Lue keskustelun säännöt.
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus?
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus? Kuinka monta vuotta haluaisit olla kotona? Mahdollisuudella tarkoitan taloudellisesti turvattua tulevaisuutta ja taloudellista mahdollisuutta. Jos jäisit, millä alalalla työskentelet ja mikä on koulutuksesi?
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KTM, kotona kohta 9v ja lapsia kolme. Tämä on mahdollistanut perheellemme pitkät yhteiset lomat, harrastuksia, minimaalisen stressin, itsetehdyt ruuat, vilkkaan sosiaalisen elämän ja läheiset suhteet perheen sisällä.
Elämä on peliä. Vaikka mieheni jättäisi/menehtyisi ei se poista näitä yhteisiä vuosia ja kaikkea sitä yhdessä vietettyä aikaa joka uraa tehdessä olisi jäänyt viettämättä. Jos kaikki menee hyvin niin tässä on yksinomaan voitettu. Jos koittaa köyhä vanhuus niin onpa ollut mukava keski-ikä eikä mitään ruuhkavuosia.
Raha ei itselleni ole elämässä kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Sitä tietenkin olisi enemmän jos olisin tehnyt enemmän töitä. Kolmatta lasta tuskin olisi ja hän nyt on kultaakin kalliimpi.
Kuraa saa tietenkin niskaansa, mutta kukapa sitä ei saisi? Jokainen tekee jotain väärin "yhteiskunnan" mielestä.
Ihmettelen myös näitä kotona tylsistyviä. Minulla ei todellakaan ole tylsää?! Minulla on paljon ystäviä ja aikaa heidän heille.
Minustakin on mielikuvituksen puutetta, jos tylsistyy kotona. Minulla oli kotiäitinä aina tekemistä. Joka päivä siivosin ja laitoin lapsille ruokaa. Leivoimme, askartelimme, piirtelimme, soitimme musiikkia, luimme kirjoja jne. Kävin lasten kanssa joka päivä tunnin kävelylenkillä ja poikkesimme leikkipuistoissa. Itse lauloin kuorossa, kävin kuntosalilla ja opiskelin avoimessa kaikkea mielenkiintoista. Isompaa lasta vein muskariin, askartelukerhoon ja liikuntaleikkikouluun. Kävimme usein uimahallissa ja kirjastossa. Lisäksi innostuin ompelemaan lapsille vaatteita ja kutomaan ja virkkaamaan kaikkea kivaa. Mammakerhot kyllä kiersin kaukaa.
Ihan turhaa ennakkoluuloa. Itse muutin uudelle paikkakunnalle kun lapset olivat pieniä. Seurakunnan äiti-Lapsi kerhosta löysin heti seuraa ja vieläpä parhaimmat ystävätkin.
Kaikki eivät ole sen tyyppisiä ihmisiä, että nauttisivat seurakunnan äiti-lapsi kerhoista. Niihin voidaan mennä hammasta purren lapsen edun takia joo, mutta mikään itselle kiva harrastus ei se ole.
Mulla on onneksi mies joka haluaa viettää paljon aikaa lasten kanssa, joten voi harrastaa aikuisten juttuja, kun en noista nauti.
En tajua! Mitä "nautintoa" mahdat tarkoittaa? Sinne mennään etsimään samanhenkisiä, samanlaisessa elämäntilanteessa olevia aikuisia, joiden kanssa juttu luistaa ja voi lähteä kehittymään jopa ystävyydeksi. Helposti voi tehdä puistotreffejä ja saa päiväkahviseuraa, voi katsoa vastavuoroisesti toistensa mukuloita, että pääsee piipahtamaan hammaslääkärissä jne.
Juuri tuollainen ei kuulosta ollenkaan houkuttelevalta. Miksi olisimme "samanhenkisiä" siksi että mulla on lapsi? Ja mihin tarvitsen samassa tilanteessa oloa jos voin harrastaa omia juttujani ihan missä tilanteessa tahansa olevan kanssa?
En halua puistotreffejä tai päiväkahveja, ei houkuttele ollenkaan. Käsitykseni hauskasta ajanvietosta on täysin erilainen.
Vastavuoroinen lapsenhoito kuulostaa kätevältä käytännön järjestelyltä, mutta ei sinänsä yhtään sen vähemmän tylsältä.
Siis sun arkeen ei siis kuulu tylsyys ja töissä ei ole tylsää? Hauska ajanviete ei ollut mikään alkuperäinen kysymys vaan arkinen kotiäitiys ilman rahahuolia. Sun mielestä tylsää koska et halua tutustua uusiin ihmisiin, et halua tutustua omaan lapseenkaan, et halua kehittää itseäsi, kasvaa ihmisenä eikä sun mielikuvitus riitä järjestämään mielekästä elämää status quon ulkopuolella. Asia selvä!
Hienosti olet keksinyt satuja päästäsi. Ilmeisesti joillekin on vaikea käsittää, että aika monille se kotiäitiys ei ole mikään unelma.
Ilmaiset itseäsi huonosti. Mitä satuja? Minusta tylsyyden hokeminen on satua. Ei sen tarvitse olla mikään unelma, mutta joku tylsyyskuittailu ei vakuuta. Tai huono omatunto vaiennetaan "oli niin tylsää, pää ei kestä, olen töissä parempi äiti" höpinällä.
Mikä huono omatunto? Se nyt on vaan fakta että kotiäitiys on helkkarin tylsää ja ei houkuttele, miksi sinulle on niin ongelmallista ymmärtää tämä? Kiva jos sinä pidät kotiäitiydestä, mutta maailmassa on muutama muukin ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin aikoinaan kymmeneksi vuodeksi kotiäidiksi. Minulla on neljä lasta. Nykyään toimin lähihoitajana. Koko perheen kannalta oli hyvä, että olin kotiäitinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se kotiinjääminen on niin antoisaa, mikseivät äidit ja isät TAPPELE siitä kumpi saa jäädä kotiin? Miksi äidit on täytynyt jotenkin huijata, painostaa tai syyllistää sinne kotiin?
Monille kotiäitiys tai -isyys toki sopiikin ja siitä nauttivat, sitä en kiellä. Monille ei.
Täälläkin aikamoinen syyllistäminen menossa heti jos joku vihjaa, että kotiäitiys kuulostaa tylsältä.. kun ainoa oikea vastaus on se miten ihanaa se onkaan. Tirsk!
KUULOSTAA TYLSÄLTÄ? Ei teillä tylsän vänkääjillä ole siis ensimmäistäkään lasta.
Tai nimenomaan on :D Ruusunpunaiset kuvitelmat ovat kadonneet.
Minä olisin aika yllättynyt jos kotiäitiys ei kenekään mielestä olisi tylsää vaan kaikille pelkkää ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KTM, kotona kohta 9v ja lapsia kolme. Tämä on mahdollistanut perheellemme pitkät yhteiset lomat, harrastuksia, minimaalisen stressin, itsetehdyt ruuat, vilkkaan sosiaalisen elämän ja läheiset suhteet perheen sisällä.
Elämä on peliä. Vaikka mieheni jättäisi/menehtyisi ei se poista näitä yhteisiä vuosia ja kaikkea sitä yhdessä vietettyä aikaa joka uraa tehdessä olisi jäänyt viettämättä. Jos kaikki menee hyvin niin tässä on yksinomaan voitettu. Jos koittaa köyhä vanhuus niin onpa ollut mukava keski-ikä eikä mitään ruuhkavuosia.
Raha ei itselleni ole elämässä kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Sitä tietenkin olisi enemmän jos olisin tehnyt enemmän töitä. Kolmatta lasta tuskin olisi ja hän nyt on kultaakin kalliimpi.
Kuraa saa tietenkin niskaansa, mutta kukapa sitä ei saisi? Jokainen tekee jotain väärin "yhteiskunnan" mielestä.
Ihmettelen myös näitä kotona tylsistyviä. Minulla ei todellakaan ole tylsää?! Minulla on paljon ystäviä ja aikaa heidän heille.
Minustakin on mielikuvituksen puutetta, jos tylsistyy kotona. Minulla oli kotiäitinä aina tekemistä. Joka päivä siivosin ja laitoin lapsille ruokaa. Leivoimme, askartelimme, piirtelimme, soitimme musiikkia, luimme kirjoja jne. Kävin lasten kanssa joka päivä tunnin kävelylenkillä ja poikkesimme leikkipuistoissa. Itse lauloin kuorossa, kävin kuntosalilla ja opiskelin avoimessa kaikkea mielenkiintoista. Isompaa lasta vein muskariin, askartelukerhoon ja liikuntaleikkikouluun. Kävimme usein uimahallissa ja kirjastossa. Lisäksi innostuin ompelemaan lapsille vaatteita ja kutomaan ja virkkaamaan kaikkea kivaa. Mammakerhot kyllä kiersin kaukaa.
Ihan turhaa ennakkoluuloa. Itse muutin uudelle paikkakunnalle kun lapset olivat pieniä. Seurakunnan äiti-Lapsi kerhosta löysin heti seuraa ja vieläpä parhaimmat ystävätkin.
Kaikki eivät ole sen tyyppisiä ihmisiä, että nauttisivat seurakunnan äiti-lapsi kerhoista. Niihin voidaan mennä hammasta purren lapsen edun takia joo, mutta mikään itselle kiva harrastus ei se ole.
Mulla on onneksi mies joka haluaa viettää paljon aikaa lasten kanssa, joten voi harrastaa aikuisten juttuja, kun en noista nauti.
En tajua! Mitä "nautintoa" mahdat tarkoittaa? Sinne mennään etsimään samanhenkisiä, samanlaisessa elämäntilanteessa olevia aikuisia, joiden kanssa juttu luistaa ja voi lähteä kehittymään jopa ystävyydeksi. Helposti voi tehdä puistotreffejä ja saa päiväkahviseuraa, voi katsoa vastavuoroisesti toistensa mukuloita, että pääsee piipahtamaan hammaslääkärissä jne.
Juuri tuollainen ei kuulosta ollenkaan houkuttelevalta. Miksi olisimme "samanhenkisiä" siksi että mulla on lapsi? Ja mihin tarvitsen samassa tilanteessa oloa jos voin harrastaa omia juttujani ihan missä tilanteessa tahansa olevan kanssa?
En halua puistotreffejä tai päiväkahveja, ei houkuttele ollenkaan. Käsitykseni hauskasta ajanvietosta on täysin erilainen.
Vastavuoroinen lapsenhoito kuulostaa kätevältä käytännön järjestelyltä, mutta ei sinänsä yhtään sen vähemmän tylsältä.
Siis sun arkeen ei siis kuulu tylsyys ja töissä ei ole tylsää? Hauska ajanviete ei ollut mikään alkuperäinen kysymys vaan arkinen kotiäitiys ilman rahahuolia. Sun mielestä tylsää koska et halua tutustua uusiin ihmisiin, et halua tutustua omaan lapseenkaan, et halua kehittää itseäsi, kasvaa ihmisenä eikä sun mielikuvitus riitä järjestämään mielekästä elämää status quon ulkopuolella. Asia selvä!
Ovatko myös isät, jotka eivät jää kotiin huonoja ihmisiä jotka eivät halua tutustua omaan lapseensa tai kehittää itseään? - Sivusta kiinnostunut
Toki, mutta otsikossa puhutaan kotiäitiydestä. Tai tietysti isäkin voi jäädä kotiäidiksi, mutta en itse fanita tätä sanojen merkitysten hämärtämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin mielelläni jäänyt, mutta lasteni äidille oli täysin mahdoton ajatus, että hän maksaisi vaihteeksi enemmän. Kuulemma taloudellista hyväksikäyttöä. Toisin päin ei ollut mitään ongelmaa. Kovan luokan feministi luonnollisestikin.
Ei auttanut, kuin päiväkoti - vaikka surettikin. En saanut pitää edes omaa osuuttani vanhempainvapaasta, koska hän halusi olla kotona.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä joku yrittää ylipuhua ja syyllistää muita naisia kotiäideiksi? Miksi kiinnostaa niin paljon toisten perheiden järjestelyt?
Meillä jos jompi kumpi jäisi kotiin, sen kannattaisi ehdottomasti olla isä. Sopisi hänelle paremmin. Mulle sitä kotiäitiyttä silti vain sukulaisetkin tyrkyttää.. Olen sanonut miehelle että jos haluaa jäädä kotiin niin mielellään tuen kaikin tavoin ja muuten päiväkoti odottaa.
Siksi että joillekin on vaikea käsittää, että kaikille naisille se kotiäitiys ei ole kaikkien unelmien täyttymys. Eikä sellainen nainen halua välttämättä uhrautua ja jäädä silti kotiäidiksi vaan haluaa sellaisen elämän jossa itsekin on onnellinen.
Kaiken kukkuraksi lapsistakin tulee täyspäisempiä, kun kotiäitiyteen sopimaton äiti ei ala marttyyriksi. Ehkä saavat jopa pelottavan "modernin" mieskuvan, kun hoitovastuu jakautuu tasaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KTM, kotona kohta 9v ja lapsia kolme. Tämä on mahdollistanut perheellemme pitkät yhteiset lomat, harrastuksia, minimaalisen stressin, itsetehdyt ruuat, vilkkaan sosiaalisen elämän ja läheiset suhteet perheen sisällä.
Elämä on peliä. Vaikka mieheni jättäisi/menehtyisi ei se poista näitä yhteisiä vuosia ja kaikkea sitä yhdessä vietettyä aikaa joka uraa tehdessä olisi jäänyt viettämättä. Jos kaikki menee hyvin niin tässä on yksinomaan voitettu. Jos koittaa köyhä vanhuus niin onpa ollut mukava keski-ikä eikä mitään ruuhkavuosia.
Raha ei itselleni ole elämässä kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Sitä tietenkin olisi enemmän jos olisin tehnyt enemmän töitä. Kolmatta lasta tuskin olisi ja hän nyt on kultaakin kalliimpi.
Kuraa saa tietenkin niskaansa, mutta kukapa sitä ei saisi? Jokainen tekee jotain väärin "yhteiskunnan" mielestä.
Ihmettelen myös näitä kotona tylsistyviä. Minulla ei todellakaan ole tylsää?! Minulla on paljon ystäviä ja aikaa heidän heille.
Minustakin on mielikuvituksen puutetta, jos tylsistyy kotona. Minulla oli kotiäitinä aina tekemistä. Joka päivä siivosin ja laitoin lapsille ruokaa. Leivoimme, askartelimme, piirtelimme, soitimme musiikkia, luimme kirjoja jne. Kävin lasten kanssa joka päivä tunnin kävelylenkillä ja poikkesimme leikkipuistoissa. Itse lauloin kuorossa, kävin kuntosalilla ja opiskelin avoimessa kaikkea mielenkiintoista. Isompaa lasta vein muskariin, askartelukerhoon ja liikuntaleikkikouluun. Kävimme usein uimahallissa ja kirjastossa. Lisäksi innostuin ompelemaan lapsille vaatteita ja kutomaan ja virkkaamaan kaikkea kivaa. Mammakerhot kyllä kiersin kaukaa.
Ihan turhaa ennakkoluuloa. Itse muutin uudelle paikkakunnalle kun lapset olivat pieniä. Seurakunnan äiti-Lapsi kerhosta löysin heti seuraa ja vieläpä parhaimmat ystävätkin.
Kaikki eivät ole sen tyyppisiä ihmisiä, että nauttisivat seurakunnan äiti-lapsi kerhoista. Niihin voidaan mennä hammasta purren lapsen edun takia joo, mutta mikään itselle kiva harrastus ei se ole.
Mulla on onneksi mies joka haluaa viettää paljon aikaa lasten kanssa, joten voi harrastaa aikuisten juttuja, kun en noista nauti.
En tajua! Mitä "nautintoa" mahdat tarkoittaa? Sinne mennään etsimään samanhenkisiä, samanlaisessa elämäntilanteessa olevia aikuisia, joiden kanssa juttu luistaa ja voi lähteä kehittymään jopa ystävyydeksi. Helposti voi tehdä puistotreffejä ja saa päiväkahviseuraa, voi katsoa vastavuoroisesti toistensa mukuloita, että pääsee piipahtamaan hammaslääkärissä jne.
Juuri tuollainen ei kuulosta ollenkaan houkuttelevalta. Miksi olisimme "samanhenkisiä" siksi että mulla on lapsi? Ja mihin tarvitsen samassa tilanteessa oloa jos voin harrastaa omia juttujani ihan missä tilanteessa tahansa olevan kanssa?
En halua puistotreffejä tai päiväkahveja, ei houkuttele ollenkaan. Käsitykseni hauskasta ajanvietosta on täysin erilainen.
Vastavuoroinen lapsenhoito kuulostaa kätevältä käytännön järjestelyltä, mutta ei sinänsä yhtään sen vähemmän tylsältä.
Siis sun arkeen ei siis kuulu tylsyys ja töissä ei ole tylsää? Hauska ajanviete ei ollut mikään alkuperäinen kysymys vaan arkinen kotiäitiys ilman rahahuolia. Sun mielestä tylsää koska et halua tutustua uusiin ihmisiin, et halua tutustua omaan lapseenkaan, et halua kehittää itseäsi, kasvaa ihmisenä eikä sun mielikuvitus riitä järjestämään mielekästä elämää status quon ulkopuolella. Asia selvä!
Ovatko myös isät, jotka eivät jää kotiin huonoja ihmisiä jotka eivät halua tutustua omaan lapseensa tai kehittää itseään? - Sivusta kiinnostunut
Toki, mutta otsikossa puhutaan kotiäitiydestä. Tai tietysti iskäkin voi jäädä kotiäidiksi, mutta en itse fanita tätä sanojen merkitysten hämärtämistä.
Olin kotiäitinä molempien lasten kanssa 2,5-vuotiaaksi. En tule koskaan katumaan. Koulutukseni olen hankkinut yliopistosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin mielelläni jäänyt, mutta lasteni äidille oli täysin mahdoton ajatus, että hän maksaisi vaihteeksi enemmän. Kuulemma taloudellista hyväksikäyttöä. Toisin päin ei ollut mitään ongelmaa. Kovan luokan feministi luonnollisestikin.
Ei auttanut, kuin päiväkoti - vaikka surettikin. En saanut pitää edes omaa osuuttani vanhempainvapaasta, koska hän halusi olla kotona.
Vääryys! Eikä hän mikään feministi ole, teot merkkaavat sanoja enemmän.
Me aiomme pitää molemmat yhtä paljon vanhempainvapaata ja koko suku tuntuu tätä vastustavan. Ihmettelen kovasti: tottakai molemmilla on oikeus vapaisiinsa ja lapsella oikeus isäänsä.
Jos mies ei haluaisi vapaita pitää, olisin pettynyt mutta pitäisin siinä tapauksessa maksimit sillä itse mielelläni haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa vauvan kanssa. <3
Äidiksi en nyt ainakaan, koska minulla ei ole lapsia. En kyllä jäisi kotirouvaksikaan, sillä minulla on kotielämän ulkopuolisia ambitioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä joku yrittää ylipuhua ja syyllistää muita naisia kotiäideiksi? Miksi kiinnostaa niin paljon toisten perheiden järjestelyt?
Meillä jos jompi kumpi jäisi kotiin, sen kannattaisi ehdottomasti olla isä. Sopisi hänelle paremmin. Mulle sitä kotiäitiyttä silti vain sukulaisetkin tyrkyttää.. Olen sanonut miehelle että jos haluaa jäädä kotiin niin mielellään tuen kaikin tavoin ja muuten päiväkoti odottaa.
Siksi että joillekin on vaikea käsittää, että kaikille naisille se kotiäitiys ei ole kaikkien unelmien täyttymys. Eikä sellainen nainen halua välttämättä uhrautua ja jäädä silti kotiäidiksi vaan haluaa sellaisen elämän jossa itsekin on onnellinen.
Kaiken kukkuraksi lapsistakin tulee täyspäisempiä, kun kotiäitiyteen sopimaton äiti ei ala marttyyriksi. Ehkä saavat jopa pelottavan "modernin" mieskuvan, kun hoitovastuu jakautuu tasaisemmin.
Miksi tällainen nainen, joka katsoo oman jälkikasvun kanssa vietetyn ajan uhriutumiseksi, tekee lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KTM, kotona kohta 9v ja lapsia kolme. Tämä on mahdollistanut perheellemme pitkät yhteiset lomat, harrastuksia, minimaalisen stressin, itsetehdyt ruuat, vilkkaan sosiaalisen elämän ja läheiset suhteet perheen sisällä.
Elämä on peliä. Vaikka mieheni jättäisi/menehtyisi ei se poista näitä yhteisiä vuosia ja kaikkea sitä yhdessä vietettyä aikaa joka uraa tehdessä olisi jäänyt viettämättä. Jos kaikki menee hyvin niin tässä on yksinomaan voitettu. Jos koittaa köyhä vanhuus niin onpa ollut mukava keski-ikä eikä mitään ruuhkavuosia.
Raha ei itselleni ole elämässä kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Sitä tietenkin olisi enemmän jos olisin tehnyt enemmän töitä. Kolmatta lasta tuskin olisi ja hän nyt on kultaakin kalliimpi.
Kuraa saa tietenkin niskaansa, mutta kukapa sitä ei saisi? Jokainen tekee jotain väärin "yhteiskunnan" mielestä.
Ihmettelen myös näitä kotona tylsistyviä. Minulla ei todellakaan ole tylsää?! Minulla on paljon ystäviä ja aikaa heidän heille.
Minustakin on mielikuvituksen puutetta, jos tylsistyy kotona. Minulla oli kotiäitinä aina tekemistä. Joka päivä siivosin ja laitoin lapsille ruokaa. Leivoimme, askartelimme, piirtelimme, soitimme musiikkia, luimme kirjoja jne. Kävin lasten kanssa joka päivä tunnin kävelylenkillä ja poikkesimme leikkipuistoissa. Itse lauloin kuorossa, kävin kuntosalilla ja opiskelin avoimessa kaikkea mielenkiintoista. Isompaa lasta vein muskariin, askartelukerhoon ja liikuntaleikkikouluun. Kävimme usein uimahallissa ja kirjastossa. Lisäksi innostuin ompelemaan lapsille vaatteita ja kutomaan ja virkkaamaan kaikkea kivaa. Mammakerhot kyllä kiersin kaukaa.
Ihan turhaa ennakkoluuloa. Itse muutin uudelle paikkakunnalle kun lapset olivat pieniä. Seurakunnan äiti-Lapsi kerhosta löysin heti seuraa ja vieläpä parhaimmat ystävätkin.
Kaikki eivät ole sen tyyppisiä ihmisiä, että nauttisivat seurakunnan äiti-lapsi kerhoista. Niihin voidaan mennä hammasta purren lapsen edun takia joo, mutta mikään itselle kiva harrastus ei se ole.
Mulla on onneksi mies joka haluaa viettää paljon aikaa lasten kanssa, joten voi harrastaa aikuisten juttuja, kun en noista nauti.
En tajua! Mitä "nautintoa" mahdat tarkoittaa? Sinne mennään etsimään samanhenkisiä, samanlaisessa elämäntilanteessa olevia aikuisia, joiden kanssa juttu luistaa ja voi lähteä kehittymään jopa ystävyydeksi. Helposti voi tehdä puistotreffejä ja saa päiväkahviseuraa, voi katsoa vastavuoroisesti toistensa mukuloita, että pääsee piipahtamaan hammaslääkärissä jne.
Juuri tuollainen ei kuulosta ollenkaan houkuttelevalta. Miksi olisimme "samanhenkisiä" siksi että mulla on lapsi? Ja mihin tarvitsen samassa tilanteessa oloa jos voin harrastaa omia juttujani ihan missä tilanteessa tahansa olevan kanssa?
En halua puistotreffejä tai päiväkahveja, ei houkuttele ollenkaan. Käsitykseni hauskasta ajanvietosta on täysin erilainen.
Vastavuoroinen lapsenhoito kuulostaa kätevältä käytännön järjestelyltä, mutta ei sinänsä yhtään sen vähemmän tylsältä.
Siis sun arkeen ei siis kuulu tylsyys ja töissä ei ole tylsää? Hauska ajanviete ei ollut mikään alkuperäinen kysymys vaan arkinen kotiäitiys ilman rahahuolia. Sun mielestä tylsää koska et halua tutustua uusiin ihmisiin, et halua tutustua omaan lapseenkaan, et halua kehittää itseäsi, kasvaa ihmisenä eikä sun mielikuvitus riitä järjestämään mielekästä elämää status quon ulkopuolella. Asia selvä!
Ovatko myös isät, jotka eivät jää kotiin huonoja ihmisiä jotka eivät halua tutustua omaan lapseensa tai kehittää itseään? - Sivusta kiinnostunut
Toki, mutta otsikossa puhutaan kotiäitiydestä. Tai tietysti iskäkin voi jäädä kotiäidiksi, mutta en itse fanita tätä sanojen merkitysten hämärtämistä.
Kiinnostavaa! Eli jokainen vanhempi, joka ei jää lastensa kanssa kotiin on jollain tavalla huono ihminen? Ymmärsinkö oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä joku yrittää ylipuhua ja syyllistää muita naisia kotiäideiksi? Miksi kiinnostaa niin paljon toisten perheiden järjestelyt?
Meillä jos jompi kumpi jäisi kotiin, sen kannattaisi ehdottomasti olla isä. Sopisi hänelle paremmin. Mulle sitä kotiäitiyttä silti vain sukulaisetkin tyrkyttää.. Olen sanonut miehelle että jos haluaa jäädä kotiin niin mielellään tuen kaikin tavoin ja muuten päiväkoti odottaa.
Siksi että joillekin on vaikea käsittää, että kaikille naisille se kotiäitiys ei ole kaikkien unelmien täyttymys. Eikä sellainen nainen halua välttämättä uhrautua ja jäädä silti kotiäidiksi vaan haluaa sellaisen elämän jossa itsekin on onnellinen.
Kaiken kukkuraksi lapsistakin tulee täyspäisempiä, kun kotiäitiyteen sopimaton äiti ei ala marttyyriksi. Ehkä saavat jopa pelottavan "modernin" mieskuvan, kun hoitovastuu jakautuu tasaisemmin.
Miksi tällainen nainen, joka katsoo oman jälkikasvun kanssa vietetyn ajan uhriutumiseksi, tekee lapsia?
Kotiäitiys on vähän muutakin kuin oman jälkikasvun kanssa vietettyä aikaa :D Ai nainen saisi tehdä lapsia vain jos on valmis kotiäidiksi? 1800-luku soitti jne.
Vierailija kirjoitti:
Juuei. Onneksi on päiväkodit!
Päiväkodit kriisissä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä joku yrittää ylipuhua ja syyllistää muita naisia kotiäideiksi? Miksi kiinnostaa niin paljon toisten perheiden järjestelyt?
Meillä jos jompi kumpi jäisi kotiin, sen kannattaisi ehdottomasti olla isä. Sopisi hänelle paremmin. Mulle sitä kotiäitiyttä silti vain sukulaisetkin tyrkyttää.. Olen sanonut miehelle että jos haluaa jäädä kotiin niin mielellään tuen kaikin tavoin ja muuten päiväkoti odottaa.
Siksi että joillekin on vaikea käsittää, että kaikille naisille se kotiäitiys ei ole kaikkien unelmien täyttymys. Eikä sellainen nainen halua välttämättä uhrautua ja jäädä silti kotiäidiksi vaan haluaa sellaisen elämän jossa itsekin on onnellinen.
Kaiken kukkuraksi lapsistakin tulee täyspäisempiä, kun kotiäitiyteen sopimaton äiti ei ala marttyyriksi. Ehkä saavat jopa pelottavan "modernin" mieskuvan, kun hoitovastuu jakautuu tasaisemmin.
Miksi tällainen nainen, joka katsoo oman jälkikasvun kanssa vietetyn ajan uhriutumiseksi, tekee lapsia?
Kotiäitiys ei tarkoita esim. vanhempainvapaiden pitämistä, puhummehan samasta asiasta?
En olisi jäänyt, jos olisi ollut mahdollisuus mennä töihin. Mutta kun töihin menemiseen tarvitaan työpaikka. Minulle ei sellaista suotu.
En nyt enää jäisi, kun kuopus jo 8 v. Mitä minä yksin kotona tekisin, jos lapset on koulussa ja mies töissä. Tykkään muutenkin lomailla lähinnä kesäisin ja pidän niin paljon vuosilomia toukokuun ja syyskuun välillä kuin työnantaja suostuu. Ennätys on ollut 6 viikkoa, joista viikko toukokuun lopussa, 4 viikkoa heinäkuussa ja viikko elokuun lopussa. Talvella en kaipaa lomailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KTM, kotona kohta 9v ja lapsia kolme. Tämä on mahdollistanut perheellemme pitkät yhteiset lomat, harrastuksia, minimaalisen stressin, itsetehdyt ruuat, vilkkaan sosiaalisen elämän ja läheiset suhteet perheen sisällä.
Elämä on peliä. Vaikka mieheni jättäisi/menehtyisi ei se poista näitä yhteisiä vuosia ja kaikkea sitä yhdessä vietettyä aikaa joka uraa tehdessä olisi jäänyt viettämättä. Jos kaikki menee hyvin niin tässä on yksinomaan voitettu. Jos koittaa köyhä vanhuus niin onpa ollut mukava keski-ikä eikä mitään ruuhkavuosia.
Raha ei itselleni ole elämässä kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Sitä tietenkin olisi enemmän jos olisin tehnyt enemmän töitä. Kolmatta lasta tuskin olisi ja hän nyt on kultaakin kalliimpi.
Kuraa saa tietenkin niskaansa, mutta kukapa sitä ei saisi? Jokainen tekee jotain väärin "yhteiskunnan" mielestä.
Ihmettelen myös näitä kotona tylsistyviä. Minulla ei todellakaan ole tylsää?! Minulla on paljon ystäviä ja aikaa heidän heille.
Minustakin on mielikuvituksen puutetta, jos tylsistyy kotona. Minulla oli kotiäitinä aina tekemistä. Joka päivä siivosin ja laitoin lapsille ruokaa. Leivoimme, askartelimme, piirtelimme, soitimme musiikkia, luimme kirjoja jne. Kävin lasten kanssa joka päivä tunnin kävelylenkillä ja poikkesimme leikkipuistoissa. Itse lauloin kuorossa, kävin kuntosalilla ja opiskelin avoimessa kaikkea mielenkiintoista. Isompaa lasta vein muskariin, askartelukerhoon ja liikuntaleikkikouluun. Kävimme usein uimahallissa ja kirjastossa. Lisäksi innostuin ompelemaan lapsille vaatteita ja kutomaan ja virkkaamaan kaikkea kivaa. Mammakerhot kyllä kiersin kaukaa.
Ihan turhaa ennakkoluuloa. Itse muutin uudelle paikkakunnalle kun lapset olivat pieniä. Seurakunnan äiti-Lapsi kerhosta löysin heti seuraa ja vieläpä parhaimmat ystävätkin.
Kaikki eivät ole sen tyyppisiä ihmisiä, että nauttisivat seurakunnan äiti-lapsi kerhoista. Niihin voidaan mennä hammasta purren lapsen edun takia joo, mutta mikään itselle kiva harrastus ei se ole.
Mulla on onneksi mies joka haluaa viettää paljon aikaa lasten kanssa, joten voi harrastaa aikuisten juttuja, kun en noista nauti.
En tajua! Mitä "nautintoa" mahdat tarkoittaa? Sinne mennään etsimään samanhenkisiä, samanlaisessa elämäntilanteessa olevia aikuisia, joiden kanssa juttu luistaa ja voi lähteä kehittymään jopa ystävyydeksi. Helposti voi tehdä puistotreffejä ja saa päiväkahviseuraa, voi katsoa vastavuoroisesti toistensa mukuloita, että pääsee piipahtamaan hammaslääkärissä jne.
Juuri tuollainen ei kuulosta ollenkaan houkuttelevalta. Miksi olisimme "samanhenkisiä" siksi että mulla on lapsi? Ja mihin tarvitsen samassa tilanteessa oloa jos voin harrastaa omia juttujani ihan missä tilanteessa tahansa olevan kanssa?
En halua puistotreffejä tai päiväkahveja, ei houkuttele ollenkaan. Käsitykseni hauskasta ajanvietosta on täysin erilainen.
Vastavuoroinen lapsenhoito kuulostaa kätevältä käytännön järjestelyltä, mutta ei sinänsä yhtään sen vähemmän tylsältä.
Siis sun arkeen ei siis kuulu tylsyys ja töissä ei ole tylsää? Hauska ajanviete ei ollut mikään alkuperäinen kysymys vaan arkinen kotiäitiys ilman rahahuolia. Sun mielestä tylsää koska et halua tutustua uusiin ihmisiin, et halua tutustua omaan lapseenkaan, et halua kehittää itseäsi, kasvaa ihmisenä eikä sun mielikuvitus riitä järjestämään mielekästä elämää status quon ulkopuolella. Asia selvä!
Ovatko myös isät, jotka eivät jää kotiin huonoja ihmisiä jotka eivät halua tutustua omaan lapseensa tai kehittää itseään? - Sivusta kiinnostunut
Toki, mutta otsikossa puhutaan kotiäitiydestä. Tai tietysti iskäkin voi jäädä kotiäidiksi, mutta en itse fanita tätä sanojen merkitysten hämärtämistä.
Kiinnostavaa! Eli jokainen vanhempi, joka ei jää lastensa kanssa kotiin on jollain tavalla huono ihminen? Ymmärsinkö oikein?
Ei vaan jokainen, joka ei halua kasvattaa ja hoivata omia jälkeläisiään on huono vanhempi. Jokainen joka asettaa uran ja mammonan haalimisen lapsensa edelle on huono ihminen. Kaikilla ei ole mahdollisuutta valita ja se on surullista, mutta ymmärrettävää.
KUULOSTAA TYLSÄLTÄ? Ei teillä tylsän vänkääjillä ole siis ensimmäistäkään lasta.