traumani, tapani toimia ja reagoida jne. Lapseni on ollut suurin opettajani.
Minun haasteeni äitinä on katsoa häntä syvälle hänen persoonaansa ja löytää itseni uudessa työssä ja roolissa tämän ihmistaimen peruskivenä, johon hän peilaa paitsi omia tunteitaan, myös persoonaansa. En ymmärrä miten näin suuren ja hienon urakan edessä tylsistyy, saatika kokee ettei saa ”vertaistaan” seuraa.
Miksi te olette lapset hankkineet jos ette viihdy heidän seurassaan? Sori provosoiva kysymys mut GOD DAMN!
No joo. Elämäntehtäväsi lapset? Mitä teet kun lapset kasvavat eivätkä enää niin haluakaan olla sinun projektejasi? Hieno ja suuri urakka, ilman muuta sitä lapset ovat olleet, mutta heillä oma elämänsä ja minulla oma vastuu omasta elämästäni. On aika vaarallista laittaa noin paljon paineita ja odotuksia lasten niskaan: sinä toimit peruskivenä, hienona peilinä, lasten parempi ymmärtää katsoa oikein tuohon peiliin ja arvostaa sinun panostasi? Vaiko niin, että lapset tulevat elämään, ovat äärettömän rakkaita mutta muu elämä ei pysähdy heidän takiaan vaan muokkautuu ottamaan heidät mukaan. Vanhemmat - molemmat - rakastavat, huolehtivat ja kannustavat, mutta toteuttavat myös itseään, huolehtivat omista kunnianhimoistaan ihan itse eivätkä siirrä niitä lasten kannettavaksi. Antavat lapsille mahdollisuuden heti nuoresta tutustua myös muihin ihmisiin, oppivat luottamaan muiden aikuisten hoitoon, oppivat toimimaan ryhmässä.
Ja miksi en itse jäänyt kotiin kuin äitiys- ja osan vanhempaislomasta. Olen korkeasti koulutettu, FT, yhteiskunnan varoilla koulutettu. Minulla osaamista joka tuntuu olevan haluttua, olen edennyt urallani ja kyennyt omalla työlläni vaikuttamaan ilmeisesti hyvinkin positiivisesti työyhteisöissäni. Mieheni on myös korkeasti koulutettu ja uran tehnyt, mutta hänen kykyään olla yhtä aikaa isä ja työssäkäyvä uraihminen ei taida kukaan täällä kyseenalaistaa, enemmän ihmetellään miksi hän jäi kotiin kun jaoimme vanhempaislomia. Kykenimme kuitenkin antamaan lapsillemme hyvin turvallisen lapsuuden, ja hyvän varhaiskasvatuksen pienessä yksityisessä päiväkodissa. Uramme on mahdollistanut lapsille tutustumista vieraisiin kulttuureihin, kielitaitoa (asuimme ulkomailla) jne. Ovat edenneet opinnoissaan hyvin, ovat sosiaalisia ja ovat aina kyenneet tulemaan puhumaan kanssamme, jopa hankalien murrosikävuosien aikana.
Mitä ovat menettäneet kun olivat päivähoidossa enkä ollut kotona? Tutkimustulosten valossa eivät juurikaan mitään. http://www.labour.fi/tiedotteet/kotihoito-jattaa-jaljet-aidin-uraan-ja-… Mikäli lapseni samanlaisia kuin suomalaislapset keskimäärin ovat jo varhaiskasvatuksen alkuvaiheessa 1-2 v oppineet enemmän taitoja kuin samanikäiset kotihoidetut lapset. On myös suomalaisia tutkimuksia (Erola et al.), joissa selkeä korrelaatio: aikaisemmin hoitoon laitetut lapset hakeutuvat myöhemmin korkeampiin koulutusasteisiin. Mikään tutkimus ei ole osoittanut, että aiemmin hoitoon laitetuilla lapsilla olisi enemmän ongelmia perusturvallisuuden tms. puuttumisen vuoksi, pikemminkin toisin päin. Eli valintani ei todennäköisesti ole ollut vahingollinen lapsilleni. ja siksi haastankin miettimään: kun on selkeästi näytetty ettei kotiäitiydestä ole hyötyä lasten kehitykselle, kannattaisiko ajatella, että se on ennemminkin tärkeämpää joillekin äideille kuin lapsille: lapsi mahdollistaa äidille kotonaolemisen ja mahdollisuuden kokea itsensä tärkeäksi? Sitä hyvää vanhemmutta ja lapsen kehitystä tukevaa rakkautta kun voi totauttaa myös työn ohella.
Tuon tutkimuksen tulokset johtuvat pitkälti siitä, että korkeasti koulutetut vievät lapsiaan useammin päiväkotiin heti, kuin mahdollista ja matalammin koulutetut jäävät helpommin kotiin lasten kanssa. Lasten koulutustaso korreloi siis ennemminkin vanhempien koulutustason kanssa, eikä päiväkodin käymisen tai ei.
Kannattaa käydä katsomassa päiväkodin meininkiä ja miettiä sen jälkeen, mitähän kummaa se lapsi saa päiväkodista enemmän, kuin kotoa? No, viruksia ja bakteereita ainakin, ja täitä ja matoja... Muuten lapset oppivat paljon enemmän kotona, jossa kunnioitetaan heidän yksilöllisiä tarpeitaan ja saavat enemmän virikkeitä, jos äiti/isä vaan on halukas viettämään aikaa lapsen kanssa.
Koti on pienelle lapselle yleensä se paras paikka. Päiväkotiin viedään säilöön, jos vanhempi menee mieluummin töihin. Näin se vaan on.
VTM/YTM, lasten kanssa kotona ensimmäiset vuodet, sen jälkeen oman alan töissä taas
Niin vaan haluat uskoa. Luepa nämä:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136873/YP1804_Erola.pdf?s…
https://janierola.net/2016/11/25/paivahoidollako-positiivinen-vaikutus-…
Eli kyllä ne tutkimukset, suomalaiset sellaiset, ovat näyttäneet, että kotihoito KAIKISSA tulo/koulutusluokissa ennustaa lapsen parempaa tulevaisuutta. Se on ollut hirveän hankalaa uskoa ja hyväksyä, eikä varmastikaan moni palstalla halua uskoaan muuksi muuttaa kun ITSE haluaa olla kotona lasen kanssa. Mutta noissa tutkimuksissa päädytään suosittamaan, että 2 vuotiaille parempi paikka on jo kodin ulkopuolella.
Saahan kotona olla lastensa kanssa, mutta kun sitä perustelee lasten parhaalla, tuo on älyllistä epärehellisyyttä. Se tuntuu itsestä ehkä parhaalta vaihtoehdolta sillä hetkellä, kannattaa kuitenkin miettiä hieman pidemmälle sitä omaa ja lasten parasta. Vaikka mies hankkisi hyvin, naisen kotonaoleminen jättää vuosikausiksi perheen suhteellisen pieneksi - ja kun siitä seuraa naiselle hankaluuksia päästä takaisin töihin (tässäkin ketjussa useampi työttömyydestä kärsinyt) ja urallaan jopa taaksepäin menemisestä pienipalkkaisiin, haasteiltaankin vaatimattomiin töihin voi miettiä miltä perheen tilanne näyttää kun lapset ovat teini-iässä: monilla meistä uraäideistä on silloin hyvä palkka, kahdella hyvällä palkalla mahdollistetaan lapsille paljon sellaista mikä on heidän tulevaisuutensa kannalta paljon tärkeämpää kuin ne äidin kotivuodet taaperoaikaan (kielitaidon harjoittelua ulkomaan matkoilla, kesälukioita, kalliita harrastuksia joissa oppivat taitoja, saavat hyvän fyysisen kunnon, sosiaalistuvat ja pystyvät selviämään murrosiän myrskyt turvallissa porukoissa, lukion aikana ja jälkeen preppauskursseja kirjoituksiin ja jatko-opintojen pääsykokeisiin...). Mutta ehkä se ajatus ei lennä taaperoajan jälkeiseen aikaan, sitten se vaan on niin.
Eikö tuossa ole ristiriita? Pitäisikö kotihoidon tilalla olla päivähoito tai paremman tulevaisuuden tilalla huonompi?
Itiksen kela sai tarpeekseen ma muista tukia vonkaamassa suurperheisiin kielitaidottomina niin pistivät että sisään pääsee torstaisin vain ajanvarauksella ja muinakin päivinä kun sisään pääsee niin apua vain ajanvarauksella. Samat asiakkaina koko hedelmällisyysiän ja ylikin